Napoli oli herkku

Tässä vielä muutamia ruoka- ja juomavinkkejä rähjäisen ihanaan Napoliin. Reissusta yleisesti jutusteltiin täällä ja pizzapaikoista täällä. Kaikki tässä jutussa mainitsemani paikat ovat kävelymatkan päässä Hotelli Piazza Bellinnistä jossa yövyimme.

LIBRERIA BERISIO

  

Parhaat gin&tonicit saimme mainiosta Libreria Berisiosta. Paikka toimi sekä kirjakauppana että baarina. Tunnelma tässä paikassa oli mukavan rento, hiukan salaperäinenkin. Tai sitten se olen vain minä.

LA STANZA DEL GUSTO

La Stanza del gustoon meidät houkuttelivat juustoiset lamput. Aivan hotellissamme kiinni ollut ravintola tarjosi monenlaista mielenkiintoista maistettavaa. Meidän oli tarkoitus poiketa vain lasillille, mutta jos joku tarjoaa munakoisoista caponataa yhdessä mustekalan kanssa niin onhan se maistettava. Hyvää oli! 

OSTERIA IL GOBBETTO

Sivumaku Janin suosituksesta suuntasimme osteria Il Gobbettoon yhtenä iltana. 

Kokemus oli pienesti vaivaannuttava, kun hassuasuinen (liekö jotkut perinnevaatteet) omistajamies poimi asiakaan pöydästä ja alkoi tanssittaa tätä keskellä pöytiä taustamusiikin tahdissa. Muutenkin showta pidettiin miehen toimesta koko ajan yllä. 

Iltamme alkoi ruuallisesti loistavasti aperitivoksi tilatuilla höyrytetyillä simpukoilla. Ne tarjottiin merellisessä liemessä yhdessä fritattujen leipäpalojen kanssa. Tykkäsimme ideasta ja mausta kovasti! 

Muuten ravintola jäi hyvin keskinkertaiseksi. Tomaatit olivat ehkä parasta antia edellämainitun jälkeen. Annoskoot olivat valtavia, jolloin hyvätkin maut kävivät loppuakohden tympäännyttämään. 

Menun hinnat eivät päätä huimanneet - kallein pääruoka maksoi 9 euroa.  Itse suurena mustekalafanina otin moisen grillattuna. Lonkeroveijari tosin jäi muutamaa haukkausta lukuunottamatta syömättä, sillä oli sitkeää kuin mikä. 

 SPUZZLÈ

Il Gobbettosta hieman pettyneinä poistuessamme törmäsimme samalla kadulla tuolloin vasta pari päivää auki olleeseen Spuzzleen. Täysivatsaisina maistoimme vain suositeltua paikallista viiniä. Viereisen pöydän seurue kertoi olleensa matkalla illalliselle, mutta paikan aperitiivot olivat niin hyviä että he ovat napostelleet niitä pitkin iltaa tilaten samalla pullon jos toisenkin viiniä ja olutta. Pikkusyötävät tarjoiltiin hauskasti paistinpannujen päältä ja ne kyllä näyttivätkin herkullisilta. 

Päädyimme viinilasit kädessä, syystäkin iloisina Spuzzulèn faceenkin. 

VIA PASQUALE SCURA 
Pasquale scura-kadun varrelta teimme oivia ruokatuliaisia.

Gourmet Partenopeosta kävimme ostamassa viitisen kiloa iäkästä parmesania. Mies tiskin takana ei tainnut uskoa tilaustamme tai ei ymmärtänyt kun pyysimme juustoa kymmeneen eri vakuumipakkaukseen imettynä, sillä meille haettiin tulkki paikalle jostain. Avulias naisihminen auttoi ostosten teossa samalla kun juustokauppias maistatti meillä paikallisia tuotteita yksi toisensa jälkeen. 

Vihannes- ja hedelmäkauppiaitten laarit olivat todella houkuttelevan näköisiä. Ostimme muksuille tuliaiseksi erilaisia tomaatteja kilon verran. Puolet punaisista möllyköistä oli Napolista, puolet Vesuviuksen rinteiltä siitä ihan liki. Myyjä pisti mukaan myös tuoretta basilikaa kaupantekijäisinä. 

  

Kalakauppiailla oli jännä tapa laittaa eväkkäät esille. 

FANTASIA GELATI


Via Toledolta ostin baba-jäätelöä maineikkaasta Fantasia Gelatista. Pikkutötteröön jäätelöä kaapaisemalla sain erään kerjäävän naisen hymyilemään iloisesti.

