Saariston rengastie nautiskellen

Turun saariston rengastie on houkuttanut meitä kiertämään jo useana vuonna. Kuvittelin etukäteen reissun olevan täynnä kivoja maisemia ja leppoisaa fiilistä. Ehdimme saarireitille ensimmäistä kertaa tänä kuumana kesänä. Se oli yksi loistavan kesämme huippuretkiä herkkuruokien ja kiireettömän yhdessäolon vuoksi.

Lähdimme matkaan aika niukoilla pohjatiedoilla, joskin kavereilta saimme hyviä vinkkejä ruokapaikoista. Päätimme edetä kolmen yön taktiikalla, mikä lienee keskimääräistä paljon hitaampi tahti. Läpiajon sijaan halusimme nähdä muutakin kuin rengastien ja viettää aikaa saarilla. Majoittumiseen meillä oli mukana teltta. 

Kaksisataakilometrinen Saariston rengastie kulkee Turusta Kaarinan kautta Paraisille ja sieltä lossiyhteyden myötä Nauvoon. Täältä matka jatkuu Korppoon, Houtskarin ja Iniön saarten kautta takaisin mantereelle Kustaviin. Seuraavina etappeina ovat Taivassalo, Merimasku ja Naantali, josta Raision kautta päädytään takaisin Turkuun. Siis JOS kaikki menee nappiin eli paremmin kuin meillä. Luonnollisesti voit aloittaa matkasi mistä vain ja laajentaa reissua lähipitäjiin tai -saariin. Ajamalla rengastien suorinta tietä ei hienoja merimaisemia näe kuin lautoilta. Siksi suosittelemmekin varaamaan aikaa läpiajoa enemmän ja piipahtamaan eri puolilla rantoja. 

Meidän reissumme kulki Turusta Nauvoon, jossa vietimme ensimmäisen yön teltalla Grännasissa. Täältä jatkoimme Houtskariin asti majoittuen sielläkin teltalla Mossalassa. Kolmantena päivänä ajoimme sitten takaisin melkein koko renkaan päätyen Kustaviin kummitätini majoitukseen Tamminiemen Lomamökkeihin. Meillehän kävi hassusti kun Antonia-lautta Houtskarin Mossalasta ei liikennöinytkään kulkupäivänämme Iniöön kuin yhden vuoron aamulla teknisen vian ilmaannuttua. Sitä myöden reitti meni aikalailla uusiksi, kun autoilimme melkein koko renkaan takaisinpäin. Iniön jälkeen olisi tullut sen illan määränpäämme Kustavi. Tällaiset kulkemattomuudet ovat kuulemma ylen harvinaisia, mutta toisaalta hyvä ottaa huomioon.

Seuraavassa parhaat kokemuksemme ja vinkit ruokapainotteisesti paikkakunta tai saari kerrallaan listattuna: 

PARAINEN

Pohjoismaiden suurin avolouhos löytyy Paraisilta. Meistä se oli mielenkiintoinen paikka nähdä.

Sattmarkin ravintolassa istuimme aurinkoiselle terassille. Ruuat osoittautuivat erinomaisiksi. Käsinkuoritut katkaravut hukuttivat alleen leivän niin että arvelin sen ensin unohtuneen. Tuoreesta kuhasta tehdyt fish & chipsit keräsivät ohuen rapsakan panerointinsa ansiosta paljon kehuja. Samassa pihapiirissä ravintolan kanssa oli kalamyymälä, matkamuistopuoti ja sympaattinen kahvila mielenkiintoisella Johanna Leskisen valokuvataidenäyttelyllä. 

NAUVO

Nauvo jäi mieleen vilkkaana rantabulevardinsa ansiosta. Satamassa oli hauska tunnelma ja monia erilaisia ruokapaikkoja valittavana. Tyttäremme teki hyvän mekkolöydön pop up outletista.

Ravintola L'Escale oli hyvänmielen ja - maun kokemus. Keittiö luottaa ranskalaiseen keittämiseen käyttäen paikallisia raaka-aineita saaristosta. Ihastuimme erityisesti pehmeärakenteisiin etanoihin, viherpippuripateehen ja kokonaisena savustettuun siikaan. Kaikki maistui todella hyvältä hienoja viinivalintoja myöten ja tarjoilu oli hymyilevän ystävällistä. 

Ravintola Köppmans hurmasi meidät puutarhapöydillään ja hauskoilla makuyhdistelmillä, joissa kokeellisen kuuloiset kombot sulautuivat hienoiksi mauiksi. Nauvolaisen Piipanojan kylmäsavulohta yhdistettiin poksuvien lohenmätipalluroiden ja söpön viiriäisen uppomunan kanssa. Haukiburgerista löytyi paikallisten makujen lisäksi myös Kreikkaa: "sämpylänä" toimi saaristolaisleipä, jonka välissä oli haukipihvi, ouzokastiketta, fetajuustoa, tyrmisinappia ja mummonkurkkua. Jälkiruokapannari lakritsaisuuksineen oli ihana päätös kesälounaalle.

Båthusin terassilla nautimme munkkikahvit. Ginivalikoima paikassa oli sen verran kiva, että nautin yhden gin & tonicin lomapäivän kunniaksi.

Nauvon kirkko oli kaunis ja kanttorin soitto sisäänastuessa viritti tunnelman ihan uuteen ulottuvuuteen. Åke Sandvallin laivapienoismalleja löytyy Nauvon kirkon lisäksi myös esimerkiksi Turun tuomiokirkosta. 

KORPPOO

Saaristokeskus Korpoströmin brunssilla oli terassilla hauska tunnelma, kun dj soitti vinyyleiltä muunmuassa ruotsinkielistä M.A.Nummista. Itse brunssia pidimme ylihintaisena.

Olisimme kovasti halunneet kokea Back Pocketin lounaan tai illallisen, mutta se ei osunut aikatauluihimme millään. 

HOUTSKARI

Korppoosta Houtskariin kulkee Suomen pisin lauttamatka, 9.5 kilometriä. Tällä lauttamatkalla on myös kahvila, jossa tarjolla on niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Kun Houtskarin Kittuisiin saavuttuaan jatkaa suorinta tietä kohti Mossalaa, vastaan tulee seuraavaksi Suomen lyhin lauttamatka 169 metriä Kivimolla.

Borgbergin näköalatornilta oli hienot maisemat, vaikka vierailuajankohtanamme sataa tihuttikin.

Mossalan leirintäalue hiekkarantoineen oli erityisesti tyttäremme mieleen. Ravintolassa söimme ihan kelpo ruokaa.

INIÖ

Tarkoitus oli lounastaa saaren thairuokaa tarjoavassa ravintolassa, mutta lautan teknisen vian vuoksi se jäi koko saaren tavoin harmiksemme kokematta. 

Kaikkein parhaiten tästä reissusta minulle jäi mieleen hetki kesäyössä Nauvon leirintäalueella, kun vatsa pinkarallaan ravintolan herkkuja loikoilimme koko perhe päivästä vielä lämpimällä kalliolla. Yksi luki, toinen piirsi, kolmas jumppasi ja neljäs kuunteli musiikkia hiljaisella. Hyttysten syönnin yltyessä hermostuttavaksi kömmimme koko sakki telttaan tuumaillen mitä huominen mahtaakaan tuoda tullessaan.


Sitten vielä muutama vinkki matkan suunnitteluun:

Jos rengasmatkailuun on tiukka aikataulu, suosittelen huomioimaan lautta-aikataulun  Korppoosta Houtskariin sen pituuden vuoksi ja samaten harvemmin liikennöivät lautat Iniön ympärillä. Myös sunnuntain harvennettu liikenne kannattaa ottaa huomioon. Kaikki muut lautat ja lossit ovat maksuttomia, mutta matka Houtskarista Iniöön pitää maksaa. FinnFerries-sivulle päivitetään tietoa poikkeuksista, esimerkiksi jos joku lautta ei teknisen vian vuoksi kuljekaan. Lauttamatkat itsessään ovat hauska tapa matkustaa tällaisille maakravuille.

Majoittuminen saarilla kannattaa sesonkiaikaan varata etukäteen. Saaristossa on paljon tapahtumia, jotka perusturistien lisäksi täyttävät saarien elämää.

Telttamajoitukseen löytyy saarissa kolme camping-paikkaa: Houtskarissä Kittuisissa ja Mossalassa, sekä muutama telttapaikka Nauvon Grännäsissä. Viimeksimainitussa telttapaikat loppuivat meidän pystyttäessä telttaa. Varaaminen ei silti ole mahdollista.

Paraisten kaupunkiin kuuluva Seilin saari on myös todella mielenkiintoinen kohde, mutta sinne pitää tehdä erikseen pisto Nauvosta tai Turusta jos mielit yhdistää reissua Saariston rengastiehen. Me aloitimme reissumme Seili-päivällä helposti aamupäivällä Turusta palaten illalla Turkuun, mutta se onkin toisen jutun aihe se.
10.9.2018 Nyt Seilistä täällä.

Suosittelemme Saariston rengastietä lämpimästi rentoon ja kiireettömään matkailuun. 

Kulinaristille saaristo on myös oiva kohde!

Myös Fammo matkalla blogissa on retkeilty rengastiellä. 

Enemmän mitä uskalsimme odottaa: Kardamyli, Kreikka

Ostimme ajat sitten pisteillä ja rahalla halvat Finnairin lennot Ateenaan. Jukka on ollut Kreikassa monessa kaupungissa aiemminkin, mutta minulle ja muksuille se oli uusi maa. Halusimme käydä Akropolin kukkulalla, mutta siihen suunnitelmat sitten tyssäsivät pitkäksi aikaa. Työkaveri vinkkasi ystävänsä suositelleen Kalamatan aluetta ja jotenkin sain siitä päähänpinttymän ilman sen kummempaa tutustumista. Kun aloimme etsiä majapaikkaa Kalamatasta, kaikki kivanoloiset oli jo varattu. Päädyimme varaamaan talon puolikkaan Kardamylin kylästä ja olin hieman pettyneen oloinen osaamatta selittää miksi. Kalamataan ajoi jo kaksi ja puoli tuntia, Kardamyliin tunti lisää. Tuntui että koko homma lätsähti ja jouduimme tyytymään johonkin vastakohtana sille että olisimme voineet valita meille parhaan vaihtoehdon. Kuinka väärässä olinkaan. 

Kardamyli on kaunis kylä vuorten kainalossa, kirkkaan veden äärellä. Kalamatan kaupungista on sinne noin 35 kilometriä, mutta mutkaiset vuoristotiet pitävät huolen että aikaa kuluu tunnin verran. Tosin Jukka oman elämänsä Juha Kankkusena vetäisi mutkat niin huolellisilla ajolinjoilla että majapaikkamme isäntäkin hämmästyi saapumisajastamme.

Majoituksemme Maison Viros paljastui paikanpäällä aivan loistavaksi! Aidatun alueen taakse sai vuokra-auton parkkiin kätevästi.

Pihaa ympäröi kolme taloa, joista yksi oli jaettu kahtia. Meidän kortteerimme sijaitsi siinä osassa, pihan perällä. Se oli ainoa talo ilman parvekkeita. Jokaisella majapaikalla oli pieni piha puutarhakalusteineen, joten nautimme aamupalan aina ulkona kaskaitten metelöidessä ympärillä.

Yhteisellä pihalla oli mukavankokoinen uima-allas, pihakeinu ja tarpeeksi makuulavereita kaikille matkalaisille. Pihan perältä löytyi grilli. Puut tontilla olivat vanhoja. Ne ovat olleet paikalla jo ennen taloja ja niitä oli suojeltu rakennusvaiheessa.

