Loistava quiche eli juustopiirakka vappupiknikille

Minä rakastan suolaisia piirakoita. Muut perheenjäsenet eivät jaa intohimoani, vaikka monista piirakoista toki tykkäävätkin. Siksi meillä ei tehdä piirakoita ihan joka päivä eikä edes viikko. 

Suunnitellessamme vappupiknikkiä halusin mukaan ehdottomasti jonkin suolaisen piirakan, mieluummin uudella reseptillä. Hyllystä käteen osui aikoinaan arvostelukappaleena saatu Suvi Rüsterin Täydellinen ohje, jonka myötä piirakka muotoutui Quiche Lorraineksi, juustopiirakaksi. 

Ja voi miten hyvä piirakasta tulikaan! Luonteikas gruyèrejuusto takasi umamisen makumaailman, jota päälle asetellut ilmakuivatut kinkut täydensivät salvianlehtien mielenkiintoistaessa makua. Kokonaisuus oli minusta kauniin näköinen ja todella maukas! Reseptin mukaan piirakkaan pitäisi laittaa tuoreita salvianlehtiä, mutta kokonaisena kuivatut lehdet ajoivat vallan hyvin asian. 

Täydellinen ohje on muuten hieno reseptikirja. Siinä kerrotaan reseptin lisäksi kyseisen ruuan historiaa, kriittiset vaiheet perustellen ja annetaan vielä ammattilaisvinkit. Quichen kohdalla pro-vinkkinä annetaan mm. se, että piirakkavuokaa ei kannata voidella jottei taikina valu esikypsennyksen aikana alas reunoilta. 

Tänä vuonna vappupiknik nautittiin meillä olohuoneen lattialla, sillä ketään ei kiinnostanut mennä ulos hytisemään vilusta. 

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

10 annosta

pohja

3 dl erikoisvehnäjauhoja

75 g kylmää voita

1 munan keltuainen

1 rkl vettä 

täyte

2 kananmunaa

3 dl kermaa

200 g hienoksi raastettua gruyérejuustoa

100 g ilmakuivattua kinkkua

12 salvianlehteä 

Nypi vehnäjauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääräise taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään ainakin 15 minuutiksi. 

Älä voitele piirakkavuokaa. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pohjan tulee olla lähes kypsä ennen täytteen lisäämistä, muuten täyte imeytyy raakaan pohjaan. 

Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Kaada seos esikypsennetyn pohjan päälle. Asettele pinnalle ilmakuivattua kinkkua ja tuoreita tai kuivattuja salvianlehtiä. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua mutta piirakka ei ole vielä kypsä, asetapäälle leivinpaperi. Anna jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista. 

Etanakierteet kinkulla

yhteistyössä Arla

Etanoita voi nauttia myös tuorejuustolla ja kinkulla täytettynä, lapsellisesti. Oikeastihan kyse on kyllä kotiloista, mutta kuka näistä nyt nillittää. 

Leppoisaa brunssia kootessa pyysin lapsiltakin ideoita tarjottaviin. Poitsumme hoksasi kirjastolainassa olevasta Aku Ankan keittokirjasta Etanakierteet, joita hän halusi tehdä omilla täytteillään. Täytteiksi valikoitui tuorejuusto ja kinkku, sekä äidin pakottama salaatti. Viimeksimainittu todettiin lopulta hyväksi rapsakkuuslisäksi ja se sopi kuulemma etana-ajatukseenkin mukavasti. Etanoiden pään poika leikkasi pikkuruisista säilykekurkuista sopiviksi. Tuntosarvet taiteiltiin ruohosipulista. Kivan näköisiä vai mitä?

Etanakierteet maistuivat hyvin sekä lapsille että aikuisille. Mitään yllättävää makumaailmassa ei ollut, mutta käärittynä maut sekoittuivat kivasti. 

ETANAKIERTEET

suorakaiteen muotoisia rieskoja

Arla Tuorejuusto maustamatonta

palvikinkkua

salaattia

pikkuruisia säilykekurkkuja

ruohosipulia

kelmua

Sivele rieskoille Arlan lisäaineetonta, maustamatonta tuorejuustoa. Asettele päälle kinkkua ja salaattia. Rullaa tiukaksi rullaksi. Laita kelmu ympärille ja pistä jääkaappiin odottamaan. Odottaessa rulla myös tiivistyy mukavasti ja pysyy siis paremmin kiinni.

Hiukan ennen tarjoilua leikkaa rieskapötköistä sopivan kokoisia kiekkoja. Avaa niitä hiukan alhaalta. 

Laita pikkukurkkujen toiseen päähän kaksi reikää ja tökkää niihin ruohosipulipalat tuntosarviksi. 

Leikkaa pikkukurkuista toisesta päästä viistottain pieni pala pois, jotta saat etanan pään ujutettua sopivammin paikoilleen. 

Kokoa etana mallin mukaisesti lautaselle. 

Vappupiknik takapihalla ja garisiika

Piknik saattaa aiheuttaa stressiä kelien sekä kamojen roudaamisen suhteen. Me minimoimme pohdinnan tänä vappuna päättämällä pitää napostelut joko takapihallamme tai olohuoneen lattialla (kuten joskus aiemminkin). Päätös oli hurjan pätevä jo siksikin, että pikniksyöminkien päätteeksi saattoi rojahtaa parin metrin päässä killuviin riippukeinuihin päikkäreille.

Viltille laskettavat eväät suunniteltiin yhdessä lasten kanssa. Oli perinteistä lihapullaa, patonkipaloja ja suolakeksejä. Oli rapusalaattia, särkileipiä ja garisiikaa. Oli juustoja ja viinirypäleitä. Makeina nautimme kuningatarpiirakkaa, kaurakeksejä ja Omar-munkkeja. Laseihin kaadettiin luomusimaa ja aikuisille kuohuviiniä.

Yksi piknikviltin yksinkertaisimmista herkuista oli garisiika. Idea aasialaistettuun graavisiikaan lähti arvostelukappaleena saadusta Glorian ruoka & viinin 100 parasta-kirjasta, mutta toteutus taipui meillä hieman erilaiseksi. Ihastuimme helpon kalaruuan yksinkertaisuuteen ja kokonaisuuden runsaaseen makuun. Jos reseptiin tarvittavan inkiväärin mielii marinoida itse, Kokit ja Potit-blogista voi käydä kurkkimassa siihen suuntaviivoja. 

Meillä garisiika nautittiin osana piknikiä, mutta siemennäkkäri tai saaristolaisleipäkin kävisi siian kumppaniksi varmasti hyvin. 

GARISIIKA

200 g graavattua siikaa
1 rkl miriniä
1 dl garia eli marinoitua inkivääriä
korianteria

Viipaloi graavisiika. Laita laakeasti lautaselle. Pirskottele päälle miriniä. Anna maustua huoneenlämmössä 15 minuuttia. Jos tarjoat kalan myöhemmin, laita se maustumaan jääkaappiin.  

Valuta marinoidui inkiväärilastut. Lisää graavikalapalojen päälle garia ja korianterin lehtiä juuri ennen tarjoilua. 

Kesken piknikin tytsy ryntäsi sisälle hakemaan kirjeitä. Niiden sisältä löytyi kaikille vappuyllätykset. 

Loistava kalaisa perunasalaatti

 yhteistyössä Komppa-Seppälän luomutila

Olen ihan pöllööntynyt tomaattisen yrttiseen JärkiSärki-säilykkeeseen. Siinä vain on kaikki niin järkeenkäypää: kotimaisen, harvoin hyödynnetyn särjen käyttäminen ruoaksi todella maukkaalla tavalla. Kalasäilykkeestä saa helpon sormisyötävätarjottavan leivän päällä ja pastaan sekautettuna se on jo valmis ruoka. Särkisäilykettä saa paitsi tomaattisena, myös savustettuna valkosipulisena. Molemmat ovat maultaan erilaisia ja todella hyviä!

Vapun lähestyessä sekautin särkeä perunasalaatin joukkoon ja voi miten hyvää siitä tulikaan! Valmistus oli yltiöyksinkertaista, sillä koko salaatin maustajana toimi särkisäilykkeen maustunut öljy yhdessä marinoitujen sipulien etikkaisen makeuden kanssa. 

Tomaattinen särki-perunasalaatti on yksinkertaisimmillaan kolmen kokonaisuus - perunaa, parsaa ja särkisäilyke. Marinoidut punasipulit tuovat makumaailmaan kuitenkin kaivattua kirpsakkuutta ja kaunista väriä, joten suosittelemme lämpimästi lisäämään sitä särki-perunasalaatin joukkoon. 

Mietin aluksi pitäisikö särkisäilykkeen pippurit noukkia pois, mutta maistettuani totesin niiden pehmenneen niin mukavasti ettei tarvetta ollut. Laakerinlehden poistin päältä ennenkuin huljautin kalapalat salaattiin. 

Tämä ruokaisa peruna-särkisalaatti toimii hyvin lounaana itsekseen tai osana vaikkapa vapun brunssipöytää. Voisin hyvin ajatella nappaavani tätä mukaan vaikka piknikillekin. 

SÄRKI-PERUNASALAATTI 

1 kg perunoita
500 g (nippu) tankoparsaa
1 purkki Järki Särki luomutomaatti & yrtit

2 punasipulia
1 ½ rkl punaviinietikkaa
1 ½ rkl öljyä
1 ½ rkl sokeria 

Aloita marinoimalla punasipulit. Kuori, puolita ja pilko punasipulit. Laita pieneen astiaan. Lisää joukkoon punaviinietikka, öljy ja sokeri. Sekoita hyvin. Jätä maustumaan. 

Keitä perunat napakan kypsiksi. Kuori ja pilko suupaloiksi heti kuumina. Näin valmistettuna perunapalat imevät itseensä hyvin makuja. 

Kypsennä parsat paistamalla tai höyryttämällä vain muutaman minuutin, jotta ne pysyvät napakkoina. Pilko suupaloiksi. Laita kärkinuput sivuun koristelua varten. 

Yhdistä kuumat perunapalat ja tankoparsapalat kulhossa. Avaa Järki Särki-säilyke, ota pois laakerinlehti ja kippaa koko lasipurkin sisältö öljyineen kasvisten päälle. Lisää myös marinoidut punasipulit liemineen. Sekoita hyvin. Laita tarjoiluastiaan ja nostele parsanuput päälle. 

Piknik, viltti ja sinivalkoiset eväät

Tänä vappuna suuntasimme pitkästä aikaa Helsingin Kaivariin viettämään vappupäivää. Löimme eväät yhteiselle viltille kaveriperheen kanssa ja tuplasimme näin herkkuarsenaalin. Ja kyllä maistui! Osuimme juuri oikeaan rakoon kelien puolesta, sillä vaikka kylmyyden puolesta välillä sai hypellä ja pukea hanskatkin käteen, taivaalta ei satanut vettä eikä lunta. Aurinko ei myöskään polttanut poskipäitä eivätkä ampiaiset kiusanneet. Ruuat ja juomatkin pysyivät hyvin "jääkaappikylminä". 

  

Vappuostoksia tehdessäni kiinnitin erityistä huomiota tuotteiden kotimaisuuteen, sillä olemme Blogiringin myötä mukana Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjassa . Varmuudella kotimaiset tuotteet ovat helposti tunnistettavissa mm. avainlippu, sirkkalehti ja joutsen-merkistä. Joistakin kotimaiseksi luulemistani tuotteista puuttuivat nämä merkinnät ja kun tiirailin tuotetietoja tarkemmin, ne paljastuivatkin hyvin epäkotimaisiksi. Sinivalkoinen jalanjälki-kamppiksessa korostetaan, että jos jokainen suomalainen ostaisi 10 eurolla enemmän suomalaisia tuotteita tai palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Se on aika huima ajatus se! Ja kuitenkin täysin toteutettavissa.

Tutkiskellessani hyllyjen kotimaisia vaihtoehtoja jo määritellyille ostoksille löysin meille ihan uusia kiinnostavia tuotteita. Tällaisia olivat esimerkiksi Sauvon chilikurkut ja mielenkiintoiset tomaatit. Suomiruuaksi merkittyä nachosipsipussia etsiessäni meinasin jo turhautua, kunnes löysin Citymarketin näkkärihyllystä seesami-merisuola ruis nachot. Mietinkin löytöni jälkeen, miten paljon kaupassa on mielenkiintoisia tuotteita, jotka jäävät huomaamatta kun tarttuu aina siihen tuttuun pakkaukseen. Maistettuamme ruisnachoja quacamolen kanssa ihastuimme kovasti makuyhdistelmään.

Mutta sitten vielä itse nautiskeluun eli Kaivarin piknikille. Me veimme guacamolen ja ruissipsien lisäksi yhteisviltille naudan jauhelihasta pyöriteltyjä lihapullia, tomaatti-voitaikinapaloja, porkkanaa ja karkkia. Veimme myös herkkutattipiirakkaa, johon tällä kertaa oli lisätty sienien lisäksi myös lehtikaalisilppua, joka passasi oikein mainiosti. Pälkäneen perunalimpun päälle nosteltiin katkarapu-tilliseosta. Kaveriperhe nosti laukuistaan viltille täytettyjä patonkeja, perunasalaattia, itsepaistettuja munkkeja, juustoja ja keksejä, fetasalaattia ja rosepippurigraavattua lohta saaristolaisleivällä. Lapset tekivät kierroksia pitkin puistoa ja toivat tullessaan ilmaisnäytteitä silmät nauraen. 

Yhteistyössä Suomalaisen työn liitto

Nokkoslihapiirakka

Viva Ciapatta-blogin Aleksi on myös hurahtanut villikasveihin. Mies tekee ihanan kuuloisia retkiä pitkin Helsinkiä ja keräilee kaikenmoista puputettavaa. Bongasin Aleksilta onnistuneen oloisen nokkoslihiksen reseptin, jota päätin kokeilla hetimiten. 

Jotta maailmassa olisi joku roti, lisäsin LIHApiirakkaan luomupossun jauheLIHAa. Muutin täytettä hieman muutenkin. Lopputuloksena olivat oikein maistuvat lihikset, jotka kypsennettiin rasvaan upottamisesta poiketen terveellisemmin uunissa. 

Kokeilin muuten muutaman lihiksen täytteeseen myös sinihomejuustoa, mutta minun suuhuni tulvahti navettamainen maku. Jukka taas piti homejuustolisästäkin. Ohran tai riisin sijasta käytin emmeriä. Keitin emmerit parsavedessä. Se meinaa sitä, että ennen parsojen grillausta olin katkonut kuivakat päät pois ja keittänyt niistä makua irti. 

Aikuiset söivät näitä selkeän nokkoksisen makuisia lihiksiä hyvällä ruokahalulla, lapsille rautainen maku oli liikaa.  Seuraavaksi tekisin lihiksistä varmaan puolet pienempiä, ainakin jos ne olisi tarkoitettu piknikille. 

NOKKOSLIHAPIIRAKKA
8-9 isoa

taikina
400 g vehnäjauhoja
100 g spelttijauhoja
310 g vettä
40 g voita20 g sokeria
1 kuivahiivapussi
10 g suolaa

täyte
2 dl keitettyä emmervehnää (tai ohraa tai spelttiä)
2 dl ryöpättyä nokkosta silputtuna
3 dl (=250 g) luomupossun jauhelihaa muruisaksi pannulla paistettuna
mustapippuria
suolaa
(sinihomejuustoa)

Yhdistä taikinan ainekset ja vaivaa niistä hyvä taikina. Anna taikinan levätä puolisen tuntia. 

Sekoita täytteen aineet yhteen. 

Jaa taikina kahdeksaan tai yhdeksään osaan. Pyöritä taikinapaloista palloja ja anna niiden levätä 10 minuuttia. Littaa pallot (meillä käytettiin kaulinta) ja nakkaa niiden päälle täytettä. Nosta taikinaa täytteen päälle niin että saat puolipalloja. Nipistele taikinoiden reunat kiinni. Nostata valmiita lihapiirakoita puoli tuntia ja paista 225 uunissa kunnes pinta on kauniin kullanruskea. 

Piiraat voi myös voidella sokeri-sinappivedellä ennen paistoa. 

Me pruuttasimme valmiiden, voitelemattomien lihisten päälle sinappia (ja ketsuppia) niinkuin kuuluukin. 

Tukholmassa oli lystiä! Ja grilli.

Kesällä kerran saimme päähänpiston lähteä Stukholmaan, tuonne Ruotsimme pääkaupunkiin. Varasimme liput pari päivää ennen reissua. Hämmästyimme laivafirmojen hinnoittelun monimutkaisuutta, mutta insinöörismielisenä mieheni sai kokoon kätevät excel-taulukot. Näistä sarakkeista teimme helposti päätelmän, että oli huomattavasti halvinta matkustaa Siljalla Helsingistä auton kanssa Tukholmaan ja palata kotiin Turun kautta. Auton rannalle jättäminen tuona ajankohtana olisi maksanut reippaan 150 euroa enemmän. 

Iltaruokailun suoritimme laivalla Bistro Maximessa, jonka kuvittelimme "lapsikatastrofiksi". Kärsimme jo etukäteen ajatuksesta miten muksut ravaavat pitkin ravintolaa ja melu on melkoinen. Yllätyimme huimasti huomatessamme, että vaikka joka pöydässä oli vähintään kaksi lasta, oli tunnelma mukavan kiireetön ja epämeluisa. Bistron alkupalapöytä oli hyvin maukas, jopa yllätyksiä tarjoava. Ruuat oli katettu esille kauniisti. Samaa ei voi sanoa lasten pääruokapöydästä, joka ranskiksineen, hampurilaisineen ja nakkeineen oli värillisestikin aika surullinen ilmestys. Aikuisten pääruoatkaan eivät maullaan hurmanneet. 

Aikuisten jälkiruokabuffa näytti paremmalta kuin mitä mauiltaan oli.

Lapset sen sijaan rakastivat kun saivat ottaa jälkkäripöydästä niin paljon kuin halusivat juuri sitä mitä toivoivat. 

Pesosen keittiö

Tukholmaan rantauduttuamme suuntasimme suorilta Junibackeniin. Suurena Astrid Lindgren fanina olen halunnut näyttää tämän paikan lapsilleni jo ennen kuin tiesin heidän tulostakaan, vaikken ollut itsekään käynyt paikassa koskaan. Sisäpuistoon oli rakennettu tunnettujen satuhahmojen koteja. Näytillä oli Astridin satuhahmojen lisäksi myös mm. Mimmi-lehmä, Viiru ja Pesonen sekä Henna ja harmaat sudet, mutta kuka ikinä voi voittaa Leijonamielen veljeksiä, Ronjaa, Peppiä tai Marikkia siskoineen? Kiertelyn ja leikkimisen lisäksi pääsi istahtamaan satujunaan, jonka selostus oli myös suomeksi. Juna vei läpi upeasti tehtyjen satumaisemien. Kyydin loputtua osuimme juuri parahiksi näkemään Viirun ja Pesosen teatteriesitystä. Koko paikka oli aivan ihana ja satujuna suorastaan hurmaava! Tippa tuli linssiin monta kertaa vierailun aikana, sillä Lindgrenin sadut ovat niin suuri osa omaa lapsuuttani. 

Oivallus Junibackenissa: tuoleista ja jakkaroista voi tehdä portaat!

Kellä muulla kuin Peppi Pitkätossulla on lipputanko keittiössään?

Pepin keittiössä sai oikeasti leikkiä. 

Pepillä oli lattiallaan kätevä piparkakkutaikina, joka toimi myös palapelinä. 

Kylläinen Eemeli taideteoksessa.

Tunnerikkaan ja touhukkaan Junibackenin jälkeen perheemme siirtyi Östermalmin kauppahalliin, josta hankimme piknik-eväät. 

    

Herkullisten eväiden hankkiminen oli aika helppoa. 

Meidän oli tarkoitus mennä kollegan neuvosta grillaamaan Skanseniin, mutta portilla kuulimme ettei grillaaminen siellä olekaan mahdollista. Siirryimme sitten meille suositellun lasten leikkipaikan nurmelle viltteinemme ja huomasimme iloksemme että puistossa oli myös grilli. Siihen olisi pitänyt olla omat hiilet, mutta me onnekkaat osuimme paikalle juuri porukan lopetettua grillaamisen. 

   

Saimme mahamme hyvinkin täyteen kuvassa lojuvalla ja grillisetillä. Lapset pyrähtelivät välillä leikkimään, palaten taas viltille syömään, piirtämään ja rakentamaan legoja. Me aikuiset vain löffäilimme ja nautimme auringosta. Paras piknik eväs oli ehdottomasti Melanders Fisk & Vilt:stä ostettu toast skagen-päällinen vaaleiden, ohuiden "näkkäreiden" päällä. 

   

Viltti: Jukan lapsuudenkodin päiväpeitto

aterimet: Merituulin ylppärilahja 

kertikset: Pirkka

Kaksi vuotta sitten bongattu neulegraffitikin oli vielä pylväässään kiinni. Hiukan maailmaa nähneenä tosin, mutta se on sitä elämänkokemusta jos mikä. 

Yöksi majoituimme pienen ajomatkan päähän keskustasta. Tällä säästimme selkeästi kruunuja ja saimme hotellissa oikein maittavan ja monipuolisen aamupalan mm. toasteineen ja lettuineen. 

Lasten pöytä oli katettu niin matalalle että lapsetkin näkivät mitä haluta. Mikko Mallikas-serveteistä iso plussa!

Seuraavassa osassa näette kuvia aivan ihanasta paikasta lasten kanssa hiukan Tukholman ulkopuolella.