Munakoisocurry johon ei kuale

 

Pilkkoessani aineksia munakoisocurryyn tyttö tulee katsomaan. "Mitä ruokaa meillä tänään on?" "Yhdenmoista munakoisokastiketta", vastaan aavistaen vastaanoton. "Mä en haluuuuu munakoisoa". Tämä on meillä toistuva kuvio. Minä himoan munakoisoa, Jukkakin sitä mielellään syö ja lapset haraavat vastaan minkä kehtaavat. Hämmentäessäni melkein valmista kastiketta mielipide on jo vahvistunut: "Mä KUALEN jos mä syän tota." Pöydässä likka sitten maistaa sen pakollisen pikkulusikallisen ja hakee lisää. Mutta vain kastiketta, "en TODELLAKAAN niitä munakoisopaloja". 

Minulle sen sijaan upposi paremmin kuin hyvin ja aion tehdä tätä toistekin kun Jukkakin on kotona työmatkoiltaan. Ehkäpä teen tupla-annoksen kastiketta munakoisojen tueksi. 

Ohje on Hanna Sopasta, pienenpienin muunnoksin. Chilin jätin kokonaan pois muksujen takia, mutta ripsin itse tabascoa sekaan pienen tulisuuden aikaansaamiseksi. Meillä munakoisocurry syötiin riisin ja tuoreiden pinaatinlehtien kanssa. 

MUNAKOISOCURRY

neljälle riisin kanssa 

 n. 500 g munakoisoa
1,5 rkl  oliiviöljyä
suolaa

1,5 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0,5 rkl korianterinsiemeniä
1 tl kardemummaa
0,5 tl mustapippuria
peukalonpään kokoinen pala tuoretta kurkumaa TAI 0,5 rkl jauhetta
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
n. 250 g (puoli purkkia) tomaattimurskaa
2 dl kookosmaitoa
1 dl vettä

puolikkaan limen mehu
tuoretta korianteria

(tabascoa)

Leikkaa munakoiso suupaloiksi. Levitä palat leivinpaperille ja mausta suolalla ja oliiviöljyllä. Paahda 200 asteessa n. 25 minuuttia paloja välillä kääntäen.

Munakoisojen paahtuessa uunissa voit alkaa seuraavan vaiheen. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Raasta inkivääri ja pilko kurkuma. Kuumenna öljy kasarissa ja freesaa sipulia siinä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää joukkoon valkosipuli, korianterinsiemenet, kardemumma, mustapippuri, kurkuma ja inkivääri. Freesaa pari minuuttia.

Lisää joukkoon tomaattimurska, kookosmaito, vesi ja paahdetut munakoisot. Anna muhia n. 20-30 minuuttia kannen alla. Sekoita välillä.

Mausta curry limen mehulla ja suolalla. Ripottele pinnalle reilusti hienonnettua korianteria. 

Tarjoa keitetyn riisin ja tuorepinaatin kanssa kanssa.

Munakoisorullat fetalla

Munakoison ja fetan ensikertaa yhdistänyt ihminen tulisi mielestäni palkita. Siinä on kaksi ihan loistavaa ruokaa löytänyt toisensa hyvin maukkaasti. Vielä kun sekaan lisätään pinaattia ja syvänmakuista tomaattikastiketta, on kokonaisuus yltiöhoukutteleva. 

Tässä kohtaa tunnustettakoon, etten ole osannut syödä fetaa kuin pari vuotta. Sitä ennen fetan maku vaan tökki ja pahasti. Jokin kermaisen suolainen kokemus sai makukelkkani kääntymään. Nykyään feta on salaatin kruunu tai vaikkapa näiden kääröjen ehdotonta aateliainesta. 

  

Salaattipediltä syötynä setti on paitsi kauniin värinen myös keveyttä ja terveellisyyttä uhkuva, eikö? Meillä aikuiset söivät kaksi tai kolme rullaa aterialla. Munakoisorullat toimivat myös oivana eväsruokana.

MUNAKOISORULLAT
12 kpl

1 munakoiso
öljyä paistamiseen

TÄYTE
200 g Arla Apetina kreikkalainen feta TAI Arla Apetina laktoositon pala
pinaatinlehtiä

TOMAATTIKASTIKE
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
1 purkki tomaattimurskaa
½ rkl balsamiviinietikkaa
1 tl sokeria
1 rkl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

Leikkaa munakoisot ohuiksi suiroiksi pitkittäin. Itketä suirot eli ripottele niiden päälle hiukan suolaa ja jätä leikkuulaudalle. Pyyhi "munakoison kyyneleet" puolen tunnin kuluttua pois pinnalta. Lorauta öljyä pannuun ja paista munakoisot molemmilta puolilta. 

Munakoisojen itkettyessä keittele kokoon tomaattinen kastike. Kuullota sipuleita ensin hetki kattilassa. Laita myös loput aineet kattilaan. Keitä nestettä pois. 

Leikkaa fetakuutio kahdeksitoista palkiksi. Laita munakoisosuiron sisään muutama pinaatinlehti, palkki fetaa ja kääri rullalle. Aseta uuninkestävään vuokaan. Kun olet käärinyt kaikki munakoisorullat, lusikoi päälle tomaattikastike. Lykkää kokonaisuus 200 asteiseen uuniin. Anna munakoisorullien lämmetä kunnolla uunissa. 

Syö rullat vaikkapa salaatin kanssa. 

 Fetan ja munakoison yhdistäminen on kutkuttanut myös salaattirintamalla. Kuvat ovat Sillä Sipulin Instasta.

yhteistyössä ARLA

Omaan makuun rullaamista

Ystäväperheen tullessa kylään intouduimme pitkästä aikaan tekemään vietnamilaisia rullia. Lounaspöytä saatiin kokoon aika nopeasti, kun tarjolle nostettiin pääasiassa raakoja juttuja. Riisipaperit sai jokainen lilluttaa itse vedessä ja sitten koota siihen päälle mitä mieli. 

Tarjolla oli  valkosipuliöljyssä paistettuja jättikatkiksia, suirotettua porkkanaa, pilkottua fenkolia, huuhdeltuja ituja, kylmäsavulohta, pinaattia, pehmitettyjä riisinuudeleita, minttua, chilistä korianteria, ruohosipulia...

...lampaankääpäpaloja paistettuna ja siivutettua maa-artisokkaa raakana.

Paitsi että jokaisen sopi rullata mitä huvitti, jokaisen onnistui rullata myös miten huvitti. Tämän setin dippaaminen kastikkeeseen olisi ollut ehkä hieman haastavaa, JOS lapset olisivat dipistä innostuneet. 

Rullaamistekniikkaan saa hyvää esimerkkiä Kauhaa ja rakkautta-blogista. Munakastäytteistä(kin) rullaa voi matkia Riikan blogista. 

Dippikastikemallia haettiin Ruokalasta, näin: 

DIPPIKASTIKE RULLILLE

1 dl vettä

4 rkl sokeria (josta 3 rkl palmusokeria jos omistat)

1 rkl kalakastiketta

2 rkl riisiviinietikkaa

1 limen puristettu mehu

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

Keitä vesi ja sokeri yhteen. Jäähdytä. Sekoita joukkoon muut aineet. 

Miten ne voi tykätä toisistaan?

Pure Bistrossa syödessämme haarukoimme yllättävää yhdistelmää: pinaatti ja tilli pussailivat lautasella toisiaan sulautuen suussa yhdeksi hienoksi mauksi. Muistelimme silloin, että Kööpenhaminan Fiskebarissa tilli teki tuttavuutta onnistuneesti valkosuklaan ja omenan kanssa, joten mitäköhän voimme odottaa seuraavaksi tuolta usein kaloihin yhdistetyltä yrtiltä? 

Kotona laitoimme kasvihuoneessa rehottavaa, mehukkaan rapsakkaa pinaattia yhteen tillin kanssa risoton alle. Muhinoi hyvin näinkin. 

Suusta suuhun

Ruokapöydässä Jukka totesi että tämä vie kielen mennessään. Kirjaimellisesti. Pannulla köllii karitsan sydämiä ja saman elikon kieliä. Maku- ja värilisänä on pekonia, pinaattia ja kurpitsaa. Hy-vää!

Saimme eilen ovellemme toimitettuna karitsojen teurastuksen jäljiltä kieliä, sydämiä, munuaisia ja muutaman maksan. Normaalisti nämä menevät kuulemma koiran ruuaksi. Meiltä onneksi tiedusteltiin ennen koirankippoon kumoamista, kelpaisivatko sisäelimet ja kielet ihmisruuaksikin. Ja toki kelpaavat, hyvinkin!

Nyt tietysti voi harmitella sitä, miten perinjuurin väärin teemme kun viemme haukkujen herkkupalat. Ja villikasvi-innostuksella rohmuamme myös metsäeläintenkin appeet. Voi voi. Nam!

Tämä ruoka on periaatteessa pikaruokaa, kun ensin on vain keittänyt kieliä ja sydämiä noin neljä tuntia mausteliemessä. Keitimme suuremman setin ja pakastimme osan.

Lopputulemasta lapset ronkkivat lihoja ja pekonipaloja, meille aikuisille maistui kokonaisuus. Oikein hyvää, halpaa ja helppoa, suosittelemme!

KARITSAA PANNULLA 
neljälle

2 sydäntä
8 kieltä

keitinliemi
varsiselleriä
2 porkkanaa
1 sipulia
1 valkosipulinkynsi
10 valkopippuria
suolaa

Laita sydämet, kielet ja liemitarpeet kattilaan. Peitä vedellä. Kiehauta ja keitä neljä tuntia. 

Säästä keitinvesi, joka on nyt siis maistuvaa lihalientä. Nosta kielet pois ja kuori ne hieman jäähtyneenä. Pakasta kielistä ne jota et käytä ja myös osa liemestä. Ala sitten valmistaa paistosta. Jos teet paistoksen vasta seuraavan päivänä, laita tarvitsemasi liemi ja elimet jääkaappiin. 

paistos
2 sydäntä ja 3 kieltä valmiiksi keitettynä, kielet kuorittuna
3 rkl voita

6 salottisipulia
150 g luomupekonia
400 g myskikurpitsaa
2 dl lihalientä eli elinten keitinvettä
kourallinen tuoretimjamioksia
150 g tuorepinaattia
mustapippuria
suolaa

Kuori ja puolita sipulit. Pilko pekoni. Kuori ja pilko kurpitsa. Paloittele myös kielet ja sydämet. 

Nakkaa paistinpannulle voita ja sulata. Lisää salottisipulit. Paista hetki. Lisää pekonipalat. Lisää myös paloitellut kielet ja sydämet sekä kurpitsapalat. Paista muutama minuutti. Lisää joukkoon liemi ja tuoreita timjaminoksia. Anna hautua kannen alla kunnes suurin osa liemestä on haihtunut ja kurpitsapalat pehmentyneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi tuorepinaatti pinnalle ja hauduta vielä kannen alla pari minuuttia. Sekoita, tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile lämpimänä. 

Fenkoli-kaalipaistos paahdetuilla fenkolinsiemenillä

Päätimme tehdä päivänä eräänä haukipihvejä pakkasen säilöstä löytyvästä haukijauhelihasta. Jauhettu kala oli päätynyt meille Jukan isän verkkojen ja lihamyllynsä kautta. Jukka hoksasi mainiosta "Pieni suuri kaali"-kirjasta tämän fenkolipitoisen varhaiskaalipaistoksen, johon päätimme ottaa varaslähdön talvikaalilla. Muut ainekset saapuivat muilta mailta tai pakastealtaasta, mutta ruoka maistui silti oikein hyvin. Voin silti helposti uskoa, että mehevän varhaiskaalin ja tuoreiden herneiden kanssa lopputulos on upea. Kokonaisuuteen kuuluu myös smetanoittaminen, mutta luulenpa että alkukesän herkut eivät tätä välttämättä kaipaa.   

Tätä ennen en ollut ikinä paahtanut fenkolinsiemeniä, mutta teen kyllä niin jatkossakin. Koko setti oli nopea ja helppo saattaa kokoon. Maku todella palkitsi! Meillä edettiin hiukan erilaisilla määrillä kuin kirjassa, etene sinä oman makusi mukaan.

Retiisit toivat annokseen mukavaa väriä ja rouskuntaa.

Haukipihvit tummuivat hiukan liikaa, mutta maussa se ei tuntunut.

FENKOLI-KAALIPAISTOS

viisi-kuusi suurta kaalinlehteä silputtuna

½ fenkoli siivutettuna

300 g pakasteherneitä

voita paistamiseen

1 dl vettä

120 g smetanaa

1 tl karkeaa dijoninsinappia

1 tl hunajaa

2 tl fenkolinsiemeniä

suolaa

mustapippuria

7 retiisiä lohkottuna

Paahda fenkolinsiemenet kuumalla pannulla. Tähän menee pieni hetki. Siirrä lautaselle.

Freesaa kaalia ja fenkolia hetki voisella pannulla. Laita desi vettä sekaan. Lisää pakasteherneet. Kun kaali pehmeähköä, lisää smetana, sinappi ja hunaja. Sekoita hyvin. Anna lämmetä kokonaan. Lisää pinnalle lohkotut retiisit ja paahdetut fenkolisiemet. Tarjoile heti.

Seuraavana päivänä paistoin pannulla lopun fenkolin, lohkottuja ruusukaaleja ja lisäsin sekaan tuorepinaattia. Lämpiämään pääsi vielä edellispäivältä jäänyttä fenkoli-kaalipaistosta. Ja hyvää oli taas!

Munakoisolasagne pinaatilla ja ricottalla

Munakoiso mielessä, samoin uuden reseptin haku. Otin siis käteeni Silver Spoonin ja aloin plarata kohdalta "aubergine". Huomioni kiinnittyi ricottapitoiseen munakoisolasagneen. Oma toteutus meni hiukan ainesmääriä muuttamalla. Lisäsin sekaan myös rutkasti pinaattia ja pari sipulia saaden aikaan oikein maistuvan vuokaruuan.

Päällinen jäi kuivakaksi, mutta minä pidän sellaisesta. Ricottan oletin leviävän vähän kuumetessaan, mutta näin ei käynyt. Ricottan voisi toki myös levittää tasaisemmin pienempinä murusina. Jos pidät kosteasta lasagnesta, lisää sekaan juustokastiketta tai enemmän tomaattimurskaa. 

MUNAKOISOLASAGNE RICOTTALLA
lasagne con melanzane e ricotta

1 iso- tai 2 luomumunakoisoa
voita vuuan voitelemiseen
1 munan pastataikina (muna, vettä, 150g jauhoja) TAI 150 g lasagnelevyjä
suolaa
50 g pinjansiemeniä
oliiviöljyä paistamiseen
2 sipulia
3 dl tuorepinaattia pilkottuna
250 g ricottaa
120 ml tomaattimurskaa
tuoreita basilikanlehtiä
kourallinen parmesaania

Siivuta munakoiso pituussuunnassa. Rouhi päälle suolaa ja anna itkeä eli tiristää nestettä ulos pari tuntia. Ohitan usein tämän itketysvaiheen jos aikaa ei ole, enkä kertaakaan ole saanut kitkerää munakoisoruokaa. Kuivaa munakoisosiivut ja aseta ne uuniritilälle. Paahda uunin grillivastuksen alla kunnes saavat hiukan väriä.

