Ensin valmistelet, pilkot, maustat ja haudutat tuntitolkulla, tuloksena vain simppelin makuista, lihakastikkeentapaista juttua. Ei niin että lihakastikkeessa mitään vikaa olisi, mutta kun ruuan piti mennä VAU-osastolle PLÄÄH:n sijaan.
Yhtenä vaihtoehtona on myös viimeisen kerran kokeilla, josko ne gnocchit sittenkin olisivat ihan hyviä. Kun perunaiset eivät kerran uppoa, ehkä kurpitsaiset sitten tekevät niin. Vaan eivät tehneet. En silti usko että vika on reseptissä. Gnocchien rakenne pehmeydessään on vain jotain niin kummaa meille, että sitä ei pelasta edes salviavoipaisto tai ronskisti ylle ripoteltu parmesaani. Mutta jos sinä pidät (kurpitsa)gnoccheista, ehkä pidät näistäkin.
Ohje on ylellisen kauniista Tessa Kirosin "Venetsia - ruokaa ja unelmia"-kirjasta, joka ei ole ihan omiaan lievittämään pientä ikävää tuota kelluvaa kaupunkia kohtaan. Saimme asua siellä vain hetken, mutta jokin osa meistä jäi sinne...
Tästä tulee gnoccheja ihan tolkuttomasti, varmaan ainakin kuudelle. Parmesaani taikinan joukkoon on oma lisäys.
GNOCCHI DI ZUCCA
eli kurpitsagnocchit
reilu 1 kg kurpitsaa (eli noin 600 g sosetta)
1 kananmuna
½ tl suolaa
(2 tl raastettua parmesaania)
180-200 g vehnäjauhoja
öljyä lusikoiden rasvaamiseen
125 g voita
2-3 salvianoksaa
raastettua muskottipähkinää
raastettua parmesaania
Paahda kurpitsanlihaa kuorineen 180 asteisessa uunissa, kunnes se on pehmeä. Soseuta tasaiseksi massaksi. Onnistuu haarukalla vallan hyvin.
Laita kurpitsasose kulhoon. Lisää muna jonka rakenne on rikottu, suola sekä parmesaani. Sekoita hyvin. Ripottele joukkoon jauhot. Mitä vähemmän ripottelet, sen parempi. Meillä riitti 180 grammaa.
Kiehauta kattilassa suolalla maustettua vettä.
Lorauta vaikka kahvikuppiin hiukan öljyä.
Laita paistinpannulle nokare voita ja lisää salvia. Kuivattukin salviakin menee. Paista kunnes voi saa hieman väriä.
Kun vesi kattilassa kiehuu, muotoile öljyyn kastetuilla teelusikoilla kurpitsataikinasta soikeita pyöryköitä (kvenelleitä) ja tipauta ne varovasti veteen. Kun pallurat nousevat veden pinnalle, nouki ne sieltä reikäkauhalla ja nakkaa salviavoin joukkoon. Laita pallurat lämmitetylle tarjoiluastialla tai annoslautasille. Raasta päälle parmesaania ja muskottipähkinää. Toista, toista ja toista.
Tästä tulee gnoccheja ihan tolkuttomasti, varmaan ainakin kuudelle. Parmesaani taikinan joukkoon on oma lisäys.
GNOCCHI DI ZUCCA
eli kurpitsagnocchit
reilu 1 kg kurpitsaa (eli noin 600 g sosetta)
1 kananmuna
½ tl suolaa
(2 tl raastettua parmesaania)
180-200 g vehnäjauhoja
öljyä lusikoiden rasvaamiseen
125 g voita
2-3 salvianoksaa
raastettua muskottipähkinää
raastettua parmesaania
Paahda kurpitsanlihaa kuorineen 180 asteisessa uunissa, kunnes se on pehmeä. Soseuta tasaiseksi massaksi. Onnistuu haarukalla vallan hyvin.
Laita kurpitsasose kulhoon. Lisää muna jonka rakenne on rikottu, suola sekä parmesaani. Sekoita hyvin. Ripottele joukkoon jauhot. Mitä vähemmän ripottelet, sen parempi. Meillä riitti 180 grammaa.
Kiehauta kattilassa suolalla maustettua vettä.
Lorauta vaikka kahvikuppiin hiukan öljyä.
Laita paistinpannulle nokare voita ja lisää salvia. Kuivattukin salviakin menee. Paista kunnes voi saa hieman väriä.
Kun vesi kattilassa kiehuu, muotoile öljyyn kastetuilla teelusikoilla kurpitsataikinasta soikeita pyöryköitä (kvenelleitä) ja tipauta ne varovasti veteen. Kun pallurat nousevat veden pinnalle, nouki ne sieltä reikäkauhalla ja nakkaa salviavoin joukkoon. Laita pallurat lämmitetylle tarjoiluastialla tai annoslautasille. Raasta päälle parmesaania ja muskottipähkinää. Toista, toista ja toista.
Tein muuten uunijuustoa siitä Inkoon Mangsin ruokatapahtumasta ostamastani ternimaidosta, ja tuli tosi-tosi hyvää ja maistuvaa! Mies on aina väittänyt ettei "välitä" uunijuustosta, mutta nyt otti lisää - eli maidoillakin on eroa. Sen tosin tiesi jo mun isoäiti.
VastaaPoistaAina ei vaan toimi vaikka kuinka olis hyvät ainekset.
VastaaPoistaEi muuten maistu gnocchit meillekään. Pitäisi varmaan joskus vielä saada maistaa samasta annoksesta jota joku gnoccheihin erikoistunut kehuu ja sitten tehdä lopullinen arvio.
Tarja: Helppo uskoa että hyvää tuli! Minä sain ternimaitoa taannoin kaveriltani tuosta naapurista. Luulen että pakastus oli syynä siihen ettei maito juustoontunut. Palaan siihen reseptiin KUN onnistun ;).
VastaaPoistaRva Patalintu: No ei toimi ei. Eikä kaikesta vaan voi tykätä.
Olemme kokeilleet perunagnoccheja kaksi kertaa kotona, sillä niiden tekeminen on lapsistakin hurrrjan hauskaa. Olen myös maistanut gnoccheja kaksi kertaa ravintolassa. Mutta kun ei niin ei.
Joo, ei kaikesta tarvi tykätä :)
VastaaPoistaMä olen aina tykännyt perunagnoccheista, ne ovat semmoista comfort foodia. Tosin, aina ei maistu - juurikin sen pehmeähkön rakenteen takia. Välillä pitää saada jotain ihan pureskeltavaa!
Sympatiaempatiaa kuitenkin sinne kilowise, tiedän miten harmittaa kun oikein prepareeraa ja sitten onkin plääh. Mutta jos aina ei paista, niin ei aina ole huonokaan sää. Seuraava onnistuminen maistuu sitten sitäkin paremmalle!
Tällaiset kokemukset ne vaan kasvattaa henkisesti, ja jos kaikki sapuskat aina onnistuis niin ne kasvattais fyysisesti.
VastaaPoistaNelle: Meillä oli vielä aika harvinaisia, joskin tosi tuttuja, rakkaita vieraita kun lihaa teimme. Ja sitten kävi noin. Teimme kuitenkin kurpitsoja sipulipedillä, mikä sai vierailta kiitosta.
VastaaPoistaHanna: Kyllä noi meitä fyysisestikin kasvatti, sillä kaikki toki syötiin (paitsi ne gnocchit). Henkinen kasvu ei silti ole pahasta. Kyllä täältä ojasta noustaan!
Kuulostaapa hyvälle. Nyt on ihania kurpitsoja kaupoissakin, ostin yhden. Vietetään viikonloppua ihan kahden V:n kanssa syksyisen meren äärellä. Takkatulta ja ankkaa. Huomenna ehkä kurpitsaa... Syksy <3
VastaaPoistane on Nelle näitä http://sillasipuli.blogspot.com/2010/09/salvianmakuiset-kurpitsat-sipulipedilla.html
VastaaPoistaOvat olleet meillä tämän syksyn hitti erilailla maustettuina.
Hyvältä kuulostaa teidän nautiskelunne - se paikka on varmasti hurjan tunnelmallinen syksyllä, kun tuuli paiskoo merta vasten rantakallioita ja voi käpertyä oman kullan kainaloon takkatulen ääreen. Nautinnollista viikonloppua teille molemmille! Syksy <3
Joo aina ei onnistu - tänään kokeilin juuri löytämääni vaniljakreemireseptiä jonka piti saada aikaan "erinomaisen kevyttä ja maukasta" kotitekoista kreemiä. Joopa joo, vaikka kuinka väänsin ohjeen mukaan, aika vetistä litkua siitä tuli - palaan siis takaisin vanhaan, jo hyväksi havaittuun reseptiin!!
VastaaPoistaMitä gnoccheihin tulee- se on varsinainen taiteenala. Olen oppinut pitämään niistä paljonkin, kiitos anoppini, joka tekee maailman parhaat gnocchit. Salaisuus on kuulema tarpeeksi napakka taikina, hyvä jauhotus ja maukas kastike. Itse olen vielä oppipoika-asteella.... :D
Varmaan onkin taiteenala...napakka taikina riitelee vähän tuota Kirosin "mahdollisimman vähän vehnäjauhoja vastaan"...hmmm...tämä oli muutenkin kyllä erilainen taikina kun sitä ei voinut edes leipoa löysyytensä vuoksi vaan taikina muotoiltiin kahden lusikan avulla.
VastaaPoistaEhkä pitäisi tehdä rouva Patalinnun tavoin ja maistaa jonkun gnocchi-tietäjän kehumia.