Joulu saa tulla!

Jouluvalmistelumme alkavat olla hyvällä mallilla. Kinkku on jo hankittu, joulukoristeita ostettu ja nyt on torttuja varten luumumarmeladikin tehty.

Luumumarmeladin pääraaka-aineet noukimme äitini puusta ja sen juurelta -ihanan liloja pieniä palleroita. En lähtenyt poistamaan kiviä luumuista, vaan paseerasin eli pusersin hedelmät lävikön läpi. Näin kuoret ja kivet jäivät lävikköön ja tuloksena oli aivan sileä marmeladi.

Osaan marmeladista laitoin vielä konjakkilisän aikuisten torttuja varten. Viime joulusta opimme luumujen ja konjakin matsaavan erinomaisesti.

LUUMUMARMELADI

hiukan reilu 5 vauvanruokapurkillista

1 kg luumuja
½ dl vettä
1 purkki (330g) marmeladisokeria

Keitä huuhdeltuja luumuja vedessä kunnes pehmenevät ja kivet irtoavat hedelmälihasta. Puserra koko hoito lävikön läpi, niin että saat kattilaan kuoretonta ja kivetöntä marmeladiainesta. Lisää marmeladisokeri ja keitä kymmenisen minuuttia. Purkita hyvin pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin.

Otin satsista erilleen 2 dl marmeladia, jonka sekaan lisäsin 1 ruokalusikallisen konjakkia. Tämän purkitin sitten omanaan.

Joku syksy minä vielä askartelen kauniit etiketit ja päällystän kannet koreaksi...

Lasipurkit loppu - syksy on säilömisen aikaa

Tänä syksynä meillä on harrastettu säilömistä aikaisempaa runsaammassa mittakaavassa, sillä nyt meillä on miehenkorkuinen jääkaappi. Sinne mahtuu huomattavasti enemmän herkkuja kuin aiempaan kylmäsäilytyskalusteeseemme.

Puolukoita on metsät niin pullollaan, ettei marjojen joukosta malttaisi millään lähteä pois. Sukuloidessa muutamassa kyläpaikassa onkin lähdetty soffalla istuskelun sijasta metsään vaihtamaan kuulumisia, mikä on ollut ihan loistava juttu. Siinä marjasadon karttuessa on saanut ulkoilutettua lapset(kin) mielenkiintoisessa maastossa samalla kun on höpötelty niitä näitä.

Omenasatoa on kerätty isän pihasta. Siellä kauniit, vanhat puut notkuvat erilaisia omenoita. Jos sinulla muuten ei ole omppusukulaisia, toivottavasti toimiva tapa on liittyä vaikka Facebookin Omena pörssi ryhmään ja kuulostella josko joku tarjoaa omppojaan. Monellahan niitä on nyt yli oman tarpeen.

Omenat ovat säilööntyneet herkusti yhdessä puolukoiden kanssa marmeladiksi. Saimme tuota marmeladia viime vuonna isäni avovaimolta ja se toimi mukavasti niin suolaisen kuin makeankin kanssa. Olen myös tehnyt vähäsokerisempaa omenasosetta pakkaseen ja ihan tavallista hilloa. Mielessä siintää jo letut omppuhillolla tai vaniljajäätelö, jonka ylle on sötkötetty omenasosetta ja kaakaojauhetta.

Omenasäilönnän keittoaikaa huomattavasti lyhentävä keksintö on ollut soseuttaa noin vartin keittämisessä pehmentyneet kuorelliset omenalohkot sauvasekoittimella. ja ihan siinä keittokattilassa niin ei tulee lisää tiskiä. Olen lisännyt sokerin vasta soseutettujen omenoiden sekaan ja kuumentanut sitten kyseessäolevan sokerin vaatiman ajan. Perkaushomma myös helpottuu kun omppuja ei tarvitse kuoria. Hillon väristä tulee kauniin persikkainen. Uskoakseni vitamiinit säilyvät paremmin kun omppoja ei kuorita eikä keitetä kauaa.


Ompuista tulee myös ihanaa vispipuuroa, kun keittelee lohkoja ensin vedessä puolukoiden tapaan ja sihtaa sitten kuoret pois lisäten mannasuurimot näin syntyneen "mehun" joukkoon.


Puolukoista olen tehnyt survosta jääkaappiin, sillä Jukalla pitää olla AINA maksa- ja kaalilaatikon kanssa puolukkasurvosta, muuten on ateria pilalla. Punaisia helmiä on pakastettu myös ihan sellaisenaan. Talvella on sitten ihana pyöräytellä vaikkapa puolukkabasilikakakkuja tai hakea vinkkiä Herkku ja Koukku-blogin kommenteistakin puolukkaherkkuihin.

Aiemmin syksyllä säilöimme Kulinaarimurulan emännän loistavalla ohjeella avomaan kurkkuja. Valkosipuliset kurkut ovat hurrrjan hyviä maksamakkaraleivän yllä.

Tukholma oli jättemysigt, del 2/2

Kun lapset eivät ole reissussa mukana, tehdään kaikenmoista hurjaa. Niin kuin vaikka että käydään oluella ja siiderillä keskellä päivää ja hotellille raahaudutaan vasta iltakymmeneltä. Ihan hulvatonta. Yläkuvassa esimerkki ensimmäisestä.
Elämämme ensimmäinen livenä tavattu neulegraffitti. Aika hieno.

Seuraa valitusosuus:
Yritimme raahautua illalla aika kauas hotelliltamme syömään, mutta päivän talsimisesta väsyneet jalkamme päättivät toisin. Ei olisi pitänyt kuunnella niitä! Astuimme sisään tunnelmallisen oloiseen Tiramisu-ravintolaan, jonka pöydästä näimme kokin valmistamassa annoksia. Virhe numero kaksi.

Alkupalaksi tilaamamme bruschetta ja carpaccio olivat ihan ok, joskin jälkimmäisen artisokat yliöljyiset. Balsamicosuttaus lautasen reunalla voisi olla ihan kiva idea, jos sitä ei olisi käytetty jokaikiseen annokseen.

Jokaiseen pääruokaan lisättiin porkkanaraastesuiroja, jotka olivat kyllä mukavan raikas lisä sekä makunsa että ulkonäkönsä puolesta, mutta että joka ainoaan annokseen sisällöstä riippumatta...

Ylläoleva annos on se illan melkein pilannut homma. Se voi äkkiseltään näyttää hummeriliemeen upotetulta risotolta, mutta ei sitä ole. Näimme annoksen valmistelun, valitettavasti. Risotto otettiin pienestä annoskiposta, kumottiin lautaselle ja laitettiin (uskokaa tai älkää) mikroon! Siinä asiakkaiden nähden. Minulla on vakaa uskomus että se sulatettiin ja lämmitettiin, mutta vannomaan en mene. Valmis riisisötkö, sillä sitä se oikeasti oli, upotettiin ihan ok kastikkeeseen, joiden tryffelit olivat muruja siellä jossain, vaikka nimenomaan tiukkasin etukäteen ovatko ne sitten tuoreita. Maku ja rakenne oli jotain kauheaa. Nakkasin haarukan risottoon jolloin sain sen nostettua kokonaisena ilmaan. Maistettuani totesin "risoton" olevan niljakkaan tönkköä. Tarjoilija väitti että risoton kuuluu olla sellaista, kermaista. Meillä on siis tarjoilijattaren kanssa hiukan eri asia kermaisuudesta. Tilalle tarjottiin keitettyä sahramiriisiä, johon en todellakaan suostunut. Annos maksoi sentään noin 24 euroa. Sain eteeni toisen valitsemani annoksen ja pahoittelun virkaa teki lausahdus : "Olen pahoillani ettet pitänyt risotosta". Ette varmaan ylläty jos sanon ettemme ottaneet jälkiruokia.

Ilta ei onneksi mennyt pilalle, mutta tuonne emme suosittele suuntaamaan. Menkää ennemmin vaikka maistamaan Bagpipers Inn:n ribsejä ja lohkoja pubiin. Ne olivat sentään sitä mitä luvattiin, oikein hyviäkin vielä. Tuolla pubin kotikadulla Rörstrandgatanilla oli muuten muitakin mukavan näköisiä ruokapaikkoja ja kahviloita.

Hotellin aamupalalla erottui suht hyvä siemen- ja sillivalikoima, sekä saaristolaisleipätyyppinen tumma limppu. Erikoisuutena oli appelsiini-rosepippurimarinoitu silli, josta en osannut päättää oliko se hyvää vai ei. Muuten otos oli aika hyvää perussettiä, joskin hedelmävalikoima oli huono.

Tukholma tuntui olevan pullollaan konditorioita ja herkkukauppoja. Jo mainitun Östermalmshallenin lisäksi herkkuja löytyi mm. Chokladfabriken:stä ja Cajsa Warg kaupasta, jossa oli tarjolla paljon luomutuotteita. Molemmat putiikit sijaitsivat Restiernasgatanilla Södermalmissa. Ensinmainitusta mukaan lähti suklaata -kuinkas muuten- ja jälkimainitusta ylläkuvatut piparit. Baakelseissa maistui valkosuklaa, vaikkei sitä niissä ollut. Jos joku tunnistaa keksit, resepti otettaisiin ilomielin vastaan. Ainesosaluettelo ei ainakaan päätä huimaa, eri juttu onkin keksiä sitten se oikea seossuhde. Cajsa Wargin luota olisi löytynyt myös Viva Ciabattan Aleksin kehumaa Amedein suklaata, kuten myös Varlhonaa.

Myös keittiötarvikeliikkeitä löytyi hurjasti, hurjan ihaniakin. Niistä vaan ei löytynyt mitään meille, tällä kertaa. Olen ylpeä itsehillintäkyvystäni! Jos sinulta kuitenkin puuttuu keittiöstäsi vaikkapa satulinnamaisia kuivakakkuvuokia, valkoista posliinia, kekseliäitä magneetteja tai käsityönä tehtyjä keittiötarvikkeita, suuntaappa Kungsgatanille. Melkein Kungsgatanin nurkilta Vasagatanilta löytyy myös hieno liike Gordon Bleu, jossa löytöjä voi tehdä kuparipannuista leivontavälineisiin. Södermalmin Hornsgatan vaikutti myös hyvältä käsityönä tehtyjen astioiden ostopaikalta. Moni liike vain oli maanantaina siellä pyöriessämme kiinni. NK tavaratalosta löytyy uutta desingnia ja Iittalaakin.

Kaikelleen Tukholmasta jäi oikein leppoisa, mukava kuva. Palaamme sinne varmasti lasten kanssa, jolloin ohjelmassa on vähemmän taidenäyttelyitä ja kiireetöntä oloa, mutta varmasti runsaasti äksöniä ja Lindgreniä.

Olipahan ihana olla hetki kaksin <3.

Tukholma oli jättemysigt, del 1/2

Treffasimme Jukan kanssa Tukholmassa alkuviikosta. Lensimme sinne eri kaupungeista tavaten kentällä, joten hommassa oli hiukan maailmanmatkaajan fiilistä. Lapset jäivät hoitoon äitini luo hänen syntymäpäivänään.

Aloitimme visiitin suuntaamalla Östermalmin kauppahalliin. Paikka oli yllättävän pieni, mutta sitäkin ihanampi. Nappasimme lounaan jonon perusteella suosituimmasta paikasta Tysta Mari:sta. Emmekä pettyneet!

Jukan uuniperuna oli erittäin maukas katkarapupäällisensä ansiosta.

Oma turskani maistui hurjan hyvälle keitettyjen pottujen ja paistettujen leipäviipaleiden kanssa.

Vatsat täynnä kiertelimme hallia ihastellen erilaisia herkkuja. Keskellämöllöttävä oranssipilkkuinen kala ei näytä ihan viisaalta.


Oi nam! Esillepanokin on hieno.

Kaunista pakkaamista.

Edelleen kiittelen esillepanoa. Joskin tuotteet itsessäänkin olivat houkuttelevia.

Maustevoivalikoimaa

Hallissa oleilun jälkeen kävelimme Riddargatan neloseen kahvilaan nimeltä Sturekatten. Se myytiin meille Mondon matkaoppaassa näillä sanoin: "Sturekatten sijaitsee vanhan östermalmilaisen asuintalon toisessa kerroksessa. Hauska, persoonallinen kahvila on sisustettu viime vuosisadan vaihteen tyyliin. Täällä tuntuu siltä kuin olisi kahvilla isomummun luona---"

Ja sitä se oli. Mukava pysähdys ennen vilinän ja hälinän täyteistä kaupunkikävelyä.

Ruusukaalipasta

Tässä kuussa tuli ostettua komian kokoinen satsi ruusukaalia, jonka satoa tässäkin postauksessa korjataan. Edelleen yliyksinkertaisesti, KOTONA Arleenan innoittamana.

Myös Jytis on innostunut ruusukaaleista, ihanasti.

Ruusukaalipasta epäitalialaisittain maustettuna

öljyä
ruusukaalia
sipulia
soijakastiketta
(simpukka)pastaa
pecorino-juustoa

Huuhtele ruusukaalit hyvin. Puolita.
Kuori ja lohko sipuli.
Laita pannulle öljyä ja paahda ruusukaaleja ja sipulipaloja siinä pastan kiehumisen ajan.
Mausta paistinpannun seos lorauttamalla sekaan soijakastiketta.
Yhdistä pasta vihannesten kanssa.
Ripsi päälle raastettua pecorinoa (toimi parmesaania paremmin) ja nauti.

Blogitapaaminen ruualla, naurulla ja liian vähällä unella ryyditettynä

Luoksemme Nummelaan saapui eilen mukava sakki ruokabloggaajia: Jytis Herkusta ja Koukusta, ÄijäAri, Sorsanpaistajien pariskunta, Rauna Kannat katossa ja Kurpitsamoskan Mari. Ilta sisälsi paljon iloista naurua, ihania herkkuja ja levotonta juttua. Ilta jatkui aina aamuun asti viimeisten painuessa pehkuihin viiden jälkeen.
Alkuun tarjosimme spritzien kera Saloniemen "Tahdonvoima" vuohen goudaa ruusu- ja mustaherukkahillolla.
Ari väsäsi kauniit mätikurkut wasabimajoneesilla.

Illan aikana juotiin monenmoista vedestä sakeen, kallioimarrekossusta punkkuun, oluesta...

Marin tekemiä mainioita kumkvatteja. Vai vompatin kikkareita ;).

Celen paistamia cookieseja, joita oli tarjottu heidän tuoreessa muistissa olevissa häissäänkin. Jytis oli tehnyt kookospitoisia pipareita, joihin erityisesti poikamme kotiuduttuaan ihastui.

Jytiksen kokoama upea salaatti, johon neitokainen kokosi uunissa paahdettuja munakoisopaloja, tomaattia, aurinkotomaattia, mozzarellahelmiä, rucolaa ja muita salaatteja. Allergisia oireita saamattomat ripsivät koko komeuden ylle vielä paahdettuja pinjansiemeniä.

Grillin valmistuessa ehti hyvin kattaa pöytää...

Tässä kuvassa näkyy mm. mustaherukkasinappia ja Arin taikinana paikanpäälletuomaa leipää. Vartaissa grillattua seitania Marin tapaan ja sen takana lautasella Sorsanpaistajien maustamia harissawingsejä appelsiinilohkoilla.

Luomupossun sisäfile ja Raunan tuomat entrecotet kävivät grillissä mehevöitymässä. Rauna oli tehnyt lihojen lisäkkeeksi wasabivoitakin, jonka todettiin matsaavan myös seitanin kanssa. Yögrilliin kolmen aikoihin aseteltiin vielä Luomupossun ihanaa kasleria ja Wotkinssin makkaroita sekä nakkeja.

Arin perunainen kalapaistos, jota tuntui melko mahdottomalta tunkea enää mihinkään masun koloon. Niin hyvää kuin se olikin!

Jälkkäriksi mm. mustaherukkaista kinuski-jogurttikakkua ja jo edellämainittuja pikkuleipiä.

Syöpöttelyn lomassa ihmisistä blogien takana paljastui mielenkiintoisia asioita: yhdellä on tiivis yhteys itseensä Paaviin, toinen on ollut elämänsä rasvaisin Japanissa ja kolmas palvoo Robbieta. Joillakin on mukana omat puukot kylään tullessaan ja toiset roudaavat muassaan melkein kokonaisen kanalan syötäväksi. Ja haukkuvat toisten kattamaa aamiaista: "Paska tarjoilu."

Paitsin seurustelua ja herkuttelua, ilta sisälsi myös nakuilua saunomisen merkeissä.

Tänään meiltä heräsi joukko väsyneitä bloggaajia, jotka heidän omasta vapaasta tahdostaan heitin Jorviin.

Oikein paljon kiitoksia kaikille paikalle vääntäytyneille. Oli ihan superia!

Lämmin kiitos myös hyville lapsenvahdeille Espooseen, joiden ansiosta koko aikuistenriento onnistui!

Juustoinen jauhelihakastike Lapsuudenmaasta

Mennessäni Kumitätini luokse viikonloppukylään hän teki aina jauhelihakastiketta pikamakaroneilla ja Tuulamantorttua. Leivonnainen oli levännyt jääkaapin viileydessä pari päivää, joten siinä oli omanlaisensa, ihana maku, jota itse en koskaan saavuttanut. Lapsuudenperheessäni pellillinen Tuulamantorttua nimittäin hävisi suihin jo leipomispäivänä.

Jauhelihakastikkeen erikoisuus oli pikkuisiksi murusiksi paistettu jauheliha, pehmeän juustoinen, tomaattinenkin maku ja se, että kastike haarukoitiin napaan pikamakaronien kanssa. En tiedä löytyikö moisia edes kotipitäjämme kaupasta, mutta Turun kaupoissa niitä kyllä oli! Aterian erikoisuus oli myös sen sijoittaminen ruskeisiin savikippoihin lautasen sijasta.

Vieläkin muistan miten ihana oli istua pyöreän, valkoisen pöydään ääreen keittiön erkkeriin ja syödä rakkaan Kumitädin kanssa turisten viimeaikojen kuulumisia. Rakastin pikamakaronien suutuntumaa: irtonaisuutta ja puhdaspintaisuutta. Ikkunoiden takana humisi tumma metsä. "Saisiko tätä lisää?"

Tämän postauksen innoittajina oli paitsi Kuukauden ruokahaaste, myös Kumitätini Puolivuosisataspäivä. Paljon onnea rakas Tiina ja hauskoja juhlia!

Kumitädin ihana jauhelihakastike

noin kuudelle

500 g jauhelihaa

1 musta Koskenlaskija-sulatejuustopaketti

1 iso tai 2 pientä sipulia

vettä

3 tomaattia

ketsuppia

mustapippuria

suolaa

500 g pikamakaronia

Paista kattilassa tai padassa jauhelihaa ja pilkottuja sipuleita kunnes jauheliha menee ihan pieniksi murenoiksi. Lisää joukkoon nelisen desiä vettä, enemmänkin jos on tarpeen. Lisää pilkotut tomaatit, joista kannat on poistettu. Keittele hetki. Lisää sulatejuusto pilkottuna joukkoon. Anna juuston sulaa kastikkeen sekaan. Mausta ketsuppiturauksilla, suolalla ja pippurilla vähitellen maistellen. Ketsuppi tekee kastikkeeseen paitsi makua myös kauniimpaa väriä.

Laita vesi kiehumaan, mausta merisuolalla ja lisää pikamakaronit keittäen nelisen minuuttia.

Tärkeää: Älä sekoita edellämainittuja keskenään, vaan lado kulhomaiseen astiaan ensin pikamakaroneja ja päälle kastiketta. Jokainen ruokailija sekoittaa itse kastikkeen pikkuruisten makaronien sekaan.

Tuunattua tässä tätini ohjeessa on vain sulatejuuston plaadun muuttaminen. Miksi korjata loistavaa :)?

Vinkkejä keittiöön

Jos olet raskaana (tai muuten nopeasti lihonnut etkä ymmärrä rajojasi) älä kurkottele lieden yläpuolelta mitään, kun paistat kuumalla wokkipannulla ruokaa. Ellet sitten halua arpitatuointia vatsaan.

Laita aina pannukin kahvinkeittimeen kun alat keitellä sumppia. Etenkin jos pannussa ei ole tippalukkoa.

Kananmunatkin pystyy polttamaan pohjaan. Kattilaan jää ikuiset arvet kärventyneestä munankuoresta.

Jos siinä lukee että paista miedolla lämmöllä niin usko. Huviksesi.

Viiniä ei voi pakastaa, ainakaan lasipullossa. Se pullauttaa korkin pihalle ja aiheuttaa kauhean sotkun. Siivoa vasta hyvin jäätyneenä rapsuttamalla.

Tiskialtaaseen järjestetyt tiskit eivät kuitenkaan ole puhtaita vaikka olisivat siistimmän näiköisiä kuin läjä. Nekin on pestävä kolmen vuorokauden sisällä ruokailusta.

Tarkista juustot aina ennen tarjollepanoa. Ettei sitten käy niin että joku vieraistasi kommentoi homejuustona sellaista jonka ei kuuluisi homeessa olla.

Älä pistä keittiöliinaa kuumalle liedelle, äläkä varsinkaan jos liesituuletin on päällä. Älä myöskään työnnä patalappuja kaasuhellan liekkiin.

Jos ruokailemaan on tulossa 6 aikuista, ei ole tarpeen tehdä lihapullia kahdesta kilosta jauhelihaa. Vähempikin riittää.

Jos jollakin on lentänyt tehosekoittimesta alkuruuaksi suunnittelema sienikeitto seinille ja kaappien oviin, älä tule kysymään voiko ottaa kuvaa.

Siis ei kuvaa.

Yhdistetty leipomo-vihannes-hedelmä-kukka-lihakauppa

Jaa mikä? Jaa missä? No Nummelan tori, ihan Nummelan keskustassa.

Aivan loistava tapa aloittaa lauantai on kuljeskella kiireettömien, rupattelevien ihmisten seassa ihastellen vihannes- ja hedelmäkylläisyyttä, kalamyyjän kojua ja lihamyyjää. Paikalla on myös kirpparimyyjiä, kukkasetä ja mummoja leipomuksineen. Torisumpitkin voi hörppäistä leipomuksen kera ulkosalla.

Olemme ostaneet Hennolan leipomokojusta aivan loistavaa ruisleipää, ohraleipää ja perunalimppua. Leivät pysyvät hyvinä ainakin neljä päivää. Katsokaapa tätä etikettiä:

Tältä kuuluu leivän sisällön näyttääkin. Ei E-koodeja ja muuta hömppää. Ostamme leipää nyt tuotteet herkullisiksi todettuamme ison kasan ja pakastamme puolikkainakin viikon varrella nautittaviksi. Viimeksi mukaan lähti myös itseleivottuja karjalanpiirakoita.
Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat myös löytäneet tien kotiimme torikojuista, kuten kalat ja makkaratkin. Jukan himoitsema ryynäri oli tällä kertaa hevosenlihapitoista ja ryynit loistivat selvästi läsnäoloaan. Hyvää kuulemma oli! Makkarat ja nakit ovat jauhottomia ja nitriinittömiä. Kotimaisia omppuja oli ainakin seitsemää eri lajia, yhdessä kojussa.

Kaupasta haettiinkin sitten vain maitoa viikonloppua varten.

Poikamme pitää erityisesti siitä, että torille saa mennä potkulaudalla.

Kaalia wokissa

Nyt on kotimainen kaali halpaa. Ja hyvää! Kypsennysaikakin on suhteellisen nopea. Tämä kaaliruoka oli pienempänä poikamme superherkkua ja nyt yhtäkkiä jätkänpätkä ronklasikin vain porkkanat suuhunsa. Huoh! Loppuperhe sen sijaan natusteli syysruokaa hyvällä ruokahalulla.

Talvella nopeaan paistamiseen käy hyvin kiinankaali.

Wokissa paistaminen käy helposti sen suuren vetoisuuden vuoksi, mutta kattila tai pienemmässä mittakaavassa tehtynä kasarikin menettelee. Me pakastamme aina osan jättiannoksesta laiskan päivän varalle.

Nopeahko kaalipaistos

300 g jauhelihaa (meillä nyt tietysti luomupossua)

yksi (kerä)kaali pilkottuna

ainakin 5 porkkanaa kuorittuna ja ohueksi pilkottuna

pari sipulia pilkottuna

1 dl puuroutuvaa riisiä

kasvisfondia

mustapippuria

noin 3 dl vettä

siirappia noin 4 rkl

oreganoa

ripaus suolaa

lisäksi puolukka(omena)hilloa

Paista jauheliha ja sipulit wokissa. Lisää riisi ja paista edelleen pari minuuttia. Lisää porkkanat ja kaalit, fondi ja vesi. Kypsennä kannen alla välillä sekoitellen. Aikaa hommaan menee puolisen tuntia. Mausta lopuksi siirapilla, oreganolla ja suolalla.

Alla vielä kaaliruuan värit kauniin puhtaina, kun kypsennys kannen alla on vasta alkamassa.

Ja hei! Olettehan kaikki huomanneet kutsun

meille ensi lauantaina blogitapaamiseen! Lisäinfoa täältä. Jo ilmoittautuneille tiedoksi että Jukka juuri rustaa ajo-ohjeita ynnä muuta infoa lauantaista.

Kiva nähdä teitä kaikkia!

Lämpimästi tervetuloa!