Joulukattauksia Turun linnassa ja tupakkatehtailijan luona

Joulunviettotavat ovat minusta mielenkiintoisia. Eniten minua kiinnostaa mitä herkkuja kukin kattaa joulupöytäänsä, miten ne laitetaan esille ja ketkä jouluruokien äärelle istuutuvat. Siksi minusta oli erittäin innostavaa tutustua sekä Uudenkaupungin museon että Turun linnan joulukattauksia(kin) esitteleviin näyttelyihin, jotka tuovat historiallista perspektiiviä asiaan herraskaiseen tyyliin. 

Turun linnan näyttely oli luonnollisesti laajempi. Opastus olisi varmasti ollut enemmän elämyksiä tarjoava, mutta se ei osunut aikatauluihimme. 

Turun linnassa oli esillä paitsi eri tyylisiä kattauksia 1600-1800-luvuilta, myös tietoa jouluherkkujen historiasta. Esimerkiksi piparkakuista kerrottiin seuraavaa:

Piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkusia on leivottu jo faaraoiden Egyptissä. Euroopassa valmistus oli pitkään luostarien yksinoikeus, mutta keskiajalla leivontaoikeuksia annettiin leipureillekin. Piparit valmistettiin ilman uunia sekoittamalla taikina kuivuneesta leivästä, hunajasta ja mausteista. Taikina paineltiin taidolla tehtyihin puumuotteihin. 

1600-luvulla jouluruokia ei korjattu pois yöksikään, sillä herkuttelemaan saattoi tulla tonttu tai jo manan maille siirtyneet sukulaiset. Eri viljalajeista leivotut leivät koottiin joulutorniksi. Kokonaisena keitetty ja paistettu sienpää on nykyihmisen silmään melkoinen katseenvangitsija. 

Tämä joulukattaus oli kenraalikuvernööri Pietari Brahen ja vaimonsa Kristina Katarina Stenbockin käsialaa vuodelta 1649. Pöytään oli nostettu mm. peuranlihapullia, ruusukaalia ja maa-artisokkaa. Pippurilla ja yrteillä maustettu paisti oli koristeltu joutseneksi. Perusnäyttelyn 1560-luvun kattauksessa puhuttiinkin illuusioruuista, jotka olivat juhlapöydän silmänruokaa. Tämä meinasi sitä, että eläimet laitettiin tarjolle kokonaisina ja elävän näköisinä. Niinpä joutsen tai vaikkapa riikinkukko voitiin nylkeä sulkineen ja pukea höyhenpuku juurikin kuvan mukaisella tavalla kypsennetyn lihan päälle. 

Tässä patseeraa 1700-luvun rokokootyyliä hyytelöineen ja vaakunakoristeisine kiinanposliineineen. Lattialla joulun tuoksua tuovat kolmihaaraiset kuusenhavut symboloiden uskoa, toivoa ja rakkautta. 

***

Tästä siirrymmekin vajaan tunnin ajomatkan päähän (entiseen kotikaupunkiini)  Uuteenkaupunkiin: 

Uudenkaupungin museo sijaitsee tupakkatehtailija Fredrik Wahlbergin vuonna 1870 rakennuttamassa talossa. Herra Wahlberg oli aikoinaan Uudenkaupungin rikkain mies.

Wahlbergintalon joulu oli katettu neljään huoneeseen kuvaamaan porvariperheen 1900-luvun alun joulunviettoa. Tekstit näyttelyn yhteydessä tarjosivat hiukan laajempaakin näkemystä ajalle tyypillisestä joulun vietosta.

Uudenkaupungin museon joulukattauksesta parhaiten jäi mieleen kuppi, jossa oli reiällinen "hylly" juomisreunassa. Arvuuttelimme hetken tämän tarkoitusta, kunnes kysyimme museovirkailijalta erikoiskupin tarkoitusta. Talon isäntä Fredrik Wahlberg oli kuulemma sen verran fiini mies, ettei halunnut viiksiensä likaantuvan juodessa. Niinpä hän teetti mukin, josta voi siemailla huoletta viiksiensä peittyessä ylimääräisen posliinihyllyn suojaan. 

***

Kumpaankin museoon pääset sisään myös Museokortilla.
Turun linnan näyttely jatkuu 6.1 asti ja Wahlbergin talon 5. tammikuuta 2019 asti.

Synttärit leffateemalla ja hienoin karkkibuffet ikinä

Nuorempi siskoni Pilvi täytti viime viikonloppuna 30 vuotta. Valluksi pukeutunut neitokainen juhlisti uutta ikäänsä elokuva- ja kirjallisuusteemaisilla kekkereillä yhdessä noin viidenkymmenen kutsuvieraan kanssa. Ilta oli älyttömän hauska ja ihan siskoni näköinen!

Koristeluun oli juhlissa panostettu paljon. Punainen matto löytyi juhlapaikalta tottakai! "Kaiteet" oli isämme askarrellut harjanvarsista, joulupalloista ja kultamaalista. Välinauhat oli siskoni virkannut itse. Käsityöt ovat yksi hänen rakkaista harrastuksistaan. 

 

Joka puolella juhlatilaa oli hauskoja ideoita ja yksityiskohtia, mahdoinko kaikkia huomatakaan. 

Juhlat olivat tosi rennot, mutta pidin silti siitä että pöydistä löytyi suuntaa antava ohjelmalista ja aikataulu. Pöytäkoristeet oli pantu törröttämään Coca Cola-pulloihin ja seiniä koristivat leffajulisteet. 

Vieraat olivat panostaneet pukeutumiseen ja rekvisiittaan hienosti vetäen roolejaan läpi pitkin iltaa. Tämä  loi osaltaan hauskaa ja värikästä tunnelmaa. 

 

Ruuaksi esille katettiin salaattibuffet, josta jokainen sai koota oman mieltymyksensä mukaan lautasellisensa. Kulhoissa oli esimerkiksi äitimme ohjeella koottua majoneesista makaronisalaattia, jäävuorisalaattia, punasipulia, tomaattia, fetaa, lihapullia, viinirypäleitä, keitettyjä kananmunia ja isämme savustamaa hunajalohta. 

Ruokailun taustalla soi kokoelma elokuvamusiikkia videotykin heijastaessa siskoni kuvia valkokankaalle mustavalkoisena koko kolmenkymmenen vuoden mitalta. 

 Jälkiruuaksi nautiskeltiin yltiömakeaa, hyvää banoffeeta.

Juhlien ehdoton keskipiste - sankarin lisäksi tietysti - oli candybar eli karkkibuffet. Överimäärin karkkia ja popcornia sisältäneeseen pöytään oli katettu hauskasti karkkeja niin leikkiämpäreihin kuin kulhoihinkin. Eri tasoihin koottu pöytä oli todella houkutteleva ja kaunis. 

Elokuvateemaisissa synttärijuhlissa oli hauskaa ohjelmaa sopivasti, myös niin että toisilleen tuntemattomat vieraat tutustuivat luontevasti keskenään. Oli esimerkiksi sokean opastusta Amelie-elokuvan innoittamana, taikajuoman kippaamista Rölli-leffan esimerkin mukaan, runoilua Moulin Rougen tapaan ja Optimus Primen piirtämistä porukalla vilkaisun jälkeen. 

Pilvin ystävä oli tehnyt myös kivan tietovisan sankarista. Työkaverit esittivät Magdaleenan Pilvistetyillä sanoilla. 

Minä ja Jukka pukeuduimme rikospaikkatutkijoiksi CSI-leffan innoittamina. 

Paikanpäällä oli tietysti tapahtunut myös murha, jota tutkimme minkä juhlimiselta ehdimme. Pidimme siskolle "puheen" murhasyytösten muodossa. Kerroimme mitä todistusaineistoa murhapaikalta oli löytynyt. Kaikki liittyivät siskoni harrastuksiin tai elämään muuten. Pääsimme sisään "uhrin" tietokoneeseen, josta löytyi Pilvi-siskon kuvia pitkältä ajalta. Ne heijastimme tietysti seinälle. Uhri oli ilmeisesti stalkannut siskoani pitkään, sillä hän oli alkanut elää kuten Pilvi. CD ja DVD-hyllyltä löytyi meinaten samaa musiikkia ja leffoja kuin siskollanikin on. Tutkimukset jäivät hiukan auki, sillä lähetimme ruumiin postin kautta kollegoillemme tutkittavaksi ja kyllä te tiedätte kuinka siinä kävi - hävisi kuin tuhka tuuleen. Pyysimme muilta vierailta lisävihjeitä tai tietoa mahdollisesta alibista juhlien aikana. 

Tanssia, juomista, naurua ja jutustelua jatkui yömyöhään. Tanssia tosin loppuillasta vahvistimen ylikuumenemisen ehdoilla muutama minuutti kerrallaan. Vain yksi juhlija joutui lähtemään kesken juhlia terveyskeskukseen, mutta palasi onneksi takaisin bileisiin. Potilaan saattajana toiminut "Uuno Turhapuro"kin oli melkein joutunut hoidettavien listalle mustan silmänsä kanssa.

Juhlapaikalle sai jäädä yöksi, mikä oli meille pitkänmatkalaisille oiva juttu, pumppusängyn rikkoontumisesta huolimatta. Aamupalan siskoni kattoi melkoisen kaaoksen keskelle, mistä näki että hauskaa oli ollut.

Kiitos rakas sisko juhlista ja mitä parasta seuraavaa vuosikymmentä! 

Ruokabloggaajien tapaaminen

Kokoonnuimme eilen jo toistamiseen Chez Jasun ja perheensä luo nautiskelemaan ruokabloggaajaporukalla. Näissä tapaamisissa jokainen tuo pöytään herkkuja, joista sovitaan suuntaa-antavasti etukäteen. Tällä tavoin saamme kokoon aina melkoisen herkkupöydän suht vaivattomasti. 

Isäntäperhe oli laittanut kotinsa olohuoneeseen valtavan pitkän pöydän ja kattanut sen kauniiksi. Sen ääressä vierähtikin useampi tunti maistellen, keskustellen ja nauraen. 

Ihana ilta ruokabloggaajien kanssa, jälleen kerran! Kiitokset kaikille meidän puolestamme, erityisesti ihanalle isäntäperheelle. 

 

Luiset lautasliinarenkaat

Jukka välillä vähän epäilee projektejani. Varsinkin niitä joista innostun eniten itse. Epäilyksenalainen tilanne tuli taas eteen kun osso bucoa syödessä tuumasin, josko tekisimme vasikan potkakiekkojen paloista lautasliinarenkaat.

Tekemistä niissä ei juurikaan ollut. Summittainen käsinpesu ja tiskikone. Valmis. Jos toimeliaisuus vielä iskee, hion röpöliäisimmät reunat sileiksi. Hyvät ne on nytkin.

Minusta luusta tehdyt lautasliinarenkaat toimivat priimasti varsinkin kankaisten liinojen kanssa. Mitäs te tuumaatte näistä? 

Aiemmin on tullut käytettyä mm. letkunkiristimiä lautasliinarenkaina, mutta se ei ollut kyllä alunperin oma idea. 

Hyvin kalaisa joulumenu ilman kinkkua

Vietimme joulua taas rauhassa neljästään. Tänä vuonna kävi niin, että pukki oli käynyt joulusaunan aikana tuomassa kuusen alle paketit, ennen ruokaa. Se meinasi rauhallisempaa ateriointia, kun muksut eivät olleet kuin tulisilla hiilillä lahjojen takia. 

Teimme taas pieniä nöttösiä erilaisia kalaisia kokeiluja, joista monet onnistuivat niin että ilmestyvät tänne blogiinkin.

Kinkkua emme nyt tehneet, sillä sitä on neljästään hieman tuskaista syödä sinä viidentenä ja kuudentenakin päivänä. Tarkoituksenani oli tehdä takuuvarma potka, mutta jotenkin onnistuin mämmimään tutun, herkullisen reseptin niin että potka oli parhaimmillaankin vain ok. 

Laatikot ostimme Nummelan torilta Hennolan kojulta. Lanttu- ja porkkanalaatikko olivat erinomaisia, mutta perunalaatikon imellytys ei miellyttänyt Hämeestä kotoisin olevaa Jukkaa. Niinpä mies tuunasi laatikkoa ennen uuniinlaittoa, jotta sai siitä parempaa. 

Muksut saivat myös toivoa jotain omaa herkkua joulupöytään. Heidän lautasilleen nostettiinkin lohkoperunoita, maksalaatikkoa, potkaa ja palvikinkkua, mutta maistamisvelvoite oli muihinkin laatikoihin.

Kokonaisuutena pidimme joulumenutamme onnistuneena, vaikkei se alkupalojen osalta tuossa kuvassa parhaimmillaan olekaan. Eikä edes sisällä näköjään ihan kaikkia sorttejakaan. 

JOULUMENU 2013

pikkelöidyt kallioimarrekantarellit

kylmäsavusilakkamousse

graaviliha ja majoneesi

marinoidut äyriäiset ja kampasimpukat salaatilla sekä musta aioli

jallugraavattu lohi

ginigraavattu siika

marinoidut anjovikset

silakat tomaattikastikkeessa

kylmäsavusiika

muikun mäti

viikuna-omenatäytteiset purjorullat 

lanttulaatikko

perunalaatikko

porkkanalaatikko

maksalaatikko

olut- ja viinikylvyssä muhitettu luomupossun potka

omatekoisina sinappeina maustamaton, piparinen ja jalluinen

Petri Sirenin suklaakonvehteja