Ravintola Tuljak, Tallinna

Tämä Tallinnan yhdeksän tunnin päiväreissu lähti käyntiin, kun kahden ystävyksen äidit istuivat vieretysten tyttäriensä kevätjuhlassa ja kehuskelivat vapaillaan. Toinen sitten tuumasi lähtevänsä ehkä Tallinnaan ja kysyi lähtisikö se toinen mukaan. Heti siltä istumalta se toinen lupautui. Vasta matkan varattua tuli jutuksi se, mitä kumpikin päivältä odotti. Onneksi pläänäilyt olivat hyvinkin samansuuntaiset: juomaa, ruokaa ja kenkiä. 

 

Kenkäkauppoja kolusimmekin kiitettävän määrän löytämättä silti yhden ainuttakaan ostostapahtumaan vievää paria. Juomia siemailimme useammassakin paikassa. 

Suositteluun asti päätyi komeilla maisemilla varustettu, kauppakeskuksen katolla sijainnut Komeet. Täällä nautimme Aperol Spritzit auringonpaisteisessa loungetunnelmassa.

 

Niin ikään suositeltava drinkkipaikka on tunnelmaltaan hörhöiloinen Manna la Roosa Vanhan kaupungin reunamalla. Siellä seuralaiselleni sekoiteltiin todella tuhti juoma kolmesta rommista. Minulle maistui raikkaan makea Manna Sin Gin. 

Ruokailemaan takseilimme ravintolaan nimeltä Tuljak. Samoilla ravintoloitsijoilla on vielä hieman kauempana keskustasta erittäin kehuttu Noa (jossa olen käynyt pillittämässä) ja ravintola OKO Kaberneemessa. Odotukseni ravintolalta olivat kovat ja ne täyttyivät moninkertaisesti. 

Me aloitimme terassilounaan kuohuvilla. Jos gin & tonic on makuusi, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Tuljakin listalta löytyvää kanadalaista Ungavaa. Se on tällä hetkellä yksi lempigineistäni, enkä ole törmännyt siihen ravintoloissa ennen. 

Keittiötervehdyksenä saimme eteemme possua, jonka läskisyys ja maistuvaksi paistettu pinta saivat jo huokailemaan onnesta. Varsinkin kun päälle sipeli paahdetuilla sipuleilla ryyditettyä sinappia. Keittiötervehdykseen kuului myös mustaa leipää ja voita. 

Seuralaiseni otti alkupalana hyvin kesäisen makrillin, jossa yrttiset maut yhtyivät upeaan kastikkeeseen. 

Minä vein silti pidemmän korren alkupaloissa, sillä tilaamani tartar oli aivan jumalaisen hyvä. Esillepano rapsakoine leipineen syömäpuikkojen aukolla oli toimiva ja hauska. Klassiset lisukkeet löytyivät kulhon pohjalle pikkaraiseksi silputtuna, worcesterkastike majoneesia maustamassa. Oli melkeinpä sääli sotkea kauniisti esillelaitettuja aineksia yhteen, joskin silloin maku palkitsi upeudellaan. Toisella puolella pöytää meni tartaria maistaessa ihan kylmänväreet.

Pääruokani ilahdutti jälleen poikkeuksellisella asettelulla. Paksu, ihanan pehmeäksi kypsennetty mustekalan lonkero jakoi lautasen siististi. Parmesaanisten pinaatinlehtien alta löytyi juuri oikeankypsyistä risottoa. 

Iloisen ja paikkavalintaan tyytyväisen seuralaiseni lammas oli todella hyvää. Päällä koreili vihannestuhkalla mustaksi värjättyä parmesaania, joka sai kaiken maistumaan vielä paremmalta. 

Kaunis tiramisu mustikkaisena ja vaniljaisena hurmasi kaverini. 

Minä nautin pallonmuotoon leivotun, karamellikastikkeella täytetyn eclairin hymyssäsuin. Jäätelö oli minusta lautasella hiukan turha, vaikka hyvää olikin. 

Kaikki annokset olivat ison kokoisia, joten jälkiruokien loppuun asti syömisessä piti jo hiukan pinnistellä. Olimme kuitenkin reippaita ja söimme kaiken. 

  

Tuljakissa yhdistyy todella tyylikkäällä tavalla rentous ja se että kaikki on loppuun asti mietitty. Tämä koskee niin ruokaa kuin sisustustakin. Palvelu paikassa oli hymyilevää ja ystävällistä. 

Taksimatka ravintolaan ja ravintolasta maksoi vanhasta kaupungista 6-10 euroa, riippuen ruuhkasta. Kolmen ruokalajin päivällinen maksoi osaltani 59 euroa, josta ruokien osuus oli 36 euroa. Hinta-laatusuhde oli erinomainen! Tuljakin tulen muistamaan paitsi upeista makuyhdistelmistä, myös poikkeuksellisista esillepanoista. 

Suosittelen Tuljakia hyvin lämpimästi Tallinnan matkaajille!