Olipahan...kaikenmoista!

Loppuviikkomme oli poikkeuksellisen herkullinen, tässä vieraissa nautittuja makupaloja. 

Viikonloppuni alkoi naisseurassa kauniin kattauksen ja kiinalaistenkin makujen äärellä. Mukavan rouskuvat alkupalasnäksit olivat lentäneet emäntämme miehen matkassa juuri Pekingistä Suomeen - ne olivat jännä yhdistelmä toffeisuutta ja sipsimäisyyttä seesaminsiemenillä silattuna. Hyviä kuohuvan kanssa!

Pääruuaksi söimme kiinalaisittain maustettua wokkityyppistä ruokaa. Kulautimme kaiken alas argentiinalaisella Tilia Pinot Grigiolla, joka kävi hyvin yksiin mausteisen ruuan kanssa.  

Jälkiruuaksi oli runsasmangoista, raikasta jälkiruokaa.

 

Sunnuntaina juhlimme poikamme kuvataidekoulun 25-vuotisjuhlia mehun ja kakunkin voimin ilmapalloja unohtamatta.

Sunnuntai-ilta kuluikin sitten naapurissa karhupadan äärellä. Isäntä oli itse ollut karhunkaatokeikalla, joten aikamoisen erityistä ruokaa oli siis tarjolla. Karhupalat oli perattu ja paloiteltu tarkasti, jonka jälkeen niitä oli muhitettu punaviinisessä liemessä porkkanoiden, valkosipulien ja sipulien kanssa tuntitolkulla. Mausteena oli suolaa ja mustapippuria.

Karhupata oli hyvää ja mureaa. Molemmat lapsemmekin pyysivät ruokaa innokkaasti lisää.

Jälkiruuaksi oli tuorejuustokuorrutteista porkkanakakkua, joka sekin maistui kaikille oikein loistavasti.

Kyllä me olemme onnekkaita kun saamme kutsuja tällaisten pöytien äärelle!

Karhun ulkofile ja punaviinikastike

Olen jo jonkin aikaa haaveillut karhun lihan maistamisesta. Kun sellainen käveli vastaan (oikeasti: kun näimme palan karhun ulkofilettä matkailumessuilla pakastealtaassa), päätimme yhteistuumin Jukan kanssa valmistaa karhua viikonloppuruuaksi.

Kyselimme vinkkejä meille harvinaiseen riistaan Kaamoslihan tiskillä. Mies vakuutti, että karhun pihvi paistetaan kuten muutkin lihat. Olen kuullut tarinoita karhun pahasta hajusta sitä valmistettaessa. Tästä kysyttäessä sain vastaukseksi, että iäkkäämmän karhun liha tosiaan voi haista tai ilmeisestikin lihan rasva. Maussa ei silti kuulemma ole moittimista.

Tämä karhu ei haissut vaan tuoksui paistettaessa niin hyvälle kuin pihvi vain voi. Liha oli upean punaista ja hirmuisen mureaa, hyvän makuista. Lapsetkin pyysivät lisää, vaikka aluksi tyttäremme tuumasi ettei uskalla syödä karhun lihaa koska ne ovat pelottavia. Maku poikkesi yllättävän vähän naudasta, olimme odottaneet enemmän riistaisaa ja tummempaa makua. Aika arvokashan tuo pala oli, 90 euroa kilo, joka tekee 370 grammaiselle palalle hintaa vajaan 40 euroa. Palasta sai kuitenkin neljä kunnon kokoista pihviä ja hienon ruokaelämyksen.

Sana kuorilautanen sai kokonaan uuden merkityksen, kun katoimme karhuannoksen vielä kaarnaa sisältävälle puulautaselle.

Karhun kanssa lautaselle päätyi ankanrasvassa kypsennettyjä perunapaloja, voissa pyöräytettyä ruusukaalia ja punaviinikastiketta. 

PUNAVIINIKASTIKE
neljään annokseen

4 dl lihalientä
2 dl punaviiniä
1 tl kokonaisia katajanmarjoja
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl punaviinietikkaa
muutama rouhaus mustapippuria

Sulata valmis lihaliemi pakastimesta, keittele sellainen tai käytä fondeja tai valmispohjia.
Sekoita aineet keskenään kylmänä. Keitä kokoon miedolla lämmölllä 45 minuuttia.