Lohiceviche ja raakoja mansikoita

Cevichen idea on kypsentää raaka kala nopeasti sitrushedelmien sitruunahapolla. Raikkaan kalaruuan kokoonsaattaminen on ollut pitkään kokeiltavien ruokien listalla. Nyt kun Jouni Toivanen antoi hyvät niksit sen tekemiseen viimeisimmässä Glorian ruoka & viinissä, rohkaistuin minäkin ostamaan tuoretta merilohta torilta pilkkomista varten. Tähän ruokaan sain yhdistettyä myös ravintola Kipinästä alkunsa saaneen ihastuksen raakojen mansikoiden käyttöön. 

Niksit olivat simppelisti: käytä tuoretta suolaisen veden kalaa, pilko kalat tasakokoisiksi paloiksi, peitä kalapalat sitrusmehulla ja kypsennä raakaa kalaa sitrushedelmillä maksimissaan puoli tuntia. Vaikka seurasimme näitä vinkkejä, cevichemme poikkesi lopulta aika paljon Toivasen ohjeesta. Me emme esimerkiksi käyttäneet sitrushedelmien lihaa tai kuoria lainkaan, pelkkää mehua. 

Teimme cevichen alkupalaksi ja pidimme mausta kovasti! Punasipuli toi hiukan väriä annokseen, mutta lisävärikään ei olisi pahitteeksi. En vain tiedä mikä tuo väri olisi, sillä maut olivat mielestämme hyvin kohdallaan. Kokeilimme annosta myös kypsillä mansikoilla, mutta se oli makuumme turhan makea. 

Raakoja mansikoita löytyi vielä lähitilalta itsepoimien. Jostain syystä raa'at marjat eivät kuulu kauppojen valikoimiin. 

Punastuuko mansikka sisältäpäin?

Me nautimme alkupalacevichet australialaisen Yalumban rieslingin kanssa. Luonteikas, sitruksinen valkoviini passasi makuumme oikein hyvin kalan kaverina. Etiketissä oli hauska repäistävä muistilappu, jonka soisi kyllä yleistyvän. Viini sopii myös vegaaneille. 

LOHICEVICHE RAAKOJEN MANSIKOIDEN KERA

kahdelle-kolmelle alkupalaksi (kuvaa tuplaten suuremmat annokset)

250 g merilohta

1 pieni kesäpunasipuli

1 sitruuna

1 lime
1 dl raakoja mansikoita

suolaa

sokeria

1 dl korianterin lehtiä

Pilko lohipalat pieniksi, samankokoisiksi paloiksi. Laita kulhoon. Pilko punasipuli ja lisää kulhoon. Perkaa mansikat ja pilko suuremmat sopiviksi paloiksi. Lisää kalapalojen sekaan. Purista päälle sitruunan ja limen mehut. Anna kypsyä ja maustua 10-30 minuuttia. Lisää joukkoon korianterin lehdet. Mausta suolalla ja sokerilla. Tarjoa heti. 

Poltettua marenkia ja nestemäistä typpeä eli jäätelöä Ameriikanmalliin

Pohjois-Kaliforniasta löytyi kuukauden visiittimme aikana muutama tosi mielenkiintoinen jäätelöpaikka. Jännää näissä putiikeissa oli se, että makuja sopi ennen ostopäätöstä maistella mielin määrin, eikä kukaan hoputtanut tai jarrutellut. Luomu, paikalliset tuottajat ja vastuullisuus tuntui yhdistävän näitä kaikkia paikkoja. Tärkeimpänä kuitenkin olivat upeat, yllätyksellisetkin maut ja makuyhdistelmät.

Yksi ihanista jäätelöpaikoista oli Santa Cruz:ssa majaansa kolmessa erissä osoitteessa pitävä The Penny Ice Creamery. Jäätelöt tehdään sesonkisesti alusta loppuun paikan päällä. Raaka-aineissa suositaan paikallisia tuottajia ja luomua. Penny Ice Creamery käyttää myös villiyrttejä. Vierailuhetkellämme esimerkiksi kamomillaa oli yhdistetty aprikoosiin. 

Jäätelön keralle oli mahdollista saada erilaisia lisukkeita. Me ihastuimme porukalla marenkikuorrutukseen, joka sipeltiin jäätelön päälle ja paahdettiin nopeasti polttamalla. Kaikki maistamamme maut olivat erinomaisia. Lapset natustivat täällä kumpikin kaksi tötteröä. 

******

  

Smitten Ice cream:ssa valmistetaan tilaamasi jäätelön silmiesi edessä nestemäistä typpeä hyväksikäyttäen. Tämä oli mielenkiintoista seurattavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Ideana on Smittenin perustajan Robyn Sue Fisherin mukaan tehdä uudenlaista vanhanaikaista jäätelöä. 

Smitten löytyy San Franciscon lisäksi kolmesta muustakin "bay arean" kaupungista. 

Kiinnostavin maku oliiviöljy-laventelikeksi oli päässyt loppumaan, mutta listalta löytyi onneksi muitakin herkkuja.

  

Jäätelön rakenne oli luvatun mukaisesti todella hienojakoista, pehmeää ja nautinnollista. Keralle suositellut lisukkeet komppasivat hyvin jäätelömakuja.

*******

Kiran opastamalla San Franciscon foodie-tourilla pysähdyimme jälkiruuille Missionin Bi-Rite Creameryyn, joka on valikoimaltaan laajempi kuin vastaava Divisaderolla. Täälläkin luomu, paikalliset tuottajat ja vastuullisuus ovat kunniassa. 

Ostetuin maku "the salted caramel" upposi minulle täysillä, samoin balsamico-mansikkajäde. Muutkin olivat hyvin tyytyväisiä omiin makuihinsa. Bi-Rite tarjoaa myös ainakin yhtä vegaanista jäätelöä. 

Palvelu oli täällä erityisen ystävällistä ja kiireetöntä, vaikka jonoa kertyi taaksemme melkoisesti maistiaisia pyytäessämme. Oli vain niin vaikea päättää monesta kutkuttelevasta vaihtoehdosta!

  

Ruusuja grillijuustolle

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen takana. Uuvutti ja laiskotti samalla nälättäen. Se ei ole mikään briljanteimpia yhdistelmiä. Päätin päästää itseni helpolla ruoan suhteen ja koota jonkun salaatin. Lomareissujen jäljiltä jääkaappi oli melko tyhjä, joten melko simppelisti tuli edetä. Kotopihan ruusupuskiin vilkaisu toi idean ruusun yhdistämisestä grillijuustoon ja silloin alkoi jo hymyilyttää.

Lopputuloksena oli hykerryttävän maukas, viekottelevan kaunis ja yltiöhelppo salaatti. Ruusu toimi hirmu hienosti suolaisen juuston kanssa! Mietin, että kokonaisuus menisi hienosti vaikka grilliruuan alkupalanakin. Kaadoin keralle vielä lasin kylmää rose-viiniä ja nautin kesäillan auringosta. Laiskotti edelleen, mutta nyt ilman nälkää tai uupumusta.

RUUSUINEN GRILLIJUUSTOSALAATTI

salaattipohja (minulla lehtikaalia ja pihatähtimöä)

kourallinen kurtturuusun terälehtiä

cashew-pähkinöitä

Arla Apetina Grill Cheese grillijuustoa

oliiviöljyä

mustapippuria

sitruuna- tai limemehua

Kerää kurtturuusun terälehtiä myrkyttämättömistä puskista. Nyppää pois valkoinen osa. 

Kerää pihalta pihatähtimöä. Huuhtele ja kuivaa.
Riivi lehtikaalipaloja ruodistaan ja revi ne edelleen sopiviksi suupaloiksi. 

Laita kaikki edellämainitut lautaselle. 

Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja rouskauta mustapippuria. Sekoita.

Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes saavat hiukan väriä. Laita syrjään ja rouhi ronskeiksi paloiksi.

Arlan grillijuustopalat olivat aika paksuja, joten halkaise ne ensin. Pilko sitten sopiviksi paloiksi. Öljyä juustopalat pannulle tarttumisen ehkäisemiseksi. Kuumenna grilli tai paistinpannu keskilämmölle. Paista juustoa välillä kääntäen, kunnes olet saanut kauniit pinnat ja juusto on hiukan alkanut sulaa. Nosta salaatin päälle.

Juusto on kovin suolainen, joten kaipaa hapokkuutta rinnalleen. Purista päälle siis hiukan sitruuna- tai limemehua.

Pst! Blogimme ruusuruokareseptejä löytyy lisää täältä. 

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

Kipinä hehkui

Ajan moottoripyörälläni hyvin tuttua tietä Kustaviin. Aurinko paahtaa helteisesti ja vesi kimmeltää Kaitaisten sillan alla. Kesä kattaa kauneintaan ja pistää herkästi hymyilemään. 

Soratien päästä, metsän keskeltä löytyy  pop up ravintola Kipinä. Sisällä ja terassilla on hyvin erilaisia, kauniita pöytäryhmiä. Minut ohjataan juuri siihen pöytään mihin olisin toivonutkin, mukavaan tuoliin isojen lasi-ikkunoiden viereen. Mäntymetsä humisee hiljaisen voimallisesti ympärillä. Metsän tuoksu rauhoittaa kummallisen voimakkaasti ja koko kehoon hiipii hyvin rauhallinen olo. Mieli on silti kiihkeän odottavalla kannalla, sillä en oikein tiedä mitä odottaa tältä ravintolta. 

 

Kolmatta kesää kootussa pop up ravintolassa neljä huippukokkia kokoavat kukin oman menuunsa toteuttaen ne omalla viikollaan. Kattauksia on joka päivä peräti kolme, alkaen kello 13. Minun ravintolavisiittini aikana on meneillään ensimmäinen viikko, jolloin menun koostaminen on islantilaisen Sigurdur Haraldssonin harteilla. Kokit saavat menun suhteen vapaat kädet, kunhan raaka-aineina käytetään mahdollisuuksien mukaan lähisaariston rikkauksia. Bocuse d'Orissakin ansioituneelle islantilaiselle tämä ei tuottane ongelmia, sillä mies kertoo tyylinsä olevan pohjoismaista ja keskittyvänsä tekemään ruuasta mahdollisimman puhdasta. 

Tähän ensimmäiseen kattaukseen ei saavu lisäkseni montaa ihmistä, mikä saa minut huolestumaan paikan kannattavuudesta. Paikkaa pyörittävä Pekka Kuru kuitenkin vakuuttaa, että ensimmäinen viikko ja päivän aloittava kattaus on aina ollut hiljaisin. Loppuviikkojen ja myöhempien kattausten varaustilanne on jo todella hyvä, melkein täynnä. 

Kipinässä on tarjolla yksi menu, johon kuuluu neljä varsinaista ruokaa. Nyt saamme myös keittiön tervehdyksen ja prejälkiruuan. Viinipaketissa kaatoja on neljä. Otan paketin puolikkaana. Menu on hinnaltaan 65 euroa ja viinipaketti kokonaisena vain 32 euroa. 

Menu alkaa keittiöntervehdyksellä, jossa henkäyksenohuen kuoren alla piileskelee pehmeän kananmaksan alla tomaattihilloketta. Kokonaisuus on todella tasapainoinen ja enteilee hyvää jatkolle. 

Alkuruokana keikistelee raikkaan kaunis brändöläinen sateenkaarirautu kevyesti suolattuna ja pehmeän napakaksi kypsennettynä. Kalan päällä on  raakoja mansikoita tilli- ja viinietikkamarinoituna, krassin lehtia ja poltettua sipulia. Kalan alle kätkeytyy sipulipyrettä. Kastike on vaahdotettu Mouhijärven Vilho-juustosta ja sipulista. Keralla tarjottu saksalainen riesling osuu annoksen makuihin upeasti. Kokonaisuus on ihan hymyilyttävän hieno! Raakoja mansikoita päätän kokeilla kotonakin lohen kanssa, sillä se on yllättävä ja todella toimiva pari!

Seuraavaksi eteeni nostetaan Jurmosta kotoisin olevaa Ylämaan karjan lihaa tartariksi pienittynä. Lankulta löytyy myös brändöläistä siianmätiä, lehtikaalia ja kuusigeeliä. Keralla tuodaan myös kuusen tuoksuinen pyyhe. Jos edellinen annos pistää hymyilyttämään, tämä suorastaan naurattaa. Annos kehotetaan syömään sormin! Yritän turhaan näyttää elegantilta sovittaessani annosta suuhun sormieni avulla. Näin syömisessä on jotain  kielletyn oloista, riemukkaan hauskaa.

Islantilainen lammas on lentänyt paikan päälle yhdessä Sigurdur Haraldssonin kanssa. Kypsyydeltään juuri oikeanmoinen lammas patsastelee lautasella kaura-saksanpähkinä-maa-artisokka"myslin" alla. Vierellä tarjotaan karamellisoitua maa-artisokkaa, joka on hunnutettu maa-artisokkavaahdolla. Tuumaan ensin lihan olevan turhan vähäsuolainen, mutta kaikkia osasia samaan aikaan haarukoidessa huomaan makubalanssin löytyvän. 

Prejälkiruoka tarjotaan Kristín Sigfríður Garðarsdóttir:n kauniin muhkuraisesta kulhosta. Herkku on skyristä tehtyä jäätelöä, joka tarjotaan yrttien ja marenkimurujen kera. Annokseen on laitettu myös ravintola Kipinää ympäröivän metsän katajanmarjoja. Pöydässä islantilainen kokki raastaa annokseen neljä viikkoa kuivatettua sitruunaa, joka on mennyt aivan mustaksi ja kovaksi. Lopuksi kulhoon kaadetaan kuohuviiniä. Kokonaisuus on hyvin erityinen, ihanan raikas ja kuitenkin pehmoinen. Upea!

Varsinainen jälkiruoka ei koreile kauneudellaan, mutta maku on jälleen kerran ihan kohdallaan. Savustettua luuydintä on hyödynnetty jäätelön teossa. Annoksen pohjalta löytyy kahvimallassiirappia, jonka makeutta taittaa tyrnivaahto. Suutuntumaa antaa hasselpähkinärouhe. 

Kipinä vakuuttaa minut upean erilaisella ulkoasullaan, jota taideteokset mielenkiintoistavat entisestään. Sigurdur Haraldsson hurmaa minut ruuanlaittotaidollaan. Lounashetkeni hipoo täydellisyyttä, joten uskallan lämpimästi suositella pop up ravintola Kipinää. Kustaviin voi kurvata näin kesäaikaan vaikka vain pelkästään tämän ravintolan vuoksi!  Tulevina viikkoina kokkaavat Matti Jämsen, Patxi Rincón ja  joka Kipinävuonna mukana ollut Erik Mansikka. Ensi vuonna täytyy ehdottomasti raivata kalenterista aikaa tälle paikalle. Ja jos vielä Islantiin tulee asiaa, aion etsiä ravintolan jossa Sigurdur Haraldsson kokkaa.

Yhteistyössä 

pop up ravintola Kipinä

San Jose, Ca, ja ravintolat - heinäsirkkoja, pulled pork-leipiä ja pho:ta

Kuten otsikosta voinee päätellä, nautiskelimme San Josen keikalla kuukauden aikana hyvin erilaisissa ravintoloissa. Muiden kuin perusamerikkalaisten paikkojen määrä Piilaaksossa oli suorastaan hämmentävän suuri ja ilahdutti meitä kovasti. Etukäteissuunnitelmat ravintoloiden suhteen olivat kovin suureelliset, joten moni jäi toteuttamatta. Osin siksikin, että varsinkin Whole Foodsista sai niin hurjan hyviä lihoja, että hotellimme grilli kuumeni Jukan toimesta aika usein. Fine dining jäi meiltä kokonaan kokematta, mikä hiukan harmittaa varsinkin San Franciscon houkuttelevien paikkojen osalta. 

Saimme monia hyviä vinkkejä paikalliselta Juhalta facebookissa, suurkiitos! 

Seuraavassa koetan lyhykäisesti esitellä käymiämme ravintoloita San Josessa. Joukkoon mahtuu myös yksi italialainen ravintola, Osteria Coppa, San Mateossa. 

Ravintola Mezcal tarjoaa meksikolaista ruokaa, tarkemmin ottaen Oaxacan alueen erikoisuuksia. Ravintola tuo itse maahan autenttisia raaka-aineita ja olutta.

Alkusnäkseinä otimme heinäsirkkoja, jotka olivat varsin mausteisia tapauksia. Näistä veijareista puuttui nyt siivet (joita aiemmin maistamissani sirkoissa oli), joten ikenet jäivät rauhaan siipitartunnalta.  

Maistoin myös tamaleskääröjä, mutta en ainakaan vielä vakuuttunut niiden herkullisuudesta. Mezcalissa pääsimme maistamaan monia mielenkiintoisia juttuja, mutta kyllä se paikka oli kerralla nähty. Joka annoksessa oli hurjasti tuorejuustoa, joka pidemmän päälle puudutti. Jukka sai myös heti ravintolan jälkeen kovasti ärhäkän allergiakohtauksen näppylöineen meille tuntemattomaksi jääneestä syystä, joka onneksi talttui lääkkeillä nopeasti. 

***

Lang Chau tarjoaa MSG-vapaata vietnamilaista kasvis- ja vegaaniruokaa. Kevätrullat olivat tosi freesejä! Pho keitto oli ihan ok, mutta soija"kana" pääsi yllättämään herkullisuudellaan.

***

  

Toinen meitä ihastuttanut vietnamilainen oli Beef Noodle #1. Pho oli täällä erityisen hyvää, liemi oli aivan uskomattoman syvän makuista. Pienempi soppakulhokoko oli hurjan suuri ja riitti taltuttamaan kovankin nälän. Lapset pitivät myös kovasti grillatusta possusta ja naudasta. Bahn mi:t olivat täällä kuivakkoja, niihin älkää sijoittako. Todella edullinen paikka mukavalla palvelulla. 

***

Black Bird Tavern ihan keskustassa hurmasi ennenkaikkea tunnelmallaan, käsityönä tehdyllä ruuallaan ja lähipuutarhayhteistyöllään. Jos olisi ollut enemmän voimaa, olisi ollut kiva jäädä kuuntelemaan illan livebändiä. Grillatut, miedot chilit olivat tosi hyviä, samoin sipseille tarkoitettu savustettu sipulidippi. Jukan ottama Rockfish oli myös mukavan raikas. Ihastuin täällä kovasti Soul Sister Pinot noiriin. 

 ***

Grub Shack oli mielenkiintoinen yhdistelmä aasialaista ja havaijilaista ruokaa amerikkalaisittain. Vai mitä sanotte hurjan maistuvasta hodarista, jonka nimi on KaluaDog sisältäen esimerkiksi kaluapossua, furikakea ja merilevää. Eipä omat CukuiTaconikaan varjoon jääneet kaluapossuineen ja chicharroineen. Tuhtia settiä kyllä! Kävimme täällä lounasaikaan ja satuimme paikalle onneksi juuri ennen pitkäksi kerääntynyttä jonoa. 

 ***

Loft bar and bistro  oli parhaimmillaan varmaan oman lautaseni kohdalla. Kampasimpukat oli kypsennetty ihan nappiin ja erilailla maustetut kasvikset olivat maukas lisä napakkoine suutuntumineen. Kapriskastikkeen pohja oli kummallinen. Ei nyt erityisen suositeltava jos ei vältettäväkään paikka. 

 ***

Honba Sushi Express tarjosi vähän kaikenmoista japanilaisen ruuan saralta. Sitä myöden me innostuimme ottamaan jos mitäkin. Sushit olivat tuoreita ja gyozat maukkaita. Parasta oli kuitenkin meikäläisittäin harvinainen herkku pehmytkuorirapu! Kana-udonkeiton liemi maistui kumman kalaisalta. 

California rollia piti tietysti maistaa kun huudeilla oltiin.

 Tonkatsu eli paneroitu possunleike oli Honbassa valtavan kokoinen ja hyvän mauinen.

***

 

Huippuhalpa, mutta hyvä meksikolainen La Costa löytyi Alum Rock Avenuelta. Koko perheen lounas juomia myöten maksoi veroineen 30 dollaria. Grillimäinen putiikki tarjosi muunmuassa ostereitakin, mutta niitä emme nyt ottaneet. Cheviche de camarones eli tostadan päältä tarjottu katkarapucheviche oli raikas. Jukan nachot Al pastorilla olivat erinomaisia. Maistoimme ensikertaa elämässämme meksikolaista juomaa horchataa. Jukka ja tyttö pitivät makeasta mausta tuumaten että melkein kuin joisi maitoon upotettuja keksejä. 

***

Cheesecake Factoryyn päädyimme shoppailureissun päätteeksi. Tarkoituksena oli syödä lounas ja päälle paikan ihanannäköisiä kakkuja, mutta vatsa ei vetänytkään kuin ensimmäisen aikeen. Jukan keitto oli yllättävän mausteinen. Minun kiinalaisessa kanasalaatissani oli hauskoja, rapsakan ilmavia riisinuudeleita. 

***

SanPedro Square Marketin Foodcourt aukio oli mainio paikka. Päädyimme sinne perjantaina, kun jazzmuusikot loihtivat ilmoille taitavasti musiikkia. 

Haimme Braylta Pulled pork leivät ja ribsejä saaden tällaisen tee se itse-pakkauksen. Coleslaw maistui sinihomejuustolla ollen näin ulkopuolella minun herkuistani. Revitty possu oli ihan hyvää, mutta ei millään muotoa erityistä.  

 

Lapset massuttivat menmään Bocca Lupon oikein pätevää margerita-pizzaa. 

Hauskaa tuossa foodcourtissa oli juuri se, että kaikki saivat hakea mieluista ruokaansa aukiota ympäröivistä putiikeista ja kokoontua sitten syömään yhdessä. 

***

Reissun viimeinen lounas mutusteltiin Man v Food-ohjelmastakin tutussa, perinteikkäässä Henry´s Hi Lifessa. 

Lihansyöjän paratiisissa kanat ja lihat grillattiin avotulella. 

Kana nyt ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta ribsit ja New York steak tosi hyviä. Lisukkeena olleen uuniperunan maustevoi oli tosi hyvää. Samoin erinomaisia olivat valkosipulileivät. 

***

Suosittelemme lämpimästi tutustumaan myös food truckien tarjontaan. Niistä lisää täällä.

Mielenkiintoisen donitsitarjonnan perässä suosittelemme suuntaamaan Psycho Donutsiin.

***

Yhtenä iltana ajelimme San Mateoon Osteria Coppaan hyvän italialaisen ruuan toivossa. Paikka mainostaa raaka-aineidensa ekologisuutta ja ruokiensa käsityötä. Tyttäremme toivetta risottoa ei ollut listalla lainkaan, mutta korvaavaa hyvää onneksi löytyi. Veal tonnatossa oli perinteisten kapriksien lisäksi myös varsiselleriä. Kokonaisuus toimi erinomaisesti. 

Uunipaahdettu mustekala oli uskomattoman hyvää tomaattisuudessaan.

Scialatielli oli minulle ihan uusi pastamuoto. Lättänä, neliöreunainen, paksuhko pasta maistui erinomaisesti tomaatin, munakoison ja ricotta salatan kanssa.

Osteria Coppa oli kyllä todella hyvä. Suosittelemme lämpimästi!

***

Reissun foodie-kierrosta San Franciscossa voi tirkistellä täällä. 

Kaikenmoista herkkua siis ollut! Amerikan saralta tulossa vielä myöhemmin menovinkkejä San Josen suunnalla.