Huoneistomme sisälsi tilavan alakerran, johon mahtui hyvin pieni keittiö, ruokatila, lasten sohvasängyt ja vielä sohva takan edessä. Sekä ylä- että alakerrassa oli vessa, ylhäällä myös suihku oliiviöljyisine shampoo- ja saippuapulloineen. Yläparvella oli parisänky mukavilla tyynyillä. Kaikkialla oli siistiä ja puhdasta. Pyyhkeitä oli tuplaten. Tulkitsimme tummat pyyhkeet rannalle otettaviksi ja valkoiset majapaikassa käytettäviksi. Keittiöstä löytyi paitsi kahvinkeitin ja leivänpaahdin myös leipägrilli. Keittiössä oli valmiina kahvia, sokeria, muutamia mausteita ja jääkaapissa isot pullot vettä. Isäntämme kehotti tietysti maistamaan myös oliiviöljyä jota löytyi iso kanisterillinen. Netti oli nopea.

Isäntämme Nikos Giannouleas oli todella avulias jo sähköpostivarailusta alkaen. Hän oli heti valmis antamaan meille tyhjillään olevan huoneiston aikaisemmin ilman lisämaksua, sillä lentomme laskeutui Ateenaan yöllä kolmen aikoihin. Isännältämme saimme myös hyvät rantavinkit lähistölle, samoin kuin mukavan vuoristoreitin suosituksen. Ravintolasuosituksista hän tuumasi että ne ovat niin makuasioita ettei hän lähde kertomaan mitään tiettyä. Joka paikasta kylästä sai hänen mukaansa hyvää ruokaa, joka meidän kokemustemme perusteella pitikin paikkansa. Näistä kaikista teen omat juttunsa.

Itse kylä oli pieni, sen läpi kulkevan kadun käveli päästä päähän kymmenessä minuutissa. Suomalaisia turisteja emme kylässä tavanneet, mutta brittejä, hollantilaisia ja saksalaisia oli paljon. Kylässä on myös paikallista asutusta, joten pelkkä turistikylä se ei ole. Kahviloita ja ravintoloita löytyi useita, samoin kuin putiikkeja esimerkiksi käsityönä tehtyine koruineen ja astioineen. Löysimmepä baarinkin jossa oli parikymmentä erilaista giniä, kaksi kreikkalaistakin. Pöytävaraus ei ollut ainakaan kesäkuussa tarpeen edes illalla niissä suosituimmissa merinäköalallisissa paikoissakaan. Kaikkialta sai hyvää palvelua, joskin välillä melko hidasta. Vaan mitäpä tuolla on välillä lomalla! Paikka oli juuri sopivan kokoinen oleskeluun ja nautiskeluun.

Kun summasimme perheen kesken kotimatkalla mistä kukin oli tykännyt lomalla eniten, saimme kolme eri vastausta: rannat, vuoristo maisemineen ja ruoka. Kaikki olivat silti sitä mieltä että Kreikkaan mennään toistekin! 

Nyt blogistamme löytyy jo 260 matkajuttua MATKAT-välilehdeltä. Eri maita on kertynyt blogiin kaikkiaan 29. 

Krakovan ravintolasuositukset

Krakovan pidennetty viikonloppumme oli todella mukava piipahdus Puolaan lasten kanssa. Reissun touhuista juttelinkin jo enemmän täällä.

Krakovan viikonlopusta muodostui myös yllättävän herkullinen reissu. En jotenkin osannut odottaa näin modernia ja ajoittain kekseliästäkin ruokaa. Hintataso oli myös edullinen. Krakovaan voisi mennä toistekin, ihan vaikka sillä fiiliksellä että nautiskelee ruuista ja juomista!

Tässä koko perheen suosittelemia kahviloita ja ravintoloita alueittain. 

KAZZIMIERZIN ALUEELLA:

KAHVILA URBAN COFFEE

Kahvila Urban olisi varmaan ihan parhaimmillaan aamupala-aikaan. Näin päättelin vilkuilemalla viereisiin pöytiin nostettuja houkuttelevia annoksia ja seuraamalla maistelijoiden tyytyväisiä ilmeitä. Kaffetteluunkin Urban sopi hienosti!

Lapset ottivat valkosuklaiset kaakaot vaahtokarkeilla ilman asiaankuuluvaa laventeli- tai ruususiirappia. Tämän kanssa he nassuttivat sokeriöverit varmistaen brownien kermavaahdolla ja pannukakaut hedelmillä ja nutellalla. Erikoiskahveja olisi saanut monenlaisia, mm. punajuuricappuchinon. Palvelu oli todella hymyileväistä ja ystävällistä. Ei ihme että paikka oli koko ajan ihan tupaten täynnä. 

ALCHEMIA - ravintola, baari ja kellariklubi

Klassikkobaariksikin mainittu Alchemia oli hauska sekoitus ihan erilaisia ravintolatiloja. Menimme sisään valkolaattaseinäisen ravintolan ovesta. Siellä ei ollut tilaa, jolloin meidät ohjattiin sisäkautta baarin puolelle. Viininpunaiset tapetit käsinmaalatuin kultakoristein  ja  tummapintaisia pöytiä peittävät pitsiliinat saivat mielen kulkemaan historiassa kymmeniä vuosia taaksepäin. 

Puisen kaapin läpi pääsi vielä yhteen huoneeseen, mutta siellä sai tupakoida mikä ei houkuttanut meitä jäämään. Istuuduimme siis kahvilan pöytään juomille. Sateen jatkuminen sai meidät pysymään paikassa lounaallakin ja hyvä niin. 

Jukka ihastui Alchemian lounasta myöden hummukseen, jota on nyt ensi kertaa tehty kotonakin. Minä söin rinkelini halkaistuna, mausteisella makkaralla täytettynä. Lapset natustivat tyytyväisinä hampurilaisen ja paneroidun kalan. Alchemian kehuttu drinkkilista ei meille avautunut mitenkään erityisenä, joskin tilatut drinkit olivat hyviä.

Kellarissa on kuulemma vielä klubitila, mutta tästä meillä ei ole kokemusta.

KRAKOVAN VANHASSA KAUPUNGISSA: 

RAVINTOLA FARINA

Hillitty, kaunistunnelmainen ravintola jäi ensisijaisesti mieleen lempeän hymyilevän tarjoilun ansiosta. 

Vai muistuisikohan tästä vielä vuosien jälkeen mieleen se luonteikas ja herkullinen silakkacarpaccio, joka kahteen nenuun syötynä on passelin kokoinen? Tai ehkä japanilaisiin makuihin kallellaan oleva tonnikalacarpaccio? Niin tai näin, suosittelemme paikkaa myös ronkeleiden lasten kanssa, sillä molemmille löytyi mieluisat vaihtoehdot lastenlistalta.
Kalapainotteinen ravintola lukeutui kaupungin hinnakkaampiin paikkoihin, maksaen kuitenkin viinipullon ja ruokiemme kanssa vain 415 plz (eli 100 euroa). 

RAVINTOLA ART

Vasta pari viikkoa auki ollut ravintola Art oli viimeisen päälle fine dining-paikka maistelumenuineen ja säntillisine tarjoiluineen. Art pukee perinteikkäitä puolalaisia ruokia uudenlaisiin asuihin sekä esillepanon että makuyhdistelmien suhteen. Sisustus yhdisti ruokailutilassamme hienosti rouheaa punaista tiiltä ja mattapintaisia, muhkeita, kullanvärisiä kehyksiä - en ollut tajunnutkaan miten hyvin nämä käyvät yksiin. Toinen ruokasali oli hillitymmin sisustettu.

Täällä poikammekin halusi ottaa seitsemän ruokalajin menun meidän aikuisten tapaan, tyttäremme valitessa alku- ja pääruuan. Juomaksi lapset valitsivat paikan itsetehdyt limonadit ihastuen niihin kovasti. Me otimme menulle juomapaketin, joka sisälsi viinien lisäksi vodkaa ja kahvilikööriä. 

Pidimme ravintolasta kaikki. Tarjoilu oli tärkeilemättömän jämptiä ja hymyilevän ystävällistä. 

Vodkan kanssa tarjoiltua öljyistä kalakeittoa emme ymmärtäneet, mutta muuten kaikki annokset olivat taitavasti erilaisia makuja ja tekstuureja yhdistäviä. Erityisesti mieleen jäivät makrilliannos, poikamme mielestä paras lautanen ankan rintafileellä ja -sydämellä, sekä sipulistruudeli foiella ja omenalla.
Maistelumenu maksoi 199 plz per nenu (eli 48 euroa).

BISTRO BENE

Yritimme ilman varausta ravintola Nota Restoon, onnistumatta. Vaihdoimme sitten suunnitelmaa saman poppoon viereiselle ovelle ja astuimme sisään Bistro Beneen. Ruuaksi saimme hyvänmakuisia, kivasti bistrotyylisiä ruokia. Tartar oli hyvä, samoin hampurilainen, pizza ja pestopasta. Viimeksimainittu sisälsi myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa. Harmiksemme aamupalalla tarjottavia vohveleita ei ilta-aikaan saanut lainkaan. 

ENOTEKA PERGAMIN

Vanhan kaupungin ostoskadulla ollut ravintola oli melko täynnä, mutta mahduimme ilman varausta lounaalle alakerran kellarimaisiin tiloihin. Sijaisena toiminut tarjoilija mainitsi ravintolan ruuat mielikuvituksettomiksi, mutta me pidimme niitä maistuvina. Viinilistaa tarjoilija sen sijaan kehui ja kaatoi meille lasiin esimerkiksi oikein kivaa israelilaista pinot noiria. Viini sopi tosi kivasti sienirisoton kanssa, jonka päällä keikoili foie gras-paloja. 

PÄÄSIÄISKOJUT

Pääsiäiseksi Vanhan kaupungin suurelle aukiolle oli pystytetty kojuja, joissa käsitöiden lisäksi myytiin myös erilaista syötävää. Meidän piti mennä tänne lounaalle sunnuntaina, mutta kylmästi puhaltava tuuli ja ajoittain ripsivä sade sai päättämään toisin. Tarjolla olisi ollut tuhteja settejä esimerkiksi kuuluisasta Krakovan makkarasta tai potkamöllyköistäkin. Olisin ehkä kuitenkin päätynyt valtavaan leipäsiivuun, jonka päälle mätettiin runsaasti toivotunmoista kastiketta. Tai sitten olisin maistellut grillissä kuumennettuja pierogeita. Lapset halusivat nauttia viimaa uhmaten hattarat ja vohvelit. 

HIUKAN SYRJÄSSÄ VANHASTA KAUPUNGISTA:

IL PIATTO

Il Piattossa oli maistuva ja tuore ote italialaisiin ruokiin. Crostini naudankielipaloilla oli erityisen hyvä, samoin punajuuririsotto. Risoton kanssa tarjottiin friteerattuja vuohenjuustopaloja ja kuivattua luumua, joka toimi hauskasti punajuuren kanssa. Annoksissa oli reippaasti valkosipulia, muttei makuumme liikaa. Jälkiruoat olivat hyviä, mutta esimerkiksi gorgonzolamousse olisi saanut maistua enemmän sinihomejuustolle. Laatuun nähden hinnat olivat edullisia, kun pääruuat maksoivat pääosin molemmin puolin kahdeksaa euroa.

Kokematta jäivät perinteisemmät puolalaiset paikat, kuten esimerkiksi maitobaarit. Myös muutamia muita kiinnostavia kahviloita ja ravintoloita jäi odottamaan seuraavaa matkaa.

Ennen reissua tiirailin tarkkaan Tasty Travelissimo-blogista Krakovan ja Puolan klassikkoruokia sekä vinkkejä kivalle baarikierrokselle (jota nyt lasten seurassa emme kuitenkaan toteuttaneet). ET-lehden artikkelista sain myös hyviä vinkkejä kaupunkiin.