Tuliaisia sinulle Vietnamista suluissa arvonta

Ostaessamme kotituliaisia päätimme Jukan kanssa ostaa tuliaisia myös teille siltä paljon puhutulta Vietnamin reissulta. Arvelimme tämän kolmikon olevan ihan passeli paketti. Siinä lötköttää vietnamilaista srirachaa, Phan Thietilaista kalakastiketta ja syömäpuikot lepuuttajineen. 

Ajattelimme arpoa paketin blogin 6-vuotis syntymäpäivien kunniaksi 28.3.2014. 

Jos mielit arvontaan mukaan, laita kommenttiin joku muisto tai ajatus blogiimme liittyen. Yksi sanakin riittää. Anonyymit laittakaa vaikka sähköposti josta tavoittaa.

Paras, pata ja piirakka

Jos harrastaisin musiikkia blogipostausten taustalla, tähän voisi pläjäistä Tina Turnerin "Simply the best". Meillä kävi meinaten arki-iltaa sulostuttamassa ruokabloggaajista paras, Chez Jasu, perheineen. 

Ruuan suhteen emme halunneet ottaa riskejä, joten muhitimme villisian potkaa noin yhdeksän tuntia tomaattisessa viini-lihaliemessä vihannesten kera. Liha oli hyvin helppo irrottaa luista vain nostamalla luut padasta pois. Samalla tyylillä sujui lihan paloittelu. Padan lisäksi tarjosimme uunissa paahdettuja maa-artisokkia ja simppeliä pinaatti-retiisisalaattia. Kokonaisuus onnistui onneksi hyvin. Lapsosia ajatellen teimme vielä erillisen setin sekoittamalla villisikapataa pastan joukkoon. 

Jälkiruoka oli meille uusi, BBC:n GoodFoodista bongattu "Spiced toffee apple cake". Paksuus viittaa kyllä kakkuun, mutta piirakkavuuassa teko piirakkaan. Maku menee vahvasti taatelikuivakakun suuntaan omenoiden mehevöittäessä kokonaisuutta ja toffeeraitojen tehdessä makeuslisää. Tähän piirakkaan käytettiin isän viimoiset omenat. Talvella voisin kokeilla omppujen tilalle puolukkaa tai karpaloita. Jukka kaipasi kakun kera jäätelöä, me muut emme. 

Tämän jutun lopusta löytyy resepti pienin muunnoksin. 

Kylässä olleen Jasun vaimo bloggaa myös. Kokkaamisen ihastuttava rouva jättää miehelleen, mutta eräänlaista ruokablogia kirjoittaa hänkin: nainen pitää pihapiirin myyrät ja peurat lihoissa. Kerkeäväinen "Akvamarin" aikaansaa myös kauniita koruja, myyntiinkin. Ja tiedättekö, minä sain tuliaiseksi kuvassa olevan upean korun täynnä ruokasymboliikkaa! Lusikan merkityksen nyt ymmärtää vähemmänkin taiteellinen, mutta se että vihreä siruhelmi meinaa viiniä ja helmet "kulinarismin helmiä" onkin jo daideellista se. Muita hienoja merkityksiä voi kurkata täältä ja nähdä siellä myös paremman kuvan korusta. Aivan ihana tuliainen, kiitos vielä kerran!

Koru olisi ollut jo tarpeeksi hieno juttu, mutta lisäksi saimme huippukauniita, oman maansa sipuloita ja kuulemma hyvää viiniä. Ei etiketistä heti arvaisi. 

Oli rentouttavaa ja mukavaa nähdä vastavuoroisesti meillä tätä perhettä. Arki-illat vain ovat kovin lyhyitä, varsinkin kun lasten nukkumaanmenoajan kohtuullisuuttakin on ajateltava. 

OMENA-TAATELIKAKKU TOFFEERAIDOILLA

piirakkavuokaan

200 g pehmeitä taateleita

2 dl täysmaitoa

250 g voita

280 g vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

4 kananmunaa

150 g fariinisokeria

50 g sokeria

1 tl kanelia

ripaus muskottipähkinää

ripaus inkivääriä

ripaus cayennepippuria

3 omenaa

(sitruunamehua)

toffeeta (esim. Alku-toffeeta pussillinen)

liraus kermaa tai maitoa

Pilko taatelit ja laita ne maidon kanssa kattilaan. Anna porista muutama minuutti ja laita 15 minuutiksi syrjään levyltä muhimaan. Surraa sileäksi vaikkapa sauvasekoittimella. 

Tarvittaessa kuori, ja lohko omenat haluamasi kokoisiksi paloiksi. Minä tein tosi ohuita paloja. Jos olet tarkka omenapalojen tummumisesta, pirskottele jo paloiteltuihin lohkoihin sitruunamehua. Minä en niin tehnyt. 

Sekoita huoneenlämpöinen voi, jauhot, munat, sokerit, mausteet ja taatelitahna keskenään kulhossa sähkövatkaimella. 

Kaavi taikina leivinpaperoituun piirakkavuokaan. Asettele päälle omenalohkot. 

Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Jäähdytä.

Laita pieneen kattilaan toffeet ja liraus kermaa tai maitoa. Kuumenna koko ajan sekoitellen, kunnes seoksen rakenne on juoksevaa. Liruttele piirakan päälle raitoja toffeesta. 

VINKIT! 

• Kun syöt loput toffeet lusikasta ja /tai kattilasta, odota että se hiukan jäähtyy. 
• Älä siirrä kakkua leivinpaperista nostamalla, jos kerran tiedät että leivinpaperi on halki keskeltä
• Ole ylpeä siitä että kerrankin rikoit munat erilliseen kulhoon, sillä viimeinen muna oli pilalla ja kulhossa oli jo kaikki muut aineet. 

Uusi rakkauteni, Barcelona

Barcelonan reissu väikkyi jo pitkään mielessäni mielenkiintoisena pelkästään etukäteistutustumisen myötä. Pelkäsin aika paljonkin että suuret odotukset lässähtäisivät ihan ok-kokemuksen myötä, mutta olin onneksi turhaan peloissani. Rakastuimme koko perhe kaupunkiin ja aiomme vakaasti palata sinne vielä uudestaan. 

Yksi etukäteenkin ihasteltu asia oli Gaudin arkkitehtuuri, jota löytyy kaupungista eri puolilta. Vaikuttavimmaksi koimme paikanpäällä kaikki La Sagrada Familia-kirkon, jonka valoisuutta ihailimme hämmästellen. Kirkoissa pitäisi olla enemmän tällaista iloa, valoa ja keveyttä! Poikamme otti aina vain keskeneräisestä rakennuksesta hienoja kuvia seitsemänvuotiaan innolla. Näistä otoksista yksi on aloituskuvana.  Kellarikerroksen pienoismallit ja rakentamisesta kertova näyttely oli myös kiinnostava. 

  

Itse pidin myös kovasti Gaudin suunnittelemasta, nyt osin museoidusta Casa Milásta, jonka terassilta aukesi upeat näkymät kaupunkiin. Kodin keittiö ja ruokahuone huokuivat jostain syystä hyvää oloa ja mukavaa yhdessäeloa. 

  
Käymisen arvoinen oli myös Park Güell, eikä vähiten maisemiensa vuoksi. Osuimme nähtävyyksiin varmaan hyvään aikaan, sillä emme joutuneet jonottamaan minnekään enempää kymmentä minuuttia. Turistioppaissa varoiteltiin usein pitkistä jonoista.

 

Jotta ruokablogius ei unohtuisi, tässä vielä ravintolasuositus. Bornissa, Carrer de l'Argenterialla, osuimme sattumalta mukavaan ravintolaan nimeltä Taller de Tapas. Samaisia ravintoloita on nettisivujen mukaan näemmä muuallakin kaupungissa. 

Otimme houkuttelevalta listalta erilaisia tapas-annoksia ja kylmää valkoviiniä. Teki oikein hyvää kuuman päivän iltana!

Simpukoihin en paikassa enää rahojani pistäisi, sillä ne olivat sitkeitä ja mauttomia, mutta erityisesti pinaatti-kikherne-pancettasetti jäi maukkaana mieleen.

Torresin Florales Moscatel Oro kävi hienosti yksiin Crema Catalanan kanssa. Lasku meiltä neljältä oli 63 euroa juomien kera, joten ei paha ollenkaan.

Viimeisen iltamme Barcelonassa kruunasi Montjuïc:n vesi-, musiikki- ja valoshow. Muutama muukin ihminen oli löytänyt paikalle. 

Tuliaisina kotiin tuotiin "muutama" pullo kuohuvaa ja vähemmän kuohuvaa, joita kuvassa edustaa potkupallohenkinen pullo käynnissä olleiden kisojen kunniaksi.
Ostimme suunnitellusti myös komean paellapannun grilliä varten, mutta hinta pääsi yllättämään. Halkaisijaltaan 46 centtimetrinen pannu lähti meinaten  yhdeksällä  (kyllä: 9, 9!) eurolla Bornin Taller de Tapas ravintolan naapurirautakaupasta.
Adrianin veljekset elävät mielessämme vielä pitkään: Tickets visiitin kunniaksi ostin kirjakaupasta "The Family Meal" teoksen, jossa esitellään ElBullissa henkilökunnalle tehtyjä edullisia ja kotitoteutettavia ruokia.

Näiden linkkien takaa löytyvät vielä muut Barcelonaan liittyvät postaukset:  

Barceloneta eli rantaelämää

Kauppahalli ja piknik 

Barri Gotic ja el Raval

Ravintola Tickets

 Avec Sofie-blogin neitokainen on käynyt useasti Barcelonassa. Täällä hänen koottuja vinkkejään. 

Tallinna lasten kanssa 2/2

Sunnuntaiaamu meni Tallinnan vanhassa kaupungissa tallustellessa.

Värikylläinen hotellihuoneemme piti luovuttaa puoliltapäivin, jonka jälkeen suuntasimme satamaan Lootsi-kadulle. Olimme tehneet tuttavan suosituksesta lounasvarauksen Neh-nimiseen ravintolaan, joka kutsuu itseään foodieiden kodiksi.

Ravintola oli oikein miellyttävästi sisustettu; sliippaamattomasti, mutta ajatuksella. Kolmen ruokalajin lounasmenu oli etukäteen mietitty ja se passasi meille vallan mainiosti. Lapsille otimme tarjoilijan suosituksesta pääruuan puoliksi. Pyynnöstä saimme myös menun viinivalintoinemme kirjoitettuna, kokkien allekirjoituksella - arvostettava ele!

Alkuun pöytäämme tuotiin leipiä, joista pidimme kovasti. Vaalea oli leivottu speltistä ja tummempi sisälsi pähkinää ja rusinoita. Vadelmaviinietikka-rypsiöljy oli ihana yhdistelmä dipata leipiä. Tätä tulemme nauttimaan kotonakin!

Alkuun tarjottiin "Pannileib", pannuleipää suolasienisalaatilla. Annoksessa maistui savustettu kinkkukin. Kokonaisuus oli herkullinen ja kaunis!

Pääruoka tarjottiin houkuttelevasti puualustalla pikkupadoista. Valitettavasti skottilainen lihapata perunamuussilla ja keitetyillä herneillä oli kovin jauheliha-perunasoselaatikkomainen. Liha oli kyllä hyvin muhitettu ja maut olivat mukavia, mutta ravintolalounaaksi kaipaisimme kyllä jotain hiukan enemmän.

Jälkiruuan omenacrumblessa oli mukavaa hapokkuutta ja jäätelö oli samettisen pehmeää.

Pidimme tarjoilijan viinisuosituksista, joskaan punaviini ei ollut omaan makuuni kovin kummoista. Lapset nauttivat lounaalla vastapuristettua appelsiinimehua ja itsetehtyä omenamehua.

Pääruokanurinoista huolimatta harkitsemme vakavasti paluuta Neh:iin ilta-aikaan ilman lapsia. Tunnelma oli rauhallisen kaunis ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Kokeilla oli aikaa vaihtaa kanssamme sananen ja kuvankin sain napattua. Kesäisin nämä kokit muuten työskentelevät viiden tähden hotellissa, Pädaste Manorissa Muhun saarella.

Ravintolassa järjestetään erittäin kiinnostavia teemailtoja, jolloin yläkertaan katetaan kahdenkymmenen hengen pöytä kahdeksalta, "20 by 8 event". Teemoina on mm. "ruoka ja taide", "unohdetut maut" (jolloin herkutellaan kuulemma mm. villiyrteillä), "raaka-ruoka" ja "fear factor". Illat alkavat 21. marraskuuta teemalla "meren aarteet", jolloin pääsee tutustumaan Itämeren tarjoamiin herkkuihin.

Neh tarjoaa myös "Kokin pöytä" vaihtoehtoa illallisen nauttimiseen. Pöydästä voi katsella kokkien häärimistä keittiössä, kun he valmistavat neljän ruokalajin illallisen keittiöntervehdyksineen.

Tuliaisina Tallinnasta toimme paitsi mustaa leipää ja viiniä, myös piparkakkumuotit järjestysnumeroltaan 71-75. Ruuvimeisselimuotin kavereineen hamstrasimme matkaan keittiötarvikeliike KiikaKöökistä Uus-kadulta. Törmäsimme myös onneksemme zizi-kauppaan vanhassa kaupungissa, jossa myytiin aivan ihania, yksinkertaisen kauniita ja herkullisenkin värisiä kodin tekstiileitä. Me ostimme raikkaan reippaan värisiä, pinkkejä kaitaliinoja ja lautasliinanpidikkeitä. Ajattelin niiden käyvän hyvin sekä mustien että valkoisten astioiden kanssa. Näin marraskuussa zizi oli täynnä harmaata ja punaista, mutta myös poltettua oranssia, ruskeaa ja erilaisia sinisen- ja vihreänsävyjä löytyi.

Tallinna oli pitkän tauon jälkeen oikein positiivinen kokemus ja aikuisten kurmeereissu on tosiaan vakavassa harkinnassa.

Aito

Taas uusi ihana puoti, jossa luomu- ja lähiruoka kohtaavat iloisen myyjättären ja kivat tilat. Aito löytyy Uudenkaupungin keskustasta, Sepänkadulta.

Puodista löytyy monenmoista mausteista ja viinietikoista risottoriisiin ja lähimyllyn jauhoihin. Kananmunia saa irtotavarana ja Viskilän kukonpoikaa pakkasesta. Mukavan tiheästi päivittyvä naamakirja kertoo myös tuoreen luomuleivän rantautumisesta puodin hyllyille.

Olen kuullut kehuttavan myös Aitossa myytäviä pesuaineita (erityisesti mustaherukkaista saippuaa) sekä mineraalipuuteria.

Me kotiutimme kaupasta luomulaatuisina mustikkakeksejä, risottoriisiä ja erilaisia limsoja sekä herkkujuustolan Savuhilmaa ja Saloniemen yrttivetaa. Jälkeenpäin jäi harmittamaan, etten ottanut maistiaiseksi noita kuvassa yläkeskellä olevia biodynaamisesti viljeltyjä kalantilaisia päärynöitä. Olivat meinaten hurmaavan näköisiä kaikessa pienuudessaan.

Tänne päädymme ostoksille varmasti toistekin!

ps. Aiton Facebook-kuvasta voi ehkä hieman virheellisesti luulla Veeti Kallion olevan puodin toinen myyjä. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole ;).

Tanskan turnee, osa 4: Ribe, kentällä syömässä ja tuliaiset

Lähtiessämme länsirannikolta kotia kohti koukkasimme etelässä Tanskan vanhimman kaupungin, Riben, kautta. Rådhus Konditorietissa nautiskelimme edulliset ja maistuvat kahvipullat.

Riben historiallinen vanha kaupunki oli tunnelmallisen kaunis.

Reissun viimeisessä hotellissa pääsi paistelemaan itse vohveleita kaiken muun syömisen päätteeksi. Lapset tuumasivat etteivät vohvelit kyllä olleet äidin tekemien veroisia - kröhöm. 

Aika lähellä Kööpenhaminaa ajelimme rantateitä pitkin. Hundige Strandvej:n varrelle osui näin komea piknik-paikka.

Ishøj:n jätskikauppias oli muistanut ystävällisesti myös pieniä ystäviämme. Googletranslaattori antaa havnefogd:lle suomennokseksi maaherra.

Ihanat gelatot nautittiin rannalla auringon porottaessa. Nuo Köpiksen läheiset rannat olivat tosi leväisiä, joten nautinto rajoittui vain laineiden katseluun. Laiturilta tosin olisi päässyt uimaan.

Rannalla kasvoi villirucolan makuista merisinappia, joskin kuvassa kasvi näkyy turhan huonosti.

Hyvistä aikomuksista huolimatta emme ehtineet lounastaa enää kaupungilla, joten teimme sen sitten Kööpenhaminan kentällä. Restaurant Kobenhavn hoiti muonituspuolemme niin tyylikkäästi, ettei kaupunkilounastamisen menetystä edes harmitellut.  

Minä otin Köpislautasen, jossa erityisen hyviä olivat katkaravut majoneesilla. Ja minä en edes niin pidä majoneesista.

Jukan perunasalaatti pekoneilla oli hieno ilmestys ja kuulemma maistuvakin. Lapsukaiset jakoivat lohkoperunat tyytyväisinä.

Tuliaiset saimme Jukan pakkausosaamisen vuoksi ehjänä kotiin. Tavaroiden alla oleva tarjoiluastia  kuuluu ricen Italia-sarjaan. Jos pidät värikkäistä astioista, varoitan sinua ankarasti menemästä puljun nettisivuille. Ricen valikoimaa ovat myös nuo minimuffinssivuuat. En voinut vastustaa legoukkelipiparimuotteja kun ne Legolandiassa bongasimme. Näen jo mielessäni lapsemme innokkaasti koristelemassa tämänmallisia baakkelsseja. Legolandiasta olisi voinut ostaa myös talouspaperirullatelineitä, jossa yläpää on legoukkelin keltainen pää tai vaikkapa legopään muotoiset suola ja pippurisirottimet.

Pitkään harkittuamme päätimme sijoittaa vielä näihin qdo:n laseihin, jotka kestävät myös kuumaa juomaa. Käsiäkään ei pitäisi polttaa kun kahden lasipinnan välissä on ilmaa. Muotoilu on mielestäni kaunis!

Nämä Poul Pavan astiat saivat jäädä hyllyyn, vaikka niitä ihan ääneen kaupassa nauroinkin. Hurjan hellyyttävät ja hauskat!

Tanskan matka kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut!