Täydellisesti paistettu maksa + blogin parhaat sisäelinruuat

 

Jukka tuli lihaliemiluiden ostoreissulta mukanaan myös kauniin tummaa naudan maksaa ja palvattua hevosta. Hän kertoi vesi kielellä miten ihan himoaa kunnon maksapihviä ja aikoo paistaa niitä viikonloppuna. Muu perhe ei jakanut hänen intoaan, mutta mitäpä tuosta. Me muut söimme sitten samoilla lisukkeilla uunilohta ja kuuntelimme maksamiehen huokailuja herkkuruokansa äärellä. Maistoimme toki myös hyvin valmistettua maksaa, mutta se ei vaan uppoa enempää. 

Tiina kertoi blogissaan Helsingin Sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisten nyt syövän keskimäärin 100 grammaa sisäelimiä vuodessa kun vuonna 1980 luku oli lähes kahdeksan kiloa. Hämmästyin pientä määrää ja aloin samalla muistella omia aikaansannoksiamme. Päätin listata parhaita sisäelinreseptejä tämän jutun loppuun jos joku muukin innostuisi niitä kokeilemaan. Meillä sisäelinruuat eivät ole mikään valtava poikkeus ruokapöydässä, joskin turhan harvoin niitä tulee kyllä tehtyä. Yksi asia on tietysti saatavuus, mutta useimmiten kyllä ideointilaiskuus. Possun sydämiä ja eri eläinten kieliä löytyy ihan perusmarketeistakin, muita osia olemme kyselleet kauppahalleista tai suoraan tiloilta lihaa tilatessa. 

Sisäelinten syöminen on suotavaa paitsi monipuolisen ruokavalion myös hienojen, ehkä uusienkin makujen suhteen. Kun eläin tapetaan ruuan vuoksi, on siitä fiksua syödä kaikki. Sisäelimet ovat monesti myös edullisia ruhonosia. 

Tiina haastoi somevaikuttajat yhteisiin talkoisiin sisäelinten käytön lisäämiseksi tunnisteilla

#sisäelimetkunniaan ja #sisäelintalkoot2019. Me olemme mieluusti mukana näissä talkoissa! 

TÄYDELLISESTI PAISTETTU MAKSA

n. 100 - 150 g naudanmaksaa per ruokailija
vehnäjauhoja
öljyä ja voita
1 valkosipulinkynsi
(2 timjaminoksaa)
suolaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa maksasta noin 1 cm - 1,5 cm paksuja pihvejä. Pyörittele pihvit vehnäjauhoissa. Kuumenna paistinpannu, lisää öljyä ja voita sekä murskattu valkosipuli ja mahdollisesti timjamia. Paista pihvit nopeasti noin minuutin per puoli. Maksa saa jäädä aavistuksen roseeksi, se ei saa mennä kuivaksi. Mausta paistamisen jälkeen suolalla ja pippurilla.

Tarjoa perunamuusin, kerma-sipulimuhennoksen ja puolukka-omenahillon kanssa.

KERMA-SIPULIMUHENNOS
kahdelle

2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl kermaa (tai koko purkki)
1 dl lihalientä
suolaa
pippuria
voita

Tee sipulista renkaita tai renkaan puolikkaita. Paista voissa miedolla lämmöllä yli 20 minuuttia, jotta sipulit pehmenevät ja makeutuvat kunnolla. Lisää kerma ja lihaliemi. Keitä jotta kastike saostuu. Mausta suolalla ja pippurilla.

***

Ja tässä luvattua listaa blogimme parhaista sisäelinruuista: 

NYHTÖKIELIHAMPURILAINEN HÖYRYTETYLLÄ SÄMPYLÄLLÄ

MUHITETTU KARITSANKIELI TOMAATTIKASTIKKEESSA

YRTEILLÄ TÄYTETTY POSSUNSYDÄN

POSSUN SYDÄN PALASINA

GRILLATTU BROILERINSYDÄN

KANASALAATTI SYDÄMISTÄ, MAKSASTA (JA KIVIPIIROISTA) 

LIHAPIIRAKKA KARITSANMUNUAISTÄYTTEELLÄ

VERIVANUKAS 

Blogimme muut sisäelinreseptit ja -jutut löytyvät tuunnisteen *sisäelimet alta.

