Loistava alkupala tai suupala: kuorrutetut paistetut sinisimpukat

Kun minulla ei ole ajatustakaan mitä kokkailisin, selaan keittokirjoja. Joihinkin olen jo valmiiksi merkinnyt kiinnostavia juttuja, mutta ne tuntuvat muuttuvan  vuosien myötä välillä erilaisiksi. Lomaviikon lopuksi istahdin nojatuoliin ja nostin viereen kasan italialaiseen ruokaan liittyviä keittokirjoja. Hetken niitä selailtuani huomioni kiinnittyi "Makuja Toscanasta"-keittokirjassa ilta-auringon täplittämään kuvaan, jossa valkoviinin ja rapeakuorisen leivän eteen terassipöydälle oli nostettu lautasellinen kuorrutettuja sinisimpukoita. Tunnelma kuvassa vei heti ajatukset ystävien täyttämään illallispöytään, jossa istutaan pitkään ja napostellaan keskustelun lomassa sitä sun tätä. Tuli kova halu kokata näitä simpukoita. 

Kuorrutetut sinisimpukat oli helppo tehdä, mutta ne vaativat hiukan askartelua. Maku kyllä palkitsi! Ihastuimme ihan hurjasti rapsakkapintaisen kuorrutteen ja pehmeän simpukan yhdistelmään, jota salami mukavasti suolaisti ja sitruunaöljy terävöitti.  

Simpukat höyrytettiin kypsäksi, ladottiin puolikkaina pellille ja päälle ripsittiin paistettu leivänmuru-salamikuorrute ennen uunissa kypsennystä. Hommaa voi kevittää hyvin pesemällä simpukat etukäteen ja tekemällä leivänmurukuorrutteen valmiiksi. Me käytimme viimeistelyyn sitruunaöljyä, mutta aivan hyvin loppusilaukseksi käy myös sitruunamehu ja öljy erikseen valutettuna. Resepti alla on melkein sama kuin kirjassa. 

Vielä knoppitieto joka tuli meille uutena: oranssit simpukat ovat naaraita, vaalean hailakat uroksia. Molemmat toki hyviä syötäviä!

Me olemme tarjonneet näitä simpukoita nyt suupaloina drinkkien kanssa ja osana alkupalaa italialaisella illallisella. Tulevaisuudessa nämä löytynevät myös tapaskattauksista ehkäpä espanjalaisella salamilla ja brunssipöydistä.

KUORRUTETUT PAISTETUT SINISIMPUKAT

muscoli ripienti

neljälle alkupalaksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita

1 dl valkoviiniä

2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna

hyppysellinen kuivattua chiliä

sitruunaista oliiviöljyä simpukoiden päälle

leipäkuorrute:

1 sipuli hyvin hienoksi silputtuna

3 rkl oliiviöljyä

150 g kuivahtanutta leipää murennettuna / korppujauhoa

4 rkl tuoretta lehtipersiljaa

85 g mausteista salamia pieninä kuutioina

merisuolaa

mustapippuria

Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista mahdollinen parta vetämällä haivenia simpukan sarapuolta vasten poikki. Kopauta simpukoita työtasoa vasten. Poista simpukat jotka eivät sulkeudu sillä ne ovat kuolleet. Poista myös simpukat joiden kuori on vaurioitunut. Pane simpukat kulhoon jossa on kylmää vettä. Anna niiden olla siinä kypsennykseen asti. 

Tee leipäkuorrute valmiiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää leipämurut ja persilja. Sekoita hyvin. Anna paistua viitisen minuuttia kunnes leipämurut alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon salamipalat. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Pane isoon kattilaan viini, valkosipulit ja chili. Peitä kannella ja kuumenna. Lisää simpukat. Peitä jälleen kannella ja anna kiehua kovalla lämmöllä muutama minuutti kunnes simpukat ovat auenneet. Älä keitä liian kauaa, sillä silloin simpukan liha sitkistyy. Heitä pois simpukat jotka eivät avaudu. Siivilöi simpukat. 

