Firenze - Taidetta ja katuruokaa

Kesäkuussa 2019 kävin muutaman päivän matkan Firenzeen. Kuten Italiassa aina, ajan saa kulumaan hienosti nähtävyyksiä ja ennen kaikkea hyvää ruokaa nauttien. Aloituskuva on otettu kaupunkia halkovan Arno joen eteläpuolelta Piazzale Michelangelolta, josta avautuu ehkä kaupungin hienoimman yleisnäkymät. 

Kesällä Firenze on varsin vilkas kaupunki ja turisteja on yleensä katujen täydeltä.

Keskusta-alueen tunnetuin aukio on Piazza della Signoria, jonka laitamilla on lukuisia patsaita, kahviloita terasseineen ja Neptunuksen suihkulähde Fontana del Nettuno.

Piazza della Signorian tunnetuin patsas on Michelangelon David patsaan kopio. Kopiokin on varsin näyttävä yli viiden metrin korkeudellaan. Alkuperäinen David-patsas on nähtävillä myös Firenzessä, Galleria dell'Accademiassa. Museoon oli aina niin pitkät jonot, että minulla ei ollut mahdollisuutta vierailla siellä.

Aivan David patsaan välittömässä läheisyydessä on avoin kaariholvihalli Loggia dei Lanzi, josta löytyy muutamia hienoja patsaita: Benvenuto Cellinin teos "Perseus Medusan pään kanssa" (Perseo con la testa di Medusa) ja oikealla Jean de Boulognen patsas "Sabinen kidnappaus".

Ponte Veccio on Firenzen pakollinen nähtävyys, jonka ympäristöstä löytyy monenölaisia myymälöitä, ja esimerkiksi kultasepänliikkeet ovat sijoittuneet näille kulmille jo 1600-luvulla. 

Firenzen kaduilla on paljon patsastaidetta, mutta malaustaiteen pariin on parempi suunnata Uffizin taidegalleriaan. Uffiziin oli myös aika pitkät jonot, sisäänpääsyä voi joutua jonottamaan jopa tunnin tai kaksikin. Minulla kävi tuuri kun kohdalleni osui lippukauppias, joka tarjosi jäljelle jäänyttä paikkaa opastetulle kierrokselle. Näin pääsin suoraan jonon ohi ja kierrokselle. Suosittelen ehdottomasti opastettua kierrosta, sillä sen turvin saa paljon nopeammin käytyä pääteokset läpi ja vielä mielenkiintoisten tarinoiden siivittämänä.

Artemisia Gentileschin "Judith surmaa Holoferneen" oli minulle yksi museon kohokohdista. Olen aiemmin nähnyt samasta aiheesta Gentileschin toisenkin version Napolin Museo di Capodimontessa.

 Caravaccion teos "Baccus" sisältää monia viittauksia uskomuksiin tai uskontoon.

 Gerard van Honthorstin teos "Lapsen syntymä" (Adorazione del Bambino).

Kaiken taiteen rinnalle on saatava ruokakulttuuria. Firenzen tunnetuin leipäkauppias on All'antico Vinaio, josta saa viidellä eurolla erittain maistuvia täytettyjä leipiä. Samalla kujalla on kaksi heidän myyntipistettään ja kumpaankin on pahimmillaan noin kolmen vartin jono.

 Leivät tuodaan isoissa pinoissa, niistä leikataan sopiva pala per asiakas.

 Täytevaihtoehtoja on paljon, mutta valintaa helpottaa suosituimpien leipien listaukset.

Minulla maistui! Iltapäivällä ei ollut kuin alle kymmenen minuutin jonotus ja odotus palkittiin. 

Italiassa kun ollaan niin pizzerioita on moneen lähtöön. Kun en heti päässyt leipää ostamaan niin poikkesin Pizza Napoliin. 

 Kyllä tämä suoritus toi mieleen taannoisen Napolin matkan.

Italiasta pitää aina tuoda tuliaisina matkalaukullinen parmesaania. Löysin Mercato Centralesta eli kauppahallista myymälän, jolla oli tarjolla monen ikäisiä parmesaaneja myös luomuna. Kannattaa varmistaa kauppahallin aukioloajat, sillä liikkeet ei ole kovin myöhään auki ja osa liikkeistä oli päivälläkin jonkun tunnin suljettuna. En oikein saanut selvää paikan toiminta-ajoista, kun googlen mukaan kauppahallin piti olla auki klo 8-24. 

Matkustin Firenzeen lentämällä Helsingistä Roomaan ja sieltä junalla Firenzeen. Rooman Fiumicinon lentoasemalta on hyvät junayhteydet ennen kaikkea Roomaan, mutta Roomassa vaihtamalla pääsee parin tunnin kokonaismatka-ajassa Firenzeen. Junalipun voi ostaa etukäteen tai vasta asemalta.

Firenze on ehdottoman suositeltava kohde, mikäli Rooman olet jo valloittanut.

***
Blogimme muut matka-jutut löytyvät linkkeinä MATKAT-välilehdeltä klikkauksen takaa.