Näytetään tekstit, joissa on tunniste *latva-artisokka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste *latva-artisokka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Munakoisoviuhka artisokalla

                                     

Mikä löytö! 

Uusimmassa Glorian ruoka & viinissä oli Anu Braskin ohjeistamana ihana munakoisoviuhka, joka oli täytetty sitruunaisella artisokkatahnalla. Munakoison tarjoaminen tällaisessa muodossa oli minulle ihan uutta, samoin sen yhdistäminen latva-artisokkaan. Odotin sopivaa tilaisuutta kokata tätä kasvisruokaa ja sellainen ilmaantui kun ystäväni Saara tuli meille tekemään lauantaina yhteistä opiskelutehtävää. Tosin nyt kun tekemisen myötä huomasin miten helppo ruoka se on, taidan tehdä uuden version heti ensi viikolla minulle ja Jukalle arkilounaaksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että munakoiso viilletään viuhkamaiseksi, välitahna surrautetaan kokoon sauvasekoittimella, tahna levitetään munakoison pintoihin ja lykätään uuniin. Herkulliset tuoksut leijailevat uunista ottamisen jälkeen niin että on vaikea antaa munakoison jäähtyä hieman ettei kitalaki pala. 

Lehdessä tämä annostus oli tarkoitettu neljälle, me vedimme setin tyytyväisenä kaksin. Tosin munakoisot olivat aika pieniä. 

ARTISOKALLA TÄYTETYT MUNAKOISOT
kahdelle

2 pienehköä munakoisoa
½ tl suolaa

TAHNA:
1 tlk (190/115 g) marinoituja artisokansydämiä 
2 valkosipulinkynttä 
1 luomusitruunankuori ja puolikkaan mehu
1 ps rucolaa
1 dl manteleita, pähkinöitä tai siemeniä
2 tl oreganoa
1 tl suolaa

LISÄKSI:
½ maustamatonta jogurttia
½ dl manteleita, pähkinöitä tai siemeniä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. 
Huuhdo munakoisot. Viillä ne noin sentin levyisiksi viipaleiksi niin että kaikki viipaleet ovat vielä kannassa kiinni. Laita leikkuupinnoille suolaa ja anna munakoison itkettyä muutama minuutti. Pyyhi sitten pisarat leikkuupinnoilta. 
Kuori valkosipulinkynnet. Raasta luomusitruunankuori. Laita kaikki tahnan aineet purkkiin, artisokat öljyineen. Surrauta tahnaksi sauvasekoittimella. 
Laita munakoisoviuhkat leivinpaperoidulle pellille ja levitä tahna leikkuupinnoille. 
Lykkää munakoisot uuniin noin 40-45 minuutiksi. 

Paahda manteleita tai pähkinöitä hetki kuumalla pannulla. 
Laita lautaselle loput rucolat ja nosta päälle uunitetut munakoisoviuhkat. Liruta päälle jogurttia ja (paahdettuja) manteleita tai pähkinöitä. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Latva-artisokka ja serrano

Latva-artisokka on harvinainen, joskin hyvin tervetullut vieras keittiössämme. Tuoreita saa Suomesta kohtuuhintaan aika harvoin enkä pidä säilöttyjen mausta muuta kuin erilaisten tahnojen muodossa. Latva-artisokan maku on erityisyydessään niin hieno, että reissuissa niitä tulee monesti tilattua ravintoloissa. Yhden parhaimmista artisokkaruuista maistoimme Roomassa reilu vuosi sitten. Artisokat oli valmistettu "juutalaiseen tapaan" lyttäämällä ne vasten pannua niin että typistetyt suomut olivat rapsakoituneet ihanasti. 

San Sebastianissa maistoimme myös aivan loistavan artisokka-annoksen Atarin terassilla. Lämpimät artisokat oli laskettu pähkinäisen pyreen päälle. Ylle oli aseteltu hyvin läskinen sianniskapala, joka melkeinpä suli latva-artisokan päälle. 

Viettäessämme Espanjalaista iltaa naapureidemme kanssa teimme yksinkertaisemman ja yhtä lailla toimivan pintxoversion latva-artisokasta. Ostimme oikein hyvää espanjalaista ilmakuivattua kinkkua eli serranoa, jonka asettelimme pannulta juuri nostettujen, viinissä hetken aikaa kypsennettyjen artisokanpuolikkaiden päälle. Maku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava! Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Täältä löytyy vinkit artisokan käsittelyyn ja täältä paistamiseen. Paisto tehtiin tällä kertaa puolitettuina ilman sipulia ja pancettaa. 

torstai 26. tammikuuta 2017

Quimet y Quimet tapas-baari Barcelona

Aika usein tarkistan onko Anthony Bourdainilla jotain suositeltavaa ravintolaa kaupunkiin, minne ikinä menenkin. Bourdain suosittelee usein hyvin pieniäkin ravintoloita, joissa voi aistia aidon paikallisuuden. Barcelonassa päädyin Bourdainin mainitsemaan pieneen tapas-ravintolaan nimeltä Quimet y Quimet, joka sijaitsee El Poble Sec kaupunginosassa. Tätä paikkaa on useissa eri lähteissä kehuttu klassikoksi ja on yksi tunnetuimmista bodegas de tapas eli tapas-baareista.
Sisään mahtuu noin parikymmentä henkeä, mutta paikkoja vapautuu nopeasti kun ihmiset syövät vain nopeasti muutaman tapaksen. Avonaisesta ovesta saavuttaessa ensin näin vain valtavan määrän viinejä ja muita juomia lattiasta kattoon kaikilla seinillä. Quimet y Quimet on perustettaessa vuonna 1914 ollut pelkkä viinitupa. Alkuun tarjoilivat mm. anjovista ja oliiveja lisätäkseen viinin myyntiä. Hiljalleen ravintoitsija muokkasi ja laajensi ruokapuolta ja viinitynnyrit vaihtuivat pulloihin. 
Tänään Quimet y Quimet tarjoaa laadukkaita, erikoisiakin ja kekseliäitä makuyhdistelmiä perinteisiin tapaksiin ja toisaalta baskityylisiin rapean leivän päälle koottuihin herkkuihin (montaditos). Quimet y Quimet on tunnettu raaka-aineistaan, joina se käyttää laatusäilykelihoja ja -mereneläviä (conservas), sekä hillottuja, suolattuja, ilmakuivattuja ja muilla tavoin säilöttyjä herkkuja, juustoja ja tuoretuotteita unohtamatta. Simppeliä, mutta niin maukasta. Kaiken kruunaa erilaiset kastikkeet, joita annoksien päälle lorautellaan (kuvassa tiskin päällä peltipurkissa).
Otin montaditos listalta neljä erilaista leipästä ja lasin valkoviiniä. Montaditosit maksoivat 2,5 euroa kappale ja viinilasi pari euroa. Tapas-annokset olisivat olleet 2-10 euroa.
 Alcachofas, queso y caviar, Artisokka, juusto ja kaviaari. Päällä hiukan paria kastiketta ja kuivattua oreganoa. Ai ai ai, mikä aloitus. Makeaa, suolaista ja hapanta sopivassa suhteessa.
 Queso azul con piquillo, sinihomejuusto, paprika sekä makeaksi paahdetua sipulia ja tuhtia balsamicoa. Sinihomejuuston ystavän pakko-ostos. Herkkua.
 Chipiron con cepolla, vauva-kalmaria ja sipulia. Miten pehmeää kalmaria jota makea sipuli komppaa täydellisesti.
 Boquerones con tomate seco, tuore anjovis ja kuivattu tomaatti. Päällä oliivihakkelusta ja vaaleaa makeahkoa kastiketta. Makuvastinparit taas toimii.
Koko lysti maksoi 12 euroa. Olin todella tyytyväinen tähän retkeen. Quimet y Quimet oli juuri sopiva paikka piipahtaa ja maistella muutamia pikku juttuja. Minulla ei ollut iso nälkä ja nämä neljä leipää veivät nälän tunteen loppuillaksi. Jaksoin enää käydä parilla lasillisella tämän jälkeen. Suosiosta ja tunnettuudesta kertoo jotain sekin, että paikalle saapui kolme aasialaista naista taksilla suoraan ovelle. Naisten kamerat kuvasivat jokaisen annoksen ja maistelivat toistensa annoksia innolla. Muut asiakkaat vaikuttivat olevan paikallisia, joka on sekin aina hyvä merkki. Bourdain oli jälleen oikeassa suosituksensa kanssa. 

Quimet y Quimet
Carrer del Poeta Cabanyes 25 (kartta)
08004 Barcelona, Espanja
Avoinna lounasaikaan klo 12-16 ja illallisaikaan klo 19-22

lauantai 15. lokakuuta 2016

Latva-artisokka alkupalaksi ja ranskalainen menu

 
Latva-artisokka on meidän leveysasteillamme aika harvinainen herkku. Nähdessäni moisia terhakan näköisenä marketin hyllyssä toivoin niitä heti alkupalaksi Jukan suunnittelemaan ranskalaiseen menuun. Eikä mies hangoitellut vastaan yhtään. 

Muilta osin Jukan ajatukset olivatkin jo koossa ja pelkkä ajatus sai herkkunystyrät hyrisemään. Vai mitä sanotte kun pääruuaksi oli burgundinpataa paistetuilla timjamiperunoilla, väliin ranskalaisia juustoja viikunoilla ja jälkiruuaksi tarte tatin? Kokonaisuudesta tuli viineineen todella hieno! Oli ihana istua valmiiseen pöytään, kun ainoa ruokalaji jossa minua pyydettiin auttamaan oli tarte tatinin sokerin karamellisoinnin vahtiminen. 



Latva-artisokat päätimme nauttia klassisesti suomu kerrallaan aiolin ja sitruunaöljyn kera. Oli hauska maistella artisokkaa kahden ihan eriluonteisen kastikkeen kanssa. 

Jos kaipaat tarkempaa ohjeistusta latva-artisokan käsittelyyn, suosittelen kurkkaamaan Haarukkavatkain blogin puolelle. Sieltä saa ohjeita myös erilaisiin latva-artisokkaruokiin

Meidän blogimme muut latva-artisokkareseptit löytyvät täältä, niin tuoreille kuin säilötyillekin. 

KEITETYT LATVA-ARTISOKAT, AIOLI JA SITRUUNAÖLJY

1 latva-artiskokka per ruokailija
suolaa

majoneesi: 

1 kananmunan keltuainen

1 tl sinappia
1 tl valkoviinietikkaa
1½ - 2 dl ruokaöljyä
sokeri
suola2 valkosipulinkynttä

sitruunaöljy:
oliiviöljyä
luomusitruuna

Pese artisokat. Katkaise latva-artisokasta varsi niin että se pysyy hyvin pystyssä lautasella. Voit myös katkoa yläpuolen suomuja. Keitä artisokat runsaasti suolalla maustetussa vedessä koosta riippuen 20-40 minuuttia. Kypsä artisokka on pohjastaan pehmeä kun kokeilet sitä tikulla. Kypsän artisokan suomut irtoavat helposti. Valuta artisokat asettamalla ne suomupuoli alaspäin vaikka pyyhkeen päälle. Valmista sillä aikaa majoneesi ja öljy. Surrauta majoneesi kokoon ja mausta se tuoreella valkosipulisilpulla jolloin saat aiolia. 
Lorauta dippiastiaan hyvää oliiviöljyä ja raasta sekaan luomusitruunankuorta. 
Latva-artisokat syödään suomu kerrallaan kastamalla suomu ensin kastikkeeseen ja riipimällä sitten suomun pehmeä osuus hampailla suuhun. Kun kaikki järkevänkokoiset suomut on syöty, artisokan pehmeimmät suomut ja pohjan päällä olevat karvat kannattaa kaapia pois ja syödä näin paljastunut pohja vielä erikseen. 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Artisokka-pinaattitahna

Pinaattia, latva-artisokan säilöttyjä pohjia ja tuorejuustoa yhdistävä tahna maistui jotenkin luksukselta. Ehkä sen teki (meillä) harvinainen latva-artisokan maku. Teki mikä teki, tahna oli todella hyvää. 

