Meillä juhlittiin sunnuntaina melkoisesti. Päiväunien jälkeen riensimme melkein naapuriin kahden pikkutytön synttäreille, josta poitsumme jatkoi suoraan kaverinsa naamiaiskekkereihin. Tämän jälkeen olikin aika syödä Jukan suunnittelema ja loihtima herkkuillallinen, ranskalaiseen tyyliin. Ohjeet olivat kaikki löytyneet Hans Välimäen melkoisen tuoreesta "Ruokaa Ranskasta" opuksesta.
ranskalainen menu
alkuun
sipulikeitto
soupe à l'oignon
pääruuaksi
jälkiruuaksi
paahtovanukas
crème brûlée
Menun ehdoton helmi oli ihanainen sipulikeitto, jonka Jukka keitti jo aamupäivän aikana. Reseptoinnissa nimittäin kehotetaan pitkään haudutukseen ja vaikkapa edellisenä päivänä valmistukseen, sillä sipulikeitto kuulemma vain paranee uudelleenlämmitettäessä.
Kruununa täyteläisen, hyvin kylmään syysiltaan sopivan keiton yllä oli Hakaniemen Hallin Tuffen Herkusta ostettu, juureen leivottu vaalea leipä. Leivän päällä oli maistuvaa Gruyèrejuustoa.
RANSKALAINEN SIPULIKEITTO
alkuruuaksi kuudelle-kahdeksalle
700 g sipulia, puolet salotti-, puolet keltasipulia
3 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 l kasvislientä
2 dl valkoviiniä
laakerinlehti
suolaa
½ tl mustapippuria
tuoretta timjamia
gratinointiin
viipale leipää per annos
150 g Gruyèrejuustoa (tai emmentaalia)
Kuori sipulit, puolita ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Sipulit muuttuvat näin vaaleanruskean läpikuultaviksi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot, liemi, viini, laakerinlehti ja suola. Hauduta vähintään 30 minuuttia, mutta mieluummin pidempään. Lisää loppuvaiheessa mustapippuri ja silputtu timjami.
Ennen tarjoilua kuumenna uuni 200 asteiseksi. Raasta juusto. Laita keitto kuuman kestävään lautaseen, päälle leipäviipale ja tähän ylle raastettua juustoa. Gratinoi keittoa grillivastuksen alla kunnes juusto on sulanut ja saanut hiukan väriä. Jos olet ostanut crème brûléeta varten kaasupolttimen, voit kokeilla sitä hiukan juustoleipienkin pinnan ruskistamiseen.
Olipas teillä aikamoiset juhlimiset;D Mmm,sipulikeitto ja paahtovanukasta,namskis!
VastaaPoistaYhdyn hyvillä mielin sen Välimäen kirjan kehujiin - En nyt niin montaa reseptiä sieltä ole tehnyt, mutta tuntuvat aika down-to-earth rautaisilta perusresepteiltä joista on helppo tunettaa suuntaan jos toiseenkin. Tykkään, vaikkei ehkä kokeellisin kirja olekaan mikä hyllystä löytyy.
VastaaPoistaTämä on varmaan johdatusta, en ole koskaan syönyt sipulikeittoa (sitä einespussia, joka aina sekoitetaan lihapullataikinaan ei lasketa) ja sipulinkeiton ihanuutta tunnutaan nyt tarjottavan minulle joka nurkan takaa, tämä täytyy siis kokeilla vielä :)
VastaaPoistaOlin ranskalaisten punaviinien maistelukurssilla ja siellä tarjottiin kukkoa viinissä, jotenkin minulle jäi vain fiilis, että miksi se on niin mainiota? Siis olihan se hyvää, mutta ei NIIIN hyvää, kuin kaikesta hehkutuksesta olisi voinut päätellä :)
Viisi minuuttia sitten meillä mietittiin, mihin ruokaan ison punaviinitonkan pohjat kaadettaisiin. Ja pling! Kun avasin koneen oli Sillä sipuliloilla (taas) vastaus: Kukkoa viinissä. Reseptiä odotellessa ;)
VastaaPoistaYaelian: olin tosi tyytyväinen pöydässä istuja kyllä :)
VastaaPoistaNelle: Tuo on kyllä hyvä kuvaus kirjasta. Jossain arvostelussa muistan nähneeni kirjasta sanottavan, että se tuo oivalluksen ettei ranskalainen keittiö olekaan vaikeaa vaan ihan taviksenskin kokoattavissa.
Piia: tällä reseptillä valmistettu keitto oli kyllä tuhdin makuista, pehmeää ja hyvin lämmittävää. Gruyere kyllä kruunasi homman!
tiedätkös, me ajattelimme tuosta viinikukosta ihan samaa :)
Hannele: Reseptiä tullee huomenna, nyt painun pehkuihin. Kivaa jos käytte täällä useinkin :).
Hei, joo, sipulikeitto on oikeasti hyvää! "Jouduin" kerran keittelemään sitä mökkiolosuhteissa, kun ei ollut kauppaa lähimaillakaan, ja kaapissa oli sopivasti vain sipulikeiton ainekset. Ja se soppa pelasti päivän. Siis kun päivän sitä soppaa keitteli, niin ilta kului herkutellessa. Sillä kertaa mentiin ilman juustokuorrutusta. Mutta, taidetaan taas kohtapuoliin keitellä, sipulista keittoa, kiitos!
VastaaPoistaAnonyymi: On mielenkiintoista, mitä "kurmeeta" sitä toiset osaavatkin loihtia ihan tuosta vaan, kun tarve vaatii. Se on hieno taito se!
VastaaPoistaTätä keittoa tullaan meillä taatusti hauduttelemaan toistekin. Oli huippuhyvää!