Blinit ja kirkastettu voi

kaupallinen yhteistyö ARLA

Blinit kuuluvat meillä aina vuoden alkuun. Jonain vuonna niitä on tehty vohvelisina versioina ja toisena poffertjesin muotoisina. Parhailta ne maistuvat meille kuitenkin ihan perinteisessä muodossa, mikä tarkoittaa paksuja lettuja erotuksena ohuista venäläisistä.

Meillä  blinejä paistetaan kahden pannun taktiikalla. Paistan omalle perheelle blinit  aina syöjien tahtiin. Saadessamme vieraita blinipöydän ääreen laitan valmiit letut ritilälle ja lykkään ne lämpimään uuniin odottamaan muiden blinien paistumista.

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa kirkastettua voita blinien paistamisessa. Yhteistyökumppanimme Arlan kirkastettu voi oli aivan loistotuote paistamiseen. Kirkastetusta voista on poistettu proteiini ja vesi, jolloin se kestää korkeitakin lämpötiloja palamatta. Blinien paisto kirkastetulla voilla oli paljon vähemmän krääsäistä, mikä oli kyllä tervetullutta varsinkin kun vieraat istuivat jo pöydässä. Seuraavaksi kokeilemme tätä tuotetta pihvien paistossa. Retkeilymeininkiin kirkastettu voi on myös loistotuote, sillä se ei kaipaa kylmäsäilytystä. 

Blinien paistamiseen saimme taannoin hyvän vinkin Mikko Utterilta: kun taikina on jääkaappikylmää ja pannu kuuma, syntyy rapsakka pinta ilman ylenpalttista voilla läträämistä.                                             

Blinitaikinan alun voi tehdä jo puoli vuorokautta aiemmin jääkaappiin kannelliseen astiaan. Ennen paistoa taikinaan lisätään sitten olut, keltuaiset ja vaahdotetut valkuaiset. Teimme viimeksi vieraiden varalle liikaa taikinaa, joten jätin loppuosan sitten paistamatta. Perjantaina aamulla tehty taikinanloppu paistettiin jääkaappisäilytyksen jäljiltä sunnuntaina lounaaksi ja hyvin maistui vielä. 

Meillä blinit tarjottiin smetanan, etikkakurkun, kylmäsavulohen, punasipulin sekä tillin kanssa. Päälle lorotettiin vielä kauniisti kiiltävää hunajaa. Kaikki täytteet pilkottiin ihan pieniksi, sillä niin me tykkäämme blinimme nauttia. 

BLINIT

noin 10 kpl

25 g hiivaa
300 g (3 dl) Arla Lempi kreikkalainen jogurtti
3 dl Arla Luomu vanhanajan täysmaito Suomesta
4 dl tattarijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1 tl sokeria

3 keltuaista
3 valkuaista
1 pullo (3,3 dl) vaaleaa olutta

paistamiseen
Arla Lempi kirkastettu voi eli ghee

Murusta hiiva kylmän maidon ja jogurtin joukkoon. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon jauhot, suola ja sokeri. Laita kannellisessa astiassa jääkaappiin noin 12 tunniksi.
Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset omiin astioihinsa. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Lisää hiivataikinan joukkoon kylmä olut. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon keltuaiset ja sekoita hyvin.
Lisää vielä valkuaisvaahto nostellen, niin että taikina säilyy ilmavana.
Laita lämpimälle pannulle nokare kirkastettua voita. Kauho päälle taikinaa. Paista toiselta puolelta kauniin kullanruskeaksi. Käännä ja paista kypsäksi. Nosta tarjoilulautaselle tai laita ritilän päällä lämpimään uuniin odottamaan tarjoilua.

Gastro Cafe Kallio on täydellinen treffiravintola

Gastro Cafe Kallio Helsingin Fleminginkadulla innostutti meidät ihan joka suhteessa. Ihastuimme ravintolan yksinkertaisen lämpimään sisustukseen, johon valkoiset pöytäliinat toivat pehmeyttä ja arvokkuutta. Ihastuimme myös lyhyeen ruokalistaan, joka houkutteli kaikilta osin. Halusimme uskoa ruokalajien niukkuuden kertovan harkituista kokonaisuuksista ja hyvistä raaka-aineista, kuten sitten maistoimmekin. Pidimme viinivalinnoista kuplivia myöden. Tunnelma pienessä, hämyisässä ravintolassa oli aivan täydellinen pehmeää musiikkia myöden. Ainoan pienen särön kokonaisuuteen toi se, että tarjoilija ei osannut kertoa annoksista enempää mitä listassa luki. Tämän paikkasi hyvin toisen omistajan, Karen vastaukset ravintolasta poislähtiessämme. 

Ronskit annokset, mutta selkeästi tarkkaan mietityt makuparit hurmasivat meidät molemmat. Tunnelma kynttilöineen ja kankaisine lautasliinoineen yhdistettynä levysoitinmaiseen musiikkiin siivittivät ajatukset Pariisiin sensuellisti lyömättä lainkaan yli. Me vain huokailimme tyytyväisyydestä koko illan ja mietimme miten hauskaa paikkaan olisi tuoda ystäviäkin nauttimaan isomman pöydän ääreen tärkeilemätöntä, todella herkullista ruokaa. 

Illallisen menu vaihtuu päivittäin, joskus kuulemma jopa kesken illan. Meidän iltanamme se näytti tältä. 

Sinihomejuustofani otti roquefort etanat, jotka tarjottiin itse juureen leivotun leivän kanssa. Minulle sinihomejuustoisuus oli juuri sopiva, fani olisi kuulemma voinut ottaa vaikka tuplana. Hänellä kyllä tunnetusti on kovin tujakka maku, syö esimerkiksi kalakastiketta lusikalla pullosta.

Minä maistoin alkuun hevosen routapaistia ja kastanjarelissiä tykäten kovasti yhdistelmästä. Otan aina hevosta kun sitä on tarjolla, sillä pidän sen mausta todella paljon. Routapaisti hevosesta oli uusi makukokemus. 

Pääruuaksi otimme molemmat possunpääcrepinetit linsseillä. Linssit olivatkin sitten parhaita ikinä maistamiamme! Niihin oli loihdittu niin syvä ja täyteläinen maku säilyttäen kuitenkin sopivan napakka rakenne, että saatoimme vain ihastella siinä haarukoidessa. Ravintolasta lähtiessä Kare kertoi vaatimattomaan tapaan, että linssejä on vaan haudutettu pitkään eivätkä ne ole mitään markettikamaa. Kysyttyämme asiaa hän sivisti meitä, että crepinetit ovat vatsakalvoon käärittyjä, littanaksi painettuja hienonnetusta lihasta tehtyjä palluroita. Kalvon läski sulaa paistettaessa. Vatsakalvoa on kuulemma hankala saada Suomesta, mikä on kyllä helppo uskoa. Pariisin bistroissa crepinetit ovat Karen mukaan peruskauraa, mikä täytyykin pitää mielessä seuraavalla sinnepäin suuntautuvalla reissulla. 

Tarjoilija vinkkasi että pääruoka on pienehkö ja suositteli ottamaan sivulle myös lisäannoksia. Possunpääcrepinetit ja linssit olisivat meille kyllä riittäneet, mutta olimme toisaalta tosi tyytyväisiä kun saimme maistaa kaalia ja perunoita. Tarjoilija myös kertoi ettei näistä laskuteta lainkaan tänä iltana. 

 Hunajainen punakaali oli rouskuvarakenteisena muhevan makea.

"Annan perunoissa" oli kovahkon rapea pinta sisuksen ollessa pehmoinen. Maku ja rakenne oli aivan täydellinen meidän suuhumme! Esillepano pienessä valurautapannussa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno. 

Jälkiruoan jaoimme täysivatsaisina ja makeanhimoisina puoliksi. Maistoimme kanelista parfaita ja luumuja yllättyen tämän makuparin yhteensointuvuudesta. 

Ilta tarjosi meille hurmaavan tunnelman lisäksi uusia makuja ja ruuanlaittotekniikoita. Näitä arvostamme kovasti. Mainitut ruuat,viisi lasia viiniä ja kahvi kustansivat yhteensä 118 euroa. Pidimme hinta-laatusuhdetta erinomaisena. 

Poistuimme pimeään iltaan ylen tyytyväisinä tallustellen muutaman korttelin päähän Ryhmäteatteriin. Treffi-ilta oli vasta puolessavälissä. 

Kambodzalainen kokkauskurssi ja kala Amok

Kambodzan lomalla osallistuimme Sihanoukvillen kaupungissa paikallisen khmer-ruuan kokkikurssille. Se pidettiin opettajamme Sinuon Chanin kodin yläterassilla, siistissä ja viihtyisässä tilassa. Kurssilla opimme kokkaamaan tavallisia kambodzalaisia ruokia, joiden nimet olivat tulleet hyvin tutuiksi jo ravintoloiden menuista.

Kokkikurssi oli nimeltään Sinuon's Khmer Cooking Class. Mainoksen Jukka hoksasi jostain turisteille suunnatusta mainoslehtisestä. Lähetimme sähköpostia kurssipaikkaan ja jo seuraavana pääsimme valmistamaan ruokia. Kuljetus olisi järjestynyt kurssin puolesta pieneen lisähintaan, mutta me halusimme kävellä paikanpäälle katunäkymiä katsellen. Näin olisimmekin tehneet ilman eksymistä oikoreittiä etsiessä. Onneksi tuk tuk pelasti. Tapasimme Deluxx Boutique hotellin pihalla, josta kävelimme hyvin lyhyesti kurssipaikalle.

Meidän lisäksemme kambodzalaisen keittiön aarteista oli oppimassa brittiläinen tyttö äitinsä kanssa.  Sinuon Chan esitteli meille hyvällä englannilla ensin raaka-aineet ja näytti sitten miten ne tuli pilkkoa. Tässä hän pitelee kädessään banaanin kukkaa, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Noista terälehtien välissä pilkottavista pötkylöistä kasvaisi aikanaan banaaneja. Me leikkasimme nyt kukkaa papaijan ja porkkanan seuraksi salaattiin.

Meille kokeneille kokkaajille jotkin alkuvalmistelut olisi voinut jättää tekemättä. Olisimme halunneet puuhata enemmän itse. Ymmärrämme toki että kursseille osallistuu monen taitoisia ja haluisia kokkaajia, joten jonkinmoinen keskitie lie hyvä. 

Tässä murskataan maustetahnoja pääruokia varten. 

Teimme kurssilla kaikki omilla kokkauspisteillämme alkupalaksi salaatin, johon tuli ihana suolaisen kirpsakka kastike mm. limestä ja kalakastikkeesta. 

Pääruuaksi sopi valita haluaako tehdä curryn tai amokin, jotka molemmat löytyivät aina ravintoloiden ruokalistoilta eri lihoja tai kalaa sisältäen. 

Jälkiruuaksi keitimme hauskoja pikku palluroita riisijauhosta. Tarjoilukulhossa ne upotettiin ihanan tahmaisesta palmusokerista ja kookosmaidosta keiteltyyn liemeen. 

Aina ruokalajin valmistettuamme kokoonnuimme yhteisen pöydän ääreen syömään ja jutustelemaan. 

Tyttäremme osallistui innokkaasti ja tarkasti kokkausopetukseen.

Terassilta näkyi hyvin Sihanoukvillen kaupungin tilaa kuvaava maisema. Paikallisten hökkeliasumusten takaa nousee kiinalaisten valtavia hotelleja. 

Kokkausopettajamme Sinuon Chan pitää samaisessa kokkauskurssitilassa kambodzalaisia herkkuja tarjoavaa ravintolaa nimeltä Nyam. Ravintola oli ennen eri paikassa ja silloin Sinuon toimi siellä kokkina. Kun paikka myytiin, Sinuon sai pitää ravintolan nimen ja huonekalut siirtäessään toiminnan kotitalonsa yläkertaan. 

Kokkikurssi oli kokonaisuutena todella kiva kokemus. 20 eurolla per nenu saimme valmistaa ja syödä kiireettömästi kolme ruokalajia. Suosittelemme lämpimästi! Tässä vieläsähköposti yhteydenottoa varten: tastesofcambodia@gmail.com

Alla ohjeistettuna kurssilla opittu ruoka amok, nyt kalaisana.

KALA AMOK 
yhdelle riisin kanssa

2 cm sitruunaruohoa silputtuna
1 cm kaffirlimetin kuorta tai 1 kaffirlimetin lehti
arpakuution kokoinen pala galangaljuurta
½ cm kuutio fingerroot*
ohut kiekko kurkumaa
1 valkosipulinkynsi
1/4 salottisipulia
1 tl sokeria
1 tl kanaliemijauhetta
1 tl pähkinämurua
1 tl chilitahnaa

1 rkl öljyä
100 g valkoista merikalaa suupaloina (nyt tigerfish)
1 dl kookosmaitoa
1 ½ dl vihreitä lehtiä** silputtuna
½ dl kookoskermaa

* en löytänyt suomennosta fingerroot:lle mutta se mainittiin inkiväärinkaltaiseksi. Monissa netin resepteissä tätä ei mainita lainkaan,joten voinee jättää poiskin.
** käytimme kokkikurssilla lehtiä joita kutsuttiin sanalla kale, mutta olivat meikäläisiä lehtikaaleja pehmoisempia. Pinaatti ei kuulemma käy, sillä ruuasta tulee silloin turhan vetinen.

