Italianreissuilla on ollut ihanaa nauttia oikeista kiviuunissa paistetuista pizzoista. Ovathan ne vallan toista kuin tavallisessa sähköuunissa tehdyt. Siispä menimme alakerran trattoriaan suurin toivein – kuten jo aiemmin kerroinkin - ja petyimme pahasti. Motkotettuamme tästä vuokraemännällemme hän kertoi mielenkiintoisen faktan. Venetsian saarella vallitsevien paloturvamääräysten vuoksi kiviuunit on kokonaan kielletty. Pizzanhimon voi kuitenkin tyydyttää läheisellä Lidon-saarella, jossa kiviuunit ovat sallittuja. Suuntaamme sinne siis retkelle joku päivä, emmekä harrasta pizzantilausyrityksiä enää Venetsiassa. Onneksi tarjolla on muutamaa muutakin ruokalajia.Aiemman postauksen kommentissa ehdittiin jo kysyä, kannattaako Venetsiassa nyt tehdä ollenkaan pizzaa kotona. Sanoisinpa että kannattaa, varsinkin jos asuu Pastapään kanssa. Hän pyöräyttää meinaten huippuhyvät pizzat, joita me koko perhe natustelemme mielellämme. Täällä myös raaka-aineet ovat hämmentävän hyviä ihan peruskaupasta ostettuna, saatikka sitten asiaan erikoistuneista puodeista. Gorgonzola-sinihomejuusto oli kermaisen pehmeää (eikä pistävän vahvan makuista kuten joskus), Buffala-mozzarella aivan eri maata kuin Suomessa käyttämämme pussimozzarellat, prosciutto ilmakuivattu kinkku juuri sopivan suolaisen maistuvaa ja miten se tomaattimurskakin maistuu eriltä? Voi olla että mauissa on myös fiilislisää, mutta mitäs tuosta – pääasia että maistuu!
Ensimmäisen kotikutoisen pizzan Pastis rullasi valmistaikinasta. Taikina oli todella rullattu käärölle ja asetettu muiden einesten joukkoon kylmätiskiin. Oli kyllä aika hyvää, täytyy myöntää!
Toisen pizzapohjan Pastis jo leipoi itse blogissammekin tutuksi tulleella ohjeella. Täällä Italiassa durumjauhot korvautuvat erittäin hienojakoisella doppio zero eli ”00” – jauhoilla.
Kaasu-uunimme lämpiää maksimissaan vain 240 asteeseen, kun kotona nyt lomapäiviään viettävä sähköuunimme kuumennetaan pizzoja kypsentäessä 300 asteeseen asti. Riittävän hyviä lättyjä on tullut kyllä tällä alhaisemmallakin astemäärällä.
Jälkkäriksi
maistui oikein hyvin kotikadun gelateriasta haettu suklaa- ja sitruunajäätelö, jonka mukaan kauppias vielä hymyssä suin sujautti pienen paperipussin. Pussukan sisältä löytyi karkkeja ja vohvelia. Tätä kutsutaan asiakaspalveluksi.Postauksen jälkkäriksi vielä kuvia sadetihkuiselta iltakävelyltämme.
Olipa tosiaankin yllättävää että teilläpäin ei saa kunnon pizzoja, mutta hyvä että Pastapää on niin taitava siinä asiassa ja raaka aineetkin ihan priima laatua:-)
VastaaPoistaOlipa tosiaankin hyvää palvelua kun karkkiakin tuli kaupan päälle!
Ihana lukea postejanne Venetsiasta, upeita kuvia myös, vaikka sadetta tihuttaakin! Pizzakokemus itsellä etelä-Italiasta oli, että kiviuuneja aletaan lämmittää vasta klo 19, eli kun lasten kanssa olisimme menneet pizzalle kuuden aikaan, meilletarjottiin vain ei oota.. Suomessa kun saa pizzaa vaikka aamukymmeneltä... Maassa maan tavalla! Ihanaa oloa teille sinne!!
VastaaPoistaYaelian: mekin olimme yllättyneitä, mutta onneksi tuli kertaheitolla selväksi ettei tarvitse käydä toisaalla kokeilemassa.
VastaaPoistaSalli: Lasten kanssa ruokailu täällä ravintolassa on haastavaa, kun aukaisevat monesti vasta puoli kahdeksan aikaan uudestaan päivätauon jälkeen. onneksi kotona pystyy kokkailemaan paikallisia raaka-aineita.
Juu, sadekaan ei täällä haittaa. eilen oli niiiiiin kaunista kun valot heijastuivat vetisistä kaduista.
t: Hyppis Pastiksen tunnuksilla
heips sinne, voi kuinka ihana nähdä näitä maisemia sieltä! Kaunista, niin kaunista! Kyllä se vaan niin on että raaka-aineet on aiiivan ihania sielläpäin maailmaa. Joskus menimme nimittäin turisteina piknikille näiden paikallisten kinkkujen, juustojen ja leipästen kanssa.. aah sitä ihanuutta.
VastaaPoistaHauska päästä kuvien kautta mukaan Venetsian arkeenne. Torikuvat olivat varsinkin ihania. Hyvä myös tietää tuo pitsavinkki, jos sinnepäin taas joskus sattuisi.
VastaaPoistaPitsoista puheenollen, aion ensi viikolla kokeilla tuota hyväksi havaitsemaanne reseptiä. Onko teillä ollut jotain kokemusta pitsakivestä? En muista, oliko tässä blogissa siitä ollut juttua, mutta joku siitä jossain ruokablogissa mainitsi. En vain muista, oliko se hankinnan arvoinen, kuulostaa siltä, jos toimii kuten luvataan.
Risulinna: kyllä todellakin jo tuoreet raaka-aineet saa veden kielelle! Ja hieno kaupunki tämä Venetsia todellakin.
VastaaPoistaRauna: meillä on kotona pitsakivi. Ohjeen mukaan riittää kun se on uunissa lämpenemässä n. 20 min ennen käyttöä. Tuntuu ettei se kivi silti ole ollut riittävän kuuma koskaan kun olemme sitä käyttäneet. Mutta kotona silti aina teemme tuolla kivellä, on se kuitenkin hiukan parempi kuin pelti. Mikään ei silti voita vanhaa kunnon leivinuunia!