Ilve-kaasulieden käyttökokemuksia

yhteistyössä Gasum

Meille saapui alkuvuodesta hyvin odotettu uusi Ilve-merkkinen kaasuliesi ja sähköuuni. Olemme olleet kokonaisuuteen enemmän kuin tyytyväisiä. 

Asennus kävi nopeasti ja turvallisesti, kun Gasumin ammattimiehet sen tekivät. Vanha liesi vietiin samalla pois kulkemasta. 

Ilve on tyylikkään näköinen. Saimmehan itse valita suuresta valikoimasta tyylin, värin, vääntimet ja jalat. Kokonaisuudesta tuli juuri sellainen kuin halusimmekin. 

Lieden kaasukehät ovat toivotunsuuria. Takana on kaksi keskikokoista kehää, joita tarvitaan useimmiten. Edessä on yksi pieni kaasukehä sekä yksi todella tehokas, jossa on kolme kaasukehää. Kolmen kehän kuuman käytön lisäksi tästä liesiosasta voi valita myös vain keskimmäisen pikkukehän. Liesi on paljon tehokkaampi kuin aiempi kaasuliesi. Olen kokenemattomuuttani keittänyt jo kahdesti perunat kiinni kattilan pohjaan. Kyllä minä vielä opin. 

Lieden ritiläpinta on karhea, mistä kuuluu laittaessa minulla selkäpiitä värisyttävä ääni. Tiedättehän, sellainen joka joillakin tulee liitutaulusta? Karheus on kuitenkin ehdottoman hyvä asia, sillä kattilat ja pannut pysyvät sen avulla lujasti paikoillaan. 

Sähköllä pelittävään kiertoilmauuniin otimme kiskot, joihin tulee sovittaa uunipellin joka nurkassa olevat reiät. Aluksi kiskojen käyttö aiheutti paljon kirosanoja ja uuni tuntui jäähtyvän tuhratessa. Nyt olemme jo oppineet hiukan venyttämään kiskoja niin että saamme reiät osutettua paikoilleen. Peltien poisottamista opettelemme vielä. Vaihtoehtona on toki laittaa pelti jo kiskoilla olevan ritilän päälle. Kun pelti on valmiiksi laitettuna kiskoille, ei voi käydä vahinkoa jossa piirakkavuoka olisi uunissa vinossa. Ihan vaan jos jollekin joskus sellaista olisi sattunut.

Uunissa on jäähdytyssysteemi, joka käynnistyy termostaatin avulla automaattisesti jo kypsennysvaiheessa. Samalla lailla uuni myös lopettaa hönkimisen itsekseen. Puhallusvaiheessa - joka kestää siis jonkun tovin uunin poispäätä ottamisen jälkeenkin- uuni pitää makuumme turhan kovaa hurinaa. 

Uuni paistaa tasaisesti. Tämä lie itsestäänselvyys monille, mutta ei meille viime uunin jälkeen. Uuden uunin kanssa ei peltiä tarvitse välillä käännellä saadakseen esimerkiksi pannarin näyttämään molemmilta laidoilta samanmoiselta. 

Lieden pinta on ylimaallisen helppo puhdistaa. Tiukkaankin tarttuneen näköinen lika lähtee pois helposti ihan rätillä pyyhkien, ilman kummempia erikoisaineita. Lieden kehien hopeanvärisiä suojuksia sen sijaan ei saa puhtaaksi edes liottamalla. Kysyin asiaan vinkkejä ammattikeittiöstä jossa myös on käytössä Ilve, mutta ravintolan omistajakokki tuumasi sen kuuluvan asiaan. Hänkään ei suotta viitsi puunata kehiä. 

Käyttöönotto on ollut myös aika helppoa (sillä vieläkään ei ole manuaalia avattu).

Loppuun vielä pikku vinkki kaasulieden käytöstä vähän totutusta poikkeavasti. Tähän eivät sähköliedet taivu!

