Täydellisesti paistettu maksa + blogin parhaat sisäelinruuat

 

Jukka tuli lihaliemiluiden ostoreissulta mukanaan myös kauniin tummaa naudan maksaa ja palvattua hevosta. Hän kertoi vesi kielellä miten ihan himoaa kunnon maksapihviä ja aikoo paistaa niitä viikonloppuna. Muu perhe ei jakanut hänen intoaan, mutta mitäpä tuosta. Me muut söimme sitten samoilla lisukkeilla uunilohta ja kuuntelimme maksamiehen huokailuja herkkuruokansa äärellä. Maistoimme toki myös hyvin valmistettua maksaa, mutta se ei vaan uppoa enempää. 

Tiina kertoi blogissaan Helsingin Sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisten nyt syövän keskimäärin 100 grammaa sisäelimiä vuodessa kun vuonna 1980 luku oli lähes kahdeksan kiloa. Hämmästyin pientä määrää ja aloin samalla muistella omia aikaansannoksiamme. Päätin listata parhaita sisäelinreseptejä tämän jutun loppuun jos joku muukin innostuisi niitä kokeilemaan. Meillä sisäelinruuat eivät ole mikään valtava poikkeus ruokapöydässä, joskin turhan harvoin niitä tulee kyllä tehtyä. Yksi asia on tietysti saatavuus, mutta useimmiten kyllä ideointilaiskuus. Possun sydämiä ja eri eläinten kieliä löytyy ihan perusmarketeistakin, muita osia olemme kyselleet kauppahalleista tai suoraan tiloilta lihaa tilatessa. 

Sisäelinten syöminen on suotavaa paitsi monipuolisen ruokavalion myös hienojen, ehkä uusienkin makujen suhteen. Kun eläin tapetaan ruuan vuoksi, on siitä fiksua syödä kaikki. Sisäelimet ovat monesti myös edullisia ruhonosia. 

Tiina haastoi somevaikuttajat yhteisiin talkoisiin sisäelinten käytön lisäämiseksi tunnisteilla

#sisäelimetkunniaan ja #sisäelintalkoot2019. Me olemme mieluusti mukana näissä talkoissa! 

TÄYDELLISESTI PAISTETTU MAKSA

n. 100 - 150 g naudanmaksaa per ruokailija
vehnäjauhoja
öljyä ja voita
1 valkosipulinkynsi
(2 timjaminoksaa)
suolaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa maksasta noin 1 cm - 1,5 cm paksuja pihvejä. Pyörittele pihvit vehnäjauhoissa. Kuumenna paistinpannu, lisää öljyä ja voita sekä murskattu valkosipuli ja mahdollisesti timjamia. Paista pihvit nopeasti noin minuutin per puoli. Maksa saa jäädä aavistuksen roseeksi, se ei saa mennä kuivaksi. Mausta paistamisen jälkeen suolalla ja pippurilla.

Tarjoa perunamuusin, kerma-sipulimuhennoksen ja puolukka-omenahillon kanssa.

KERMA-SIPULIMUHENNOS
kahdelle

2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl kermaa (tai koko purkki)
1 dl lihalientä
suolaa
pippuria
voita

Tee sipulista renkaita tai renkaan puolikkaita. Paista voissa miedolla lämmöllä yli 20 minuuttia, jotta sipulit pehmenevät ja makeutuvat kunnolla. Lisää kerma ja lihaliemi. Keitä jotta kastike saostuu. Mausta suolalla ja pippurilla.

***

Ja tässä luvattua listaa blogimme parhaista sisäelinruuista: 

NYHTÖKIELIHAMPURILAINEN HÖYRYTETYLLÄ SÄMPYLÄLLÄ

MUHITETTU KARITSANKIELI TOMAATTIKASTIKKEESSA

YRTEILLÄ TÄYTETTY POSSUNSYDÄN

POSSUN SYDÄN PALASINA

GRILLATTU BROILERINSYDÄN

KANASALAATTI SYDÄMISTÄ, MAKSASTA (JA KIVIPIIROISTA) 

LIHAPIIRAKKA KARITSANMUNUAISTÄYTTEELLÄ

VERIVANUKAS 

Blogimme muut sisäelinreseptit ja -jutut löytyvät tuunnisteen *sisäelimet alta.

Takashi, New York - raakaa maksaa ja kiveksiä

Yksi jo kotoSuomessa kiinnostavaksi merkitty ravintola New Yorkin reissua varten oli japanilaisia ja korealaisia makuja yhdistävä Takashi. Suosittelijoista löytyvät niin Kulinaarimurulan Jaana kuin Bourdainin Anthonykin. Takashi tarjosi meille paljon uusia, hienoja makuelämyksiä rennossa ympäristössä. Se teki meidät enemmän kuin tyytyväisiksi.

Kahden hengen seurueemme ei voinut etukäteen tehdä varausta ravintolaan, joten suunnittelimme päivämme niin että olimme ravintolan auetessa oven takana kytiksellä. Pääsimme istumaan "kokin tiskille", josta oli mielenkiintoista seurata annosten valmistelua ja esillepanoa. 

Ravintola toimii yakiniku-tyyliin eli saat valtaosan raaka-aineista eteesi raakana ja kokkaat ne itse kypsiksi pienessä grillissä. Annosten valinta listalta oli vaikeaa, sillä kiinnostavaa oli niin paljon. Ohitimme suosiolla pihvit ja fileet tähdäten erikoisempiin, meillä harvinaisesti tarjottaviin ruhonosiin.

 
Alkuun saimme etemme ituja, kaalia ihananmakuisella kastikkeella ja elämäni parasta, rapsakkarakenteista kimchiä.

Suurena maksafanina Jukka halusi ehdottomasti maistaa raakana tarjottua maksaa. Mies huokaili ihanaa makua ja rakennetta, minulle se oli hieman liian tuhti. 

Ihanan rempseä nuori tarjoilijaneitokainen toi meille lautanen kerrallaan ruokaa kertoen niistä selkeästi antaen myös syömisohjeet - mitä dipata minnekin ja missä järjestyksessä. Hän antoi myös tarkat grillaamisohjeet, joita me noudatimme kännykänkellon tarkkuudella. Ajastus olikin tarpeen, sillä oli mahdotonta arvioida miten pitkä aika on kolme minuuttia kun herkkua oli nenän edessä tuloillaan. 

Seuraavaksi maistoimme magnolianlehdellä grillattua annosta, joka sisälsi mustekalan musteella värjättyä riisiä, yuzu-sahrami-aiolia, merilevää ja misomarinoitua kateenkorvaa. Aluksi haastavalta maistunut annos muuttuikin herkuksi, kun sai syömäpuikotettua kaikkea kerralla. 

Grilliin päätyi myös tämä lajitelma herkkuja: keskellä kateenkorvaa, grillissä jo sydäntä, etualalla tumma maksaa ja loput ovat ensimmäistä ja neljättä mahalaukkua. Kaikista muista paloista pidimme oikeine kypsyyksineen kovasti, mutta rasvaisempi neljäs mahalaukku purkkaantui. 

Katsellessamme nuoren sushimestariksi tituleeratun miehen suorittamaa naudankielen trimmaamista, kiinnostuimme tästä annoksesta kovasti. Raaka kieli kuorittiin terävällä veitsellä ja samalla poistettiin muut ylimääräiset, rustoiset osat ja kielen kärki. Jäljelle jäi lihasta täynnä oleva tasainen pötkylä, josta sitten leikattiin ohuita pyöreitä siivuja. Makua kielipalat saivat seesaminsiemenistä- ja öljystä sekä valkosipulihakkeluksesta. Paiston aikana päälle puristettiin vielä sitruunamehua. Ohuita siivuta grillattiin 40 sekuntia per puoli, jolloin tuloksena oli upearakenteinen, maukas liha. 45 sekuntia grillaantunut liha oli jo purkkaa. 

Kuultuani kiveksiä löytyvän listalta halusin ehdottomasti maistaa niitä. Jukka tuumasi että kyllä hänkin voi Pride-päivän huumassa muutamat kivekset tunkea suuhunsa. Härän kivekset oli valmistettu etanapannutyyliin shisovoin ja valkosipulin kanssa. Nimenäkin komeili "testicargot". Kuvassa syömäpuikkojen kärjessä on annospala kivestä, puolikas kokonaisena keitetystä. Ulommainen reuna oli sitkeää, sisus sensijaan vaikeastikuvailtavan tiivistä mutta kuitenkin ryynistä. Ei näistä meille mitään herkkua tullut mutta mielenkiintoista oli syödä - astia tyhjäksi tottakai. 