Asettele simpukankuoren puolikkaat uunipellin päälle. Irrota simpukat jo valmiiksi kuoristaan niin ne on helpompi syödä ja palauta takaisin kuoren päälle. Valuta simpukan päälle hiukan sitruunaista oliiviöljyä. Lusikoi päälle leipäkuorrute. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Friteeratut munakoisot yllättivät

Selailin taas keittokirjoja kun mietin tarjoiluja viikonloppuvieraille. Silmäni nauliutuivat uppopaistettuihin munakoisoihin, joiden päälle oli friteeraamisen jälkeen liruteltu ruokohunajaa houkuttelevan kimmeltäviksi noroiksi. En millään osannut ajatella miltä nämä riisijauhokuorrutteiset herkut maistuisivat, joten ajattelin että niitähän on sitten tehtävä ja maistettava. 

Lopputuloksena oli helposti kokoonsaatettavat herkut, joiden maku yllätti. Se oli lähellä tusinakiinalaisten fritattuja jälkiruokabanaaneja. Kuori oli rapea, mutta sisus pehmeä. Oli vaikea hahmottaa syövänsä munakoisoa. Pidin näistä yllättävistä munakoisopaloista kovasti ja niin taisi pitää joku muukin sillä kaikki palat hävisivät lautaselta. 

Ohje on Andalusian auringossa-kirjasta, josta olen tehnyt jo vaikka mitä herkkua aina onnistuen. Seurasin ohjetta tarkasti, joskin meillä paloiteltiin munakoisot itkettämättä. Silloin minusta oli paikallaan lisätä rippunen suolaa paloille, joskin suolan voisi laittaa varmaan frittitaikinankin joukkoon. Tarjoiluun käytättävä ruokohunaja vaihtui meillä vaahterasiirappiin, mutta tumma siirappikin kuulemma sopisi. Riisijauhon voi myös vaihtaa halutessaan vehnäjauhoon. Munakoisopaloja kannattaa upotuttaa kuumassa öljyssä reilun aikaa jotta ne pehmenevät sisältä, sillä muutama pala kypsyi meillä turhan niukasti eikä sitkeähkö makuelämys ollut kummempi. 

UPPOPAISTETUT ANDALUSIALAISET MUNAKOISOT 
1 iso munakoiso (400 g)

frittitaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 ½ dl vettä

öljyä uppopaistamiseen

tarjoiluun
suolaa
miel de caña-ruokohunajaa tai vaahterasiirappia tai tummaa siirappia

Leikkaa munakoiso pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet edelleen poikittain saman paksuisiksi tangoiksi. 
Sekoita riisijauhot ja vesi keskenään. 
Kuumenna öljy 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. 
Upota munakoisotangot pienissä erin frittitaikinaan ja tästä edelleen kuumaan öljyyn. Anna tankojen olla öljyssä kunnes pinta on rapeutunut ja alkaa saada vähän väriä. Nosta munakoisotangot reikäkauhalla tai haarukalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Toista seuraavalla munakoisoerällä. 
Nosta valutetut munakoisopalat tarjoiluastiaan, ripsi päälle hiukan suolaa ja tarjoile ruokohunajan tai siirapin kanssa. 

Kylmäsavusilakkatahna

Kylmäsavusilakka on ihan loistava tuote! Tykkään toki silakasta muutenkin, mutta kylmäsavustus vie sen maun ja suutuntuman ihan uusille urille ja tekee siitä ikäänkuin luksuksemman.

Piipanojan kylmäsavusilakoita saa toisinaan Nummelan torin kala-autosta. Aina me niiden perään kyselemmekin jos niitä olisi sattunut mukaan. Useimmiten kylmäsavusilakka päätyy mukaan jonkinmoiseen tahnaan, missä sen maku pääsee hienosti framille. Tämän jutun kuvat on otettu viime kesänä, kun teimme ennen paellaa pieniä tapas-tyyppisiä syömisiä Siskot Kokkaa Nellen perheen tullessa kyläilemään. 

Aiemmin kylmäsavusilakoita on yhytetty myös uunivuokaan perunoiden, puolikuivatuiden tomaattien ja kerman kanssa todella maistuvin lopputuloksin. Olen miettinyt josko kylmäsavusilakkatahnaa laittaisi joskus kalaisaan voileipäkakkuun mauksi. 

KYLMÄSAVUSILAKKATAHNA
kymmenelle patonkipalalle

5 kylmäsavusilakkafilettä
1 ½ dl (yhden keltuaisen) majoneesi
½ dl ruohosipulia
3 rkl sitruunamehua (n. puolikas sitruuna)
mustapippuria

ei suolaa lisäksi

Irrota nahka kalasta. Pilko kala pieniksi paloiksi.
Silppua ruohosipuli.
Yhdistä aineet kulhossa.
Tarjoile vaikkapa patonkipalan päällä.

Tapaspöytä lounaaksi

Lounaspöytään tapaksia ja pikkusyötäviä. Miksei!

Mietimme vierastarjottavat aina tarkkaan sitä myöden kuka pöydän ympärille istahtaa. Yritämme muistella (tai tarkistaa blogista) mitä heille on ennen tarjottu ja miettiä mistä he ovat pitäneet. Joskus arvailemme mistä he ehkä voisivat pitää tai kysymme suoraan millaista makumaailmaa he visiitilleen toivoisivat.

Kun tyttäremme kummit muksuineen tulivat meille viikonlopuksi, tuumailin tekevämme iltasella paellaa. Lounaaksi pläänäilimme tapaksia pöydän täydeltä, sillä tiedämme perheen nauttivan tämänkaltaisesta napostelusyömisestä. Täytyy sanoa että nappiin meni, sillä siinä kuulumisia vaihtaessa saimme kuulla kiittäviä ja ylistäviä kommentteja useampaan kertaan. Minä taas tuumasin että on ilo kokata ihmisille jotka osaavat sitä arvostaa. 

Melkein kaikki tapakset / pintxot / pikkusyötävät löytyvät blogista jo entuudestaan, joten klik vaan linkin taa jos kiinnostaa:

pimientos de padron

chorizoa leikkeleenä

serranoa leikkeleenä

manchego-juustoa siivuina

vesimelonia lohkoina

tonnikalapintxot

pekoniin käärittyjä taateleita
serranokupit juustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla

manchegoa hunajalla ja limellä

vuohenjuusto-sipuli pintxot

ankanrasvaisia perunoita + majoneesia

Uutuutena meille tarjolle nostettiin kuivattuja, puolitettuja pepperoneja (ihan niitä tölkkiversioita). Ne täytettiin notkealla vuohenjuustolla ja maustettiin tuoreella tillillä. Hauska ja todella toimiva yhdistelmä!

Jälkiruuaksi söimme yltiötuhtia ja ihanaa poltettua juustokakkua.

Aikuisille kylmensimme keralle vielä rose cavan, joka sopi tilanteeseen ja makuihin erinomaisesti!

Olemme tehneet vastaavantyyppisiä vieraskattauksia aiemminkin:

Täältä löytyy  kolmelle perheelle katettu pöytä tapastelutyyliinkin, sisältäen mm. espanjalaista äyriäissalaattia ja manchego-kroketteja.

Täältä löytyy tapaspöytä joka koottiin alkupalaksi pääosin Espanjan tuliaisista. 

Täältä löytyy naisten kesken vietetty tapasteluilta, jossa oli paljon suomalaisia raaka-aineita.

Punajuurihummus nyyttäripöytään

Nyyttäripöytä on hurjan hyvä tapa kun yhteen kokoontuu enemmän ihmisiä. Jokaisen tuodessa mukanaan jotain herkkua, ei vaiva käy ylivoimaiseksi kenellekään ja kynnys kokoonkutsumiseen madaltuu olennaisesti. 

Työkaveri oli ideoinut eilen hauskan päivän, johon kuului lumikenkäilyä, saunomista ja juurikin nyyttärit. Ulkoreippailun jälkeen kokosimme pöydälle savulohta, salaattia, broileri-persikkapiirakkaa, patonkia ja tuorejuustoja, sipsiä ja dippiä, juustoja ja porkkanatikkuja. Jälkiruuaksi oli porkkanakakkua. 

Minä vein pöytään punajuurihummusta, patonkia ja ruiskuppeja. (Piti viedä myös roseviiniä, mutta se jäi matkan varrelle sille ystävälliselle herralle joka veti kuskin auton ojasta ylös). Tykkään tehdä punajuurisia herkkuja silloin kun tuolle juurekselle allerginen mieheni ei ole paikalla. Minä rakastan punajuuren syvää, juurevaa makua ja dramaattisen tummaa väriä. 

Marin Jotain maukasta-blogista löysin kivan hummuksen ohjeen, johon tuli herkkumakuina myös korianterinsiemeniä ja valkosipulia. Mausta tulikin kovasti valkosipulinen kuminan ja korianterin tuodessa omaa kivaa twistiään. Tykkäsin upean värisestä hummuksesta muidenkin kehuessa lopputulosta jopa himottavaksi. Tätä teen toistekin, sillä juuresten uunipaahtamisen jälkeen homma oli niinkin helppoa kuin yhteensurrautus. 

PUNAJUURIHUMMUS 
noin 5 dl hummusta

700 g punajuurta (4 kpl)

oliiviöljyä

suolaa

250 g veteen säilöttyjä kikherneitä

1 tl korianterinsiemeniä

1 tl kuminansiemeniä

½ sitruunan mehu

2 valkosipulinkynttä

2 rkl tahinia

1 tl merisuolahiutaleita

n. ½ dl oliiviöljyä hummuksen notkistamiseen

Pinnalle koristeeksi mustia seesaminsiemeniä

Pese, (kuori halutessasi) ja lohko punajuuret uunipellille. Ripsi päälle oliiviöljyä ja suolaa. Paahda 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes lohkot ovat pehmeitä. 

Valuta kikherneet. Laita kaikki ainekset lisäoliiviöljyä lukuunottamatta astiaan ja surrauta tahnaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää öljyä pienissä erin kunnes olet saanut haluamasi koostumuksen hummukseen. 

Laita tarjoiluastiaan ja ripsi päälle mustia seesaminsiemeniä.

Tarjoile vaikka ruiskuorien ja patongin kanssa.

Brunssi täynnä inspiraatiota ja ideoita

juomat ja tilat tarjosi Juomavinkki 

Minulla oli suuri ilo saada kutsu viime lauantaiksi brunssille, jonne oli kutsuttu muitakin tuttuja ruokabloggaajia. Etukäteen jo tiesin että tulossa olisi herkullinen hetki, mutta kokonaisuus yllätti minut silti. Inspiroiduin toisten tekemistä herkuista ja kattauksista niin että intouduin koostamaan niistä jutun blogiinkin. Osaan ruuista on tulossa ohjeita myöhemmin, linkittelen niitä sitten sitä myöden tänne. 

Kokoonnuimme Pernod Ricardin tiloihin Helsingin keskustaan. Kävimme kippistelemässä alkumaljat terassilla josta on hienot maisemat. Mukavan luonteikas, kuiva Hola Cava pitääkin painaa mieleen tulevia kippistelyhetkiä varten!

Pöytä katettiin lämpimästi sisätiloihin. Kokonaisuudesta tuli upea! Makuja löytyi monenlaisia eikä kukaan varmasti lähtenyt paikalta nälkäisenä. 

Lyhyenä hetkenä-blogin Pia oli tehnyt brunssille lohipastramia avokadotahnalla, jotka hän tarjoili oivallisesti leivällä ja ilman. Ensiksimainittu on se ruokaisampi, jälkimmäinen luontaisesti gluteeniton vaihtoehto. Pia toi yhteiseen pöytään myös mustaherukan raikastamaa tiramisua, marenkia ja härkäleikkeleitä leivän ja avokadon kanssa nautittavaksi. 

Hannan kurpitsaisessa salaatissa oli upean makuinen kastike, joka sai säväyksen mm. misosta. Tätä ohjetta jään odottamaan, sillä sitä on lupailtu Soppa-blogiin joulukuulle. Nyt se on täällä!

Heli-Hannele Beach House Kitchenistä toi yhteiseen pöytään friteerattuja risottopalloja chilisellä majoneesilla. Erityistä oli, että risotto oli punajuurista ja sydämenä komeili vuohenjuustoa. Sanomattakin lie selvää että oli kovasti ihanaa! Heli-Hannele oli valinnut selkeästi teemaksi "pallurat", sillä hän oli pyöritellyt myös suklaisia palloja jälkiruuaksi. 

Vaimomatskuun Juulia oli tehnyt marraskuun pimeyteen passaavaa mustaa baba ganoushia, jonka hän tarjosi itseleipomansa leivän yllä, poksuvan dukkahin alla. Miten hauska idea ja herkku toteutus!

Hannan tuomisista ihastuttivat myös tomaattiset, savupaprikaiset papuleivät ja bataattikiekot briellä sekä jalapenolla. Ja minä en edes pidä valkohomejuustosta. 

Lumo Lifestyle blogista osallistuttiin brunssiin tiramisun voimin. Se oli koostettu upeasti leivinpaperoitettuun vanhaan peltirasiaan. Idea oli paitsi oivaltava ja kaunis, myös kätevä kun kakku piti kuljettaa kotoa brunssipaikalle. Samaiselta ladyltä pöytään nostettiin myös kvinoapitoista bataattisalaattia granaattiomenan siemenillä. 

Minä vein brunssille suolaisena pikkupalana ruissipsikuppeja, jotka täytin sitruunamehulla maustetulla tuorejuustolla. Päälle asettelin balsamicolla maustettuja, uunipaahdettuja punajuuria, lakritsipaloja ja sitruunankuorta. Maut menivät hienosti yhteen ja tulivat esiin kerroksittain. 

Jälkiruuaksi tein ökymakeita fudgeja, joihin olin lorauttanut sekaan Kahlua kahvilikööriä. Ohje löytyy blogistamme jo täältä, mutta nyt korvasin habanerosoosin kolmella ruokalusikallisella Kahluaa. 

Jälkiruokia sopi siemailla Espresso Martinin kanssa, jonka tiimoilta meidät itse asiassa oli paikalle kutsuttukin. Juoma on makea ja sopisi ihan itsekseenkin päättämään ruokailun. Tölkin taika on typpipatruunassa, joka tekee kermaisan vaahdon juoman pinnalle. Yhdestä tölkistä riittää juomaa kahdelle.

Lämmin kiitos Juomavinkille ja Hannalle brunssikutsusta! Kiitokset myös bloggajakollegoille ihanasta brunssihetkestä. Koska vaan uusiksi!

Pintxo mustekalasta ja perunasta

Mustekaloista ja maustetuista perunoista kootut pintxot eli baskilaiset tapastyyppiset napostelupalat ovat helppo ja maistuva syötävä vaikkapa viinilasin ja gin & tonicin kera. 

Nämä mustekalapintxot sopisivat ulkonäkönsä puolesta mainiosti myös Lego-teemaisille syntymäpäiville, vai mitä?

Mustekalapintxot tarjottiin meillä osana espanjalaista illallista. Olimme juuri kotiutuneet San Sebastianista ja toimme mukanamme valmiiksikypsennettyjä mustekalan lonkeroita. Siellä niitä sai ostettua kätevästi lihatiskiltä vakumoituna. Kotosuomessa olemme sittemmin oppineet kypsentämään mustekalaa, joten tätä herkkua on jatkossa saatavilla ilman Espanjan reissuakin. 

Itse pintxo on todella yksinkertainen. Tarkkoja mittoja en ottanut.

Keitä tai höyrytä perunat. Kuori ja pilko mahdollisimman kuumina. Lorauta sekaan hyvään oliiviöljyä, mausta suolalla ja savustetulla paprikajauheella eli pimientosilla. Kun maustat perunat kuumina, vastakuorittuina, ne imevät itseensä makuja paljon jäähtyneempiä paremmin.
Pilko kypsennetty mustekala suupaloiksi.
Yhdistä cocktailtikkuun maustettu peruna ja mustekalapala.

Latva-artisokka ja serrano

Latva-artisokka on harvinainen, joskin hyvin tervetullut vieras keittiössämme. Tuoreita saa Suomesta kohtuuhintaan aika harvoin enkä pidä säilöttyjen mausta muuta kuin erilaisten tahnojen muodossa. Latva-artisokan maku on erityisyydessään niin hieno, että reissuissa niitä tulee monesti tilattua ravintoloissa. Yhden parhaimmista artisokkaruuista maistoimme Roomassa reilu vuosi sitten. Artisokat oli valmistettu "juutalaiseen tapaan" lyttäämällä ne vasten pannua niin että typistetyt suomut olivat rapsakoituneet ihanasti. 

San Sebastianissa maistoimme myös aivan loistavan artisokka-annoksen Atarin terassilla. Lämpimät artisokat oli laskettu pähkinäisen pyreen päälle. Ylle oli aseteltu hyvin läskinen sianniskapala, joka melkeinpä suli latva-artisokan päälle. 

Viettäessämme Espanjalaista iltaa naapureidemme kanssa teimme yksinkertaisemman ja yhtä lailla toimivan pintxoversion latva-artisokasta. Ostimme oikein hyvää espanjalaista ilmakuivattua kinkkua eli serranoa, jonka asettelimme pannulta juuri nostettujen, viinissä hetken aikaa kypsennettyjen artisokanpuolikkaiden päälle. Maku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava! Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Täältä löytyy vinkit artisokan käsittelyyn ja täältä paistamiseen. Paisto tehtiin tällä kertaa puolitettuina ilman sipulia ja pancettaa. 

Pintxo tonnikalasta

Tämä on tonnikalaleipänen on mukaelma San Sebastianin reissulla nautitusta pintxosta. Raaka-aineina ei kotona Nummelassa voi olla niitä paikallisia herkkuja, mutta meidän kaupoistammekin löytyvät raaka-aineet passaavat hyvin. Tonnikalassa olemme tarkkoja että se on kestävän kalastuksen mukainen eli MSC-merkillä merkittyä.

Tonnikalan mukaan sekoitetaan majoneesia, joka kivasti pehmentää ja pyöristää makua. Pienityt sipulit tuovat pikkiriikkistä rousketta ja jalapenosiivut luonnetta. Helppoudessaan tämä pintxo on todella hyvää! Tonnikalaseoksen voi tehdä etukäteen valmiiksi ja lisätä vasta hiukan ennen tarjoilua patonkisiivujen päälle. Meillä tonnikalapintxoja tarjottiin taannoin osana espanjalaista illallista. 

Kalatahnan riittävyys riippuu paljon siitä miten paksun tonnikalatahnan leivän ylle haluat. Tässä ohjeistettu riittää ainakin kymmenen patonkipalan ylle kuvan osoittama määrä.

PINTXO TONNIKALASTA

1 purkki tonnikalaa

pieni sipuli
1 rkl majoneesia
½ rkl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
säilöttyjä jalapenoja

Poista jalapenoista siemenet. Siivuta ne pitkittäin.
Laita tonnikala purkkiin ja pieni rakennetta vielä haarukalla.
Silppua sipuli ihan pieneksi.
Yhdistä tonnikala, sipuli, majoneesi ja sitruunamehu.
Mausta mustapippurilla ja suolalla.
Siivuta patonki, laita tonnikalatäytettä leivän päälle.
Laita tähänpäälle vielä jalapenopala tai kaksi.

Suupaloja uuden vuoden vastaanottajaisiin

kaupallinen yhteistyö ARLA 

upeat suupalat homejuustosta ja varsiselleristä

Me emme ole kotona vastaanottamassa uutta vuotta. Jos olisimme, kattaisin pöytään paljon erilaisia suupaloja, joita sopisi sitten huuhtoa alas kuohuvan ja/tai gin & tonicin kanssa. Monet sormisyötävistä suupaloista on valmisteltavissa etukäteen, jolloin juhlahetkeen jää vain kokoaminen. Jos vielä rennommin kattaa, voi tahnat laittaa kulhoon ja vierelle vaikkapa vaaleaa näkkäriä tai keksejä joille tahnaa lusikoida.

Harkitut makuyhdistelmät tuovat elegantisti tarjoiltuna juhlavaa tunnelmaa. Itse ainakin rakastan maistella erilaisia makuja ja vertailla sitten niitten passaavuutta juomaan. 

Olemme tehneet Arlalle kerran kuussa jo pidemmän aikaa jutun, useimmiten jonkin reseptin. Tämän jutun kuvitetut sormisyötävät on koottu niiden joukosta. Kuvan alta löytyy linkki kuhunkin reseptiin. Näiden lisäksi blogista löytyy mielenkiintoisina sormisyötävinä esimerkiksi lakritsia ja tomaattia filokupeissa, raikkaasti maustettua manchegoa ja maa-artisokkaa sekä kylmäsavulohta sipulikupeissa unohtamatta juustoisia kukkakaalipyöryköitä. 

lakritsiset kylmäsavulohisuupalat 

juustoiset punajuurileivokset

kantarellileipäset 

kylmäsavusilakkatahna

voileipäkakkupallot 

Prosciuttokupit juustolla

 

Meillä oli eilen työporukan kesken yhteinen ilta, kun suuntasimme katsomaan stand up-keikkaa ja ruokailemaan yhdessä. Mieheni Jukka joutui kuskiksi, kun kutsuin tiimini yhdellä vahvistuksella meille ginille etukäteen. Olen sen verran höpöttänyt näitä gini- ja ruokajuttuja töissä, että oli vain kohtuullista maistattaakin työkavereille jotain. 

Vieraiden tulon ja työstä pääsyn välille jäi vain tunti aikaa, johon piti mahduttaa kotiin polkeminen, suihkussa käyminen, iltaa varten valmistauminen ja tarjottavien valmistelu. Arvaatte varmaan että mitään kovin monimutkaista ei sitämyöden pläänäilty. Sain onneksi Jukan tekemään nämä prosciuttokupit, muuten en olisi millään ehtinyt. 

Ihastuin kovasti rapeahkoksi paahtuneen ilmakuivatun kinkun ja juuston yhteismakuun aurinkokuivatun tomaatin kanssa. Idea lähti bloggaajakollega Hannele Hyvärisen ihanasta Suupaloja-kirjasta, joskin toteutus vedettiin vielä yksinkertaisemmaksi. Hannele meinaten oli näitä kuppeja varten kuivannut kirsikkatomaatteja uunissa, me tyydyimme talouspaperikuivaamaan öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja. 

Kupit onnistuivat hienosti silikonisessa minimuffinivuoassa, jossa on samassa "levyssä" monta halkaisijaltaan 5 cm:n kokoista kuppia. Pikkaraisista tuli hyvänkokoisia suupaloja. 

PROSCIUTTOKUPIT JA JUUSTO

12 kpl

6 viipaletta prosciuttoa (tai muuta ilmakuivattua kinkkua)

50 g maistuvaa juustoa raastettuna, esim. parmesan, cheddar tai manchego

aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna

timjamia

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Puolita kinkkusiivut pitkittäin päin. Asettele kinkut vuoan koloihin tiiviisti, jotta juusto ei valu ulos. 

Raasta juusto ja jaa raaste kuppeihin. 

Laita pelti uuniin noin 10 minuutiksi.

Nosta aurinkokuivattuja tomaatteja öljystä ja kuivaa ne talouspaperilla. Pilko. 

Laita lämpimän juuston päälle tomaattipala ja timjamia. 

Nauti hiukan jäähtyneenä. 

Loistavat juusto-perunakroketit serranolla

Minä rakastan kroketteja! Tilaan niitä melkein aina tapaspöytään Espanjassa reissatessa. Parhaimmillaan rapsahtavan rapea, ohut kuori yhtyy maistuvaan täytteeseen, jonka ei todellakaan tarvitse olla silkoisen siloinen. Huono puoli kroketeissa on että niillä saa helposti poltettua kitalakensa. 

Taannoiseen vieraspöytään tein Glorian ruoka & viini-lehden 3/2017 ohjeella juustoisia perunakroketteja lisäten sekaan vielä serranoa. Varsinkin aikuiset pitivät kauniin ruskeista, friteeratuista palloista kovasti. 

Alkuperäiseen ohjeeseen verattuna saimme pyöritettyä taikinasta enemmän palloja. Kananmunia meni sitä rataa sitten tuplaten. Ohjeen vehnöjauho- ja korppujauhomäärä on ohjeellinen, sitä saattaa mennä enemmänkin. Kroketit oli helppo muotoilla ja tehdä tällä ohjeella, joten teemme taatusti näitä toistekin. Kroketit ovat myös siitä käteviä, että perunasoseen voi valmistaa ja maustaa jääkaappiin jo vaikka edellisenä iltana. 

Blogista löytyy aiemmin hiukan eri tyyliin valmistetut korvasienikroketit ja hauki-kapriskroketit.

JUUSTO-PERUNAKROKETIT SERRANOLLA
30 kpl

1 kg jauhoisia perunoita
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
3 rkl huoneenlämpöistä voita
½ tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl chilihiutaleita
200 g manchego-juustoa
150 g serranoa pilkottuna

leivitykseen
4 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
3 dl panko-tai korppujauhoja

friteeraukseen
monta desiä rypsiöljyä

Pese perunat. Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat kuumina. Painele siivilän läpi soseeksi. Lisää hienonnettu persilja, voi ja mausteet. Sekoita. Peitä seos kelmulla. Laita jääkaappiin noin 2 tunniksi. 

Raasta juusto ja pilko serrano. Lisää ne perunasoseen joukkoon. 

Pyörittele seoksesta tasakokoisia palloja. 

Riko kananmunat lautaselle. Vatkaa niiden rakenne rikki. 

Laita toiselle lautaselle vehnäjauhoja.

Laita kolmannelle lautaselle korppujauhot. 

Pyörittele perunapallot ensin huolellisesti vehnäjauhoissa, sitten kananmunissa ja lopulta korppujauhoissa niin ettö pallot ovat kauttaaltaan kuorruttuneet. 

Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 180 asteiseksi. Paista kroketit öljyssä muutamassa erässä kullanruskeiksi. Laita valuttamaan ylimääräiset öljyt talouspaperin päälle. Tarjoa heti. 

Raikkaasti maustettu manchego

Tämä ohje on helppoakin helpompi, mutta silti -tai ehkä siksi- se ilahdutti maullaan meitä kovasti taannoisessa vierastarjoilussa. Manchegot maustetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan hunajalla ja limetin kuorella saaden aikaan makea ja raikas setti. 

Idean nappasimme Mikko Takalan ja Sami Rekolan Street Food-kirjasta. Tosin unohdimme lisätä mustat seesaminsiemenet, jotka olisivat varmaan tuoneet mukavaa rakennetta settiin. Kivan näköisen pilkutuksen nyt kuitenkin. Takala on valuttanut mausteet juustokuutioiden ylle, me pyöräytimme ne kauttaaltaan astiassa. 

Varrastimme juustot coctailtikkuihin, keihästäen osaan myös oliiveja. 

Ihanan iisiä ja hullun hyvää! Suosittelemme!

HUNAJAINEN MANCHEGO LIMETISTI

250 g manchego-juustoa

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 limetin kuori raastettuna

(2 rkl mustia seesaminsiemeniä)

mustia ja vihreitä oliiveja

varrastikkuja

Leikkaa juusto isohkoiksi kuutioiksi niin että tikut pysyvät niiden voimin pystyssä. Laita kulhoon. Valuta päälle hunajaa, raastettu limetinkuori (ja seesaminsiemeniä). Pyöräytä niin että kaikki juustopalat maustuvat. 

Keihästä juustot varrastikkuihin yhdessä oliivien kanssa.