Vispipuuro eiku Punajuuri whoopie pies

Taikinakuva näistä whoopie pie-leivonnaisista sai aikaan vispipuuroihastelua blogin facebookin puolella. 

Kieltämättä taikina näyttääkin mustaherukkaiselta vispipuurolta, mutta ei siis sitä ole. 

Kokeilin Minnankin innoittamana punajuurisia whoopieita kurpitsaista ohjettamme soveltaen. Toivoin upeaa väriä ja makua. Punajuurimuffineissa syvänvärinen juures jatkaa mukavasti suklaan makua, minkä toivoin toteutuvan tässäkin leivonnaisessa. Suklaata maussa ei kuitenkaan nyt erottanut. Pidin silti leivonnaisesta kovasti! Yksinään "kuoret" ovat turhan tömäkän makuisia, mutta yltiömakea täyte tasapainoittaa kokonaisuuden kivasti, lopputuloksen jäädessä kuitenkin kovasti makeaksi. Seuraavalla kerralla tekisin hurjasti pienempiä, niin että tuloksena olisi melkeinpä tuplamäärä leivoksia. 

Täytteen voi halutessaan tehdä myös tuorejuustoisena versiona. 

PUNAJUURI WHOOPIE PIES
noin 18 mukinpohjan kokoista leivosta

täyte:
120 g voita
200 g tomusokeria
170 g Marshmallow fluff:a

leivos:
2 kananmunaa
2 dl fariinisokeria
3 dl sokeria
2 dl rypsiöljyä

2 dl punajuurimuhjua
50 g tummaa suklaata (85%) sulatettuna
7,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ dl kaakaojauhetta

Keitä punajuuret kypsiksi, kuori ne ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Jos punajuuri jää hiukankaan palaiseksi, se tuo leivonnaiseen rosollimaisuutta jota tuskin makeapalaasi kaipaat.

Tee täyte. Sekoita keskenään tasaiseksi massaksi (vaikka vatkaimella) täytteen aineet. Laita vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin jämäköitymään. 

Vaahdota sokeri ja muna. 

Yhdistä punajuurisose, öljy ja sulatettu suklaa.

Yhdistä jauhot ja mausteet. 

Lisää muna-sokerivaahdon sekaan vuorotellen, koko ajan sähkövatkaimella sekoittaen jauhoja ja punajuuri-öljy-suklaaseosta. 

Pursota taikinaa tai nakkaa taikinaa lusikalla pellille haluamasi kokoisia kiekkoja. 

Kypsennä kiertoilmauunissa 150 asteessa, tavallisessa 175 asteessa, noin 15 minuuttia. Jäähdytä. Whoopiet ottavat kiinni leivinpaperiin, joten irroita varovasti veistä apuna käyttäen.

Kokoa leivonnaiset. Ota leivospohja käteen sileä puoli kämmentä vasten. Laita leivinpaperia vasten olleelle puolelle täytettä ja paina toinen leivospohja samalla lailla kanneksi. 

Jos säilytät leivonnaisia rasiassa, laita niiden väliin leivinpaperia. Leivonnaiset tarttuvat meinaten tehokkaasti kiinni toisiinsa.

Aamu

Hyvää huomenta!

Siskon perhe kylässä. Tähän sydän.

Raps-akka lehtikaali x 3

Olen antanut itseni ymmärtää, että lehtikaali on hurjan terveellinen. Looginen johtopäätös siis on, että se muuttaa taianomaisesti kaikki ruuat terveellisiksi, ikäänkuin kuningas Midas. Eikö? Sitä myöden meillä on syöty terveysruokia tässä lähipäivinä, alkaen sipseistä. Tänään syötiin kermaista kukkopastaa, joka olisi voinut kuulostaa ja näyttää kovin tuhdilta ilman pelastavaa viherlisää. Kaikki kokeilemamme lehtikaaliasiat ovat olleet oikein onnistuneita, joten tätä vihdoinkin tielleni osunutta kaalia tullaan varmasti kotiuttamaan kaupasta toistekin. 

Mikä on sinun lemppari lehtikaalireseptisi jota meidän kannattaisi testata seuraavaksi?

LEHTIKAALISIPSIT

rypsiöljyä
lehtikaalia
sormisuolaa

Tarvittaessa huuhtele ja kuivaa hyvin lehtikaalit. Revi kaalinlehdet sopivankokoisiksi paloiksi. Me jätimme paksun lehtiruodin pois. Ota esille kattila ja etsi siihen hyvin sopiva kansi. 

Laita kattilaan rypsiöljyä sen verran että saat lehtikaalit uppeluksiin. Kuumenna öljy 170 asteiseksi. Digitaalinen paistilämpömittari on tässä oiva apu. 

Laita lehtikaalit kuumaan öljyyn ja paina heti perään kattilankansi hetkeksi. Lehtikaali meinaten präiskyttää kaikessa vetisyydessään niin paljon, että muuten on lähitienoo keittiöstä ihan öljyssä. Kun poksahteluääni loppuu, ota kansi pois. Lehtikaali tummuu hieman rasvakylvyssä, mutta älä huoli, näin kuuluukin. Nosta muutaman minuutin öljyuinut lehtikaali kattilasta pois reikäkauhan avulla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Käännä välillä lehtikaalit toisinkin päin, jotta molempien puolien poimuista valuu öljyt pois. Ripsi päälle sormisuolaa. Ihastele uudelleen vihertynyttä kaalia, jonka ruskeat laikut ovat muisto vain. 

 LEHTIKAALIA JA KASVIKSIA

kukkakaalia
rypsiöljyä paistamiseen
sipulia siivutettuna
herkkutatteja paloina
lehtikaalia pilkottuna
salviaa
timjamia
piparjuurta
suolaa

Höyrytä kukkakaalinuput napakan kypsiksi. Paista pannulla öljyssä tatteja ja sipuleita. Lisää lehtikaali ja mausteeksi salviaa sekä timjamia. Raasta sekaan myös hiukan piparjuurta. Nakkaa mukaan höyrytetyt kukkakaalit ja mausta lopuksi suolalla. Tarjoa esimerkiksi grilliruuan lisukkeena. 

KUKKO-LEHTIKAALIPASTA

edellispäivän grillattu kukonkoipi
rypsiöljyä paistamiseen
lehtikaalia
1 valkosipulinkynsi
2 sipulia
2 dl kermaa
mustapippuria
suolaa

keitettyä pastaa
parmesaania

Kuori ja pilko sipulit. 

Irrota kukkoliha luista ja revi sopiviksi paloiksi.

Huuhdo ja kuivaa lehtikaali. Pilko.

Kuullota sipuleita pannulla. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet, lisää lehtikaali ja paista muutama minuutti. Lisää kukkopalat lämpiämään. Kaada sekaan kerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna keittyä hetki. 

Lisää sekaan vastakeitettyä pastaa.

Raasta annoksen päälle parmesaania.

Olisihan sen lehtikaali-kukkopaistoksen voinut jättää pastatta ja kermattakin. 

Myös tähän settiin olisi käynyt hyvin pari herkkutattia.

Alian brunssi ja ilmaista leikkiä

Olen jo pitkään hinkunut Alian brunssille Helsingin Mustikkamaalle, sillä olen kuullut tästä paikasta pelkkää hyvää. Ajoissa varaten saimme koko perheen kesken kauniin ikkunapöydän, joka suorastaan kylpi alkavan syksyn lempeässä auringossa. Mieli virittyi kaikkeen ihanaan ja tunnelma oli leppoisa. 

Alkupalat sai hakea noutopöydästä, jossa olikin kauniisti tarjolla monenlaista kalaa, lihaa, salattia, pateeta ja prässättyä lihaa.

Olisikohan pitänyt ottaa alkulautasen kalat ja lihat eri lautasille? Tyttäremme ihastui saaristolaisleipään ja poikamme vaaleaan leipään sekä hänen mielestään kinkkumaiseen possunlihaan. Jukka piti eniten skagenista. Minä tykkäsin kovasti pinaattipitoisista munaleivoksista. Kaikki oli hyvää, mutta mitään superyllättävää ei haarukkaamme noussut. 

Lapsia kohdeltiin asiakkaina hienosti. Juomansa he saivat viinilaseihin, joka tuntui ainakin tyttärellemme olevan kova juttu. Tosin kaikkien juomat tuotiin pöytään vasta kun jo puolet alkupaloista oli syöty. 

Pääruokia tilatessa kysyimme onko lapsille jotain erikseen tai voiko pääruuan puolittaa. Tarjoilijamme lähti tarkistamaan asiaa. Palatessaan hän kertoi, ettei muita vaihtoehtoja ollut koonkaan suhteen, joten pöytäämme tilattiin kahdesta annetusta vaihtoehdosta kolme ankka-annosta linsseillä ja kukkakaalipyreellä sekä minulle haukikvenellejä jyväpastalla. Pasta oli mennyt turhan pehmeäksi, mutta muuten annoksissa oli kaikki kohdallaan. Erityisesti ankan ja linssien maku oli hieno! Haukikvenellien rakenne oli upean ilmava. 

Pääruoka-annokset näyttivät eteentuodessa pieniltä, mutta olivat lopulta oikein passelin kokoiset. 

Siinä syödessä huomasimme, että viereiseen pöytään tuotiin lapsille lihapulla-annokset. Hämmästelimme tätä uudelle tarjoilijalle, sillä meille oli tosiaan kerrottu vain kahdesta pääruokavaihtoehdosta. Tarjoilija pahoitteli kovasti ja sanoi että paikalla on paljon ekstraajia jotka eivät tunne kaikkia käytäntöjä. Tarjoilija lupasi meille lisäksi lihapullia jos ankka ei lapsille maistu. Oikeastaan emme maininneet asiasta siksi, sillä meistä on hyvä että lapset syövät samaa ruokaa kuin aikuiset. Tuntui vain hassulta ettei kaikille asiakkaille tarjota samoja vaihtoehtoja.

Vatsat jo melko pinkeinä kaikesta maukkaasta suuntasimme noutojälkiruokapöytään. Tarjolla oli kolmenlaista perusjuustoa, brownieseja, pehmeää voisilmäpullaa ja oikein ihanaa uunitettua juustokakkua kinuskilla ja suolapähkinöillä. Viimeksimainittu oli rujo näky leikkaamisen jälkeen, mutta makuunhan se ei vaikuttanut. Poikamme taisi syödä parikin pullaa ja tyttäremme ihastui kovasti suklaisiin leivoksiin. Myöhemmin kokonaisuus täydentyi vielä porkkanakakulla. 

Kaikenkaikkiaan Alia oli hieno kokemus. Maut olivat hienoja. Ravintolassa oli seesteisen leppoisa tunnelma. Halpa tämä brunssi ei ollut, sillä 6- ja 9-vuotiaat maksoivat täyden hinnan, 39 euroa. Ihana riesling maksoi 14 euroa per 12 centtilitraa. Lasten mehujen kanssa brunssimme loppuhinnaksi tuli siis 191 euroa.*

Lisäys 12.9.2013 * Lähetimme linkin postauksesta Aliaan, josta vastattiin mm. näin "Harmillisin virhe on tapahtunut sitten tuossa hinnoittelussa. Alle 3-vuotiaat syövät meillä veloituksetta ja 3-12-vuotiaat puoleen hintaan. Laittaisin teille lahjakortin hyvitykseksi virheestä". Fiksusti siis hoitavat asian. 

Brunssilta suuntasimme keskustaan leikkimään. Päivälehden museon näyttely toimi taas lasten kanssa. Nyt aiheena oli Harald Hirmuinen ja viikingit. Hauskoista kypärä-, soutu- ja diplomitouhuista kurvasimme Sederholmin taloon, jonne on rakennettu Lasten kaupunki. Siellä leikittiin huijaria, pukeuduttiin kuninkaaksi ja merinaiseksi sekä esitettiin nukketeatteria. Molemmat museot ovat aina maksuttomia.

 Pitääkö edes mainita että oli superkiva päivä koko perheen kesken?

Vietnamilais-Pariisilainen kukkopata

Saavuinpa taas erään työpäivän jälkeen kotipihalle, kuten tapanani arkena on. Pihalla haistoin aivan mahtavien tuoksujen tulvivan jostain ja toivoin kovasti että se olisi meiltä. Ovea avatessani huokasin helpotuksesta, sillä tuoksut vain vahvistuivat ja keittiöstä kuului ruuanteon sinfoniaa. Jukka siellä kokkasi sika-essussaan Tomi Björkin ohjeella kukkopataa, jossa oli ujutettu aasialaista makumaailmaa klassiseen ranskalaiseen ruokaan. Ohje on Viini-lehdestä 1/2010.

Kukkopata (jonka toki voi valmistaa myös kanasta kuten ohjeessakin) onnistui oikein hyvin. Tiivismakuinen liemi oli hieno. Ohjeessa kehotetaan keittämään muhituslientä kokoon ja hauduttamaan siinä muutamia minuutteja riisinuudeleita. Jukalla liemi keittyi turhan paksuksi, jonka johdosta nuudelitkin tönkkööntyivät. Syödyksi silti tuli, kaikki. Keralle mies pyöräytti salaatin, joka väritti ja raikasti kokonaisuutta mukavasti.

KUKKOA VIINISSÄ VIETNAM-PARIISI

neljälle

1 kana tai kukonpojan koipireisiä

1 punasipuli 

4 valkosipulinkynttä

3 cm:n pala inkivääriä

½ dl rypsiöljyä paistamiseen

1 dl sokeria

1 rkl mustapippuria

½ pulloa valkoviiniä

2 dl osterikastiketta

1 dl (mustaa) riisiviinietikkaa tai balsamiviinietikkaa

5 rkl soijaa

1 l kanalientä

riisinuudelia

Valmista ensin liemi kattilaan . Kuori ja pilko sipulit, kuori ja hienonna inkivääri. Kuullota edellämainitut öljyssä kullanruskeiksi. Lisää kattilaan sokeri, mustapippuri ja valkoviini. Kiehauta. Lisää joukkoon osterikastiketta, etikka, soija ja kanaliemi. Kiehauta uudelleen. Laita kana tai kukkopalat pataan ja hauduta miedolla lämmöllä kunnes siivekäs on kypsää. 

Siivilöi haudutusliemi takaisin kattilaan ja keitä hetki tiiviimmäksi, kuitenkin niin että liemi on juoksevaa. Kääri kukkopalat liemen keittämisen ajaksi folioon, ettei liha kuivu. Lisää liemen joukkoon riisinuudelit ja anna hautua noin 4 minuuttia, kunnes nuudelit ovat kypsiä. 

PAPUSALAATTI

1 dl höyrytettyjä papuja

3 cm:n pala inkivääriä

1 salottisipuli pienittynä

1 punainen chili paloiteltuna

1 nippu minttua silputtuna

1 punasipuli siivutettuna 

paahdettua sipulia

Yhdistä papusalaatin aineet ja tarjoa yhdessä kukkopadan kanssa. 

Goottipohjalta

Tämä sienipiirakka lähti rakentumaan tattisaaliin tuhoamisesta. Kun jääkaapista löytyi lisäksi avattu ranskankerma ja hiukan kuivahtanut juustokannikka, alkoi suunnitelma hahmottua. Silmiin osui vielä vajaa lasipurkillinen mustatorvisieniä, joka naulitsi pohjasuunnitelmat selviksi. 

Pohjan ohje löytyy Sasu Laukkosen ja Mariaana Nelimarkan Vihreä pöytä-kirjasta, joskin minä vaihdoin vehnäjauhot vastaaviin spelttisiin. Olen viitannut opukseen jo monta kertaa, mutta minkäs teet kun ohjeilla onnistuu. Goottisäväys piirakkapohjaan tulee kuivatuista mustatorvisienistä. Minä jauhoin sienemme morttelissa. Täytteen sävelsin itse jääkaapin sisällön mukaan, joskin alkuperäistä ohjetta mukaellen. Kulinaarimurulassa resepti on tehty ihan ohjeiden mukaan, jolloin on hyötykäytetty paljon kuivattuja sieniä. 

Piirakasta tuli ihan hurjan hyvää. Pohjan rakenne on oikein mainio ja sen kokoonsaattaminen aivan ylihelppoa. Täyte kaikessa tattisuudessaan oli oikein juurevan makuista. Tätä voisi kokeilla myös pieniin leivosvuokiin vaikka brunssitarjottavana. 

 Juustot vielä päälle ja uuniin.

SIENIPIIRAKKA GOOTTIPOHJALLA

piirakkavuoallinen

pohjataikina

100 g voita + nökäre vuuan voiteluun

3 dl spelttijauhoja

2 rkl kuivattua, jauhettua mustatorvisientä

1 tl suolaa

½ dl vettä

täyte

6 dl tuoreiden tattien paloja + pari viipaletta koristeeksi

öljyä paistamiseen

1 valkosipulinkynsi pienittynä

1 dl ranskankermaa

1 ½ dl täysmaitoa

3 kananmunaa

suolaa

mustapippuria

parmesaania tai muuta juustoa raastettuna

Valmista ensin pohja. Voitele piirakkavuoka voilla. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää tähän voisula. Lisää myös vesi ja pyöritä raaka-aineet taikinaksi. Älä vaivaa. Painele voidellun vuuan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täyttämistä. 

Sekoita keskenään ranskankerma, maito, munat ja mausteet. Kuumenna paistinpannu ja lisää tilkka öljyä. Paista siinä hetki tatteja ja valkosipulihakkelusta. Kaada joukkoon maitoseos ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Kun muna alkaa hyytyä, kaada seos piirakkapohjan päälle. Asettele päälle tattiviipaleet. Raasta tähän päälle juusto. 

Paista 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia. 

Pakkahuoneen terassi ja gourmet pizzat

   

Olen kuullut pitkin kesää ylistystä Uudenkaupungin Pakkahuoneen terassin lankkupizzoista. Tänään viimein suoriuduin paikalle ystäväni kanssa ja aivan kreivin aikaan. Pulju pistettiin meinaten säppiin iltasella ja ovet avataan taas ensi keväänä. Vaikka herkuttelumahdollisuutta ei enää tänä vuonna olekaan, haluan silti jakaa kanssanne elämykseni, jonka aion uusia koko perheen voimin ensi vuonna. Silloin istahdamme kiireettömästi terassille auringon helliessä ja ihailemme kauniita näkymiä PaskaKaupunginlahdelle. 

Nyt takaisin tähän syksyiseen päivään, jolloin tuuli puhalsi kumoon muutaman aurinkovarjon, mutta aurinkokin pilkahti esiin haljun lämpimänä. 

Pakkahuoneen terassilla pizzatäytteet pääsivät yllättämään. Ne eivät edustaneet milläänmuotoa perussettiä, vaan kekseliästä herkuttelutajua. Esimerkkinä nostettakoon, että bolognesepizzassa oli myös lihapullia ja prosciuttopizzassa camembert-juustoa ja viikunaa. 

Valitsin vaikean pähkäilyn jälkeen lankkupizzojen joukosta Lohi-Caesarpizzan. Näyttävä pizza sisälsi yrttiöljyä, kylmäsavulohta ja mozzarellaa. Paiston jälkeen päälle nakattiin rapsakkaa romaine-salaattia, jokirapuja, caesar-kastiketta ja parmesaania. Salaatti oli ehdottoman raikastava tekijä savulohen tuhdittamassa pizzassa. Kastiketta oli päällä juuri sopivasti, niin että se maistui muttei lilluttanut pizzaa lötköksi. Kokonaisuus oli ihan loistava! Pizzapohja on tehty jotenkin persoonallisella tavalla, mistä tykkäsin. En ole varma mitä Jukka tulee sanomaan siitä ensi suvena. 

Ystäväni valitsi aiemminkin maistamansa Fetapizzan. Pöytään nostettiin lankun päällä väri-iloittelu, joka sisälsi marinoitua paahdettua munakoisoa, paprikaa, kesäkurpitsaa, oliivia ja mozzarellaa. Paiston jälkeen päälle oli laitettu rucolaa, fetaa ja marinoitua punasipulia. Loistavan makuinen oli tämäkin pizza. Kaikki raaka-aineet maistuivat tuoreille ja raikkaille. 

Vaikka täytteitä oli molemmissa pizzoissa yltäkylläisesti, kokonaisuudet toimivat hyvin. Emme jaksaneet syödä ihan kaikkea, joten pikkupalat pyysimme folionyytissä matkaan. Pizzojen hinnat olivat oikein maltilliset laatuun suhteutettuna. Suosittelen lämpimästi ensi kesänä kun Uuteenkaupunkiin kurvaatte. 

Täältä löytyy lisää juttujamme Uudestakaupungista, joka on joskus ollut kotikaupunkini: 

Aito.
Messi Bake shop
Panimo, Pilvilinna, Pakkahuoneen munkit
Pookin blinit 
Pooki special
Sualaspuar

Yksi tunnelmallisen hersyvä blogi samasta kaupungista: Uskola

Kauneus on puoli ruokaa

 Illallisella Jasulassa. 

Yhtä kaunista ja herkullista viikonloppua teillekin!

 

Fen-ko-li-sa-laat-ti

Tämän herkun nimi kuulostaa minusta ihan taputusharjoitukselta. Tarkkana sitten että toiseksi viimeisessäkin tavussa kuuluu lopussa T. 

Kuten alkuhöpinästä huomaatte, tästä salaatista ei ole paljon sanottavaa. Se on rapea kuten luvattiin, raikas kuten odotettiin, mutta enemmän mitä uumoiltiin. Sopi ihan älyttömän hyvin papan savustaman kalan kanssa. 

Resepti löytyy Sasu Laukkosen ja Mariaana Nelimarkan kirjasta "Vihreä pöytä". Nyt sienikaudella täytyy muistaa kokeilla kirjan tatti-omenasalaattia ja tattipihvejä. Ainakin. 

RAIKAS FENKOLISALAATTI

1 fenkoli

merisuolaa

mustapippuria

5 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa TAI hunajaomenaviinietikkaa

Leikkaa puhdistetun fenkolin varret, lehdet ja kannat veitsellä ohuiksi siivuiksi. Laita ne kulhoon, lisää muut aineet ja sekoita. Tarjoa heti raikkaana ja raksuvana. 

Bönden..eiku Vihdin Wuosisatamarkkinat

Totuttuun tapaan piipahdimme tänäkin vuonna Vihdin Wuosisatamarkkinoilla. Porukkaa oli liikkeellä tosi paljon, pääosin hyvällä tuulella. Näpsin muutamia tunnelmapaloja markkinoilta. Tapahtuma on lajissaan mielestämme monipuolisin ja hellii kulinaristia ainakin raaka-aineostojen merkeissä. Koskaan emme ole paikanpäällä lounastaneet. 

   

Vuorenpeikon pajan tuotteita, myös pannunalunen.

Pakolliset markkinalakut.

Piparimuottivalikoima kertyi Tainan Pajan myötä moottoripyörä-, merihevos- ja minitähtimuotin verran. Olisko nyt jo yli sata muottia? Huomaa keskellä kantaaottava "Karjala takaisin vaikka pipari kerrallaan"-muotti. 

 Markkinoilla oli myös monenlaista ohjelmaa, josta mieleenpainuvin oli miekkailunäytökset.

 Ihastuin hurjasti Tuija Koposen keramiikkaan eleettömän herkkyyden vuoksi. 

Böndeboogie-Jaakolta ostimme heidän tilansa vasikanlihaa tillilihaa varten. Edellisillan keikat Herkkujen Suomi-tapahtumassa olivat kuulemma aina vaan parantuneet loppua kohden ja hauskaa oli ollut. 

Ihan mahtava Böndeboogie-biisi ja -video, jos se jostain kumman syystä ei vielä ole tuttu. 

"Mitä chicksit, mikä boogie? 

Munilta näyttää niinku kuuluuki!"

Ensivuonna markkinoille taas, ehdottomasti!