Tee pastataikina suhteilla 1 muna + vettä niin että tulee 1 dl yhteensä sekä 150 g jauhoja. Aja ohueksi pastakoneella ja keitä runsaasti suolatussa vedessä 3 minuuttia. Levitä hetkeksi kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle. Vastaavasti voit käyttää lasagnelevyjä, jotka on jo esikypsennetty.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteiseksi. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla. Siirrä syrjään. Lisää pannulle hiukan oliiviöljyä ja paista pehmeäksi sipulisilppua. Pilko tuorepinaatti. Raasta parmesaani.

Voitele uunivuoka voilla. Laita pohjalle lasagnelevyä, tähän päälle munakoisosiivuja, tomaattimurskaa, pinaattisilppua, sipulia ja ricottaa murusina. Laita sekaan myös tuoretta basilikaa ja pinajansiemeniä. Peitä kerroksella pastalevyjä ja aloita alusta. Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee pastalevy, jonka päälle voit laittaa vielä ricottaa. Ripottele ylle vielä parmesaaniraastetta.  Kypsennä uunissa noin 40 minuuttia.

Juhlavat juustokulhot

Nämä juustokipot ovat minusta hienon näköiset. Törmäsin niihin Kitchen Provocateur blogin coctail-kutsu postauksessa. Sivumennen sanottakoon että sieltä löytyi muutakin mielenkiintoista kuin nämä juustoherkut, esimerkiksi "punajuuria vaahtokylvyssä"  ja "pikku muna on pieni kiva"-lusikkasyötäviä.

Kokeilimme juustokippoja tervetulotarjottavina reilu viikko sitten. Silloin laitoimme kuppeihin pelkkää parmesaania. Maku oli mielestämme turhan tuju, niin parmesaanista kuin pidämmekin. Provocateur keittiön maukas vuohenjuustotahna täytteenä ei maistunut juuri lainkaan, koska parmesaani varasti koko tilan.

Tänään kokeilimme uudestaan juustokuppeja yhdistämällä 1 osan parmesaania ja 2,5 manchegoa. Jo löytyi omaan makuumme sopiva seos. Nämä kupit tarjoilimme alkupalaksi, pienimuotoisella salaatilla täytettynä. Salaatin virkaa tekivät pinaatinlehdet sekä (parhaat päivänsä nähneet) viikunat lohkottuna. Ylle tipauttelimme balsamicoa.

JUUSTOKUPIT
4 kpl

2,5 dl manchegoa raasteena
1 dl parmesaania raasteena

Yhdistä raastamasi juustot. Laita ne leivinpaperoidulle pellille neljäksi yhtä suureksi "levyksi" niin että juusto sulaessaan muodostaa yhtenäisen "lätyn". Laita uunin vierelle juomalaseja tms. joiden päälle aiot juustolevyt laittaa kuppiintumaan.

Lykkää pelti 180 asteiseen uuniin ja anna juustojen sulaa. Tähän menee noin 4 minuuttia. Kannattaa tarkkailla juustoja etteivät pala.

Ota pelti uunista ja anna juustolevyjen jäähtyä pienen hetken. Ihan vasta uunista tulleina juusto on liian lämmintä pysyäkseen koossa, mutta liikaa jäähtyneenä ei enää laskeudu kauniisti kupin muotoon. Nosta lastaa hyväksi käyttäen kukin levy oman juomalasinpohjansa päälle ja taivuta tarvittaessa reunoja alaspäin. Anna jäähtyä sekä valuttaa rasvojaan. Kymmenessä minuutissa kupit ovat käyttökunnossa.

Jos mielit tehdä pieniä kuppeja vaikka sormisyötäväksi, 1 ½ rkl juustoraastetta per kuppi on aika sopiva määrä. Tällöin kananmunakennon päälle laitettu sulanut juusto saa mielenkiintoisen neliöpohjaisen muodon. Käytimme myös snapsilaseja ja pyöreitä jääpalamuotteja antamaan pikkukupin muotoa.

Pinaattilasagne

Tämä ruoka sai innoituksen taannoisesta työmatkastani Venetsiaan, jossa lounaana oli mainiota pinaattilasagnea. Googlella tsekkaamalla moni ohje sisältää tomaattikastikkeen, mutta venetsialaisessa sitä ei ollut. Tämä ohje on oma sovellus ja todella simppeli versio. Toiminee kasvisruokana ilman pekonia, mutta miksi ottaa riski.

PINAATTILASAGNE

8 lasagnelevyä
1 pussi tuorepinaattia (250g)
3 valkosipulinkynttä
1 pkt pekonia
Suolaa ja mustapippuria

Juustokastike:
100 g punaleimaemmentaalia raasteena
6 dl maitoa
2 rkl vehnähauhoja
vajaa 50 g voita
mustapippuria ja suolaa

Tee juustokastike normaalin valkokastikkeen tapaan. Sulata voi kattilassa. Kaada jauhot voisulaan ja paista hetki. Älä anna ruskistua. Sekoita vähissä erissä maito voi-jauhoseokseen. Saat helpommin kokkareettoman kastikkeen kun sekoitat huolella ja lisäät maidon hiljalleen. Keittele hetki, jotta kastike hieman suurustuu. Sekoita juustoraaste kastikkeen sekaan, mutta jätä hiukan raastetta lasagnen pintaa varten.

Laita pekonit kylmälle paistinpannulle ja paista rapeiksi molemmin puolin. Nosta pekonit talouspaperin päälle. Pannulle jää paljon rasvaa pekoneista. Heitä rasvaan halkaistut valkosipulit ja pestyt pinaatit. Paistele muutama minuutti, niin että pinaatit pehmenevät ja pienenevät. Mausta suolalla ja pippurilla. Murskaa pinaatit leikkuulaudalla pieneksi silpuksi. Leikkaa myös pekonit pieneksi silpuksi. Sekoita pinaatit ja pekonit keskenään.

Voitele neljän lasagnelevyn kokoinen uunivuoka. Laita pohjalle vajaa puolet juustokastikkeesta ja lado päälle yksi kerros lasagnelevyjä. Kaada päälle pinaatti-pekonimuhennos. Laita päälle loput lasagnelevyt ja viimeiseksi juustokastike. Ripottele juustoraasteet pintaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin puolituntia.

Voi pyhä yksinkertaisuus! eli kalapuikot

Hävettää. Vaikka teemme monenmoista ruokaa alusta asti itse, en ollut koskaan ajatellutkaan tekeväni kalapuikkoja itse. En tiedä miksi. Ketturouvan keittiössä ollaan onneksi valistuneempia ja jaetaan sitä tietoutta toisillekin. Siispä tässä yhtenä päivänä pyörittelin lounaaksi itsepaneroituja kalapuikkoja maistuvin tuloksin. Suosittelen!

Etu valmiiksi paneroituihin on luonnollisesti se, että saat valita itse mausteet ja panerointisi karkeusasteen. Meillä mentiin pankolla, joka on siis japanilaisissa ruuissa käytettyä karkearakeisempaa murusta kuin tuttu korppujauhomme. Maustamisessa pitäydyttiin tällä kertaa ihan perus suolassa ja pippurissa, mutta vain mielikuvitus on rajana! Näiden käyttämiemme tuttujen mausteiden määrää on toki helppo säädellä omatekoisissa. Lisäksi paneroitava kala voi saada minkä tahansa muodon - meillä nyt kekseliäästi tällainen tanko ;).

ITSETEHDYT KALAPUIKOT

400g paketti pakasteseitä

(panko)korppujauhoja

muna tai kaksi

vehnäjauhoja

suolaa

pippuria

voita paistamiseen

Ota sei huoneenlämpöön sulamaan noin 1,5 tunniksi. Sen jälkeen kohmeista kalapalaa on helppo leikata haluamanlaiseksesi.

Laita yhdelle lautaselle munaa ja riko sen rakenne, toiselle vehnäjauhoja ja kolmannelle (panko)korppujauhoja. Mausta korppujauhot suolalla ja mustapippurilla.

Kierittele leikkaamasi kalapalat ensin jauhossa, sitten munassa ja lopuksi (panko)korppujauhossa. Paista pannulla voissa kauniin ruskeiksi.

Samalla paistoin viereisellä pannulla ihan vain hetken suppilovahveroita, tuoretta pinaattia ja sipulisuikaleita. Maustoin homman mustapippurilla ja suolalla.

Kiehutin myös kuorittuja, palasteltuja pottuja hetken, jotka muussasin keitinliemessään ja maustoin suolalla ja voilla.

Jos kananmunaa jää paneroinnista, paista sekin pannulla ruuan lisäkkeeksi.

Poikamme totesi pitävänsä kovasti kalapuikoista "koska ne on niin rapeita. Mä tykkään rapeista jutuista".

Omenapekonisalaatti ja polttorauta toimivat

Tämä herkullinen omenainen ja pekonainen salaatti oli mainio kaveri grillatuille. Sen todisti paitsi perheemme aikuisväestö, myös ystävämme. He saapuivat iloksemme yökylään tänne maalle ja toki nyt uutta grilliä piti esitellä! Salaatti riitti juuri ja juuri neljälle aikuiselle lisäkkeenä, mutta enempikään ei olisi tehnyt huonoa. Rehulisäkettä mainostettiin lämpimänä kastikkeen ansiosta, mutta eipä tuo kovin lämpöistä ollut vaikka heti sen tarjoilimmekin. Hyvää silti, hurjan.

Ohje löytyi Ameriikantuliaiskirjasta "Great food great beer" joskin sitä haarukoitiin meillä hieman muokattuna. Me naatiskelimme ruuan kanssa punkkua, mutta kiinnostuneille kerrottakoon että kirja suositteli kumppaniksi hunajaisen makuista olutta.

Omenainen pekonainen salaatti

2 Granny Smith omenaa

3 kesätuoretta punasipulia

tuoretta pinaattia

vuonankaalia

paketillinen pekonia

kastike:

0,3 cuppia balsamicoa

1 rkl sokeria

1 tl Dijon-sinappia

0,25 tl suolaa

0,2 tl pippuria myllystä

(2 rkl ranskankermaa)

Tee salaattipohja huuhtomalla pinaatti ja vuonankaali. (Kuori ja) lohko omenat ihan ohuiksi. Tee samoin sipulille. Paista pekoni keskilämmöllä omassa rasvassaan ja siirrä talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Leikkaa pieniksi kuutioiksi.

Sekoita kastikeaineet pienessä kattilassa. Keitä vain minuutti. Ota pois levyltä ja lisää ranskankerma jos muistat. Itse en muistanut ja herkullista oli silti.

Sekoita kastike hyvin salaattipohjaan ja ripsuttele päälle pekonit. Tarjoa heti.

Pastis muisti kokeilla nyt myös ensimmäistä kertaa tulikuumennuksella lahjaksi saamaansa polttorautaa. Naudan sisäfileisiin tuli hieno koristelu mieheni nimikirjaimien muodossa, eikö?

Savukala-fenkolitahnalla täytetyt nokkosletut

Pastanjauhajien mainio toukokuun haasteaihe, piknik-eväs, on mietityttänyt monta iltaa. Halusimme ehdottomasti osallistua, sillä piknikoiminen on huippuhauskaa hommaa! Kun päädyin ajatuksissani täytettyihin lettunyytteihin, kuulutti Kulunaarimurulan emäntä omat lettunsa ilmoille. Tuumasimme Pastiksen kanssa silti yhteistoimin ettei se haittaa, sillä meidän murkinamme poikkeavat toisistaan aika paljon.

Nyyttikokeilu oli kohdallamme ensimmäinen, muttei takuulla viimeinen. Oli meinaten aika mainion makuinen eväs! Savukala sopi hyvin yhteen fenkolin kanssa tuorejuuston seassa. Vihreällä pilkutettu nokkoslettu kätki tahnan maukkaan kätevästi sisuksiinsa. Ruohosipulisidonnan kanssa meinasi mennä hermot, kun suirot katkeilivat tämän tästä, mutta onnistuihan tuo viimein. Seuraavalla kerralla ”tyytyisin” ehkä purjosta tehtyihin nauhoihin tai ihan silkkinauhaan, kuten näissä omenaisissa leivonnaisissa.

Tämän ruuan laitto aloitetaan tallustelemalla metsään kohti nokkospöheikköjä. Villivihreiden käytöstä on puhuttu lähiaikoina paljon ainakin Hesarissa. Itseäni kiinnostaa kovasti kaikki tuollainen ruokaan liittyvä, johon voi yhdistää sanat ilmainen, terveellinen ja tavallisuudesta poikkeava. Siispä lähdimme metsikköön kolmisin: minä, tyttäremme ja pikkukori. Noukimme vaaleanpunaiseen koriin nuoria pieniä nokkosia, jotka kotona keitimme pikaisesti vedessä hyvän huuhtelun jälkeen. Näin pisteliäisyys ko kasvin kohdalla päättyi. Sitten nokkosmassa pilkottiin silpuksi.

LETUT (4 lettua)

1 muna
3 dl maitoa
n. 1½ dl jauhoja (meillä lettujauhoja ja vehnäjauhoja)
½ dl esikäsiteltyjä nokkosia
pikku rippu suolaa

Sekoita lettutaikina tasaiseksi. Anna levätä ainakin puoli tuntia, enemmänkin jos maltat. Paista letut ohueksi paistinpannulla voi-öljyseoksessa.

SAVUKALATAHNA (neljälle letulle)

2 dl savulohta paloina
½ dl tuoretta tilliä siputtuna
4 rkl tuorejuustoa
noin kolmannes höyrytetystä fenkolista pilkottuna
1 tl sitruunamehua
sitruunapippuria
suolaa

Sekoita savukalatahna vaikkapa lusikalla tasaiseksi. Ainesosien suhteet ovat tietysti täysin makuasia, tässä esimerkki meidän tyyliin. Monelle maistuisi varmaan paljon tuorejuustoisempikin versio.

Nakkaa tahnaa keskelle lettua, nosta letun reunat ylös ja sido ne ruohosipulin korrella. Jos menee hermot, taittele letusta vaikka nyytti tai kääri rullalle. Samalta se maistuu :) .

Filoneitsyys meni pinaatin ja halloumin kanssa

Filotaikinaa on pitänyt kokeilla siitä asti kun Kurpitsamoskablogin neitokainen maistatti meillä moisia leivonnaisia taannoisessa tapaamisessa. Ja nyt, melkeinpä seuraavana päivänä Risulinnan emäntä muistutti niistä kehuen hommaa vielä helpoksi ja nopeaksi. Halusin uskoa Risulinnan emäntää ja noukin leivinpaperitötsän näköisen pakkauksen kaupan pakasteesta.

Onneksi poimin, sillä filoaskartelu oli helppoa ja nopeaa. Lopputulos oli rapsakan maistuvaa ja sopi erinomaisesti keiton kanssa natusteltavaksi. Suosittelemme!

Anna filotaikinan sulaa pakkauksessaan huoneenlämmössä noin 2 tuntia. Itse sulatin kääröä vain 1,5 tuntia ja lopputulos oli oikein hyvä!

Tee täyte sillä aikaa kun taikina sulaa. Omaan täytteeseen otimme mallia Divaani-lehden numerosta 6/08 tehden vain puolikkaan, näin:

noin 80 g pinaattia
2 rkl pinjansiemeniä
100 g halloumijuustoa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja mustapippuria
voiteluun ½ dl öljyä (sulatettua voita tai kananmunaa)
(öljyä pannulla paistamiseen)

Keitä tuoreita pinaatinlehtiä kiehuvassa vesitilassa hetki niin että lahdet painuvat kasaan. Valuta lävikössä. Laita kaikki aineet monitoimikoneeseen ja pyöräytä tasaiseksi tahnaksi. Jos et omista monitoimikonetta, mieti taas kerran pitäisikö se pistää hankintalistalle ja hakkaa ainekset veitsellä pieneksi silpuksi.

Ota pakkauksesta vain tarvitsemasi määrä taikinalevyjä ja rullaa loput takaisin. Risulinnasta luin hyvän vinkin, että vielä käyttämättömät taikinalevyt säilyvät tiiviisti pakattuna jääkaapissa noin 2 viikkoa.

Jos teet filoleivonnaisesi kolminkertaisella taikinalla, seuraa tulevia ohjeita. Yksikin kerros riittää. Ohjeessa käskettiin olemaan ripeä, mutta meillä ainakin normaali hommailuntahti riitti. Uhkana kuuluu olevan taikinan kuivuminen ja sen jälkeen hankala käsittely.
Levitä ensimmäinen taikinalevy pöydälle ja sivele se valitsemallasi "tökötillä", meillä käytettiin öljyä. Laita toinen taikinalevy tämän päälle ja toista voitelu. Aseta tämän päälle kolmas levy, jota minä ainakaan en enää voidellut. Toisella kertaa yhtä taikinakerrosta käyttäessäni voitelin sen ainokaisen.
Leikkaa taikinalevy haluamasi kokoisiin paloihin, meillä pidemmältä reunalta jaettiin levy neljään, kapeammalta reunalta kolmeen osaan. Näin saimme aikaan 12 pientä levyä. Levitä täyte joka taikinapalaan.

Rullaa kääröksi. ”Liimaa” taikinareuna kääröön olemassa olevan levitteesi voimin, tai lisää sormiisi hiukan vaikkapa öljyä ja auta taikinaa liimaantumaan niin että paketti pysyy kasassa. Kääröstä tulee suurinpiirtein sellainen peukalonkokoinen mötikkä.

Koska meillä kääröjä tuli paistinpannullisen verran, paistoimme ne liedellä. Kääntelimme kääröjä tämän tästä öljyisellä pannulla saadaksemme joka puolelle ruskettuneen, rapsakan pinnan. Suurempi määrä kypsentyy kätevästi uunissa.

Ilmaista ruokaa, pinaattia ja pancettaa

Voitteko kuvitella, ilmaistakin ruokaa on olemassa. Nimittäin Pastapään Venetsian työpaikalla. Siellä mies herkutteli primeistä secondin kautta dolceen varje dag, eikä yhtään valittanut ettei antipastoja ollut saatuvilla. Kaikista osasista oli myös ainakin kaksi vaihtoehtoa joista valita. Leipää sai ottaa päälliskaupaksi haluamansa määrän. Juomana sai ottaa joko ”pillimehutölkki”-tyyppisen viinin tai vettä pullosta.

Kävimme lasten kanssa yhtenä päivänä vierailemassa Pastapään ”asemapaikassa”, eikä ruokailu meillekään maksanut kuin 8 euroa setti. Valitsimme vähän erilaisia juttuja että pääsimme maistelemaan monenlaista. Kyseisenä päivänä primeinä tarjottiin sienipastaa tai carpacciota, secondina kahta erilaista lihaa taikka vaaleaa kalaa oliivipitoisella kuorrutteella. Secondisatsiin kuului myös halutessa rapsakat perunaviipaleet. Jälkiruokana tarjottiin kahta erilaista vanukasta tai hedelmäsalaattia tuorehedelmistä. Pastan mukaan sai tietysti pikkuruisen parmesaanipussin, ei ketsuppipussia ;). Ruoka oli oikein hyvää hinta-laatusuhteeltaan ja valikoimien runsaus oli iso plussa.

Toisinaan kotiin tullessaan Pastis hehkutti jotain saamiaan ruokia niin paljon, että niitä oli pakko kokeilla kotonakin. Tässä kaksi pinaattista ja pancettapitoista tuollaista:

Pancettatäytteiset pinaattiletut
Nämä ovat yllättävän täyttäviä, joten suosittelisin varaamaan 1-2 lettua per lurkki

Pinaattiletut teen aina tuntuman mukaan kuten tavallisetkin, mutta jos ohjetta kaipaat, kurkistapa vaikka Välispiikin köökkiin tästä. (Itseasiassa tällä kertaa kyllä mittasin aineet merkiten ne ylös mutten löydä lappua mistään)

pancettaa tai pekonia
paksua ruokakermaa
(suolaa)
mustapippuria
kuorrutukseen meillä savunmakuista ricottaa (ricotta affumicata)

Paista pinaattiletut isolla paistinpannulla (voissa).
Paistele pienittyjä pancettapaloja kuivalla pannulla. Lisää kermaa ja mausteita. Anna makujen tasaantua hetki keskenään.
Voitele uunivuoka ja laita sinne lettu kerrallaan. Laita pancettakermatäytettä neljäsosalle lettua, käännä lettu sitten puoliksi ja vielä puoliksi. Toista kunnes letut ovat loppuneet.
Kuorruta haluamallasi juustolla ja laita noin 200 asteiseen uuniin. Anna olla uunissa kunnes juusto on hiukan sulanut ja koko setti lämmennyt. Meillä juusto ei kummoisemmin sulanut. En tiedä johtuiko tuo puutteellisesta kaasu-uuninkäyttötaidostani vai juustosta.

Pinaattipancettapasta

pancettaa tai pekonia
n. 200g tuoretta pinaattia
pari desiä kermaa
pippuria
suolaa
pastaa

Laita pastavesi kiehumaan, mukaan suolaa ja veden kiehuessa pastat.
Huuhtele tuorepinaatti hyvin ja laita kattilaan huuhteluvesineen. Keittele kunnes pinaatti on selvästi painunut kasaan. Voit myös syömistapahtumaa helpottaaksesi pieniä pinaatinlehtiä. (Siirrä pannulle ja) lorauta sekaan pari desiä kermaa. Mausta ja nauti!

Bonuksena tällainen aika erilainen kuva Venetsiasta:

Aavemaisemia ja pinaattilisäke

Aloitetaan simppelillä, mutta minua oivalluksenomaisesti ilahduttaneella pinaattilisäkkeellä, josta siirrytään sitten pian karmaisevampiin kuviin ja kuvitelmiin...

Olen aiemmin ollut aika laiska tuoreen pinaatin käyttäjä. Pakastettuna sitä on uponnut useasti lettuihin - lapsemme rakastavat pinaattilettuja- mutta muuten käyttö on ollut olematonta. Se kuitenkin muuttui Venetsiassa.

Tämä helppo ja maukas setti syntyi kädenkäänteessä, jahka oli saanut pestyä pinaatit valtavasta hiekkamäärästä puhtaaksi. Parhaimmillaan lisäke oli lohen kanssa, mutta kanankin kanssa menetteli. Ohje löytyi Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta ”Intohimona Italia”.

pinaattia tuoreena

rusinoita (liotettuna tai meidän tyylillä ei)

paahdettuja pinjansiemeniä

voita paistamiseen

Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla.

Pese pinaatti huolellisesti (voit poistaa lehtiruodit mutta minä en niin tehnyt koska olivat sen verran hentoisia) ja laita sitten kattilaan. Kiehauta lehtiä huuhteluvedessään niin että painuvat kasaan. Tämän voit tehdä hyvissäajoin ennen tarjoilua. Kun ruuan aika tulee, paista vielä pinaatti nopsaan pannulla voissa, lisää siemenet ja rusinat. Siinä se, noin helppoa! Ja namia!

Sitten siihen aavemaiseen osuuteen, hu huu...! Libreria Del Campolta Dorsodurosta löytyi kirja "Venetian legends and ghost stories - guide to places of mystery in Venice". Vaikka näen painajaisia karmaisevista tarinoista, jokin niissä vetää puoleensa. Pakko opus oli ostaa ja lähteä taas kiertelemään kameran kanssa, VALOISAAN aikaan :). Minulla on liian vilkas mielikuvitus, tiedetään... Kirja vie moniin sellaisiin paikkoihin, joihin "perusturisti" ei ehkä muuten päätyisi.

Tänne en menisi pimeällä, niin naurettavaa kuin se onkin. Tarina tähän ahtaaseen sotoportegoon liittyen löytyy nimellä "The death shawl".

Nämä leijonapatsaat taas liittyvät linkin takaa löytyvään tarinaan "The invisible beasts".

"Kuoleman kuja", jossa legendan mukaan teloitettiin "epävirallisesti" ne, joita kymmenmiehistö (Dogen ohella päättävä elin Venetsiassa aikoinaan) piti vaarallisena. Mene ja tiedä totuudenperäisyydestä, mutta mikään houkutteleva calle ei ole.

Tähän San Pietron kirkkoon liittyy tarina sulhasesta, joka kuolemankin takaa tuli vaatimaan vielä elävän, mutta hänelle lupautuneen morsiamen kättä.


Tämän patsaan kummitustarina oli oikeastaan ihan älytön, mutta tykkäsin itse patsaasta. Minusta se on hieno, koska siinä on yhdistetty sammaleista luonnonkiveä ja veistoksia.

Tähän sydämeen liittyy tarina merimiehestä joka pyydysti merenneidon. Jos rakastavaiset koskevat tiilisydäntä samaan aikaan, heidän rakkautensa kestää ikuisesti... Naura vaan, mutta ei kai siitä haittaakaan ollut :).

The palace that kills on uskomaton tarina siitä, miten yhden Canal Granden varrella olevan palatsin omistajia seuraa uskomaton kirous...