Kanarian tuliaiset ja messuvinkki

Olemme perinteisesti esitelleet blogissa tuliaisemmekin, joten täältä pesee Gran Kanarialta tuomamme jutut. (Jos ei muuten niin muistoksi itselle). Ihastuin kovasti kuivattujen paprikoiden ryppyiseen ulkonäköön ja upean syvään punaiseen. Nyt ne majailevat kotonamme lasipurkissa odottaen pataan tai muuhun pääsyä.

Paikallisten maustesekoituksien lisäksi satsasimme öljyä vailla valmiiseen Mojo Rojoon. Kyseistä soossia varten saimme jo ystävälliseltä Yaelianiltakin reseptin edellisen postauksen kommenteissa. Kolmen suklaan herkku naposteltiin viraiden kanssa glögin kera. Kaktusmarmeladia emme ole vielä ehtineet testaamaan.
Espanjalaisia punkkuja, valkkaria ja paikallista kuohujuomaa Cavaakin tuli ostettua. Kuten myös kanarialaista hunajarommia. Etikeetitön pullo on paikalliselta rouvalta tienvarresta ostettua bueno-bueno-viiniä.
Messuvinkkinä samaan syssyyn mainittakoon, että Nummelassa, uimahallin viereisellä Nummelanharjun koulukeskuksella on tänä viikonloppuna Naistenmessut. Tapahtuma oli ensivisiteeraajan mielestä yllättävän laaja, tarjontaa lähinnä erilaisista käsitöistä leivonnaisiin. Tein mm. upeita hopeakorulöytöjä! Ruokablogin ollessa kyseessä lienee sopivinta esitellä "leivonnaiset", jotka houkuttelevasta ulkonäöstään huolimatta ovat styroksia ja akryylimaalia. Toivottavasti joku pikkutyttö ja -poika joulunalla ilahtuvat moisista.

Paperinarusta virkatut lautasliinarenkaat tulevat takuulla kuulumaan Joulupöytäämme tänä vuonna. Ne oli tehnyt espoolainen Nina Oksa.

Messut ovat auki huomennakin, joten sinne siis, vaikka vain haistelemaan joulu"myyjäis"tunnelmaa tai vaikka syömään ja kaffettelemaan.

Saludos soleados de Gran Canarias! 2/2

Kanarianlomamme yhtenä päivänä näytti pahasti siltä että Inglesissä alkaa pilvittelemään. Ajattelimme käyttää päivän ajaa hurruttelemalla läpi vuoristoisen saaren vuokra-autoa kulkupelinä käyttäen.
Puerto Ricon ja muutaman muunkin rantakylän nähtyämme päädyimme odotetusti Puerto del Moganiin, jota kutsutaan myös Espanjan Venetsiaksi. No jaa, sanon minä. Kanavia kyllä oli, mutta Venetsian historiallisuutta uhkuva mystisyys puuttui täältä täysin ja juuri se minusta ON Venetsia. Kaunis paikka oli kuitenkin kukkaloistoineen, satamineen ja kanavineen.

Reissumme paras ateria syötiin myös täällä, ulkoapäin perusruokalalta näyttävässä Restaurante Varaderossa. Tilasimme suomennetulta listalta sitä sun tätä merenelävää, päätyen loistoateriaan. Tarjoilijamies oli meidän espanjantaitamattomuudesta ja hänen englanninosaamattomuudestaan huolimatta hyvin avulias ja ystävällinen! Näyttipä elekielellä miten ravuista saa parhaat palat ja mehut irti!

Cangrejos de Mogán eli Moganin rapuja edessään Lapas con salsa verde, joka meinaa maljakotiloita vihreällä kastikkeella. Ihanan makuista ja näyttävää!
Juuri passelisti grillattua mustekalaa Kanarian ryppypotuilla. Tuota mustekalaa olisi voinut syödä varmaan loputtomiin!

Lisäksi meille tuotiin taas maustekastikkeita, joista punainen Mojo Rojo oli aivan loistavaa!

JOS emme olisi napsineet jo napaa täyteen merenelukoita edellä mainitussa paikassa, Moganin vanhassa keskustassa sijaitseva La Bodequilla olisi saanut meistä varmasti asiakkaat. Vaikutuksen teki menun suuri juustovalikoima ja tapaksien kutsuminen ”slow food snackseiksi”. Menun loppuun oli huomautettu, että aterian saaminen voi kestää hieman kauemmin koska ateria valmistetaan juuri ennen tarjoilua. Bueno! Paikan sisustuskin oli ronskin houkutteleva.

Puerto del Moganista suuntasimme vuorille. Tiet olivat välillä vain hiukan pikkuautoamme leveämmät ja täytyy tunnustaa että minua monesti hirvitti. Vuorilta löytyi camping-alueita, hienoja maisemia ja pieniä kyliä. Autoillessamme pysähdyimme ostamaan tienvarressa myyvältä ystävälliseltä rouvalta hunajaa, Bueno-Bueno-viiniä ja hedelmiä. Emmepä olleetkaan ennen pakanneet kotimatkaa varten paikallisen tekemää kotiviiniä – mielenkiintoista maistaa tilaisuuden tullen.

Upea suklaamousse nautittiin ravintola Perdizissä melkeinpä saaren keskikohdassa Tejedassa. Ihanan samettista. Ruoka-annokset näyttivät myös houkuttelevilta ja paikka olikin täynnä paikallisia. Se on varma merkki hyvästä ravintolasta!
Automatkamme varrelle osuivat myös kyläjuhlat, jossa lapsemme ratsastivat Margerita-aasilla ja me aikuiset maistelimme paahdettuja pähkinöitä sekä juustoja.

Paitsi syömistä, autoilua, rantailua ja uima-altailua, lomamme sisälsi myös minigolfia, kameliratsastusta, kartingia, huvipuistoilua ja vierailua Villissä Lännessä. Lapset rakastivat erityisesti kiivetä dyyneille ja hyppiä sieltä alas pelkät uikkarit yllä pehmeään santaan. Nyt vain ihmetellään milloin kaikki se hiekka valuu ulos korvakäytävistä.

pst. Tuliaisraportti löytyy täältä

Saludos soleados de Gran Canarias! 1/2

... eli aurinkoiset ja lämpimät terveiset Gran Kanarialta, tarkemmin sanottuna sen eteläpuolelta Inglesistä. Nautiskelimme tuolla saarella männäviikon perheen kesken touhuten ja välillä ihan lilluen ja maaten vaan. Jotenkin loma tuntui taas loppuvan ihan kesken...

Kanarianmatkailu tuntuu jakavan ihmisiä melkoisesti. Jukka on ollut saarella usein lapsuudessaan ja halusi tutustuttaa meidät muutkin paikkaan. Me tykkäsimme kovasti paikan lämpimyydestä ja helppoudesta lasten kanssa. Parasta muksujen mielestä oli leikkiä aalloissa valtameren rannalla, mutta paljon muutakin touhuttavaa löytyi.

Ruokaelämyksiä emme paikalta suuremmin odottaneet, mutta niitäkin koimme! Suomenkieliset ruokalistat ja muut hiukan himmensivät ulkomaillaolofiilistä, mutta kun tuon tiesi jo mennessään, osasi asiaan suhtautua.

Tämä reissu oli syöminkien kanssa siitä poikkeuksellinen, että kokkailimme aika paljon myös itse. Lasten päiväunien vuoksi hotellille täytyi palata joka tapauksessa ja kun jälkikasvumme on alkanut ruuan suhteen hiukan nirsoilemaankin, oli kukkaron sisällön kannalta pelkästään järkevää toimia näin. Paistelimme ruokia puuttellisessa, mutta riittävässä keittiössä tyylillä helposti herkkua. Sardiinifileet houkuttelivat kokeilemaan ja paistoinkin niitä pannulla silakkafileiden tapaan. Ruodot olivat kotoista hopeakylkeämme kookkaampia, mutta silti syötävän pehmeitä. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat kalan "lihaisuudesta" ja pehmeästä mausta.

Iltaisin lasten mentyä unille nautiskelimme juustoja ja viiniä, yhtenä iltana serranoakin. Kuvassa tönöttävät juustot ovat molemmat espanjalaisia. Tissin muotoinen, miedonmakuinen juusto tottelee nimeä Tetilla. Nimi tarkoittaa Wikipedian mukaan pientä rintaa. Tummapintainen herkku oli jotakuinkin parmesaanin rakenteinen herkku, jonka luonteikkaasta, suolaisesta mausta pidimme kovasti. Tämä Queso Curado Mezcla oli sekoitus lampaan-, vuohen ja lehmänmaitoa. Jos tummaa kuorta eksyi mukaan, maku oli suoraansanottuna kamala, mutta ilman kuorta oikein maistuva.
Kanarialaiset ryppyperunat eli Papas arrugadas pääsivät maisteluun heti ensimmäisenä iltana. Suolaiset potut olivat mainio uusi tuttavuus, jota tulemme varmasti tekemään kotonakin. Ohjeistusta kokkailuun voi hakea vaikka Polkkikselta. Perunoiden kanssa tarjottiin erilaisia "kastikkeita", joista herkullisimmaksi meidän perheessämme rankattiin kauniin punainen, paprikapitoinen Mojo Rojo, joka maistui mausteisen miellyttävälle. Kuvassa lautasella makaa pottujen seurana pieniä kalmareita grillattuna.

Keskipaikkeilla lomaamme myös Jukan isä ilmestyi maisemiin avovaimonsa kanssa pakoon pimeää Pohjolaa. Papan toimiessa ansioituneesti lapsenvahtina me suuntasimme piffeille ravintola Las Brasas:iin melkein nurkan taakse mainiolta hotelliltamme. Meidän piti mennä toisaalle, mutta paikka ei ollutkaan auki maanantaisin, jolloin lapsemme olivat vahdittavina.

Las Brasas oli ihan ok. Tarjoilijoiden kiireisyys ärsytti, samoin turhanärhäkkä tuttavallisuus. Entrecote oli valtava, ja paistettu hyvin; pinta oli rapea, mutta sisus toivotun punainen. Kertakaikkisen hyvää. Jukan pippuripihvin kastike oli hyvää. Kaikki muu jotakuinkin keskivertoa.

Jälkkärit olivat upeita ulkonäöltään, mutta maku petti. Etenkin Jukka kritisoi valmiskermavaahdon keinotekoista makua. Minähän en kermavaahtoa syö.

Laskun kanssa pöytään tuli kanarialaiseen tyyliin makeaa ja oi niin hyvää hunajarommia. Tiesitkö muuten että Gran Kanarialla sijaitsee Euroopan vanhin rommitehdas?

Hedelmät paikanpäällä olivat ihania! Terassimme edustallakin kasvoi banaanipuu.

Guavaa maistoimme ensi kertaa ja yllätyimme sen mausta, joka muistutti jotakuinkin vadelman ja mansikan sekoitusta.

Papaija päätyi suuhumme myös ensikertaa. Aluksi hedelmä oli turhan kova, mutta puolen vuorokauden kuluttua avaamisesta jo syötävänpehmeä, melonimainen. Herkkua oli tämäkin, kuten myös upeanlilat luumut, mandariinit ja pienet banaanit!

Jätskitauko!

Sokerikuorrutetut mantelit

Joululahja-askartelut jatkuvat. Koe-erä makeita manteleita päätyi viemisiksi Nellelle ja Jukan isälle, uusi erä tehdään sitten myöhemmin. Olivat nämä kyllä kovasti maistuvaisia nameja ja mielestäni kiiltävine pintoineen kauniitakin. Sokerilla voi kuorruttaa toki muitakin pähkinöitä ja kokeilumme mukaan myös tavallinen siirappi toimii. Ja käsi sydämellä, tämä oli helppoa ja nopeaa.

Resepti löytyi kauniin tunnelmallisesta, rennon fiiliksen omaavasta Hannu Sarenströmin kirjasta "Talven juhlat" .

SOKERIKUORRUTETUT MANTELIT

3 rkl (vaaleaa) siirappia

1 ½ rkl sokeria

½ tl suolaa

200 g kokonaisia manteleita

Kuumenna uuni 175 asteiseksi.

Sekoita siirappi, sokeri ja suola paistinpannussa jonka voit laittaa uuniin. Anna seoksen kiehahtaa muutama minuutti. Sekoita mantelit sekaan ja laita pannu uunin keskiosaan vartiksi. Sekoita haarukalla kerran paiston aikana.

Kaada mantelit leivinpaperille. Ole varovainen ettet polta itseäsi! Erottele mantelit huolellisesti haarukalla irti toisistaan ja anna jäähtyä.

Maukkaita tapaamisia blogituttujen kanssa

Jos meikäfoodieilta kysytään mitä maistuvaan viikonloppuun kuuluu, on vastaus hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Yhdistettynä.

Tällainen viikonloppu meillä oli, potenssiin paljon.

Lauantaina suuntasimme koko perheen voimin kylään Nellen kotiin. Ihanat tuoksut vastaanottivat meidät uusien tuttavien luo. Ilta kului mukavasti ja ihan liian nopeasti upeiden makujen ja leppoisien juttujen äärellä. Meille tarjottiin herkkuja alkukeitosta briossien ja ankankoipien kautta jälkiruokakakkuun. Katsokaa ihmeessä tarkempia raportteja Siskot kokkaa blogista. Sunnuntaina kokoonnuimme muiden ruokainnostuneiden kera Prinsessakeittiön Veeran luo pikkujoulubrunssille. Oli pikkuisen vaikea hillitä itseään kun pöytään katettiin monenmoista hyvää ja kaunista. Kuohuviinin jälkeen pääsimme kiinni kaikkeen tähän:

Yllä Raunan tuomia perunalettusia lohella ja piparjuuritahnalla.
Mahtavia makkaroita karhusta, ja villisiasta fenkolilisäyksellä.
Me panostimme brunssiin tervasiirappigraavatun lohen ja näkkäreiden verran.

Punajuurihummusta Jytikseltä ja karpalohilloketta emännältä. Kaunista!

ÄijäArin ah niin juustoisa quiche.

Kaunista salaattia ala Unelias Anna.

Ihania juustoja sekä ranskalaista voita, jonka merisuolakiteet saivat voin maistumaan entistä paremmalta. Lisäksi laudalta löytyi siivutettuna upeita leipiä.
Jouluisenmakuisia luumumuffinsseja Jytiksen tyyliin.

Maituvia ruispipareita Muulin tapaan.

Rommiluumuisia torttuja Veeran tyyliin.

Ihanaa Guinnesskakkua kommentoija-Emman leipomana. Ohje täältä.

Fudge-paloja Sorsanpaistajilta. Heillä näitä kutsutaan kuulemma Övereiksi. Nimi selviää reseptin myötä, joka sisältää jotakuinkin sokeria ja pähkinöitä.

Näiden herkkujen ja monien naurujen jälkeen suuntasimme suoraan lastenvahtien, Jukan isän ja avovaimonsa luo. Sitä myöten päädyimme myös Joulupöytään. Vaikka vatsa sanoi oih ja voih eikä olisi luullut sinne mitään enää mahtuvan, oli pakko maistella vuoden ensimmäiset laatikot ja kinkut sekä vielä jälkkärikakut. Niin houkuttelevasti ne oli pantu esille tuoksumaan.

Iltapala ei jostain kumman syystä enää maistunut...

Ylellinen limousinpihvi

Kun naapurimme kaupitteli meille kimppatilausta Limousin-karjan lihasta, ei tarvinnut kauaa houkutella. Tilasimme suoraan kotiin kuljetettuna Rentton tilalta sisäfilettä ja jauhelihaa.

Lihojen mukaan Rentton pariskunta oli laittanut myös ohjeita raakakypsytykseen, asiaa Limousin-rodusta ja tilastaan Juupajoella. Oli mukavaa tietää, että kesäisin emolehmät käyskentelevät ulkoilmassa ja syövät talvisinkin pääosin kotoisia nurmi- ja viljatuotteita.

Vähärasvainen Limousinen sisäfile oli pihvilihana jotain ihan uskomatonta. Rakenne oli hyvin tiivis, mutta kuitenkin suussasulavan pehmeä. Tämä liha ei enempää mainospuheita tarvitse.

Jukka leikkasi sisäfileestä kuusi suht paksua, noin tuuman vahvuista pihviä...

... joista 4 sujahti heti pakkasen uumeniin kahden päätyessä pannulle.

LIMOUSINPIHVI

Kuumenna parilapannu todella kuumaksi.
Laita pannulle voi-öljyseosta.
Paista huoneenlämpöisiä pihvejä 2 minuutti per puoli saadaksesi kuvan kaltaisen roseen sisuksen.
Mausta lautasella Gourmet-sormisuolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.
Nauti hitaasti.

Siiliä lautasella

Raumalaistunut tuttuni Sami kehui jokin aika sitten pyydystäneensä ydinvoimalan katveesta nakkisiilejä. Piikeillään kävelevien otusten kiinnisaaminen on kuulemma kovaa hommaa, mutta onnistuu ketsupin avulla. Mies oli sitten keittänyt nämä eksoottiset otukset vedessä ja ruokkinut näin taas poikansa ja vaimonsa.

Koska meillä Nummelassa ei ydinvoimaloita ole, eikä siis myöskään mahdollisuutta metsästää nakkisiilejä, ne täytyi askarrella itse. Homma oli mukavaa ja joutuisaa tehdä.

Lapset kehuivat siilejä herkulliseksi. "Ihan kuin piirakkaa söisi", totesi 5-vuotias poikamme ehkä hiukan yllättävästikin.

Tarvitset nakkisiileihin nakkeja ja spagettia. Työnnä raa'at (puolitetut) spagetit nakin läpi toistaen riittävän monta kertaa.

Poitsun ottama kuva omasta nakkisiilistään.

Keitä piikikkäät otukset kiehuvassa vedessä spagettien vaatiman ajan. Kattilan tarvitsee olla aika iso, sillä siilit vievät melkoisesti tilaa ennen kuin raajat kypsyessään lötkistyvät.

Lapset suosivat lisäkkeenä ketsuppia, Jukka konjakkisinappia.