perjantai 11. tammikuuta 2013

Ken Latvaan kurkottaa, se Paksuun kapsahtaa


Olin männäviikolla viettämässä päivää ihan itsekseni Helsingissä. Nautiskelin tallustelemalla juuri sinne minne huvitti ilman sen suurempaa suunnitelmaa. 

Käppäillessäni Eiringin pannuostoksilta keskustaan päin veti Latva-baari minua puoleeensa kuin magneetti. Lampsin siis muutaman rapun alas ja saavuin sisään kodikkaan tyylikkääseen ja yllättävän tilavaan baariin. Nautin kuuman, mausteisen glögin ja olin oikein tyytyväinen. Harmikseni huomasin vasta nettisivuilta että samanomisteisen ravintola Juuren sapaksia olisi saanut Latvankin puolelta. Miksi oi miksi en älynnyt kysyä? Ei niin että minulla (kahvilakäynti pohjilla) nälkä olisi ollut, mutta toki jotain pientä olisi voinut maistaa. Ihan maistamisen ilosta. 
Monta astia-, kirja- ja designpuotia myöhemmin minulla oli leffatreffit Prinsessan  kanssa.  Onneksi olimme varustautuneet ravintolavierailuun, sillä nälkähän tuota Haute Cuisine-leffaa katsellessa tuli.  

Tiemme vei hyvin jännäkonseptiseen studioravintola Paksuun, jossa yhdistyy valokuvastudio ja puitteiltaan baarimainen ravintola. Ruuat olivat odotettua fiinimmät ja hyvin maistuvat.  Hinta oli yllättävän maltillinen, 40 euroa alku- ja pääruuasta sekä oluesta. 
Otin alkuun matalalämpölohta ja savudressingiä. Kala oli ihanan punerva ja mehevän kypsä. Savuisuus tuli annoksessa selkeänä ja muut lisukkeet huolehtivat raikkaudesta.
Pääruuaksi vedimme molemmat rapeaa possunkylkeä ja prässättyä häränkieltä, jotka viihtyivät lautasella ruusukaalin ja punasipulin kanssa. Tuhti ja hurjan hyvä annos. 

Paksu oli ympäristönä viihtyisä. Minun oli hyvin helppo kuvitella sinne itseni kaveriporukalla viettämässä pitkäkin ilta syömän ja juoman merkeissä, varsinkin jonain hyvänä livemusailtana. Kiva paikka ja loisto hinta/laatu-suhde! 

Myös Sopan Hanna ja Kulinaarimurulan Jaana ovat visiteeranneet Paksussa pamahtaen faneiksi. 


7 kommenttia:

  1. Hyvät pannuostokset, meillä ainakin pidetään kovin.

    Ehkä minun on annettava sille Paksulle uusi mahdollisuus. Menimme kerran sinne heti aukeamisen jälkeen, tavoitteena oli syödä lauantailounas, mutta lista vaihtelee kellonajan mukaan ja siihen aikaan olisi saanut suurinpiirtein hodaria ja wingsejä. En jotenkin ollenkaan päässyt sisään siihen hommaan.

    VastaaPoista
  2. Ei olla vielä testattu kun ei olla saatu alkukäsittelyä tehtyä, mutta uskon. On niitä niin moni kehunut.

    Anna vaan uusi mahis. Konsepti on kummallinen, mutta ruoka oli hyvää. Ja tunnelmakin olisi varmaan kohillaan kun ympärillä olisi hyörinää. Nyt oltiin Veeran kanssa ravintolassa melkein ainoat asiakkaat, mutta eipä tuo meidän fiilistä huonontanut.

    VastaaPoista
  3. Olipa sulla mukava päivä!Tuo leffa on nyt täälläkin;pitää mennä katsomaan se.

    VastaaPoista
  4. Voi, mitä luksusta. Ihan itsekseen kaupungilla kävelyllä, ilman että on kiire. Ja vielä ravintolailtakin päälle.

    No, ensi torstaina meillä on lastenvahti ja päästään miehen kanssa kaksistaan... luksusta sekin.

    VastaaPoista
  5. Tykkäsitkö leffasta? Minusta se oli IHANA:)

    VastaaPoista
  6. Työkaverin mukaam kaikki ravintolassa tarjottava tehdään siinä avopuolella ja takana treenaa Suomen kokkimaajoukkue tai joku. Se selittäisi miksi sitä kokkia pyöri siellä maanantaina niin paljon.

    VastaaPoista
  7. Yaelian: Vakavasti otettava varoitus: syö ennen (ja jälkeen).

    Minna: kyllä oli luksusta! Ihanaa iltaa sinulle ja miehellesi! Mihis meinaatte suunnata, jos sopii olla utelias?

    Campasimpukka: Leffa oli minusta ihan kiva, ei sen kummempi suuntaan tai toiseen. Mutta kiva oli se nähdä. Tosin osan nautinnosta vei leffateatterin erittäin nautinnollisvastaiset tuolit.

    Veera: Ok! No se tosiaan selittäisi osan. Paljon sitä porukkaa tosiaan oli :).

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin