Shanghain eläintarha

Viime kesäisellä Shanghain reissulla metroilimme lasten kanssa kolmisin myös eläintarhaan. Vietimme paikassa koko päivän, sillä katsottavaa oli paljon. Kävelemistä lyhentävää oikotietä ei väsymisen iskiessä ollut, vaan puisto piti kiertää kokonaan päästäkseen taas portille. 

 

Eläinten oloista huolehdittiin puistossa kovin eri tasoisesti, mutta pääosin kuitenkin tavallisen oloisesti. Apinahäkit olivat todella ankeita ja niihin ihmiset heittelivät ties mitä huudellen ja häiriten. Karhuaitauksellakin joku yritti ruuan ja roskien heittelyä, mutta tiukka vartija kielsi sen heti. 

 

 Poseeraisko näin vai näin?

Nälän iskiessä seurasimme paikallisten esimerkkiä ja ostimme kojusta nuudelit, jotka saivat makunsa maustepussista. Kojun vierestä sai kuumaa vettä, jolla nuudelit oivallisesti pehmittyivät. Lapset ihastuivat hurjasti näihin nuudelisankoihin ja halusivat niitä kaupastakin. Gourmet. 

  

Eläintarhassa opimme että Afrikan norsut nukkuvat pääosin seisaalteen esimerkiksi puuta vasten, aasialaiset elefantit taas makuulla. Jos aasialainen norsu nukkuu seisaalteen, se voi olla merkki siitä että eläin on kipeä.

Poislähteissä olin aivan puhki kaikesta kävelemisestä ja kuumuudesta. Kysyin lapsilta eivätkö heidän jalkansa ole ihan tohjona johon tuolloin ekaluokkalainen tyttäremme tuumi napakan kärkevästi: "On mullakin mutta mä en viitti vitistä."

Salonkikelpoinen särki suupalana

yhteistyössä Komppa-Seppälän luomutila

Särki coctailpalana. Ei kovin usein kuultu yhdistelmä. Vielä. Me toivomme ja uskomme että asia muuttuu, sillä niin hyviä suupaloja ennen hyljeksitystä järviemme kalasta saa.

Kuten ennenkin on kuultu, olemme kovasti ihastuneet JärkiSärki-säilykkeisiin ja ilolla saaneet tehdä tuotteen tiimoilta yhteistyötäkin kalaisan perunasalaatin myötä. Tällä kertaa kokeilimme miten miedosti, mutta selkeästi valkosipulin makuinen, savustettu särki taipuisi suupalana. Halusimme hyödyntää säilykepurkista kaiken, myös öljyn, joten surrautimme siitä majoneesin. Kalaisa kokonaisuus maistui loistavalta yhdessä happamanmakean limpun ja toisaalta myös siemennäkkärin kanssa. Lehtipersiljan lehti paitsi koristi myös raikasti kokonaisuutta.

Joissakin JärkiSärki purkeissa osa paloista on muhjuuntunut. Tämä ei luonnollisesti vaikuta makuun, mutta ulkonäköön kylläkin. Varaa siis riittävästi kalapurkkeja mikäli haluat kaikkiin suupaloihin priimannäköisiä kalapaloja.

Helppo ja herkullinen suupala juhlaan jos toiseenkin!

Jos lähikauppasi ei vielä myy Järki Särkeä, voit päästä maistamaan herkkua osallistumalla särkisen hunajaiseen kilpailuun täällä Järki Särki facebooksivulla. 

JÄRKI SÄRKI MAJONEESI
noin 18:aan suupalaa

1 munankeltuainen
2 tl sinappia 
2 tl valkoviinietikkaa
1-1,5 dl Järki Särki purkin öljyä, tarvittaessa lisäksi rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen sokeria

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta suolalla. 

SIEMENNÄKKÄRI 

hiukan vajaa 60 cm pellillinen 

3 ½ dl erilaisia siemeniä (esim. pellavansiemeniä, seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä)

½ -1 tl suolaa

2 dl kiehuvaa vettä 

½ dl öljyä 

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Sekoita siemenet ja suola kulhossa. 

Keitä vesi ja kaada se kuumana siementen sekaan. Lisää öljy. Anna turvota 10 minuuttia. 

Kumoa seos leivinpaperoidulle pellille. Laita päälle toinen leivinpaperi, jonka avulla on helppo tasoittaa seos melkein koko pellin kokoiseksi levyksi. Älä tee kuitenkaan liian ohutta levyä, sillä silloin näkkäri murenee helposti. 

Paista uunissa 50-60 minuuttia tai kunnes siemennäkkäri on saanut hiukan väriä ja rapeutunut. 

Anna jäähtyä. 

Murra sopiviksi paloiksi. 

JÄRKI SÄRKI SUUPALA

Leikkaa limppu tai murra siemennäkkäri sopivaksi palaksi. 

Laita päälle Järki Särki-majoneesia. 

Laita päälle lehtipersiljan lehti. 

Nosta ylle Järki Särki-pala haarukalla (jotta ylimääräiset öljyt valuvat pois).

Ravintola Saari

Saari on ravintola saaressa, aivan Helsingin edustalla. Paatti nappaa kyytiin Carusellin takaa laiturista ja jo muutaman minuutin kuluttua olet perillä upeiden maisemien äärellä. 

Minut oli kutsuttu viinintekijäillalliselle maistelemaan slovenialaisen Puclavec:n viinejä yhdessä Saari ravintolan ruokien kanssa. Ilolla huomasin että sain seurakseni myös Tiskivuoren emännän ja elämänsä taiteellisen johtajan. Meillä oli juuri sellainen ilta kuin ravintolan puolesta tervetulleeksi sanaillut Poolo Huttunen toivoikin: rento ja iloinen. Viinitalon edustajat painottivat myös tekevänsä viinejä yhdessä nautittavaksi. 

Menu näytti mielenkiintoiselta ja sitä se olikin. Viinit kävivät ruuille pääosin hienosti, mutta jälkiruokaviini itsessään oli turhan pliisu makuuni. 

Paistettu kampasimpukka oli oivallisesti kypsennetty ja tryffelimajoneesissa todella maistui kyseessäoleva sieni. Pidin yhdistelmästä paljon paitsi maultaan, myös tarjoilultaan!

Štruklji oli itselleni aivan uusi tuttavuus, kuulemma perinteinen slovenialainen ruoka. Uskoakseni filotaikinaan käärittynä oli täytettä, joka pallotteli suolaisen ja makean välimaastossa hurmaamatta minua lainkaan. Štrukljia oli vaikea syödä tilliliemen kanssa. 

Savustettu rantalampelainen kuha, korvasienimuhennos ja muhennettu varhaiskaali oli juuri sellainen annos jota odotinkin Saari-ravintolalta. Alkukesäisiä, yhteensointuvia makuja ja täyteläisyyttä ilman raskautta. Yksinkertaista ja toimivaa. 

Pääruualla huomasin ilokseni, että villisikatoimittaja on sama kuin meillä, Koivikkonotko Rantasalmella. Ryyninen kasha oli minulle uusi, mutta mieluisaksi osoittautunut ruoka lihan lisukkeena. Lakritsainen kastike oli turhan ujosti lakritsin makuinen.  

Jogurttijäätelö, financierit ja päärynä päättivät iltamme mukavasti. 

 

Pidän siitä, että ravintolassa koen uudenlaisia makuja tai makuyhdistelmiä. Tällä kertaa sellaisia olivat esimerkiksi savustettu kuha ja kasha. Mietin illan aikana ravintola Saaren olevan paikka, jonne monenlaiset ihmiset voivat tulla rennosti nauttimaan ruuasta joka on mietittyä ja helposti lähestyttävää. 

Ravintola Saaresta minulle jää varmasti mieleen parhaiten upeat maisemat, erityisesti meri ja karut kalliot. Voisin hyvin kuvitella vieväni tuonne esimerkiksi ulkomaalaisia vieraita syömään ja nauttimaan Suomen kesän huippunäkymistä.

Kesälounaalle näyttää olevan tänä vuonna ilmainen venekuljetus. Klassikkomenu tervagraavatulla lohella jäi kutkuttamaan mielen perukoille. 

***
illan maksoi ravintola Saari 

Ilve-kaasulieden käyttökokemuksia

yhteistyössä Gasum

Meille saapui alkuvuodesta hyvin odotettu uusi Ilve-merkkinen kaasuliesi ja sähköuuni. Olemme olleet kokonaisuuteen enemmän kuin tyytyväisiä. 

Asennus kävi nopeasti ja turvallisesti, kun Gasumin ammattimiehet sen tekivät. Vanha liesi vietiin samalla pois kulkemasta. 

Ilve on tyylikkään näköinen. Saimmehan itse valita suuresta valikoimasta tyylin, värin, vääntimet ja jalat. Kokonaisuudesta tuli juuri sellainen kuin halusimmekin. 

Lieden kaasukehät ovat toivotunsuuria. Takana on kaksi keskikokoista kehää, joita tarvitaan useimmiten. Edessä on yksi pieni kaasukehä sekä yksi todella tehokas, jossa on kolme kaasukehää. Kolmen kehän kuuman käytön lisäksi tästä liesiosasta voi valita myös vain keskimmäisen pikkukehän. Liesi on paljon tehokkaampi kuin aiempi kaasuliesi. Olen kokenemattomuuttani keittänyt jo kahdesti perunat kiinni kattilan pohjaan. Kyllä minä vielä opin. 

Lieden ritiläpinta on karhea, mistä kuuluu laittaessa minulla selkäpiitä värisyttävä ääni. Tiedättehän, sellainen joka joillakin tulee liitutaulusta? Karheus on kuitenkin ehdottoman hyvä asia, sillä kattilat ja pannut pysyvät sen avulla lujasti paikoillaan. 

Sähköllä pelittävään kiertoilmauuniin otimme kiskot, joihin tulee sovittaa uunipellin joka nurkassa olevat reiät. Aluksi kiskojen käyttö aiheutti paljon kirosanoja ja uuni tuntui jäähtyvän tuhratessa. Nyt olemme jo oppineet hiukan venyttämään kiskoja niin että saamme reiät osutettua paikoilleen. Peltien poisottamista opettelemme vielä. Vaihtoehtona on toki laittaa pelti jo kiskoilla olevan ritilän päälle. Kun pelti on valmiiksi laitettuna kiskoille, ei voi käydä vahinkoa jossa piirakkavuoka olisi uunissa vinossa. Ihan vaan jos jollekin joskus sellaista olisi sattunut.

Uunissa on jäähdytyssysteemi, joka käynnistyy termostaatin avulla automaattisesti jo kypsennysvaiheessa. Samalla lailla uuni myös lopettaa hönkimisen itsekseen. Puhallusvaiheessa - joka kestää siis jonkun tovin uunin poispäätä ottamisen jälkeenkin- uuni pitää makuumme turhan kovaa hurinaa. 

Uuni paistaa tasaisesti. Tämä lie itsestäänselvyys monille, mutta ei meille viime uunin jälkeen. Uuden uunin kanssa ei peltiä tarvitse välillä käännellä saadakseen esimerkiksi pannarin näyttämään molemmilta laidoilta samanmoiselta. 

Lieden pinta on ylimaallisen helppo puhdistaa. Tiukkaankin tarttuneen näköinen lika lähtee pois helposti ihan rätillä pyyhkien, ilman kummempia erikoisaineita. Lieden kehien hopeanvärisiä suojuksia sen sijaan ei saa puhtaaksi edes liottamalla. Kysyin asiaan vinkkejä ammattikeittiöstä jossa myös on käytössä Ilve, mutta ravintolan omistajakokki tuumasi sen kuuluvan asiaan. Hänkään ei suotta viitsi puunata kehiä. 

Käyttöönotto on ollut myös aika helppoa (sillä vieläkään ei ole manuaalia avattu).

Loppuun vielä pikku vinkki kaasulieden käytöstä vähän totutusta poikkeavasti. Tähän eivät sähköliedet taivu!

PAAHDETTUNA KUORITTU PAPRIKA KAASULIEDELLÄ

Varrasta kokonainen paprika esimerkiksi liekinkestäviin (ei muovi) pihteihin. Pyörittele paprikaa kaasuliekin yllä niin kauan että se on kauttaaltaan mustunut. Laita paprika muovipussiin ja sulje pussi tiiviisti solmulla. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Avaa pussi ja rapsuttele mustat kuoret paprikan pinnalta pois. Ne lähtevät nyt todella helposti. Poista paprikasta siemenet, paloittele ja tarvittaessa huuhtele paprikapalat.
Paahdettuja, kuorittuja paprikoita voi käyttää sinällään esimerkiksi grillilihan kanssa tai osana salaattia. Kuoritut paprikat käyvät myös leivän päälle ja hampurilaisen väliin.

Useammin meillä kyllä paahdetaan kaasuliekillä vaahtokarkkeja, jotka sujautetaan jälkiruuaksi kahden piparin väliin tai syödään sinällään.

Kokkaa kaasulla-sivustolta ja Köökki-lehdestä löydät paljon ihania reseptejä kaasulla(kin) kokkaamiseen. Me olemme kokeilleet sieltä aikanaan aivan loistavaa salviavoissa paistettua juuripersiljaa.

Muut Ilveen liittyvät yhteistyöpostaukset löytyvät näiden linkkien takaa: 

Ilve tuli taloon - tilauksesta ja asennuksesta

Kaasulieden turvallisuudesta

Lohi-poke

Poke. Havaijilainen kalaruoka, joka valmistuu nopeasti ja on todella herkullinen. Kun bongasin ohjeen Glorian ruoka & viinistä 3/2016 Anu Braskin ohjeistamana, en voinut olla moista kokeilematta. Rakastan raakaa kalaa ja siihen himoon tämä ruoka on oivallinen. 

Jutussa kerrotaan, että Havaijilla kalana käytettäisiin tuoretta tonnikalaa, maui-sipulia ja rantavesien merilevää. Tämä suomalaistettu lohi-versio kävi meille hyvin. Ohjeistettua hopeasipulia emme löytäneet, joten käytimme salottisipulia. Sipulit olivat epäodotetusti hieman ärtsyjä, joten metsästäkää te jostain niitä  makeita hopeasipuleita. Vaalea soijakastike vaihtui tavanomaiseen eikä silti tummentanut kaloja rumasti.

Meillä nopeasti kokoonsaatettava kalaruoka nautittiin yhdessä suositellun riisin kanssa. Kylmä kala ja lämmin riisi olivat todella maistuva ja täyttävä yhdistelmä. Loput poke-lohet yhytettiin seuraavan päivän lounassalaattiin. Tämä kalaruoka olisi myös erinomaista brunssitarjottavaa.

Myös 52 weeks of deliciousness-blogissa on tehty lohipokea ja tykätty. 

LOHI-POKE

4 annosta, riisin kanssa enemmän

500 g lohifileetä

1 hopeasipuli

2 kevätsipulinvartta (1½ dl hienonnettuna)

1 pieni valkosipulinkynsi

1 rkl paahdettua seesamiöljyä

½ dl (vaaleaa) soijakastiketta tai tamaria

½ tl chilihiutaleita

1 rkl seesaminsiemeniä

(½ dl macadamianpähkinöitä)

Poista lohesta nahka ja ruodot. Leikkaa kala sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. 

Kuori ja viipaloi hopeasipuli. Pilko pieniksi kevätsipulinvarret. Viipaloi valkosipuli. 

Yhdistä kulhossa seesamiöljy, soijakastike ja chilihiutaleet. 

Nosta sipulit kulhoon, sekoita. Anna maustua muutama minuutti. 

Lisää kulhoon lohipalat ja sekoita hyvin. Anna maustua 5-10 minuuttia. 

Paahda seesaminsiemeniä kuumalla pannulla minuutti. Laita lautasen päälle jäähtymään. Sekoita poken joukkoon. 

Tarjoa poke heti tai laita jääkaappiin odottamaan tarjoamista kelmun alle. Koristele halutessasi macadamiapähkinöillä. 

Helppo herkkupöytä ja mutakakku keksimuruilla

Lastemme viime sunnuntaisten yhteissynttäreiden jälkiruokapöytä koottiin todella helposti. Ostimme muksujen toiveiden mukaisia jäätelöitä ja lisäksi niihin sopivia lisukkeita. Näin jokainen vieras sai koota itse "unelmisensa jäätelöannoksen". 

Juhlasankarit halusivat herkkupöytään salmiakkia, hedelmäkarkkeja, ranskanpastilleja, Pätkispaloja, Kouvolan lakritsia, marenkia, täytekeksejä, erilaisia nompparelleja, kinuski- ja lakritsikastiketta ja suolapähkinöitä. Jotta homma ei näyttäisi ihan uppolaiskalta, äiti halusi leipoa jotain jäätelöannoksiin sopivaa. 

Passeli ohje löytyi helposti Nannan kakkukoontipostauksesta. Mutakakku keksimuruilla kuulosti juuri oikeanmoiselta jäätelöpöytäämme. Ja sitä se olikin! Mehevän valuva suklainen kakku oli todella makea ja täyteläinen niin että pienikin pala riitti. Rouskuvat kandisokerikeksipalat mielenkiintoistivat muuten pehmeää kokonaisuutta. 

MUTAKAKKU KEKSIMURUILLA

½ pakettia Kandisokerikeksejä
150 g voita + hiukan voiteluun
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Laita leivinpaperi nalkkiin irtopohjavuokaan reunan ja pohjalevyn väliin. Voitele vuoan reunat voilla.
Murenna keksit paloiksi. Paloittele suklaa.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon suklaapalat sulamaan.
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon jauhot varovasti sekoittaen muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu suklaa-voiseos taikinaan. Lisää myös 2/3 kekseistä taikinaan.
Kaada seos leivinpaperoituun vuokaan. Ripottele päälle loput keksipalat.
Paista kakkua uunin alaosassa 15 minuuttia. Kakun tulee jäädä keskeltä hyllyvän tahmeaksi.
Irrota hiukan jäähtynyt kakku vuoan reunoista. Nosta kakku papereineen tarjoiluastiaan, niin sinun ei tarvitse murehtia taikinamaisen kakun levahtamista. Revi leivinpaperi kauniimmaksi.

Vesimeloni"pizza" fetalla

yhteistyössä Arla 

Minusta tämä idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella ihastuttava. Vesimeloni pilkotaan kiekoiksi ja näin syntyneet "pizzat" lohkotaan edelleen pizzapaloiksi. Päälle murustellaan fetaa (tai no, välimerellistä juustoa). Sitten lisätäänkin enää mintun lehtiä ja lisuke vaikkapa grilliaterialle on valmis. 

Kolmikon muodostama makukokonaisuus on yhtä aikaa valloittavan raikas ja fetan ansiosta suolainen. Se ei minusta kaipaa lisäsuolaa lainkaan. Halutessasi voit pyöräyttää lisäksi pippurisuutta myllystä. 

Fetana käytin perheemme vatsavaivaisia ajatellen Arla Apetina laktoositonta välimerellistä juustoa. Haluan käyttää juustoa palana, jolloin voin murtaa kivoja epäsäännöllisiä muruja siitä ruuan pinnalle. 

Idea ei todellakaan ole omani, vaan olen tähän törmännyt useasti netissä. Kokeiltuani ihastuin vesimelonipizzaan kovasti! Tätä taidetaan meillä tehdä usein tänä kesänä, sillä sekä vanhat maahan että vasta ruukkuun istutetut mintut tuntuvat puskevan voimalla uusia lehtiä iloksemme.

Äkkäsin uusimmasta Glorian ruoka & viinistä vinkin grillata vesimelonia. Savun maun kuvaillaan sopivan loistavasti yhteen makean melonin kanssa. Tämä valmistustapa on ehdottomasti kokeiltava, sillä se tekee vesimelonipizzasta luonteeltaan ihan toisenmoisen.

Meillä vesimeloni-feta-minttupaloja nautittiin vieraiden kanssa entrecôte-pihvien, grillattujen varhaiskaalilohkojen, broccoliinien ja pimientos de padronien kanssa. 

j.Är eli jälkeen Äitienpäiväraivarien

Perheessämme eletään nyt Äitienpäiväraivarien jälkimainingeissa. Yltäkylläisen hienoruokaisena äitienpäivänä saimme kertakaikkisen slaagin lastemme nirsoilusta, jonka johdosta julistimme ruoankunnioittamisohjelman. Viikon aikana molempien muksujen tuli suunnitella ja toteuttaa kaksi lämmintä ruokaa iltaisin.

Jotta lapsille konkretisoituisi todella mitä ruuan laittaminen meinaa, heidän tuli hoitaa koko kokkailu suunnittelusta siivoamiseen ihan itse. Muksuille annettiin reunaehdoiksi että ruokien pitäisi olla monipuolisia ja sisältää myös kasviksia. Tyttö kertoi tekevänsä tiistaina pasta carbonaraa. Minä kyselin kasvisten perään, jolloin plikka tuumasi että eihän meillä ikinä ole ollut sen kanssa salaattia. No, se osui ja upposi. Tällä kertaa kasviksia kuitenkin vaadittiin kasvatuksellisuuden vuoksi.  

Keittokirjojen plaraamisen jälkeen muksut kirjoittivat itse kauppalistat jonka jälkeen suunnattiin markettiin. Lupasin auttaa raaka-aineiden löytämisessä, mutta pääasiassa muksut vaelsivat itsekseen pitkin kaupan käytäviä. Naurutti kun viidesluokkalainen kertoi asioineensa tiskillä hakiessaan nahatonta lohifilettä. Poika kiitteli asiantuntevaa ja ripeää palvelua.

Kotona muksut latasivat ostokset itse oikeille paikoilleen jääkaappiin tai kaappeihin. Yhdessä mietittiin pitikö pakkasesta vielä ottaa esille jotain. 

Tiistaina meillä oli tytön toimesta pasta carbonaraa pekonilla ja salaattia.

Keskiviikkona poitsu keitti kalasoppaa. 

Torstaina tytsy teki pikaisen katkarapunuudelin ja lisäksi salaattia. 

Perjantaina poika paistoi jauhelihapihvit hampurilaisten väliin, johon ladattiin myös tomaattia, varhaiskaalia ja kurkkua.

Nurisin lasten tyylisesti ensimmäisten ruokien noustessa pöytään, mikä kuulemma tuntui pahalta. Niinpä! Totta puhuen pidin kaikesta, etenkin poitsun tekemästä kalakeitosta. Senkin sanoin, tietysti.

Kunakin päivänä lapset valmistivat ruuat itse, mutta äiti auttoi neuvoen. Isähän oli paennut koko tilannetta Portugaliin työmatkalle. Pakettiin kuului myös pöydän kattaminen. Ruuan jälkeen muksut tiskasivat itse ja siivosivat keittiön. Tietysti. Tässä kohtaa homma kuului menevän hiukan raskaaksi, mutta tiukkisäiti ei taipunut, edes kavereillemenoanelun edessä. Homma mikä homma.

Minulle äitinä raskainta lie ollut se, että varsinkin pojan tapa toimia keittiössä on hyvin verkkainen ja ponneton. Toivotaan että se siitä kokemuksen myötä reipastuu tai sitten äidin on pakko mennä pilkkomisen ja muun alkuvalmistelun ajaksi pihalle näkemästä kaikkea. Pienten alkupalojen kanssa jotka vievät pahimman nälkäkiukun.

Lapset kertoivat kokkailun olleen kivaa ja sovimmekin että he toki saavat harrastaa sitä myös jatkossa. Tätä ennen tyttäremme on silloin tällöin leiponut jotain. Kaupassa käynti lapun kanssa mainittiin myös hauskaksi vaihteluksi.

Lopputuloksia ei vielä voi julistaa. Pitkän aikavälin nirsoilemattomuutta ei pysty vielä todentamaan, mutta selkeää harkintaa sanomisiin on tullut. Yhtään ruokaa ei ole kokeilun jälkeen jäänyt lautaselle. Eilen grillattuani vartaita lapset söivät nurisematta kaiken, myös kesäkurpitsat ja iki-inhokit munakoisot.

Tähän loppuun laitan ohjeistuksen siihen hyvään kalakeittoon, jonka poikamme löysi Apukokin keittokirjasta nimellä Kuninkaallinen kalasoppa. Reseptin esittelyssä mainitaan enteellisesti, että "juhlavampi versio perinteisestä kalakeitosta maistuu niin nälkäisille lounasvieraille kuin nirsoimmille sukulaismukuloillekin". Minusta keitto oli ihanan makuinen, mutta pojalle kuulemma turhan fenkolinen. Tie-tys-ti. Söi kuitenkin mukisematta. 

Meillä alla kerrottu ohjeen puolitus riitti kolmelle ja sain vieläpä kahtena päivänä lounaseväänkin. 

LOHIKEITTO

neljälle

tuoretta tilliä

250 g nahatonta kalafilettä (meillä lohi)

suolaa

400 g perunaa

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

½ fenkoli 

25 g voita

7,5 dl maitoa

5 kokonaista valkopippuria

½ tl timjamia

1 laakerinlehti

100 g voimakasta sulatejuustoa 

Silppua tilli (saksilla) hienoksi. Säästä paksut varret liemeen. 

Poista kalafileestä ruodot. Kuutioi suupaloiksi. Laita kulhoon. Ripottele kalakuutioille varovasti suolaa. Sekoita tillisilppu joukkoon. Jätä maustumaan.

Kuori ja pilko perunat, sipuli ja valkosipulinkynsi. 

Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. 

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. 

Lisää kattilaan sipulit ja fenkoli. Paista muutama minuutti. 

Lisää joukkoon perunat ja hieman suolaa. Paista hetki. 

Kaada päälle maito. 

Lisää keittoon tillinvarret, valkopippurit, timajmi ja laakerinlehti. 

Kun keitto kiehuu, vähennä lämpöä. Vahdi ettei maito pala pohjaan. 

Murenna sulatejuusto käsin.

Kun perunat alkavat olla kypsiä, lisää sulatejuusto keittoon. Kun sulatejuusto on sulanut, lisää kalapalat. Kypsennä vain muutama minuutti. 

Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.

Munakoisoa grilliin!

Tämä hiillostettujen munakoisojen resepti pomppasi silmilleni  Sabrina Ghayourin kirjasta "Persiana- Lähi-idän ruokaa joka makuun". Setti oli minusta raikkaan kaunis keltaisine sahramijogurtteineen, joka muodosti terävän värinelikon mustaraidoitetun munakoison, vihreän lehtipersiljan ja punaisten chilien kanssa. Ainainen munakoisohimo ei myöskään hillinnyt tähän reseptiin ryhtymistä. Samaisesta Persiana-opuksesta on merkitty kokeiltavaksi paljon ihania ohjeita, joista voisi mainita vaikkapa "paahdetut porkkanat hunajasitruunakastikkeen, vuohenjuuston ja juustokuminan kanssa" tai turkkilaisen papusalaatin nimeltä Piyaz unohtamatta savustettua munakoisosalaattia Batinjan al rahib.

Munakoisoruoka oli ihana yhdistelmä mietoa tulisuutta, pehmeää jogurttia ja grillinmakuista, lihaisaa munakoisoa. Lehtipersilja raikasti settiä, joka ei alunperinkään ollut tuhti. 

Me hiillostimme munakoisopalat raidoitetulla, valurautaisella grillipannulla liedellä, mutta kelien sattuessa kohdille paahtamisen voisi hyvin tehdä ulkona grillissä. Säilötyt chilit vaihtuivat meillä tuoreisiin. Sahramiluotimme eivät päästäneet väriä ihan yhtä komiasti kuin kirjassa on kuvattu, mutta hyvää ja kaunista oli joka tapauksessa. Meillä jogurtin määrä puolitettiin alkuperäisetä ohjeesta, jolloin kastiketta tuli meistä sopivasti. Maustenigellan puutteessa etenimme samahkonnäköisillä mustilla seesaminsiemenillä. 

Suosittelemme hiillostettua munakoisoa lisukkeeksi grillilihalle tai osana brunssia kuten meillä. 

Blogin muut munakoisoruuat löytyvät *munakoiso-tunnisteen alta. Sieltä löytyy mm. villiyrttistä versiota, munakoisokaviaaria ja munakoisorisottoa. 

HIILLOSTETTU MUNAKOISO JA SAHRAMIJOGURTTI
4 annosta tai enemmän lisukkeena

2 isoa munakoisoa
oliiviöljyä sivelyyn

sahramijogurtti:
pieni ripaus sahramiluoteja
1 rkl kiehuvaa vettä
1 rkl valkosipuliöljyä (tai 2 rkl öljyä ja 1 mieto valkosipulinkynsi)
merisuolaa
1 1/4 dl kreikkalaista jogurttia

päälle:
10 g lehtipersiljaa silputtuna
8 punaista säilöttyä TAI 3 tuoretta chiliä ohueksi viipaloituna
1 tl maustenigellan siemeniä eli mustakuminaa TAI mustia seesaminsiemeniä

Pilko munakoisot 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. (Itketä eli rouhi pinnalle suolaa, anna vaikuttaa puoli tuntia ja pyyhi pinnalle muodostuneet "kyyneleet" talouspaperilla.). Kuumenna grillipannu kuumaksi. Sivele munakoisopalojen paistopintaan oliiviöljyä. Piasta viipaleita noin 6 minuuttia. Käännä ja sivele toinenkin puoli öljyllä. Paista edelleen noin 6 minuuttia, kunnes munakoisopalat ovat pehmenneet, kypsyneet ja raidoittuneet. Pane tarjoiluastiaan. 

Hienonna sahrami morttelissa. Kaada päälle 2 rkl kiehuvaa vettä. Anna hautua 15 minuuttia. Sekoita sahramivesi, valkosipuliöljy (tai öljy ja hienonnettu valkosipuli) sekä reilusti merisuolaa kreikkalaisen jogrutin joukkoon. Notkista seosta tarvittaessa vedellä. Käytä notkistukseen enintään 5 rkl vettä. 

Valuta sahramijogurtti munakoisoviipaleiden päälle, ripottele pinnalle lehtipersilja, chilipalat ja siemenet. Tarjoile hiukan jäähtyneenä tai kylmänä. 

***
Kirja saatu arvostelukappaleena