Ravintola Rannahotel, Pärnu

Viimesyksynä teimme syyslomareissun Viroon, Pärnun kaupunkiin. Paitsi kylpylälillumista, reissu sisälsi myös herkullisisa ruoka- ja kahvilavierailuita. Yksi niistä oli illallinen nostalgiaa ja tyylikkyyttä uhkuvassa Rannahotellissa aivan hiekkarannan tuntumassa. 

Vuonna 1937 avattuun Rannahotellin ravintolaan astuessa meidät vastaanotti elegantti tunnelma. Se muodostui paitsi maltillisesta puheesta myös paikan sisustuksesta ja tarjoilijoiden tavasta palvella asiakasta. Ravintolan tunnelma oli hyvin erilainen verrattuna muihin käymiimme Pärnussa. Jälkiruokia syödessä elegantti taika särkyi, kun suomalaisperhe saapui rymistellen ja melkein huutaen salin keskelle pelaamaan sakkia kuuntelematta yhtään millä tavoin paikassa tulisi käyttäytyä. Onneksi vasta jälkiruuissa, sillä pidimme kaikki rauhallisesta tunnelmasta kovasti.

 

keittiöntervehdys

Rannahotellin keittiötä luotsaa Herkki Ruubel. Listalla oli paljon houkuttelevia annoksia, varsinkin pääruokien kohdalla. Me aikuiset nautimme kolmen ruokalajin illallisen, lapset jättivät alkupalat väliin. 

Tarjoilu paikassa oli todella ystävällistä. Hassua oli, että juomat tulivat aina vasta kun ruokalautaset jo olivat pöydässä. Ihmettelimme tätä, mutta jälkeenpäin mietin miksemme saaneet suutamme auki ja toivoneet että saisimme viinit ensin. 

Meidän poitsu piirtää aina ja koko ajan. 

Tässä alkupala-annos josta pidin kovasti: peuran paahtopaistia, kantarellimajoneesia, helmisipuleita, aronia-mustaherukkaviiniä lautasella kuutioina ja lasissa juomana.

Tässä molemmat lasten ruokavaihtoehdot jotka maistuivat muksuille hyvin. Hinta oli taas sen 5 euroa, mikä ilahdutti kovasti vähäruokaisten lasten vanhempia. 

 Ankanmaksa tarjottiin alkuun herkullisesti revityn briossin, puolukan ja vihreän omenan kanssa.

Väliin saimme tymäkkää suunraikastusta sesongissa olleen tyrnin makuisesti. 

Porsaanposkea, tuoreita kasviksia ja sahramivaniljakastiketta oli oivallisen maistuva annos. Vanilja ei pompannut liikaa esille, vaan toi hienostunuttamakua kokonaisuuteen.

Yhdistelmä hanhenfilee, maa-artisokka, peruna ja vadelmaviinikastike maistui sekä silmille että suulle. Tämän ruuan kanssa tarjoiltu viini meni loistavasti yksiin kastikkeen kanssa.

Luuydinpaahtovanukas tarjottiin hauskasti kyseessäolevasta luusta. Makuna luuydin tuli jälkiruuassa lähinnä suolaisuutena. Lautasella oli lisäksi ruskistetulla voilla höystettyä jäätelöä, valkosuklaata ja vadelmageeliä.

Minun jälkiruokani -kurpitsajäätelöä, hilloketta, kurpitsavaahtoa – oli aivan liian suuri. Maut olivat kyllä kivat.

Lasten jälkiruoassa oli hauska esillepano legopalikoineen. Legojäädykkeiden rakenne oli kuitenkin kummallinen, eivätkä ne maistuneet oikein kellekään. Suklaajäätelö kyllä hävisi nopeastikin lautaselta.

Lopuksi saimme vielä laskun kanssa erilaisia karkkeja. Myös lapset oli huomioitu näissä, mikä ilahdutti meidän vanhempien mieltä. 

Loppulaskummeoli 165 euroa, josta ruokien osuus oli noin 90 euroa. Pidimme hinta-laatusuhdetta hyvänä.