Graaviliha

Graaviliha on ihan hurjan herkullista! Oletteko maistaneet? Suolaisuus hellii suuta ja lihan rakenne on hieno. 

Kun saimme Tammiselta rotukarjan lihaa, päätimme pitkästä aikaa tehdä graavilihaa. Aiemmin graavaus on tehty sisäfileelle, mutta pelkästään syömistarkoitukseen kasvatetun Herefordin kanssa uskalsimme edetä ulkofileen palallakin, onnistuen hienosti. 

Teimme graavilihasta vaalean näkkärin päälle sointuisan sormisyötävän. Suolaisen lihan kanssa yhteiseen settiin päätyivät myös itsetehty perusmajoneesi, lehtipersiljaa ja rosepippuri myös koristeeksi. Uskomattoman hyvää! Aika valmis pikkujoulupala vai mitä?

Me graavasimme lihaa Jens Linderin ohjeella. 

GRAAVILIHA HEREFORDISTA

500 g tuoretta nautafilettä 

1 dl puhdistamatonta merisuolaa

1 dl sokeria

½ rkl rosepippuria

1 rkl yrttejä, meillä timjamia ja rosmariinia

1 dl hienoksi silputtua lehtipersiljaa

Sekoita suola, sokeri, pippuri ja yrtit kulhossa.

Hiero seos fileen pintaan joka puolelle. 

Kääri liha kuorrutettuna tuorekelmuun ja aseta tämä paketti johonkin astiaan, sillä liha päästää nestettä alleen. Laita liha graavaantumaan jääkaappiin 2-3 vuorokaudeksi. Kääntele pakettia pari kertaa päivässä. 

Pane liha jääkaapin jälkeen pakastimeen 2-3 vuorokaudeksi. 

Me tykkäsimme raapia lihan pinnalta suurimmat suolat pois ennen leikkaamista, maista oman makusi mukaan. Leikkaa liha kohmeisena ohuiksi viipaleiksi.

Kurpitsaraviolit salviavoissa amarettikekseillä ja tryffelisiemenillä

Italian nautintoreissulla muutama viikko sitten söimme aivan loistavia kurpitsaravioleja agriturismo Tenatu Tovaglierissa. Pehmoisen kurpitsaisella täytteellä omatut raviolit oli pyöräytetty keittämisen jälkeen salviavoissa, jonka jälkeen päälle oli murusteltu lombardialaista Amaretti di Saronno-keksiä. Makea keksi toimi loistavasti suolaisuuden ja kurpitsan kanssa. Jälkikäteen ajateltuna Tenatun keksimurut oli rapsakoitettu, mikä toi myös rouskuntalisää. Meidän tekemässä annoksessa hampaissa rouskui täytteeksi paahdetun kurpitsan siemenet, joita lisäpaahdettiin vielä hetki uunissa yhdessä tryffelisuolan kanssa.

Kokonaisuus oli todella maittava ja uskomattoman täyttävä. Kuvanmukaisessa lautasellisessa oli aikuisella todella tekemistä. Tämä ei siis ole Italian majapaikkamme resepti, vaan oma kokeilumme tuoda makumuistoja kotiinkin. Täytyy sen verran kehaista että aika hyvin onnistuttiin! Herkullista oli!

KURPITSA-RICOTTA-SALVIARAVIOLEIHIN 

TARVITSET jäljempänä reseptoidun täytteen ainesten lisäksi:

(tryffeli)suolaa

amaretti-keksejä

10-15 salvianlehteä

voita paistamiseen

suolaa

ja pastataikinaan: 

300 g durumjauhoja (reilu 4 dl)

1 1/2 - 2 dl vettä (tai 2-3 kananmunaa + loput vettä)

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

Aloita paahtamalla öljyttyä (myski)kurpitsaa 200 asteisessa uunissa, kunnes se hiukan tummenee ja pehmenee kunnolla. 

Erottele siemenet hedelmälihasta heti paahtamisen jälkeen. Laita siemenet öljyttynä vielä hetkeksi uuniin, kunnes ne ovat rapsakoita. Varo polttamasta. 

 Mausta kurpitsansiemenet heti uunistatulon jälkeen morttelin läpikäyneellä tryffelisuolalla.

Tee pasta ja kaulitse se pastakoneen läpi.

Pastaa jäi meillä täytteen jälkeen hiukan yli, joten siitä tehtiin tagliatellea. 