Laita sitruunaruoho, kaffirlimetinkuori, galangal, fingerroot* ja kurkuma mortteliin. Mötki ja jauha tahnaksi. Lisää joukkoon valkosipuli ja sipuli. Jauha edelleen tahnaksi. Lisää vielä sokeri, kanaliemijauhe, pähkinämurut ja chilitahna. Jauha edelleen tahnaksi.

Laita pannulle hiukan öljyä ja mortteloitu tahna. Lisää kookosmaito. Sekoittele hetki.

Pyöräytä kalapalat morttelissa, jotta viimeisetkin maut saadaan mukaan. Laita kalapalatkin pannulle. Kokonaisuus saa kiehua aika kovallakin, kuivakaksi asti.

Lisää vihreät lehdet** ja kookoskerma.

Nauti keitetyn riisin kanssa.

Kaunis marjapirtelö

kaupallinen yhteistyö ARLA 

Lapsemme ottavat melkein poikkeuksetta reissussa ruokajuomaksi pirtelön jos eivät limsaa. Silti me emme ole tehneet kotona yhtä kertaa lukuunottamatta pirtelöä. En edes osaa selittää miksi. 

Nyt yhden reissun jäljiltä päätimme pyöräyttää marjaisat pirtelöt kotonakin, kermavaahtoisena sunnuntain kunniaksi. Tyttäremme oli hommasta todella iloinen. Ennustan, että koulun jälkeisinä välipaloina tyttö tulee pyöräyttämään pirtelön jos toisenkin. Tämä juoma on siitä hauska että makua on helppo muuttaa erilaisilla marjoilla, hedelmillä, mehuilla, hilloilla, jäätelöillä tai mausteilla. Kaakaoinen tai peräti suklainen on kuulemma kokeiltava seuraavaksi, ehkä myös banaaninen. 

Kukkola, Meronen, Summanen: Onni 7-9. 2015 

Pyöräniemi, Liimatainen, Kankkunen, Hyry: Kotitalous 7. 1987

Ennen pirtelöön ryhtymistä katsoimme ohjetta sekä isän että pojan seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Toinen on ollut isän käytössä vuonna 1988, toisesta opiskellaan parhaillaan. Molempien kirjasta ohje löytyy. Uudemmassa kirjassa marjojen ja jäätelön määrä on kasvanut. Sulut sokerilisäyksen ympäriltä on nyttemmin otettu pois ja lisätty ripaus vanilliinisokeria. Vanhasta kirjasta löytyy legendaarinen ohje määrälle: kahden oppilaan annos. 

Maitona käytimme yhteistyökumppanin Arlan suomalaista Luomu vanhanajan täysmaitoa, jonka nimessä jo mainitut asiat ovat plussaa. Sen lisäksi maito pakataan valkaisemattomiin kartonkipakkauksiin, mikä on hieno juttu! 

MARJAPIRTELÖ

kahdelle

1 dl Arla Luomu Kuohukermaa Suomesta 

vaniljaa

sokeria

3 dl marjoja + muutama marja koristeluun, meillä mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa 

3 dl kylmää Arla Luomu Vanhanajan Täysmaitoa Suomesta 

2 ½ dl vaniljajäätelöä

(sokeria maun mukaan, me emme laittaneet lainkaan)

Vaahdota kerma sähkövatkaimella. Mausta vaniljalla ja sokerilla. 

Laita marjat, jäätelö ja maito korkeaan kulhoon. Surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. 

Annostele laseihin. 

Lisää päälle kermavaahto. 

Koristele marjoilla. 

Nauti heti. 

Koh Rong - paratiisisaari Kambodzassa

Valkoista, perunajauhomaisen narskuvaa hiekkaa, kirkasta vettä, leppoisan kuumia päiviä ja kylmiä juomia. Lasten iloa uimisesta ja simpukoiden keräämisestä. Illalla istuskelua ravintolassa, jonka pöydät kannetaan vedenrajaan. Rentoa oloa, toistemme seurasta nautiskelua.

Sellainen oli lyhykäisyydessään ja kaikessa nautinnollisuudessaan meidän visiittimme Koh Rongin saarelle Kambodzassa. Nämä päivät aloittivat neljän kohteen Kambodzan kierroksemme.

Jälkiviisaana voisi todeta, että Koh Rongilla olisi pitänyt viettää lomasta enemmän kuin kolme yötä. Etukäteen ajatellessa mietin - kehtaanko edes tunnustaa - että jos kaikenmaailman viidakon ökkömönkiäiset haluavat kanssamme bungalowiin rapistamaan, en ehkä kestä kolmea yötä enempää. Gekkoja seinillämme kiipeili, mutta heidät toivotimme tervetulleiksi syömään moskiittoja ja muita hyönteisiä. Bungalowimme ei suuremmin kiinnostanut viidakon pikkuväkeä muutamaa yksittäistapausta lukuunottamatta. Heidätkin ohjattiin kohteliaasti ulos. 

Myös saaren ruokatarjonta mietitytti etukäteen. Me nimittäin matkustamme melkein aina ruoka edellä. Saimme Koh Touchin kylästä, omasta majapaikastamme ja viereisestä Tree House Bungalowista hyvää ruokaa, muttei mitään erityisen mainittavaa Bong'sin loistavien aamupalapekonien lisäksi. Tarjolla oli paikallista khmer- ja länkkäriruokaa sekä ainakin thaimaalaista. Erinomaisen ruuan puute ei kuitenkaan ollut merkityksellistä täällä, sillä tilalle saimme paljon kauneutta ja ihanuutta.

Kohteena Koh Rongin saari on melko uusi. Vuonna 2010 on kirjoitettu juttu kalliolaisesta Jouni Niemestä, jolla on tuolloin ollut saaren ainoa toimiva majoitusliike. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, joskaan ei meidän makuumme liikaa. Tulevaisuudesta tosin ei ole tietoa, sillä saarelle on kaavailtu lentokenttää ja suuria hotellikomplekseja. Jos ne toteutuvat, ei saari ainakaan meille ole enää houkutteleva kohde. Nyt valtaosa Koh Rongille matkaajista oli nuoria reppureissulaisia. Lapsiperheitä ei lisäksemme montaa näkynyt, vaikka kohde oli oikein passeli myös meille.

Koh Rongin saarelle pääsee kätevästi useammankin venefirman voimin Sihanoukvillen rannasta. Päätimme käyttää Speed Ferry Cambodian palveluja, mutta emme ostaneet lippuja etukäteen netistä koska emme olleet varmoja mihin lauttaan ehdimme eikä netissä ollut mahdollisuutta valita lapsialennusta. Ostimme siis tiketit firman lipputoimistosta Kultaisen leijonan liikenneympyrästä. Liput piti vaihtaa Sihanoukvillen lauttalaiturilla kaulapasseihin, joiden avulla kaikki odottavat oli helppo jakaa oikeisiin paatteihin. Menopaluulippu maksoi 22 dollaria, kymmenenvuotiaalta tästä puolet. Saarelta poislähtöpäivää edeltävänä iltana piti käydä varaamassa paikat seuraavan päivän lauttaan. Venytimme lähtöämme ihanalta saarelta mahdollisimman pitkään valiten päivän viimeisen veneen neljältä.

Majapaikkamme olisi tarjonnut venekyydityksen Koh Touchin kylän venesatamasta bungalowillemme mennen tullen, mutta Agoda jonka kautta olimme majoituksen varanneet ei ollut välittänyt viestiä meille. Epätoivo iski laukkuja hiekassa raahatessa, mutta hommasta selvittiin muutamalla dollarilla mopomiesten avustuksella. Poislähtiessä keikuimme sitten venelaiturille aaltoja pitkin.

Majapaikkamme White Beach Bungalows oli meille aivan loistovalinta. Se oli noin 10 minuutin hiekkarantakävelyn päässä Koh Touchin kylästä. Matka oli sopivan lyhyt piipahdukseen vaikkapa ravintolassa ja sopivan kaukana iltaisin meluksi yltyvästä menosta. Mölyn kaikuja toki riitti meille asti, mutta ne loppuivat jotakuinkin kymmeneltä. Oma bungalowimme numero 3 sijaitsi aivan rannassa, niin että terassilla riippukeinussa löffätessä näki ja kuuli aaltojen rytmikkään, maltillisen pauhun rantaan. Bungalowissamme ei ollut tallelokeroa, mutta passit ja halutessaan muutkin arvotavarat tai rahat voi jättää respaan säilytettäväksi.

Respan työntekijät puhuivat erinomaista englantia. Kaikki henkilökunnasta olivat ystävällisen avuliaita. Bungalowissamme oli siisti vessa, lämmintäkin vettä ruiskuttava suihku (mikä kuulemma on harvinaisuus saarella) sekä moitteettomasti toimiva wifi, jota mainostettiin meille saaren nopeimpana. Sähkö toimi ympäri vuorokauden. Sängyissä oli hyttysverkot ja mikä tärkeintä minulle, terassillamme oli riippumatto.

White Beach Bungalows ei ole auringonlaskun puolella saarta, mutta auringonnousut näkyvät sieltä loistavasti.

Kerjääjiä ja päällekäyviä kaupustelijoita saarella ei ollut. Rannoilla kyllä kulki naisia kantaen taitavasti hedelmä- ja pähkinäkoreja päänsä päällä, mutta he eivät tyrkyttäneet myytäviään. Rannalla ohikävellessä ostin maailmanmatkaajapariskunnalta erittäin kauniin, macrame-tekniikalla taiteillun korun. Iltaisin tämän italialaisen pariskunnan löysi Koh Rongin pieneltä nightmarketilta myymästä tuotteitaan muiden matkaajien tapaan. 

Saarella voi pimeinä öinä nähdä kiiluvaa planktonia vedessä. Kokeilimme ohjeiden mukaan kahlata yöllä reisiä myöten veteen ja heilutella käsiämme ranta-aalloissa saadaksemme planktonit loistamaan. Yö oli kuitenkin liian kirkas siihen. Harmi!

Aktiviteetteja saarella löytyy snorklaamisesta, kalastamisesta ja viidakkokävelyistä lähtien vaikka mitä. Meille riitti ihan vain rentoilu ja kävely 4K rannalla välillä juomille pysähtyen. Tyttäremme rakasti seurata ja paijata saaren vapaana kulkevia, aina ystävällisiä eläimiä.

Minä sain Koh Rongilla ollessa jonkun tehokkaan vatsantyhjennyspöpön. Saarella on kuulemma myllertänyt pari vuotta sitkeästi elossa pysyvä tauti, mutta se talttuu vuorokaudessa. Itse kärsin onneksi vain reilun kaksitoista tuntia alkaen iltakuudelta, joskin vatsakipu uusi seuraavana iltana miedompana. Kokemuksien aarrelaatikkoon voi siis nyt lisätä myös sen, että oksentaessaan ravintolan vessaan on tullut samalla ripuloitua housuihin. Tässä vaiheessa matkaa kiittelin viisauttani sujauttaa laukkuun mukaan kosteuspyyhkeitä. Kotona tämä pieruperseen lomakuvaus jo nauratti.

Vaikka kauniista saaresta onkin kyse, puhdasta ei ole täälläkään kauttaaltaan. Koh Touchin kylän läheisyydessä ei esimerkiksi ole suositeltavaa mennä uimaan.

Koh Rong on paikka jonne matkaisimme mieluusti uudestaan jos se pysyisi tämänmoisena. Parasta saarella oli puhtaiden rantojen lisäksi leppoisan rento meininki joka puolella. Poislukien (pakko mainita) ne pariskunnat jotka aikaa uhraten ottivat kuvia kummallisissakin poseerausasennoissa kerta toisensa perään tuhahdellen ja närkästyen kun ei sadannellakaan kertaa onnistunut. Ja kun sitten onnistui, niitä kuvia käsiteltiin iltasella rantaravintolassa läppärin takana kun nautintona olisi voinut olla muutakin. 

Jos menisimme Koh Rongille pidemmäksi aikaa, vaikkapa viikoksi, vaihtaisimme majapaikkaa varmaan puolessa välissä saaren toiselle puolelle ihan vain nähdäkseni senkin. Mahdollisesti kokeilisimme myös viereistä pienempää saarta, vielä kauniimmaksi ja rauhallisemmaksi kehuttua Koh Rong Samloemia

Yksi matkaunelmani täyttyi kun sain otatettua itsestäni tällaisen keinukuvan rannalla. 

(Ei mennyt kauaa eikä kuvaa käsitelty rantatavintolassa). 

Näiden linkkien takaa löydät muiden matkabloggajien juttuja saaresta:
Muuttolintu: Koh Rong - mene ennen kuin on liian myöhäistä
Muuttolintu: Vinkit Koh Rongille - what could Koh Rong? Tähän blogitekstiin lisäyksenä nyt että kallis rahannostopiste löytyy. Meitä hiekkakirput eivät kiusanneet lainkaan.
Finnomads: Koh Rong budjetilla
Travellover: Yksin rannalla todella kaukana kotoa
Rahvaat rattahilla: Lonely beach eco resort