keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Sasor Restaurant & Winebar Tampereella


Kävin Tampereella. Illallispaikaksi valikoitui muutamaa päivää aiemmin Kauppalehden jutun perusteella bongattu Sasor Restaurant & Winebar, joka on avattu huhtikuun alussa. Jutun mukaan Sasor panostaa skandinaavisiin makuihin ja paikallisuuteen, sekös sopii minulle. Sasor nimen tarinaa en huomannut kysyä ravintolassa. Käynnin jälkeen ajattelin että vieressä on Sorsapuisto ja Sasor on tavut vaihtamalla sorsa. Toisaalta ravintoloitsija on Sari Sorri, jonka etunimen Sa ja sukunimen Sor muodostavat Sasor. Lieneekö kumpikaan arvaus oikein?

Aloitin iltani GT:llä, kuinkas muuten, joka on Sasorissa hiukan punertavansävyinen ja nimeltään Gin 'n' roses. G:ksi valitsin Helsinki Dry Ginin. Alkuun tuotiin leipää ja levitteeksi currymajoneesia ruokia odotellessa. Yllätyksekseni leipä ei ollut omaa tuotantoa vaan tamperelaisen italialaisleipomon leipää. Skandinaavisia makuja tarjoavassa ravintolassa italialaista leipää ja levitteenä currymajoa? No ei se mitään, josko jatko olisi lokaalia. 
Otin alkupalaksi lämminsavustettua siikaa, jossa oli marinoitua perunaa, kananmunaa, punasipulia, voisulaa, lämmintä riihiruisleipää. Kaunis ja varsin kesäinen annos. Voisula on aina mahtava juttu perunan ja kalan kanssa. Punasipulit olivat rapsakoita vaikkakin marinoituja. Tarjoilija kertoi että vinegretti pehmittää punasipulin, mutta oliiviöljyllä ja mausteilla marinoituna kuulemma ei sipuli pehmene. Pitää tutkia tätä myös kotona, sillä suutuntuman takia tämä oli erittäin kiva juttu. Halusin yhden viinin joka sopisi alku- ja pääruualle ja tarjoilijan suosituksesta se oli Gramona Gessamí 2014 Kataloniasta, Espanjasta. Tässä valkoviinissä oli jäännössokeria kuulemma 10g mutta hapokkuus vei makeuden tunteen. Minulle kuivien valkkareiden ystävälle yllättäen tämä ei ollut liian makea. Hyvin toimi siian kanssa. 
Pääruuaksi valitsin Naapurin maalaisbroileria, jossa oli Juustoportin Grand Reserve-vuohenmaitojuustoa, ohrattoa ja kermaista kastiketta. Tilasin annoksen oikeastaan vuohenmaitojuuston takia. Valitettavasti juusto hukkui annokseen. Jossain kohtaa uskoakseni maistoin juustoa, mutta en lopulta tunnistanut missä juusto lymyili. Tämä oli aika iso harmi. Kermakastike tuotiin erikseen pöytään ja se toi mukavaa lisämakua. Kuvassa ei ole kastiketta. Kasvisten kypsyys oli kohdillaan ja pyree (olisko ollut kurpitsaa) oli kiva lisä. En huomannut ilmoittaa punajuuriallergiaani ja onneksi annoksessa oli vain yksi punajuurisipsi, jonka jätin luonnollisesti syömättä. Annos oli tuhti ja kokonaisuutena maistuva, vaikkakin jäin kaipaamaan vuohenjuustoa. Gramona Gessamí sopi mainiosti broilerin kanssa. 
Jälkkäriksi otin salmiakin ystävänä Ja salmiakkia myös-annoksen, jossa oli vaniljalla maustettu kermavanukas, salmiakkisoosia ja vadelmaa. Salmiakkisoosi oli todella tuhti, josta iso plussa. Salmiakki sopi hienosti kermavanukkaan kanssa. Jälkiruokaviininä brachettoa, jonka kuplaisuus ja maku täydensivät kivasti jälkkäriä. 
Kokonaisuus oli maistuva. Tuhdit annokset, mielestäni hyvää bistrotyyliä. Annosesittelyt olivat kovin vaihtelevia ja joskus puuttuivat. Ei minulta niinkään, mutta yksin illastaessa kuulin mitä viereisessä pöydässä tapahtui. Naapurit kehuivat alkupalalistan simpukka-annosta, josta olisi heidän mukaansa aineksia pääruuaksikin annoskokoa kasvattamalla. Liemi oli kuulemma parasta maistamaansa. Vaikea sanoa maistamatta, mutta tuoksut lupasivat hyvää. Sijainti on Sasorilla hyvä ja ainekset ovat kohdillaan. Tarjoilijat olivat rentoja ja illallisesta jäi kaikelleen hyvä maku. Kolmen lajin illallinen juomineen maksoi 69,02 eur. 
Loppuun vielä kuva Tampereen Torni hotellin kattobaarista, josta on hienot näkymät kaupungille. 

Sasor Restaurant & Winebar
Yliopistonkatu 50
Tampere

7 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Tuo riihitetty ruis on yksi sellainen suomalainen ruokakokemus, jota pitäisi vaalia huolella. On nimittäin todellinen vaara siinä, että menetämme sen, ellei nuori polvi opettele työtapaa ja arvosta sitä.
Sen takia on hyvä, että pidämme positiivistä ääntä riihirukiista.
Niin, ja kiitos monipuolisesta, innoittavasta blogista.

Sirkku kirjoitti...

Tuo riihitetty ruis on yksi sellainen suomalainen ruokakokemus, jota pitäisi vaalia huolella. On nimittäin todellinen vaara siinä, että menetämme sen, ellei nuori polvi opettele työtapaa ja arvosta sitä.
Sen takia on hyvä, että pidämme positiivistä ääntä riihirukiista.
Niin, ja kiitos monipuolisesta, innoittavasta blogista.

Sirkku kirjoitti...

En tarkoituksellisesti yrittänyt painottaa sanottavaani - yksikin kerta olisi riittänyt.

Merituuli kirjoitti...

Kiitokset Sirkku kommenteista. Parempi tuplasti kuin ei lainkaan :). Olen samaa mieltä että tällaisia hienoja perinteitä pitäisi vaalia!

Emmi Nuorgam kirjoitti...

Mua jäi kiinnostamaan, että mikä italialaisleipomo Tampereella on? Mennyt multa ihan ohi!

Merituuli kirjoitti...

Laitoin Emmi kysymyksen ravintolaan. Palaan asiaan kun vastaavat.

Merituuli kirjoitti...

Minna Sasorista vastasi jo: "Leipämme tuli silloin pienestä leipomosta nimeltä La Pasticceria Italiana. Toistaiseksi leipämme on vaihtunut."

Blog Widget by LinkWithin