keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Juhlat ja onnellisuus

Vieraat tekevät juhlan, se on päivänselvää viimeistään nyt. Minulla oli niin sydäntälämmittävän ihanat nelikymppiset reilu viikko sitten, että niistä tihkuu onnellisia asioita mieleen tämän tästä. Ja nyt en yhtään liioittele. 
Halusin rennot juhlat jollain erityisellä ruualla ja yöksijäämismahdollisuudella. Halusin koolle paljon rakkaita ihmisiä pitämään hauskaa tanssien, nauraen ja yleisesti humputellen. Sain tämän kaiken ja vielä enemmänkin. 

Juhlia edeltävänä yönä heräsin pienessä paniikissa ja yökkäyttämään laittamassa vatsakivussa. Tajusin, että minä joka en yleensä jännitä, hermostuin juhlista ihan fyysisestikin. Aamulla muutaman tunnin nukuttuani heräsin edelleen vatsakipuisena ja yökkäävänä, naama riemunkirjavana hermostuksesta. Ei se paras alku juhlapäivään. 
huomaa ihkaoikeat variksenvarpaat

Kävin istumaan Johannan kampaajan tuoliin ja suurin jännitys alkoi laukeamaan. Meikkaajan tuolissa huono olo vielä kupli, mutta juhlapaikalle touhuamaan päästessä suurimmat paineet jo hellittivät. En vieläkään tiedä mitä jännitin, sillä paikalle oli tulossa tuttuja, rakkaita ihmisiä ja etukäteisohjeistuksena oli rentous. 
Juhlat polkaistiin käyntiin French 75 drinkillä, joka yhdistää kaksi lempijuomaani: ginin ja kuohuviinin. Pidin "puheen" joka kertoi elämänpolustani tähän asti sisällyttäen samalla vieraiden esittelyn sitä mukaa kun he ovat elämääni tulleet, sillä kaikki eivät olleet tuttuja keskenään. Olen kova plikka liikuttumaan, joten paikoin meinasi mennä itkuksi. Niissä kohdin mieheni Jukka onneksi luki tekstiä tarvittavan matkaa eteenpäin. 

Ystävät olivat tehneet lahjaksi ohjelmanumerona  Napakympin Kaitsuineen, jonka lopputulemana sain hienon matkalahjakortin. 
Siskot olivat suunnitelleet hauskan bingon minut ja tapani tuntien. Lopputulos voittajan suhteen on vieläkin kovin epäselvä. 

Jukka oli tehnyt minusta, meistä ja harrastuksistani "kalvosulkeiset", jotka kaikilta kuvavalinnoiltaan eivät olleet sitä hehkeintä minua. Kiva se oli silti!
                                                    kuva: Hanna Hurtta Photography

Hanna, Jaakko ja Nanna olivat suunnitelleet ja toteuttaneet hienon ginibaarin itseuuttamastaan juhlaginistä ja mausteista. 

Tällaiset vaivaa vaatineet asiat ovat minulle todella sydäntälämmittävä asia, sillä mikään ei ihmiselämässä ole niin arvokasta kuin aika. Samoin kiitin niin monella tapaa Campasimpukoiden seuraavan aamun lahjaa, kun he muun aamupalan lisäksi kypsensivät mukanaan tuomiaan pekoneita. 

Muina lahjoina sain esimerkiksi rentoutuskelluntaa, korulahjakortin, bilelasit, ginejä, sampanjaa, ihanan Ho Chi Minh Cityn julistekartan ja patalaput. Kaikki yltiöhienoja ja sellaisia joista riittää iloa pitkäksi aikaa. 

Rehellisesti sanottuna paras lahja oli kuitenkin se, että ystävät saapuivat paikanpäälle juhlimaan. 
Ruuaksi juhlissani tarjottiin kokonaisena varrastettua Herrakunnan karitsaa, josta kirjoitinkin enemmän jo täällä. Sen keralle tein ginillä maustettua palsternakka-ohrapataa, sillä minusta nämä kaikki maut käyvät hyvin yksiin karitsan kanssa. Raikkautta tuomassa oli simppeli vihersalaatti, johon sopi eri kipoista laittaa maun ja allergioiden mukaan pähkinöitä, Kreikan tuliaisoliiveja, marinoitua punasipulia, oliiviöljyä ja balsamicoa. Leivän keralle tein voin lisäksi suppilovahverotahnaa ja fetatahnaa. Kylmäksi kastikkeeksi sekoitin pienittyjä, paistettuja suppilovahveroita ranskankerman ja mausteiden kanssa. 
Jälkiruuaksi oli simppelisti juustoja varsiselleri-omenahillolla ja lakritsia. Itsehän olin jo niin tanssimisen lumoissa, että unohdin maistaa koko jälkiruokia.
Iltapalaksi tarjottiin kinkku-, kehnäsieni- ja suppilovahveropiirakkaa, kun joku tutuista vieraista ymmärsi niitä kysyä. Me Jukan kanssa hummasimme menemään jo sen minkä kerkesimme. 
Bändinä juhlissa soitti todella toimiva Duo E.Alavillamo. Olin heiltä jo etukäteen toivonut (ja myös ei-toivonut) muutamia biisejä netistä löytyvän listansa perusteella. Kaikki sopimiset ja juhlapäivän touhut sujuivat yltiöhienosti, myös juhlaväen mukaansa tempaaminen. Siitä kertonee sekin että porukka lähti ex tempore-mukaan juhlapaikkaa kiertäneeseen letkaan tai se että "Nothing else Matters"-biisiä nojailivat melkein kaikki parilliset. 

Tanssiessa tuli juteltua ihmisten kanssa monenmoista, syntyjä syviäkin. "Mä tykkään susta niin että halkeen" biisistä en suuremmin pidä, mutta nyt se sai uuden merkityksen kun sen aikana moni juhlija kävi halaamassa minua. Tämä laulu päättyi ryhmähaliin jonka loppumista ei voi kuvata kyynelehtimiseksi vaan parkumiseksi. Ilosta.  
Tanssi jatkui Spotifyn turvin pitkälle aamuun, niin pitkään ettei eräs vieras kuulemma ole moista tehnyt sitten vuoden 1988. Muutama vieraista taas oli syntynyt niillä paikkein, mikä kertoo minusta oivallisesti siitä miten eri ikäisiä ystäviä minulla ja meillä on. 
Aamupalalle kokoontui 37:sta vieraasta 28. Katoin aamupalaksi jo mainittujen Campisten pekonien, kahvin ja teen lisäksi jogurttia ja granolaa, fetauunimunakasta, leipää, cocktailpiirakoita, metvurstia, kinkkua, suolakurkkuja, mandariinia, tuoremehuja ja jämiä edellisen päivän juhlapöydästä. 

Yön pimeinä tunteina esiintynyt illuusionisti toisti showsa vielä aamullakin, mikä sai naurun raikumaan aina vaan. 
Puheeni juhlan alussa loppui alla oleviin sanoihin. Lie sanomattakin selvää että Jukka joutui lukemaan ne. 
Minulle ystävät ja kaverit ovat ihan suunnaton ilon aihe. Teistä ja yhteisistä muistoista ammennan paljon iloa myös niinä harmaina tai ihan paskoina päivinä. On rikkautta että olette niin erilaisia ja tulleet elämääni ihan eri aikoina. Pidän suurena aarteena sitä että olen saanut pitää osan matkassa melkein koko elämäni ja toisaalta taas sitä että  olen saanut mukaan uusia tyyppejä vielä aikuisenakin. 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kokonaisena varrastettu karitsa - loistava juhlaruoka

yhteistyössä Herrakunnan Lammas
Juhlin viime viikonloppuna nelikymppisiäni. Miettiessäni tarjottavia sain tuumata kerran jos toisenkin. 

Halusin tarjota ruokaa, rennosti. En halunnut viettää itse aikaa keittiössä varsinaisena juhlapäivänä, enkä toisaalta toivonut että niin kävisi miehelleni Jukallekaan. Tarjoilijoita emme lopulta halunneet kun emme niitä tunnetuista reippaista henkilöistä saaneet. Silti halusin tarjota jotain arkisesta poikkeavaa, lämmintä ruokaa köyhtymättä kohtuuttomasti.
Kuin taivaan lahjana Herrakunnan Lampaan Sari laittoi heidän insta-tililleen kuvan kokonaisena paistetusta karitsasta. Sytyin ideaan heti! Karitsa olisi näyttävä tarjottava juhlissa ja monelle varmasti eksoottinen tapa valmistaa ja maistaa kyseistä eläintä. Otin yhteyttä Sariin ja pian saimmekin sovittua asiasta. Saimme myös reilun alennuksen itse karitsan hinnasta kun lupasin tehdä juttua asiasta tänne blogiinkin. 
Kaikesta sopiminen kävi loistavasti sähköpostiviestittelyn keinoin. Kuulin jälkeenpäin että karitsan paistajat olivat käyneet jo etukäteen tutustumassa paikkaan jotta kaikki olisi selvää itse juhlapäivänä. He toivat mukanaan ihan kaiken grillihiilistä ja sähköjohdoista leikkuupöytään ja leikkuvälineisiin. Meidän osuudeksi jäi vain ihastella paistajien kylmänsietokykyä syksyn purevassa tuulessa ja myöhemmin maistella herkullista karitsaa.
Vaihtoehtona olisi ollut saada valmiiksi kypsennetty karitsa juhlapaikalle, mutta minä pidin mielenkiintoisempana sitä että karitsa tehtäisiin juhlapaikan pihalla. Tuulinen päivä sai karitsanpaistajat hakeutumaan suojaisampaan paikkaan kuin pihamaalle, mutta tuo ei haitannut mitään. Ne juhlijoista joita karitsan vartaassa kypsentäminen kiinnosti, malttoivat uhmata purevaa tuulta ja mennä rantaan nuotiopaikalle katsomaan kypsennystoimitusta. 
Karitsan paistajana toimi Jugoslaviaan aikoinaan syntynyt Petar tyttärensä kanssa. He kertoivat että vartaassa paistetut karitsat ja possut ovat entisen Jugoslavian alueella yleistä juhlaruokaa. Heilläpäin niiden kanssa tarjotaan yleensä kaaliraastetta ja leipää ilman levitteitä. 

Karitsa maustetaan pelkällä suolalla paistaessa. Näin lisukkeiden mauille jää enemmän tilaa. Suomessa karitsa teurastetaan säännösten takia eri tavalla kuin mihin Petar on tottunut, esimerkiksi päätä ei saa ruhoon jättää. Olisin itse pitänyt enemmän pääpitoisesta ruhosta, mutta ymmärrän toki että joillekin vieraille se olisi voinut olla turhan krouvi tarjoilutapa. 
Karitsan irrotetut etujalat laitetaan vatsan alle kypsymään. Näin valmistettuja etujälkoja pidetään kuulemma erityisen herkullisena, joten minä syntymäpäiväsankarina nappasinkin ensimmäisenä toisen etukoiven. 
Karitsa oli todella hyvän makuista. Paistettavaksi oli valittu mahdollisimman läskinen yksilö. Nuotion lämmössä läski osin suli lihaan makustaen ja mehevöittäen sitä. Suolausta ei saa tehtyä tällä menetelmällä koko ruhoon tasaiseksi, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Suolaahan nyt saa aina lautasella lisää ja tähän olinkin varautunut. Karitsan nahka oli grillautunut ihanan rapeaksi, paikoin kuin sipsiksi. 
Juhlissa vartaassa grillattu karitsa tarjoiltiin leivän, levitteiden, vihersalaatin, kylmän suppilovahvero-ranskankermakastikkeen ja ginisen palsternakka-ohrapadan kanssa. Jukka keittiöhengettärenä oli saanut paljon kiitosta ruuista ja etenkin karitsa tuntui kirvoittavan kiitoksia juhlaväessä. 
Juhlakalu ja taitavia työmiehiä: 
keittiöhengetär Jukka, karitsan paistaja Petar ja karitsan kasvattaja Jaakko

Suosittelemme lämpimästi tilaamaan Herrakunnan lampaan kautta kokonaisena paistetun karitsan vaikkapa juhliisi. Kaikki sujui upean vaivattomasti ensimmäisestä yhteydenotosta karitsan leikkuuseen ja siivoamiseen asti. 

Juhlien jälkeen pakastimme syömättä jääneet lihat pienempinä palasina kun ensin perkasimme ne irti luista. Luut keitimme liemeksi, jotka pakastimme jääpalakokoisina patoja, risottoja ja keittoja varten. 

Blog Widget by LinkWithin