lauantai 11. syyskuuta 2010

Mahtisienisaaliin kuivatusvinkkejä

Saatuamme 10 kiloa herkkutatteja olimme pienen ongelman edessä - miten kuivata sienet ilman kuivuria? Ja vaikka kuivurikin olisi ollut, ei tätä määrää olisi saanut mahtumaan yhteen koneeseen. Tatit voisi kyllä pakastaa paistamisen jälkeen tai ihan tuoreeltaankin, mutta se ei meidän kohdallamme ole vaihtoehto. Pakkastilaa täytyy meinaten varata erilaisia eläintenruhoja varten.

Päädyimme kokeilulinjoille. Totesimme kummatkin tavat toimiviksi, vaikkakin hitaiksi. Marttojen sivuilta opimme, että kuivauksen tulee tapahtua 35 - 40 asteessa. Jos lämpöä on yli 50 astetta, vesi irtoaa sienistä liian nopeasti. Tällöin sienet kypsyvät eivätkä enää pysty imemään itseensä nestettä.

Osan tateista kuivasimme kiertoilmauunissa. Lämmönsäätäminen oli helppoa, kun laitoimme digitaalisen paitomittarin anturin uuniin. Se hälyytti jos lämpötila meni yli 40 asteen, jolloin namiskasta säädettiin taas hiukan alaspäin. Luukkua pidettiin raollaan kosteuden haihtumisen vuoksi sijoittamalla maalarinteippirulla luukun ja uunin väliin.

Sienet oli siivutettu ja asetettu ritilöille uuniin. Ritilöitä lainattiin myös naapureilta, jotta saatiin lisää kuivatustasoa.

Kuivaaminen tällä tavalla kesti moooooonta tuntia (vaikea arvioida kuinka monta, sillä yöksi laitoimme kiertoilmakuivatuksen pois).
Toinen kokeilemamme kuivatustapa oli saunakuivatus. Jälleen tatit siivutettiin ja laitettiin löysästi keittiöpyyhkeiden ja talouspaperien päälle. Osa pyyhkeistä oli lauteiden päällä, toiset kuivatustelineen yllä jotta sienet olisivat suurinpiirtein samalla tasolla. Vinkiksi sitten että vessapaperi ei toimi - sitäkin kokeilimme talouspaperin loputtua. Sienet tarttuvat veskipaperiin kiinni kuivuessaan.

Jukka laittoi aina aika ajoin saunaa lämpiämään 45 asteiseksi ja otti sitten sen pois päältä. Sauna pysyi noin 40 asteisena kolmisen tuntia, jonka jälkeen Jukka taas pöräytti sen päälle noin vartiksi. Näin meni muutama vuorokausi (öitä ja työssäoloja lukuunottamatta).
Teimme tosin (kuvassakin havaittavan) virheen, että laitoimme jo melkein kuivanneiden tattien joukkoon tuoreita tatteja kuivumaan. Jo kuivanneet sienet imivät itseensä kosteutta ja niiden kuivaaminen kesti taas kauemmin. Laittakaa siis kaikki sienet kuivumaan samaan aikaan.

Viimeiset nahkeat sienisissit, paksuimmat siivut, laitoimme vielä jääkaapin ylätilaan rapsakoitumaan. Saunaa ei viitsinyt lämmittää enää parin ritilällisen verran.

Kmsu ilmaisi hyvin Kettuterroristit-blogissaan, että tatit ovat riittävän kuivia, kun ne murenevat käsiin. Me olemme tykänneet sulkea kuivatut sienet tiiviisiin lasipurkkeihin, mutta kuulemma paperipussikin toimii.

Kuvassa on tämän vuoden sienisaalista lukuunottamatta tietysti jo napaan popsittuja. Vasemmalla ovat sauna- ja uunikuivatut herkkutatit. Kauneimmat siivut säilöimme kokonaisina löysästi matalaan rasiaan, muut sulloimme tiukasti palasina lasipurkkeihin. Oikealla ovat Köyliöstä saalistetut haperot, jotka kuivasimme siellä anopin kuivurilla. Mukaan kuvaan ovat päässeet myös lahjaksi Valkeakoskelta saadut kanttarellit, jotka kuivuivat helposti ihan jääkaapin ylätilan lämpimässä ritilän päälle asetettuna.

Ketun keittiössä on muuten kuivattu sieniä kauniisti nauhaan ripustamalla.

Sieniin liittyen vielä: täällä on hyviä tunnistuskuvia ja -tekstejä sieniin liittyen.

Seuraavassa postauksessa jo muuta kuin sieniä.

16 kommenttia:

  1. Olette kyllä olleet ahkeria sienestäjiä! Mulla tahtoo kaikki saaliit kadota ennen kuin ehdin säilöä, mutta pari satsia olen sentään kuivannut ihan vaan sanomalehden päällä huoneilmassa. Jonain vuonna olen myös ripustellut suppiksia kattoon ompelulangassa.

    VastaaPoista
  2. Malitsu: ahkeruudesta meitä ei kyllä voi syyttää, sillä nuo sienet on poimittu kahden metsäkeikan aikana :). Hyvä että muistutit tuosta ripustuskuivauksesta, kun minun piti alunperinkin linkittää Ketunkeittiöön jossa oli näin juuri tehty!

    Oletko tuolla sanomalehtikuivauksella saanut tatteja kuivattuja?

    VastaaPoista
  3. Saitte kuin saittekin suururakan päätökseen! Mutta onhan se kuitenkin kaiken vaivan arvoista. Nyt teillä on sellainen määrä sieniä, että pitkän pitkän aikaa voitte tehdä vaikka minkälaisia herkkuja.:)

    Meillä jatkuu voitattien kuivatus, kun pihassa niitä aina vain nousee, eikä hyviä ruokasieniä haaskuunkaan viitsi laittaa. Kastikettakin olen niistä tuoreeltaan jo pari kertaa tehnyt sekä juustoisen sienikeiton.:)

    Mieli tekisi metsäänkin taas sieniä katsomaan, kun suppilovahverot ovat alkaneet nousta. Muutama päivä takaperin jo ensimmäiset suppilovahverot löysin. Olen vain pari päivää ollut pahassa flunssassa ja kuumeessa, niin ei oikein jaksa metsään lähteä. Mutta onneksi suppilovahverokausi jatkuu myöhään syksyyn, niin ehtiihän tässä vielä.

    VastaaPoista
  4. Oon kyllä nyt totaalisen kade noille teidän sienille! :) Ite en oo oikeastaan sienien ystävä ollu koskaan. Äiti on aina suolasieniä säilöny - eli rouskuja ja sienimetsässä oon kyllä pyöriny äitin mukana nuorempana (se on ihan kivaa touhua, tosin miun silmä ei oo kauheen hyvä sieniä huomaamaan...).

    Viime syksynä sain suppilovahveroita isän työkaverin megasaaliista ja ihastuin niihin. Sen jälkeen oon uskaltanu testailla herkkusieniäki uudemman kerran ja nyt osaan paistaa ne niin että eivät oo sitkeitä klönttejä. Tatteja tekis nyt mieli testata seuraavaks.

    Mie oon hirveen huono lähtemään metsään itsekseni ettimään sieniä - aivan takuulla eksyn!! Aattelin että meen äitin kans puolukkaan ja samalla kattelen sit jos muutaman tatin vaikka sais testattavaks. Mutta taitaa olla että ei puolukoita äitin kantapaikoilla tänä vuonna oo. Kuivuriki ois miehen siskolta lainattavissa eli kuivattaminenki kävis helposti.

    Vielähän tässä kerkeis... :)

    VastaaPoista
  5. Olisittepa kirjoittaneet tämän jutun pari viikkoa sitten. Olisi ehkä tullut mieleen tuo paistolämpömittarin olemassaolo ja olisi voinut kokeilla uunikuivausta. Itse yritimme tehdä kuivauksen huoneenlämmössä, mutta pilallehan se ämpärillinen tatteja meni. :'(

    Muilla sienillä on onnistunut aikaisemmin, mutta jostain syystä tateilla ei.

    VastaaPoista
  6. kmsu: no todella on vaivan arvoinen!

    Ai suppikset nousevat jo. Niitä on yleensä haettu Länsirannikon metsistä. Meillä on siellä paikka johon kävellessä viimeksikin noukittiin ämpäritolkulla sieniä. Niitä on kyllä vieläkin niin paljon kuivattuna, että en tiedä mennäänkö tänä vuonna.

    Anzku: Jukkakin on oppinut metsäsienien ystäviksi vasta minun aikanani, vähän kerrassaan.

    Tuo paikka josta löysimme herkkutatit, oli aivan pienen metsätien varressa, joten mistään vaeltelureissusta ei meidänkään kohdallamme ollut kyse.

    vielä kerkiää juu!

    Mikko: Ompas harmi että kaikki meni! Tatit ovat juu niin vetistä sakkia, että huoneilmakuivatus tuskin onnistuu vaikka kuinka ohueksi siivuttaisi. Suppiksilla ja kantterlleilla tuo huonekuivatus onnistuu ainakin. Mitäs sieniä te olette sillä tyylillä onnistuneet kuivattamaan?

    Ehkä tästä on vinkkiä ensi vuotta varten, vai ehdittekö te vielä tänä vuonna uusiksi tattimetsään?

    VastaaPoista
  7. Suppiksia ja kanttarrellejä ollaan aiemmin kuivateltu huoneilmassa. No tähänkin ongelmaan löytyi ratkaisu kun ulkoistimme kuivatuksen sen osaavalle eli äidilleni. Saatiin tänään iso purkillinen valmiiksi kuivattuja tatteja, kyllä nyt kelpaa. :)

    VastaaPoista
  8. Merituuli: Juu, tatteja kanssa, vaikka harvemmin niitä tulee kovin montaa kunnollista kerralla löydettyä. Pitää vaan leikata riittävän ohkaisia paloja ja malttaa poistaa kaikki vähänkään huononnäköiset kohdat. Toki, tuo sauna on varmaan varmempi, jos moinen ylellisyys kerran tarjolla on.

    VastaaPoista
  9. Mikko: missäs sinun äitisi kuivaa sieniään? ulkoistaminen on helppo ratkaisu ja monesti toimiva :).

    Malitsu: Ai tattejakin pystyy kuivaamaan huoneilmassa - vaikka tuskin minun leikkuutaidoillani ;).

    Sauna oli myös sen puolesta hyvä ratkaisu, että meillä on tuota kymmentä kiloa sieniä kohtaan aika naftisti laskutilaa muualla.

    VastaaPoista
  10. Teillä on niin mahtavia sienireseptejä ja muitakin kausiohjeita, että linkkasin teidän blogin vinkiksi juttuuni sesonkireseptejä etsiville:

    http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2010/9/14/kausiruokaa-voi-syoda-talvellakin.html

    Jos lähiruoka kiinnostaa muutenkin - tän blogin kirjoittajia tai ketä tahansa - meillä on alkamassa riisin lähivaihtoehtojen testaus, johon haemme innokkaita testaajia:
    http://uusimusta.squarespace.com/testit/2010/9/13/testiryhma-7-riisin-lahivaihtoehdot.html

    Tervetuloa siis testaamaan ja ainakin lukemaan testituloksia myöhemmin syksyllä!

    VastaaPoista
  11. terhi: Mukava kuulla , noista kaikista :). Sienireseptejä on tullut kyllä testailtua vanhojen hyväksitodettujen lisäksi tänä syksynä aika monta, nyt kun tuota materiaalia on. Kyllä suomalaiset metsät ovat aarteita täynnä!

    VastaaPoista
  12. Pääsin mieki tattimetsään - äidin johdatuksella! Kolmisen kiloa herkkutatteja löydettiin ja osan omasta saaliistani kuivasin kuivurilla. Olipa muuten näppärä laite! Tarkoitus ois käydä vielä toiseen otteeseen ainakin kattelemassa metsiä. Nyt siis olettaisin talven aikana teiltä löytäväni käyttövinkkejä noille kuivatuille tateille - en ole semmoisia ikinä ruuaksi laittanut. Tuoreenakin pariin ruokaan tatteja käytin ja kyllä ne nyt vaan veivät sydämeni! :)

    VastaaPoista
  13. Hieno homma Anzku! Tatit ovat niin hellpoja laittaa ja rakenteeltaan ihanan "lihaisia". Eiköhän noita vinkkejä tipu, kiitos vaan luottamuksesta :).

    VastaaPoista
  14. Kiitos vinkeistä. Tatit ovat minulle aika uusi tuttavuus (kotona opin poimimaan vain rouskuja), joten sain paljon vinkkejä ja uskonvahvistusta, juuri saunanlauteille olen levitellyt tattisiivut keittiöpyyheliinojen päälle. Aion tutustua blogiisi vielä tarkemmin, koska sienien valmistus ja reseptit on seuraava opetaltava asia! Terv. Tattialoittelija Kaakkois-Suomesta

    VastaaPoista
  15. Kiitos vinkeistä. Tatit ovat minulle aika uusi tuttavuus (kotona opin poimimaan vain rouskuja), joten sain paljon vinkkejä ja uskonvahvistusta, juuri saunanlauteille olen levitellyt tattisiivut keittiöpyyheliinojen päälle. Aion tutustua blogiisi vielä tarkemmin, koska sienien valmistus ja reseptit on seuraava opetaltava asia! Terv. Tattialoittelija Kaakkois-Suomesta

    VastaaPoista
  16. Ompas ilo kuulla että meistä on ollut vinkiksi! Ilo on tällainen yltäkylläinen tattivuosi taas!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin