Nopea arkiruoka: koftat tomaattikastikkeessa

 

Tämä on ruoka jonka avulla tulee aina testattua palovaroittimien toimivuus. Joka ainoa kerta naan-leipiä paistaessa käry alkaa luikerrella huoneistoon liesituulettimen imemisyrityksistä huolimatta. Ja joka ainoa kerta minulla soivat kellot liian myöhään. Kämppä ehtii täyttyä kimakasta piipityksestä ennen kuin muistan avata ovet läpivetoa varten ja aloittaa rivakan huitomisen palovaroittimen edessä.

Varsinainen ruokahan tässä on kyllä jauhelihaiset koftat, mutta niisen kanssa meillä aina syödään naan-leipiä. Koftaan ja kastikkeeseen Soppa 365 sivulta löytynyt Outi Väisäsen ohje oli todella nopea ja helppo tehdä. Kastike vain sekoitettiin kokoon ja loppu oli lihapullien paistoa. Lapsetkin ovat pitäneet ruuasta. Jo se että sitä on tehty useammin kuin kerran kertoo meidän taloudessa oivasti ruuan helppoudesta ja maukkaudesta.

Meillä koftat tarjottiin naan-leipien kanssa, jotka paistoin kastikkeen hautuessa. Alkuperäinen ohje suosittaa syömäkaveriksi kardemummalla maustettua riisiä ja korianteria.

KOFTAT TOMAATTIKASTIKKEESSA
neljälle

400 g naudan jauhelihaa
1 tl garam masala - mausteseosta
½ tl suolaa
1 rkl öljyä

kastike
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
2 dl kookosmaitoa
½ ruukkua tuoretta korianteria
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
(päälle korianterinlehtiä koristeeksi)

Laita kastikeaineet kulhoon ja survo sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sekoita jauhelihan joukkoon garam masala ja suola. Puristele sekaisin.
Laita pannulle öljyä kuumenemaan.
Muotoile jauhelihasta noin kahden lihapullan kokoisia pötkylöitä. Muoto ei ole niin tarkka.
Ruskista pötkylöitten pinta pannulla. Lisää joukkoon kastike. Hauduta ilman kantta noin kymmenen minuuttia.

Täydellisesti paistettu maksa + blogin parhaat sisäelinruuat

 

Jukka tuli lihaliemiluiden ostoreissulta mukanaan myös kauniin tummaa naudan maksaa ja palvattua hevosta. Hän kertoi vesi kielellä miten ihan himoaa kunnon maksapihviä ja aikoo paistaa niitä viikonloppuna. Muu perhe ei jakanut hänen intoaan, mutta mitäpä tuosta. Me muut söimme sitten samoilla lisukkeilla uunilohta ja kuuntelimme maksamiehen huokailuja herkkuruokansa äärellä. Maistoimme toki myös hyvin valmistettua maksaa, mutta se ei vaan uppoa enempää. 

Tiina kertoi blogissaan Helsingin Sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisten nyt syövän keskimäärin 100 grammaa sisäelimiä vuodessa kun vuonna 1980 luku oli lähes kahdeksan kiloa. Hämmästyin pientä määrää ja aloin samalla muistella omia aikaansannoksiamme. Päätin listata parhaita sisäelinreseptejä tämän jutun loppuun jos joku muukin innostuisi niitä kokeilemaan. Meillä sisäelinruuat eivät ole mikään valtava poikkeus ruokapöydässä, joskin turhan harvoin niitä tulee kyllä tehtyä. Yksi asia on tietysti saatavuus, mutta useimmiten kyllä ideointilaiskuus. Possun sydämiä ja eri eläinten kieliä löytyy ihan perusmarketeistakin, muita osia olemme kyselleet kauppahalleista tai suoraan tiloilta lihaa tilatessa. 

Sisäelinten syöminen on suotavaa paitsi monipuolisen ruokavalion myös hienojen, ehkä uusienkin makujen suhteen. Kun eläin tapetaan ruuan vuoksi, on siitä fiksua syödä kaikki. Sisäelimet ovat monesti myös edullisia ruhonosia. 

Tiina haastoi somevaikuttajat yhteisiin talkoisiin sisäelinten käytön lisäämiseksi tunnisteilla

#sisäelimetkunniaan ja #sisäelintalkoot2019. Me olemme mieluusti mukana näissä talkoissa! 

TÄYDELLISESTI PAISTETTU MAKSA

n. 100 - 150 g naudanmaksaa per ruokailija
vehnäjauhoja
öljyä ja voita
1 valkosipulinkynsi
(2 timjaminoksaa)
suolaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa maksasta noin 1 cm - 1,5 cm paksuja pihvejä. Pyörittele pihvit vehnäjauhoissa. Kuumenna paistinpannu, lisää öljyä ja voita sekä murskattu valkosipuli ja mahdollisesti timjamia. Paista pihvit nopeasti noin minuutin per puoli. Maksa saa jäädä aavistuksen roseeksi, se ei saa mennä kuivaksi. Mausta paistamisen jälkeen suolalla ja pippurilla.

Tarjoa perunamuusin, kerma-sipulimuhennoksen ja puolukka-omenahillon kanssa.

KERMA-SIPULIMUHENNOS
kahdelle

2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl kermaa (tai koko purkki)
1 dl lihalientä
suolaa
pippuria
voita

Tee sipulista renkaita tai renkaan puolikkaita. Paista voissa miedolla lämmöllä yli 20 minuuttia, jotta sipulit pehmenevät ja makeutuvat kunnolla. Lisää kerma ja lihaliemi. Keitä jotta kastike saostuu. Mausta suolalla ja pippurilla.

***

Ja tässä luvattua listaa blogimme parhaista sisäelinruuista: 

NYHTÖKIELIHAMPURILAINEN HÖYRYTETYLLÄ SÄMPYLÄLLÄ

MUHITETTU KARITSANKIELI TOMAATTIKASTIKKEESSA

YRTEILLÄ TÄYTETTY POSSUNSYDÄN

POSSUN SYDÄN PALASINA

GRILLATTU BROILERINSYDÄN

KANASALAATTI SYDÄMISTÄ, MAKSASTA (JA KIVIPIIROISTA) 

LIHAPIIRAKKA KARITSANMUNUAISTÄYTTEELLÄ

VERIVANUKAS 

Blogimme muut sisäelinreseptit ja -jutut löytyvät tuunnisteen *sisäelimet alta.

Loistopihvi ja tomaatit, Bar Nestor, San Sebastian

Kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri noin se meni kuin otsikossa sanotaan. Meidän lounaamme meinaan Bar Nestorissa, San Sebastianin vanhassa kaupungissa. Tilasimme tiskiltä pihvin ja lautasellisen tomaatteja sekä punaviiniä. Jukka tiesi jo aiemmalta reissultaan tämän toimivan ja minä halusin ehdottomasti kokea saman. 

Meidät ohjattiin paikan ainoaan pöytään istumaan. Alkuun saimme lautasellisen suupaloiksi pilkottuja tomaatteja, joiden päälle oli liruteltu ihanaa oliiviöljyä ja ripsitty suolaa. Tämä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistavaa. Saimme keralla myös korillisen leipää, joka tulikin tarpeeseen kun laapimme öljyä lautaselta nälkäisiin suihimme. 

Pienen odottelun jälkeen meille tultiin esittelemään kahta naudan kyljestä leikattua, läskireunaista txuletaa. Valitsimme valtavista pihveistä pienemmän. Ehdimme tilata toiset lasilliset punkkua, ennenkuin eteemme laskettiin taas tuo lihamöhkäle nyt grillattuna ja oivallisesti suolattuna. Sisältä punaiseksi jätetty txuleta oli omaan makuuni juuri sopivan raaka, Jukka kypsytteli palojen pintoja vielä kuumalla valurauta-alustalla. Kokki tuli ruokatilaan varmistamaan, että ruoka varmasti maistuu. Suut täynnä lihaa onnistuimme vain vaivoin hymyämään mutta peukutimme isosti saaden grillaajankin tyytyväiseksi.

Kesken ruokailumme meitä pyydettiin antamaan veitset pois. Yllätykseksemme ne teroitettiin suihkien priimakuntoon pöydän vieressä, niin että paksu liha leikkautui entistä kevyemmin pienempiin paloihin. Ihan loistavaa palvelua, pyytämättä. Ennen laskua saimme vielä kaupan päälle digestiivit sulattamaan tuhtia lihaa.

Nestor oli tunnelmaltaan todella leppoisa baari, jonne monet tulivat haukkamaan perunatortillaa, padroneita, gildan tai tomaatteja. Parit tai seurueet tilasivat pihvejä, joita kannettiin tasaiseen tahtiin sihisevinä tarjolle. Tässä kai olikin baarin suppea, mutta sitäkin laadukkaampi tarjonta. 

Ennen Nestoriin astumista tuumimme nauttivamme jälkiruokadrinkit läheisen aukion terassilla. Donostian tunnetut säävaihtelut antoivat ruokailumme aikana hyvän esimerkin itsestään nostattaen voimakkaan puuskittaisen tuulen ja ukkosen. Niimpä vaihdoimme suunnitelman päikkäreihin, mikä ei ollut lainkaan pöllömpi sekään. 

Laskumme neljällä viinilasilla, tomaattilautasella ja lihalla oli 55 euroa. Hinta ja laatu siis kohtasivat aivan loistavalla tavalla. Suosittelemme Nestoria lämpimästi kun San Sebastianiin eli Donostiaan suuntaatte.

***

Tämäkin teksti on lisätty blogimme MATKAT-välilehdelle,josta löytyy reissujuttujamme maittain likitettynä. Pian sinne tulee lisää ruokajuttuja San Sebastianista. 

Kaalilaatikko syntyi jurpinnasta

Ihmistä voi jurppia niin monenlaiset asiat. Tällä kertaa se oli lihaliemikuutio. 

En muista milloin moisia olisi keittiössämme käytetty. Me keittelemme liemet itse valmiiksi pakkaseen ja ammennamme sieltä sitten tarpeen tullen risottoihin, keittoihin tai mihin milloinkin. Niinpä oman blogin arkistojen kaalilaatikko-ohje jurppi Jukkaa, sillä siinä mainittiin juurikin lihaliemikuutio. Lokuussa 2008. 

Tämän postauksen myötä asia on korjattu. No more lihaliemikuutio. 

Perinteisestä poikkeavia kaalilaatikoita löydät blogistamme täältä:

munamaitoinen kaalilaatikko

sadonkorjuukaalilaatikko hirvellä, sienillä ja kasviksilla

fetaisa kaalilaatikko karitsan jauhelihasta

KAALILAATIKKO

30x30 cm vuokaan

1,5 kg keräkaalia

3 dl lihalientä

suolaa

maustepippuria rouheena

meiramia

2 dl rikottuja esikeitettyjä ohrasuurimoita

3,5 dl maitoa

2 dl lihalientä

suolaa

öljyä paistamiseen

2 sipulia

500 g luomupossunjauhelihaa / naudanjauhelihaa

voita

n. 1 dl siirappia

korppujauhoja pinnalle

Silppua kaali pieniksi paloiksi ja laita ne isoon kattilaan. Lisää lihaliemi, maustepippuri, meiramia ja suolaa. Keitä kannen alla noin 50 minuuttia. 
Laita toiseen kattilaan ohrasuurimot, maito, lihaliemi ja hiukan suolaa. Keitä tätä keitosta noin puoli tuntia. Varo ettei maito pala pohjaan. 
Pilko sipulit. Lämmitä paistinpannulla öljyä. Kuullota sipulit öljyssä pehmeiksi, älä ruskista. Lisää jauheliha ja kypsennä. 
Lisää toisesta kattilasta ohraseos kaalien sekaan. Lisää myös jauhliha-sipuliseos. Lisää voi ja reilusti siirappia. Tarkista maku ja lisää suolaa tai siirappia tarvittaessa. Kun seos on mieleisesi makuista, kaada se voideltuun vuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja. 
Paista kaalilaatikkoa 200 asteessa noin vartti ja sitten tunnin verran 150 asteessa. 

Hurjan maukas nuudelikeitto salaatilla

yhteistyössä Cosmopolitan salaatti

 

Ulkomailla kuljeskellessa yksi suurimmista nautinnoistamme on tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Meidän kohdallamme se tarkoittaa usein ihan kaikkea fiinistä ravintolaruokailusta katuruokakojuihin. Viimeisin matkamme Taiwaniin ei ollut mikään poikkeus tästä. Nautimme yhden illallisen Taiwanin parhaaksi tituleeratussa ravintolassa ja yhden jos toisenkin nightmarketeilla, joiden parasta osuutta meille ovat katuruokaa tarjoavat kärryt. 

Taiwania ei voi ohittaa maistamatta naudanlihalla rikastettua nuudelikeittoa, hong shao niu rou mian. Syvänmakuinen, tähtianiksella mielenkiintoistettu liemi tarjoillaan kulhosta yhdessä mureaksi kypsytettyjen lihapalojen, nuudeleiden, kevätsipulin, toisinaan itujen ja aina salaatin kanssa. Nuudeleita saattoi olla tarjolla eri paksuisia. Liemissä oli selkeitä eroja maun syvyyden ja tulisuuden suhteen. 

Reissumme parhaan beef noodle soupin saimme Dongfeng kadulla Banmuyan ravintolassa, jossa isot, mureat lihapalat ja veitsellä leikatut nuudelit, Dao Xiao Mian, tekivät keitosta hurjan hyvän. Minä otin keiton ohuilla nuudeleilla. 

Katukeittiössä, jossa kävimme useamman kerran Kaohsiungissa, nuudelikeitto tarjottiin murusiksi paistetuilla jauhelihapaloilla. Nuudeleiden seassa oli niin paljon paksuja ituja, että lapsemme vieroksuivat tätä keittoa. Oli hauska katsoa miten tarkkaan muksut osaavat jo käyttää syömäpuikkoja, kun erottelivat nuudeleita iduista. 

Keiton ainekset oli aina pilkottu valmiiksi. Toivotunlaiset nuudelit ja joskus myös idut pantiin reikäkauhaan, upotettiin hetkeksi kuumaan veteen ja nostettiin pienen tovin valuttaen jonka jälkeen nuudelit nakattiin tarjoilukulhoon. Sitten päälle laitettiin salaattia, lihaa ja mahdollisia maustekastikkeita. Lopuksi päälle kauhottiin lihaliemi. Pöydässä saattoi vielä lisätä maustekastikkeita tai vaikka chilitahnaa nuudelikeiton joukkoon. Keiton sattumien loputtua liemi tuli yleensä juotua kulhon reunalta. 

Kotiuduttamme halusin kokeilla katukeittiöviritteistä omaa versiota taiwanilaisesta nuudelikeitosta, oikoen ja lapsiystävällisesti maustaen. Kesällä on kiva saada nopeasti hyvää ruokaa eteensä, mutta mausta en toki halua tinkiä. Lihaliemen otin pakkasesta, jonne keittelemme niitä aina valmiiksi. Keittoa nautiskellessa Jukka tuumaili, että pääsimme hetkeksi takaisin Taiwanin kuumuuteen ja makurikkauteen. 

Taiwanissa kiittelin aina salaatin keventävää osuutta keitossa. Usein se oli paksoita, mutta saattoi olla jotain muutakin. Suomessa päädyin repimään keittoon Cosmopolitan salaattia, sillä se kestää kuuman liemen rusehtumatta, säilyttäen rapsakkuutensa. Nyt kesäkaudella Cosmopolitan on kotimaista tullen joko pälkäneeltä Rödingen tilalta tai haukivuorelta Vihannesyhtymä 3T:ltä. Rödingen tilan Cosmopolitanien kasvatukseen ei ole käytetty lainkaan kemiallisia torjunta-aineita, mikä tietysti ilahduttaa tällaista puhtaan ruuan ystävää. Tarkkasuu poikamme(kin) ihastui Cosmopolitanin makeahkoon, kitkeryysvapaaseen makuun kun teimme taannoin vietnamilaisia kääröjä.

NUUDELIKEITTO 

neljälle

liemi

1 l lihalientä

2 tähtianista

½ kanelitanko

peukalonpään kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja paloiteltuna

kevätsipulin valkoinen osa pilkottuna

2 rkl shaoxing riisiviiniä tai sherryä

1 dl soijakastiketta

1 rkl (ruoko)sokeria

(chiliä)

liha

1 rkl oliiviöljyä

400 g naudan jauhelihaa

1 rkl soijakastiketta

lisäksi

180 g eli 3 "levyä" pikanuudeleita

(paksuja ituja)

kevätsipulin vihreät varret pilkottuna

4-6 Cosmopolitan salaatin lehteä paloiksi revittynä

(chilikastiketta tai pilkottua tuoretta chiliä)

Laita lihaliemi kattilaan (tai keitä se kattilassa). Lisää joukkoon mainitut ainekset. Keitä muiden valmisteluiden ajan. 

Kuumenna paistinpannu. Laita pannulle öljyä. Paista jauhelihaa pannulla niin kauan, että se on pientä, murumaista. Mausta soijakastikkeella ja sekoita se joukkoon huolellisesti. 

Kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Halutessasi voit laittaa idut mukaan nuudelien kypsennysastiaan. Valuta nuudelit (ja idut) siivilässä.

Laita sipulivarsisilppu ja salaatinlehtipalat esille. 

Halutessasi voit siivilöidä lihaliemen. 

Kokoa nuudelikeitto kulhoihin laittamalla ensin nuudelia, sitten salaattia, kevätsipulinvarsia ja lihamuruja. Kauho päälle lientä. 

Pöytään voit laittaa tarjolle chilikastiketta tai tuoretta chiliä. 

Cosmopolitanin sivuilla voit osallistua New Yorkin makumatkan arvontaan. Olisipa huikeaa päästä tallaamaan tuon suurkaupungin katuja ja maistamaan...ihan kaikkea!

Lihapullaleivät

Lihapullaleivän idea on pitkälti sama kuin hampurilaisessa. Muoto vain tuppaa olemaan eri, niin sämpylässä kuin väliin laitettavassa lihassakin. Jotenkin nämä muutokset tekevät leivästä kuitenkin ihan omanlaisensa. Kun ensi kertaa tarjosin moisen leivän muksuille, he ihastuivat ideaan täysillä. 

Maustamislaiskuuden ja uutuudenhalun iskettyä kokeilin mitä tapahtuu kun pruuttaa barbeque-kastiketta jauhetun lihan sekaan. Hyvin kävi! Jukka pruuttasi samaa kamaa majoneesin sekaan. 

Muotomuutoksen kokivat muuten tänään myös Lindströminpihvit. Niistä tuli Lindströminpalloja. 

BARBEQUE-LIHAPULLAT
n. 25 kpl

500 g jauhelihaa
2 rkl barbecuekastiketta
1/2 tl makeaa savustettua paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Sekoita lihamassa. Pyörittele massasta lihapullia. Paista öljyssä pannulla.

LISÄKSI:
leipää
barbecuekastikkeella maustettua majoneesia (2 tl barbequekastikatta yhden munan majoon)
marinoitua punasipulia
etikkakurkkuja
salaattia

Paahda leivät. Kokoa lihapullat ja muut täytteen leipien väliin.

Gorditas on meksikolainen herkku!

Gorditas oli meille tuntematon herkku vielä pari päivää sitten. Onneksemme tiemme kohtasivat nyt, sillä tykkäsimme tästä täytetystä maissi"leipäsestä" kovasti. 

Ideana on siis tehdä maissijauhosta ohuehko leipänen, joka paistetaan runsaassa öljyssä. Kypsä leivonnainen halkaistaan ja sisään tungetaan niinkin herkkua ruokaa kuin chili-tomaattimaustettua luomunautaa, salaattia, tuoresalsaa ja ranskankermaa. Täyte lie jokaisen oma asia, mutta edellämainitulla tavalla täytettynä herkku on nimeltään Gorditas norteñas de carne molida - pohjoisen lihagorditasit. 

Saimme idean näihin meksikonherkkujen tekemiseen kirjasta "Mexico the Cookbook". Kirjan on kirjoittanut kokki ja ravintoloitsija Margarita Carrillo Arronte. Hän on omistautunut meksikolaisen ruuan puolestapuhuja ja on kuulemma myös tv-tähti kotimaassaan Meksikossa. Uudenlainen herkku houkutteli ensin juustoisilla gorditas-leipäsillä, mutta olennaisen yrtin, epazoten, puuttuessa käännyimme toisen reseptin puoleen. Harmittavinta kirjaa selaillessa onkin aitojen raaka-aineiden heikko saatavuus meiltäpäin. Kuviakin kirjassa voisi olla enemmän. Ehdottomia plussia kirjalle on monipuolinen ja runsas sisältö, sekä se että ruuan alkuperäpaikka- tai alue kerrotaan ohjeen yhteydessä.

Raaka-aineissa jouduimme valitettavasti oikomaan: tomatillot vaihtuivat sujuvasti tomaattiin ja guajillot ihan punaisiin markettichileihin, joissa lajiketta ei ollut tarkemmin esitelty. Masa harina-jauhon olemme ostaneet jo tortilloja varten etukäteen GMO-vapaana Ruohonjuuresta, kiitos vaan vinkistä Jaana. Arlan laktoositon ranskankerma sopi hyvin settiin. Jos chiliä on tullut humpsautettua turhan paljon, ranskankerma hiukan tasoittaa tätä. Laktoosittomuus on perheemme prutkupevatsavaivaivisille oikein tervetullut juttu.

Hämmentävää "Mexico - the cookbook"-kirjan gordita-ohjeessa oli, että veden määrä oli ilmoitettu tokaisemalla "lisää 1 ruokalusikallinen kerrallaan kunnes taikina on pehmeä ja notkea". Jukka sai upotettua puolikkaaseen taikinaan yhteensä 22 rkl vettä, joka meinaa 3dl 1 rkl. Kai jonkun alkuvesimäärän olisi sentään voinut laittaa?

Resepti voi vaikuttaa ensilukemalta työläältä, mutta ei sitä ole. Kokeile vaikka!

GORDITAS
8 kpl

5,2 dl masa harina maissijauhoja
1,2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2,4 dl (maissi)öljyä
n. 3 dl vettä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää vettä vähitellen, kunnes taikina on pehmeää ja notkeaa. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin 8 palloa. Litistä pallot 1 cm paksuiksi "leipäsiksi".
Kuumenna öljyä paistinpannulla keskikuumuudella. Laita öljyyn gorditasit erissä. Kypsennä noin 5 minuuttia käännellen, kunnes leipäset ovat kullan ruskeita. Nosta öljystä reikäkauhalla talouspaperin päälle valuttamaan liiat öljyt pois. Peitä tarvittaessa liinalla jotta pysyvät lämpiminä.
Leikkaa hiukan jäähtyneet gorditasit terävällä veitsellä taskuiksi. Peitä tarvittaessa uudelleen.

NAUTATÄYTE
8:lle gorditasille

2 rkl (maissi)öljyä
40 g (guajillo)chiliä pilkottuna
2 tomatilloa tai tomaattia pilkottuna
2 valkosipulia hienonnettuna
1,2 dl vettä
250 g naudan jauhelihaa
1/4-½ tl jauhettua juustokuminaa

Kuumenna 1 rkl öljyä paistinpannulla. Lisää chili, tomaatit, valkosipuli ja vesi. Kypsennä miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Siirrä toiseen astiaan ja soseuta "kastikkeeksi" esimerkiksi sauvasekoittimella. Painele siivilän läpi.

Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla. Lisää naudan jauheliha ja juustokumina. Paista liha kypsäksi. Lisää chili-tomaatti-valkosipuli"kastike" lihan sekaan ja kypsennä noin 10 minuuttia, jotta turha neste poistuu. Mausta suolalla.

VARAA TÄYTTEEKSI MYÖS 
Arla Keittiö® Crème fraiche laktoositon 34%
salaatinlehtiä
tuoretta tomaattisalsaa (yhteenpilkottuna: tomaattia siemenettämönä, sipulia, chiliä, korianteria ja suolaa)

Täytä taskuksi halkaistut gorditasit täyttämällä ne salaatilla, lihalla, salsalla ja ranskankermalla. Nauti vaikkapa meksikolaisen oluen kanss. 

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA 

Kaalilaatikko siitä tykkäämättömälle

Tässäpä on kaalilaatikko, joka maistui myös tyypille joka ei niin kyseisestä lådasta perusta. Juju piili muna-maidossa, jota meidän kaalilaatikkoomme ei tätä ennen ole ikinä laitettu. Muna-maito sai ruuan maistumaan kuulemma hiukan makaronilaatikkomaiselta. Ihan varioimattomia emme sentään kaalilaatikon kanssa ole: punakaalia laatikkoon on kyllä pilkottu ja fetaakin toisinaan. 

Nyt testattu ohje on Kalle Kirstilän kirjasta "Pieni suuri kaali", jonka ohjeilla on onnistuttu usein ennenkin. Otsikkona kirjassa on "vanhan ajan kaalilaatikko" ja välihuomautuksena todetaan sen olleen "selkeästi Kekkosen ajan illanistujaisruokaa". 

KAALILAATIKKO MUNA-MAIDOLLA

½ kg valkokaalia

1 dl ohraa tai puuroriisiä

3 ½ dl vettä

½ tl suolaa

1 porkkana

1 sipuli

250 g luomunautajauhelihaa 

2 rkl siirappia

1 tl suolaa

meiramia

valkopippuria

voita vuuan voiteluun

munamaito:

3 dl rasvaista maitoa

2 kananmunaa

Suikaloi kaali, pilko kuorittu porkkana ja silppua sipuli. Laita ohrasuurimot tai riisi kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Lisää kaali, porkkana ja sipuli. Kiehuta hiljalleen 15 minuuttia. Lisää jauheliha ja mausteet. Sekoita joukkoon ruokalusikallinen siirappia ja muna-maito. 

Voitele uunivuoka ja kaada massa vuokaan. Valuta päälle vielä toinen ruokalusikallinen siirappia. 

Paista 175 asteisessa uunissa noin 1 ½ tuntia. 

Loistava ja vaivaton lanttukeitto arkeen tai fiinistelyyn

 

Huomaan ravintola Nokan illallisen olleen hyvin inspiroiva. Jälkiruuaksi tarjottua lonkkusorbettia on ehditty jo tehdä ja nyt Jukka sekoitti meille sopan lantusta. Nokassa lanttukeitto tarjottiin keittiöntervehdyksenä, mutta me söimme sen arkiruokana. Seuraavana päivänä saimme keitosta vielä alkupalojen verran ainesta. 

Suutuntumaksi ja mauksi samettisen, hienon keiton kanssa paloittelimme ilmakuivattua kyyttöä ja omenapaloja. Tämäkin oli tuttu juttu Nokasta, mutta maa-artisokkakeiton kaverina. 

Keitto on erittäin suositeltava paitsi makunsa ja upean tuoksunsa vuoksi, myös kotimaisten juuresten lisäkäytön takia. Meillä tätä soppaa tehdään taatusti useammankin kerran tänä talvena. 

LANTTUKEITTO

1 Rosamunda-peruna

500 g lanttua 

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

½ rkl oliiviöljyä

5 dl vettä (voi laittaa enemmänkin ja kaataa ylimääraiset talteen saostusta varten)

1,5 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

päälle:

ilmakuivattua kyyttöä paloiteltuna

omenaa ohuina lohkoina

Pilko juurekset ja sipulit. Kuullota sipuleita hetki kattilassa öljytilkassa. Lisää juurekset. Kaada joukkoon vesi ja hiukan suolaa. Keitä kypsäksi. Valuta vesi pois, mutta ota talteen toiseen astiaan. Soseuta juurekset vaikkapa sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kerma ja sopivaksi katsomasi määrä keitinvettä. Määrä riippuu siitä miten löysäksi keiton haluat. Tarkista maku lisäämällä suolaa ja mustapippuria. 

Annostele lautasille ja koristele omenalla ja kyytöllä. 

Ruukutettua niskaa

Ruukkuruuista minulle tulee aina mieleen kaksi asiaa. Toinen on se, kun opiskeluaikoina kävimme usein Porissa Yrjönkadulla syömässä ihan älyttömän edullisesti hyviä ruukkuruokia. Toinen on se, kun tarjosimme ruukkuja joskus tyttäremme kummeille ja miespuolinen heistä tokaisi että kumma miten eriltä se lihakastike maistuukin tällaisesta jalallisesta astiasta syötynä. 

Ruukut ovat meillä usein hyvin lihapitoista syysruokaa. Tämänvuotisen kauden starttasi pitkään haudutettu naudan niska yhdessä herkkutattien kanssa, kermaisesti. Toki ruukun lihaksi olisi käynyt joku muukin pitkään haudutettava ruhonosa. Ruukun lusikoiminen aloitti viikonloppumme oikein maukkaasti, varsinkin kun viinilasiin kaadettiin tuhtia punkkua. Lisukkeena söimme uuniperunoita. 

NAUTA-TATTIRUUKKU
kuudelle-kahdeksalle

LIHAN MUHITUS

reilu 1 kg naudan niskaa
1,3 l vettä
2 sipulia ronskeina paloina
4 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
15 katajanmarjaa
nippu timjamia
1,5 rkl karkeaa merisuolaa
15 mustapippuria

Laita kaikki vuokaan ja peitä kannella tai foliolla. Kypsennä 100 asteessa noin 6 tuntia, kunnes liha hajoaa melkein ajatuksen voimalla. 

LIHALIEMI

vuokaan muodostunut neste eli lihaliemi
2 dl kermaa
3 rkl vehnäjauhoja
n. 3 dl tattipaloja (nesteet pois paistettuna)

Keitä lihalientä kokoon kattilassa noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Sekoita kylmään kermaan vehnäjauhot. Lisää kerma lihaliemen joukkoon. Keitä jotta kastike saostuu. Lisää sienet. 

TARJOILUUN

3-4 voitaikinalevyä (kustakin tulee 2 "kantta")

Revi liha paloiksi kahden haarukan avulla. Sekoita lihat kermakastikkeen sekaan. Kauho kastiketta ruukkuihin. Kaulitse voitaikinalevyjä hiukan suuremmiksi, jotta yltävät hyvin ruukun reunojen yli. Puolita levy. Peitä ruukut voitaikinapaloilla. Pistä voitaikinaa muutaman kerran haarukalla. Paista 225 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes voitaikinakansi kauniisti ruskettuu. 

Pakko antaa periksi

Tänä vuonna kesän loppuminen on ollut jostain syystä erityisen tuskallista. En millään olisi halunnut päästää irti leppoisista, helteisistä päivistä ja lempeän lämpimistä illoista. Kuitenkin tänään sienimetsässä se viimeistään iski - kyllä nyt on syksy eikä kesään enää ole paluuta. Tänä vuonna. 

Nyt on sitten nautittava tästä sateisesta, mutta omalla tavallaan energiaa tuovasta vuodenajasta. Mentävä metsään sienien perässä ja käperryttävä kirjan kanssa nojatuolinurkkaukseen. 

Menetimme viime vuonna ihan huipun sienimetsämme hakkuiden vuoksi. Sieltä nousi pieneltä alueelta suppilovahveroa, kantarellia, tatteja, orakkaita ja lampaankääpiä. Nyt etsinnässä on uusi hyvä paikka. Tämänpäiväinen piipahdus antoi jo toivoa moisesta. Löysimme aivan priimoja herkkutatteja ja muutamia kantarelleja. Huomenna taidetaan mennä katselemaan lisää, jos sateiden väliin osutaan. 

 Sienikautemme alkoi monivuotiseen tapaamme herkkutatticarpacciolla. Sitä syötiin illallisen alkupalana.

Pääruuaksi haarukoimme tuntikaupalla uunissa muhinutta luomunaudan niskaa ja saman elikon sydäntä. Jukka keitteli haudutuslientä kokoon saaden aikaan tosi makoisan kastikkeen. Sateen, kasvavan kylmyyden, sandaalittomuuden ja kynttilöiden polttamisen lisäksi pitkään haudutetut liharuuat ovat juurikin vahva syksyn merkki. 

 

Venetolainen Masi Campofiorin toimi suuhumme oikein hyvin muhitettujen lihojen kanssa. Etenkin tiivissyinen sydän maistui tämän punaviinin kanssa oivallisesti!

Lihojen lisäksi lautaselta löytyi peruna-palsternakkapyrettä, jonka Jukka paineli lävikön läpi erityisen hienorakenteiseksi. Perunaa pyreessä oli 800 grammaa ja palsternakkaa 400 grammaa. Suhde osui hyvin kohdalleen niin että palsternakka maistui sopivan hienostuneesti. 

Jälkiruuaksi me aikuiset nautimme Vin Santoa ja cantuccinin. Tai neljä. Lapset lusikoivat jäätelöä. 

Luiset lautasliinarenkaat

Jukka välillä vähän epäilee projektejani. Varsinkin niitä joista innostun eniten itse. Epäilyksenalainen tilanne tuli taas eteen kun osso bucoa syödessä tuumasin, josko tekisimme vasikan potkakiekkojen paloista lautasliinarenkaat.

Tekemistä niissä ei juurikaan ollut. Summittainen käsinpesu ja tiskikone. Valmis. Jos toimeliaisuus vielä iskee, hion röpöliäisimmät reunat sileiksi. Hyvät ne on nytkin.

Minusta luusta tehdyt lautasliinarenkaat toimivat priimasti varsinkin kankaisten liinojen kanssa. Mitäs te tuumaatte näistä? 

Aiemmin on tullut käytettyä mm. letkunkiristimiä lautasliinarenkaina, mutta se ei ollut kyllä alunperin oma idea.