PAAHDETTUNA KUORITTU PAPRIKA KAASULIEDELLÄ

Varrasta kokonainen paprika esimerkiksi liekinkestäviin (ei muovi) pihteihin. Pyörittele paprikaa kaasuliekin yllä niin kauan että se on kauttaaltaan mustunut. Laita paprika muovipussiin ja sulje pussi tiiviisti solmulla. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Avaa pussi ja rapsuttele mustat kuoret paprikan pinnalta pois. Ne lähtevät nyt todella helposti. Poista paprikasta siemenet, paloittele ja tarvittaessa huuhtele paprikapalat.
Paahdettuja, kuorittuja paprikoita voi käyttää sinällään esimerkiksi grillilihan kanssa tai osana salaattia. Kuoritut paprikat käyvät myös leivän päälle ja hampurilaisen väliin.

Useammin meillä kyllä paahdetaan kaasuliekillä vaahtokarkkeja, jotka sujautetaan jälkiruuaksi kahden piparin väliin tai syödään sinällään.

Kokkaa kaasulla-sivustolta ja Köökki-lehdestä löydät paljon ihania reseptejä kaasulla(kin) kokkaamiseen. Me olemme kokeilleet sieltä aikanaan aivan loistavaa salviavoissa paistettua juuripersiljaa.

Muut Ilveen liittyvät yhteistyöpostaukset löytyvät näiden linkkien takaa: 

Ilve tuli taloon - tilauksesta ja asennuksesta

Kaasulieden turvallisuudesta

Voittaako järki vai vapaus?

Yhteistyössä ETL

Vuoden suomalainen elintarvike on taas äänestettävissä. Elintarvikeliitto haastoi meidät viimevuotiseen tapaan kokeilemaan raadin esivalitsemia finalistituotteita ja raportoimaan testistä rehellisesti. Maistelimme tuotteita suositelluissa muodoissa, melko pelkistettynä.

Tuotteet ja toimijat olivat meidän näkövinkkelistämme kovin erilaisia, mikä kuuluu olleen raadin tavoitekin.

Marketin hyllystä löytyivät maito, kirjolohieines ja pulledpork-pakkaus. Särkisäilyke ja Kaurapuuteri piti pyytää erikseen lähettämään maistamista varten. Särkisäilyke ja vapaan lehmän maito olisi voinut sujahtaa ostoskoriimme ilman tätä kokeiluakin, muut todennäköisesti eivät. Finalistituotteet raadin arvioilla löytyvät MaistaSuomi-sivuilta, jossa voit myös äänestää omaa suosikkituotettasi. 

Tässä tuotteet maistamisjärjestyksessä:

Balanssi kirjolohifileeateria

Saarioinen

Kirjolohi einesateria kasviksineen syötiin siivouskiireiden keskellä aurinkoisella ulkoterassilla suoraan lämmityspurkistaan. Kesän ensimmäinen terassiruoka muuten!

Lämmitys on nopeaa, vain 2,5 minuuttia mikrossa. Tosin mikron kilahdus ei ole omiaan nostattamaan ruokahalua. 

Lehtikaalipesto on hauska idea. Suomalainen kirjolohifilee on hyvin maustettu. Kasvikset ovat aivan liian löllöksi kypsennetty. Jos annosta ajattelee konaisena lounaana, siitä puuttuvat tuoreet ainekset. 

Tiskin säästäjä voi syödä annoksen suoraan mikrotusastiasta. 

Kalan säilyvyys  valmiiksi kypsennettynä, suojakaasuun pakattuna on hämmentävän pitkä, yli kaksi viikkoa. 

Omassa genressään tämä kalaa sisältänyt annos on varmasti kivaa vaihtelua kermaisiin tai pastaisiin ruokiin. Tuote on myös gluteeniton ja laktoositon, mutta niin alusta asti itsetehty lohi-kasvisannoskin olisi. 

Pakkauksen voi onneksi nykyään kierrättää meillä Nummelassakin, muuten muovipakkauksesta olisi tullut noottia. 

Bravuuri PulledPork
Atria

Noin kiloinen possupala on tarkoitus kolmessa tunnissa kypsentää nyhtölihaksi paistopussissaan. 

Muovissa kypsentäminen panee hiukan nauruttamaan, ajatus tuntuu hullunkuriselta. Pakkauksesta revitään etiketti irti ja sitten lihapakkaus työnnetään uuniin. Jossain vaiheessa kypsennystä pussi avautuu hieman jotta lihan pinta ruskistuu. 

Pakkauksessa ei kerrota mitä ruhonosaa tämä valmiiksi maustettu possunliha on.

Kolmen tunnin kypsennyksen jälkeen uunista poisottaessa muovilihan ulkonäkö ei ole ruokahalua herättävä. Liha  nyhtöytyy tosi hyvin kahdella haarukalla erilleen vedettäessä. 

Pakkauksesta talteen otetulle lihaliemelle annetaan etiketin kääntöpuolella kaksikin hyödyntämisohjetta. Toinen on kermakastike ja toinen bbq-kastike. 

Maku lihassa on kovin pippurinen, lapsillemme turhankin tujusti. Liha on kuivakan ulkonäkönsä vastaisesti mehevää. 

Söimme Bravuuri PulledPorkin hampurilaisen sisällä pinaatin, cheddarin ja oman kastikkeemme kanssa.
Atrian kotisivuilta löytyi reseptivinkkejä Pulled Porkin hyödyntämiseen, joista grillatut kasvistyynyt luumukastikkeella kävivät kutkuttamaan mielenperukoita.
Tuote on meille kovin vieras. Emme osta kotiin lihaa koskaan valmiiksi maustettuna. Possu on meillä eettisistä syistä aina luomulaatuista, lähitilalta ostettua. Tuotteen valmistaminen on saatu kuulostamaan tosi helpolta, mitä se on myös ilman paistopusseja.

Vapaan lehmän maito
Juustoportti

Vapaan lehmän maito on kerätty lehmiltä, jotka ovat saaneet oleskella pihatoissa vapaana. Eläinten reilu kohtelu saa meiltä aina kiitosta. Eläinten rehu on GMO-vapaata.

Me maistoimme kauniin valkoista kevytmaitoa lasista sellaisenaan, tietysti kylmänä. Maito tuntui suuhun paksummalta kuin vastaavat versiot. Tämä on meidän suustamme kehu. Vapaan lehmän maitoa saa myös rasvattomana ja täysmaitoisena, rasvaisempana versiona.

Pakkaus on helposti kierrätettävä ja informatiivinen. Maito säilyy pitkään ostohetkestä.

Järki särki luomutomaatti & yrtit 
Komppa-Seppälän luomutila

Idea harvoin käytetyn särjen hyödyntämisestä valmiiksi maustettuna säilykkeenä on loistava. Pakkaus on kaunis, erottuva ja lasisena, metallikantisena helposti kierrätettävä.
Saman sarjan luomuvalkosipulisessa purkissa mainitaan särjen kypsennystavaksi savustaminen, mutta tomaattisen säilykkeen kohdalla kypsennyksestä ei puhuta mitään. Kypsiä palat kuitenkin olivat. Kastiketta ja makua ovat luomassa luomulaatuisina rapsiöljy, tomaattisose ja punasipuli. Mausteina on suolaa, laakerinlehtiä, timjamia ja pippuria.
Me maistoimme Järki särkeä pyöräyttäen sen napakan kypsäksi keitetyn pastan kanssa. Koko purkki hulautettiin kuuman pastan joukkoon ja sekoitettiin huolellisesti, ei muuta. Pasta oli aivan loistavan makuinen! Särkipalat olivat reilun suupalan kokoisia, mutta haarukalla murtaen lohkesivat sopiviksi. Kastike kävi hyvin pastan maustamiseen mitään lisäämättä. Tämä oli todellista pikaruokaa, joka persoonallisella ja yllättävän herkullisella maullaan jää varmasti keittiömme repertuaariin. On mukava saada uusi kalalaji ruokapöytäämme. Mietimme myös että tuote on loistava vaikkapa mökkituliaisena, sillä sen voi säilyttää huoneenlämmössä.

Kaurapuuteri
Viipurilainen kotileipomo

Kaurapuuterin kerrotaan olevan luonnollinen ravintolisä tai juotavan kaurapuuron raaka-aine. Kaurapuuteri on valmistettu kauran ytimestä erittäin hienoksi jauheeksi. Kaurapuuteri sekoittuu nesteeseen vain shakerissä tai blenderissä. Meillä ei ole kumpaakaan, joten käytimme tiiviisti suljettavaa lasipurkkia avuksi. Se jätti puuroon pieniä klimppejä. Kokeilimme sekoittaa seosta sauvasekoittimella. Nyt juotavasta puurosta tuli paketissa ohjeistetun veden ja vadelmakeiton kanssa tasaista seosta. Ulkonäkö valjuudessaan ei ole kovin houkutteleva.

En itse ole lainkaan puuroihminen, joten maistelu jäi muille. Maku ei saanut Jukkaa ja tytärtämme hihkumaan innosta, mutta kyllä saatu purkki kuulemma tulee syötyä. Tyttäremme luonnehtii makua lettutaikinan, puuron ja vadelmakeiton sekoitukseksi.

Kaurapuuterin ostoastia on vaihtunut pussista pahvitötsään, jossa on muovinen kansi ja metallinen pohja. Ulkonäöltään hieno astia on kimurantti kierrätettävä, sillä se pitää ensin pilkkoa kolmeen osaan.

Näistä viidestä finalistituotteesta perheemme ehdoton suosikki oli Järki särki-säilyke, joka tulee taatusti päätymään usein arkihelpottajaksi ostoskoriimme kun sitä vain Nummelan kauppoihin saamme. Erityisesti tuote vakuutti maullaan, mutta myös ekologisuudellaan. Hyviä kalaruokia ei ole koskaan liikaa!

Mitä tuotetta sinä olet äänestänyt tai mitä meinaat äänestää? Miksi?

Kaasuliesi ja turvallisuus

yhteistyössä Gasum

Sopiessamme yhteistyöstä Gasumin kanssa Ilve kaasulieden tiimoilta he toivoivat, että kirjoittaisimme yhden postauksen kaasun turvallisuudesta tavallisen kuluttajan näkökulmasta. Naureskelimme siitä tulevan lyhyt juttu, sillä meillä itsellämme ei ole kaasun suhteen pelkoja tai arastelua. 

Meidän kodissamme kaasu kulkee lieteen viereisessä kaapissa jököttävästä kaasupullosta pelkkää letkua pitkin. Pullonvaihto on idioottivarmaa painamisen ja kliksauttelun ansiosta. Jos pullo on asennettu väärin, kaasu ei yksinkertaisesti kulje. 

Meille kaasulieden turvallisuuteen liittyen suuri asia on se, että Suomessa myytävissä liesissä on aina liekinvarmistin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun liekki sammuu, kaasuntulo keskeytyy välittömästi. 

Koemme kaasun turvalliseksi myös lasten kanssa, sillä kaasuliekki on helppo havaita ja sen kuumuus yksinkertaista ymmärtää. Pienet lapset eivät myöskään voi vahingossa ohimennen saada kaasuliettä päälle, koska väännintä pitää painaa ja vääntää yhtä aikaa.  

Lapsemme ovat tottuneita kaasun kanssa kanssa kokkaajia. Tyttäremme bravuuri on yhden tai kahden hengen puuro, jonka hän keittelee ennen kouluun busseilua. Poikamme paistaa kaasuliedellä maailman parhaat pannuleivät.

Ilve kaasulieden ritilät, joiden päällä paistetaan, ovat ansiokkaasti karheat. Näin ei ollut aiemmassa kaasuliedessämme. Kun pinta on karhea, sille lasketut kattilat ja pannut pysyvät turvallisesti ja jämäkästi paikoillaan. 

Mikäli haluaa tarkistaa asunnon kaasuputkien tai vaikkapa kaasulieden kunnon, on mahdollista tilata paikalle ammattiapua. Lisää kaasun turvallisuuteen liittyvistä asioista löytyy Turvatekniikan Keskuksen selväsanaisesta oppaasta. 

Seuraavassa yhteistyöpostauksessa jaamme Ilve-kaasulieden ja sähköuunin käyttökokemuksia. 

Ilve tuli taloon - kaasulieden hankinta

yhteistyössä Gasum

Uusi uuni ja kaasuliesi. Ainahan se oli mielessä sen jälkeen kun vanhasta yli vuosi sitten hajosi termostaatti. Jouluaattona. Kiroilutti hiukan silloin kokkailujen keskellä ja monesti jälkeenkinpäin. Uuden hankinta jäi roikkumaan, muttei olisi tehnyt sitä jos olisimme tienneet miten jouhevasti homma Gasumin kanssa Ilve-lieden tiimoilta menisi. 

Pohdimme alusta asti uutta kaasuliettä, mutta ehdottomasti sähköuunilla. Kaasuliedessä ihastuttaa paitsi nopeus, tehokkuus ja helppo lämmönsäätö, myös elävän liekin tunnelma. Sähköuuni sen sijaan on meille oikea vaihtoehto kokeiltuani kaasuvastaavaa Venetsian aikoina tuloksettomasti. Meillä kokataan nestekaasulla, mikä tarkoittaa käytännössä kaasupulloa. 

Saimme Gasumilta kotiin etukäteistutustuttavaksi kunnioitettavan muhkean esitekirjan. Selailimme sitä hetken tuskastuen vaihtoehtojen edessä. Hermojenmenettämisen uhatessa teimme miehen kanssa yhteispäätöksen luottaa myyjän ammattitaitoon liikkeessä. 

 

Lampsimme sovittuna ajankohtana Herttoniemen liesimyyntinäyttelyyn koko perhe. Lapset löffääntyivät kirjojensa kanssa sohvalle ja me aikuiset kävimme ihastelemaan eri vaihtoehtoja myyjän kanssa. 

 

60 senttinen rako keittökalusteiden välissä alkoi tuntua tilanpuutteelta tiirailtuamme muhkeita yli metrisiäkin uuneja erilaisine liesivaihtoehtoineen. Leveys kavensi kylläkin mukavan tuntuisesti vaihtoehtoja värien ja mallien osalta. Fiilispohjalta, joka onneksi oli meillä molemmilla samanlainen, päädyimme rosteripintaiseen kaunokaiseen. Muut esitellyt vaihtoehdot tuntuivat meistä vain hitaaseen kokkailuun houkuttelevilta, hieman maalaismaisilta. Valitsemamme liesi-uuniyhdistelmä tuntui taas ammattimaiselta, tehokkaalta, joskin myös kestävältä ja soveltuvalta monenlaiseen toimintaan. Sitten valittiin säätimet ja niiden koot sekä jalat joissa niissäkin olimme huojentavan samanmieliset. 

Lopuksi alkoi lisävarusteiden miettiminen. Meille suositeltiin ehdottomasti kiskoja, joiden avulla voi kätevästi vetää koko pellin tai ritilän ulos uunista kannattelematta sitä. Naureskellen totesin että tämähän poistaa myös sen vaihtoehdon että voisi vahingossa laittaa pellin eritasoisiin lokosiin uuniin jolloin vaikkapa piirakka valuisi uuninpohjalle. Yhdelle tuttavalleni kävi muutaman kerran niin. Otimme siis kiskot. 

Halusimme myös pizzakiven, jonka mukana tuli lyhytvartinen, ujutuspuolelta oivallisesti oheneva pizzalapio.

Lisäksi päädyimme ottamaan liesiritilän tilalle tai päälle asetettavan valurautaisen, raidoitetun paistolevyn, jossa on myös urat mahdollisille valuville nesteille. Mielessä siinsi jo upeiden pihvien paistaminen. 

Käytetyin lisävaruste tullee olemaan halkaisijaltaan suurin kaasulevy, jossa on mahdollisuutena myös kolmen poltinkehän tehokas yhteiskäyttö. 

Koko tilaustapahtuma kävi lupsakkaasti, mutta samalla asiantuntevasti. Kaikkiin kysymyksiimme osattiin vastata epäröimättä. Fiilispohdintojamme ei naureskeltu vaan niihin suhtauduttiin asiallisesti. Ilve tehtiin Italiassa sovitussa aikataulussa juuri toiveidemme mukaan. 

Yhden vinkin voisimme kaupoille lähtiessä antaa. Jos on etukäteen mietittyjä toiveita, ne voisi vaikka kirjoittaa lapulle ylös. Mietimme kuvastoa plaratessa miten kätevä olisi jos uunissa olisi sisäänrakennettu paistomittari. Muistimme asian seuraavan kerran kun meille tuli viesti uunin saapumisesta Suomeen. Samoin kannattaa kiinnittää huomio peltien lukumäärän. Uunin mukana tuli vain yksi syvää mallia oleva. Saimme toki helposti jälkitilattua toisen matalamman. 

Kotiinkuljetus ja paikalleenasennus tapahtui sujuvasti noin viisi viikkoa tilaamisen jälkeen. Gasumin asentajat ilmestyivät uunin kanssa ovemme taakse yhteisesti sovittuna ajankohtana. Asentaessaan uunia paikoilleen ja säätäessään jalkoja oikealle korkeudelle asentajat vaihtoivat kanssamme ravintolakokemuksia meiltä ja maailmalta. Se oli minusta ilahduttavan hauskaa. Asentajat antoivat myös lieden ja uunin käyttöönottovinkkejä ja kokeilivat että kaikki todella toimii. Työmiehet veivät myös vanhan uuninrohjon pois.

Ensimmäisenä liedellä keitettiin spagetit carbonaraa varten ihmetellen tehokkaasti kiehuttavaa kaasulevyä. Uuni testattiin paahtamalla bataattia, perunaa, maa-artisokkaa, sipulia ja valkosipulia. Ilve-kaasulieden ja sähköuunin käyttökokemuksista lisää myöhemmin, kuten myös asiaa kaasun turvallisuudesta. 

Presto- italialainen ravintola Eteläesplanadilla

Italialainen ruoka on varmaan ollut kautta aikain suurin intohimomme kun ruuasta puhutaan. Olimmekin kovasti iloisia kun saimme kutsun Prestoon nauttimaan italialaisia herkkuja.

Prestossa on meneillään Festa di Ferragosto, joka meinaa ruokajuhlaa jaettavien annosten äärellä. Mitä enemmän porukassa on ruokailijoita, sen edullisemmaksi setti käy. Neljästäänkin, mikä on jaettaville ruuille minimi, kokonaisuus on edullinen. Tästä mekin saimme maistiaisia itsemme ähkytäyteen asti. Millä ihmeellä sitä osaa lopettaa syömisen jos ruoka on niin hyvää kuin se oli!

Alkuun nautimme jaettavalta laudalta ihanan valuvaa buffalamozzarellaa, myös mantelilla ja tomaatilla maustettuna (pesto Trapanese), Coppa di Parmaa, barolosalamia ja marinoituja oliiveja sekä artisokkaa. Tähän kohtaan tägäsin jo Instagrammissa sydämen. Aivan ihanaa!

Minulle paljastui vasta kesken illallisen, että keittiön nokkamies Marko Koskinen oli se Marko Koskinen, joka on kirjoittanut minua aikoinaan todella paljon sykähdyttäneen passionen. Italiahullaantuneen ja siellä paljon keittiökokemusta erilaisissa paikoissa keränneen miehen kauhanvarressa oleminen nosti odotuksiani ja paikan uskottavuutta heti roimasti. 

Enkä pettynyt. Minun ja Jukan kummankin suosikiksi nousi metsäsienirisotto, jossa sieninä oli käytetty suomalaisista metsistä kerättyjä tatteja, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Hieno koukku ja meille uusi makuyhdistelmä annoksessa oli pistaasipesto, joka jatkoi upeasti sienien maanläheistä makua. Marko Koskinen kertoi keittävänsä risotot aina Vialone Nano-riisistä ja kiehauttavansa alkoholin pois viinistä ennen risottoon lisäämistä. Mielenkiintoista! Ainoa mutisemisenaihe koko iltana olisi ollut risoton riisin aavistuksen turhan kypsä rakenne, mutta senkin chef Koskinen selitti ennen kysymistä sillä että asiakaspalautteen mukaan suomalaiset pitävät risottoriisistään italialaisittain ajateltuna hiukan liian kypsänä. 

Muita pääruokia olivat possunposkesta valmistetusta Guanciale pekonista ja tomaateista kokoonsaatettu pasta al'amatriciana sekä pehmytkuorirapuakin sisältänyt spaghetti al crostacei.Viimeksimainittu oli luonteikkaan mausteinen äyriäispasta, jossa oli käytetty tuoretta mustaa pastaa. 

Jälkiruoaksi nautiskelimme kahvin kanssa vielä mustaherukka- ja pistaasijäätelöä. 

Prestossa on myös mozzarella-baari, mikä on minusta hauska idea. Erilaisten mozzarellojen kanssa voi valita leivän lisäksi muitakin lisukkeita kuten vaikkapa anjovista ja sitruunaa tai käsinkuorittuja katkarapuja. Pikkusyötävät voi nauttia ennen muita rientoja tai herkkuja maistettuaan voi päätyäkin jäämään Prestoon viettämään iltaa. 

Jukan kehuttua italialaista tapaa tarjota pelkän viinilasin tilanneelle asiakkaalle pientä purtavaa totesi Marko Koskinen pilkesilmin että kannattaa kokeilla moista heilläkin. Tulevasta mies valotti sen verran, että Prestosta saa pian kaupungin parasta vitello tonnatoa vasikan pyöröpaistista tehtynä.

Prestosta saa myös ala carte annoksia ja pizzojakin, joskin tällä hetkellä suosittelisin lämpimästi jakamaan ihania annoksia. Presto on yllättävän iso ravintola, jonka hyvin eritunnelmaisissa tiloissa voi järjestää monenlaisia tilaisuuksia. Lounaita menee kuulemma parhaimpina päivinä reilu 350 annosta. 

Suosittelemme Prestoa lämpimästi rentoon illanviettoon kavereiden kesken. Tänne voisi myös hyvin mennä lasten kanssa kauhomaan yhteisestä kulhosta pastaa, risottoa ja jäätelöä omille lautasille.

Illan tarjosi Presto.

Rinnat on ykkönen

Viime viikolla julkistettiin Vuoden Suomalainen Elintarvike kilpailu (ent. Tähtituotekilpailu), johon esiraati on valinnut viisi suomalaista, toisistaan hyvin erilaista tuotetta kisaamaan paremmuudesta. Saimme hauskan haasteen Elintarviketeollisuusliitolta. Meidän osuutemme oli maistella kotona näitä tuotteita ja kertoa oma rehellinen mielipiteemme aiheesta. Arvioitavaksi oli valittu puuroa, gluteenitonta leipää, luomubroileria, mustikkasmoothieta ja luomuvaniljajäätelöä. 

Tuotteet löytyivät kolmesta eri kaupasta, mutta ihan täältä Nummelasta. Berry Smoothie oli vaikein hyllypaikallistettava, sillä vastaavat tuotteet eivät ole meille lainkaan tuttuja. Jymyjäätelön ja luomubroilerin luo osasin suunnistaa heti, sillä ne ovat majailleet ennenkin pakastimessamme ja jääkaapissamme. 

Päätimme maistella tuotteita arjen oikeissa tilanteissa ja sellaisessa muodossa kuin me ne "normaalimmillaan" tarjoilisimme. Emme esimerkiksi lähteneet väkästämään puurohiutaleista välipalapatukoita, vaikka ohje onkin sinänsä kiinnostava. 

Fazerin Alku Sadonkorjuupuuron maistelu jäi minulta väliin, sillä en ole lainkaan puuroihmisiä. Jukka piti puurosta, joskin pakkauksen reseptin mukaan tehty puuro oli miehen mielestä liian vetinen. Mies kiitteli siemenien mukanaan tuomaa mielenkiintoisempaa suutuntumaa. Se oli se sama tuntuma josta lapsemme eivät riemastuneet. 

Puuron pakkaus oli todella kätevä moneen vastaavaan verrattuna. Fazer oli käyttäjäystävällistänyt pahvilaatikkonsa kaatonokalla, josta puurohiutaleita oli helppo kaataa desimittaan. Pakkaus pysyy myös siivosti suljettuna laatikossa. 

Roberts Berry Smoothie on kilpailutuotteista ehkä kauimpana oman keittiömme normaalitarjonnasta. Huippukauniin värinen juoma maistui aamupalalla sekä lapsille että minulle, muttei Jukalle. Terveellisessä smoothiessa tosi kätevää on se, että se säilyy  huoneenlämmössä. Retkieväänä siis mainio!

Smoothien lisäksi aikuiset nauttivat aamupalalla Hannun gluteenittomia tattari-pellavasämpylöitä. Lättänä leipä ei meidän silmiimme ja suuhumme tuntunut sämpylältä lainkaan, pikemminkin littanahkolta ruisleivältä (vaikkei siinä siis ruista olekaan). Pidimme mausta kovasti! Nämä leivät olisivat oivaa tarjottavaa silloin kun pöydässä on gluteenitonta ruokavaliota noudattava vieras, sillä tämä leipä maistuu kaikille. 

Jymy vaniljajäätelö on ylpeästi ensimmäinen suomalainen luomujäätelö. Pidän kovasti jäätelöhyllyssä erottuvasta purkista, samoin kuin Jymyn nettisivujen informatiivisuudesta. Nautimme vaniljajäätelöä laventelisen pannukeksin kanssa pääsiäisaterian jälkiruuaksi. Tällainen jäätelö kelpaa kernaasti myös juhlapöytään! Jätski on kauniin vaniljapilkutteinen ja tuoksuukin ihanasti vaniljalle. Maku on edukseen erottuva, varsinkin itsekseen maisteltuna. Puolen kilon pakkauskoko on hyvä.

Eniten meidän arkeemme vaikuttanut kilpailija on ehdottomasti L'Uomu Nokkan tuotteet. Tässä kisassa framille oli nostettu rottinkirinta eli maustamaton luomubroilerin rintapala, jossa on kiinni siipipalan pää luineen. Ostamassamme pakkauksessa oli kaksi rintapalaa ja 530 g tavaraa, josta riitti mainiosti lihat neljän hengen perheen lounaalle. Tehotuotetun broilerin makuun tai koostumukseen emme osaa rottinkirintaa verrata, sillä emme ole moneen vuoteen syöneet tavallista broileria. Luomubroilerin palat olivat hyvin mehukkaita ja maukkaita. Luomuhinnassa maksamme kuitenkin ensisijaisesti eläinten paremmista oloista. 

Meidän suosikkimme näistä kovin erilaisista tuotteista oli siis L'Uomu Nokkan luomubroileri, sillä se on jo löytänyt tiensä keittiöömme ja lisännyt siivekkäiden syöntiä taas perheessämme. 

Mikä näistä on sinun suosikkisi? Vuoden suomalaista elintarviketta voi jokainen äänestää 17.4 asti Maista Suomi-sivustolla. Samaiselta sivulta löytää myös lisätietolinkit sekä esiraadin perustelut viiden parhaan joukkoon pääsystä. Äänestäessä voi voittaa Arabian Muumimukeja. 

***

yhteistyössä Elintarviketeollisuusliitto