  

KURPITSA-RICOTTATÄYTE SALVIALLA
noin 30:een ravioliin

400 g eli ½ paahdettu myskikurpitsa (150 g sosetta)
100 g ricottaa (tai muuta tuorejuustoa)
1 tl suolaa
20 g parmesaania raastettuna
mustapippuria
4 salvianlehteä
(öljyä paistamiseen)

Paista salvianlehdet runsaassa öljyssä. Laita talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Tämä lehtien paistaminen/friteeraaminen antaa täytteelle paahteista makua, muttei ole pakollinen lisä. 

Irrota paahdettu kurpitsan hedelmäliha kuoresta ja muussaa se haarukalla soseeksi. Jäähdytä. Lisää ricotta, suola, parmesaaniraaste ja hiukan mustapippuria. Murustele täyttee sekaan myös salvialehdet. Sekoita hyvin. 

Jauhota alusta ja laske sille pastalevy. Laita täytettä pieniä kasoja pastan päälle. Kostuta sormi veteen ja "voitele" pasta täytteen ympäriltä, jotta pastalevyt ottavat paremmin kiinni toisiinsa. Nosta toinen pastalevy täyterivistön päälle. Painele ilmat pois pastalevyjen välistä ja silittele pastat vielä kiinni toisiinsa täytteen ympäriltä, jotta raviolit pysyvät keitettäessä kiinni. 

Pistä isoon kattilaan vesi kiehumaan. Mausta runsaalla suolalla. Keitä ravioleja 2-3 minuuttia kiehuvassa vedessä erissä. Nosta raviolit pois kattilasta reikäkauhalla vaikkapa keittiöpyyhkeen päälle. Älä jätä märkiä pastoja päällekkäin, sillä ne tarttuvat hyvin kiinni toisiinsa. 

Laita paistinpannulle voita ja salvianlehtiä. Sulata pannulla voita ruskistumiseen asti. Lisää joukkoon raviolit ja paista kunnes pinta on kaunis ja makua tarttunut. Nosta heti lautasille. Asettele päälle myös voissa makua antaneet salvianlehdet.

Murusta päälle amaretti-keksejä. Ripsi sivuun myös tryffelisuolalla maustettuja kurpitsansiemeniä.

Nauti kiireettömästi rakkaiden kanssa. 

Herefordin rotulihaa olutkylvystä pannuun

Minä olen vasta nyt herännyt nettiostamiseen. (Koko nettiinkin heräsin toooosi myöhään, ette edes uskoisi jos kertoisin). Olen ostanut netistä toistaiseksi matkojen lisäksi vaatteita itselleni ja rotukarjan lihaa. Kyllä. Lihaa. 

Tamminen tarjosi meille houkuttelevan diilin testata heidän Mahti-Lihalaatikkonsa tilaamista. Meidän piti käyttäytyä kuin kuka tahansa priimalihan ostaja ja naputella tietomme ja tilauksemme ensin ehtoihin tutustuttuamme. Hyvin avokätisen lahjakortin toki saimme yhteistyön nimissä ja kolmannella kerralla se jopa toimi. 

Ehtojen sisäistäminen oli hyvin helppoa. Tärkein juttu meille oli huomata, että postipoika toisi lihat kotiovelle meidän postinumerollamme sekä päivisin että iltaisin toiveemme mukaan. Kotona olisi oltava, sillä muuten tilattua lihaa ei saisi, eikä liioin rahojaan takaisin. Jos Jukka ei olisi ollut etätyöpäivällä, olisin varmaan tilannut lihat työpaikalle. 

Tilaaminen onnnistui sujuvasti ja kotiinkuljetus samoin. Sitten pähkäilimme hetken, mitä tekisimme mojovalla lihamäärällä. Osa päätettiin ottaa samantien maisteluun ja loput pakastettiin pilkkomisen ja jakamisen jälkeen. 

Ulkofileestä Jukka leikkasi ohuet, leikemäiset pihvit. Ne paistettiin arki-illan ylevöittäjiksi. Rinnalle paistettiin toisessa pannussa sieniä, kaalia ja porkkanaa suiroina. Pikaruokaa parhaimmillaan. 

Isänpäivää varten plumpsautin jo lauantaina Herefordin entteriä uimaan portterikylpyyn. Olisin halunnut valmistaa ison entrecôtepalan, mutta Tammisen laatikossa kyseinen ruhonosa tulee valmiina pihveinä - mikä toki tilausta tehdessä oli mainittu JOS oli ollut tarkkana. Eipä tätä jääty kuitenkaan itkemään, sillä entrecôte toimii vallan hyvin myös pihvisenä.

Portterikylvetetty entrecôte oli oikein herkullista. Pihvin mureus yhdistettynä selkeään oluen makuun sopi ihan loistavasti syksyyn ja isänpäivään. Meillä pihvit tarjottiin simppelisti kuorineen paahdettujen maa-artisokkien kanssa, jotka entisestään syvensivät juurevaa makukokemusta. Väriä lautaselta ei tällä tyylillä liiemmin löytynyt. 

Ohjeistusta löytyi Jens Linderin "Vanhan ajan keittiöstä", mutta kuten sanottua, etenimme soveltaen.

ENTRECÔTE PORTER-OLUESSA 

2 pihviä eli 520 g Herefordin entrecôte-lihaa

1 pullo (33 cl) portteria

10 mustapippuria

1 punainen chili siemenet poistettuna ja pienittynä

2 rkl soijaa

2 tl worcestershire-kastiketta

merisuolaa

Murskaa pippurit morttelissa. Sekoita oluesta ja mausteista liemi. Laita liha kannelliseen astiaan. Kaada mausteliemi lihan ylle ja aseta kansi päälle. Anna maustua jääkaapissa vuorokauden. 

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön lämpiämään. Poista liha marinadista mutta säästä liemi. 

Laita liemi kattilaan ja keitä puoleen alkuperäisestä tilavuudesta. Tämä on loistokastike pihville. 

Paista entrecôte kuumalla, öljytyllä pannulla noin 2 minuuttia per puoli. Pane liha vetäytymään paiston jälkeen folion sisään ainakin viideksi minuutiksi. 

Isälle ansionsa mukaan

Meidän isähän on ansainnut parasta ja sitä koetimme hänelle parhaamme mukaan antaa. Aamupala kannettiin sänkyyn laulun kera. Pakollisena osuutena oli pekoni, salmiakki ja Geisha-suklaata.

  

Lounaan alkupalaksi tein hauen jauhelihoista Jaelin innoittamana kanelikepakkoisia herkkuja. Pidin kovasti näiden ulkonäöstä eikä maussakaan ollut valittamista. Hämmentävää on, että lehtipersiljaakin saa vielä omasta ryytimaasta. 

Pääruuaksi paistoin portterissa muhineen, Tammiselta saadun Herefordin entterin. Arvoliha tarjottiin simppelisti kuorineen paahdettujen maa-artisokkien kanssa. Juurevat, syvät maut kävivät hyvin yhteen. 

Jälkiruokaa emme enää kupuumme ahtaneet, sillä seuraavaksi oli luvassa polskuttelua ylihinnoitelluksi paljastuneessa Flamingon vesipuistossa. 

  

Vantaalta suuntasimme ajat sitten varattuun illallispaikkaan Helsinkiin. Kiinalainen Mei Lin valikoitui illallisravintolaksemme paikan some-hypetyksen ansiosta ja siksi, että perheemme isä pitää kovasti kiinalaisesta ruuasta. Meille paikka näyttäytyi kuitenkin ihan perusravintolana. Ei mitään moitittavaa, mutta ei erityisesti kehuttavaakaan. Ravintola oli siisti ja astioissa erityisesti Klaus Haapaniemen Taika ilahdutti. Ruoka oli hyvää ja selkeästi hyvistä raaka-aineista tehtyä, mutta ei mitenkään erityistä. Tarjoilijoista ei irronnut oikein mitään, vaikka pyysimme suosituksia ja kerroimme syövämme kaikkea. 

 Kahteen kertaan paistettu possu oli mukavan mausteista.

Poikamme ihastui kuminalla maustettuun nautaan ja kertoi sen olevan kenties parasta lihaa mitä on ikinä ravintolassa syönyt. Tyttäremme söi lähinnä riisiä, kahdella tikulla kahdella kädellä sohien. "Näyttää tosi oudolta", tuumasi sohimiseen poitsumme enkä voi olla eri mieltä. Kolmannella lautasella oli katkarapuja ja riisiä, neljännellä kanaa, pekonia ja riisiä. 

Inan verran vajaan 5 euroa maksanut jätskiannos käsitti mansikkajäätelöä, kinuskikastiketta ja strösseliä. Tällä hurmattiin helposti lapset. Kokonaislasku juomineen oli noin 80 euroa. Syömättä jääneet riisiruuat otimme matkaan. 

Ravintolanurinoista huolimatta isänpäivä oli oikein onnistunut, pääosin yhdessä vietetyn ajan vuoksi. 

Onnea vielä lasteni isälle, joka on parhaanmoinen isä mitä toivoa voi!

Saaripäärynäistä makeaa rommilla

Tämä kokkailu sai alkunsa raaka-aineesta. Hoksasin marketista kotimaisia, Ahvenanmaalta tulevia päärynöitä. Pienokaiset olivat hurjan kauniita ja maistettuamme makeita. Näitä ostetaan toistekin!

Kotona tuumasin että raakana maistelun lisäksi kaunokaisista voisi tehdä jälkiruokaa. Päädyin Jonnan ohjeistamana nakkaamaan päärynät yksinkertaisesti voiselle pannulle. Haudutustarkoituksessa lisättyyn sokeriliemeen lurautin sekaan myös rommia. Ei pöhkömpi lisä näin kalseana syyspäivänä! Maistui oikein makealle ja ihanalle!

MAKEAT PÄÄRYNÄT ROMMILLA
kahdelle

2 päärynää
2 rkl voita
30 cl vettä
2 rkl sokeria + ripotteluun
2 rkl rommia (suosittelemme Sailor Jerryä)

tarjoiluun:
jäätelöä
suklaata veitsellä rouhittuna

Halkaise päärynät ja poista siemenkota. Me emme kuorineet päärynöitä vaan lusikoimme lopputuloksen kuoresta. Ripottele leikkuupinnalle sokeria. 

Sulata voi pannussa ja aseta päärynät pannulle leikkuupinta alaspäin. Paista noin 5 minuuttia, kunne pinta hieman karamellisoituu. Käännä päärynäpalat. 

Sekoita vesi, rommi ja sokeri keskenään, niin että sokeri sulaa joukkoon. Kaada seos pannulle päärynöden kanssa. Pane kattila pannun päälle ja anna päärynöiden hautua vielä viitisen minuuttia. 

Nosta päärynät lautaselle. Nauti lämpiminä kylmän jäätelön ja rouhitun suklaan kanssa. Jonnan vaihtoehto päärynöiden kumppanina oli turkkilainen jugurtti ja puolukat tai granaattiomena . 

Miksi seistä kun voi maata?

Ruokabloggaajien kokoontumisissa ei ole pruukattu olla nälkäisinä. Nyt kuitenkin kävi niin, että söin (usean blogaanitoverin tavoin) itseni niin ähkyksi, että oli pakko etsiä mukavaa asentoa ennestään tuntemattomalta olohuoneen lattialta. Helpotti. 

Kokoonnuimme tovi sitten Soppaa ja silmukoita-blogin tukikohtaan noin kymmenen blogaanin* voimin. Kaikki toivat yhteiseen pöytään jotain ja sitten syötiin. Alkupalapöytä oli tällä kertaa se runsain. 

  

 Etiopialaiset injera-letut mausteisine kastikkeineen olivat minulle aivan uusi, herkullinen juttu.

 Jälkiruokapöydästä en jaksanut mi-ten-kään maistaa enää kaikkea. Harmitti. 

Paitsi makoilu, myös nauraminen varmasti eheytti kaikki herkut oikeisiin lokosiin, jotta auton ajaminen kotiin yöllä oli mitenkään mahdollista. 

Suurkiitos kaikille blogaaneille* loistoillasta, etenkin tietysti isäntäparille. 

On suuri ilo ja kunnia olla osa tätä porukkaa. 

*isäntäperheen tyttären keksimä osuva nimi blogin pitäjille

Herkkuja hellalle

 Tämä voisi olla minun ja varmasti monen muunkin herkkusuun kuvitettu lahjalista. 

Kävin nappaamassa nämä kuvat ostosten lomassa herkkupuodissa nimeltä Hella & Herkku. Puoti sijaitsee Museokadulla Helsingissä. Hellaa ja herkkua luotsaa Anna, joka jakaa pyytämättäkin asiantuntevaa palvelua ja tietämisenarvoista knoppitietoa. Anna on tunnettu myös ruokabloggaajana. Ihailen suuresti tätä rohkeaa naista, joka on uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmaansa! Ihailin myös monia puodin tuotteita. Annasta tuli kertaheitolla ainakin perheemme pasta-toimittaja. 

  

 Tätä viikunahilloa ostan seuraavaksi itselleni lahjaksi ja nautin jonkun rakkaan kanssa hyvän juuston kanssa.

 Savulla maustettu öljy oli hienon makuista! Anna meinaten maistatti sitä lusikalla pullosta. 

 Minä satun rakastamaan jättivateja. Näistä mieluisampi olisi valkoinen tai lila. 

Omia ostoksiani: 

• Acquerello-riisiä, jolla saa kuulemma täydellistä risottoa. Suosittelijoina esimerkiksi Heston Blumenthal, Paul Bocuse ja Alain Ducasse eli lienee kokeilemattakin selvä peli. 
• Ihania keittiöpyyhkeitä todella tarpeeseen
• Tryffelisuolaa myös tuliaispakettiin
• Sitruunapastaa ja jo toimivaksi todettua linguine-pastaa. Pastan teossa on käytetty prossisuutinta, joten kastike tai vastaava tarraa paremmin pastan pintaan kiinni. Herkku tulee Napolin seudulta, Gragnanon pastatehtaasta. 
• Sivaris:n Bomba-riisiä, jonka on luvattu soveltuvan erinomaisesti paellan tekoon
• Rapean rouskuvia tortas-"lettusia", jotka toimivat testatusti esimerkiksi juuston ja hillon kera.

Suosittelen puotia lämpimästi!

Salamannopea nälkäkiukun taltuttaja

Arkena meitä uhkaa turhan usein hirviö nimeltä Nälkäkiukku. Se alkaa hiippailla sisällemme jo lopputyöpäivästä. Päiväkodin pihalla lasta hakiessa se kasvaa ja kasvaa ja nakerruksellaan saa ärtyisyyden kohoamaan. Kaikilla.

Siksi takataskussa on hyvä olla muutama ruoka, jolla nälkäkiukku taltutetaan alta aikayksikön kun kotiin päästään. Me emme perusta eineksistä (jos maksalaatikkoa ei lasketa), joten jotain muuta pitää olla saatuvilla. Toisinaan se on edellisiltana pakkasesta sulamaan otettua ruokaa, toisinaan taas alkaa veitsi viuhumaan ja kattilat kolisemaan.

Pasta on monesti helppo vaihtoehto kun jotain pitää saada nopeasti nenän alle. Meillä nopein on lasten kestosuosikki pestopasta. Hangon Makaronitehtaalla vierailu sai meidät ihastumaan melkein yhtä nopeaan pastaan nimeltä Alfredo. Tämä pasta meinaa sitä, että napakaksi keitetyn spagetin tai vastaavahkon sekaan lisätään voita ja raastettua parmesaania. Maku on enemmän kuin osiensa summa. Kasvikset loistavat poissaolollaan tässä tuhdissa pastassa, mutta voihan rinnalle koota vaikka salaatin. Me narskutimme pastan valmistumista odotellessa raakoja porkkanoita.

Nopeat arjen pelastaja-reseptit ovat osa Fiskars-kampanjaa, jota peruja saimme komean setin erilaisia Functional Form-sarjan keittiövälineitä. Monet välineet ovatkin osoittautuneet todella toimiviksi. Raastimet ovat esimerkiksi hurjan teräviä, joka tekee niiden kanssa työskentelystä todella nautinnollista (kunhan ei vain työnnä sormiaan teriin). Pastaa tehdessä hyödynsimme myös lävikköä, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Lävikön saa meinaten kätevästi kokoon, jolloin säilyttäminen on helppoa. Lähes kaikki sarjan tuotteet ovat konepestäviä. Lisätietoa mm. Fiskarsin facebook-sivulla. 

PASTA ALFREDO
neljälle-viidelle

300 g linguine-pastaa (tms.)
suolaa keitinveteen
50 g parmesaania
40 g voita

Keitä pastat runsaassa, suolalla maustetussa vedessä. .
Pilko tai höylää voi ohueksi, jotta se sekoittuu pastan kanssa nopeasti sitä jäähdyttämättä.
Raasta parmesaani.
Kaada pasta lävikköön ja palauta takaisin kattilaan ilman vettä.
Nakkaa sekaan voi ja parmesaani. Sekoita hyvin. Tarjoile heti.

VINKIT:

• Pastassa olisi hyvä olla röpöliäinen pinta, jonkamoinen pronssisuuttimilla tehdyissä pastoissa on. Tällöin voi ja parmesaani kiinnittyvät pastan pintaan huomattavasti paremmin.
• Veden saat kiehumaan nopeammin, kun kaatelet sitä kuumennettuna vedenkeittimestä.
• Hyvin ohuita voisuikaleita saa aikaan juustohöylällä tai liikkuvateräisellä kuorijalla. Voin tulee olla kylmää höyläämishetkellä.
• Fiskarsin raastimella saa ihan unelmankevyttä raastetta parmesaanista
  
    

Yhteistyössä Fiskars