tiistai 19. maaliskuuta 2013

Aina ei tahto riitä

Haluaisin kovasti tykätä munuaisista. Kuulostaisin paljon uskottavammalta gourmet-henkilöltä, jos pystyisin fiilistelemään munuaisten ihanalla rakenteella ja maulla. Kokeilin taas kerran maistaa noita palleroita, kun Jukka teki tosi herkullisennäköistä munuaiskastiketta. Mutta ei niin ei. Ne eivät vain uppoa. 

Jukka sen sijaan söi lautasensa ja minunkin tyhjäksi. Mies kiitteli etenkin sitä, että reseptissä munuaiset pilkottiin valmiiksi pienemmiksi suupaloiksi. Minäkin pidin kovasti kastikkeesta, jossa luonteikas sinappi kohtasi pehmeän kerman. 

KARITSANMUNUAISET KERMAISESSA SINAPPIKASTIKKEESSA
noin 4 annosta

öljyä paistamiseen
5 munuaispalleroa
2 salottisipulia silputtuna
1 tl voita
2 rkl calvadosta
4 rkl kuivaa valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
2 tl karkeaa sinappia
2 tl Dijon-sinappia
1 tl rakuunaa

Puhdista munuaispallerot. Revi kalvo irti, poista valkoinen rasva ja pilko munuaiset suupalan kokoisiksi. 

Kuumenna pannu. Laita siihen öljyä. Kuumenna öljy niin kuumaksi että se savuaa. Pane pannuun munuaispalat, mausta ne suolalla ja mustapippurilla. Ruskista kauttaaltaan noin 4 minuutin ajan. Munuaisten tulisi jäädä sisältä vaaleanpunerviksi. Kumoa munuaiset lävikköön valumaan. 

Kuullota samassa pannussa voissa salottisipulia matalalla lämmöllä muutama minuutti, kunnes sipulit ova pehmenneet. Nosta lämpöä ja lisää calvados. Anna kiehua kunnes jäljellä on puolet. Lisää viini ja keitä taas puoleen. Kaada pannuun kerma ja anna sen poreilla, kunnes kastike on saostunut hieman. Nosta pannu liedeltä ja vatkaa kastikkeeseen sinapit. Mausta rakuunalla.  Pane munuaiset takaisin pannuun ja kuumenna.  Lisää suolaa ja pippuria tarvitaessa. Tarjoa heti. 

12 kommenttia:

  1. Ihan uskottavalta gourmethenkilöltä kuulostat näinkin. Kastike vaikuttaa todella hyvältä - minunkin suosikkiosuuteni annoksesta ;-)

    VastaaPoista
  2. Ei riitä minullakaan tahto munuaisten suhteen, symppaan! Mutta kastike vaikuttaa herkulliselta. :)

    VastaaPoista
  3. jupp, noi munuaiset on vaikea asia. olen monesti yrittänyt syödä stek'n'kidney pieta englannissa mutten koskaan onnistunut syömään sitä. puoliso ei suostu syömään munuaista...itsekään en siitä tykkää, mutta ei kaikkea ole syötävä eikä niistä ole pidettävä. näin se vain on. mutta, makuihin voi totutella olikohan se nyt kymmene kertaa niin sitten on jo tottunut makuun vaikke välttämättä siitä vielä pidä, ja kaksikymmentä joulua kun on joka jouluaattona maistanut samoja ruokia joista ei pidä niitä lakaakin yhtäkkiä kaipaamaan jollei niitä ole tarjolla. inhosin pienenä savustettua ankeriasta mutta sitä pitä aina maistaa, kotoa esikoisen aikoihin pidin siitä jo paljon ja söin mielelläni ja nyt kun ankerias on uhanalainen en sitä syö ja kaipaan joka joulu!!!

    VastaaPoista
  4. Minusta voi aivan hyvin sanoa, ettei pidä jostain, kun kuitenkin on kokeillut, maistanut ja antanut mahdollisuuden :)

    VastaaPoista
  5. Herkkusuu: Mulle hämäläinen imellettty perunalaatikko otti aikansa, mutta olihan sitä syötävä kun Jukan mummu sitä joka kerta tarjosi piknik-paistin kanssa. Uskon että se oli parasta mitä hän tiesi tarjota eikä auttanut nirsoilla. Nykyään kyllä jo tykkään laatikosta, kun Jukka sitä jouluisin tekee. Silliäkin olen oppinut syömään joten ehkä jonain päivänä myös munuaisia?

    VastaaPoista
  6. Täällä tunnustautuu toinen munuaiskammoinen. Eikä erityisesti mitkään sisäelimet ole tähän mennessä vakuuttaneet maukkaudellaan, kunnes kohtasin luomulampaan maksaa. Kevyt paisto riitti ja NAM! Aivan ihanaa! Ja kun muistelen joskus ammoin tehtyä Skotlannin matkaa ja siellä syötyä haggisia, niin sekin oli herkkua. Ja tehty sisäelimistä. Eli taidan uskaltautua maistamaan muutakin. Ja kait ne munuaisetkin joskus löytää lautaselleni, jahka riittävä esivalmistelu (liotus yms.) tehdään huolella. Ja tuo kastike kuulosti oikein hienolta.
    Yritetään! T. Sanni

    VastaaPoista
  7. Munuaiset jäisi minutalkin lautasen reunalle, mutta kastikkeen söisin ilomielin :)

    VastaaPoista
  8. en ole kai aikuisena edes syönyt munuaisia koskaan mutta pikkunappulana äitin tekemä munuaiskeitto oli parasta, lähinnä sen takia kun siinä oli riisiä, se oli jännää

    VastaaPoista
  9. Noi munuaiset on hankalia sillä niiden pitäisi olla superhyperextra tuoreita että ne on hyvän makusia. Itse kyllä tykkään tuoreena mutta oikeastaan lampaan munuaiset maistuu parhaalta omaan makuuni. Siinä on se että jos ne haisee jo paketin aukaistessa voimakkaasti niin ei niitä mikään pelasta, ei liotus ym.
    Mutta todellakaan ne ei ole kakkien makuun eikä tarvitsekkaan olla :)
    Mari

    VastaaPoista
  10. Steak & Kidney-piessä ne meilläkin vielä menee, mutta eipä juuri muuten. Ei edes tuohon englantilaiseen. Toisaalta eipä noista sisäelimistä oikein maksan lisäksi kolahda mikään muukaan... :-/

    VastaaPoista
  11. Nyt on pakko kysyä näin ravintolatyöntekijänä... Ettekö te liottaneet niitä ollenkaan??

    VastaaPoista
  12. Kiitos vertaistuesta ja vinkeistä. Aion vielä treenata tätä makuvajetta itsessäni, ehkä jonain päivänä...

    aleksi mä muistan kun eka kerran maistoin riisiä, jo koululaisena. Musta ne oli kuin toukkia jotka ryömi toisiensa yli. Sittemmin olen oppinut tykkäämään riisistä.

    Dea liotuksessa tuntuu (googletuksen perusteella) olevan kaksi koulukuntaa. Toinen ei laske vettä lähellekään munuaisia ja toinen vannoo liotuksen nimeen. Lähteinä esmes rahola http://www.ruokasanastot.net/ ja keittotaito http://www.keittotaito.com/tietoa_sisaelimista.html. Keittokirjammekaan, jossa puhutaan munuaisten käsittelystä, eivät suositelleet liotusta. Ja vastatakseni kysymykseesi, emme liottaneet :).

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin