Muistojen menu syntymäpäivillä

Sain synttärieni kunniaksi pöydän täyteen rakkaita ihmisiä viime viikonloppuna. Vietimme oikein leppoisan ja makoisan päivän yhdessä kippistäen, jutustellen ja nauraen. Vaikka lahjatkin olivat todella hienoja, minulle ehdottomasti tärkeintä oli saada ihmiset paikalle. 

Syntymäpäiviä suunnitellessa pyörittelin ajatuksia ravintolaruokailusta tai kokin kutsumisesta kotiin tekemään meille ruokaa. Sitten sain idean "muistojen ruokailusta", johon kuuluisi makumuistojani paikalla oleviin ihmisiin liittyen. Tästä muodostui ihan päähänpinttymä, eikä paluuta enää ollut. 

Ihanaa juhlia valmistellessa oli se, että vaikka edelleen asumme vesivahinkoremontin keskellä eivätkä kaikki paikat ole vielä tiptop, en saanut muodostettua siitä stressiä. En ole ikinä ollut mikään viimeisen päällä siivoushullu, mutta jossain vaiheessa elämää esimerkiksi kodinhoitohuoneen kaappi olohuoneessa olisi tuonut juhlien alla minulle näppylöitä ja hammastenkiristelyä. Ikä lunkiuttaa? Ihanaa oli myös se, miten me perheenä yhdessä siivosimme kodin kuntoon samalla kun teimme kokkailuvalmisteluja. Kun neljä ihmistä puuhasi, valmista tuli muutamassa tunnissa. 

Seitsemän ruokalajin menusta muodostui lopulta tosi kiva! Ei fiinistelevä, mutta fiilistelevä. Naureskelimme mieheni kanssa jälkeenpäin että harvan 40-vuotismenussa ainoa liha on jauheliha. Minun ja mieheni Jukan vanhemmilta, äidin siskolta ja perheeltäni oli menussa joko heistä muistuttava raaka-aine tai heiltä saatu resepti. Rennolla ranteella mentiin siis ruokalajienkin suhteen. Osa ruuista oli tehty jo etukäteen, mutta osa vain valmisteltu niin että kokkailin niitä sitten syömisen myötä valmiiksi. Jukka ja lapset auttoivat koko ajan kattamisessa ja astioiden korjaamisessa sekä juomien kaatamisessa. 

Menun aloitti proseccon kanssa nautittu pannuleipä, suupalakoossa. Tämä on poikamme bravuuri. Pannulla paahdettuun leipää tulee ketsuppia, juustoa ja palvikinkkua. "Oikea ääni paistaessa on rapeuden kannalta olennaista" ohjeistaa nuorimies. 

Seuraavana menulla oli paneroitu haukimureke ja rakuunaporkkanat. Hauki tulee Jukan isältä, sillä hänen luonaan järvestä nousee hyvin haukea jota nautiskellaan usein pyöryköinä. Rakuunaporkkanoita syödään taas Jukan äidin luona. Esillepano suirotettuna oli erilainen kuin mummon porkkanapalat. 

Oman isäni bravuuri on ollut jo vuosia hunajasavulohi, josta muistutti lautasella torilta ostettu lämminsavulohi. Sen kanssa haarukoitiin kallioimarteella maustettua maa-artisokkapyrettä sekä lehtikaali- ja mustavahakassipsejä. 

Äitini siskolla, kumitädilläni, vietin useita viikonloppuja lapsena. Hänet halusin ehdottomasti mukaan synttäripöydän ääreen. Kumitäti teki usein pitkään haudutettua jauheliha-sulatejuustoherkkua, joka syötiin savikipoista ihanan liukkaiden pikamaronien kanssa. Noita makaroneja sain vain kumitädilläni Turussa, kyläkaupassamme Lehtovirralla niitä ei ollut. 

Oma osuuteni menuun oli tattiliemeen tehty tattirisotto, sillä se liittyy vahvasti minun "kulinaristiseen heräämiseeni" ja on nyt yksinkertaisesti vaan tosi herkkua. 

Jukka teki menun ensimmäisen jälkiruuan, äidiltään oppimansa pannukakun. Sen kanssa nautiskeltiin minun oman äitini tuomaa mansikkahilloa. Äidiltä saamme aina itsekeiteltyjä mehuja ja hilloja, joiden marjat hän on kasvattunut siinä lapsuudenkotini pihassa jossa minäkin olen kasvanut kolmevuotiaasta ylöspäin. 

Menun päätti 11-vuotiaan tyttäremme leipoma suklaakakku, jonka ohjeen hän oli hakenut netistä. Tyttö halusi koristella täysin itse leipomansa kakun tomusokerilla ja minä ehdotin vielä orvokkia. Nuori nainen halusi ehdottomasti koota yksin jälkiruoka-annokset.

Tällaisia juhlia toivoisin lisää vielä monia. Jäi niin hyvä mieli.