Negronisorbetti

Juuri ennen joulua kävimme syömässä Gastro Cafe Kalliossa, jossa sain jälkiruuaksi Camparisorbettia. Siitä lähti idea kehitellä joulupöydän jälkiruuaksi raikas Negronisorbetti, sillä olen kyseisen juoman ystävä. Sorbetista tuli todella hyvää, ihan kuin jäistä negronia.

Omat sorbettini noudattavat aina samaa peruskaavaa: vesi-sokeriliemi, siihen joku makuliemi (aiemmin esim. gini ja lonkero) ja lopuksi valkuaisvaahto. Teen sorbettini aina ilman jäätelökonetta, niin tälläkin kertaa. Tein aika pienen erän, josta riittää shottilasilliset usealle henkilölle tai hiukan isommat annokset kahdelle. Kokonaisuutena tästä tulee pari desiä.

NEGRONISORBETTI
n. 2 dl

50 g vettä
50 g sokeria
4 cl giniä (meillä Kyrö-giniä)
4 cl Camparia
4 cl Vermuttia (meillä Antica Formula)
1 tl limemehua
1 munanvalkuainen

Liuota kattilassa sokeri veteen. Jos kuumennat seosta, anna sen jäähtyä ettei alkoholi keity pois. Lisää viileään sokeriliemeen haluamaasi giniä, Camparia ja vermuttia. Lirauta joukkoon hiukan limemehua. Vatkaa joukkoon munanvalkuainen. Jäähdytä jääkaapissa seos jääkaappikylmäksi. Vatkaa hiukan ja usein. Valkuainen jää pinnalle vaahdoksi.
Laita astia pakkaseen. Hiljalleen seos alkaa jäätyä ja on tärkeää aina rikkoa jäähileen rakenne vatkaamalla noin 30 min - tunnin välein. Toista samaa kaavaa kunnes seos on kunnolla jäätynyt, mutta kuitenkin se on edelleen irrallista hilettä. Tässä on sen verran alkoholia, että seos ei kunnolla kovetu jääkalikaksi.
Nauti hyvässä seurassa. 

Juustotarjotin rennosti

kaupallinen yhteistyö ARLA

Vietin nelikymppisiäni kavereiden ja ystävien kesken viime viikonloppuna. Juhlat tekivät minut hurjan onnellisiksi, sillä sain paikalle roppakaupalla tärkeitä ihmisiä. Vieraat todella tekevät juhlan! 

Muusta juhlasta lisää myöhemmin, mutta tässä alkuun jälkiruuasta. 

Olen aiemmin ollut melkoinen suklaahiiri ja nauttinut kovasti kaikesta makeasta. Ikä (?) on tehnyt tässä(kin) suhteessa tehtävänsä ja maku on muuttunut melko radikaalistikin. Otan ravintolassa ruokaillessa mieluummin alkupaloja pidemmän kaavan mukaan ja jätän vaikka jälkiruuan syömättä. Olen myös ottanut tartarin jälkiruuaksi kun en makeiden listalta löytänyt passelia vaihtoehtoa. Juustot ovat kuitenkin ikuinen intohimoni, varsinkin makean hillon kanssa naposteltuna. 

Omiin juhliini en siis lähtenyt väkästämään kakkua tai edes viitsinyt tilata moista. Sen sijaan ostin itselleni parhaiten passaavia kovia, kypsytettyjä juustoja. Tällä kertaa ne meinasivat Kalbach gruyereä ja kolmevuotista comtéa. 

Koska monet pitävät homejuustoista, päätin hankkia niitäkin valikoimaan yhteistyökumppaniltamme Arlalta. Castellon kermaisen pehmeässä Black-sinihomejuustossa yhdistyy lehmän- ja lampaanjuusto, mikä tuo siihen pientä makeutta. Castellon Brie-valkohomejuustossa ilahduttaa luomuisuus. Molemmat juustot ovat laktoosittomia. 

Juustojen keralle laitoin tarjolle suolaisia keksejä ja piparkakkuja, jotka sopivat erityisen hyvin sinihomejuuston kanssa. Itsekeitelty omena-varsisellerihillo toimii hienosti varsinkin kypsytettyjen juustojen kanssa, joten sitä halusin ehdottomasti tarjota juhlavieraille. 

Kyse oli rennon letkeistä juhlista, joten juustolautasten stailaukseen en käyttänyt aikaa lainkaan - kuten huomaatte. Hyvin näytti maistuvan näinkin, joskin olisi maistunut kuulemma enemmältikin jos leikkuuvälineet varsinkin kovemmilla juustoilla olisi olleet paremmat. Onneksi tutut ihmiset olivat minun hummatessa ymmärtäneet itse hakea keittiöstä kunnon puukon leikkaamiseen.

