Taivaallisen herkullinen kurpitsarisotto

Kurpitsamoskan Mari laittoi meidät kuukauden ruokaahaasteessaan todella haasteen eteen aiheellaan KURPITSA. Kesäkurpitsa on kyllä tuttu pötkylä, mutta niistä pyöreistä, kauniista kurpitsoista meillä ei ollut kokemusta lainkaan. Vaan nytpä on ja kiitos siitä Marille. Olemme kokeilleet kurpitsaa nyt muutamaan kertakaikkisen herkulliseen ruokaan - ja aiomme jatkaa kokeiluja!

Tämä kurpitsarisotto oli kuitenkiin niiiiiin uskomattoman hyvää ja kaunista syötävää, että osallistumme tällä kuukauden ruokahaasteeseen. Risottona ruoka oli tähänastisista työläin, mutta myös "omimman" makuinen. Risotto ilman mitään krumeluureja eli ylimääräisiä lisäyksiä on tähän asti ollut suosikkimme, mutta tämä kurpitsarisotto taitaa kiilata rinnalle. Tässä ohjeessa hyödynnettiin myös terveellisiksi paljastuneet kurpitsansiemenet -jopa köyhän miehen Viagraksikin mainittu- jotka toisissa ohjeissa käskettiin laittaa pois.

Alkuperäinen ohje on Jamie Oliverin kirjasta Jamien keittiössä. Muutamia muunnoksia tehtyämme olimme hurjan tyytyväisiä ja kovasti kylläisiä. Ihanaa!

Perusrisottomme, johon lisätään

1 keltainen talvikurpitsa

1 tasainen rkl korianterinsiemeniä

2 pientä kuivattua chilipalkoa/chiliä

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

oliiviöljyä

pekonia maun mukaan

ruukullinen tuoretta salviaa lehdet riivittyinä

Aloita kurpitsamuhjun - vai pitäisikö Marin ollessa haasteen keksijänä sanoa kurpitsamoskan- tekemisellä ;).

Leikkaa talvikurpitsan hattu pois ja koverra kurpitsaa. Yritä säilyttää kuori ehjänä tarjoilua varten. Koverra tai paremminkin leikkaa kurpitsasta puolen sentin paksuisia viipaleita kun ensin olet poistanut siitä siemenet - ja pannut ne talteen! Hienonna korianterinsiemenet ja chili morttelissa (tai paremman puutteessa kulhossa muussinuijalla). Ihastele valloittavaa tuoksua ja kutsu mahdollinen kanssakokkaajakin tuoksuttelemaan! Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria. Sirota mausteseos kurpitsaviipaleille, lorauta sekaan oliiviöljyä ja sekoita. Lado viipaleet tiiviisti uunivuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmeitä.

Kurpitsan moskaantuessa uunissa on aika valmistaa risottoa:

sipuli silputtuna

400g arborioriisiä

pari desiä valkoviiniä

noin litra kanalientä

suolaa ja pippuria myllystä

50-70g voita

100g/runsaasti tuoretta parmesaania raasteena

Kuullota sipulit oliiviöljyssä padassa. Lisää riisi ja pyörittele, kunnes riisi on öljyyntynyt. Lisää viini ja anna höyrystyä hetken. Lisää kuumaa kanalientä vähän kerrallaan. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen lientä niin kauan että riisi on al dente. Joskus lientä jää, siksi en viitsikään laittaa ihan tarkkaa desimäärää. Lisää suolaa, pippuria, voita ja runsaasti parmesaania.

Tarkista risottoa tehdessäsi kurpitsan kypsyyttä uunissa. Kun ovat pehmenneet, lisää päälle seos, jossa on siemenet ja revityt tai leikatut salvianlehdet. Anna olla uunissa vielä viitisen minuuttia.

Kun kurpitsamoska on valmis, ota se uunista ja kuori salvia-siemenseos syrjään. Lisää kurpitsa risoton joukkoon sekoittaen. Tarkista vielä makua tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Paista pannulla pekoni rapeaksi. (Käytä pannulla nyt myös sisäfile sikäli mikäli sellaista haluat risoton kanssa nautisekella).

Tee annokset laittamalla koverretun kurpitsan sisään tai lautaselle ensin kurpitsarisottoa, päälle siemen-salviaseos ja siihen kruunuksi vielä pekoni.

Me nautiskelimme risoton naudan sisäfileen kanssa, joka oli juuri oikean punainen. Kertakaikkisen loistava tapa aloittaa viikonloppu!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoillemmekin!

Munakoiso-tomaatti-halloumipiiras

Munakoiso ja halloumi ne yhteen soppii! Todella ihana (iltapala)piirakka! Gummeruksen "Suolaiset ja makeat piirakat"- kirjassa (miten mielikuvituksekas nimi!) ohjeistettiin että halloumin voi vaihtaa myös mozzarellaan. Varmasti, mutta se olisikin sitten toinen juttu se!

Meidän piirakkamme oli alkuperäiseen verrattuna juustovoittoisempi, ihan vaan tuplaten. Oliivit jätimme minun tykkäämättömyyteni takia pois. Jätimme halloumin liottamatta (jotkut tekevät niin tälle suolaiselle juustolle) ja suolan näin ollen lisäämättä. Muuten mentiin samoilla.

Pohjana kaupan valmis voitaikina, "taiteltuna" samoin kuin aiemmin tekemissämme ankkapiirasissa. Valele valmiiksi taitellut reunat vedellä ja pistele pohja haarukalla. Kun teen toisen kerran tätä herkkua, aion käyttää pohjana tätä perunoita hyödyntävää taikinaa.

Päälle

1-2 rkl tomaattipyreetä/aurinkokuivatuista tomskuista tehty pyree

puolikas viipaloitu munakoiso

oliiviöljyä

4 kypsää tomaattia

(125)-250 g halloumijuustoa ohuina viipaleina

2 tl silputtua oreganoa - tuore olis parempi

(50 g oliiveja viipaloituna)

(suolaa ja) pippuria

Levitä tomaattipyree pohjan päälle.

Sivele munakoisoviipaleita öljyllä ja paista uunissa grillivastuksen alla miedossa lämmössä kunnes ovat vähän ruskistuneet. Käännä viipaleet, voitele ja anna ottaa väriä taas.

Asettele koisot, tomaatit ja juustot viipaloituna piirakan pohjalle. Ripottele päälle oregano (ja ne oliivit jos niistä tykkäät). Mausta maun mukaan pippurilla ja suolalla. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia kunnes piirakka on saanut kauniin värin pintaansa.

Nauti vaikkapa iltateen kanssa kerraten mukavan päivän tapahtumia tai vaikkapa sisustus- tai ruokalehteä selaillen.

Beef-fajita

Pitkästä aikaa teki mieli texmexiä. Viime kerrasta olikin jo kulut tovi, kun viimeksi aprillipäivänä herkuttelimme fajitaksilla Amsterdamissa. Minulle on aina yhtä hankalaa katsoa texmex-ravintoloiden ruokalistoja, kun en muista oikeita termejä. Ruokalistat notkuvat burritoja, enchiladoja, fajitaksia, ym. mutta aina on yhtä vaikeaa muistaa niiden eroavaisuuksia. Tähän olen koonnut muutamia avaintermejä texmexiin liittyen ja lähteenä olen käyttänyt oman tulkintani lisäksi seuraavia:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/42759/Fajitas

http://www.ravintolakatu.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=15&Itemid=23
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/sanaind.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu
http://www.santamaria.fi/

Burrito
Burrito on suuri ja pehmeä tortilla (kts. tortilla myöhemmin), joka tarjoillaan lämpimänä. Burrito voidaan täyttää lihalla, kalalla, kasviksilla, pavuilla, taco- tai salsakastikkeilla, ranskankermalla. Täyte voi olla myös voimakkaasti tai tulisesti maustettu, esim. chilillä, jalapenolla tai erilaisilla valmiilla mausteseoksilla. Burrito voidaan tarjoilla myös hedelmätäytteisenä jälkiruokana. Burrito voidaan syödä käsin tai lautaselta ruokailuvälineillä

Enchilada
Enchilada on täytetty ja rullattu tortilla, joka pannaan uunivuokaan, päälle levitetään taco- tai salsakastiketta sekä juustoraastetta ja kuorrutetaan uunissa. Klassinen enchilada valmistetaan tortillasta, mikä paistetaan kevyesti öljyssä ja kastetaan sitten enchiladakastikkeeseen. Nimi tulee sanasta 'enchilar', mikä tarkoittaa 'mausta chilipippurilla'. Enchiladakastike onkin tomaattipohjainen, joka on maustettu punaisella chilillä ja monilla muilla mausteilla. Täytteenä Enchiladassa voidaan käyttää samoja raaka-aineita kuin burritossakin. Varsinaisesti enchiladaa ei tarvitse laittaa uuniin, koska täyte ja kastike ovat jo valmiita, mutta uunissa ruoka saadaan sopivan lämpimäksi ja juusto sulavaksi. Kuorrutuksen takia enchilada syödään lautaselta.

Fajita,
Fajita on nimitys lämpimälle aterialle. Kaikki fajitan osat tarjoillaan erikseen ja jokainen voi täyttää tortillansa juuri oman makunsa mukaan. Fajitan täytteeksi voidaan tarjoilla esim. lihasuikaleita, paistettuja kasviksia, taco- tai salsakastikkeita, ranskankermaa, jalapeñoja, juustoraastetta jne. Fajita syödään käsin tai lautaselta. Historia kertoo, että fajita oli amerikkalaisen tex-mex-keittiön tapa hyödyntää halpa liha. Faja, suomeksi nauha tai kaistale, on ohutta kuvelihaa, meikäläistä soppalihaa. Se erotellaan kalvoista, marinoidaan tequilan ja valkosipulin kera limettimehussa, pariloidaan ja leikataan hyvin ohuiksi suikaleiksi.

Guacamole
Avokadotahna– tai kastike, joka tehdään kypsistä avokadoista, sitruuna– tai limemehusta, hienonnetusta sipulista ja tomaatista. Monen meksikolaisen ruoka-annoksen peruslisuke.

Nachos
Nachot ovat pieniä maissilastuja, vastaavia kuin perunalastut.

Salsa
Salsa on espanjan kielen kastiketta tarkoittava sana. Muissa kielissä sitä käytetään yleensä kuvaamaan dippeinä tai lämpimän ruoan kanssa käytettäviä, usein kuumentamattomia kastikkeita. Salsan raaka-aineina käytetään mm. tomaattimurskaa, sipulisilppua, paprikaa ja mausteita. Kokemuksen mukaan Meksikossa salsa sisälsi aina mausteena tuoretta korianteria.

Taco
Taco on rapeakuorinen maissitasku, joka täytetään kasviksilla, lihalla, kanalla, juustolla, salsalla, tomaatilla, paistetuilla pavuilla, yms. Tacot syödään käsin.

Tortilla,
Meksikolaisvaikutteisessa keittiössä käytetty pyöreä ja ohut ”leipä”, joka tehdään joko vehnä– tai maissijauhoista. Espanjalaisessa keittiössä tortillalla tarkoitetaan täytettyä munakasta.

No niin, nyt ovat termit hallussa? Herkuttelimme tällä kertaa beef-fajitoilla. Niihin tarvitaan:
(erivärisiä) paprikoita viipaloituna
sipulia renkaina
naudan sisäfilepihvejä n. 100-150g per ruokailija
juustokuminaa
kanelia
suolaa
pippuria

Kuumenna valurautapannu, johon reilusti voita/öljyseosta. Varmaan teflonillakin saa paisteltua, mutta se ei ole niin kiva tarjoiluastia. Paista paprikoita ja sipulia pannussa niin että sipulit hiukan pehmenevät ja paprikat saavat väriä. Siirrä syrjään. Paista kuumassa pannussa sisäfilepihvit haluttuun kypsyyteen. Mausta juustokuminalla, kanelilla, suolla ja pippurilla. Leikkaa pihvit viipaleiksi. Nosta pannuun paprikat ja sipulit pediksi ja asettele lihaviipaleet päälle. Tarjoile heti. Tarjoiluun isoja tortilloja, ranskankermaa, jalapenoviipaleita (tai turkinpippureita kuten meillä). Lisäksi tarjoilimme nachoja sekä valmista juustokastiketta lämmitettynä. Meillä tortillat odottelivat Meksikon-matkaltani hankkimassa tortillakorissa.

Nam, oli erittäin hyvää syödä kokolihaa tortillan välissä! Normaalisti tulee tehtyä niitä jauhelihaseoksia. Ruokajuomana olut sopii parhaiten mutta punaviinikin toimii.

Ihania herkkuja, Henri ja Iittala

Piipahdin ystäväni kanssa tänään Esplanadilla My Iittala- illassa. Otin taannoin kanta-asiakaskortin, jonka kautta minulle tule kutsu. Vastasin kutsuun heti ja houkuttelin siis mukaan ystäväni. Siellä sitten tutustuimme liikkeen tarjontaan cava-lasit kädessä noin sadan muun henkilön kanssa.

Paikalla kokkailemassa olivat Köyhät ritarit eli Nicolas Thieulon, Meri-Tuuli Lindström sekä iiihana Henri Alén. He loihtivat meille suussasulavia herkkuja, jotka kulautimme alas valkoviinin kera.

Menu:

Kuohkeaa maa-artisokkakeittoa (espressokupeista nautittuna)

Kylmäsavuporo-rieska canape

*

Seesamilla ja inkiväärillä maustettua jättirapua ja avocadoa leivällä

*

Piimäpannacotta ja tähtianiksella maustettuja marjoja

Saimme kaikkiin herkkuihin reseptit mukaan. Eiköhän ne tännekin ilmesty kunhan ehdimme niitä kokeilemaan.
Illan tarkoituksena oli varmaan hullaannuttaa meidät ostamaan 20%:n alennuksella valtavasti astioita. Minun ja ystäväni kohdalla tämä ei kuitenkaan toteutunut, mutta mukavasti kului sateinen ilta näinkin.

Sienisaalis Satakunnasta

Vietimme viikonlopun koko perhe Satakunnassa. Pääsimme muutaman kerran sienimetsäänkin, ihanaa! Pastapään äidin kotopihalta lähtee jo hyvä sienimetsä, mutta autoilimme myös hieman kauemmaksikin. Syksyinen metsä on kaunis sienineen, marjoineen, sammalineen ja jäkälineen. Välillä täytyi oikein pysähtyä ihastelemaan hienoja värejä ja muotoja!

Saaliiksi metsäreissulta kertyi paitsi puolukoita, myös herkkutatteja, orakkaita, muutama hassu suppilovahvero ja keltahaarakkaita. Tuosta viimeisestä ei ole ihan varmuutta, mutta näyttää kovasti samalta kuin Kmsu:n esittelemä sieni. Aika erikoinen omaan silmääni. Sieni oli revitty maasta ja siksi oli niin valjun värinen (?). Emme uskaltaneet käyttää sientä, koska se ei ole meille tuttu emmekä olleet varmoja onko se edes keltahaarakas. Kuvaan se oli silti pakko saada. Meillä ei myöskään ollut mahdollisuutta käsitellä heti sieniä loppuun asti, jolloin haarakas tummeni kovasti.

Pitäydyimme säilömisen osalta tuntemissamme sienissä, joten tutut - meillä uskaltaa vieläkin syödä sieniruokia ;).

Pastapään äidillä on tällainen kuivuri, jossa suurin osa sienisaalistaamme kuivattiin. Suurkiitos mummulle! Nyt on karkkilaatikko täynnä kuivattuja herkullisia tatteja.
Lisäys syyskuussa: Lopullinen kuivattujen sienien varastoiminen on syytä tehdä LASIpurkissa. Muovin sisällä "nahkistuvat".

Kotiinpäästyämme viipaloin kauneimmat, puhdistetut herkkutatit pakkaseen. Loput sienenpalat paistoin kuivalla pannulla ja pakastin sitten nekin pusseissaan. Kuvassa on myös ruisleipä, jonka päällystin sienihakkeluksella, jonka paistoin pannulla. Maustoin sekasieniseoksen pippurilla ja suolalla. Kuvanoton jälkeen lisäsin päälle vielä cheddaria ja lämmitin arkisesti mikrossa. HYVÄÄ!

Sienirisotto ja pestoinen mozzarellakana

Tykkäämme koko perhe sienestämisestä. Neljävuotias tallustelee risujen seassa ja sammalikossa jo innoissaan, samoin yksivuotiaskin toisinaan. Kun junnumpi väsyy, koppaa isä tytön rintareppuun ja taas mennään. Viime reissulla pikku tyttömme tosin kaatui vattupöheikön sekaan, josta vieläkin on muistona viirut poskissa... Metsässä on ihana seurata miten vuodenaikojen vaihtuminen muuttaa maisemaa. Ilmakin on erilaista, helppoa hengittää. Varsinkin jos samaan aikaan ripsii pientä sadetta. Puitten ympäröimänä astuu monesti ihan sadunomaiseen maisemaan. Omasta virittyneisyydestä sitten riippuu onko metsä Ronjan ja Birkin seutuja vai Onnimannin.

Toistaiseksi sienisaaliimme lähipururadan metsiköstä on ollut onneton, mutta innolla odotamme ensi viikonloppua ja Länsi-Suomen metsiä. Toivottavasti ei vain odotukset ole liian korkealla... Sienileipiä sentään saimme tehtyä kanttarelleista ja tätä sienirisottoa löytämistämme rusko-orakkaista ja tateista.

Risoton tein aivan normaalisti. Paistelin paloiteltuja sieniä yhtä aikaa sipulien kanssa ja liemenä oli tällä kertaa vain kanalientä. Valkoviiniä kun ei talosta löytynyt :O.

sipuli silputtuna
metsäsieniä
250g risottoriisiä
(pari desiä valkoviiniä)
vajaa litra kanalientä
suolaa ja pippuria myllystä
50-70g voita
100g tuoretta parmesaania raasteena

Kuullota sipulit oliiviöljyssä padassa. Paista samalla myös sienenpaloja. Lisää riisi ja pyörittele, kunnes se on öljyyntynyt. Lisää kuumaa kanalientä (ja viiniä) vähän kerrallaan. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen lientä niin kauan että riisi on al dente. Joskus lientä jää, siksi en viitsikään laittaa ihan tarkkaa desimäärää. Lisää suolaa, pippuria, voita ja runsaasti parmesaania.

Kanat valmistimme kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta myös kaikessa herkullisuudessaan näin:
Kanaleikkeen tai -fileen päälle pestoa ja tämän päälle mozzarellajuustoa paloina. Sitten vain uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi.

Kyllä oli herkullinen ateria. Suosittelemme!

Punaviiniä löytyy aina, vaikka valkkaria ei olisikaan ;)

Munakoisoa ja pastaa - loistavaa sanon minä

Tässä loistava pastaruoka blogista nimeltä Otetaan ensin puoli kiloa voita. Maistui huiman hyvälle ulkona nautittuna vielä silloin kun aurinko paistoi niin lämpimästi että oikein afarasvaa piti laittaa ruokaillessa niskaan...

Välihuomautuksena, mutta pontevasti ilmaisten, käykää äänestämässä tuossa maukkaan munakoisopastan kotikeittiössä punajuurisien ruokien parasta. Siellä on tarjolla vaikka mitä salaateista leivonnaisiin!

Pasta alla Norma

4 annosta

2 isoa kiinteää munakoisoa

oliiviöljyä

(1 rkl kuivattua oreganoa)

( 1 kuivattu chili murskattuna)

4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohuelti viipaloituna

iso nippu tuoretta basilikaa, varret hienonnettuna ja lehdet erillään

1 tl yrtti- valko- tai punaviinietikkaa

n. 570 ml tomaattipassataa tai vastaavasti säilöttyjä luumutomaatteja tai paseerattua tomaattia noin 400g

suolaa

mustapippuria

spagettia tai muuta pastaa (meillä armoniche)

150 g suolaista ricottaa, pecorinoa tai parmesania vastaraastettuna

Leikkaa munakoisot pitkittäin neljään osaan (poista ensin kanta). Jos niissä on keskellä höttöistä siemenosiota, poista se. Paloittele sitten munakoisot poikittain noin sormenkokoisiin paloihin. Palojen on tarkoitus olla isohkoja eli ei ihan pikkupikku kuutioita. Kuumenna oliiviöljyä isohkolla pannulla, ja paista munakoisopalat parissa erässä pannun koosta riippuen. Pyöräytä paloja niin että oliiviöljyä tarttuu niihin kaikkiin. (Ripottele sitten paloille oreganoa ja) kääntele niin että palat ruskistuvat kauniisti joka puolelta.

Kun olet paistanut koko koisomäärän, lisää ne kaikki takaisin pannuun. Tässä vaiheessa voit halutessasi lisätä kuivattua chiliä (varovasti, ettei chilin maku peitä kaikkea muuta). Käännä levy keskilämmölle ja lisää hiukan oliiviöljyä, valkosipulit ja basilikan varret. Sekoittele hetken aikaa ja lisää sitten valkoviinietikkaa ja tomaatit tai passata. Hauduta noin 15 minuuttia, maista ja korjaa maut suolalla ja pippurilla. Revi puolet basilikan lehdistä ja sekoita joukkoon.

Keitä pasta al denteksi, valuta ja kaada sekaan kastike. Sekoita hyvin, maista ja korjaa tarvittaessa maut kohdalleen. Jaa lautasille, ripottele päälle loput basilikan lehdet sekä juustoraastetta.

Inkiväärihernekeitto pekonilla

Enpä ole eläissäni tehnyt itse hernekeittoa. Aina on tullut turvauduttua kaupan tölkkeihin. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ostin luomuruokaherneitä kaupan kuiva-ainehyllystä. Katselin muutamia ohjeistuksia netistä, soitin äidille ja luin hernepussin reseptin. Vastaan tuli paitsi ihan perinteikkäitä versioita, myös mättö purkkihernarista ranskalaisilla - hmmm... Erilaisia ohjeistuksia punnitsemalla ja yhdistelemällä päädyin seuraavaan toteutukseen, joka oli oikein maistuva! Seuraavalla kerralla laitan kyllä vettä vähemmän, jotta keitosta tulee sakeampi. Inkivääri toi hauskan lisän keittoon viipyillen "taka-makuna". Rapsakat pekonit taas tuntuivat kivalta suussa ja maustoivat keittoa kivasti. Oikein suositeltava satsi!

500 g kuivattuja herneitä

3 l vettä (ensi kerralla 2,5 l)

sipuli pieneksi pilkottuna

1 ½ lihaliemikuutiota

inkivääritahnaa maun mukaan, meillä noin 3 tl (tai inkivääriä itsellesi parhaiten taipuvassa muodossa)

suolaa

meiramia

valkopippuria

pekonia

Huuhtaisi herneet. Laita likoamaan raikkaaseen veteen yön yli huoneenlämpöön.

Mittaa kylmä vesi kattilaan. Lisää herneet, sipulit ja lihaliemikuutiot. Anna liemen kiehua ja pistä sitten pienelle pulputtumaan kahdeksi tunniksi.

Mausta inkiväärillä ja anna kiehua taas hetken. Maistele ja lisää inkivääriä tarvittaessa. Varo laittamasta liikaa, ettei inkiväärin mausta tule hallitseva. Lisää myös muut mausteet.

Paista pekonit pannulla. Itse laitan pekonin aina kylmälle pannulle ja paistan molemmin puolin "keskikuumalla" niin että saan pekoniin hiukan väriä. Rasvaa ei tarvita erikseen, pekonissa sitä kyllä riittää. Nosta valmiit pekonit hetkeksi kuivumaan talouspaperin päälle. Leikkaa veitsellä makusi mukaisia paloja ja lisää rapsakoita paloja keiton päälle juuri ennen tarjoilua.

Meillä keittoa nautittiin uunituoreiden sämpylöiden kanssa, osan seassa pihlajanmarjaa.

Jälkiruuaksi mässytimme Pastapään salaisella reseptillä tehtyä pannukakkua. Nam!

Vuokaruoka tonnikalasta ja kasviksista

Bongasin taannoin Limepippurista helpon vuokaruoan, joka valmistettiin tunasta, potuista ja bataatista. Alkuperäinen ohje löytyy Kettuterroristeilta. Kuva ei nyt anna oikeutta tälle sapuskalle, mutta ilman kuvaakaan ohjetta on tylsää laittaa.

En ole yleensä mikään purkkitonnikalan ystävä, mutta päätin antaa tunalle mahdollisuuden tässä ruuassa. Ja minkä yllätyksen kaupassa koinkaan - tonnikalaahan saa vaikka missä mausteliemissä ja sörsseleissä! En vain ole piiiiitkään aikaan käyttänyt tunaa tai sitten olen vain sokeasti ottanut sen tutun kalapurkin yhtään vaivautumatta vilkaisemaan ympärilleni. Jatkossa täytyy pitää silmät auki kaupassa myös tölkkihyllyvälissä.

Kaikessa helppoudessaan ja edullisuudessaan tämä ruoka oli oikein maistuvaa arkiruokaa! Suosittelemme! Ruokaa on myös hyvin yksinkertainen varioida vaihtamalla kasviksia, korvaamalla mangot säilykepersikalla, unohtamalla satsista sipulin ja tomskut kuten minä hajapää... Luulen kyllä että vuoka olikin enemmän meidän makuumme ilman sitä tomaattia. Itse kypsensin kasviksetkin heti vuoassa.

Tässä ohje kopsattuna suoraan Limen ja Pippurin keittiöstä:

1 kg perunoita ja bataattia
1 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
sitruuna- tai mustapippuria
paprikajauhetta
2 tlk tonnikalaa curry(majoneesi)kastikkeessa
(2 tomaattia)
1 prk säilykemangoa
2-3 dl juustoraastetta

Kuori ja lohko perunat, bataatit ja sipuli. Sekoita öljy ja mausteet lohkojen joukkoon. Levitä lohkot uunipellille leivinpaperin päälle tai suoraan uunivuokaan ja kypsennä 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. (Siirrä kypsät lohkot uunivuokaan ja) levitä päälle tonnikala, lohkotut tomaatit, mangopalat ja juustoraaste. Gratinoi 250 asteessa noin 5 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä.

Ankkapiiraset ja mustikkapavlova kahvipöytään

Hoisin-kastikkeen ansiosta itämaiselta vivahtavaa ja mielestämme näyttävää suolaista kaffepöytään. Piiraat syntyvät helposti valmisvoitaikinasta. Lähteenä reseptiin oli Gummeruksen julkaisema "Suolaiset ja makeat piirakat".

Pohja:

Viiltele ja taittele voitaikinaneliöt yllä olevan mallin mukaan. Kaupan valmiita levyjä on ehkä tarpeen kaulita hiukan ohuemmiksi, koska jotkut omista piiraistamme turposivat hiukan liikaa. Siistein tulos taittelusta tulee, kun taikina on vielä hiukan pakkasesta kohmeinen. Voitele piiraiden raunat maidolla tai munalla. Pistele pohjat haarukalla. Nosta pellille leivinpaperin päälle. Me teimme 9 näitä pohjia, mutta täytettä olisi riittänyt varmaan tuplamäärään. Noh, täyte odottelee nyt pakkasessa uutta tulemistaan.

Täyte:

valmiiksi kypsennettyä ankankoipea tai meidän tavallamme ankanrintaa pakkasesta sulatettuna ja uunissa paahdettuna, jäähtyneenä pilkottuna (teimme jo edellisenä päivänä)

6 rkl ranskankermaa

8 rkl hoisin-kastiketta

6 kevätsipulia ohuiksi suikaloituna/ruohosipulia

kurkkua tikuiksi leikattuna

(tuoreita korianterilehtiä)

Sekoita kulhossa hyvin ankanpalat, ranskankerma ja hoisin-kastike. Jaa pohjille ja paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes taikina on noussut ja pinta on kullanruskea.

Sekoita kevätsipuli, kurkku ja halutessasi uimahallin makuinen korianteri. Asettele seos piiraiden pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Tarkkasilmäisimmät ehkä hoksasivat, ettei meidän piiraidemme päällä pötköttele ainuttakaan sipulaa. No ei, kun kaupoista ei löytynyt! Kävimme kolmessa ja soitimme kahteen kunnes luovutimme. Laitoimme muutaman ruohosipulinpätkän laihaksi lohduksi.

Ja nokkelimmat pokkelimmat ehkä hoksasivat että näissä piiraissa on paljon samoja aineita kuin taivaallisessa Pekingin Ankassa. Sitä voi maistella meidän tavallamme valmistettuna täällä.

Makeana tarjosimme mm. pavlovaa, jonka päälle laitoimme tällä kertaa kermavaahtoa, pensasmustikoita ja suklaata "nauhana".

Näiden tarjottavien myötä toivotamme herkullista viikonloppua kaikille blogimme lukijoille!