Takashireissu verotti meiltä ruokineen, sake-lasillisella ja kahdella olutlasillisella 149 euroa + tipit. Olimme elämys-, maku- ja hinta-suhteeseen oikein tyytyväisiä.

Laskun kanssa saimme hassusti purkkaakin. Mietimme, milloin oikein viimeksi onkaan tullut syötyä levypurkkaa.

Pakko antaa periksi

Tänä vuonna kesän loppuminen on ollut jostain syystä erityisen tuskallista. En millään olisi halunnut päästää irti leppoisista, helteisistä päivistä ja lempeän lämpimistä illoista. Kuitenkin tänään sienimetsässä se viimeistään iski - kyllä nyt on syksy eikä kesään enää ole paluuta. Tänä vuonna. 

Nyt on sitten nautittava tästä sateisesta, mutta omalla tavallaan energiaa tuovasta vuodenajasta. Mentävä metsään sienien perässä ja käperryttävä kirjan kanssa nojatuolinurkkaukseen. 

Menetimme viime vuonna ihan huipun sienimetsämme hakkuiden vuoksi. Sieltä nousi pieneltä alueelta suppilovahveroa, kantarellia, tatteja, orakkaita ja lampaankääpiä. Nyt etsinnässä on uusi hyvä paikka. Tämänpäiväinen piipahdus antoi jo toivoa moisesta. Löysimme aivan priimoja herkkutatteja ja muutamia kantarelleja. Huomenna taidetaan mennä katselemaan lisää, jos sateiden väliin osutaan. 

 Sienikautemme alkoi monivuotiseen tapaamme herkkutatticarpacciolla. Sitä syötiin illallisen alkupalana.

Pääruuaksi haarukoimme tuntikaupalla uunissa muhinutta luomunaudan niskaa ja saman elikon sydäntä. Jukka keitteli haudutuslientä kokoon saaden aikaan tosi makoisan kastikkeen. Sateen, kasvavan kylmyyden, sandaalittomuuden ja kynttilöiden polttamisen lisäksi pitkään haudutetut liharuuat ovat juurikin vahva syksyn merkki. 

 

Venetolainen Masi Campofiorin toimi suuhumme oikein hyvin muhitettujen lihojen kanssa. Etenkin tiivissyinen sydän maistui tämän punaviinin kanssa oivallisesti!

Lihojen lisäksi lautaselta löytyi peruna-palsternakkapyrettä, jonka Jukka paineli lävikön läpi erityisen hienorakenteiseksi. Perunaa pyreessä oli 800 grammaa ja palsternakkaa 400 grammaa. Suhde osui hyvin kohdalleen niin että palsternakka maistui sopivan hienostuneesti. 

Jälkiruuaksi me aikuiset nautimme Vin Santoa ja cantuccinin. Tai neljä. Lapset lusikoivat jäätelöä. 

Nyhtökielihampurilainen höyrytetyllä sämpylällä

Nyhtökielestä, vietnamilaisesta kastikkeesta ja höyrytetyistä sämpylöistä kokoonsaatetut pikkuhampit, sliderit kuten taannoin opin, olivat ihan ylistettävän hyviä! Rapsakaksi paistettu liha, aasialaiset maut ja marinoitu punasipuli muodostivat sellaisen yhdistelmän että oksat pois! Ja vielä toinen huutomerkki! Setti oli myös tosi nopea, kun liha eli karitsan kielet oli keitetty ja kuorittu edellisenä päivänä. 

Kieliä tuli nyhdettyä nyt ensimmäistä kertaa. Idea lähti lähinnä siitä, että tuumimme uusia käyttökohteita kielille. Kun kieliä tuli kerralla keitettyä aika paljon, saatiin niistä ruokaa kahdelle aterialle. Kieli toimi vähärasvaisuudesta huolimatta todella hyvin uudelleenpaistettava nyhtölihana. 

Suosittelemme lämpimästi!

NYHTÖKIELI

Keitä kieliä. 

Kuori kielet.

Riko liha kahdella haarukalla "repien", nyhtäen. 

Nyt voit joko säilöä kielinyhteen jääkaappiin tai jatkaa samantien.

Paista öljyssä pannulla kunnes lihat lämpiävät ja saavat hiukan rapsakkuutta. 

(Jos olisimme syöneet vain aikuisten kesken, olisimme upottaneet alla ohjeistetun dippikastikkeen suoraan lihoihin paistamisen jälkeen. Nyt jokainen sai lisätä sitä pöydässä halujensa mukaan). 

*

KLASSINEN VIETNAMILAINEN DIPPIKASTIKE

nước chắm truyền thống

3 rkl kalakastiketta

1 dl limemehua

1 tl riisiviinietikka

1 dl sokeria

2 valkosipulinkynttä silputtuna

1 punainen chili pilputtuna

Sekoita neljä ensiksimainittua pienessä kulhossa. Sekoita kunnes sokeri on kokonaan sulanut joukkoon. Lisää valkosipuli ja chili. 

*

MARINOITU PUNASIPULI

4 punasipulia
½ dl balsamicoa (tumma väri ja syvempi maku viinietikkaan verrattuna)

3 rkl oliiviöljyä
1 dl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Kuori sipulit. Leikkaa sipulit mahdollisimman ohuiksi renkaiksi mandoliinilla tai veitsellä. Yhdistä muiden ainesten kanssa ja jätä marinoitumaan huoneen lämpöön tunniksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

*

Sämpyläohje löytyy jo blogista, mutta laitetaan varmuudeksi vielä tähän.

HÖYRYTETYT SÄMPYLÄT 
noin 14 kpl

ripaus suolaa

ripaus sokeria

1 rkl eli n.5 g kuivahiivaa

2 dl vehnäjauhoa

1 ½ dl riisijauhoa

2 rkl seesamiöljyä

1 ½ dl lämmintä vettä

koristeeksi (mustia)seesaminsiemeniä

Sekoita suola, sokeri ja kuivahiiva jauhojen joukkoon. Lisää öljy ja lämmin vesi. Vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa puoli tuntia. Muotoile taikinasta pieniä sämpylöitä. (Voitele kädet seesamiöljyllä kevyesti, jos taikina tarttuu.)

Tee leivinpaperista pieniä neliöitä. Nosta sämpylät höyryttimeen paperien päälle melko löyhästi, etteivät tartu kiinni toisiinsa. Anna kohota taas puoli tuntia. Ripottele päälle seesaminsiemeniä. Älä murehdi jos näyttää etteivät siemenet taru. Höyryttyessään seesaminsiemenet kiinnittyvät kyllä sämpylöiden pintaan.

Sulje kansi tiiviisti juuri ennen höyrytystä. Nosta höyrytin wokkiin tai kattilan päälle, jonka pohjalla on kiehuvaa vettä. Höyrytä kypsiksi noin 15 minuutin ajan bambuhöyryttimessä. Sämpylät jäävät valjun vaaleiksi, mutta mustat seesaminsiemenet hieman piristävät ulkonäköä. 

*

LISÄKSI TARJOLLE KURKKUA VIIPALOITUNA JA KORIANTERIA

Sämpylät ylitäyteen ja nauttimaan!

Karitsankieltä piiiiiitkäään muhitettuna

Olen joskus aiemminkin todennut, että hyvin kypsennettyjen kielten kuoriminen on ihan intohimoisen ihanaa. Samoin kuin kalmarin tai seepian perkaaminen. Ja sienien pilkkominen. Onko sinulla jotain tällaisia keittiöhommia, jotka tuntuvat poikkeuksellisen hyvältä tai nautinnolliselta?

Tätä ruokaa valmistellessa ihania kieliä sai kuoria useamman, sillä karitsan kielet ovat kovin pieniä. Osa muhitetuista kielistä sukelsi aika totutustikin tomaatin joukkoon, mutta osa nyhdettiin ja säästettiin seuraavan päivän settiä varten. Mutta se onkin toinen tarina se. 

KARITSAN KIELIEN KEITTÄMINEN

8 karitsankieltä
2 porkkanaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
vettä
12 mustapippuria
3 katajanmarjaa
suolaa
3 laakerinlehteä

Huuhtele kielet hyvin.
Pilko porkkanat ja sipulit. Laita isoon kattilaan hiukan öljyä pohjalle ja kuullota siinä kasviksia hetki. Lisää kielet, mausteet ja vesi niin että kielet reilusti peittyvät. Kiehauta ja jätä sitten hiljalleen porisemaan liedelle. Kuori välillä pinnalle kertynyttä vaahtoa pois ja tarkista veden riittävyys.
Meillä kieliä muhiteltiin 7 tuntia.
Nosta kielet liemestä. Siivilöi liemi joka on nyt loistavaa lihalientä vaikka keittopohjaksi.
Kuori kielet hieman jäähtyneenä. Hurjan helposti homma kävi kun puolitti kielet pituussuunnassa ja sitten vain käsin otti kuoret pois.

TOMAATTIMUHITETTU KIELI

keitettyjä kieliä paloiteltuna
sipulia pilkottuna
öljyä kuullottamiseen
tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria

Kuullota sipulia pannulla öljyssä. Lisää tomaattimurska ja kielipalat. Muhita puolisen tuntia. Mausta.

Aikuiset nauttivat tomaattiset kielet leivän ja tuoreen basilikan kanssa, lapset pastan seassa. Koko perhe tykkäsi, kovasti!

Sydän pullollaan

Sisäelinruokia tuumaillessa käännymme usein "Forgotten skills of cooking"-kirjan puoleen. Upean opuksen on kokoonsaattanut hurjan monipuolinen ja taitava irlantilainen leidi nimeltä Darina Allen. Vaikka teemme kirjasta aika harvoin mitään, selailen sitä usein todella vaikuttuneena siitä, miten upeasti tämä nainen osaa käyttää eri ruhonosia, villiyrttejä ja muitakin luonnonantimia. Esimerkiksi simpukat käydään kirjassa poimimassa itse rannalta. 

Nyt etsinnässä oli mielenkiintoinem, uusi ruoka luomupossun sydämelle. Löysimme leivänpaloilla, yrtillä ja sipulilla täytetyn naudansydämen ohjeen, jota sitten sovelsimme röhkijän lihaan. Sydän avattiin, täytettiin ja rullattiin sekä paketoitiin. Paketti upotettiin lihaliemeen ja sitten muhiteltiin uunissa. 

   

Samassa liemessä, paketin ulkopuolella keiteltiin myös possun kieli. Lapsille se maistui täytettyä sydäntä paremmin. Ja kyllä, me kerromme lapsille aina mitä syömme.

Tämä kokonaisuus oli oikein hyvä ja täyttävä. Täytettyä sydäntä tehdään varmasti toistekin. 

TÄYTETTY SYDÄN

1 (luomu)possun sydän

suolaa ja mustapippuria

täyte

75 g voita

175 g sipulia pilkottuna

1 rkl ruohosipulia silputtuna

1 rkl timjaminlehtiä

1 rkl meiramia

1 rkl persiljaa silputtuna

175 g vaaleaa (kuivahtanutta) leipää murusteltuna

suolaa

mustapippuria

voipaperia

narua

600 ml lihalientä

Leikkaa sydämestä ylimääräiset jänteet. Pese sydän hyvin kylmällä vedellä. Poista sisältä suonia (tms) jotta saat helpommin tehtyä taskun. Jukka avasi koko sydämen levymäiseksi (samaan tapaan kuin täällä), jolloin ylimääräisyyksien poistaminen oli helppoa. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Tee seuraavaksi täyte. Kuumenna pannulla voi ja lisää sipulipalat. Pehmitä sipuleita miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Ota pois levyltä ja lisää leipämuruset ja yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. 

Täytä sydän täytteellä. Jos olet leikannut sydämen auki, rullaa se nyt kiinni. Kääri sydän voipaperiin ja sido tarpeen mukaan narulla paketti kiinni. Aseta paketti pataan. Kaada pataan lihaliemi. Laita pataan kansi. Kypsennä uunissa 3-3 ½ tuntia tai kunnes liha on pehmeää. 

Pilko kypsä sydän siivuiksi ja asettele tarjolle. 

Jos mielit, keitä liemestä kastike. 

Possun sydän tarjottiin kermaisen maa-artisokka-lampaankääpäpaistoksen kanssa. Ruusukaalit paahdettiin nopeasti pannulla.

Muita sydänruokia blogissa:

• possun sydän palasina
• pintasavustettu karitsansydän
• grillattu broilerinsydän 
• suusta suuhun - paistos karitsan sydämistä ja kielistä
• villisian ilmakuivattu sydän 

Aina ei tahto riitä

Haluaisin kovasti tykätä munuaisista. Kuulostaisin paljon uskottavammalta gourmet-henkilöltä, jos pystyisin fiilistelemään munuaisten ihanalla rakenteella ja maulla. Kokeilin taas kerran maistaa noita palleroita, kun Jukka teki tosi herkullisennäköistä munuaiskastiketta. Mutta ei niin ei. Ne eivät vain uppoa. 

Jukka sen sijaan söi lautasensa ja minunkin tyhjäksi. Mies kiitteli etenkin sitä, että reseptissä munuaiset pilkottiin valmiiksi pienemmiksi suupaloiksi. Minäkin pidin kovasti kastikkeesta, jossa luonteikas sinappi kohtasi pehmeän kerman. 

KARITSANMUNUAISET KERMAISESSA SINAPPIKASTIKKEESSA
noin 4 annosta

öljyä paistamiseen
5 munuaispalleroa
2 salottisipulia silputtuna
1 tl voita
2 rkl calvadosta
4 rkl kuivaa valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
2 tl karkeaa sinappia
2 tl Dijon-sinappia
1 tl rakuunaa

Puhdista munuaispallerot. Revi kalvo irti, poista valkoinen rasva ja pilko munuaiset suupalan kokoisiksi. 

Kuumenna pannu. Laita siihen öljyä. Kuumenna öljy niin kuumaksi että se savuaa. Pane pannuun munuaispalat, mausta ne suolalla ja mustapippurilla. Ruskista kauttaaltaan noin 4 minuutin ajan. Munuaisten tulisi jäädä sisältä vaaleanpunerviksi. Kumoa munuaiset lävikköön valumaan. 

Kuullota samassa pannussa voissa salottisipulia matalalla lämmöllä muutama minuutti, kunnes sipulit ova pehmenneet. Nosta lämpöä ja lisää calvados. Anna kiehua kunnes jäljellä on puolet. Lisää viini ja keitä taas puoleen. Kaada pannuun kerma ja anna sen poreilla, kunnes kastike on saostunut hieman. Nosta pannu liedeltä ja vatkaa kastikkeeseen sinapit. Mausta rakuunalla.  Pane munuaiset takaisin pannuun ja kuumenna.  Lisää suolaa ja pippuria tarvitaessa. Tarjoa heti. 

Possu tuli kotiin

Oletko koskaan miettinyt paljonko yhdessä possussa on lihaa? Olemme jo vuosia hankkineet luomusianlihat Kiven Säästöpossusta Karkkilasta ja tällä kertaa päätin ottaa kuvan hankinnasta. Ostamme yleensä syksyllä puolikkaan possun, josta saa mukavasti myös joulukinkun ja keväällä suosimme possukasseja. 

Nyt hankittiin siis puolikas possu, josta kuva yläpuolella. Joskus olemme ottaneet myös pään, mutta nyt tilanpuutteen vuoksi se oli jätettävä. Samoin kinkku jäi vielä odottamaan joulua kinkkuhotelliin, joten se puuttuu kuvasta. Puolikas paloittelematon possu painaa 40-45 kiloa ja leikkaustavasta riippuen siitä tulee lihaa seuraavasti:

- jauhelihaa n. 5 kg
- paistijauhelihaa n. 5 kg
- karekyljyksiä  (6kpl) n. 2,2 kg
- kasleria n. 2,5 kg
- paahtokylkeä n. 3,8 kg
- lapaa n.5,5 kg
- ulkofile n. 4 kg
- sisäfile n. 800 g
- potka, n. 1kg
- halkaistut sorkat
- luita

Saimme lisäksi sydämen, kielen ja maksaa. Sisäelimet eivät normaalisti kuulu valikoimaan, koska harva asiakas niitä haluaa. 

Ei se puolikas possu lopulta niin kauhean suuri ole. Leikkuutavoilla saa haluamansa kokonaisuuden, esimerkiksi ulkofileen saa leikattuna kyljyksiksi. Lavat voi jauhaa jauhelihaksi. Kinkusta voi leikata myös erilaisa versioita. Me pidämme noin 6-7 kg verkossa viihtyvästä, valmiiksisuolatusta juhlakinkusta. Possupediasta löytyy lisätietoa possun osista ja myös reseptejä. Reseptejä löytyy myös blogimme possu-osiosta. 

Suusta suuhun

Ruokapöydässä Jukka totesi että tämä vie kielen mennessään. Kirjaimellisesti. Pannulla köllii karitsan sydämiä ja saman elikon kieliä. Maku- ja värilisänä on pekonia, pinaattia ja kurpitsaa. Hy-vää!

Saimme eilen ovellemme toimitettuna karitsojen teurastuksen jäljiltä kieliä, sydämiä, munuaisia ja muutaman maksan. Normaalisti nämä menevät kuulemma koiran ruuaksi. Meiltä onneksi tiedusteltiin ennen koirankippoon kumoamista, kelpaisivatko sisäelimet ja kielet ihmisruuaksikin. Ja toki kelpaavat, hyvinkin!

Nyt tietysti voi harmitella sitä, miten perinjuurin väärin teemme kun viemme haukkujen herkkupalat. Ja villikasvi-innostuksella rohmuamme myös metsäeläintenkin appeet. Voi voi. Nam!

Tämä ruoka on periaatteessa pikaruokaa, kun ensin on vain keittänyt kieliä ja sydämiä noin neljä tuntia mausteliemessä. Keitimme suuremman setin ja pakastimme osan.

Lopputulemasta lapset ronkkivat lihoja ja pekonipaloja, meille aikuisille maistui kokonaisuus. Oikein hyvää, halpaa ja helppoa, suosittelemme!

KARITSAA PANNULLA 
neljälle

2 sydäntä
8 kieltä

keitinliemi
varsiselleriä
2 porkkanaa
1 sipulia
1 valkosipulinkynsi
10 valkopippuria
suolaa

Laita sydämet, kielet ja liemitarpeet kattilaan. Peitä vedellä. Kiehauta ja keitä neljä tuntia. 

Säästä keitinvesi, joka on nyt siis maistuvaa lihalientä. Nosta kielet pois ja kuori ne hieman jäähtyneenä. Pakasta kielistä ne jota et käytä ja myös osa liemestä. Ala sitten valmistaa paistosta. Jos teet paistoksen vasta seuraavan päivänä, laita tarvitsemasi liemi ja elimet jääkaappiin. 

paistos
2 sydäntä ja 3 kieltä valmiiksi keitettynä, kielet kuorittuna
3 rkl voita

6 salottisipulia
150 g luomupekonia
400 g myskikurpitsaa
2 dl lihalientä eli elinten keitinvettä
kourallinen tuoretimjamioksia
150 g tuorepinaattia
mustapippuria
suolaa

Kuori ja puolita sipulit. Pilko pekoni. Kuori ja pilko kurpitsa. Paloittele myös kielet ja sydämet. 

Nakkaa paistinpannulle voita ja sulata. Lisää salottisipulit. Paista hetki. Lisää pekonipalat. Lisää myös paloitellut kielet ja sydämet sekä kurpitsapalat. Paista muutama minuutti. Lisää joukkoon liemi ja tuoreita timjaminoksia. Anna hautua kannen alla kunnes suurin osa liemestä on haihtunut ja kurpitsapalat pehmentyneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi tuorepinaatti pinnalle ja hauduta vielä kannen alla pari minuuttia. Sekoita, tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile lämpimänä. 

Antto Melasniemen kanasalaatti loistavalla kastikkeella

Antto Melasniemen kanasalaatti kyseessäolevan eläimen sisäelimistä tehtynä on kaivellut mieltäni jo jonkin aikaa. Raaka-aineita vaan ei oikein meidän leveyksiltä saa, vaan niitä on hamstrattava Hakaniemen hallista. Kun sinne sitten taas osuimme, oli lounassalaatti ajatuksentasolla valmis. Toteutuskaan ei kauaa ottanut.

Tämän salaatin kastike on nerokkaan, maistuvan yksinkertainen. Ja minä vedin mutkat vielä entistä suoremmiksi. En nimittäin liottanut rusinoita kuten olisi pitänyt, vaan lisäsin ne sinällään öljyyn ennen surrautusta. Viivytin sisäelimiä pannulla ohjeistettua minuuttia kauemmin ja silti maksa oli makuumme liian raaka. Varovainen näiden kanssa saa silti olla, sillä kanan sisäelimet ovat kovin pienet. Kivipiiroja emme salaattiin ahtaneet, sillä emme ole järin innostuneita niiden rustomaisuudesta. Tuplasimme salaatin sisäelinmäärän, mikä oli virhe. Elimet ovat niin tuhdin makuisia, että lihaan nähden vähempi riittää. Pitäytykää te siis tässä Lindgrenin Kiehuu!-kirjasta löytyvässä reseptissä. Villiyrttilisä on hurjan tervetullut jahka noita ihanuuksia taas pukkaa. Maksaruoho pukkaa jo mullan läpi!

KANASALAATTI ANTTO MELASNIEMEN TAPAAN

kahdelle-neljälle

100 g kanansydämiä

100 g kananmaksaa

(100 g kanan kivipiiraa)

½ punasipulia

salaattia (meillä pinaattia, jääsalaattia)

villiyrttejä (ketunleipää, maksaruohoa, nokkosta) maun mukaan

kastike

1 dl kapriksia

1 dl rusinoita

1 dl oliiviöljyä

½ sitruunan mehu

Aloita kastikkeesta. Huuhdo kapsiket. (Pehmitä rusinoita tunnin ajan tilkassa vettä). Pane edellämainitut oliiviöljyn ja sitruunamehun kanssa kulhoon ja surrauta vaikka sauvasekoittimella kastikkeeksi. Koostumut saa jäädä karkeaksi.

Kuumenna pannu tulikuumaksi. Paista sydämiä, (kivipiiroja) ja maksaa noin minuutin tai tavalla useammankin. Ota pannu pois liedeltä. Lisää punasipulia ja kastiketta pannuun hetkeksi. Kaada kulhoon. Lisää salaatit ja villiyrtit. Sekoita hellästi salaatiksi.

Top Chef haaste: Lampaan munuaiset appelsiinisalaatilla

Otsikko olisi hyvin voinut olla myös "Kultsi kutistin munuaiset", sillä uskomattoman pieniksi, joskin samanmuotoisiksi munuaiset savustettuna menivät.

Lampaanmunuaisia savustettiin Top Chef Suomi-ohjelman haastamana. Viimevuotiseen tapaan tuotantoyhtiö haluaa haastaa tietyt bloggaajat muutaman kerran kevään aikana pohtimaan samoja tehtäviä kuin ammattilaiset kilpailussaan. Ensin jännitin kovasti ideaa, mutta sitten tuumasin että miksikä tämä homma tästä muuttuu. Me teemme omien taitojemme ja tietojemme mukaan amatööreinä tätä blogiamme ja sellaisina osallistumme myös haasteeseen.

Ensimmäinen aihe oli kovasti mieluinen: sisäelimet. Pakkasessamme nökötti vielä karitsanruhon ostamisen jäljiltä munuaisia, jotka nyt otimme käyttöön. Olemme aiemminkin tehneet munuaisia, sillä tavoitteemme olisi käyttää teurastetusta eläimestä mahdollisimman tarkkaan kaikki. Jukalle munuaiset maistuvat, mutta itselleni ne ovat menneet hyvin alas vain Jasun ohjeistamissa lihapiirakoissa osana jauhelihaseosta. Nyt ajattelimme ottaa uudenlaista kulmaa valmistukseen appelsiinimarinoinnilla ja savustamisella.

Ohje on Jens Lindenin hyvin inspiroivasta kirjasta "Vanhan ajan keittiö". Mies kehottaa syömään nämä sisäelimet puoliraakana, mutta Jukka pitää enemmän läpikypsistä. Eri kypsyysasteita on toki koitettu, vaikkapa mäntyvartaassa grillattuna. Alkuperäisessä ohjeessa lautaskumppaniksi suositellaan paprika-aiolia tai paahdetuista valkosipuleista tehtyä kastiketta. Me sen sijaan halusimme settiin raikkautta, joten munuaiset aseteltiin salaattipedille, jossa oli basilika-öljykastikkeen lisäksi myös appelsiinipaloja. Rapsakkaa suutuntumaa salaatissa edustivat saaristolaisleipäpaloista timjamiöljyssä paistetut "krutongit". 

Kokonaisuus oli ihan kelvollinen, mutta parin munuaispalan jälkeen siirsin sisäelinpalat Jukan salaatille. Ehkä ne vain eivät ole minun juttuni. Jukka piti makua onnistuneena, mutta ei osannut arvioida marinoinnin merkitystä. Savun maku oli niin voimakas.  

SAVUSTETUT LAMPAANMUNUAISET

4 lampaan munuaista

suolaa maun mukaan

MARINADI:

1 valkosipulinkynsi

½ rkl timjamia

½ rkl liperiä eli lipstikkaa

½ appelsiinin mehu

1 rkl neitsytoliiviöljyä

Suolaa munuaiset maun mukaan. Pane ne vuokaan.
Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada munuaisten päälle. Peitä vuoka tuorekelmulla. Anna marinoitua vähintään 2 tuntia, meillä 12 tuntia.

Savusta munuaisia noin puoli tuntia mieluiten alhaisella lämmöllä ja tammilastuilla.

Jäähdytä ja syö.

Blogimme muut(kin) sisäelinruuat löytyvät täältä.