tiistai 29. maaliskuuta 2011

Aarre, kaljaa ja verta

Äitini kirjahyllystä löytyi AARRE. Se on mustakantinen, paksu vihko ja sisältää reseptejä seitsemänkymmenen vuoden takaa. Mammani eli äidinäitini oli tuolloin vasta nuori tyttö ja kävi jonkinsortin talouskoulua. Oikealla musteella kirjoitettu teksti haalenee välillä, kunnes kynä on taas kastettu musteeseen ja kirjaimet vahvistuvat.

Kirjanen on itselleni jo nyt Hyvin Rakas sen tunnearvon vuoksi. Väitänpä kirjan olevan myös tulevaisuudessa ahkerassa käytössä, sillä se sisältää meille hyvin mielenkiintoisia ja yllättävästi tähän aikaan sopivia ohjeita. Maininnan ansaitsevat ainakin pinaattimuhennos, uunissa paistettu lahna, kukkakaalisosekeitto, kirnupiimäkorput, lampaanpaisti, porkkana-puolukkapuuro ja Homburgin hauki.   Tekstistä löytyy nykykieleen hassulta kalskahtavia ilmaisuja kuten "gratineerattu", "käristetään", "ei enempää eikä vähempää", "kasti" kun tarkoitetaan kastiketta ja "ruskeutetut".  Lihat pestään aina ennen valmistusta kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä.   Vieraamman kuuloisia aineita ovat pesty margariini, lakmuspaperi ja atamani.  Yllätyimme kun tarveaineista löytyi ka(a)prista. Kanaa käytetään vain yhdessä ohjeessa - kokonaan paistettuna, mutta vasikkaa sisäelimineen sen sijaan löytyy monesta lihareseptistä: munuaisia paistellaan ja keuhkoja muhennetaan sydänten kera.
Ensimmäisenä kokeiluun päätyivät Dilliliha lampaanlavasta ja Verivanukas. Tilliliha onnistui muuten hyvin, mutta kastikkeesta tuli ihan liian suolainen.

Verivanukas oli meille ihan uusi tuttavuus. Minulle ei ihan ole selvinnyt, onko verivanukas sama kuin palttu? Toisaalta moniin veripalttuohjeisiin näyttäisi tulevan myös sianlihaa, kun tähän reseptiin tulee vain verta.  Taikina oli  hyvin samanlainen verilettujen kanssa. Seuraavaksi päätyisin verilettujen paistoon, sillä siinä pääsee paljon helpommalla ja lättyjen voissa rapsakaksi paistettu pinta on namia. Toki tämän vanukkaaseenkin voi jälkikäteen paistaa rapean pinnan pannulla, mutta se onkin toinen vähti se.

Joka tapauksessa verivanukas oli hyvää. Ehdottoman raikastava lisä lusikoitiin puolukkaomenamarmeladipurkista.
VERIVANUKAS
(Ohje kirjattu tähän juuri niin kuin äidinäitini on sen kirjoittanut. Suluissa omat lisäykset.)

½litraa verta
4 dl kaljaa tai maitoa
1 muna
4 rkl rasvaa tai voita
1 sipuli pieneksi silputtuna
1/4 rkl siirappia
noin 200 g kark. ruisjauhoja
suolaa, valkopippuria, meiramia

Veri siivilöidään, vatkataan hyvin, sekoitetaan hyvin maidon tai kaljan kanssa, mausteet ja muna lisätään, sekä hienonnettu, rasvassa käristetty sipuli. (Välihuomautuksena sanottakoon, että jos sulatat veren pakkaslämpötilasta, tee se jääkaapissa ja varaa aikaa vähintään yön yli. Me käytimme kaljana Nokian Panimon Talvikeisaria.). Karkeita ruisjauhoja vispilöidään sekaan niin paljon, että seoksesta tulee sopivaa. Paras on paistaa kokeeksi vähän paistinpannussa. (Meillä meni tasan tuo 200 g). Vanukasvuoka voidellaan ja jauhotetaan korppujauhoilla, vuoka täytetään 3/4, kansi päälle tai sidotaan voipaperi päälle.
(Verivanukas paisuu voimakkaasti vuoassa, joten kannattaa tosiaan jättää varaa kannen alle). Vanukas keitetään vesikattilassa hellalla 2 ½ tuntia tai uunissa vesipannussa. (Minä laitoin vanukasvuuan tilavampaan uunivuokaan, johon lisäsin runsaasti lämmintä vettä. Vesi kypsentää vanukkaan lempeällä lämmöllään. Asteita uunissa oli 175). Tarjotaan puolukkahillon tai voisulan kanssa.
Lampaasta tehdyn Dillilihan ja lämpimien verivanukaspalojen kanssa lautaselle päätyi puolukkaomenamarmeladia ja voissa paistettuja kaskinauriskuutioita.
Tänään, vuorokautta myöhemmin paistoin kylmiä verivanukaspaloja voissa pannulla sen jälkeen kun laiskan miehen röstiperunat eli Karavaanarisinkut olivat kypsiä. Maut menivät hienosti yhteen, kun lisänä oli pinaattia ja puolukkaomenamarmeladia. Arjen pikaruokaa!

17 kommenttia:

  1. Onpa kerrassaan upea löytö! Tuollaista kun pääsisi itsekin joskus tutkimaan. :)

    VastaaPoista
  2. Wau, kuulostaa tosi kiehtovalta päästä tutkimaan moisia vanhoja aarteita :)
    Minun mieleeni jäi erityisesti tekstissä mainitsemasi kukkakaalisosekeitto - niitä kun on tullut tehtyä jo aika monta vuosien varrella, niin uudet (tai ainakin hyväksikoetut) versiot ovat enemmän kuin tervetulleita!
    Olisiko ohjetta mahdollista saada?`:)

    VastaaPoista
  3. Vanhat reseptikirjat ovat upeita löytöjä!! Isoäitini antoi minulle jokin aika sitten nuoruudessaan ostaman "joka naisen keittokirjan", josta löytyy ohjeita joka lähtöön hänen omilla huomautuksillaan ja lisäyksillään varustettuina! Niitä on ihana selailla, jotkut resepteistä ovat ihan ajankohtaisia vielä nykyäänkin, kuten sanoit! Minullakin on pari reseptiä korvamerkittynä, ne on kokeiltava, kunhan ehtii... Eläköön vanhan kansan aarteet! :)

    VastaaPoista
  4. Ooooh mikä aarre!! Mahtavaa!

    (Lukeekohan meidän lapsenlapset vanhoja blogeja hymy huulilla joskus..?)

    VastaaPoista
  5. Jytis sanoikin jo mitä mä meinasin sanoa; Mikä aarre! Mulla melkein silmät täälä kostuu, kun oon niin sentimentalinen ja rakastin niin omaa mummaani. (Mummani reseptit taisi olla kyllä sen päässä).

    Muuten, tällä verivanukkaallahan olis voinu osallistua huhtikuun ruokahaasteeseenkin!

    VastaaPoista
  6. Ihana aarre löytyi äitisi kirjahyllystä! Verivanukkaasta pidin joskus lapsena,nyt taas....

    VastaaPoista
  7. Mua eilen vähän hirvitti kun Facebookissa postasit vanukkaasta, mutta sehän näyttäis olevan vanha kunnon palttu!
    Tahtoo porkkana-puolukkapuuron ohjeen.

    VastaaPoista
  8. Aarre, todellakin! Voi kun omiltakin esi-äideiltä olisi jäänyt tuollaisia!

    VastaaPoista
  9. Oijoi, siinä on todellakin vaalimisen arvoinen aarre!

    Itsehän olin aivan liekeissä mummoni perinnöstä eli 1949 vuoden Kotiruoka-teoksesta, etenkin kun sen välissä on muistiinpanoja 2 sukupolvelta.

    VastaaPoista
  10. Outi: Vihkosta on ihana selailla! Jo yksistään tasaisen käsialan ja mustetahrattoman tekstin ihasteluun menee aikaa.

    masuuu: Voisin surrauttaa keiton ensi viikolla ja laittaa sitten lopputuloksen.

    Italiansalaatti: Mitäs reseptejä tuli korvamerkattua?

    Jytis: Mä mietin IHAN samaa!

    Nanna: Katoppa vaan, niin oliskin voinut osallistua. Vaan eipä kai se vieläkään myöhäistä ole. Täytyy harkita.

    Yaelian: Joskus maku muuttuu noinkin päin...vai onko kyse ennemminkin fiiliksestä ja sitä kautta maistamisen vastenmielisyydestä?

    Veera: Mustakin verivanukas kalskahtaa ällölle...niinkuin jotain hytisevää tytisevää verenhajuista tatinaa...vaan todellisuus on toista :)! Opin tuosta reseptikirjasta senkin, ettei vatkuli ole mitään löllöruokaa (niinkuin olen ajatellut sen olevan) vaan hyvältä kuulostava liharuoka!

    Emma: eipä tiedä vaikka olisikin. Tämäkin tuli ihan yllätyksenä - myös äidilleni jonka hyllyssä teos oli :).

    Hanna: Nuo muistiinpanot tekevät kyllä teoksesta arvokkaan! Minusta tällaista reseptikirjaa vaalii parhaiten tekemällä niitä reseptejä.

    VastaaPoista
  11. Kyllä ne noi suvun reseptiaarteet vaan ovat kivoja, olivat ne sitten käsinkirjoitettuja tai keittokirjasta löydettyjä ja ovat jo sukupolvien aikana hyväksi todettuja. tättä tavalla jo kauan sitten kuollut rakas ihminen tavallaan edelleen on elossa ja osana meidän jokapäiväistä elämää, ja nämä vanhat reseptit ovat niin kummallisen ajankohtaisia, ei se ruoka paljoa ole muuttunut sadassa vuodessa...

    VastaaPoista
  12. Herkkusuu: Ajankohtaisuus oli hieman hämmentävääkin. Ja se, että niitä raaka-aineita joita itse kovasti haluaisi käyttää, näyttävät olleen aika perushuttua isoäitini nuoruudessa.

    Tuo on ihan totta tuo rakkaan ihmisen elossaolo ruuankin
    kautta <3!

    VastaaPoista
  13. Tuo on tosiaankin aarre! Ihana löytö.

    Olisiko atamani sama kuin vanha kunnon säilöntäaine atamoni?

    VastaaPoista
  14. Voi ihan hyvin ollakin. En nyt muista missä ohjeessa se oli.

    VastaaPoista
  15. Kiitos Kukkakaalikeiton ohjeen postauksesta! Täytynee korvamerkata ja kokeilla piakkoin... :)
    Mukavaa kevään alkua!

    VastaaPoista
  16. masuuu: ja juuri kun meinasin tulla huutelemaan tänne että nyt löytyisi :). http://sillasipuli.blogspot.com/2011/04/kukkakaalilauantai.html

    VastaaPoista
  17. Skarppina FB:ssä heti kun tulee uusia mielenkiintoisia ja herkullisia päivityksiä :) Keep up the good work!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin