Sitruunapippurinen hunajasavulohi

Rosmariini jo ehti kyselemään juhlissani tarjotun hunajasavulohen ohjetta. Tarkoitus kyllä on laittaa tänne ohjeet, kunhan keritään. Tuntuu vain olevan pienoista hoppua täälläpäin. Tässä nyt kuitenkin lohen ohje, kolmevuotiaan inspiroittavan Pastanjauhantaa-blogin kunniaksi.

Isäni hunajasavulohi on ihan huippuherkkua ja sujahtaa suihin ihan tuoreeltaan taikka sitten kylmänä. Juhlissani oli kolmisenkymmentä henkeä jolloin alkupaloiksi oli varattu neljä filettä. Enemmänkin olisi varmasti mennyt, mutta niinhän aina ;). Yksi file tuhoutuu helposti pääruokana tai ihan naposteltuna kyllä kahteenkin pekkaan, koettakaapa vaikka.

Lohimestari-Isäni Sitruunapippurinen Hunajasavulohi

lohta fileinä

paljon karkeaa merisuolaa

hunajaa

sitruunapippuria

(valkosipulia)

Laita lohifileet suolaantumaan pariksi tunniksi vilpoiseen. Suolaa saa olla reilusti!

Pyyhi suolat pois ja kuivaa kalafileet talouspaperilla.

Sivele kala lihapuolelta hunajalla, esimerkiksi pullasutia käyttäen. Hunajana voit käyttää joko "tavallista" jäykkää hunajaa hiukan mikrossa notkistettuna tai juoksevaa hunajaa.

Ripottele kalan päälle sitruunapippuria maun mukaan. Isäni käyttämässä sitruunapippurissa on ainakin reilusti suolaa mukana, mikä kannattaa pippuroidessa tietysti huomioida. Jotkut puristavat tässä kohtaa kuulemma tuoretta valkosipuliakin kalalle, mutta tästä isälläni ei ollut kokemusta.

Sitten vain savustuspöntöön kypsymään. Itselleni tuo savustuspönttö ei ole tuttu juttu, joten menin tietysti kysymään kuinka kauan kalaa sitten pöntössä pidetään. Isäni valisti minua, että pöntöt ovat niin erilaisia, ettei sopivaa aikaa voi sanoa. Se täytyy vain savustajan kokeilla. Miedolla lämmöllä kuitenkin mennään jottei kala kuivu.

Itse voisimme koittaa hommaa jolloinkin savustuspussissa, varsinkin kun olemme oppineet viime kerrasta...

Naamiaiskekkerit

Tulen pian siirtymään 30-vuotiaiden kastiin. Oli siis aika järjestää aikuisten synttärit kaveriporukan kesken. Juhlimme teemattomilla naamiaisilla, joten vieraita saapui sarvet päässä, letit ojossa ja karvat kondiksessa. Jotain vihiä voi saada ylläolevista kuvista, joissa muutamia vieraita.

Juhlien koristeena toimivat pilttipurkkiin asetellut marjaisat puolukanvarret. Punainen väri toistui lautasliinoissa ja pöydän keskelle asetelluissa kaitaliinoissa. Simppeliä ja kaunista, tykkään! Sytytimme pikkuliekit Iittalan punaisiin ja harmaisiin Kivi-tuikkuihin. Erityisen kauniina koristeina pidin oliiviveneisiin aseteltuja puolukanvarpuja, jotka koristivat tarjoilupöytää.

Kekkereiden oli tarkoitus olla juomapainotteiset kuitenkaan ruokaakaan unohtamatta. Juomana meillä oli jääteeboolia ja Kaaron kartanon boolia, erimerkkisiä oluita, viiniä sekä yksittäisiä pulloja viinakaapista. Myös limuja oli tarjolla.

Pääruuaksi valitsimme helposti valmisteltavan pastavuuan. Juhlistimme sitä hiukan lisäämällä osaan mozzarellaan, osaan Aurajuustoa. Koska pääruokamme oli näin arkinen, halusimme alkupaloista hienommat. Kun vanhempani ystävällisesti auttoivat omilla bravuureillaaan, saimme alkupaloiksi Pastapään tekemää saaristolaisleipää, Äitini tekemää piimäjuustoa ja Isäni savustamaa hunajalohta. Jälkiruuaksi kahvin ja teen kera söimme maailman helpointa suklaakakkua: keoksi järjestettyjä suukkoja suklaapalareunuksella.

Edellisenä päivänä paistettua maltaisen maistuvaa saaristolaisleipää

Äidin pehmeää piimäjuustoa

Isän sitruunapippuroitua hunajasavulohta

Maailman helpoin suklaakakku suukoista ja suklaapaloista

Ohjelmassa oli saunomista, tanssia, seurustelua ja Pastapään yllätyksenä tekemä video minusta ja perheestämme. Tunteet sitä katsellessa liikkuivat naurusta kyyneliin - eikä vähiten kuvavalintojen ansiosta, jotka aina eivät olleet sitä edustavinta minua ;).

Iltapalaksi tarjosimme itsepyöriteltyjä pieniä lihapullia ja kaupan perunasalaattia.

Nautin koko päivästä ja illasta täysin rinnoin. Vieraat tuntuivat ja kuuluivat myös viihtyneen.

Aamupalaksi yöksi jääneille oli varattu karjalanpiirakoita ja munavoita. Myös juhlista jääneet rippeet katettiin pöytään. Nämä huuhdottiin alas vahvalla kahvilla ja limsoilla.

Tässä vielä HUIPPU-UPEAT lahjani. Jos sinun on vaikea keksiä lahjaideaa, nappaapa hyviä vinkkejä tästä:

• shamppanjaa erityishetkeä varten
• herkkukori jossa lahjansaajan mielimakuja ehkä uudenlaisessa muodossa. Saamassani nautiskelukorissa oli Fazerin ohutta suklaata kolmena eri makuna, suklaanaamio, ylellistä kaakaojauhetta, lautasliinoja, keräämäni kahviastiaston kakkulautasia, kynttilöitä
• rahaa. Minulle kelpaa HYVIN, vaikka jotkut sanovat "tunteettomaksi". Setelit oli "korvamerkattu" itsensä hemmotteluun - toteutuu!
• lahjakortteja Stockmannille ja Sokokselle sekä Beliziaan - ihanaa!
• uusi reseptikirja italialaisessa hengessä
• kotimme värimaailmaan sointuvia kynttilöitä
• kolmikerroksinen tarjoiluastia täynnä- mitäs muuta kuin- suklaata!

SUURKIITOS
KAIKILLE UPEASTI PUKEUTUNEILLE IHANILLE YSTÄVILLE JA KAVEREILLE, JOTKA JUHLITTE KANSSAMME!
TEITTE ILLASTA UNOHTUMATTOMAN!

Vinkiksi vielä: täältä löytyy blogillinen juttua juhlimisesta Raunan tyyliin- Kannat kattoon!

Siskonmakkarapasta

Meillä lapset ovat pöhköinä siskonmakkaraan ja pastaan. Kun Soppakellarissa ymmärrettiin yhdistää nämä herkut, päätin minäkin kokeilla omaa versiotani. Osui ja upposi, niin lapsille kuin minullekin (Pastis söi töissä pakastimen uumenista sulatettuja ruokia).

4 siskonmakkaraa

1 iso sipuli

valkosipulinkynsiä maun mukaan, meillä 1 kpl

1 omena

salviaa tuoreena

pastaa, meillä penne

Laita pastavesi kiehumaan ja laita pastat aikanaan kiehuvaan veteen.

Kuullota pannulla silputut sipulit. Lisää joukkoon omenanpalat. Jos itsekin olet saanut ompot äitisi puusta, ei tarvitse kuoriakaan. Pusertele makkara-aines ulos kuorestaan pieniksi palloiksi. Mikä tässä voi muuten olla niin vaikeaa - aina tuntuu että palluroista tulee niin kovin kookkaita. Kypsentele makkaraa pannulla kymmenisen minuuttia välillä sekoitellen ettei tartu kiinni. Kun pallurat ovat valmiita, lisää salviaa maun mukaan. Tarkista makua vielä suolalla ja mustapippurilla. Yhdistä valutettuihin pastoihin.

Nauti omenan pirteästä mausta yhdistettynä herkkumakkaraan ja aina niin ihanaan salviaan!

*

Meillä on pihalla valtava salviapuska, jolle etsin lisää käyttöä. Lainasin kirjastosta Rita Kopp:n kirjan "Auringonpaistetta kielellä". Viisastuin taas hiukan, varsinkin yrtin käytöstä kuivattuna. Kopp huomauttaa meinaten, että salvian kitkerä aromi voi helposti pilata ruuan liiaksi käytettynä, joten varovaisuutta kuivatun kanssa.

Jo antiikin aikoina salvian hyväätekevinä vaikutuksina mainitaan ylenmääräisen hienerityksen väheneminen, kouristusten ja kurkkukivun lievittyminen kuten myös ruuansulatushäiriöiden lievittyminen ylensyönnin jälkeen. Nämä ominaisuudet perustuvat Kopp:n mukaan salvian lehdissä oleviin aineisiin, jotka todistetusti ehkäisevät tulehduksia, kiihdyttävät aineenvaihduntaa ja jopa aivotoimintaa.

Itse olemme käyttäneet salviaa pihvien ja kanan kanssa, katkarapupastaan, raparperilisäkkeeseen ja muutamiin muihin ruokiin yllämainitun siskonmakkarapastan lisäksi. Kurpitsarisottoon upposi salviaa mukavasti. Kopp mainitsee yleiseksi käyttökohteeksi padat, joihin salvia tuikataan esimerkiksi timjamin, rosmariinin ja laakerinlehden kanssa. Myös Saltimbocca romana on ansaitusti mainittu. Ohjeena Rita Kopp:n kirjassa on annettu umbrialainen hanhiraguu, joka kuulostaa ihan Sorsanpaistajan keittiön ruokalajilta ;) .

Rommiluumut

Saimme taannoin äidiltäni ja nyt vielä Pastapään isältä luumuja. Olemme syöneet niitä ihan sellaisenaan, jätskin kanssa ja leiponeet luumuista jälkiruokaa. Aina näitä herkkuja kuitenkin löytyi laatikosta. Niinpä päätimme säilöä luumuja.

Olen saanut tämän säilöntäohjeen aikanaan silloiselta esimieheltäni. En ole aiemmin kokeillut, joten lopputuloksesta en osaa vielä sanoa. Ei voine epäonnistua pahasti tai maistua kovinkaan huonolle?! Vähän itseäni mietityttää kun purkki jäi vajaaksi. Etikkasäilönnässä ainakin kehotetaan aina täyttämään purkki ääriään myöden jotteivat huonot bakteerit pääset jylläämään. Mietiskelimme yhdessä, pitäisikö tämä määrä alkoholia pöpöt kurissa.

5 dl rommia

1 kg luumuja

½ kg sokeria

Laita puolet rommista puhdistettuun lasiastiaan. Laita luumut ja sokeri päälle. Nopeastikirjoitettu resepti ei kertonut mitä luumun kiville tulee tehdä. Minä poistin kivet ja puolitin samalla siis luumut. Kaada päälle loppu rommi. Sulje tiiviillä kannella. Anna maustua useampi viikko. Kääntele astiaa välillä jotta sokeri ja alkoholi sekoittuvat.

Myös kmsu on säilönyt syksyn satoa rommiin.

Lisäys myöhemmin: Hyvää tuli! Söimme rommiluumuja aikuisten kesken mm. jouluna hyvän jäätelön kera. Nam!

Lettukestit

Lämpimästi tervetuloa

Lettukesteille

kotiimme Espooseen sunnuntaina 19.10 klo 15-18.

Luvassa poffertjes-lettusia, vohveleita ja tavallisia lettuja.

Juomana talon puolesta mehua, kahvia ja teetä.

Toivomme sinun tuovan mukanasi jotain herkullista päällistä letuille - suolaista tahi makeaa.

Ilmoitathan tulostasi kommentteihin ja sähköpostiin.

Mikäli sinulla on lapsia, ovat hekin tietysti tervetulleita!

Omamme pyörivät ainakin menossa mukana.

Kuulumisiin!

Terveisiä Varsovasta!

Pastapää lähti maanantaina Puolaan työmatkalle ja minä päätin ujuttaa itseni mukaan Varsovan osuudelle. Minä viivyin vain yhden yön, mutta Pastis tuli vasta eilen myöhään neljän yön keikaltaan.

Piipahduksemme tarkoitus oli viettää kiireetöntä, nautiskelevaa aikaa hyvän ruuan ja toistemme merkeissä. Tavoite saavutettiin ;).

Varsova oli mielenkiintoinen kaupunki. Rähjäisten, vielä pommituksen jälkiä kantavien rakennusten vierellä kohosi uusia kiiltäviä toimistorakennuksia. Kävelyteiden laatoitukset olivat pääosin vintinväntin, mutta puistossa istutukset upeasti laitettuna ja polut - hmm- asfaltoitu.

Vaikka yrittäisi keskittyä muuhun, historia pomppaa Varsovassa silmille joka kulmalta. Ehkä hyvä niin. Hotellimmekin sijaitsi keskellä toisen maailmansodanaikaista juutalaisghettoa. Oli aika ristiriitaista kävellä auringonpaisteessa shoppailemassa ja ulkona syömässä, kun mietti monien kurjaa kohtaloa samoilla nurkilla vain kuutisenkymmentä vuotta sitten... Yksi oman elämäni kuvaavimmista ja mieleenpainuvimmista patsaista oli Krasiński-aukiolle (Plac Krasińskich) sijoitettu suuri, Varsovan kansannousun 1944 muistomerkki. Tämä patsas sattui matkan varrelle lähtiessäni pois Uudestakaupungista.

Vanha kaupunki oli kaunis ja romanttinen paikka, kuten matkaoppaissa luvattiin. Vanhanoloinen korttelisto oli rakennettu toisen maailmansodan pommitusten ja tuhon jäljiltä uudestaan pikkutarkasti alkuperäistä jäljitellen.

Kävimme syömässä kuninkaanlinnaa vastapäätä ja jo korttelin päässä torilla päätimme hörppäistä jälkkärikahvit. Sitten olikin niin ähky olo ettei pitkään aikaan jaksanut ajatellakaan ruokaa (varmaan joo...).
Illastimme (lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, kerrankin!) Pastapään kanssa puolalaisittain Wierzbowa-kadulla mukavassa ravintolassa nimeltä Chlopskie jadlo. Ravintola oli itse asiassa ketju, mutta mielestämme oikein hyvä sellainen. "Lavastus" (sillä siltä se tuntui) ravintolassa oli oivallinen, tarjoilijapoika mukava ja ruoka herkullista ja kohtuuhintaista. Josko oli sitä paljonkin. (klikkaamalla kuvat suurenevat)

Saako tarjoilija silti kuittailla tähän tyyliin (kun ähkimme vatsat pullollaan että hyvää oli muttei millään jaksanut kaikkea): "Siinä olikin tosi paljon ruokaa!" "Te otittekin alkupalaksi pääruokaa." ;D Alkuruuiksi otimme sienikeittoa, jossa uiskenteli pastalastujakin, sekä pierogeita ja jälkkäriksi haarukoimme omenapiirakkaa ja paikallista juustokakkua sernikkiä (ei kuvia).

Pierogeita, paikallisia täytettyjä piirasia. Tässä täytteenä kaalia ja sieniä. Pastis tykkäsi, minä en.

Possua ja "dumblings"

Reissun paras ateria omalta kohdaltani maun ja ulkonäön puolesta oli Uudenkaupungin puolella nautittu simpukka-sahramipasta. Italianmakuja tarjoileva ravintola oli Freta-kadulla ja nimeltään Peroni. Sipulit oli leikattu ohuenohuiksi lastuiksi ja kypsennetty makeiksi niin että purutuntuma oli vielä jäljellä. Sipulit kruunasivat komeasti ylelliset simpukat ja keltaisen tagliatellen. Kun tähän vielä lisättiin lasi hyvää valkoviiniä, auringonpaiste, hyvältätuoksuva miestarjoilija ja kiireettömyys, oli nautinto taattu! (Valitettavasti kamera oli Pastapäällä, joka suuntasi jo aamusta töihinsä toiselle paikkakunnalle).

Yllättävää Varsovassa oli hintataso. Vaatteet olivat samanhintaisia kuin Suomessa, lelut jopa kalliimpia eikä ruokakaan mitään hirveän halpaa ollut. Toki ulkona syöminen nyt oli halvempaa kuin Suomessa, mutta missäpä se ei sitä olisi?

Loppuun vielä tiukka tietokilpakysymys: mikä on Varsovan halki virtaavan joen nimi? No tietysti Wisla! (Onko joku kuullut aiemmin?!)

Fransmannin pippurinen härkäruukku

Meille tulee joka syksy ruukkukausi, kun sienisato on korjattu. Ja muutenkin ruukku uuniperunan kanssa tuntuu sopivan pimeneviin syysiltoihin. Tämä liharuukku on saanut innoituksensa Fransmannin ravintolaketjun ruokakirjasta, mutta nyt sieninä on herkkutatteja herkkusienien sijaan ja lihan määrääkin on hiukan vähennetty. Sienistä sen verran että Vivi-Ann Sjögrenin mukaan 50g kuivattuja sieniä vastaa 500 g / 1 l tuoreita sieniä. Vastaavasti 1 dl murskattuja kuivattuja sieniä vastaa 1,5 l tuoreita sieniä.

Ruukkuun tarvitaan punaviinikastiketta. Se kannattaa valmistaa etukäteen tai hätätapauksessa käyttää valmiskastikkeita. Minä tein tällaisen perus punaviinikastikkeen, johon tuli

1 porkkana kuutioituina
1 punasipuli kuutioituna
3 dl punaviiniä
2 dl lihalientä
muutama katajanmarja
1 rosmariinin oksa
mustapippuria rouheena
roseepippureita
(suolaa)
1 rkl öljyä

Kuumenna öljy kattilassa ja paista hetki porkkanoita sekä sipulia. Kaada joukkoon loput aineet. Anna kiehua kokoon niin että saat noin 3 dl kastiketta. Siivilöi kastike.

Sitten itse ruukkuun tulee:

400 g naudanpaistia
n. 20 g kuivattuja herkkutatteja
pari sipulia
reilu rkl öljyä
0,5 dl punaviiniä
3 dl punaviinikastiketta
½ rkl pippurisekoitusta
1 dl ranskankermaa
suolaa

Leikkaa lihat noin 1 cm paksuisiksi suikaleiksi ja silppua sipulit. Ruskista lihat ja sipulit kuumassa öljyssä paistinpannussa ja nosta ainekset pataan. Huuhtele paistinpannu punaviinillä ja kaada huuhteluliemikin pataan. Lisää joukkoon punaviinikastike ja hauduta noin tunti tai kunnes liha on kypsynyt. Lisää pippurisekoitus sekä ranskankerma ja kuumenna. Tarkista maku ennen tarjoilua ja lisää tarvittaessa suolaa.

Laita nauta kavereineen henkilökohtaisiin tarjoiluastioihin, kaulitse päälle voitaikinaa ja lykkää uuniin kunnes voitaikina on ruskistunut. Tämä kansi tuo mukavaa makua ja ulkonäkökin kohenee.

Laita kokonaiset perunat kuorineen uuniin noin tunniksi 200 asteeseen. Monet käärivät perunansa uuniin mennessä folioon, mutta me emme. Kun potut ovat tulleet uunista, viillä päälle ristikko ja purista perunaa kokoonpäin, jolloin perunan lusikoiminen helpottuu. Perunat tarjotaan usein jonkun ranskankerma/kermaviilipohjaisen seoksen kanssa, mutta meillä menee ilmankin – hyvin!

Piimäpannacotta

Alkuviikosta nautiskelin piimäpannacottaa ystäväni kanssa MyIittala-illassa. Nimen kuultuani oli hyvinkin skeptinen reseptin toimivuuteen - eikö panna cotta nyt perustu siihen kermaisuuteen? Aiempi reseptimme ainakin viittaa kovasti siihen suuntaan. Vaan täytyi kyllä (taas) heittää epäilyväisyydet nurkkaan! Piimäpannacotta oli yhtälailla täyteläisen makuinen, eikä tässä piimäversiossa kitalakeen jää sellaista voista tunnetta. Valmistus oli hiukan erilainen, mutta kuitenkin simppeli. Suosittelemme tätäkin vaihtoehtoa, varsinkin jos yltiökermainen ei miellytä. Teimme hiukan muutoksia nesteen suhteen, jotta pärjättiin vain yhdellä kermapurkilla. Tärkeää on kuitenkin pitää nesteen suhde liivatteeseen samana, jotta hyytyminen tapahtuu (oikein). Sitruunankuoret korvasimme mehulla.

Tykkään panna cottasta jälkiruokana kovasti paitsi makunsa vuoksi, myös siksi että sen voi valmistella hyvissä ajoin etukäteen. Itse teemme jälkkärin hyytymään jo aamupäivällä, jos aiomme illalla nautiskella. Panna cottan lisukkeeksi/koristeeksi käy myös monenlaiset jutut marjoista esimerkiksi tervasiirappiin tai marjakastikkeisiin. Toki panna cotta pärjää jälkiruokana myös ihan pelkkänä itsenäänkin.

Meidän kulhokoollamme tästä määrästä saatiin jälkiruoka-annokset kuudelle

2,5 dl maitoa

110 g sokeria

hieman sitruunamehua

(2,5 dl piimää + 2,5 dl kermaa) TAI 3 dl piimää ja 2 dl kermaa

4 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta maito ja sokeri. Lisää joukkoon sitruunankuoret tai -mehu ja pehmenneet liivatelehdet. Anna jäähtyä ihan hetken ja lisää joukkoon piimä sekä kerma. Sekoita hyvin (ja siivilöi mikäli käytit sitruunankuoria). Kaada pieniin vuokiin tai laseihin hyytymään jääkaappiin. Koristele marjoilla juuri ennen pöytään laittamista.

Nautiskelumenu VI (200:s postaus!)

Siskoni ja äitini tulivat meille kylään ja jäävät hoitamaan lapsiamme kun huomenna suuntaamme ihan kahdestaan Varsovaan. Ihanaa...! Siitä sitten enemmän kun jotain kerrottavaa on, mutta ensin tähän herkulliseen luottoreseptiimme uutuusjälkkärillä.

Fransmannin pippurinen härkäruukku

Uuniperuna

*

Piimäpannacotta

Tämä oli kuulkaas 200:s postauksemme. Ruokabloggailumme alkoi maaliskuun viimeisinä päivinä. Meidät on otettu hienosti vastaan blogimaailmassa - kiitos siitä! Mukavia tuttavuuksia on jo ehtinyt tulla myös ihan livenäkin. Kokkailustakin on opittu yhtä ja toista. Uusia reseptejä on tullut kokeiltua kanssabloggaajilta hurjan monta. Sivuillamme on ollut sen verran vipinää, että on kiva jatkaa tästäkin eteenpäin.

Tervetuloa edelleen peremmälle keittiöömme!
Hyvää ruokahalua!

Maistuva blogitapaaminen

Palasimme juuri oikein maistuvasta blogitapaamisesta Helsingin ydinkeskustasta (vapauttamaan lapsenvahtimme). Oikein paljon kiitoksia Jennille ja Nirsolle upeista puitteista, Pastanjauhajille kutsusta ja kaikille mukavasta seurasta sekä namikkaista tarjoiluista (joista yläkuvassa vain suolaiset). Jäämme odottelemaan reseptejänne vesi kielellä...! Kiitokset tietysti myös hyville lapsenvahdeille aarteidemme kaitsemisesta.

Pieniä makupaloja siitä mitä pöydässä on kun hyvän ruuan ystävät kokoontuvat yhteiseen ruokapöytään

Itse veimme heti alkuun kuohuvan kanssa naposteltavaksi Kylmäsavuporoa rieskaan kiedottuna. Reseptin sain My Iittala-illasta viikolla. Pieniä muutoksia teimme ja näillä mentiin:

200 g kylmäsavuporon paistia (leikkelehyllystä)

1 dl smetanaa

1 dl ranskankermaa

(tai 2 dl smetanaa, mitä nyt kaapissa on)

5 rosmariinin oksaa riivittynä

ripaus sitruunamehua

mustapippuria ja suolaa

5 neliskulmaista rieskaa

Hienonna kylmäsavuporo. Vatkaa smetana hiukan pehmoisemmaksi käsin ja lisää poro. Hienonna rosmariini ja lisää sekin mausteiden kanssa smetanaan. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Levitä kelmua työlaudalle ja aseta siihen rieska. Levitä täytettä ohut kerros rieskalle, mutta jätä ylä- ja alareunaan muutama sentti ilman täytettä. Kääri tiukaksi rullaksi kääretostun tavoin. Kääri rulla kelmuun tiukaksi paketiksi. Anna olla jääkaapissa vähintään 4 tuntia. Ei kuulemma tykkää huonoa pakastamisestakaan. Poista kelmu ja leikkaa rullasta pieniä suupaloja.

Alkon täti suositteli meille pororieskojen kaveriksi tällaista espanjalaista Anna de Codorníu Brut Reserva kuohuviiniä. Hyvältä maistui ainakin omaan suuhun, vaikken yleensä kuivista kuohuviineistä niin välitäkään. Alkon täti kehui kuoharia pirteäksi, mutta täyteläiseksi, hieman pähkinäiseksi. Kuuntelin asiantuntevanoloista suosittelua pääkenossa ja totesin :"Ok. Annatko kaksi." Oma asiantuntemukseni ei siis viinienkään suhteen ole mitään huippuluokkaa, mutta onneksi aina voi kysyä neuvoa!

Seuraavaa tapaamista odotellessa...!