Helppo arkiruoka: Currywurst

Currywurst on herkku, jota on pakko saada jokaisella Saksan reissulla. Maku on yksinkertainen ja koukuttava. Makkaran -usein valmiiksi pätkityn- päälle kauhaistaan reilusti tomaattista currykastiketta ja tumpsautellaan tähän ylle vielä runsaasti curryjauhetta. Makkara tarjotaan joko itsekseen, leivän kanssa tai ranskalaisten vierellä. 

Tämä currywurst-annos syötiin vuosi sitten Tegelin EsS-Bahn vaunussa. 

Helppoja arkiruokia tuumaillessa currywurst pompsahti mieleemme. Koko setti onnistui koostaa ranskisten uunissaoloaikana, joten helposta ja nopeasta herkusta on kyse. Kastikkeen maku oli oikein hyvä. Siinä oli sopivasti makua ja pehmeyttä niin että se kelpasi toiselle lapsistakin. (Toinen mutisi jotain suutuntumasta ja vivahteesta joku ei osunut omaan makuhermoon - phuuh.) 

Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Kastikkeen ohje on Mikko Takalan ja Sami Rekolan kirjasta "Street food", jonka ohjeella on ennenkin onnistuttu aamiaistacojen muodossa. 

CURRYWURST

makkaroita
halutessasi leipää tai ranskalaisia perunoita
currywurst-kastiketta (ohje alla)
curryjauhetta

Grillaa tai paista makkarat. Viipaloi halutessasi.
Tarjoa leivän tai uunissa kypsennettyjen ranskanperunoiden kanssa.
Kauhaise päälle kastiketta ja tumpsuta vielä päälle curry-jauhetta.

CURRYWURST-KASTIKE

neljälle

2 rkl öljyä
1 iso sipuli
2 tl (savu)paprikajauhetta
1 rkl curryjauhetta
½-1 tl chilijauhetta
1 tölkki tomaattimurskaa
1 dl ketsuppia
2 tl Dijon-sinappia
1 Rkl sokeria
3 rkl worcestershire-kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko sipuli. Paista keskilämmölllä pehmeäksi, noin 10 minuuttia.
Lisää paprikajauhe, curry ja chilijauhe. Paista pari minuuttia jatkuvasti sekoittaen.
Kaada mukaan tomaattimurska, ketsuppi, sinappi, sokeri ja worcestershire-kastike. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehahtaa ja lske lämpöä. Hauduttele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin puoli tuntia.
Surauta kastike sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

Mustamakkarahodarit ja puolukkamajoneesi

Tähän ruokaan idea tuli vuoden 2017 Tuska-festareilta, jossa emme edes olleet. Sähköpostimainossyistä päädyimme tiirailemaan Tuskan mustanpuhuvaksi mainostettua ruokatarjontaa, jossa komeili yhtenä annoksena mustamakkarahodari puolukkamajoneesilla. Jukka innostui asiasta heti, sillä mies pitää tuosta ryynisestä verimakkarasta kovasti.

Toimeennuimme asiassa kuitenkin vasta nyt, mutta onneksi edes nyt. Mies piti kokonaisuudesta todella kovasti! Minulle mustamakkara ei edusta herkullisuutta, vaikka muuten en veriruokia karta ja ryynimakkaraakin olen oppinut syömään. Jukka sai siis syödä mustamakkarahodarinsa yksin meidän muiden nassuttaessa tavallisia versioita. 

Hodarisämpylät tehtiin Voisilmäpeli-blogista  tutulla ohjeella . Nyt Jukka käytti desin verran vähemmän jauhoja ahkeran vaivauksen ansiosta. Makkaran lisäksi sämpylän väliin päätyi tässä meidän versiossamme vain puolukkamajoneesia ja rapsakaksi paahdettua sipulia.

Jos majoneesia jää yli hodaritarpeen, sillä voi maustaa vaikkapa coleslawn, jota me taas tungimme perushamppareiden väliin.

PUOLUKKAMAJONEESI

perusmajoneesia (ohje täällä)
1 dl puolukoita

Tee majoneesi. (Keltuaisen erottelusta jääneellä valkuaisella voit voidella hodarisämpylät).
Survo puolukat rikki.
Nostele haarukalla puolukoita niin ettei ihan kaikkea mehua mene majoneesiin.
Sekoita.

HODARISÄMPYLÄT

8 kpl

4 tl sokeria                          
2,5 tl kuivahiivaa                  
3 dl lämmintä vettä    
2 rkl rypsiöljyä                     
2 tl  suolaa                         
6-7 dl  vehnäjauhoa         
voiteluun: munanvalkuaisia

Sekoita sokeri, kuivahiiva ja ½ desiä lämmintä vettä. Odota noin 5 minuuttia kunnes seos alkaa hieman kuplia. Lisää loppu vesi, öljy ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Ota taikina kulhosta jauhotetulle pinnalle ja vaivaa n.10 minuuttia, kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Jos taikina tarttuu kovasti käsiin, lisää jauhoa tarpeen mukaan, mutta vältä laittamasta jauhoa yhtään enempää kuin on pakko.

Kohota taikinaa lämpimässä, ei-vetoisassa paikassa 1 ½ tuntia. Jaa sen jälkeen taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele hodarisämpylän muotoisiksi. 

Asettele leivinpaperin päälle. Peitä sämpylät liinalla ja kohota vielä puolisen tuntia. Voitele valkuaisella ja paista 200-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kohonneet ja saaneet hieman väriä. Tarjoa haaleana tai kylmänä. 

KOKOA HODARIT

sämpylä

mustaa makkaraa

puolukkamajoneesia

paahdettua sipulia

Lämmitä pätkä mustaa makkaraa. 

Laita mustamakkara halkaistun sämpylän väliin. 

Lusikoi päälle puolukkamajoneesia.

Ripsi päälle paahdettua sipulia. 

Maukas chorizosalaatti + arvonta

Tästä chorizo-kikhernesalaatista veikkaan hittiä grilliruuan kaveriksi kesällä. Mielessä on jo kuuma päivä, jolloin puugrillin tuoksu täyttää pienen pihamme, Jukka grillaa rasvaista entteriä ja minä loikoilen riippumatossa roselasi kädessä kun olen ensin valmistellut tämän salaatin maustumaan. 

Maistui salaatti toki eilen lounaallakin töissä, mutta veikkaan tunnelmalisän parantavan makua entisestään. 

Salaatti on helppo saattaa kokoon muutamasta raaka-aineesta ja marinadista. Maku on mausteisen mukava, kevyehkö ja täyttävä. Makkara tuo kivaa rasvaisuutta ja punasipuli miedon kirpsakkaa rapsakkuutta. Paprikoiden grillaaminen ja kuoriminen on salaatin työläin osa, joten kovin työläs se ei ole, kunhan polttaa paprikat ihan mustiksi. Makea maku ja pehmeä suutuntuma palkitsevat kyllä kuorimisen vaivan!

Salaatti on kotoisin bloggaajakollega Erja Ariela Säkkisen uutukaiskirjasta Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin. Tiesin Arielan jakavan rakkauteni mustekala- ja munakoisoruokiin, mutta sitä en ennen kirjaa tiennyt että meillä on sama tapas-suosikki - ohuesti paneroidut kroketit. Niitä kokeilen varmasti kirjan ohjeella, serranolisällä. Mustekaloihin ja munakoisoon löytyy kirjasta useita reseptejä, mielenkiintoisimpana uppopaistetut munakoisosiivut jotka nautitaan ruokohunajan tai vaahterasiirapin kanssa. Yhtä lailla kiinnostavaksi nousevat kirsikkagazpacho, ja syyrialainen kananmaksa granaattiomena-siirappikastikkeessa. 

Kulinaristiretkikirjassa makumatkataan Andalusiassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä, joissa kirjoittaja on paitsi reissannut myös asunut. Arvostan sitä, että Ariela on antanut myös ravintolasuosituksia paikanpäälle, sillä hinku matkustaa varsinkin Israeliin senkuin kasvoi tämän kirjan myötä. Pidän kovasti jutuista reseptien ohessa, joiden myötä opin mm. sen mitä meinaa jos joku tuumaa minulle "olkoon chrein kanssasi". Niitä olisi saanut olla vieläkin enemmän, mutta toisaalta vastaavia turinoita löytyy onneksi myös paljon Arielan blogista Andalusian auringossa. 

Selaillessa Andalusian auringossa-kirjaa minulle nousee hinku tehdä brunssi kokonaan teoksen antimilla. Brunssille katettaisiin ainakin tässä ohjeistettua chorizo-kikhernesalaattia, espanjalaista majoneesista perunasalaattia äyriäisillä, mausteisessa tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia eli shakshoukaa, maurilaisia lihavartaita grillistä ja arabialaisia minipizzoja. Churrot appelsiinisella suklaakastikkeella saisivat päättää brunssin makeasti. Tämän pöydän äärelle kelpaisi kutsua kaveriporukan nautiskelemaan ja nauramaan, sillä moinen on tapana kirjan kulttuureissakin: jakaa rakkautta ruuan kautta yhteen kokoontumalla.

Eikö vaan olisikin kiva omistaa tämä kirja ja tehdä omia brunssi- tai lounassuunnitelmia lomapläänäilyistä puhumattakaan? Kirjasta kiinnostuneet voivat jättää sähköpostinsa tämän jutun kommentteihin. Sunnuntaina 26.3 klo 20 lupaan arpoa yhdelle onnelliselle tämän ihanuuden. 

SALAATTI KIKHERNEISTÄ, CHORIZOSTA JA PAAHDETUISTA PAPRIKOISTA

Garbanzo con chorizo y pimientos

lounaana 2-3:lle, lisukkeena useammalle

1 tlk kikherneitä (valutettuna paino 240g)

1 pieni punasipuli, ohuina renkaina

3 paahdettua punaista paprikaa (tai 1 prk valmiiksi paahdettuja paprikoita)

200 g chorizoa (kesto- tai raakamakkarana)

nippu rucolaa

nippu lehtipersiljaa

marinadi

½ dl mietoa öljyä

1 rkl sherryviinietikkaa

½ tl pimientonia (savupaprikajauhetta)

 ¹⁄₄ tl juustokuminaa
 ¹⁄<sub>4 tl korianterinsiemeniä, jauhettuna
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun
sitruunalohkoja</sub>

_{Valuta kikherneet lävikössä. Yhdistä punasipulien kanssa kulhossa. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada kikherne-sipuliseokseen. Sekoita.} 

_{Halkaise paprikat. Paahda grillissä tai grillivastuksen alla kunnes paprikoiden pinta mustuu kunnolla ja kuplii.} 

_{Nosta sivuun ja peitä kunnes paprikat ovat jäähtyneet käsiteltäviksi. Kuori ja suikaloi (tai paloittele kuten minä).}

_{Leikkaa kestomakkarachorizo noin sentin paksuisiksi siivuiksi ja paista niihin pannulla ilman öljyä hyvä väri. Nosta reikäkauhalla tarjoilukulhoon. Jos käytät raakamakkaraa, plumpsauta makkarapaloja kuorestaan pannulle ja paista ne kunnolla kypsiksi. Itse tein pikkurillinpään kokoisia palluroita jotka kypsentyivät nopsaan.} 

_{Sekoita tarjoilukulhossa makkara, rucola, paprikapalat, persilja ja kikherne-sipuli. Tarkista maku ja tarjoile tuoreen sitruunamehulorauksen kera.} 

_***

Kirja saatu arvostelukappaleena, WSOY toimittaa arvontakirjan. 

Aamiaistacot

Aamiaistacot ovat ihan loistava idea hieman kankeaan, juhlimisen jäykistämään aamuun. Toisaalta ne toimivat myös hemmottelevana, brunssimaisena aamun aloituksena vaikkapa sunnuntaina. Aamiaistacojen ohje on inspiroivasta Mikko Takalan ja Sami Rekolan "Street food" kirjasta, jossa matkataan eri puolille maailmaa maistellen ja ohjeistaen paikallisia katuruokia. Tommi Anttosen elämäntäyteiset, rennot ja herkulliset kuvat tukevat hyvin kirjan maanläheistä otetta. Kirja on omiaan nostattamaan paitsi nälkää, myös matkakuumetta. Haluaisin nyt ehdottomasti matkata takaisin Tokioon haukkaamaan muutaman gyozan, kuten myös ikuiseen haaveeseeni San Sebastianiin nauttimaan pintxon jos toisenkin. Vaikka Texasin Austin Amerikassa ei muuten ole ykkösmatkakohteideni listalla, alkoi sekin kuulostaa kiinnostavalta juuri katuruokansa ansiosta.

Kirjan mukaan aamiaistacot ovat juurikin Austinin ykkösaamiaisruoka, jota on syöty osavaltiossa 1930-luvulta lähtien. Aamiaistacot sisältävät aina kananmunaa paistettuna tai kokkelina, muuten täytevaihtoehdot ovat rajoittamattomat. Aamiaistacot ovat halpoja valmistaa. Streetfood kirjasta löytyy myös Jimmy Carterin vaalivoittoa 1976 juhlistamaan kehitetyt maapähkinämunakokkelitacot ja tässä ohjeistettujen tacojen kanssa hyvin samanhenkiset, mutta papuisat aamiaisburritot huevos con chorizo. 

Aamiaistacossa täytteet kääräistään kuulemma vehnätortillan sisään, vain harvoin maissitortillaan. Siksi onkin epäloogista että kirjan ohje neuvoo tekemään maissitortillat. Me lämmitimme pannulla kaupan valmiita luomutortilloja, mutta ne voi tehdä itse vaikka nokkosversioina. Puolitimme suurpiirteisesti kirjan ohjeen ja se riitti hyvin neljälle tortillalle. Käytimme raakamakkarachorizoa, jolloin paistoimme ne ensin lisäten pannulle vasta sitten munakokkeliainekset. Näin kokkelista tuli hiukan "likaisen" väristä, mutta maku on makkaran rasvan ansiosta enstistä syvempi ja kaiken talteen ottava. Ohjeistuksen mieto kermajuusto meinasi meillä cheddaria. 

AAMIAISTACOT
neljälle tortillalle

140 g (2 kpl) raakamakkarachorizoa
3 kananmunaa
0,3 dl maitoa
mustapippuria
suolaa
1 dl raastettua cheddaria
tabascoa oman maun mukaan
1 dl tacosalsaa
4 tortillaa

Valmista tacosalsa vaikka jo edellisenä iltana tai puoli tuntia ennen muuta kokkailua. Ohjeen löydät täältä.
Sekoita munat haarukalla rikki pienessä kulhossa, lisää tähän maito, mustapippuri ja suola.
Raasta cheddar.
Lämmitä paistinpannu liedellä. Puristele raakamakkarasta pieniä palluroita pannulle. Paista kypsäksi keskilämmöllä. Lisää munaseos. Paista sekoittaen kunnes kokkeli on täysin kiinteää.
Lämmitä samaan aikaan tortillat viereisellä pannulla.
Kokoa tacot laittamalla tortillan päälle ensin juustoraastetta, sitten chorizo-munakokkelia. Mausta tabascolla ja salsalla.

Suupalat grillimakkarasta

Suupalat makkarasta ja perunasta. Kyllä! Sopivan ronskia, tarpeeksi fiiniä ja loistavasti maistuvaa. Laadukkaista raaka-aineista tehtynä makkaraiset suupalat eivät kalpene lainkaan fiineille virityksille. 

Käytimme suupaloihin Makulihan makkaroita grillattuna. Toiseen versioon tuli Olivia Välimeren grillimakkaraa, jossa makuina on aurinkokuivattua tomaattia, yrttejä ja suomalaista lihaa. Osa makkaran rasvasta on oliiviöljyä. Jatkoimme samaa ideaa makujen suhteen lisäämällä tikkuihin buffalamozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia ja basilikaa perunan pitäessä tikkua pystyssä.

 

Ihastuimme Makulihan makkaroiden maistelun myötä myös Kantri Maalaismakkaraan, jossa kotimaisen lihan lisäksi maistui ja tuntui peruna. Jukka löysi makkarasta ryynimakkaran fiilistä, mutta Kantri maistui hyvin myös minulle joka en ryynisyydestä makkarassani niin välitä. Rustiikkisen Kantrimakkaran kanssa tikutettiin perunaa ja kovin trendikkääksi noussutta voikukanlehteä. 

Makujuju näissä makkarasuupaloissa on grillattu pinta. Makkarat pitää pätkiä ennen parilalla grillaamista, jolloin leikkuupinta rapsakoituu oivallisesti. Sama rapsakoituminen käy keitetyille, pilkotuille perunapaloillekin, jotka on ensin kuumana kieritelty maustavassa öljyssä. 

GRILLIMAKKARA SUUPALATIKKUINA

Keitä perunat napakan kypsiksi. Pilko perunat. Perunapalojen pitää pysyä pystyssä, mutta olla yhdessä makkarapalan kanssa smaan aikaa suuhun sopivia.

Laita kahdelle lautaselle öljyä. Toiseen  aurinkokuivattujen tomaattien purkin öljyä, toiseen oliiviöljyä johon sekoitat mustapippuria ja suolaa. Kierittele kuumat, vastapaloitellut perunat jommassakummassa öljyssä. Näin ne imevät itseensä makua hyvin.

Pilko makkarat.

Valmistele muut ainekset valmiiksi odottamaan: Pese ja kuivaa voikukanlehdet, revi buffalamozzarella, nipsi irti basilikanlehdet, nosta aurinkokuivatut tomaatit purkista ja tarvittaessa pienennä. 

Kuumenna grilli ja parila kuumaksi. Lisää parilalle oliiviöljyä. 

Paista makkarat ja keitetyt perunapalat yhtä aikaa parilalla. Kääntele paloja välillä niin että kaikki pinnat rapsakoituvat. 

Kokoa tikut alla olevan ohjeen mukaan ja tarjoile. 

Jos perunankieritysöljyä on jäänyt, se toimii oivana "dippinä" valmiille tikuille. Emme suosittele tätä viimeksimainittua juhlaklänninkien kanssa. 

Olivia Välimeren grillimakkara

aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

revitty (buffala)mozzarellapala

 basilikanlehti

uutta perunaa ja aurinkokuivatun tomaattipurkin öljyä

 voikukan lehti

Kantri maalaismakkara

uutta perunaa ja oliiviöljyä, mustapippuria sekä suolaa keskenään sekoitettuna

Tarjoile makkaraiset suupalat yhdessä hyvin viilennetyn roseviinin tai oluen kanssa. Jos väkästät tikkuja tarpeeksi, et muuta ruokaa tarvitsekaan. Makkarasuupalat toimivat oivasti myös alkupaloina tai grillaajan huikopaloina. 

Makulihan sivuilta löytyy kilpailu, jossa haetaan lisukevinkkejä Olivia-tuoteperheen nakille tai makkaralle. Palkintona on yö kahdelle Långvikissa. 

Viikon välein Blogiringin kampanjasivulle nousee uusia vinkkejä Makulihan makkaroiden grillaamisen tiimoilta. 

Yhteistyössä Makuliha

Nopeaa arkiruokaa: siskonmakkarakeitto nuudeleilla

Tulin tänään kotiin kiljuvan nälän kanssa. Odotin ovella kohtaavani maukkaan lämpöisen keiton tuoksun, mutta sen sijaan kuulinkin mieheni puhuvan työpuhelua. Puin siis phuuhkautettuani essun päälleni, höyläsin pari juustosiivua ensinälkään ja aloin pilkkomaan sipuleita. Olin jo edellisenä iltana ottanut pakkasesta jääkaappiin sulamaan lihalientä ja siskonmakkaroita. Ensinmainittu loiskahti kattilaan saaden pian seurakseen pieneksi pilputun sipulin. Sitten pilkkomisveitsen alle joutuivat porkkanat, palsternakka, pari kaalinlehteä ja kesäkurpitsa. Höylän alle päätyi juusto, jonka siivun nakkasin suuhun ruuantekoruuaksi. Meinasin pilkkoa mukaan myös perunoita, mutta kasvislokerossa törröttänyt sitruunaruoho sai ajatukset kääntymään itään, jonka tuloksena rapistelin esille nuudelinloput jostain nyssäkästä. Tuumailin eikös Chez Jasukin tehnyt jotain nuudelikeittoa vasta. Jatkoin tuumailemalla että tekisin postauksen minäkin Jasun tämänkertaisen mallin mukaan ilman varsinaista reseptiä. Ajatellessani pilpuin mukaan sen sitruunanruohon tuomaan raikasta tuoksua. Plumpsautellessani siskonmakkarapalluroita kuumaan keittoon laskin aikaa menneen varmaan vajaa puoli tuntia kotiintulosta, joten pikaruoan ääressä siinä pakerrettiin mausta ja tuoreudesta tinkimättä. Lopuksi nakkasin sekaan nuudelit, laitoin kaasuliekin pois päältä ja jäin odottamaan että koko perhe olisi koolla. Ja otin vielä yhden juustosiivun ikäänkuin alkupalaksi. 

Tequilaa chorizolle

Tequila tuo mieleen lähinnä hirveät humalat. Vai? Opiskeluaikoina se tuntui baariostona kovin hyvältä idealta ja kustannustehokkaalta. Siksi onkin lähes hämmästyttävää, että vasta nyt ostin ensimmäisen pullon moista Alkosta. Pelkälteen maistettuna maussa oli ensin pehmeää hedelmäisyyttä, jota seurasi toki tuttu tujuus. Ei kuitenkaan lainkaan niin irvistyttävästi kuin muistikuvani mieleen piirsi. Meidän pitänee tehdä parempaa tuttavuutta tequilan kanssa. 

Nyt tequilapullo ostettiin ihan ruokameiningeissä. Minua kävi kutkuttamaan uusi resepti Margarita Arronten Mexico the Cookbook-kirjasta. Keski-meksikosta lähtöisin oleva ohje yhdisti oivallisesti aimo määrän chorizoa ja cheddaria sekä tequilaa. Tortillan täytteenä raakamakkaraseos oli rasvaisuudessaan ihan loistavan makuista! Itse yhdistin sitä guacamolen kanssa tortillaan ja huokailin tyytyväisyydestä. 

Jaoimme kuudelle ohjeistetun setin kolmasosaan, jolloin se riitti mielestämme neljään tai kuuteen tortillaan mättämiseroista johtuen. 

CHORIZOA TEQUILALLA JA JUUSTOLLA

chorizo con queso y tequila

neljään-kuuteen tortillaan kun muutakin täytettä 

200 g chorizoa raakamakkarana

½ makea sipuli pilkottuna 

1 punainen, mieto chili (tai maun mukaan) pilkottuna 

30 ml tequilaa

2,5 dl cheddaria raastettuna

tarjoile kuumien maissitortillojen ja meidän tyyliin guacamolen kanssa

Puristele chorizoa paistinpannulle. Kypsennä keskilämmöllä kunnes makkarasta alkaa irrota öljyä. Lisää pilkotut sipulit ja silputtu chili. Sekoita hyvin. Lisää lämpöä ja lorauta sekaan tequila. Kuumenna muutama minuutti kunnes alkoholi on haihtunut. Lisää juustoraaste chorizon päälle kerrokseksi ja odota sekoittamatta 1-2 minuuttia kunnes cheddar on sulanut. Tarjoile heti lämpimien maissitortillojen kanssa. 

Tortillat prässättiin ulkona ja paistettiin grillissä. Koska kesä. 

Kolme kovaa koota - kantarellia,kesäkurpitsaa ja kaalia

Kuulin huhuja, että tyypit ovat löytäneet hytisevän kylmänä juhannuksena jo ensimmäiset kantarellit. Ja tatteja. Ihan hullua. Me emme ole vielä sienimetsälle kerenneet, mutta inspiroiduin kaivamaan yhden postauksen viime kesältä jota en sitten julkaissutkaan. Nythän se on ajankohtaista, kun kaali on kesäistä ja kantarellit uutukaisia. 

Setti toimii hyvin itsekseen tai vaikka grilliruuan lisukkeena.

KANTARELLI-KAALI-KESÄKURPITSAPAISTOS

1 kesäkurpitsa
3 kourallista pieniä kantarelleja tai kantarellipaloja
4 kaalinlehteä suiroiksi leikattuna
2 kesäsipulia varsineen
öljyä kuullottamiseen
suolaa
mustapippuria
(lipstikkaa)

Pilko kesäsipuli ja varret. Pilko myös kaali ja kesäkurpitsa. Lorauta pannulle öljyä ja lämmitä. Kuullosta pannulle kesäsipulia ja kesäkurpitsaa. Lisää muutaman minuutin jälkeen kaalipalat. Kuullota edelleen hetki ja lisää pikkaraiset kantarellit. Mausta suolalla ja pippurilla. (Jos sinulla on lipstikkaa, kokeile sitäkin. Lipstikka on nimittäin ihan älyttömän hyvä makukaveri kaalin kanssa). Lisää lopuksi kesäsipulin silputut varret ja nauti.

Kuvassa Katajan suolakurkkumakkara köllöttelee tyytyväisenä Kolmen Kovan Koon-paistoksen päällä savusinapilla sipeltynä.

Arkinopeaa lehtikaalitettuna

Kirjoittaessani viime viikolla lehtikaalista ja pyytäessäni ideoita lehtikaalin käyttöön, sain niitä roppakaupalla. Siitä iso kiitos! Kiran kommentin innoittamana olen silpunnut kaalia  bolognesen sekaan, sillä "Mattöteppi" kertoi lisäävänsä kaalia vaikka ja mihin. Nyhtöpossuakin piti viikonloppuna kietoman lehtikaaleihin, mutta pitaleipäpäissäni se vaihtoehto unohtui. 

Ankeriaan ehdotuksesta kaivoin esille Saku Tuomisen "Basta!"-kirjan. Cavolo nero con pancetta vaihtui meillä makkaraiseksi paprikalisällä, mutta muuten edettiin samalla. Italiaanojen pekoni olisi tietysti ollut parempi vaihtoehto, mutta viikonlopulta grillaamatta jääneet makkarat piti käyttää pois. Makkarat eivät mielestäni parmesaaniraastetta kaivanneet, mutta pancetan kanssa varmaan toimii. 

LEHTIKAALI MAKKAROILLA

1 sipuli

1 valkosipuli

100 g pekonia / makkaraa

1 punainen chili

1 lehtikaali

1 paprika

1 dl (kasvis-, kana- tai) possulientä

(parmesaania)

Pilko ja kuullota sipulit, pekoni tai makkara ja chili. Pilko lehtikaalin lehdet. Lisää pannulle. Pilko myös paprika ja lisää pannulle. Lisää liemi. Anna kiehua noin 5 minuuttia, niin että kaikki neste on haihtunut. (Raasta päälle parmesaania ja) tarjoile. 

 Kurpitsa-makkara-peruna-sipulipyttärikin sai aimo annoksen lehtikaalia seurakseen. Nam!

Ruokablogeista löytyy paljon mielenkiintoisia lehtikaalireseptejä, esimerkiksi tähän malliin: 

Soul Kitchen Punajuuri-lammaskääryleet lehtikaalista

Nannan chorizo-lehtikaalifrittata

Jytiksen lehtikaalisalaatti lämpimällä fetalla

Jonnan Lehtikaalicarbonara

Herkkusuun lautasella-blogin Kantarellipaistos lehtikaalilla

Pata sydän kattilan Hierottu lehtikaalisalaatti kapriksilla
Keittiökameleontin Lehtikaalisalaatti karamellisoiduilla porkkanoilla ja taatelibalsamicolla

Kulinaarimurulan Lehtikaalipiirakka

Feijoada (hko) eli jotakuinkin brasilialainen papupata

Siansorkan puolikkaat ovat majailleet jo aikansa pakkasessa toivoen kovasti pääsevänsä syötäväksi. En vain ole keksinyt oikein muuta sijoitustapaa kuin perinteinen hernekeitto. Sitten mieleeni tuli Madcookissa maistettu feijoada, brasiljalaista "papusoppa", johon oli tuolloin upotettu kokonainen sika. Tuumasin että meidän kattilamme vetoisuudella sikabiiteiksi riittävät sorkat ja sekalaiset, vähälihaiset luupalat. Seuraavaksi muhitan kyllä seassa myös suositeltua possun niskaa (elikkäs kasleria) ja kutsun koolle isomman sakin haarukoimaan. 

Jaoin padan valmistuksen kahdelle päivälle, jotta ehtisimme puuhata muutakin päivän aikana. En oikein osaa jättää uunia tai liettä päälle vaikkapa ulkoilun ajaksi.

Minulla ei ole mitään käsitystä autenttisesta kumppanista tälle liha-papupadalle. Oman mielihalun mukaan lautaselle päätyi keitettyä riisiä ja höyrytettyjä papuja. Kokonaisuus toimi loistokkaasti! Kuvauksellisuuden lisäksi nakkasin keitoksen ylle vielä korianteria, jonka antamasta makulisästä tykättiin myös. 

SIKALIEMI

2 sorkkaa puolitettuina
sian lihapitoisia luita
4 porkkanaa
2 sipulia

Huuhtele sikapaloista veret pois. Laita kattilaan, peitä vedellä ja pätki sekaan pestyt porkkanat ja kuoritut sipulit. Keittele pari-kolme tuntia kuorien vaahdon pinnalta. Anna jäähtyä.
Nouki luupalat ja sorkat pois, erottele niistä liha pois. Laita lihapalat hetkeksi syrjään. Kuori jäähtyneestä liemestä rasvakuori pois.

FEIJOADA(HKO)

600 g mustapapuja
3 sipulia
1 valkosipuli
öljyä paistamiseen
120 g savukasleria tai pekonia
280 g chorizo-raakamakkaraa
280 g yrttistä raakamakkaraa
500 g tomaattimurskaa
1 l sikalientä
luupaloista irroitettu sianliha
suolaa

Laita mustapavut astiaan ja kaada päälle kiehuvaa vettä. 

Kuori ja pilko sipulit. Pilko valmiiksi myös savukasler tai pekoni. Kuullota sipuleita hetki kattilassa öljyssä. Lisää savukasler tai pekoni ja paista hetki. Lisää perään myös raakamakkarat plumpsautellen niitä kuorestaan kuin siskonmakkaroita ikään.  Paistele muutama minuutti. Valuta mustapavut ja nakkaa ne myös kattilaan. Lisää vielä joukkoon tomaattimurska, sikalientä ja sianlihapalat. Keitä tunti-puolitoista tai kunnes pata on makuusi sopivan paksua ja mustapavut syötävän pehmeitä. Tarkista suolaisuus kohdilleen.

Jos kaslerpalan haluaa sekaan lisätä, vilkaiskaapa vaikka tätä ohjetta pitkine muhitusaikoineen. Tämä myös kirjanmerkiksi itselle.  

Kermainen makkarapasta

Arkena meillä harvoin haudutellaan pataruokia tai kokkaillaan monivaiheisia reseptejä. Työ- ja hoitopäivän päätteeksi monesti nakataan muutama aines pannulle ja sekautetaan ne vaikkapa pastan joukkoon. Höyryävä lautasellinen on nenän alla ennen nälkäkiukkua, mausta tinkimättä. 

MAKKARAPASTA

2 rkl öljyä
1 keltasipuli
paketti luomu kevätgrilleriä*
2 dl kermaa
salviaa
suolaa
mustapippuria
(ketunleipää)

Laita pastavesi kiehumaan.
Pilko sipuli. Lorauta öljyä lämpimälle pannulle. Kuullota sipulia öljyssä hetki. Puristele joukkoon makkara kuorestaan pieninä, suunmentävinä palloina. Paista viitisen minuuttia.
Lisää pastat kiehuvan veden joukkoon.
Lorauta joukkoon kermapurkki. Mausta silputulla salvialla, suolalla ja pippurilla. Hauduttele kunnes pasta on kypsää ja makkarapalat samoin.
Yhdistä kermainen makkara napakan kypsien pastojen kanssa.
Koristele annos halutessasi ketunleivillä.

**Kevätgrillerin voi halutessaan korvata myös siskonmakkaralla tai muulla tuoremakkaralla.

Hävikkikatsausta grillilihasta ja leivästä

Miten minä en oikein saa postattua näitä meidän "Hävikistä herkuksi juttuja". Teemme usein uusia ruokia vanhojen tähteistä, joita ymmärtääkseni monet heittävät pois, mutta niiden uutuusarvo kuulostaa monesti niin minimaaliselta. Niinkuin nyt tämä pyttiskin. Mutta laitetaan silti, tylsyyden uhallakin. Joten...

Meiltä jäi päivänä eräänä syömättä grillattua possua, nakkeja ja keitettyjä perunoita. Lisäksi löysin pienen määrän maitohorsmanalkuja iltakävelyllä, enkä keksinyt sille sinttimäärälle oikein käyttöä. Niinpä upotin kaiken pyttipannuun, freesattuani ensin muutaman sipulin pannulla. Pilkoin mukaan vielä ainokaisen suolakurkun ja ihan maistuva setti oli valmis. Edellispäivän salaattiin lisäsin sekaan vuohenputken alkuja.

Toisena päivänä Jukka sekoitti tomaatin siemenistä ja punasipulista jonkinmoisen salsan. Siemenet olivat jääneet odottamaan jääkaappiin jatkojalostusta, kun "fileoimme" tomaatteja talkoosalattia varten.

Tältä lautaselta jäi muuten tuota luomunaudan entteriä, jonka Jukka valmisti seuraavan päivän työevääkseen jotakuinkin tällä hapanimeläreseptillä lisäten settiin nuudelia. Oli kuulemma tosi hyvää!

Kuivahtaneet leivät murskataan meillä monesti korppujauhoksi, mutta tällä kertaa revin reunalta kuivahtaneen leivän paloiksi ja paistoin runsaassa öljyssä pannulla. Lisäsin paistovaiheessa öljyn sekaan mauksi pihaltamme sitruunatimjamia ja valmiille, talouspaperilla liiat öljyt valuttaneille "krutongeille" ripsin vielä sormisuolaa. Näitä olisi syönyt vaikka sipsien asemestakin, niin ihanan rapeita ja maistuvia ne olivat.

Hävikistä herkuksi kampanjassa on arvonnassa tällä hetkellä kahden hengen illallinen hienossa ravintola Kämpissä ja päälliskauppaan voittaja saa vielä Sami Tallbergin "Villiyrtti"-kirjan. Paketti on aika makoisa ja arvokas, joten suosittelen klikkaamaan itsesi kertomaan, mitä ideoita olet hyödyntänyt tästä Hävikistä herkuksi-kampanjasta.

Kiukaalla kypsennetty saunatonttu

Eilen ruuanlaitossa meni melkoisesti aikaa, kun valmistelimme Jukan isän syntymäpäiväillallista (siitä lisää myöhemmin). Tänään olemme nauttineet auringonpaisteesta, rantajäiden rikkomisesta, kirjan lukemisesta, leikkimisestä ja puiden halkomisesta. Ruuanlaitto on kulkenut sarjassa helposti maistuvaa.

Päivällisen kohdalla helppous tarkoitti Tuomas Holopaisen Saunatonttu-reseptiä, jonka me bongasimme Rokit Kokit-sivustolta Kotiteollisuuden Sinkkosen esittelemänä. Saunatonttu taas tarkoittaa folioon kiedottua, pitkään kiukaalla kypsytettyä makkaraa ja pekonia kumppanineen. Jos kaupan valikoima olisi ollut toinen, makkara olisi ollut ehdottomasti Kotiteollisuuden omaa kyrsää.

Saunatonttu oli oikein vaivaton, tuhdin makuinen eväs. Sopisi oivasti kaikkiin saunailtoihin ja vaikkapa juhannukseen. Vahvana aaninkina on, että foliokääreinen herkku maistuisi parhaalta  usean oluen jälkeen, kalliolla istuen silloin kun kokko jo alkaa hiipua ja kesäyö hellii valoisuudellaan.

Seuraavalla kerralla jättäisimme alkuperäisen ohjeen öljylurautuksen pois, sillä pidimme sitä melko turhana. Poppamiehen kastiketta meillä ei ollut, mutta tuskimpa tuo olisi huonoa tehnyt. Mietimme syödessä, että paprika, kesäkurpitsa tai munakoiso olisi sopinut settiin varmaan erinomaisesti. Mutta joku näistä vaihtoehtona tomaatille, jotta ruuan luonne ei kärsi.

SAUNATONTTU
kolmelle-neljälle

4 makkaraa kiekkoina
100g metwurstisiivuja puolitettuna
paketti pekonia paloiteltuna
4 (tai enemmän) valkosipulia puristettuna
4 sipulia lohkottuna

noin 100 g sinihomejuustoa murustettuna
2 dl emmentaljuustoa raasteena
15 kirsikkatomaattia puolitettuna
mustapippuria myllytettynä

Lado kaikki raaka-aineet folion päälle. Taiteile foliopaloista todella tiivis nyytti. Me laitoimme nelinkertaisen folion. Asettele nyytti kuumalle kiukaalle pariksi tunniksi ja sauno samalla itsesi puhtaaksi. Valmis!  

Lammasmakkaraa pääsiäisen kunniaksi

Jäät hohkaavat vielä kylmää järveltä, mutta tunnelma on lämmin. Tulimme taas viettämään pääsiäistä tänne Jukan isän luo Savonlinnan kieppeille. Vapaat aloitettiin lounastamalla rantanuotiolla. Makkarat ostimme matkaamme Heinolan Heilasta, Benjamin lihatorilta. Maistoimme puodin  makkaroita nyt ensimmäisen kerran, mutta luulempa että tulemme piipahtamaan makkaratiskillä toistekin!

lammasmakkaraa, yrttistä possumakkaraa Amadeusta, tulista possumakkaraa ja lammasryynimakkaraa

Lammasmakkara oli hyvin luonteikasta, mausteista makkaraa. Pidimme kaikki tätä parhaana makkarana tässä sakissa.

Yrttisessä makkarassa maistui selkeästi eniten oregano. Pappa piti makkaraa melko mitäänsanomattomana, mutta minä ja Jukka tykkäsimme tästäkin.

Tulinen makkara ei ollut lainkaan tulinen, mutta paprikaisen maistuva.

Lammasryynimakkara taisi olla ryynitetty ohralla. Makkarasta puuttui  "ryynärimäisyys", mikä sen sitten ikinä tekeekin. Maku oli aika pliisu. Tätä emme ostaisi toiste, mutta muita kylläkin.

Kukkakaalilauantai

Meidän perheessämme on yksi miesaikuinen, jonka mielestä "kukkakaalia" olisi pikemminkin "kakkakuulia". Tiedän, "vitsi" on vanha, mutta kuvaa mielestäni hyvin mieheni suhtautumista tuohon pilvimäiseen, rakenteeltaan vähemmän hentoiseen kasvikseen. Sitten tuli lauantai 9.4.2011 ja muutti kaiken.

Uhkasin perjantaina tehdä päivälliseksi kukkakaalikeittoa töitten jälkeen. Jukka oli sitten ottanut itselleen ruokaa sulamaan pakkasesta. En jaksanut tehdä keittoa kuitenkaan tuolloin ja kun uudestaan pykäsin sitä lauantaina, ei miehellä ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin tyytyä osaansa ja lusikoida menemään. Itsekin itsensä yllättäen mieheni totesi lautasen pohjan pilkottaessa: "Saisinko lisää?"

Resepti keittoon seuraa postauksen lopussa, mutta sitä ennen toinen kukkakaalitarina samalta päivältä.

Nellen perhe pyysi meitä nauttimaan ihanan aurinkoisesta ulkoilusäästä Inkoon Kopparnäsiin. Kyllähän me moisesta innostuimme! Lapset tutkivat sulavan lumen virtailua ja ihmettelivät suuria jäälauttoja meressä. Me Nellen kanssa pohdimme maailman menoa kalliolla istuen - olo oli hurjan levollinen ja turvallinen siellä suurten asioiden ja valtavien maisemien keskellä.

Pohdintojemme aikana miehet olivat saaneet aikaan grillikatokseen herkullisia tuoksuja, joita maistelimme sitten yhdessä. Vaikkei meillä lasketa, lapset söivät hurjan paljon. Meillä oli mukana Vatajan tuotteista nakkeja ja täyslihalenkkiä, joista molemmat sopivat oikein hyvin grillaukseen.  Jukka massutti myös Nellen mukanaan tuomio ryynimakkaroita, sillä ne ovat kotonamme harvinaista herkkua.

"Erämaan nuotiotulten ääreltä" tiemme vei vielä yhteisen päivällisen äärelle Nellen perheen kotiin. Sinne tupsahti odotetusti myös toinen kokkaava sisko Mimmu.

Alkuun nautimme aivan hurmaavia friteerattuja kukkakaaleja. Niissä oli sitruunaista ja suolaista makua cayennepippurilla terästettynä. Söin kukkakaalikaunokaisia, no, aika monta (meillä EI todella lasketa). Jälleen mieheni yllätti itsensä sekä minut ja otti lisää. Nyt mies ei kyllä voi sanoa enää että kukkakaali on kammotus.

Pääruuaksi Nelle oli valmistanut couscoustäytteistä lampaanpaistia. Sipulin ja taatelin makeus yhdistettynä punaiseen lihaan ja pehmeään couscousiin oli lyhyesti sanottuna hurjan hyvää.

Lampaan kanssa nautittiin Nigel Slaterin ohjeistamaa, Nellen kokoamaa, salaattia. Kolatun Verneri- vuohenjuusto maistui myös minulle, vaikka en perinteisen vuohenjuustojen ystävä olekaan. Omenat toivat salaattiin raikkautta ja punakaali kaunista väriä.

Jälkiruoka pääsi yllättämään ihanuudellaan. Marenkirullaan kääräisty, mustaherukkasattumilla "maustettu" valkosuklaa-limerahka oli todella onnistunut yhdistelmä. Suutuntuma herkussa oli yllättävä, pehmeä mutta ei mössömäinen.

Lopputulema päivästä siis oli kahden ruuan perusteella, että mieheni tykkääkin kukkakaalista, kunhan se vain on laitettu herkullisella tavalla.

Sitten takaisin lounaskeiton pariin, jonka ohje on kotoisin Mammani 1940 kirjoittamasta vihkosesta. Keitto oli hienon makuinen ja yllättävän ruokaisa. Menisi helposti alkupalanakin. Oma lisäykseni oli paistaa pekonia pannulla, rapsakoittaa se valuttamalla ylimääräiset rasvat pois talouspaperin päällä ja lisätä sitten näitä veitsellä pieniksi pilkottuja paloja juuri ennen syömistä keiton päälle. Pekoni toi keittoon mukavaa suutuntumaa ja lisämakua. Kasvisruoasta tämä osuus jää tietysti pois.

KUKKAKAALISOSEKEITTO

ohje kuten Mammani on sen aikoinaan kirjoittanut, sulut omia lisäyksiä

1 iso kukkakaali

½ pientä (mukula)selleriä

½ pientä purjosipulia

2 l vettä tai lihalientä (meillä lammaslientä)

(½ rkl persiljaa)

2 rkl margariinia (meillä voita)

2 rkl vehnäjauhoja

suolaa

valkopippuria

1 dl kermaa

1 munankeltuainen

pinnalle: rapeaksi paistettua, pilkottua pekonia

Valkoiset ainekset kattilaan ja kiehumaan!

Kasvikset puhdistetaan, huuhdotaan ja paloitellaan, keitetään vedessä tai lihaliemessä pehmeäksi. Kasvikset puserretaan liemineen sihdin läpi. Margariini (tai voi) ja jauhot kiehautetaan, liemi lisätään vähitellen. Keitto saa kiehua 10 min. Maustetaan. Munankeltuainen ja kerma vatkataan liemikulhossa; keitto kaadetaan vispilöiden sekaan. Persilja lisätään. Pieniä kukkakaalilohkoja voi panna keiton sekaan. 

Ilokseni löysin kaupasta kotimaista, Ahvenenmaan Tjudöstä kotoisin olevaa luomuselleriä.