Ohje on Suupaloja-kirjasta, jossa tahna syötiin koverrettujen patonkipalojen päältä. Minä tarjosin tahnaa työkavereille vielä lunkimmin. Laitoin kulhoon tahnaa ja tarjottimelle ruisleipäpaloja.

Ohjeessa tuumattiin tarjoamaan tahna joko lämpimänä tai kylmänä. Itse pidin tahnasta enemmän jäähtyneenä, mutta huoneenlämpöisenä tarjoiltuna. Näin makujen nyanssit tulivat mielestäni paremmin esiin.

Sipulien suhteen tein pienen muutoksen, muuten noudatin ohjetta prikuulleen.

ARTISOKKA-PINAATTITAHNA


150 g tuoretta pinaattia
250 g (1 tlk) artisokansydämiä
2 salottisipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
200g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa
mustapippuria
hieman sitruunamehua
(chilikastiketta)

lisäksi:
patonkia tai muuta leipää

Valuta artisokansydämet. Hienonna ne karkeaksi silpuksi.
Huuhtele ja valuta pinaatit huolellisesti. Leikkaa veitsellä hienoksi.
Kuori ja silppua myös sipulit.

Kuumenna öljy paistinpannulla. Kuullota sipuleita siinä muutama minuutti keskilämmöllä niin etteivät tummu vaan pehmenevät. Lisää pannulle pinaattisilppu. paista muutama minuutti sekoittaen. Lisää myös artisokkapalat. Jatka paistamista hetki. Ota pannu pois liedeltä. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Mausta suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja halutessasi chilikastikkeella.

Jos käytät patonkia syömäalustana, halkaise se pitkittäin ja koverra pehmeää sisustaa pois. Täytä patonki tahnalla. Leikkaa paloiksi ja tarjoa lämpimänä tai kylmänä.


maanantai 17. tammikuuta 2011

Artisokkatahnaa ylihelposti

Nyt tuli tehtyä huippulöytö Kädenvääntöä-blogista! Lopputulema kuulostaa omiin korviini fiiniltä ja kuitenkin tekotapa on yksinkertainen ja nopea. Raaka-ainelistakaan ei päätä huimaa. Maku on hieno ja mukavaa vaihtelua öljyllä pehmitettyyn voihin.

En oikein pidä säilöttyjen artisokkien mausta, mutta tässä tahnassa säilyke toimii. Samoin se tekee muuten tässä suolaisessa piirakassa. Päädyin käyttämään Pitkän ja reseptiä kokeilleen Jannan suosituksesta Pirkan Parhaat sarjan artisokansydämiä. Valkosipulit olivat luomulaatuisia.
ARTISOKKATAHNA

1prk (290/160g) artisokansydämiä
2 valkosipulinkynttä

Soseuta sauvasekottimella artisokansydämet ja valkosipulinkynnet. Lisää artisokkapurkin öljyä joukkoon vähän kerrallaan kunnes olet saanut aikaan sopivan rakenteen. Meillä öljyä jäi noin puoli purkkia, jolloin tahna oli ihanan paksua.

torstai 5. helmikuuta 2009

Artisokkien käsittely

Jos mietit kaunista kasvista, mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Kotimaisista kasviksista värinsä puolesta voiton vievät porkkana, mustaviinimarja ja mansikka, muotonsa puolesta pyöreät viinimarjat tai toisaalta vadelmat. Kaalinkin kerroksisuus viehättää. Jos miettisin asiaa ensi viikolla, kirjoittaisin todennäköisesti aivan eri tavalla sen mukaan millaisella tuulella olisin. Jokainenhan on omalla tavallaan kaunis ja se pätee kasviksiinkin!
Täällä kauneuskuningattaren tittelin kasvisten kilvoitellessa vie ehdottomasti artisokka. Kävynoloinen kasvis on muotonsa eksoottisuuden vuoksi silmiini todella kaunis. Lehdet ovat upean väriset eri lilan ja vihreän sävyissään, ja väriskaala muuttuu mitä sisemmäs artisokkaa mennään ”suomuja” poistaessa. Kun kasviksen kärjestä leikataan terävin kärki pois, muistuttaa artisokka aivan ruusumaista kukkaa.

Upean ulkonäön takia minulla oli vaikeuksia artisokan käsittelyssä italialaisittain. He kun jättävät korkeintaan vain sisimmät lehdet, mutta usein vain ”pohjan” syötäväksi. Ranskalaiseen tapaan olemme tehneet artisokkia ennenkin, viimeksi melkein vuosi sitten äitienpäivänä, ja silloin melkein koko upea ilmestys tuodaan typistettyjen lehtien riipimistä varten eteesi ruokapöytään.
Artisokkien käsittelyä opettelin paitsi ritarini tuomasta nettitulosteesta, myös paikallisen vihanneskauppiaan touhuja tuijottaen. Täällä kun artisokkia myös perataan valmiiksi pohjiksi vesipaljuihin ostajaa odottamaan. Mutta niin helpolla en sentään halunnut itseäni päästää.

Laita viereesi valmiiksi astia, jossa on vettä ja sitruunalohkoja hiukan veteen puristettuna. Perkauksen jälkeen artisokat laitetaan tähän veteen lillumaan tummumisen estämiseksi. Jos haluat estää käsiäsi tummumasta, pue käteesi hanskat. Sitruunaa käsiisi hankaamallakin voit kyllä helposti poistaa artisokkien käsittelystä tummentuneet sormenpäät.


Aseta kaunokainen leikkuulaudalle ja ajattele miten hyvältä ruoka tulee maistumaan. Tästä saat ehkä rohkeutta tuhota tuon kauneuden leikkaamalla veitsellä artisokan kärkiosa pois. Toisaalta -ihastele nyt syntynyttä ruusumaista ulkonäköä.


Ala riipiä ulommaisia suomuja pois. Ne lähtevät ihan napsahtaen kun väännät alaspäin sormella. Vihanneskauppias tosin teki muutaman kokeneen veitsenliikkeen ja kas, suomut olivat hävinneet. Kun jäljellä on enää pienet, vaaleat, pehmeät sisäsuomut, lopeta riipiminen. Artisokka käy siis todella pieneksi. Jos haluat käyttää ruuan laittoon vain artisokan pohjaa, poistat luonnollisesti kaikki suomut. Tällöin myös poistat esille tulleet karvat pohjan pinnalta.

Leikkaa artisokan varsi lyhyemmäksi, maksimissaan viiden senttimetrin pituiseksi. Kuori se samalla kun kuorit artisokan pohjan ympäriltä suomujen jättämät epätasaisuudet.

Halkaise artisokka, jolloin paljastuu suomujen alla olevat hahtuvaiset karvat. Kaavi ne pois vaikkapa pikkulusikalla. Nyt artisokanpuolikkaat ovat valmiita pulahtamaan sitruunaveteen odottamaan ruuan laittoa.

Loppuun kuva Venetsian Cannareggiosta entiseltä juutalaisgheton alueelta.


Ohje talouspaperissa eli artisokat paistinpannulla

Kun saavuimme tänne Venetsian vuokra-asuntoon, keittiössä majaili muutama rulla talouspaperia, joista löytyi ruokaohjeita. Suomensimme yhden reseptin sanakirjan avulla eikä mennyt varmaan paljon puolta tuntia pidempään ;).

Lopputulos oli todella maukas ja sopi erinomaisesti tarjoamiemme vasikanliharullien kera . Voisin kuvitella paistettujen artisokkien menevän herkullisesti kurkusta alas myös vaikkapa kalan kaverina. Tai suurennettuna annosmääränä vaikka ”pelkän” valkoviinin kanssa. Meillä prosciutto cotto (keittokinkku) vaihtui prosciutto crudoon eli ilmakuivattuun kinkkuun, joka toi varmasti lisää luonnetta tähän ruokaan.

Artisokkien jalopiirteinen ulkonäkö kärsii paistettaessa huomattavasti, varsinkin sekoittuessaan kinkun ja sipulin kanssa –en nyt sanoisi mössöksi vaan- upeaksi ruuaksi. Lupaan että rujon ulkonäön korvaa hurmaava maku.
Carciofi in padellaneljälle

8 artisokkaa
60 g tai enemmän prosciutto crudoa eli ilmakuivattua kinkkua
100 g valkoviiniä
1 (pieni) sipuli puolikkaina rinkuloina
sileälehtistä persiljaa
suolaa
pippuria
voita tai margariinia paistamiseen

Käsittele artisokat jättäen pienet sisälehdet. Muista ihastella kasvisten kauneutta ennen käsittelyä, sen aikana ja jälkeen. Muuten jätä artisokat niille jotka osaavat arvostaa niiden upeutta ;) tai osta säilykelillingeissä uivia yksilöitä. Ohimennen mainiten ne lillinkiartisokat eivät ole maistuneet minun suuhuni hyviltä muuta kuin tässä piirakassa.

Paista prosciuttoa hetki pannulla voissa tai margariinissa, lisää sipulit. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet, lisää artisokat ja paista taas hetki. Mausta suolalla ja pippurilla, lorauta päälle viini. Laita kansi pannun päälle ja anna herkullisen tuoksuisten ainesten kypsentyä puolisen tuntia. Lisää tarvittaessa viiniä.

Ripottele päälle persiljaa kun laitat tarjolle.

Ja vielä muutamia yksityiskohtia Venetsiasta:


keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Namikas perunapohjainen piirakka kinkulla, artisokalla ja sienillä täytettynä

Loistava, mehevä pohja ja maistuvat täytteet. Piirakka jossa ei täytteitä ole uitettu missään muna-kermaviili-maito-seoksissa vaan herkut saavat rauhassa loistaa ronskeina paloina. Ei niin että niissä seoksissa mitään vikaa ole, itsekin käytän kyllä, mutta olipahan nyt erilaista. Emme kumpikaan pidä säilötyn artisokan mausta esimerkiksi salaateissa, mutta valutettuna ja uunitettuna nämä säilykkeet toimivat hienosti. Pohjaa oli helppo leipoa. Se käy -luonnollisesti- muidenkin täytteiden kanssa. Siitä ei kun varioimaan. Suosittelemme lämpimästi! Piirakkaa siis tarjottiin eilen poitsumme 4-vuotis kekkereillä aikuisille. Ohje on jonkun lehden tilaamisen yhteydessä "lahjaksi" saadusta Gummeruksen "Suolaiset ja makeat piirakat"-kirjasesta , josta löytyy muitakin hyvänoloisia ja hiukan erilaisia piirakanohjeita. Jatkoa seuraa mm. munakoiso-halloumipiiraan muodossa...

75 g voita
1 sipuli ohuina (puolikkaina) renkaina
150 g vehnäjauhoja
125 g perunasosetta (itse tein Oolannin pakasteperunahitusista juuri tämän verran)
1 rkl oliiviöljyä
2 salotti- meillä 1 keltasipuli viipaleina
noin 125 g maalaispalvikinkkua suikaleina
noin 175 g säilöttyjä artisokansydämiä valutettuina ja viipaloituna
suolaa ja pippuria
(timjaminoksia koristeeksi)

Sulata pannulla 25 g voita. Lisää sipuli ja paista kunnes pehmenee. Anna jäähtyä hetkisen.

Kuutioi loput voista ja nypi se jauhojen sekaan. Sekoita joukkoon perunasose ja paistettu sipuli nesteineen. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi. Painele taikinasta uunipellille halkaisijaltaan 23 cm:n piirakkapohja. Kääännä reunat ylöspäin, jotta täytteet tulevat pysymään sisällä.

Kuumenna öljy pannussa. Ruskista sipulit ja lisää sitten sienet. Paista nopeasti pehmeiksi. Itse lisäsin hiukan suolaa ja pippuria seokseen.

Levitä täytteet pohjan päälle. Itse tein kinkusta, sienistä ja artisokista reiluja paloja, koska näin piirakasta tuli mielestäni näyttävämpi. Paista 200 asteisessa uuunissa 20-30 minuuttia, kunnes se on saanut kullanruskean värin. (Koristele timjaminoksilla). Ohje neuvoo tarjoamaan kuumana, mutta hailakkanakin tarjoiltu piirakka kelpasi kyllä syöjille ;)

Lisänä tarjosimme ihan perus vihreää salaattia joukossaan kevätpunasipulia ja kirsikkatomaatteja. Joukkoon ripsuteltiin oliiviöljyä, hyppysellinen pippuria ja suolaa.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Äitienpäivämenu

Kuohuviini ja croissant -aamiainen sänkyyn lahjojen kera, siinä meidän äitienpäivän aloitus. Hemmottelu kuuluu meidän äitienpäivään ja silloin muu perhe hoitaa ruuanlaiton. Perinteiseen tyyliin päivällinen on meillä äitienpäivän yksi tärkeimpiä asioita. Vuoden 2008 äitienpäivä menumme teema oli ”Bloggaajan syötteet ja evästeet”, sillä meidän kevättä on värittänyt tämä bloggailu-harrastus. Teemalla ei ole silti mitään tekemistä päivällisen tarjottavien kanssa, mutta väliäkös sillä. Päätin tehdä lapsille oman menun, sillä tiesin että lasten kärsivällisyys olisi loppunut jo alkupalojen kohdalla.
Äitienpäivämenu

Latva-artisokka ja kuohkea sitruunakastike
***
Naudanpaisti ja kastike Välimäen tapaan
Bataatti-perunasose
Peruna-valkosipulipyree
Talon punaviini, maito, vesi
***
Kinuskikakku, kahvi

Lastenmenu

Kruununakit
Perunamuusi
Maito
***
Kinuskikakku, mehu

Latva-artisokka ja kuohkea sitruunakastike



Alkupalaksi päädyin latva-artisokkaan, jota ei liian usein ole tullut syödyksi. Yleensä olemme tehneet lisukkeeksi valkosipuli-aiolia, mutta nyt kokeilin Maku-lehden arkistosta löytyvää kuohkeaa sitruunakastiketta hiukan muokattuna. Varaa yksi latva-artisokka per ruokailija. Typistä latva-artisokkien lehdet leikkaamalla. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää reilusti suolaa. Keitä latva-artisokkia koosta riippuen 20–40 minuuttia. Valuta hyvin. Keittämisen aikana valmista kuohkea sitruunakastike, johon tarvitaan:

1 rkl sitruunamehutiivistettä
2 keltuaista
1 dl kuohuviiniä
n. 30 g voita
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl ruohosipulia silputtuna
ripaus suolaa ja valkopippuria

Pane sitruunamehu, keltuaiset ja kuohuviini kattilaan. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos on kuohkean kiisselimäistä. Älä keitä. Siirrä kattila liedeltä ja vatkaa voi kastikkeeseen. Jäähdytä. Vatkaa tuorejuusto kuohkeaksi ja lisää sitruuna-siideriseos joukkoon koko ajan hyvin vatkaten. Mausta suola- ja pippuriripauksella sekä ruohosipulisilpulla. Latva-artisokat olivat erittäin maukkaita kun keitinvesi oli runsaan suolainen. Kuohkea kastike sopii mainiosti latva-artisokan kanssa. Erityisesti ruohosipuli antoi mukavan säväyksen kastikkeeseen.

Naudan sisäpaisti ja kastike Välimäen tapaan
Lainasimme taannoin kirjastosta Hans Välimäen kirjan Koti keittiössä. Kirjassa oli mukavan tuntuinen kastike paistille. Välimäen ohjeessa käytetään karitsan sisäpaistia, mutta Stockmannin lihatiskillä ei sitä ollut ja päädyin naudan sisäpaistiin. Lihan valmistuksessa ei ollut mitään erikoista. Suolaa ja pippuria pintaan, paistetaan hiukan pannussa väriä lihaan ja 200 asteen uunissa kunnes sisälämpö alle noin 55 astetta jos haluat mediumia. Samalla tein lastenmenua varten nauravat nakit uunissa, jotka poikamme nimesi uudestaan Kruununakeiksi päätyjen leikkauksen innoittamana. Jouduin hiukan soveltamaan Välimäen ohjetta ja minun kastikkeeseeni tuli:

1 iso punasipuli
4 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa kuutioituna
1 prk tomaattipyreetä
2,5 dl punaviiniä
2,5 dl lihalientä
1 rosmariinioksa
2 laakerinlehteä
voita

Laita pataan sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkanakuutiot. Kuullota muutama minuutti. Lisää tomaattipyree ja kuullota hiukan lisää. Lisää viini ja keitä kunnes puolet nesteestä on haihtunut. Lisää lihaliemi rosmariini ja laakerinlehdet. Kiehuta, kunnes lientä on jäljellä pari desiä. Siivilöi kastike. Sekoita joukkoon nokare voita ja lämmitä tarjoilulämpöön.

Bataatti-perunasose ja peruna-valkosipulipyree
Päätin tehdä kahta erilaista perunasosetta lihan seuraksi. Niiden valmistus sujui näppärästi samalla kertaa, kun keitin runsaasti kuorittuja ja lohkottuja perunoita ja lisäsin samaan kattilaan kaksi bataattia lohkoina. Bataatti kypsyy todella nopeasti, joten lisää ne kattilaan kun perunat ovat jo puolikypsiä. Kun bataatit ja perunat ovat kypsiä ota syrjään perunanlohkoja valkosipulipyreetä varten. Valkosipulit pitää ryöpätä kahdesti: Leikkaa valkosipulinkynnet 3-4 osaan, laita kattilaan ja kaada kylmää vettä päälle. Kiehauta vesi ja siivilöi se pois. Toista ryöppäys uudelleen. Toisen kerran jälkeen kaada valkosipuleiden päälle maitoa niin että ne juuri peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä kunnes valkosipulit ovat pehmenneet. Soseuta valkosipulit perunoiden kanssa ja tee tästä eteenpäin kuten perunamuusia tekisit.

Bataatti-perunasose tehtiin myös samaan tyyliin kuin normaali perunamuusi, mutta lopputulos on vaan makeampi ja mukavan punertava.

Laitoin perunasoseet lautaselle sydänpiparimuottia hyödyntäen, ja lihat kastikkeen päälle. Kokonaisuus oli maukas ja ihan mukava yhdistelmä. Mitkään maut eivät olleet liian voimakkaita vaan jopa toisiaan täydentäviä.
Lastenannos oli siis kruununakit ja perunamuusi. Perunamuusi on asetettu lautaselle hyödyntäen muumi-piparimuottia.
Kinuskikakku

Jälkiruuaksi oli Hyppysellisen huippuherkkua eli kinuskikakkua. Kakun tekeminen alkoi jo lauantai-iltana kun tein sen päällistä vaille valmiiksi. Täytyy sanoa että leivonta ei todellakaan ole Pastapään juttu. Olen kokeillut erilaisia sokerikakkuohjeita ja tällä kertaa luotin yläasteen köksäkirjaani. Kakun täytteeksi laitoin banaanisosetta, mansikkahilloa ja valmista kinuskikastiketta. Päälle tein sunnuntaina kinuskia kermaa ja fariinisokeria keittämällä. Päälle nompparelleista ”ÄITI” ja hiukan reunalle palleroita. Lopputulos ei ole mikään muotoilun ja tyylikkyyden mestariteos mutta ajatus on tärkein!
Toivottavasti kaikilla perheillä oli yhtä mukava äitienpäivä kuin meillä! Samalla ratkesi jääkaapissa olleen mytyn arvoitus.
Blog Widget by LinkWithin