Kaasuliesi ja turvallisuus

yhteistyössä Gasum

Sopiessamme yhteistyöstä Gasumin kanssa Ilve kaasulieden tiimoilta he toivoivat, että kirjoittaisimme yhden postauksen kaasun turvallisuudesta tavallisen kuluttajan näkökulmasta. Naureskelimme siitä tulevan lyhyt juttu, sillä meillä itsellämme ei ole kaasun suhteen pelkoja tai arastelua. 

Meidän kodissamme kaasu kulkee lieteen viereisessä kaapissa jököttävästä kaasupullosta pelkkää letkua pitkin. Pullonvaihto on idioottivarmaa painamisen ja kliksauttelun ansiosta. Jos pullo on asennettu väärin, kaasu ei yksinkertaisesti kulje. 

Meille kaasulieden turvallisuuteen liittyen suuri asia on se, että Suomessa myytävissä liesissä on aina liekinvarmistin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun liekki sammuu, kaasuntulo keskeytyy välittömästi. 

Koemme kaasun turvalliseksi myös lasten kanssa, sillä kaasuliekki on helppo havaita ja sen kuumuus yksinkertaista ymmärtää. Pienet lapset eivät myöskään voi vahingossa ohimennen saada kaasuliettä päälle, koska väännintä pitää painaa ja vääntää yhtä aikaa.  

Lapsemme ovat tottuneita kaasun kanssa kanssa kokkaajia. Tyttäremme bravuuri on yhden tai kahden hengen puuro, jonka hän keittelee ennen kouluun busseilua. Poikamme paistaa kaasuliedellä maailman parhaat pannuleivät.

Ilve kaasulieden ritilät, joiden päällä paistetaan, ovat ansiokkaasti karheat. Näin ei ollut aiemmassa kaasuliedessämme. Kun pinta on karhea, sille lasketut kattilat ja pannut pysyvät turvallisesti ja jämäkästi paikoillaan. 

Mikäli haluaa tarkistaa asunnon kaasuputkien tai vaikkapa kaasulieden kunnon, on mahdollista tilata paikalle ammattiapua. Lisää kaasun turvallisuuteen liittyvistä asioista löytyy Turvatekniikan Keskuksen selväsanaisesta oppaasta. 

Seuraavassa yhteistyöpostauksessa jaamme Ilve-kaasulieden ja sähköuunin käyttökokemuksia. 

Tonkatsu-kastike

Meillä tulee tehtyä tosi usein paneroitua luomupossun ulkofilettä - se kun on yksi lasten suosikkiliharuokia. Lisukkeeksi teemme usein perunoita, jolloin kokonaisuus on kovin tuhti. 

Lähdimme tällä kertaa luomupossun ulkofileen kanssa japanilaiseen suuntaan, jolloin paneroitua lihaa kutsutaan nimellä tonkatsu. Se tarjotaan syömäpuikkosyistä valmiiksi viipaloituna. Keralla tarjosimme  riisiä ja veitsellä ohueksi viipaloitua kaalia. Annoksesta tuli mukavan raikas ja paljon kevyemmän oloinen kuin perunaisesta vastaavasta. 

Kokonaisuuden kruunasi luonteikas kastike, joka oli todella helppo sekoitella yhteen kuudesta raaka-aineesta. Sinappijauhe antoi kastikkeelle mukavan kipakkaa makua olematta tulinen. Kastike oli kovin suolainen, vaikkei siinä lisättyä suolaa olekaan. Jos olet maltillisempi suolan käyttäjä, suosittelemme kokeilemaan vaikka suolatonta soijaa. 

LUONTEIKAS TONKATSU-KASTIKE

reilu annos kahdelle 

1 tl sinappijauhetta
1tl vettä
¾ dl ketsuppia
1 rkl Worcestershire-kastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl miriniä

Sekoita sinappijauhe veteen ja sekoita tasaiseksi. Lisää muut aineet ja sekoita. Kastike on valmis.

Gastrologik. Tukholma

Etukäteen hiukan jännitti. Olin varannut vain parin päivän varoajalla tuolin Gastrologik. tähtiravintolasta  Tukholmasta. Tuoli, jolle aioin istahtaa, oli asetettu seitsemän muun kanssa ravintolan ainoan yhteispöydän äärelle. Mietin etukäteen että idea oli yksinmatkaavalle loistava, mutta entä jos kukaan ei olisikaan juttutuulella? Oletuksena luulisi, että yhteispöydän äärelle haluavat vain ne, joita kanssakäyminen vieraidenkin ihmisten kanssa kiehtoo. Tarjoilija kertoo kuitenkin toista. Välillä pöydän ympärillä on kuulemma ollut ihan hiljaistakin. Toisinaan taas vierailijat ovat jälkikäteen pyytäneet kanssaruokailijoiden yhteystietoja mukavan illan jälkeen. Minulla kävi tuuri, sillä koko seurue oli kovasti rentoa, nauravaista ja keskustelevaa sorttia. Viereeni istui belgialainen alkuviinituottaja (joka muuten oli juuri palannut Helsingistä ja kehui Gröniä kovasti). Hänen vieressään istui nelihenkinen seurue ja minua vastapäätä ihanan rakastuneen oloinen pari, ruotsalaisia kaikki.



Tarjoilijoiden ja kokkien tyyli antoi viitteitä rennosta menosta, joka oli itselleni kovasti tervetullutta. Ravintolassa tarjotaan sama yllätysmenu kaikille, erityisruokavaliot huomioiden. Halusin nauttia ruuan kanssa suositeltuja viinejä. Suurinosa pöydässämme valitsi tavallani viinit, mutta yksi ruokailija halusi maistella erilaisia oluita ja yksi siemailla vettä läpi aterian. 

 

Koko ruokakavalkaadi esiteltiin yksi kerrallaan pöytämme päässä. Kaikki tiimin jäsenet olivat selkeästi ylpeitä hienoista, pääosin ruotsalaisista raaka-aineista. Valmistuksesta kerrottiin myös mielenkiintoisia asioita. Langustiinien kohdalla kuvailtiin esimerkiksi sitä, miten kalastaja laittaa äyriäiset elävinä omiin lokosiinsa kuljetusastiaan, kuin hotelliin. Lokeroastia täytetään merivedellä, joten ravintolaan saapuessa langustiinit ovat kuin juuri merestä nostettuja. Tiedän, että tällainen turinointi ärsyttää joitakin ihmisiä, mutta minä tarinoiden rakastajana pidin tyylistä kovasti. Varsinkin kun se tehtiin jutustelevaan tyyliin vastaten myös meidän kysymyksiimme.

Ravintolan perustajat Anton Bjuhr ja Jacob Holmström. Kuva kirjasta jonka sai läksiäislahjaksi.

Erikoisin maistamani asia paikassa oli majavan anaalirauhasesta saatava erite, hauste, beaver musk. Sitä oli paitsi laitettu loppukarkkien sisään myös uutettu vodkaan. Karkkien sisustasta minulle tuli mieleen liköörikonvehdit. Maustettu viinakaan ei saanut minua toisten tapaan irvistelemään, mutta se kuitattiin pöydässä naurusuin suomalaisuudellani.

Yllättävin ja upein makuyhdistelmä illan aikana oli merilevään kiedottu naudanliha. En mitenkään olisi osannut yhdistää näitä kahta, mutta lopputulos oli upea! Mustakalan suirottaminen pastamaiseksi toimi loistavasti. Riemastuttavin tarjoiluidea taas oli selleritaco.

Seuraavassa kuvina illan menu:

 Ohuet perunasipsit tillillä.

Tikkuleipä hauskasti nuotion päältä tarjoiltuna.

 

Raakoja katkarapuja Skagerackista, levää ja "tofua". "Tofu" ei sisältänyt lainkaan soijamaitoa, vaan oli tehty vastasynnyttäneen lehmän ensimaidosta.

Warbrokvarnin speltistä leivottua leipää ja käsinkirnuttua voita Kittelbergetistä

Mustekalaa pastamaisina suiroina, lummelundilaisia valkosipuleita fermentoituna ja olutta.

Langustiini Fjällbackasta ja sen päästä keitetty tahna sekä upean valkoista fenkolia.

Maustepippurilla maustettua hapatettua perunapyrettä, jonka alla muikun mätiä ja viiriäisenmunaa.

Savustettua madetta joka oli nostettu Hjälmarenista, mallasta ja sipulia. 

Nautaa käärittynä islantilaiseen merilevään - uskomattoman hieno yhdistelmä.

Monesti kahvinkeittoon käytetty syphon-keitin oli valjastettu nyt liemen maustamiseen. Mausteeksi oli valittu puolukkaa, jäkälää, oksia ja kuivattuja sieniä. Kuumetessaan liemi nousi yläpannuun, jolloin liemi maustui uudenmoiseksi. Ensimmäisellä yrityksellä kuuma pannu posahti yllättäen rikki, mutta kenellekään ei onneksi sattunut mitään. Nauraen kysyimmekin eihän tämä erikoisefekti maksa lisää jolloin se luvattiin ilmaiseksi. 

Maustunut liemi kaadettiin jäädytetyn, kuusenkerkällä maustetun voin päälle. Maku tässä metsäliemessä oli ihan uskomattoman syvä ja upea!

Mukulaselleristä tehdyn tortillan täytteenä oli poroa JokkMokk:sta, kuusenkerkkää ja puolukkaa.

Tässä vaiheessa iltaa meidät nostettiin hetkeksi penkeistämme seuraamaan keittiön työskentelyä. Jutustelun lomassa haukkailimme spelttinäkkäriä, jonka päällä oli vuohenjuustoa. Ravintolalla on oma vuohi Löfstassa. Näkkärin taikina on samaa kuin tarjoillussa leivässä, mutta eri tavalla valmistettuna.

Jälkiruokakahvit keiteltiin Chemexissä. 

Ensimmäinen jälkiruoka sisälsi  fermentoitua omenaa ja karamellisoitua väinönputkea.

Ohraa, sekä porkkanasta ja oluesta tehty "kinuski" joka vielä uupuu kuvasta.

Maitoa, jugurttia ja ranskankermaa.

Erilaisia liköörejä, mm. majavan hausteella maustettu. Maistoin sitä ja katajanmarjaista.

Valkoiset karkit sisälsivät majavan haustetta. 

Ruusunmarjaa fermentoituna, kivien joukossa karkkikiviä, taustalla hiivafudgea.

Koko ilta oli ihanan rento: täynnä keskustelua, naurua ja mielipiteidenvaihtoa ihan tuntemattomien ihmisten kanssa. Illallinen tarjosi paljon uutta maisteltavaa ja ihasteltavaa. Laskuni illalta alkusampanjan, ruuan, viinien, kahvin ja liköörien kanssa oli yhteensä 307 euroa. Menisin ehdottomasti uudestaan ja ottaisin varmasti tuolin yhteispöydästä. 

Samalla poppoolla on seinän takana minulle useasta suusta lounaspaikaksi suositeltu bistrotyyppinen Speceriet. Ehkä suuntaamme sinne ensi Tukholman visiitillä?

Tomaattikastike pizzalle

Pizzanteko on jo pitkään ollut Jukalle intohimon asia. Mies on kehittänyt pohjantekotaitojaan ja täytteet tuntuvat vähenevän kerta kerralta. Pizze-kirjan opastuksella päästiin taas hommassa ihan toiselle tasolle. Yksi suurimmista herätyksistä oli tomaattikastike. 

Me olemme monesti keitelleet tomaattikastiketta saadaksemme siihen syvemmän maun. Pizze-kirjan mukaan tämä ei käy alkuunkaan. Kokeilimme kirjan ohjeella sekoittaa kastikkeen hyvistä raaka-aineista ja jättää sen maustumaan puoleksi vuorokaudeksi. Ja voi miten hyvää se olikaan! Raikasta ja puhtaan makuista. Emme todellakaan palaa enää keittelyyn. 

Mitä yksinkertaisemmaksi homma menee, sitä enemmän vaaditaan raaka-aineilta. Valitsimme marketista San Marzano-tomaatteja kuorittuna ja säilöttynä, tuoretta basilikaa, tutun viljelemää valkosipulia, hyvälaatuista oliiviöljyä ja -suolaa. Kuorittuja tomaatteja kannattaa suosia murskan edelle, sillä parhaanlaatuiset tomaatit säilötään juurikin kokonaisina. Paseerattu tomaatti mainitaan Pizzessä liian makeaksi ja teollisen makuiseksi. 

Ehdottomasti paras osuus kastikkeen teossa on se, kun saa nyrkin sisällä puristella kuoritut tomaatit murskaksi. Suosittelen!

TOMAATTIKASTIKE PIZZALLE

noin neljään pizzaan

1 tlk kuorittuja tomaatteja 

10 g suolaa

10 g oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

tuoretta basilikaa

Kaada tomaatit astiaan. Puristele murskaksi käsin (tai sauvasekoittimella). Lisää suola ja oliiviöljy. Halkaise valkosipulinkynsi ja poista mahdolliset vihreät osat. Revi joukkoon kourallinen tuoretta basilikaa. Sekoita puuhaarukalla. 

Peitä ja anna maustua vähintään muutama tunti tai yön yli. 

Ota valkosipulinkynsi pois ennen kuin lisäät kastiketta pizzan päälle.