Lasit kumisemaan!

Olkoonkin, että Riedelin lasit ovat kauniita ja toimivia. Minä rakastan silti eniten niiden ääntä. Kun lasien kylkiä kumauttaa yhteen ihan voimalla, niistä tulee upea ääni joka jää soimaan pitkäksi aikaa. Riedelin laseista kuuluu myös pehmeä kilinä, kun lasien suuaukot osuvat johonkin. Juhlava kilinä.

Viikon alussa meidät oli kutsuttu kallistelemaan ja kilistelemään Decanterin tiloihin Lauttasaareen. Ilta kokonaisuudessaan oli opettavainen nautinto. Chez Jasu, Ketunkeittö, Pumpkin Jam, Sorsanpaistaja ja Äijäruokaa-blogista löytyy jo paljon asiaa maistelustamme. Tärkein pointti tietysti oli oikean lasin merkitys viinille, joka oli minulle jo tuttu juttu kesäisestä tastingistä. Lasi ohjaa viinin tiettyyn kohtaan suuta, jolloin ensiaistiminen tuo parhaat puolet esille viinistä.  

Meille onkin hankittu nyt Riedelin Vinum-sarjan Bordeux-laseja, joiden muotoilu sopii "suomalaiseen punaviinimakuun". Lasit passaavat hyvin pehmeille, täyteläisille punaviineille. Meillä olisi laseja kuusi, ellei väärinkäyttö olisi tuhonnut yhtä ja kohtalo toista. Suosittelemme lämpimästi noudattamaan annettuja pesuohjeita ja olemaan tipauttamatta mitään astiakaapista lasin päälle.

Samaten vitriinistämme löytyy "ranskalaisia konjakkilaseja", eli kapeitaa, korkeahkojalkaisia laseja, Vinum-sarjan Cognac Hennessy. Jukka piti muotoilua alkuun neitimäisenä, mutta astimisero "tavallisen", isopesäisen, suultaan kapenevan konjakkilasin kanssa koitui helposti kapoisemman voitoksi.

Valkoviinien juomiseen saimme Decanterilta nyt lahjaksi jalattomat lasit. Säilytimme pahvipakkaukset, sillä Decanterin Essi Mäntylähti antoi hyvän vinkin: ostopakkauksessa lasit on turvallista ottaa mukaan vaikka piknikille.

Chardonnay-lasit ja uusi, tilavampi karahvi lienee seuraavaksi ostoslistalla. Sitten joskus.

Paitsi maistuvia juomia, meille tarjottiin myös Hauhalan hanhifarmin eettisempää, pakkoruokkimatonta hanhenmaksaa. Maistui hienosti Semillon-rypäleestä tehdyn Château Carsin Liquoreux 2007 kanssa.

Paikalle oli iloksemme ehtinyt myös keittiömestari Marko Laasonen, joka oli taitavilla sormillaan pyöräyttänyt meille vietnamilaisia riisipaperirullia.

Rullat olivat hurjan kauniita ja ihanan maistuvia. Mieleeni tuli heti kevään valmistujaiset: nämä olisivat aivan loistavaa tarjottavaa niihin. Rullat oli täytetty tofulla, ankalla ja lohella. Viimeksimainittu oli ylivoimaisesti kaunein, mutta maukkaudessaan voitti meidän molempien mielestä ylikypsä ankka. Vielä kun rullat upotti sieni- tai kalakastikkeeseen, oli nautinto täydellinen. Rullia saa tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentältä tai tilaamalla.

Rullien keralla tarjottiin kirpsakan maistuvaa salaattia.