Pieneksi makeaksi tarjosin lakritsia, joka nykyään on suuhuni usein parempaa kuin suklaa. 

Itsehän unohdin maistaa jälkiruokia kokonaan, sillä tässä vaiheessa tanssitutti jo kovasti. 

Poltettu juustokakku

Tämä kakku ei kaipaa erikseen vatkailuja, eikä vaativaa koristelua. Itse asiassa ei mitään koristelua. Riittää kun sekoitat tuhdit ainekset tasaiseksi massaksi ja saat kypsennettyä sen oikeanmoiseksi - päältä palaneeksi, sisältä pehmoiseksi. 

Kyse on San Sebastianissa La Vina ravintolassa nauttimastamme juustokakusta. Netti on pullollaan tämän kakun hehkutuksia. Mietimme etukäteen voiko juustokakku nyt NIIN ihmeellinen olla, mutta maistettuamme huokailimme että voi. Varsinkin paksun, ihan rusinaisen makuisen sherryn kanssa nautittuna jälkiruokaelämys kohosi elämäni ihan parhaitten joukkoon.

Kakun koostumus on hyvin erilainen aiemmin nauttimiini. Se on jotain liivatteisen ja perinteisen paistetun juurtokakun välimaastosta. Maku on todella tuhti, kuten raaka-ainelistasta tuorejuustoineen, kermoineen ja munineenkin voi tulkita. Jos kakkua jää seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään, maku muuttuu voisemmaksi vaikkei siinä voita olekaan. Poltettu pinta tuo oman hauskan makulisänsä pehmeällä karvaudellaan.

Olemme tehneet kakkua nyt muutaman kerran päättämään espanjalaista illallista ja aina se on ollut menestys. Luonnollisesti ihan La Vinan tasolle emme ole päässeet, mutta liki kuitenkin. Paikanpäällä he tietysti käyttävät jotain tiettyä paikallista tuorejuustoa ja kikkoja joilla saavat reunankin kakusta poltettua.

POLTETTU JUUSTOKAKKU

1 kg tuorejuustoa

5 dl kuohukermaa

5 isoa kananmunaa

350 g sokeria

1 rkl vehnäjauhoa

Laita leivinpaperi kuppimaisesti rengasvuokaan, siis sekä pohjalle että reunoille. Kakkutaikina on todella löysä, joten leivinpaperi estää taikinaa valumasta rengasvuuasta pois.
Yhdistä kaikki aineet kulhossa tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Aloita notkistamalla tuorejuusto ja lisää sitten vähissä erin muut aineet.
Kumoa seos vuokaan.
Paista kakkua uunissa 45 minuuttia 200 asteessa. Laita tämän jälkeen uunin grillivastus päälle. Paista kakkua näin vielä 10-15 minuuttia. Pinta palaa näin oikeanmoiseksi.
Kakku on keskeltä hyllyvä kun otat sen pois uunista. Jäähtyessään kakku jämäköityy kyllä sopivaksi.
Tarjoa kakku jäähtyneenä. 

Mesiangervovispipuuro

Mesiangervovispipuuro. Tähän sanaan naulitsin silmäni kun tuttava kertoi facebookissa ravintola Oran tarjoilemasta vappukattauksesta. Tykkään kovasti mesiangervon hiukan mantelimaisesta, kuitenkin kukkaisesta mausta. Olen ennenkin käyttänyt sitä menestyksekkäästi niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Ajattelin ehdottomasti kokeilla vispipuuroa kotonakin. 

Sain Orasta suuntaviivoja puuron tekemiseen. Heillä keitetyt lehdet oli blendattu sekaan, mutta koska meillä ei ole tarpeeksi tehokasta härveliä siihen, otin lehdet kokonaan pois. Hyvin toimi näinkin. Maku liemessä on todella tymäkkä, mitä ei pidä pelästyä.

Puuron maku itsekseen nautittuna oli hieman liian vahva, mutta maidon kanssa nautittuna juuri sopivanlainen. Pidimme kovasti ja suosittelemme lämpimästi! 

Varoituksen sana kuitekin niille jotka ovat aspiriiniallergisia. Mesiangervoa pidetään luonnon omana aspiriinina eikä se välttämättä sovi aspiriiniallergisille. Pari tuttuamme on saanut mesiangervosta armottoman päänsäryn.

MESIANGERVOVISPIPUURO

4 pientä annosta

1 l vettä

250 g mesiangervon lehtiä

         Kiehauta vesi. Lisää mesiangervonlehdet sekaan, Keitä hetki ja siivilöi seos.

1 l mesiangervoliemi

1,5 dl sokeri

1,5 dl mannasuurimo

Kiehauta liemi. Lisää joukkoon sokeri ja mannasuurimot.

Keitä niin kauan kunnes suurimo kypsyvät.

Kumoa vatkausastiaan. Laita kansi päälle jotta puuroon ei tule kuorta.

Vatkaa sähkövatkaimella (hiukan) jäähtyneenä.

Nauti maidon kanssa.

Jogurttinen panna cotta ginisiirapilla

kaupallinen yhteistyö ARLA

Tässäpä helppo jälkiruokavinkki vaikka pääsiäispöytään. Tai kevääntulon juhlimiseen. Tai milloin vain jälkiruokaa tekee mieli. Helpoksi homman tekee se, että kerma-jogurttiosuuden voi tehdä vaikka vuorokautta ennen jääkappiin jämäköitymään.  Muutkin komponentit voi valmistella etukäteen niin että tarjoiluhetkeen jää vain kokoaminen. Saat tarjoiluun mukavasti ravintolamaisuutta ja näyttävyyttä, kun kaadat ginisiirapit aikuisille vasta kun olet nostanut jälkiruokamaljat pöytään. 

Yhteistyökumppaniltamme Arlalta tuli toive kokeilla heidän uutuustuotettaan islantilaista jogurttia. Kokeilimme jogurttia kastikkeena savukalan kanssa yrteillä maustettuna ja se sopi tosi kivasti. Halusimme kokeilla tuotetta myös makeaan ja se toimi näinkin hienosti. Hapan jogurtti jatkoi kivasti panna cottan sitruunaista makua ja kevitti samalla tuhtia kermaisuutta.

Annoksen paahdetut, sokeroidut pähkinät toivat kivaa suutuntumaa ja ginisiirappi etikkaisuudessankin hauskaa särmää. 

Ohjeen pohjana käytimme Tintån ohjeesta sovellettua mesiangervoista limoncello panna cottaa. Limoncello vaihtui meillä nyt sitruunaisuuttakin sisältävään giniin.

PANNA COTTA

kuudelle

2 liivatelehteä

1 vaniljatanko TAI lusikankärjellinen vaniljaa

5 dl Arla kuohukermaa

½ dl sokeria

1 dl Arla Lempi Islantilainen jugurttia

1 luomusitruunan kuori suikaleina

1 rkl luomusitruunamehua

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Puolita vaniljatanko, poista vaniljansiemenet vaniljatangosta ja laita kattilaan TAI laita kattilaan lusikankärjellinen vaniljaa. Lisää kattilaan kerma ja sokeri, kuumenna. Varo kiehauttamasta, sillä kerman rakenne muuttuu.

Nosta kermaseos liedeltä. Puristele liivatelehdet kuiviksi ja lisää lämpimän kerman joukkoon. Lisää lopuksi jugurtti, sitruunankuorisuikale ja -mehu. Sekoita tasaiseksi massaksi. Anna jäähtyä hetki. Ota pois sitruunankuorisuikaleet. Kaada tarjoiluastioihin ja anna jäähtyä kylmässä ainakin 2–3 tuntia tai yönkin yli.

GINISIIRAPPI

1 ½ dl sokeria

½ dl vettä

½ dl valkoviinietikkaa

1 luomusitruunan kuori suikaleina

½ dl sitruunamehua

2 cl sitruunaista giniä (meillä Larios 12)

Keitä sokeri, vesi ja valkoinen balsamico paksuksi siirapiksi. Kun siirappi on 108 asteista, se on valmista. Lämpötilan mittaamiseen voit käyttää paistolämpömittaria. Lisää sitruunamehu sekä kuoripalat ja ota kattila pois liedeltä. Sitruunamehua ei saa kiehauttaa, sillä muuten siirappi muuttuu jäähtyessään rakeiseksi.

Anna siirapin jäähtyä hetki huoneenlämmössä. Lisää gini ja sekoita hyvin. Kun siirappi on kunnolla jäähtynyt, ota kuorenpalat pois ja pullota. Siirappi säilyy pitkään sekä kylmässä että huoneenlämmössä.

SOKEROIDUT PÄHKINÄT

1 rkl oliiviöljyä

100 g cashewpähkinöitä veitsellä pienittynä

40 g fariinisokeria

1 rkl vettä

Kuumenna öljy pannulla, lisää cashewpähkinät ja paahda matalalla lämmöllä niin kauan, että pähkinät muuttuvat kullanruskeiksi. Ole varovainen etteivät pala. Lisää fariinisokeri ja sekoita hyvin. Lisää vesi ja pyöräytä pähkinät kunnolla ympäri, jotta sokeri sulaa kokonaan ja jää kiinni pähkinöiden pintaan. Nosta lautaselle jäähtymään etteivät kypsy (pala) enempää. 

Kokoa annos juuri ennen tarjoilua laittamalla hyytyneiden panna cotta-maljojen päälle paahdettuja pähkinöitä. Kaada vasta pöydässä päälle ginisiirappia. 

Jouluinen jälkiruoka -piparirahkaa ja persimonhilloa

kaupallinen yhteistyö ARLA

Tässäpä todella helppo ja nopea jälkiruoka, joka hurmaa maullaan täysillä. Jääkaapista tulee löytyä valmiiksikeiteltynä tähtianiksella maustettua persimonhilloa, jonka ohjeen laitoin jo viime juttuun täällä. Sen lisäksi riittää kun osaat lusikoida kauniin lasin pohjalle Arlan piparkakun makuista rahkaa, päälle hilloa ja tähän ylle vielä murtaa piparkakuista kivat palat. Vaivattomuudessaan kokonaisuus on ihan älyttömän hyvää!

Arla Keittiö Rahka kausimaku piparkakku on paitsi hyvän makuista, myös laktoositonta. Yhdestä purkista riittää hyvinkin kahdelle jälkiruuaksi, varsinkin kun sen yhdistää makeaan persimonhilloon. Piparkakkupalat tuovat kivaa suutuntumaa muuten pehmeään kokonaisuuteen. Kukan muotoisesta piparkakusta tulee kivoja sydämiä varovasti palastelemalla. 

Tämä on jälkiruoka, jonka ottaisin ilomielin vaikka päättämään jouluruokailumme. Outoa hommassa on että minä en edes pidä rahkasta, mutta tässä kokonaisuudessa maut olivat kohdallaan. 

PERSIMON-PIPARKAKKURAHKA 

kahdelle

1 prk Arla Keittiö Rahka piparkakku 
4 rkl persimonhilloa
1 kpl piparkakku

Lusikoi jälkiruokamaljaan tai lasiin puolet rahkapurkin sisällöstä. Laita loppu rahka toiseen astiaan. 

Lisää molempien päälle 2 ruokalusikallista hilloa. 

Murra piparkakusta paloja ja asettele ne hillon päälle tai murustele piparkakku hillon ylle.

Grillattu raparperi ja lakritsimousse

Hillityn hallitun pikkuannoksisen grillimenumme päätti aivan ihanan makuinen raparperijälkiruoka, joka oli helppokin vielä! Grillattuun raparperiin yhdistettiin etukäteen jääkaappiin tehty lakritsimousse ja muutama mintunlehti ryytimaasta. Minusta esillepanostakin tuli yksinkertaisen tyylikäs. 

Tämä Jouni Toivasen ohje löytyy Glorian ruoka & viini-lehden numerosta 4/2017. Muutimme kyllä kokonaisuutta hiukan, etenkin koon puolesta. Tässä ohjeistetuilla määrillä saa kuvan mukaiset neljä annosta. Alkuperäisen ohjeen tumman ruokosokerin vaihdoimme muscovadosokeriin, sillä pidämme sen jo valmiiksi lakritsaisesta mausta kovasti.

GRILLATTU RAPARPERI JA LAKRITSIMOUSSE
neljälle

raparperinvarsi neljään osaan pilkottuna
¼ dl muscovadosokeria
mintunlehtiä

lakritsimousse
(1 dl valmista moussea)

50 g mascarponea
30 g ranskankermaa
½ tl lakritsijauhetta
2-3 rkl muscovadosokeria

Aloita moussesta. Laita kaikki raaka-aineet kulhoon. Vaahdota säkhövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi. Laita jääkaappiin odottamaan.
Kuumenna grilli. Grillaa raparperia molemmin puolin 3 minuuttia niin että kuori tummenee.
Laita raparperinvarret lautaselle. Ripsi päälle muscovadosokeria. Laita viereen lakritsimoussea. Viimeistele annos mintunlehdillä.

Kuubalainen jälkiruoka: ihanat uunibanaanit

Suora käännös alkuperäisestä ohjeesta olisi ollut banaanilaatikko. Eipä tuo kerro juuri mitään tästä jälkiruuasta. Mutta se kertonee, kun kuvailen että siivutetut banaanit, voinokareet ja ruskea sokeri paahdettiin uunissa melkein kinuskiseksi. Lisämakeudesta huolehtivat rusinat ja pureskeltavasta suutuntumasta pekaanipähkinät. 

Suoraan sanoen en tiedä miten kuubalainen tämä ohje on. Löysin tämän sivustolta jonka otsikkona oli kuubalaiset ruuat. Havannan reissumme aikana emme tainneet syödä ainoatakaan jälkiruokaa, sillä pääruuat olivat usein todella tuhteja. Toisaalta, aikuisten reissulla jälkiruoan virkaa hoitivat hyvin rommipohjaiset juomat.

Pienensin mitat sopiviksi neljälle. Ripotellessa sokeria banaanien sekaan määrä tuntui niin hurjalta että vähensin sen puoleen. Tämä oli ainakin meille sopiva makeus. Juuri ennen tarjoilua, uunin jälkeen sekaan lorautettiin hiukan rommia, mutta vain aikuisille.

Jälkiruoka oli helppo ja nopea toteuttaa. Ohjeessa suositeltiin nauttimaan uunitettu herkku jugurtin tai jäätelön kanssa. Me päädyimme yksimielisesti jälkimmäiseen.

UUNITETTU, KINUSKINEN BANAANI
neljälle jälkiruuaksi 

3 banaania 
½ dl ruskeaa sokeria (meillä kookossokeri)
½ dl voita
½ dl rusinoita
½ dl pekaanipähkinöitä
pieni lorautus brandyä / rommia aikuisille

tarjoiluun jäätelöä

Leikkaa banaanit pitkittäin siivuiksi. Pilko pähkinät noin kolmeen osaan.
Voitele yksi isohko tai neljä annoskokoista uunivuokaa.
Laita vuokaan puolet banaanisiivuista, puolet voista pieninä nokareina ja puolet sokerista. Lisää puolet rusinaoistaja puolet pekaanipähkinöistä. Tee toinen kerros samalla lailla.
Laita 180 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Anna jäähtyä ainakin 5 minuuttia. Lorauta aikuisille hiukan brandyä tai rommia sekaan.
Nauti vaniljajäätelön kanssa.

Nopea jälkiruoka jogurtista ja karkkiporkkanoista

Nyt pläjähtää eetteriin helppo, nopea ja maultaan ihanan erilainen, raikas jälkiruoka. Jukka oppi tekemään moisen kreikkalaisten kokkien opastamana maan katuruokaa ja matkailua esittelevässä pressitilaisuudessa. Lihavartaiden, maalaisranskisten ja salaatin jälkeen lusikoitiin tätä kreikkalaista jogurttia, jonka pinnalle oli aseteltu sokeri-kaneliliemessä maustettuja porkkanasiivuja. Rapeutta suutuntumaan toivat pohalle murustellut kanelipiparit. Siinä kaikki! 

Mies teki tätä ihanuutta kotonakin arkiruuan jälkkäriksi. Maku oli tasapainoinen kattaus makeutta, rasvaista jogurttia ja hentoa mutta selkeää kanelisuutta sekä pohjalla että porkkanoissa. Tuumasimme että kanelisuus käy hyvin myös tähän joulunaikaan ja pohjalle voisi murustella vaikka joulupipareitakin.

Pisin aika reseptissä menee porkkanaliemen jäähdyttelyyn. Jos rouskutettavat laittaa maustumaan etukäteen, jälkiruuan kokoaa hetkessä herkuteltavaksi. Viitseliäimmät leipovat tietysti kanelipiparit itse, me tyydyimme kaupan valmiisiin ollen oikein tyytyväisiä. 

Siivuttaessasi porkkanat ihan ohuiksi ne kipristyvät kauniisti kukkamaisiksi. 

KREIKKALAISTA JOGURTTIA KARKKIPORKKANOILLA
neljälle

6 kpl kanelipiparia
200 g rasvaista kreikkalaista jogurttia

150 g porkkanoita kuorittuna
150 g sokeria
1,5 dl vettä
1 kanelitanko
½ sitruunan mehu

Siivuta porkkanat ohuiksi. Laita pieneen kattilaan vesi, sokeri ja kanelitanko. Kun seos kiehuu, lisää porkkanasiivut. Anna porista pari minuuttia. Suutuntuma pitää kuitenkin jäädä purtavaksi. Ota kattila pois liedeltä. Lisää sitruunamehu. Jäähdytä seos.

Kokoa jälkiruoka:

Murusta jälkiruokamaljan pohjalle käsin 1½ piparia per malja. Murut saavat jäädä paloiksi erotuksena jauhomaisuudesta. Lusikoi päälle jogurttia. Lusikoi tähän päälle porkkanoita ja lientä.

Geishapalat helposti

Olin valinnut isänpäivän aterialle kovasti työlään oloisen juustokakun salmiakkisilla raidoilla, mutta pohdin perjantaista leipomisjaksamistani pitkän työviikon päätteeksi. Suuremmoiselta tuntuvana lahjana eteeni pompsahti netissä Kananpoikien bistro-blogin sivulta Geishapalat ja isänpäivä-aterian jälkiruoka koki suklaisen suunnanmuutoksen. Lasteni isä pitää meinaten hurjasti Geisha-suklaasta ja tämä olisi hänelle täysin uusi tapa nauttia sitä. Arvelin myös lasten pitävän baakkelsista.

Kaikki tykkäsivät suklaisesta leivonnaisesta kovasti, kun sitä äsken jo lounaan päälle nassutimme! Pohja oli pehmoinen ja päällinen täynnä suklaisen tuhtia makua. Niin, meillä siis vietetään isänpäivää jo tänään, ohjelmallisista syistä. Täytyykin mennä tästä pukeutumaan sillä pian lähdetään kohti Helsinkiä, jossa yllätysohjelma tapahtuu. 

Puolitin pellillisen ohjeen piirakkavuokaan, sillä arvelin siitäkin riittävän makeutta neljälle ihan riittämiin. Eli jos haluat piirakkaa pellillisen, tuplaa raaka-aineiden määrä. 

GEISHAPALAT

piirakkavuoallinen

pohja:

75 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

1,5 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl vaniljajauhetta

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

1 dl maitoa

kuorrutus:

100 g Geisha tumma suklaata paloiteltuna

0,5 dl kuohukermaa

pinnalle:

2 kpl (noin 70 g) maitosuklaa Geisha-patukkaa rouhittuna

Sulata voi.

Sekoita kuivat aineet eli vehnäjauhot, kaakao, leivinjauhe ja vanilja keskenään.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää kuivat aineet ja maito vuorotellen munasokerivaahtoon puuhaarukalla sekoitellen.

Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu, jäähtynyt voi.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratun piirakkavuuan päälle.

Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä ennen kuin laitat kuorrutuksen päälle.

Kuumenna kerma kiehumispisteeseen. Ota kattila liedeltä ja sulata paloiteltu suklaa joukkoon. Levitä geishakuorrutus piirakan päälle.

Ripottele pinnalle Geishaa rouhittuna.

Makeat joulupopcornit + arvonta

Joulunalusajan brunssia miettiessä halusin pöytään myös naposteltavaa varsinaisten ruokien lisäksi. Inspiraatiota etsiessä selailin Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kaunista "Hyvää joulua"-kirjaa. Uusitusta, vegaanireseptein laajennetusta teoksesta löytyi hauskat "Joulupopparit", josta lapsetkin innostuivat heti. 

Valmiit popcornit sekoitettiin öljystä, voista ja mausteista tehtyyn seokseen ja herkku on valmis. Toki jäähtymistä piti odottaa muutama minuutti. Maku oli vinkeän hauska, hyvin erilainen suolaisiin popcorneihin verrattuna. Tosin mausteseosta olisi meidän makuun voinut olla enemmän, joten laitoin ohjeeseen nyt määrät puolitoistakertaisena kirjan versioon verrattuna. Kaikki popcornit nakkautuivat sekä lasten että aikuisten suuhun, aika mukavalla tahdilla! 

Tämä resepti sai miettimään millä muulla sitä voisi poppareita maustaa tai mihin muuhun poppareita voisi yhdistää, sillä "Hyvää joulua"-kirjassa popcornit oli upotettu suklaaseen piparminttukarkkien kanssa saaden aikaan kauniita makeisia. 

Meillä popcornit tarjottiin säilyketölkistä osana leikittelevää valko-teräksistä kattausta. Edellisestä postauksesta (täällä) voit lukea lisää kattauksesta ja osallistua samalla 75 euron Heirol-lahjakortin arvontaan. 

JOULUISET POPCORNIT

2 litraa valmiita popcorneja

1,5 rkl rypsiöljyä

1,5 rkl voita

1,5 rkl siirappia

ripaus suolaa

1,5 tl kardemummaa

hiukan vajaa 1 tl mustapippuria

1,5 rkl kanelisokeria

Kuumenna rypsiöljy ja voi kattilassa pannulla. Lisää mausteet. Sekoittele hetki niin että kattilasta nousee mausteinen tuoksu. Nosta kattila liedeltä. 

Kääntele mausteseos popcornien joukkoon. 

***

Kirja saatu arvostelukappaleena.

SE Tarte Tatin! Cafe Postres, Porvoo

Porvoon vierailuun piti ehdottomasti saada sisällytettyä käynti maaliskuussa avatussa Cafe Postresissa. Söimme pohjille täyttävän lounaan Zum Beispielissa, joten mieleen (ja mahaan) mahtui vain jälkiruoka. Kun huomasimme artesaanikahvilasta saavan SITÄ keikautetta omenapiirakkaa, ei muuta vaihtoehtoa enää ollut. 

Olimme aikanaan illlallisella nyt jo suljetussa Postresissa Helsingissä ja ihastuimme taivaalliseen Tarte Tatiniin. Muistan syöneeni jälkiruokaani hiljaisuuden vallitessa. Jukka kysyi pöydän toiselta puolelta miltä maistui ja kun kohtasi hiljaisuutta olankohautuksineen, mies tiesi että nyt oli jotain herkkua edessä jota ei tehnyt mieli jakaa. Kokeilimme tehdä piirasta myös itse, mutta samanmoiseen ihanuuteen emme kyllä yltäneet. Nyt ravintolan kanssa samojen taustajoukkojen perustettua kahvilan Porvooseen oli tilaus selkeä, vaikka kaikenmoista muutakin ulkonäöllään houkuttelevaa olisi ollut tarjolla. 

Onneksi tilasimme jälkiruuaksi omenapiirakan puoliksi, sillä kokonaisuus oli makeudessaan yllättävän suuri ja muistetun tuhti. Jukka puolitti Tarte Tatinin valmiiksi peläten kai jäävänsä nuolemaan näppejään yhden herkkusuun haarukoidessa kaiken napaan. Makumuisto sai arvoisensa kokemuksen - Tarte Tatin oli juuri sellaista hampaisiin tarttuvan tahmaista, rapeaa, omenapehmeyttä ja kinuskin makua pullollaan. Ihanaa! Kahvila saa kiitosta siitä, että tilaamamme tummapaahtoinen kahvi toimitettiin pöytään kannussa, jossa se pysyi lämpimänä ja kaatovalmiina pyllyä nostamatta tai tarjoilijaa odottamatta. 

 
Rosoisen kauniit ja hauskat keramiikka-astiat ovat Leena Kouhian taiteilemia. 

Cafe Postresissa oli erilaisia, rauhallisen kauniita ja tyylikkäitä pöytäkokonaisuuksia. Ulkona oli myös terassipaikkoja. Tänne palaan mieluusti toistekin. Saa nähdä raskinko tilata muuta kuin ihanaa Tarte Tatinia. 

Helppo herkkupöytä ja mutakakku keksimuruilla

Lastemme viime sunnuntaisten yhteissynttäreiden jälkiruokapöytä koottiin todella helposti. Ostimme muksujen toiveiden mukaisia jäätelöitä ja lisäksi niihin sopivia lisukkeita. Näin jokainen vieras sai koota itse "unelmisensa jäätelöannoksen". 

Juhlasankarit halusivat herkkupöytään salmiakkia, hedelmäkarkkeja, ranskanpastilleja, Pätkispaloja, Kouvolan lakritsia, marenkia, täytekeksejä, erilaisia nompparelleja, kinuski- ja lakritsikastiketta ja suolapähkinöitä. Jotta homma ei näyttäisi ihan uppolaiskalta, äiti halusi leipoa jotain jäätelöannoksiin sopivaa. 

Passeli ohje löytyi helposti Nannan kakkukoontipostauksesta. Mutakakku keksimuruilla kuulosti juuri oikeanmoiselta jäätelöpöytäämme. Ja sitä se olikin! Mehevän valuva suklainen kakku oli todella makea ja täyteläinen niin että pienikin pala riitti. Rouskuvat kandisokerikeksipalat mielenkiintoistivat muuten pehmeää kokonaisuutta. 

MUTAKAKKU KEKSIMURUILLA

½ pakettia Kandisokerikeksejä
150 g voita + hiukan voiteluun
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Laita leivinpaperi nalkkiin irtopohjavuokaan reunan ja pohjalevyn väliin. Voitele vuoan reunat voilla.
Murenna keksit paloiksi. Paloittele suklaa.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon suklaapalat sulamaan.
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon jauhot varovasti sekoittaen muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu suklaa-voiseos taikinaan. Lisää myös 2/3 kekseistä taikinaan.
Kaada seos leivinpaperoituun vuokaan. Ripottele päälle loput keksipalat.
Paista kakkua uunin alaosassa 15 minuuttia. Kakun tulee jäädä keskeltä hyllyvän tahmeaksi.
Irrota hiukan jäähtynyt kakku vuoan reunoista. Nosta kakku papereineen tarjoiluastiaan, niin sinun ei tarvitse murehtia taikinamaisen kakun levahtamista. Revi leivinpaperi kauniimmaksi.

For adults only - gin and tonic piirakka

Jukka palasi työmatkalta Australiasta 40-vuotis syntymäpäivänään. Olemme juhlistaneet ja tulemme vielä juhlimaankin miehen ikämerkkipaalua, joten suurempia kinkereitä ei nyt pistetty pystyyn. Halusin kuitenkin leipoa miehelle jotain. Kun silmiini osui "Gin and tonic tart" delicious.-sivustolla, oli baakkelssi päätetty. Jukka kun on kovin tykästynyt gin & tonic-juomiin. 

Giniä piirakkaan lorahtaa peräti 1,2 desiä. Thickened creamin korvaaminen sujui tässä reseptissä hyvin ranskankerman avulla. Minä sain piirakan pinnan tummumaan turhan paljon, mutta se ei onneksi makuhaitannut. Tummuus häivyttyi hiukan tomusokeritumpsautuksilla. Koko piirakan maku on liian sitruunainen, vaikka jätin sitruunajyräämisen pelossa jo sitruunamehutkin lisäämättä. Ginin ja tonicin maku ei pääse framille lainkaan.  En kyllä lähtisi tarjoamaan tätä gt-piirakkana lainkaan, sillä minusta nimetty maku pitää löytyä tarjotussa ruuassa selkeästi. Jäähdyttelyineen ja siirapinkeittelyineen ginipiirakan teossa meni aika tavalla aikaa. Toiste en tähän baakkelsiin ryhdy, vaikka tortun maku sinänsä olikin ihan hyvä.

Olisiko sinulla heittä jotain toimivaa ginileivonnaisen ohjetta minulle?

Raparperisorbetti

Kesä on sorbettien aikaa ja niin myös raparperi. Miksei siis yhdistäisi näitä kahta? Lopputuloksena on mukavan hapokas sorbetti todella helposti.

RAPARBERISORBETTI 

3-5 raparperin vartta (n. 500 g)
1,5 dl vettä
150 g sokeria
1 tl sitruunanmehua
1 valkuainen

Pilko raparperi pieniksi paloiksi. Laita kattilaan vesi, sokeri ja raparperinpalat. Keitä kunnes raparperit ovat pehmenneet. Tähän ei mene kuin muutama minuutti. Soseuta sauvasekekoittimella tasaiseksi. Lisää sitruunanmehu. Anna jäähtyä ja kylmetä jääkaapissa. 

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, ei tarvitse olla mikään kova vaahto. Sekoita valkuaisvaahto kylmentyneeseen raparperiseokseen. Laita jäätelökoneeseen. Jäähdytyksen voi tehdä myös pakkasenkestävässä rasiassa. Sekoita seosta jäätymisen aikana noin 30 min välein jotta seoksesta tulee tasaista eikä se jäädy kokkareille. Meillä on "jäätelökone" mutta käytän ainoastaan sen kulhoa sorbetin teossa ja teen samaan tapaan kuin millä tahansa kulholla. 

Nauti sorbetista ja kesästä!

Tässä linkit edellisiin sorbetteihimme:
Lovegun sorbetti
GT sorbetti
Lonkerosorbetti
Jallukolagranite

Mansikkaleivos paahdetulla valkosuklaalla

Mansikka viinerileivostyyppisesti ei ole koskaan ennen houkuttanut minua. Nyt se teki sen todella viettelevästi Campasimpukan ohjeistamana ja kuvaamana. Onneksi teki, sillä nopeasti kokoonsaatetut mansikkaleivokset paahdetulla valkosuklaalla olivat ylimaallisen hyviä. Koko perhe piti kovasti näistä Jukan lomanalun kunniaksi tehdyistä baakkelseista. 

 Mansikat hain lähitilalta Illilästä, josta mansikkaa voi ostaa myymälän tiskiltä tai käydä poimimassa itse.

NOPEAT MANSIKKALEIVOKSET
4 kpl

2 ohutta lehtitaikinalevyjä kahteen palaan leikattuina

juoksevaa hunajaa
pieni pala raparperia ohuiksi suiroiksi pilkottuna
4 mansikkaa
3-4 palaa valkosuklaata pilkottuna

Sulata lehtitaikinalevyt leivinpaperin päällä pellillä. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa levyt kahteen palaan. Leikkaa levyjen reunoille pienet viillot joka sivulle ilman, että viilto menee aivan läpi taikinan.
Ota kannat pois mansikoista. Siivuta marjat noin neljään viipaleeseen.
Purista taikinalevyille hieman hunajaa. Laita raparperisuiroja jokaiselle taikinapohjalle. Lisää mansikkapalat.
Asettele valkosuklaapaloja päälle.
Paista noin 15 minuuttia. 
Anna jäähtyä (hiukan tai kokonaan) ennen syömistä.

Mikä on sinun mansikkaherkkusi, jos maukkaasti pelkälteen syöty mansikka lasketaan pois luvuista? 

Linkitkin omaan ohjeeseen kommenteissa ovat erittäin tervetulleita!

Blogista löytyy hyvin erilaisia herkkuja mansikkaan liittyen. Kannattaa kurkata linkkien taakse! 

marenkikuorrutettu ruusu-marjapiirakka  

lohiceviche ja raaka mansikka

Pimm´siä, lipstikkaa ja pihasauniota mansikoille

mansikka-raparperivispipuuro inkiväärimaidolla

*mansikka-tunniste on nyt myös lisätty blogiin uutuutena.