Presto- italialainen ravintola Eteläesplanadilla

Italialainen ruoka on varmaan ollut kautta aikain suurin intohimomme kun ruuasta puhutaan. Olimmekin kovasti iloisia kun saimme kutsun Prestoon nauttimaan italialaisia herkkuja.

Prestossa on meneillään Festa di Ferragosto, joka meinaa ruokajuhlaa jaettavien annosten äärellä. Mitä enemmän porukassa on ruokailijoita, sen edullisemmaksi setti käy. Neljästäänkin, mikä on jaettaville ruuille minimi, kokonaisuus on edullinen. Tästä mekin saimme maistiaisia itsemme ähkytäyteen asti. Millä ihmeellä sitä osaa lopettaa syömisen jos ruoka on niin hyvää kuin se oli!

Alkuun nautimme jaettavalta laudalta ihanan valuvaa buffalamozzarellaa, myös mantelilla ja tomaatilla maustettuna (pesto Trapanese), Coppa di Parmaa, barolosalamia ja marinoituja oliiveja sekä artisokkaa. Tähän kohtaan tägäsin jo Instagrammissa sydämen. Aivan ihanaa!

Minulle paljastui vasta kesken illallisen, että keittiön nokkamies Marko Koskinen oli se Marko Koskinen, joka on kirjoittanut minua aikoinaan todella paljon sykähdyttäneen passionen. Italiahullaantuneen ja siellä paljon keittiökokemusta erilaisissa paikoissa keränneen miehen kauhanvarressa oleminen nosti odotuksiani ja paikan uskottavuutta heti roimasti. 

Enkä pettynyt. Minun ja Jukan kummankin suosikiksi nousi metsäsienirisotto, jossa sieninä oli käytetty suomalaisista metsistä kerättyjä tatteja, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Hieno koukku ja meille uusi makuyhdistelmä annoksessa oli pistaasipesto, joka jatkoi upeasti sienien maanläheistä makua. Marko Koskinen kertoi keittävänsä risotot aina Vialone Nano-riisistä ja kiehauttavansa alkoholin pois viinistä ennen risottoon lisäämistä. Mielenkiintoista! Ainoa mutisemisenaihe koko iltana olisi ollut risoton riisin aavistuksen turhan kypsä rakenne, mutta senkin chef Koskinen selitti ennen kysymistä sillä että asiakaspalautteen mukaan suomalaiset pitävät risottoriisistään italialaisittain ajateltuna hiukan liian kypsänä. 

Muita pääruokia olivat possunposkesta valmistetusta Guanciale pekonista ja tomaateista kokoonsaatettu pasta al'amatriciana sekä pehmytkuorirapuakin sisältänyt spaghetti al crostacei.Viimeksimainittu oli luonteikkaan mausteinen äyriäispasta, jossa oli käytetty tuoretta mustaa pastaa. 

Jälkiruoaksi nautiskelimme kahvin kanssa vielä mustaherukka- ja pistaasijäätelöä. 

Prestossa on myös mozzarella-baari, mikä on minusta hauska idea. Erilaisten mozzarellojen kanssa voi valita leivän lisäksi muitakin lisukkeita kuten vaikkapa anjovista ja sitruunaa tai käsinkuorittuja katkarapuja. Pikkusyötävät voi nauttia ennen muita rientoja tai herkkuja maistettuaan voi päätyäkin jäämään Prestoon viettämään iltaa. 

Jukan kehuttua italialaista tapaa tarjota pelkän viinilasin tilanneelle asiakkaalle pientä purtavaa totesi Marko Koskinen pilkesilmin että kannattaa kokeilla moista heilläkin. Tulevasta mies valotti sen verran, että Prestosta saa pian kaupungin parasta vitello tonnatoa vasikan pyöröpaistista tehtynä.

Prestosta saa myös ala carte annoksia ja pizzojakin, joskin tällä hetkellä suosittelisin lämpimästi jakamaan ihania annoksia. Presto on yllättävän iso ravintola, jonka hyvin eritunnelmaisissa tiloissa voi järjestää monenlaisia tilaisuuksia. Lounaita menee kuulemma parhaimpina päivinä reilu 350 annosta. 

Suosittelemme Prestoa lämpimästi rentoon illanviettoon kavereiden kesken. Tänne voisi myös hyvin mennä lasten kanssa kauhomaan yhteisestä kulhosta pastaa, risottoa ja jäätelöä omille lautasille.

Illan tarjosi Presto.

Cheddar-kurpitsarisotto

Tästä risotosta tuli parempaa kuin ikinä osasin ajatella. Maistelin etukäteen mielessäni että eihän kurpitsan ja cheddarin yhdistäminen risottoriisiin huonoa voi olla, mutta että niin priimaa kuin lopputulos oli en osannut kuvitella. Nättiäkin tämä risotto on kaikessa  oranssisuudessaan, vai mitä? 

Lehtikaali oli maullisesti piste iin päälle, joten sitä kannattaa annoksen kanssa tarjota ehdottomasti. Nämä pehmoiset lehtikaalit ovat sellaisesta kaupan ruukusta, joka maahan tökättynä istutettuna on nyt jo alkanut puskea uusia lehtiä. Tulkoon siitä tuuhea ja runsassatoinen!

Meiltä löytyy pakkasesta kurpitsaa valmiiksi muhjutettuna kurpitsa-suklaapiirakkaa varten. Jos sinulla ei, paahda kurpitsalohkoja uunissa kunnes ne ovat aivan muhjaantuneita. Kaavi sitten kurpitsa kuorestaan irti ja aloita risoton keittely. Cheddar on tässä kohtaa sitten sitä kovaa, ikääntynyttä juustoa, ei sulatejuustomaisia levyjä. 

CHEDDAR-KURPITSARISOTTO

neljälle

n. 75 g voita

2 sipulia pieneksi silputtuna

5 dl risotto-riisiä 
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 l kana-tai kasvislientä

3 dl kurpitsamuhjua
ikääntynyttä cheddaria raastettuna

suolaa

mustapippuria

tarjoiluun: 

lehtikaalia

raastettua cheddaria

(Sulata liemi pakkasesta) ja kuumenna se omassa kattilassaan.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieniksi pilkotut sipulit. Lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan viini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Lisää joukkoon kurpitsamuhju. Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää raastettu cheddar. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit raastaa cheddaria vielä annoksen päällekin. 

Herkkuja hellalle

 Tämä voisi olla minun ja varmasti monen muunkin herkkusuun kuvitettu lahjalista. 

Kävin nappaamassa nämä kuvat ostosten lomassa herkkupuodissa nimeltä Hella & Herkku. Puoti sijaitsee Museokadulla Helsingissä. Hellaa ja herkkua luotsaa Anna, joka jakaa pyytämättäkin asiantuntevaa palvelua ja tietämisenarvoista knoppitietoa. Anna on tunnettu myös ruokabloggaajana. Ihailen suuresti tätä rohkeaa naista, joka on uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmaansa! Ihailin myös monia puodin tuotteita. Annasta tuli kertaheitolla ainakin perheemme pasta-toimittaja. 

  

 Tätä viikunahilloa ostan seuraavaksi itselleni lahjaksi ja nautin jonkun rakkaan kanssa hyvän juuston kanssa.

 Savulla maustettu öljy oli hienon makuista! Anna meinaten maistatti sitä lusikalla pullosta. 

 Minä satun rakastamaan jättivateja. Näistä mieluisampi olisi valkoinen tai lila. 

Omia ostoksiani: 

• Acquerello-riisiä, jolla saa kuulemma täydellistä risottoa. Suosittelijoina esimerkiksi Heston Blumenthal, Paul Bocuse ja Alain Ducasse eli lienee kokeilemattakin selvä peli. 
• Ihania keittiöpyyhkeitä todella tarpeeseen
• Tryffelisuolaa myös tuliaispakettiin
• Sitruunapastaa ja jo toimivaksi todettua linguine-pastaa. Pastan teossa on käytetty prossisuutinta, joten kastike tai vastaava tarraa paremmin pastan pintaan kiinni. Herkku tulee Napolin seudulta, Gragnanon pastatehtaasta. 
• Sivaris:n Bomba-riisiä, jonka on luvattu soveltuvan erinomaisesti paellan tekoon
• Rapean rouskuvia tortas-"lettusia", jotka toimivat testatusti esimerkiksi juuston ja hillon kera.

Suosittelen puotia lämpimästi!

Tryffelirisotto

Äitille heti alkuun terveisiä että onneksi et pannut pitsimekkoasi kierrätykseen - kiitos! Toiseksi ajattelin kirjoittaa tähän alkuun myös sanan tryhvelirisotto, jos joku hakee tällaista ohjetta vaikka ähvällisesti googlella eikä meinaa osua. Tervetuloa äffättömätkin!

Ja sitten varsinaiseen asiaan. 

Ravintola Murun väki julkaisi syksyllä keittokirjan, jossa vihitään mm. ylellisen tryffelirisoton saloihin. Alunperin löysin ohjeen Suolaa ja hunajaa blogista, mutta sittemmin sain arvostelukappaleen kirjasta itsekin. Lähdin reseptintekoon luottavaisena, sillä samasta kirjasta tehdyt vohvelirautablinit olivat hurjan onnistuneita.   

Risotto oli todella hyvän makuinen. Menin kyllä muuttamaan ohjetta sen verran että läträsin enemmän voilla. Liekö se vaikuttanut, tai ohjeistettua pienempi tryffelimäärä, mutta sieni maistui kokonaisuudessa turhan hailakasti. Omat möllykkämme olivat jossain nestetilkassa pieneen lasipurkkiin säilöttyjä, todella miedon makuisia sieniä. Kun päälle veisteltyjä paloja maistoi, pystyi saman lakritsaisen maun aistimaan myös risotossa. 

Laitan tähän Murulaisten alkuperäisen ohjeen suolaa ja hunajaa-blogista kopioituna, vaikken millään voi ymmärtää miten risotto saadaan aikaan noin pienellä öljy- ja voimäärällä. En myöskään tajua miksi tryffeli pitää kääriä talouspaperiin. Osaako joku valottaa näitä minulle?

TRYFFELIRISOTTO
reilu annos kahdelle, väliruokana kolmelle

20 g mustaa tryffeliä
2 1/2 dl tryffelillä maustettua risottoriisiä
1 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli
1 hyvin pieni valkosipulinkynsi
n. 7 dl kanalientä (kaikki ei välttämättä mene)
2 dl valkoviiniä
1 1/2 rkl voita
1/2 dl parmesania raastettuna
suolaa
mustapippuria

Kääri tryffelinpala talouspaperiin ja laita se riisin joukkoon vähintään päiväksi.

Hienonna salottisipuli ja valkosipuli. Lämmitä kanaliemi kuumaksi ja raasta sinne puolet tryffelistä.

Kuullota öljyssä kattilassa sipuleita ja risottoriisi.

Lisää nestettä (kanalientä ja valkoviiniä) kauhallinen kerrallaan, seuraava kauhallinen, kun edellinen on imeytynyt. Kypsennä risottoa lientä lisäten ja sekoittaen noin 14-15 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää (älä keitä yli, risottoriisissä pitää olla purutuntuma).

Kun risoton rakenne on puuromainen ja melko löysä, lisää joukkoon voi ja parmesanraaste. Mausta suolalla ja pippurilla ja viimeistele ohueksi höylätyillä tryffelilastuilla.

Kesäisiä pilkahduksia

Itsetehty jäätelö on hyvää (vaikkakin vaatii vielä harjoittelua ollakseen priimaa).

Maahumalan kanssa on kiva höyryttää kauden kasviksia.

Kirpparilta löytyi ankkalautanen lapsuuden samansarjalaisen, paljon käytetyn, kaveriksi.

Keitetty raparperimuhju antaa kivaa saundia kinkku-aurajuustopastaan.

Rikkaat ritarit paistuvat myös grillissä, myös ruususilppulisällä. Nyt ne saivat seurakseen mansikoita sekä ruusulla maustettua kermavaahtoa.

Risottoon saa mukavan kesäistä tuntumaa kesäsipulista varsineen ja limen mehusta kypsennysvaiheen lopussa. Risotto on tälviisiin mukavan raikas. Settiin kuului tällä kertaa myös kuorineen paistettuja jättikatkaravun pyrstöjä, jotka jäivät maukkaan meheviksi. 

Appiukon pyydystämä ja savustama ahven tykkää kovasti uusien perunoiden ja porkkanoiden sekä pinaattipaistoksen seurasta. Sipuli-voi-kastiketta unohtamatta.

Kesällä on niin helppo ilahtua ja ilahduttaa, sillä ihania tuoreita makuja on joka puolella!

Nokkosrisotto ja nahkoineen paistettu kuha

Tämän aterian piti olla työkavereilleni. Halusin kiittää ruokaa tarjoamalla kuluneesta kaudesta, sillä tiimimme hajoaa kesälomien jälkeen. Alkupalaksi olin suunnitellut kuohuviinistä parsakeittoa ja jälkiruuaksi sitruunapossettia orvokkilisällä. Yksi työkaverini kuitenkin sairastui ja peruimme illallisen. Tein sitten pelkän pääruuan perheelle. Jukka huokaili miten on hyvää, mutta risottoja rakastava tyttäremme kieltäytyi syömästä koska joukossa oli "tota vihreetä". Kun neiti kuuli vihreän laadun, hän jatkoi tomerasti: "Mä syön nokkosia vaan letuissa." Rapeapintainen kalakaan ei saanut lapsiamme innostumaan, mistä olin kovasti hämmästynyt. Uskallan silti väittää, että risotto ja kala olivat oikein hyviä!

Bloggajien Hävikistä herkuksi-kampanjaan tämä sopii siksi, että kalan yleensä hukkaanheitettävä nahkakin käytetään. Ja miten herkullisella tavalla! Jos et halua paistaa kalaa nahkoineen, voi nahan paistaa erikseenkin "sipsiksi".

Reseptissä käytetään myös villinä vihertäviä nokkosia, joiden käyttö on oman maan sadon tapaan erittäin suositeltavaa: haet vain omasta villipaikastasi sopivan määrän kerrallaan joten hukkaa ei synny.

Nokkosten määrä tässä ohjeessa on vain suuntaa-antava, mutta tällä määrällä nokkonen tosiaan maistuu risotossa.

NOKKOSRISOTTO

3-4:lle

100 g voita

2 sipulia pieneksi silputtuna
5 dl risotto-riisiä (meillä luomu Arborio)
2,5 dl kuivaa valkoviiniä

1 l kanalientä

5 dl nokkosta

1dl  vastaraastettua parmesaania

1 limen mehu

suolaa

mustapippuria

Aloita nokkosten ryöppäämisellä eli laita nokkoset kiehuvaan veteen ja keitä vain muutama minuutti. Laita siivilään, huuhdo kylmällä vedellä jotta kypsyminen loppuu ja jäähtyminen tapahtuu nopeammin. Pilko nokkoset pieneksi.

(Sulata kanaliemi pakkasesta) ja kuumenna se omassa kattilassaan.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieniksi pilkotut sipulit. Lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan viini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää pilkotut nokkoset, raastettu parmesaani ja purista sekaan yhden limen mehu. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla.

Lisäillessäsi lientä risoton joukkoon voit viereisellä paistinpannulla paistaa suomustetut kuhat rapsakan ihaniksi.

Ylevän hieno maa-artisokkarisotto

Minulle tulee maa-artisokan mausta mieleen aina sana ylevä. Möykkyisen mukulan maussa on jotain kartanomaista, mutta rustiikilla tavalla. Olenko makumielikuvani kanssa yksin?

Jääkaapissa hyvin säilyneet mummun maa-artisokat kaipasivat hyvää reseptiä. Risottosellainen löytyi Pieni Vispilänkauppa-blogista. Heille ohje oli kulkeutunut Glorian ruoka ja viinistä. Perusrisoton sekaan laitetaan loppuvaiheessa paahdettua maa-artisokkapyrettä. Meillä mukuloita oli jäljellä vain 130 g, josta tuli valmista pyrettä 1,5 desiä. Tämä oli vain puolet alkuperäisen ohjeen määrästä, mutta  riitti onneksi saamaan aikaan hyvin selkeän maa-artisokan maun risottoon. Kasvisliemenä käytin pyreen siivilöinnistä syntynytty lientä, johon lisäsin vettä ja suolaa.  Viininä toimi punaviini, siitä väri. Tyttäremme kommentoi heti ettei syö liilaa risottoa. Perusrisottomme ohje poikkeaa hieman Vispilänkaupan vastaavasta.

Meillä maa-artisokkia ei valitettavasti riittänyt sipsien tekoon asti, niin ihana kuin rouskuva lisä olisi ollutkin. Laitan ohjeistuksen kuitenkin perään.

PAAHDETTU MAA-ARTISOKKAPYRE
(noin 1,5 dl - riittää yhteen risottoon)

1 iso keltasipuli
130 g maa-artisokkaa
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl voita
2 rkl vettä
2-3 dl vettä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi maa-artisokat. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paahda maa-artisokkia, kunnes ne ovat kauniin tummanruskeita. Lisää voi ja sipuli ja jatka paahtamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät ja hauduta kypsiksi. Tähän menee noin 10 minuuttia. Siivilöi kasvikset vedestä. Säilytä siivilöity vesi. Soseuta kasvikset tehosekoittimella tasaiseksi pyreeksi.

MAA-ARTISOKKARISOTTO

Perusrisotto
50 g voita

1 sipuli
3-4 dl risottoriisiä
1 dl viiniä
noin 1 l kasvislientä (meillä maa-artisokkien keitinliemi + vettä + suolaa)

Lisäksi
1,5 dl maa-artisokkapyreetä
1 dl raastettua parmesaania
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

1 rkl balsamiviinietikkaa

Laita kasvisliemi kiehumaan kattilaan. Kuori ja hienonna sipuli.
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa tai kasarissa. Lisää sipulit ja kuullota. Lisää riisit ja kuullota edelleen muutama minuutti. Lisää viini ja sekoittele muutama minuutti. Lisää sitten kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Anna liemen imeytyä riisiin ja lisää seuraava kauhallinen. Anna risoton kiehua hiljalleen näin noin 15 minuuttia.  Kun riisi on napakan kypsää, lisää artisokkapyree, parmesaani ja balsamiviinietikka. Sekoita hyvin ja viivytä kattilassa muutama minuutti jotta lämpiää kauttaaltaan.  Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Raasta päälle parmesaania ja koristele maa-artisokkasopseillä.

MAA-ARTISOKKASIPSIT

1 maa-artisokka per ruokailija
½ dl öljyä friteeraukseen

Kuori maa-artisokka kuoritaan ja höylää ohuiksi siivuiksi mandoliinilla, kuorimaveitsellä tai raastimen sivulla. Kuumenna öljy pienessä kasarissa tai pannussa 160-asteiseksi. Nosta maa-artisokkasiivut öljyyn ja paahdetaan ruskeiksi. Nosta sipsit talouspaperin päälle kuivumaan ja mausta merisuolalla.

Purjorisotto, myös palloina

Kirja risotosta - nam! Ja toisaalta, tuoko se omaan risottojenkyllästämään keittiöön enää kovin paljoa mullistavaa tai uutta.

Kirjan selailu on inspiroivaa. Kulku on selkeä ja ytimekäs. Riisin ja juuston valinnasta ei jaaritella, vaan ne todetaan ytimekkäästi. Liemien valmistustakin opastetaan. Risottoa tehdään kirjassa paitsi useana suolaisena, myös suklaisena versiona. Viimeksimainittu kuuluu kuulemma sisilialaiseen pääsiäisenviettoon.

Eniten mielenkiintoa kirjassa herättivät "racletterisotto ja ilmakuivattu härkä", "salami-papurisotto" ja tämän postauksen resepti. Pidin arvostelukappaleena saadusta Maxine Clarkin "Risotto"-kirjasta ja voin suositella sitä lämpimästi risoton ystäville!

Kokeilin kirjasta purjorisottoa, joka koristellaan uppopaistetuilla purjosuikaleilla. Lisämauksi suositeltiin kinkkua paloiksi leikattuna, mutta me veitsilöimme ylikypsää savukylkeä. Öljystä piti tehdä valkosipulista, mutta koska poltin kynnet (siis sipulin) siihen öljyyn, päätin lähestyä asiaa ihan vain silppomalla valkosipulit alussa öljyn sekaan. Koristelupurjon määrä väheni kahdesta kokonaisesta 7 cm:n pätkään ja sekin oli turhan paljon. Karkea sinappi toi risottoon hirmu erilaisen, juurevan, mukavan maun.

Meille on kesästä asti ostettu tätä mainiotakin mainiompaa luomulaatuista risottoriisiä. Tykkään riisin rakenteesta ja puhtaan valkoisesta väristä.



KINKKU-PURJORISOTTO

risotto con pancetta e porri

ainakin kuudelle

500 g purjoa

0,75 dl öljyä

6 valkosipulinkynttä

1,5 litraa kuumaa kanalientä

500 g risottoriisiä

1 rkl karkeaa sinappia

350 g:n pala kinkkua/ylikypsää kylkeä palana

50 g parmesaania

merisuolaa

mustapippuria

kasviöljyä uppopaistamiseen

Leikkaa pätkä purjoa ensin puoliksi ja sitten suikaleiksi. Uppopaista useassa erässä 175 asteisessa öljyssä noin minuutin, kunnes purjo on kauniin kullankeltaista. Nosta purjosuikaleet reikäkauhalla talouspaperin päälle rapsakoitumaan.

Valmista sitten risotto. Pilko loput purjot maun mukaan joko paksuiksi tai ohuiksi, pyöreiksi viipaleiksi. Pilko liha. Pilko myös valkosipulinkynnet. Kaada liemi kattilaan ja anna kiehua hiljalleen.

Lämmitä paksupohjaisessa kasarissa öljy ja valkosipulinkynsipalat. Älä anna kynsien ottaa väriä. Lisää purjopalat ja paista muutama minuutti kunnes purjo alkaa pehmetä. Lisää riisi ja varmista että se on lämmennyt kauttaaltaan.

Lisää lientä suuri kauhallinen kerrallaan. Hämmennä nestettä riisiin ja anna välillä imeytyä. Risotto saa kiehua hiljalleen koko ajan, mutta älä anna sen kuivua. Lisää tarvittaessa nestettä. Jatka, kunnes risotto on pehmeää ja täyteläistä, mutta jyvät edelleen kiinteitä. Sekoita joukkoon sinappi ja lihapalat. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan ja sekoita mukaan vastaraastettu parmesaani. Anna vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

Koristele uppopaistetuilla purjosuikaleilla.

Meillä risottoa jäi, joten seuraavana päivänä vieraat saivat alkuun friteerattuja risottopalloja. Muotoilin kylmästä risotosta palluroita, jotka kierittelin vehnäjauhoissa, kananmunassa ja korppujauhossa. Nämä pallurat sitten uppopaistin 180 asteisessa rypsiöljyssä ja tarjoilin friteerattujen purjosuikaleiden päältä. Hyvää oli tämäkin!

Vaihtoehtoisia risottoja: Risonno ja speltti

Tai siis...risoton tapaan valmistettuja ryyniruokia.

Meillä rakastetaan risottoja (poikaamme lukuunottamatta) ja hämmentelenkin niitä tämän tästä. Parhaimpina aikaansaannoksinani pitäisin kurpitsarisottoa pekonilla ja ihan perus parmesaanirisottoa. Halusin kokeilla muitakin jyviä samalla tekniikalla tehtyinä, ekologisuuden ja vaihtelun nimissä. Meillä risottoon laitetaan aina valkoviinin lisäksi nesteenä itsekeiteltyjä liemiä, mieluiten kanalientä.

Ensimmäiseksi kokeiluun pääsi Hyvän Tuulen Risonno, jossa luomu yksijyvävehnä kohtaa kukka-ja mausteseoksen. Lisäsin settiin myös pihapuskien kurtturuusunterälehtiä pilkottuna. Aikaansaatu ruoka olisi ollut oikein bueno, jos olisin lukenut mausteseoksen ainesosat ennen keittelyä. Seos sisälsi nimittäin suolaa, jota minä lisäsin tietämättömänä ja -myönnetään- maistamatta ennen loppusilausta. Setti oli näin ollen ihan liian suolainen. En ottanut suolaisuudesta kokonaan syytä niskoilleni, sillä minusta tuntuu hassulta lisätä suolaa tällaiseen seokseen ilmoittamatta sitä selkeämmin.

Toinen risottotyyppinen pyöräytettiin kotimaisesta luomu speltistä. Nyt valkoviinin sijasta sekaan lorautettiin punaviiniä, mikä toimikin juurevanmakuisen jyvän kanssa erinomaisesti. Pidimme spelttisen "risoton" mausta kovasti!

Ulkonäöllään nämä ruskeasävyiset jyväruuat eivät oikein koreile, mutta toisaalta oikein tarjoltuna voisivat olla hyvinkin kauniita. Ja toki makuhan se tärkein on!

Ruusu-kuohuviinirisotto

Jokapaikan kurtturuusu puskee nyt tuoksuvia kukkiaan, joten on aika tehdä ihania ruusuruokia. Kukasta tehtyjä leivonnaisia, säilykkeitä ja ruokia alkaa blogissa olla jo sen verran, että perustin oman tunnisteen *ruusu. Sieltä alta löytyy nyt aiemmin kokoonsaatettuna hilloa, lettua, kakkua ja muuta.

Idea tähän ruusurisottoon lähti taannoisella Riikan matkalla, jossa erään ravintolan listalla oli ylelliseltä kuulostava samppanja-ruusurisotto. Muistelin nähneeni ohjeen jossain ja selailtuani Vivi-Ann Sjögrenin keittiössä-kirjaa löysin sen ruusu-osiosta. Vivi-Ann käytti viininä spumantea, meillä edettiin epäitalialaisittain saksalaisella, Riesling-rypäleisellä kuohuvalla. Pääasia lienee että kuohuva on kuivaa ja että se maistuu lasissakin ruuan keralla.

Lopputulos on oma versioni aiheesta, aika perinteinen risotto ruusulisällä. Ruoka oli suloisen maistuvaa, prinsessamaista. Mietin siinä terälehtiä peratessani ja kuoharipulloa avatessani tämän ruuan olevan oiva annos romanttiselle illalliselle, vaikkapa kosinnan alle. Ensimmäisille treffeille satsi olisi kyllä turhan imelä, ainakin minun makuuni.

RUUSU-KUOHUVIINIRISOTTO
neljälle

100 g voita
1 sipuli pieneksi silputtuna
5 dl risotto-riisiä (meillä Arborio)
2,5 dl kuivaa kuohuviiniä tai samppanjaa
1 l kanalientä
2 kourallista ruusun terälehtiä pilkottuna
2 kourallista vastaraastettua parmesaania
1½ tl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Ruuan valmistelu on hyvä aloittaa suuntaamalla kohti kurtturuusupuskia. Ota juuri irtoamaisillaan olevia terälehtiä pari kourallista. Niitä kunnolla kiinni olevia on turha käydä riuhtomaan, ne vain repeävät. Perkaa ruusut nyppimällä jokaisesta terälehdestä pois valkoinen, kitkerä osa. Huuhdo ja kuivaa hyvin. Risottoa varten halusin pilkkoa terälehdet hyvin, jotta ne eivät tarttuisi viunaleina kitalakeen vaan sulostuttaisivat vaaleanpunaisina sattumina riisien joukossa sekä näöllään että maullaan.

Laita kanaliemi kuumenemaan kattilaan tai sulata se pakkasesta kuten me ja sitten kuumenna.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieneksi pilkottu sipuli. Sipulien vaalennuttua lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan kuohuviini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää parmesaani, ruusunterälahtisilppu ja sitruunamehu. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja hitusella mustapippuria.

Koristele perintölautasiin nostamasi annos ruusunterälehdillä ja kaada laseihin kylmää kuohuvaa.

Kesänautinto!