Pintxo vuohenjuustosta ja sipulihillokkeesta

Maistoimme tällaisen pintxon taannoisella San Sebastianin kaksinreissulla, kun pysähdyimme taas kerran lasilliselle, tällä kertaa Cocktail Bar Sebastopoliin. Pysähdys taisi sijoittua aamupalan ja ginikauppaan menon väliin. Matkaa oli kuitenkin reilu puoli kilometriä. 

Pintxo oli koottu leipäpalasta, ilmakuivatusta kinkusta, paistetusta vuohenjuustosta ja makeasta sipulihillokkeesta. Tämä tarjoiltiin kylmänä. Suolaisen ja makean leikki täytti suun eri tekstuureiden hivellessä makunystyröitä. 

Minä en erityisemmin pidä vuohenjuustosta. Sellainen perusmarkettikamaa kermaisempi menee kyllä hyvin, mutta juustoista puhuttaessa vuohenjuusto ei ole ensimmäisenä herkkuna mielessäni. Tässä kokonaisuudessa se kuitenkin maistuu todella hyvältä. Tai siis täydentää kokonaisuuden herkuksi, miten vaan. 

Koostaessamme naapureille espanjalaista iltaa teimme yhtenä alkupalana myös näitä pintxopöytään. 

Hyvän makuinen ja punasipulisuudessaankin kivan värinen sipulihilloke löytyi Soppa 365 sivulta Anne-Maaritin lisäämänä. Me teimme pienen tarpeen vuoksi reseptin puolikkaana ja silti sitä hiukan jäi lasipurkkisäilöttäväksi jääkaappiin.

SIPULIHILLOKE

2 punasipulia
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
½ dl vettä
½ dl väkiviinaetikkaa
½ dl sokeria

Kuori sipulit. Leikkaa ohuiksi renkaiksi/puolirenkaiksi.
Silppua valkosipulinkynsi.
Laita pieneen kattilaan vesi, etikka ja sokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi.
Lisää sipulit.
Miedonna lämpöä ja muhita sipuleita noin 15 minuuttia kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.
Tarjoa jäähtyneenä.

Suupaloja uuden vuoden vastaanottajaisiin

kaupallinen yhteistyö ARLA 

upeat suupalat homejuustosta ja varsiselleristä

Me emme ole kotona vastaanottamassa uutta vuotta. Jos olisimme, kattaisin pöytään paljon erilaisia suupaloja, joita sopisi sitten huuhtoa alas kuohuvan ja/tai gin & tonicin kanssa. Monet sormisyötävistä suupaloista on valmisteltavissa etukäteen, jolloin juhlahetkeen jää vain kokoaminen. Jos vielä rennommin kattaa, voi tahnat laittaa kulhoon ja vierelle vaikkapa vaaleaa näkkäriä tai keksejä joille tahnaa lusikoida.

Harkitut makuyhdistelmät tuovat elegantisti tarjoiltuna juhlavaa tunnelmaa. Itse ainakin rakastan maistella erilaisia makuja ja vertailla sitten niitten passaavuutta juomaan. 

Olemme tehneet Arlalle kerran kuussa jo pidemmän aikaa jutun, useimmiten jonkin reseptin. Tämän jutun kuvitetut sormisyötävät on koottu niiden joukosta. Kuvan alta löytyy linkki kuhunkin reseptiin. Näiden lisäksi blogista löytyy mielenkiintoisina sormisyötävinä esimerkiksi lakritsia ja tomaattia filokupeissa, raikkaasti maustettua manchegoa ja maa-artisokkaa sekä kylmäsavulohta sipulikupeissa unohtamatta juustoisia kukkakaalipyöryköitä. 

lakritsiset kylmäsavulohisuupalat 

juustoiset punajuurileivokset

kantarellileipäset 

kylmäsavusilakkatahna

voileipäkakkupallot 

Kurpitsaa ja paistettua tuorejuustoa

kaupallinen yhteistyö ARLA

Tässä ruuassa on rutkasti syksyä paitsi maussa myös väreissä. Kurpitsaa muhitetaan sipulin kanssa uunissa niin että molemmat pehmenevät herkullisiksi. Makua terävöitetään salvialla, chilillä ja punaviinietikalla. Tuttuun ruokaan lisättiin nyt pannulla paistettua tuorejuustoa,jonka pinta rapsakoitui kivasti sisuksen jäädessä edelleen pehmeäksi. 

Teemme Arlalle kerran kuussa postauksen johonkin heidän tuotteeseensa liittyen. Lokakuun toiveena oli tehdä jotain uutuustuoteesta Apetina Queso Fresco. Olen kokeillut juustoa ansiokkaasti paistettuna lounassalaatin päälle ja murustettuna keiton yllä. Muut bloggaajat ovat kokanneet juustoa mm. kuorrutettuina tikkuina ja perunankuoritäytteenä papujen kanssa. 

Herkutellessamme viikonloppuna grillatuilla entrecôte-pihveillä mietin kuumeisesti kivaa lisuketta niille. Päädyin salviapitoiseen kurpitsapaistokseen, mutta halusin siihen uutta kulmaa paistetun juuston avulla. Olimme lopputulokseen hurjan tyytyväisiä, vaikka chiliä humpsahtikin hiukan aiottua enemmän. 

Tämä ruoka toimii loistavasti vaikkapa grillatulle lihalle tai lämpimänä lounassalaattina. Jos tarjoat kurpitsa-juustopaistoksen itsekseen, lisäisin jotain pureskeltavaa suutuntumaksi.  Sellainen voisi olla vaikkapa paahdettu sipuli tai erilaiset paahdetut pähkinät. 

KURPITSAA JA PAISTETTUA TUOREJUUSTOA

400 g kurpitsaa

4+2 rkl oliiviöljyä

2 sipulia viipaloituna

12 tuoretta salvianlehteä

hyppysellinen kuivattua chiliä

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa

mustapippuria

1 pkt Apetina Queso Frescoa

ruokaöljyä paistamiseen

(päälle paahdettua sipulia tai pähkinää)

Poista kurpitsasta siemenet ja kuori. Leikkaa noin sormen paksuisiksi viipaleiksi.

Pane 4 ruokalusikallista öljyä uunivuokaan ja lisää sitten sipuliviipaleet. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Asettele kurpitsaviipaleet sipulisiivujen päälle. Laita näiden päälle salvianlehdet.  Liruttele ylle loppu öljy. Mausta chilillä, pippurilla ja suolalla. Anna paistua 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia niin että kurpitsasiivut pehmenevät.

Pirskota valmiin paistoksen päälle punaviietikkaa. 

Kurpitsapaistoksen ollessa uunissa siivuta juusto ja paista siivut molemminpuolin runsaassa öljyssä pannulla niin että pinta ruskettuu. Nosta siivut kurpitsapaistoksen päälle. 

Grillattu purjo

Sipuli on yksi lempiraaka-ainaistamme, kuten blogin nimestäkin saattaa aistia. Paitsi makuna muiden joukossa vaikkapa jallukolagranitessa tai raitalihalaatikossa, sipulia on käytetty myös kuppina suupaloissa. Pääraaka-aineena se on loistanut esimerkiksi hääpäiväjuhlillakin tarjotussa tähtianiksisessa keitossa ja marmeladissa. Sipulista on tehty myös kukkia, josta voi nyhtää fritattuja terälehtiä. Purjosta on aiemmin tehty kääröjä Sasu Laukkosen tapaan hyödyntäen koko sipuli. 

Nyt nakkasimme purjon grilliin aavistellen sen kypsyttelevän itsensä pehmoisan makeaksi. Näin kävikin! Palaneen kuoren alta paljastui heleän vihreää ja pehmeää sipulia, joka ei juurikaan kaivannut kavereita keralleen. Lisäsimme kuitenkin cashew-pähkinöitä tuomaan tekstuuria annokseen, sekä hiukan tuoretta timjamia ryytimaasta.

Grillissä poltettu purjo käy hyvin alkupalaksi tai grillatun ruuan lisukkeeksi. Makoisa sipuli valmistuu hiljakseen melkein itsekseen eikä vaadi erikoisponnisteluita. 

GRILLATTU PURJO 

purjoa

suolaa

pähkinöitä

oliiviöljyä

(timjamia)

Katkaise purjon vihreät osat pois. 

Laita kuumaan grilliin. 

Grillaa välillä käännellen noin 20 minuuttia. 

Katkaise purjosipulin tyvi. Halkaise purjo pituussuunnassa. 

Poista uloimmat palaneet kuoret ja laita kuoret sivuun*.

Nosta puolikkaat purjot tarjolle.

Liruta päälle oliiviöljyä, rouhi suolaa ja ripsottele pähkinöitä sekä timjaminlehtiä. 

* Laita palaneet kuoret kuivumaan vaikkapa jääkaapin ylätasolle. Murenna ne kuivumisen jälkeen ja saat viime vuosilta ravintoloista tuttua purjotuhkaa. Voit sitten ripotella sitä erinäisiin annoksiin kesän aikana.

Pikkelöity kukkakaali ja palsternakka

Taannoisella italialaisella illallisella osana antipastilautasta tarjottiin myös rapsahtavan etikkaisia kasviksia. Perheemme aikuisväestö arvosti tätä lisää kovasti juurikin tekstuurinsa ja happaman makunsa ansiosta. Muina haarukoitavina laudalta löytyi buffalamozzarellaa, salamia, ilmakuivattua kinkkua ja marinoituja silakoita. 

Idea pikkelöintiin lähti Marko Koskisen ja Christer Lindgrenin Passione-kirjasta, jossa yhdistetään suomalaisiakin raaka-aineita italialiaseen keittotaitoon. Ohjeessa oli upotettu etikkaliemeen kevätporkkanoita, kukkakaalia, mininaurista ja kevätsipulia. Kevätporkkanat ovatkin varmaan hyvä idea, sillä maaliskuiset porkkanat olivat jo aika kuivakan makuisia tähän settiin. Sen sijaan kukkakaali ja palsternakka ilahduttivat maullaan, samoin punasipulirenkaat. 

Me maistoimme kasviksia sekä parin tunnin etikkalillumisen että yli yön maustumisen jälkeen. Pidimme enemmän pikaisesta etikoitumisesta, jonka jälkeen kasvispalat olivat raikkaamman oloisia. Punasipuli ei ehtinyt näin lainkaan värjäämään valkoisia kasviksia, mitä tapahtui hiukan yön yli liotuksessa. 

Vuonna 2008 julkaistussa kirjassa puhutaan etikkajuureksista, nyt lie ajanmukaisempaa käyttää nimitystä pikkelöidyt kasvikset. 

PIKKELÖIDYT KASVIKSET

kukkakaalin nuppuja

pätkä palsternakkaa

pieni punasipuli

 ¹/4 dl valkoviinietikkaa
 ¹/4 dl vettä
½ tl sokeria
½ tl suolaa
pieni laakerinlehti

Mittaa kattilaan balsamico, vesi, sokeri, suola ja laakerinlehti. Kiehauta. 
Kuori ja paloittele kasvikset melko pieniksi. 
Kaada kuuma liemi pilkottujen kasvisten päälle. 
Anna maustua muutama tunti.

Lampaankääpäwokki

Lampaankääpä on ihana sieni! Monesti yhdestä yksilöstäkin tekee jo ruokaa, sillä sieni on niin tiivis ja suuri. Pienempiä löytäessä vierestä löytyy usein muutama muukin. Tänä vuonna lampaankääpiä on ollut ilahduttavan paljon ja niitä on kokkailtukin usein. 

Aina ei jaksa leivittää lampaankääpää pihveiksi tai nugeteiksi eikä leipoa piirakkaa. Kokeilinpa sitten wokata sientä ja maustaa kiinalaisittain. Lopputulos oli odotettuakin parempi! Kiinteä sieni imi itseensä ihanasti makuja ja pysyi suutuntumaltaan mukavana hampaille. Muut kasvikset värittivät wokkia kivasti niin ulkonäöllään kuin maullaankin. Tätä teemme taatusti toistekin, sillä nuudeleiden kanssa nautittuna wokki on yltiönopea saattaa kokoon kunhan pilkkoo reippaalla tahdilla. 

Meillä ei ollut inkivääriä, mutta sitä olisin lisännyt jos olisi ollut. Laitoin siksi inkiväärin ohjeeseen sulkuihin. Jos sinulla ei ole kiinalaista riisiviiniä, sen voi korvata sherryllä. 

WOKATTU LAMPAANKÄÄPÄ KIINALAISITTAIN

neljälle

2 valkosipulinkynttä

(pieni pala inkivääriä)

150 g ruusukaalia

2 sipulia

300 g lampaankääpää
2 porkkanaa
½ paprika
½ chili siemenettömänä
lehtikaalia

paistamiseen: 

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl sesamiöljyä

kastike:

3 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviiniä (tai sherryä)

½ rkl viinietikkaa

1 tl sokeria

päälle: 

seesaminsiemeniä

Kuori ja silppua valkosipuli sekä inkivääri. Pilko lampaankääpä suupaloiksi. Puolita ruusukaalit. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Pilko paprika. Ota chilin sisältä siemenet pois. Revi lahtikaalia irti ruodista ja revi suupaloiksi. 

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. 

Kuumenna wokkipannu todella kuumaksi. Lisää öljyt. Nakkaa pannulle valkosipuli ja inkivääri. Pyöräytä pari kertaa. Lisää ruusukaalit ja sipuli. Paista 2 minuuttia. Lisää lampaankääpäpalat. Paista noin minuutti. Lisää porkkana ja paprika. Paista taas muutama minuutti. Lisää lehtikaalipalat ja kastike. Pyöräytä muutaman kerran. Ripottele valmiin wokin päälle vaaleita seesaminsiemeniä. 

Tarjoa nuudeleiden kanssa. 

Pico de gallo eli raikas tacosalsa

Miksi tehdä salsaa itse kun kaupasta saa valmiita? Etpä kysy enää kun olet kerran valmistanut itse salsaa. Se on todella helppoa, nopeaa ja pilkkomisterapioivaa, sikäli mikäli pitää pilkkomista terapeuttisena toimintana. Maku palkitsee raikkaudellaan ja tuoreudellaan. 

Tässä yksi salsaohje, pico de gallo, joka sopii erinomaisesti vaikkapa aamiaistacojen kanssa. Maussa on paitsi raikkautta, myös hiukan mausteisuutta olematta millään muotoa tulinen. Minä tein salsan maustumaan jo edellisenä päivänä jääkaappiin kannelliseen rasiaan, jotta aamiastacojen kokoonsaattaminen olisi mahdollisimman helppoa. 

Ohje on Mikko Takalan ja Sami Rekolan inspiroivasta kirjasta "Street food". Blogista löytyy aiemmin (kuuden vuoden takaa) mangosalsa ja hieman tuoreempi tuttavuus bataattisalsa.

PICO DE GALLO
noin neljään tacoon lisukkeeksi

2,5 dl (2-3 kpl) pieneksi kuutioitua tomaattia

1 pieni sipuli pieneksi kuutioituna

1 dl pilkottua tuoretta korianteria

1-2 jalapenoa (½ dl säilöttyjä paloja) pieneksi pilkottuna

2 rkl limettimehua (2 limettiä)

pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna

ripaus suolaa

Yhdistä kaikki ainekset. Pane jääkaappiin puoleksi tunniksi maustumaan. 

Säilyy jääkaapissa pari vuorokautta. 

Poltettu sipulikuppi, maa-artisokka ja kylmäsavulohi

Minulla on aina vaikeuksia miksi tällaisia pikkupaloja pitäisi kutsua. Cocktailpala on hippasen huono, sillä harvemmin meillä cocktailtilaisuuksia järjestetään. Tapas viittaa taas espanjalaisuuteen. Sormisyötävä lie kaikkein kuvaavin ja raaka-ainerajaamattomin tapa kuvata pikkusyötäviä, mutta siinä taas on suuri erehtymisen mahdollisuus vauvaruokailun kanssa. Tunnisteesta tapas tällaiset sormin napaan napsittavat herkut kuitenkin blogistamme löytyvät. Miten te olette asian ratkaisset? Miksi te kutsutte sormin syötäviä pikkupaloja? 

 

Fanni ja kaneli blogin postattua poltetut sipulin terälehdet alkoi päässäni raksuttaa miten oiva "cocktailpalapohja" ne olisivat gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattavalle vieraalle. Rakastan itsekin makeaksi muhiintuneen, mutta myös palaneeksi hiiltyneen sipulin makua, joten raksutus senkun yltyi. Lopulta päädyin polttamaan sipulit Tiinan opastamana ja täyttämään sipulikupit maanläheistä makua omaavalla maa-artisokalla sekä ihanalla kylmäsavulohella. Lohella on toki kauneusarvoa myös rujonvärisen juuresseoksen peittämisessä. 

Pidimme kovasti sipulikuppien mausta! Niissä oli juurikin maanläheisyyttä ja mutkatonta pehmeyttä makeuden kaverina. Poltetut reunat säväyttivät luonteikkuudellaan. Täytetyt sipulikupit kestivät rakenteeltaan hyvin yön yli jääkaapissakin, mutta kupit kannattaa ottaa hyvissäajoin lämpiämään, jotta maut pääsevät hyvin esille. 

Meidän sipulimme olivat pieniä luomulaatuisia, joten niitä tarvittiin neljä jotta saatiin 16 jonkinmoisen kokoista kuppia. Loppusipuli toki käytettiin täytteeseen! Täytteestä tuli väriltään kauniimpi jos käytti vain maa-artisokan sisälmykset, mutta kuorineen juureksen käyttö toi enemmän makua. Happoa joku voi kaivata tasaisten makujen ja kalan kaveriksi, jolloin sitruunaturaus lie paikallaan. Me emme tätä halunneet. 

SIPULIKUPIT 
noin 16 kuppia

4 sipulia
2 rkl oliiviöljyä

täyte:
3 maa-artisokkaa
sipulien sisälmykset (ne mitä jäivät kupeista)
suolaa
mustapippuria
(sitruunamehua)
30 g kylmäsavulohta
(vihreää koristeeksi, meillä maustekirveli)

Pese maa-artisokat hyvin. Halkaise, älä kuori. Paahda maa-artisokat kypsiksi 200 asteisessa uunissa, noin puoli tuntia. 

Kuori ja halkaise sipulit, kuitenkin niin että ne pysyvät kannastaan kiinni. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lorauta sille oliiviöljyä.  Laita sipulinpuolikkaat pannulle leikkauspinta alaspäin. Vähennä lieden lämpöä. Paista sipuleita keskilämmöllä noin 20 minuuttia kunnes leikkuupinta on saanut kauniin tumman värin. Laita pannu 150 asteiseen uuniin. Kypsennä sipuleita vielä noin 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä. Leikkaa kanta pois ja irrota nahkistunut päällikerros. Nämä voit laittaa pois. Irroittele sitten sipulikupit irti toisistaan. Säästä minikupit ja sisäosa täytettä varten. 

Laita paahdetut maa-artisokat ja sipulien sisälmykset astiaan. Surrauta tasaiseksi seokseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla, mustapippurilla ja halutessasi pienellä turauksella sitruunamehua. 

Laita lusikalla sipulikuppiin täytettä, asettele päälle pieni pala kylmäsavulohta ja ehkä jotain vihreää väriksi. 

Yksinkertainen on maukasta: raitalihalaatikko

yhteistyössä Arla

Raitalihalaatikko on Jukan lapsuusajan herkku, jota miehen muistin mukaan syötiin usein lauantaisin. Yksinkertaisuudessaan se koostuu läskin raidoittamasta possun kylkilihasta, perunasta, sipulista ja munamaidosta. Kaikessa simppeliydessään ruoka on tosi hyvää ja maistuu meillä koko perheelle. 

Raitalihan teossa on muutama ratkaiseva kohta, jos Jukalta kysytään:

• Kylkisiivut leikataan saksilla pienemmiksi. 
• Kaikki lihat tulevat laatikon päälle. 
• Aivan lopuksi lihojen päälle rouskautetaan suolaa.

Äitinsä laatikosta poiketen sain laittaa hiukan enemmän sipulia sekaan. Sipulit muhiintuivatkin ihanan pehmeiksi ja olivat oiva juttu laatikossa. Pelkäsin että lihat tummuivat turhan paljon uunissa, mutta Jukka sanoi että juuri tuollaisia niiden kuuluukin olla. Maku oli todella kohdillaan! Päällä väriä saaneet läskiset lihapalat olivat rapsakoituneet juuri sopivanmoisiksi ja olivat suolaisuudessaan aivan loistavia. 

Päällilihat menevät oivallisten jääkaappinärppimisruokien joukkoon lasagnen ja makaronilaatikon seuraksi. 

Kulinaarimurulan Jaana on näemmä myös syönyt raitalihalaatikkoa muksuna, mutta lihoja on ympätty myös juuresten sekaan. Hmmm...

RAITALIHALAATIKKO
kuudelle

1 kg perunoita
4 sipulia
430 g luomupossun kylkisiivuja
5 dl Arlan luomu vanhanajan täysmaitoa Suomesta
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
Arla normaalisuolaista meijerivoita vuuan voitelemiseen

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. 

Kuori ja siivuta perunat. Kuori, puolita ja siivuta sipulit ohuiksi. 

Leikkaa kylkisiivut saksilla viiteen osaan, noin 2 cm leveiksi paloiksi. Lihaa tuntuu olevan paljon, mutta se kutistuu uunissa melkoisesti. 

Voitele 20cm * 40 cm uunivuoka. Lado peruna- ja sipulisiivut kerroksittain uunivuokaan. 

Riko kananmuna rakenne, eli sekoita nopeasti keltuainen ja valkuainen yhteen. Lisää maito ja sekoita taas. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada muna-maitoseos vuokaan peruna-sipuliseoksen päälle. 

Asettele lihapalat päälle tasaiseksi kerrokseksi. 

Laita uuniin 45 minuutiksi tai kunnes lihat ovat ruskistuneet ja rapsakoituneet. Laita uuni pois päältä. Jätä vuoka edelleen uuniin puoleksi tunniksi jälkilämmölle. 

Neljän sipulin Tarte Tatin

Kirja tuntuu hyvältä kun sen nostaa käsiin. Kovat, mutta pehmeän kartonkimaiset kannet tuntuvat lempeiltä. Kirjanmerkkinauha odottaa lukijaa siirtämään itseään edemmäs kun lukeminen alkaa. Kädessäni on Prisca Lecleren "Tarte Tatin - suuri ranskalainen keittokirja", joka on minulle nyt usean selailun jälkeen ensisijaisesti hyvänmielinen kirja. 

Leppoisat tarinat ja valokuvat ihmisistä ja tapahtumista reseptien ympärillä luovat sydämellisen kehyksen ruuille. Siksi tartuinkin juuri tähän kirjaan kun mietiskelin sopivaa rotinatarjottavaa vauvaperheeseen mennessä. 

Kirjasta löytyy ruokia arkeen ja pidempää aikaa vaativaan kokkailuun. Tähän mennessä kokeiltaviksi on merkitty Hervén béarnaisekastike, Patrickin ratatouille ja rosmariini-perunasose. Jokainen resepti on nimetty myös ranskaksi, mistä pidän kovasti vaikken kieltä osaakaan. 

Päädyin leipomaan rotinatarjottavaksi neljän sipulin Tarte Tatinin. Arvelin sen maistuvan aikuisille loistavasti, varsinkin kun piirakkapalan päälle lusikoitiin vielä notkeaa vuohenjuustoa. Näin kävikin. Punaviinietikka antaa tummaa makua piiraaseen ja pohjan rakenne on erityisen onnistunut, murean rapea. 

Hykerryttävintä piirakan teossa oli tilkkutäkkimäinen taikina, joka oli minulle uusi asia. Taikinapallosta otettiin paloja, jotka taputeltiin käsien välissä sopivan litteiksi ja lisättiin täytteen ylle toistaen kunnes taikina oli loppu. Pidin tekniikan käsityöläisyydestä ja ulkonäön näin muodostuneesta rustiikkisuudesta, pingottamattomuudesta todella paljon. 

Ulkonäköasioista puheenollen ohjeistetut sipulirenkaat olisivat olleet piirakassa paljon kauniimmat, mutta hosoheikin oli helpompi kuoria ja paistaa siivutetut puolikkaat. Makuunhan tämä ei vaikuttanut. Olen laittanut ohjeeseen sulkuihin vinkkejä kärsivällisempiä kokkeja varten, joilta renkaat onnistuvat.

NELJÄN SIPULIN TARTE TATIN
Tarte Tatin aux oignons
valurautapannullinen, halkaisija 25 cm

pohja
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
n. 1,5 rkl kylmää vettä

täyte
3 punasipulia
2 keltasipulia
5 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
25 g voita
1 rkl sokeria
1,5 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa

tarjoiluun
pehmeää vuohenjuustoa

Ota voi ajoissa pehmenemään. Paloittele.
Mittaa jauhot kulhoon. Lisää joukkoon suola ja voipalat. Nypi voi jauhojen joukkoon, kunnes seos on tasaisen karkeaa. Lisää kylmä vesi. Painele taikina nopeasti pallon muotoon. Jos taikina ei pysy pallona, lisää vielä hieman vettä. Anna taikinan levätä kulhossa.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Kuori ja leikkaa sipulit (renkaiksi). Pilko valkosipuli.
Sulata voi ja sokeri uuninkelpoisella (valurauta)pannulla. Lisää sipulit ja anna kuullottua muutama minuutti, kunnes kaikki sipulit ovat saaneet kuultavan pinnan. (Kääntele sipuleita varovasti jotta renkaiden muoto säilyy).
Lisää viinietikka ja suola. Anna kaiken karamellisoitua pannulla , kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut, noin 3-5 minuuttia. Ota pannu pois liedeltä.

Ota taikinaa osissa käteen ja litistä taikinasta käsiesi välissä ohuita paloja, noin 0,3 cm paksuja. Asettele palat yksi kerrallaan pannuun sipulien päälle.

Laita pannu uuniin 20-25 minuutiksi, kunnes taikina on saanut hieman väriä. Ota pannu pois uunista ja anna jäähtyä peri minuuttia.

Aseta tarjoiluastia pannun päälle ja käännä pannu tarjoiluastiaa vasten ympäri niin että piirakka keikahtaa sipulipuoli ylöspäin.

Tarjoile lämpimänä tai kylmänä vuohenjuustonokareiden kanssa.

***

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena