maanantai 1. heinäkuuta 2019

Nautinnollinen Tuska

pressiliput saatu järjestäjiltä
Meillä alkoi perjantaina kesäloma. Aloitimme sen mitä parhaimmalla tavalla eli kurvaamalla Suvilahteen Tuska festareille. Viime vuonna olimme Tuskassa ensimmäistä kertaa kaksin. Olemme koko vuoden kehuneet kaikille festaripuheiden alkaessa Tuskan leppoisan mukavaa tunnelmaa ja toimivuutta. Siksi meistä oli ilo palata festeille, varsinkin kun tiedossa oli hyviä tuttuja bändejä ja mielenkiintoisia uutuuksia. Me ehdimme paikanpäälle perjantaina ja sunnuntaina. 

Näin ruokabloggaajana festien ruokatarjonta kiinnosti tietysti kovasti. Etukäteen katsottuna kattaus näytti monipuoliselta eri maiden ruokakulttuurien myötä, mutta kylläkin kovin hampurilaispainotteiselta. Valopilkkuna kulinarististi meikäläisille vilkkui Olo Gardenin koju
Festien tarjontaa maisteltuamme se kohosikin ihan parhaimmaksi kokonaisuudeksi. Ruuat oli mietitty lisukkeita myöden toimivaksi kokonaisuudeksi, kuten näiltä tekijöiltä nyt olettaa saattaakin. 
Falafelien kanssa esimerkiksi tarjottiin tomaattia sekä marinoituna että savustettuna ja kivasti maustettua punasipulia. 
Karitsan kyytipoikana oli kukkakaaliakin sisältänyt tabouleh, jota rapsakoittivat oivallisesti sipsit. 

Muina hyvinä ruokaelämyksinä mainittakoon Onamin bao bunnit possutäytteellä, ja Papa´s Smokery BBQ:n kana- ja possuburgerit, joiden lihat savustettiin houkuttelevasti paikan päällä. 
  JJ´s BBQ tarjoili briskettihampurilaisensa mukavan mausteisilla kastikkeilla. 
Jotkut näyttivät teurastaneen lihansa itse ja kysyttäessä herra tuumasikin että "ite tein ja säästin". 
Festariravintola Black Dining tarjoili tänä vuonna burgereita ja pihvejä sekä lihan- että kasvissyöjille sekä wingsejä. Se ei noussut meille erityisen kiinnostavaksi. 

Juomapuoli jäi meillä yhden viinilasin mittaiseksi, joten sitä emme osaa kommentoida kummemmin. Pullon täyttö vesipisteillä sujui hyvin ja alkoholitontakin juotavaa oli sopivasti tarjolla. Perjantaina kaljajonot näyttivät paikoin turhan pitkiltä ja ilmeisesti muissakin järjestelyissä oli ollut parantamisen varaa. Niihin reagoitiinkin heti Tuskan puolesta kun palautetta oli annettu, mikä oli todella hieno juttu! Parannuksista infottiin ainakin Instassa hyvin. Meitä vessamurheet ja muut eivät niin koskettaneet, sillä selvinpäin ei bajamajoissa tarvinnut rampata ja sen kerran kun kävimme ymmärsimme mennä väljälle sisääntuloalueelle. 
Tuska oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa koko laajuudeltaan anniskelualuetta, mikä meinasi heiluvia tuoppeja keikoilla, joskin tietysti myös mukavuutta kun voi samaan aikaa hörppiä ja katsella keikkoja. Erillisten anniskelualueiden poistaminen tarkoitti tietysti myös sitä, ettei alle 18-vuotiailla ollut Tuskaan asiaa - lukuunottamatta sunnuntaipäivän parin tunnin mittaista lapsille suunnattua pikkuTuskaa.  
Tuskan hyväksi täytyy kyllä sanoa (itseäni toistaen) että näillä festeillä on kiva tunnelma, jonne kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat. Tänä vuonna nähtiin paitsi synkkiä meikkejä ja paljon mustaa, myös tikru- ja yksisarvispukuja ja kaikkea tältä väliltä. 

Musiikkianniltaan Tuska nousi meille nyt erityisesti naisten vuodeksi. 
Halestormin Lzzy Hale bändeineen veti ihan äärimmäisen energisen keikan. 
Jinjerin Tatiana Schmailyuk sai keikalla edessäni seisovien miesten käsikarvat nousemaan esiintymisellään, mikä kertonee paljon. 
Myös Battle Beastin Noora Louhimo teki vaikutuksen. 
Amorphiksenkin kanssa esiintyneen Anneke von Giersbergenin keikka kahdestaan kitaran kanssa Inferno Stagella oli todella tunnelmallinen hengähdystauko erilailla intensiivisessä musiikkitarjonnassa. 


Musiikkikattauksesta löytyi kiinnostavaa todella paljon. Kaikki ei luonnollisestikaan uponnut, mutta festareilla on juuri se etu että pääsee kuulemaan monenlaista. Tuskassa tulee uteliaisuudesta käytyä sellaisten bändien keikoilla, joiden genre ei raskaamman musiikin saralla ole itseä lähellä. 

Tuska on kyllä ihan mahtava festari jonne palaamme mieluusti taas ensi vuonna. 


torstai 27. kesäkuuta 2019

Mugaritz, yksi maailman parhaista ravintoloista

Mugaritz ravintola Espanjassa San Sebastianin laitamilla on ollut pitkään maailman parhaiden ravintoloiden listalla ja juuri julkaistulla listalla sijalla 7 (sija 9 vuonna 2018). Andoni Luis Adurizin luotsaama keittiö tekee parhaista Baskimaan raaka-aineista innovatiivisia ruokia. 50 maailman parasta ravintolaa -lista luonnehtii ravintolaa termillä "tekno-emotionaalinen espanjalainen" ja miten ikinä tuotä käsitettä tulkitaan niin oman tulkintani mukaan yhdyn nyt näkemykseen. Työmatkani varmistuttua varasin heti pöydän ravintolaan marraskuussa 2018. Matka vuokra-autolla San Sebastianin laitamilla sijaitsevaan ravintolaan kesti noin 15 minuuttia, mutta kieltämättä usko meinasi loppua ajellessa tiettömillä teillä kohti kukkuloita. Perillä avautui ihan toinen maailma, kun parkkipaikan pöllöpatsas tervehti minua. 
 Saapuessani sali oli vielä tyhjä ja hiukan Twin Peaks tunnelmaa. Mihin oikein olen tullut?

Tarjoilija toi kirjeen, josta löytyi vaihtoehtokortit, joista valita menu. Pidän lentämisestä ja valitsin laskuvarjolla laskeutuvan kalan. Tunnelma oli nyt viimeistelty.

 Alkuun pieniä paloja.
Alkupalojen jälkeen pääsin käymään keittiöllä. Menut on kirjoitettu peiliin keittiötä varten. 

 Rauhallinen, osin odottava ja kuitenkin koordinoitu tunnelma.

Tämä jäi mieleen hyvin. Karitsan kielestä oli tehty muotti jääpalalle. Jääkielen päällä tarjottiin rapua.

 Paikallista paprikaa. Aika intensiiviset maut.


 Uskomattoman pehmeitä katkarapuja kokonaisina.

 Pikkupaloja.

Tämä annos toi mieleen Osteria Francescanan vierailumme josta juttua vuonna 2013, mutta nyt en ihan lähtenyt tripille. Mahtava elämys tämäkin.

 Väliin keittoa.

 Antaa tulla vaan, kestän kyllä.

 Tässä oli lammasta ulkoa sisälle. Nahkaa ja lihaa. Nahka karvapinnalla oli luotu jotenkin.

Näyttävän astian päällä maistuvaa geeliä. 

 
Pitkälti yli 20 ruokalajia, joista ei menun perusteella voinut juurikaan luoda johtopäätöksiä.

Loppuun vielä seitsemää suklaata. Puukotelo oli minun tiedossa etukäteen Kulinaarimuruja-Jaanan kertomana, mutta valitettavasti kohdallani astiasto ei tuonut vastaavaa seitsemän kuolemansynnin tarinaa. Suklaat vahvistuivat loppua kohti. 

Kokonaisuutena ymmärrän kyllä miksi Mugaritz keikkuu kärkisijoilla, olihan tämä mieletön ruokaretki. Illan aikana ei selvinnyt mitä eroa alkuun tarjotut korttien mukaisilla menuilla olisi ollut. Lähdin pois taas monta muistoa rikkaampana. 

Mugaritz
Aldura Aldea, 20, 20100 Errenteria, Gipuzkoa (kartta)

torstai 13. kesäkuuta 2019

Mehevä lohi ja parmesaanikastike

Lohi on meillä aika harvinainen vieras. Kun se keittiöömme ostetaan, tulee kokeiltua monesti jotain erilaista ja uutta. Niin kävi tälläkin kertaa. 

Herkuttelimme työpäivän päälle uusilla perunoilla ja 42 asteisella lohella, jonka päälle oli liruteltu parmesaanikastiketta. Kokonaisuus oli ihan hurjan hyvä! Parmesaanikastikkeen maku oli ihanan suolainen ja syvä, lohi taas oli mehevää ja kaunista. Vaikka kastikkeen maku oli tuhti, kokonaisuus veti hyvinkin kesäisen puolelle uusien perunoiden kanssa. Tämä kokonaisuus sopisi loistavasti vaikka juhannuspöytään. Itse asiassa harkitsemmekin moista, sillä olemme luvanneet tehdä ystäväperheen mökille mennessä yhden illan ruuat ja Jukka käy juuri ennen Firenzessä reissussa. Jonakinlainen italialainen setti tämän lohen ympärille voisi olla kovinkin toimiva. 

Helppotekoinen ja nopea parmesaanikastike menisi hyvin varmasti myös muunlaistenkin lohiruokien kanssa, esimerkiksi lämmin- ja kylmäsavulohien kanssa. Makustelimme myös että naudan lihallekin kastike varmaan passaisi.

Ohje on uusimmasta Glorian ruoka & viinistä Trattoria Corretto-cateringin keittiömestarin ja ravintoloitsijan Jukka-Pekka Repon ohjeistamana. 
Suolaveden määrä riippuu suolaantumisastian koosta, meillä riitti litra vettä. 
Kastikkeen öljyä kannattaa passailla kananmunan koon ja halutunlaisen kastikepaksuuden mukaan vähitellen. Meillä jäi laittamatta neljäsosa desi oliiviöljyä. 

MEHEVÄ UUNILOHI JA PARMESAANIKASTIKE

neljälle

uunilohi
800 g lohifileetä
1 l vettä
1 dl merisuolaa

parmesaanikastike
1 kananmuna
1 rkl dijoninsinappia
1/4 dl valkoista balsamiviinietikkaa
1 1/4 dl oliiviöljyä
1 1/4 dl rypsiöljyä
50 g parmesaania raasteena
1/4 tl mustapippuria myllystä

tarjoiluun
parmesaanilastuja
rucolaa

Tee suolaliemi lohelle. Kiehauta vesi ja liuota suola veden joukkoon. Leikkaa lohifileestä pois selkä- sekä vatsarasva. Laita lohi reunalliseen astiaan. Kaada jäähtynyt liemi päälle niin että filee peittyy kokonaan. Anna kalan suolautua liemessä 30 minuuttia. 
Kuumenna uuni 120 asteeseen. Ota kala liemestä ja pyyhi pinta. Aseta lohifile leivinpaperin päälle uunivuokaan. Paina paksuimpaan kohtaan paistomittari. Kypsennä 35 minuuttia tai kunnes sisälämpö on 44 astetta. (Meillä Jukka otti kalan ulos uunista kohdassa 42 astetta koska lämpö aina nousee vielä hiukan). 
Tee kastike. Riko huoneenlämpöinen muna korkeaan, kapeaan astiaan. Lisää sinappi ja etikka. Laita sauvasekoitin kulhon pohjalle. Kaada päälle huoneenlämpöiset öljyt. Käynnistä sauvasekoitin kulhon pohjalla ja vatkaa kunnes kastike on majoneesimaista. Lisää kastikkeeseen raastettu parmesaani. Mausta mustapippurilla. 
Liruta kastiketta jäähtyneen kalan ylle nauhoina. Koristele rucolalla, parmesaanilastuilla ja muutamalla rouhautuksella mustapippuria. Jos tarjoat kalan lämpimänä, tarjoa kastike erikseen. 

torstai 30. toukokuuta 2019

Lakritsinen raparperipiirakka

Raparperipiirakka on alkukesän klassikko. Kaipasin siihen nyt jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavaa. Kivan erilainen sovellus peruspiirakkaan löytyikin melkein kuin itsestään. Lisäsin piirakkaan lakritsipaloja, mikä toi leivonnaiseen hienoa makua mehevyyttäkin tuovan raparperin kanssa. Raikkaasta loppumausta huolehti raastettu sitruuna ja suutuntumaa mielenkiintoisti päällimmäiseksi ripsitty taikinamuru.
Tätä piirakkaa suosittelemme lämpimästi lakritsin ystäville ja niille jotka etsivät raparperipiirakkaan jotain uutta kulmaa. Oli meinaten todella hyvää! Ja yltiöhelppo leipoa. 

Lakritsinen raparperipiirakka on inspiroitunut blogimaailmasta. Vinkkejä on napsittu sieltä, täältä ja tuolta yhdistellen ne oman maun mukaiseksi kokeiluksi. Piimäpohja on omasta blogista, muruseos Ku ite tekee-Minnalta, lakritsilisä Hellan ja viinilasin välissä-Johannalta ja sitruuna The Queen of Delicious Veeralta. Lopputulos on mehevän maukas, raikas ja lakritsinen.

LAKRITSINEN RAPARPERIPIIRAKKA
pellillinen 60 cm uuniin 

pohja
4 ½ dl piimää
4½ dl sokeria
7½ dl vehnäjauhoja
1½ tl soodaa
150 g voita sulatettuna

täyte
3-4 vartta raparperia 
250 g lakritsia pilkottuna
luomusitruunan raastettu kuori

muruseos päälle
75 g voita sulatettuna
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
1/4 tl suolaa

Sekoita pohjan aineet yhteen. Levitä leivinpaperin päälle pellille. 
Lisää päälle pilkotut raparperit, pilkotut lakritsit ja hienoksi raastettu sitruunankuori. 
Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripsi piirakan pinnalle. 
Paista 170 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea eikä taikina enää tartu kokeilutikkuun kiinni.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. 

***

Blogin suolaiset ja makeat raparperiherkut löytyvät *raparperi-tunnisteen alta. Niitä näyttää kertyneen vuosien varrella 21 kappaletta. 

perjantai 17. toukokuuta 2019

Munakoisosalaatti za'atarilla ja halloumilla

Pidempään blogia seuranneet ovat varmasti huomanneet munakoisofaniuteni. Monipuolisesti hyvin erilaisiin ruokiin taipuvaa kasvista löytyy melkein aina jääkaapistamme valmiina mössööntymään, pilkkoontumaan tai puolittumaan. 
Kun taannoin sain työtiimini ilokseni meille illalliselle, päätin heti että teen jotain myös munakoisosta. Yksi tiimimme jäsenistä meinaten on tuumaillut, ettei ole onnistunut kasviksen kanssa kotikeittiössä. Selaillessani pikkusyötäviä aterian alkuun Kokit ja Potit Hannelen "Suupaloja"-kirjasta silmäni nauliintuivat munakoisokääröihin, jonka sisältä löytyi suolaista halloumia, uunikuivattuja tomaatteja, pinjansiemeniä ja valkosipulia sekä z'atar-mausteseosta. Päädyin tekemään näitä yhtenä ruokalajina ja ne saivatkin osakseen paljon kiitosta.

Vappubrunssille mietin aluksi tekeväni samanmoisia, mutta sitten päätinkin unohtaa käärimisen kokonaan. Koostin samat elementit salaatiksi ja hienosti toimi niinkin! Tomaattien parituntisen uunituksen tosin vaihdoin purkista nostettaviin aurinkokuivattuihin tomaatteihin. 
Aloita kokkailu valkosipulisesta toum-tahnasta (joka meillä ei kyllä tahnoittunut, mutta toimi kuitenkin hyvin mausteöljynäkin) ja za'atar-mausteseoksen teosta. Näistä jää hiukan ylikin seuraavia kokkailuja varten. 

TOUM-TAHNA

2 valkosipulinkynttä murskattuna
½ tl suolaa
1 1/4 dl rypsiöljyä
hiukan sitruunamehua

Laita suola ja kuoritut valkosipulinkynnet mortteliin. Hienonna tahnaksi. Lisää vähitellen joukkoon öljyä tippa kerrallaan. Tästä pitäisi tulla majoneesimaista seosta. (Meillä ei tullut, mutta sipelin sitten maustettua öljyä munakoisojen pintaan sudilla.) Mausta sitruunamehulla. 

ZA'ATAR

1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl sumakkia
1 rkl seesaminsiemeniä
½ tl suolaa

Sekoita mausteet keskenään.

MUNAKOISOSALAATTI

2 munakoisoa
suolaa
öljyä paistamiseen
toum-tahnaa
noin 200 g halloumia 
aurinkokuivattuja tomaatteja 
6 rkl pinjansiemeniä
tuoretta minttua

Leikkaa munakoiso ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Levitä viipaleet työlaudan päälle ja ripsi päälle suolaa. Jätä munakoisot itkemään noin puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen pyyhi pinnalle nousseet pisarat pois talouspaperilla. (Kiireessä itketyksen voi jättää väliin. Se ei ole välttämätöntä, mutta parantaa munakoison rakennetta kun ylimääräinen neste poistuu). 

Paista munakoisot pannulla öljyssä muutaman minuutin per puoli. Levitä sudilla toum-tahnaa munakoisojen pinnalle. 

Pilko halloumi ja paista siihen kaunis pinta öljytyllä pannulla. 

Kokoa salaatti asettelemalla vadille paistetut munakoisoviipaleet, aurinkokuivatut tomaatit ja halloumi. Ripsi päälle pinjansiemeniä, za'atar mausteseosta ja mintunlehtiä. 

Blog Widget by LinkWithin