sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulukattauksia Turun linnassa ja tupakkatehtailijan luona

Joulunviettotavat ovat minusta mielenkiintoisia. Eniten minua kiinnostaa mitä herkkuja kukin kattaa joulupöytäänsä, miten ne laitetaan esille ja ketkä jouluruokien äärelle istuutuvat. Siksi minusta oli erittäin innostavaa tutustua sekä Uudenkaupungin museon että Turun linnan joulukattauksia(kin) esitteleviin näyttelyihin, jotka tuovat historiallista perspektiiviä asiaan herraskaiseen tyyliin. 

Turun linnan näyttely oli luonnollisesti laajempi. Opastus olisi varmasti ollut enemmän elämyksiä tarjoava, mutta se ei osunut aikatauluihimme. 
Turun linnassa oli esillä paitsi eri tyylisiä kattauksia 1600-1800-luvuilta, myös tietoa jouluherkkujen historiasta. Esimerkiksi piparkakuista kerrottiin seuraavaa:
Piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkusia on leivottu jo faaraoiden Egyptissä. Euroopassa valmistus oli pitkään luostarien yksinoikeus, mutta keskiajalla leivontaoikeuksia annettiin leipureillekin. Piparit valmistettiin ilman uunia sekoittamalla taikina kuivuneesta leivästä, hunajasta ja mausteista. Taikina paineltiin taidolla tehtyihin puumuotteihin. 
1600-luvulla jouluruokia ei korjattu pois yöksikään, sillä herkuttelemaan saattoi tulla tonttu tai jo manan maille siirtyneet sukulaiset. Eri viljalajeista leivotut leivät koottiin joulutorniksi. Kokonaisena keitetty ja paistettu sienpää on nykyihmisen silmään melkoinen katseenvangitsija. 
Tämä joulukattaus oli kenraalikuvernööri Pietari Brahen ja vaimonsa Kristina Katarina Stenbockin käsialaa vuodelta 1649. Pöytään oli nostettu mm. peuranlihapullia, ruusukaalia ja maa-artisokkaa. Pippurilla ja yrteillä maustettu paisti oli koristeltu joutseneksi. Perusnäyttelyn 1560-luvun kattauksessa puhuttiinkin illuusioruuista, jotka olivat juhlapöydän silmänruokaa. Tämä meinasi sitä, että eläimet laitettiin tarjolle kokonaisina ja elävän näköisinä. Niinpä joutsen tai vaikkapa riikinkukko voitiin nylkeä sulkineen ja pukea höyhenpuku juurikin kuvan mukaisella tavalla kypsennetyn lihan päälle. 
Tässä patseeraa 1700-luvun rokokootyyliä hyytelöineen ja vaakunakoristeisine kiinanposliineineen. Lattialla joulun tuoksua tuovat kolmihaaraiset kuusenhavut symboloiden uskoa, toivoa ja rakkautta. 

***
Tästä siirrymmekin vajaan tunnin ajomatkan päähän (entiseen kotikaupunkiini)  Uuteenkaupunkiin












Uudenkaupungin museo sijaitsee tupakkatehtailija Fredrik Wahlbergin vuonna 1870 rakennuttamassa talossa. Herra Wahlberg oli aikoinaan Uudenkaupungin rikkain mies.


Wahlbergintalon joulu oli katettu neljään huoneeseen kuvaamaan porvariperheen 1900-luvun alun joulunviettoa. Tekstit näyttelyn yhteydessä tarjosivat hiukan laajempaakin näkemystä ajalle tyypillisestä joulun vietosta.

Uudenkaupungin museon joulukattauksesta parhaiten jäi mieleen kuppi, jossa oli reiällinen "hylly" juomisreunassa. Arvuuttelimme hetken tämän tarkoitusta, kunnes kysyimme museovirkailijalta erikoiskupin tarkoitusta. Talon isäntä Fredrik Wahlberg oli kuulemma sen verran fiini mies, ettei halunnut viiksiensä likaantuvan juodessa. Niinpä hän teetti mukin, josta voi siemailla huoletta viiksiensä peittyessä ylimääräisen posliinihyllyn suojaan. 

***

Kumpaankin museoon pääset sisään myös Museokortilla.
Turun linnan näyttely jatkuu 6.1 asti ja Wahlbergin talon 5. tammikuuta 2019 asti.

2 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoiset näyttelyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin oli! Opastuksilla molemmista olisi saanut varmasti vielä enemmän irti, mutta sukulointi näin joulun alla rytmitti meidän reissaamista.

      Poista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin