Ylenpalttista saaristoelämää

Hymyilyttää edelleen...Olemme nauttineet viimepäivät kaikilla aisteilla ylenpalttisen runsaasti suomalaisessa saaristomiljöössä auringon lämmittäessä hellesäteillään.

Saimme alkukeväästä kutsun Nellen ja miehensä mökille. Innostuimme kutsusta saman tien. Tuolloin emme vielä aavistaneet, että isäntäpari avioituisi juuri pari päivää ennen saarelle menoa. Näin onnellisesti kuitenkin tapahtui ja saarimenu oli sitämyöden valtavan runsas ja upea. Mukana kanssamme nauttimassa oli myös toinen kokkaava sisko Mimmu poikaystävänsä kera.

Tuore aviovaimo puuhasi siskonsa avustuksella keittiössä hurjan tehokkaana, niin että tiskarin rooli oli ainoa mihin uskalsi itseään ehdottaa. Ja katsokaahan mitä ihanuuksia nautittavaksemme loihdittiin! Pyydän anteeksi jos jotain unohtui. Kaikkea ihanaa oli vain niin paljon! Vaikka joka ruuan kohdalla sitä ei erikseen sanota, kaikki oli maku- ja näkönystyröitä kutkuttavaa, lyhyemmin sanottuna ihanaa. Ohjeita varmaan tulee Siskot kokkaa blogiin, aikanaan.

Vierailu alkoi pikkusyötävillä ja shampanjalla.
Vuohenjuustocrostineita vihrepippurisiirapissa haudutetulla raparperilla

Appenzeller-juusto ja kinuski oli hyvin positiivinen yllätys makuparina.

Pähkinäisiä tuulihattuja

Mäti-smetanaleipäsiä

Porkkana-serranosalaatti vuohenjuustolla tulee löytämään tiensä meidänkin keittöömme.

Jälkiruokaherkkuja

Illalla nautittiin kuohuvaista upeissa maisemissa, lämpimän kesäsään vielä helliessä meitä.

Yön jo hämärtyessä sisälle katettiin illallinen, johon kuului kokonaisena paistettu kotimainen naudan sisäfile, ananas-fenkolisalsaa, vaaleaa leipää ja hummusta. Jälkiruokana pöytään nostettiin kakku, jossa oli mm. limoncellossa marinoituja mansikoita ja zabaione-kuorrutus.

Lauantai alkoi brunssilla, potenssiin sata, ainakin. Empä muista olleeni tällaisessa pöydässä monesti, jestas. Italialaisia salamileikkeleitä, juustoja...

...uppomunia ja ruohosipulilla maustettua mousselinekastiketta...

...olueeseen tehtyä linssichorizopataa, siianmätitäytteisiä tuulihattuja, vastapaistettuja pähkinäisiä sämpylöitä, kahvia, neljää sorttia tuoremehua ja Tasmanialaista Jansz-kuohuviiniä. Oikeasti, kaikki tämä brunssilla.
Päivä vietettiin leppoisasti, niin että Nellekin pystyi rentoutumaan ja seurustelemaan kanssamme. Pelattiin korttia, juotiin riittävästi, kierrettiin mökin ympäristöä ihaillen välkkyvää vettä, oltiin vaan ja nautittiin.
Jukka lanseerasi uuden "lunneri"-käsitteen. Koska vatsamme oli pinkarallaan vielä pitkään brunssin jäljiltä, söimme "lunchin" likempänä "dinneri"aikaa - nautimme siis "lunnerin". Värikkään kaunis pöytä katettiin rantamaisemaan, roseviineineen kaikkineen. Tarjolla oli herkkuleipiä, joiden ylle kokosimme edellisillalliselta jääneitä ruokia.

munakoisolisäke (jonka ohjetta odotan itsekin kovasti)

grillattua, limellä maustettua naudan sisäfilettä

ananas-fenkolisalsaa

keitettyjä, upeanliloja- ja makuisia punasipuleita

Jälkiruuaksi raparperisiirapilla maustettua kuohuvaista.

Myös valkoviiniä oli tarjolla.

Lauantain illallinen sisälsi kokonaisena grillattuja, tuoreita valkosipuleita. Eivätkö he olekin rustiikkisen kauniita?

Runsasöljyiset, uunissa kypsytetyt suolapotut olivat hurjan hyviä. Minä ronkin myös sieluni kyllyydestä pellille jääneitä, ruskistuneen paahtuneita valkosipulinpaloja - ihanaa!

Tuore aviomies grillasi vaimonsa hyvillä ohjeilla lampaanjalan upeaksi ruuaksi! Punaviinimarinointi ja kahvi-balsamicovalelu toimivat, sen voitte uskoa!

Sunnuntaiaamu (tai päivän puolta se melkein taisi olla) ei jäänyt yhtään lauantaisesta. Tarjolla oli taas vaikka mitä, mm. perunamunakasta.

Jättäessämme mökin kylpemään toukokuiseen helleaurinkoon mieli oli kevyt kaiken nautiskelun jälkeen. Tuhannesti kiitoksia "Perfect Housewife", isäntä itte ja Mimmu miehineen. Meillä oli aivan huippu viikonloppu!

Toivottavasti voimme tarjota jonain päivänä jotain takaisin, vaikka samanmoiseen emme millään yllä.

Lausuttakoon vielä onnittelut tuoreelle avioparille, Juicen sanoin (Musta aurinko nousee):

"---Minä rakastan sinua.

Sinä rakastat minua.

Ja sinä hymyilet ja katsot noin,

viet minut aamuun uuteen

kuin kesän ensimmäiseen sateeseen.

Sinun sieluusi kiinni päästä voin,

viet meidät tulevaisuuteen---"

Mustajuuri-perunagratiini

Mustajuuri toistui Äitienpäivän menussa keiton jälkeen myös pääruuassa. Ankan kaveriksi päädyin tekemään mustajuuri-perunagratiinia, kun Ylen Kotikokit sivustolta löytyi mukavalta tuntuva ohje. Vielä kun lisää juhlan kunniaksi lorauksen konjakkia, tarvitaan:

600 g perunoita kuorittuna ja viipaloituna 1 sentin paksuisiksi viipaleiksi
500 g mustajuurta
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
125 g parmesaanijuustoa raasteena
1,5 dl maitoa
2dl kermaa
Loraus konjakkia
suolaa, mustapippuria

Paloittele perunat, sipulit sekä raasta juusto. Huuhtele ja kuori mustajuuret. Pane ne kuorimisen jälkeen heti kylmään (sitruuna)veteen etteivät ne tummu. Sekoita paloittelemasi mustajuuret, perunat, sipulit ja suurin osa juustosta keskenään uunivuokaan tai pieniin ruukkuihin kuten minä tein. Mausta seosta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita keskenään maito ja kerma, lisää nesteeseen vielä hiukan suolaa. Kaada seos vuokiin ainesten päälle.Ripottele pinnalle loput juustoraasteet ja kypsennä 180-asteisessa uunissa n. 60 minuuttia.

Mustajuuri on mukavaa vaihtelua, suosittelen.

Täydellistä ankkaa

Kauppalehti Optiossa on pitkään ollut Reseptitesti –niminen palsta, jossa toimittaja kokeilee jonkin keittokirjan reseptiä. Lehdessä on aina myös kuva alkuperäisessä lähteessä olleesta ruuasta sekä toimittajan tekemä versio. Joskus kuvavertailu on aika mielenkiintoinen, kun esimerkiksi kastikkeiden väri ei ole sinne päinkään samanlainen, vaikka ruoka on tehty samalla ohjeella. Vastaavaan on varmasti moni kotikokki törmännyt, minä ainakin.

Taannoin oli Reseptitestissä "John Torode’s Chicken and Other Birds" -teos, ja testin otsikko oli kuten tämän postauksen: Täydellistä ankkaa. Toimittaja kertoo, että Toroden ohjeella ankanrinnasta tulee rapeakuorinen, suussa sulava pinkki herkku. Salaisuutena on kylmä paistinpannu, eikä mitään lisättyä rasvaa pannuun. Tarvitaan siis yksi ankanrinta ruokailijaa kohden. Tee nahkapuoleen viiltoja, mutta älä leikkaa lihaan asti. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita rinnat kylmälle pannulle. Siis ankanrinnat. Laita levy noin puoliteholle ja paistele kymmenisen minuuttia. Ohjeen mukaan ”kun nahka alkaa tummua fileiden ympäriltä ja pannulla on 1-2 sentin kerros sulanutta ankanrasvaa, mausta lihapuoli suolalla ja pippurilla, käännä ja paistele noin 2 minuuttia. Laita lämpö lopuksi täysille ja paistele noin kaksi minuuttia”. Meillä liha meni hiukan liian kypsäksi. Varmaan noin kahdeksan minuuttia olisi riittänyt, jotta liha olisi ollut hiukan punertavampi. Anna fileiden vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Lihan pinta oli mukavan rapsakka ja liha pehmeää, joskin hiukan liian kypsää kuten totesin. Ei siis ihan täydellistä ankkaa.

Mustajuurikeitto

Jostain syystä tämän äitienpäivän juttu oli mustajuuri. Jostain syystä myös Äitienpäivän alkupalana on aina keittoa, kun katselin aiempia menuitamme. Nyt oli siis tehtävä mustajuurikeittoa. Löysin muutaman ohjeen googlaamalla, joita yhdistelemällä päädyin seuraaviin raaka-aineisiin.

MUSTAJUURIKEITTO

500 g mustajuurta
2 pientä perunaa
1 purjo
1 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
2 dl kermaa
hiukan valkopippuria
suolaa
loraus konjakkia
koristeluun ketunleipiä (persilja tai basilikanlehdetkin käy)

Kuori ja paloittele mustajuuret. Laita mustajuuret sitruunalla (tai limeellä) maustettuun veteen, koska juuret tummuvat helposti. Pilko purjo ja perunat. Kuumenna reilu nokare voita kattilassa ja kuullota mustajuurta, purjoa ja perunaa hiukan. Lisää kasvisliemi ja valkoviini. Keittele, kunnes kaikki raaka-aineet ovat pehmenneet soseutuskuntoon. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma keittoon ja lorauta mukaan tilkka konjakkia. Kiehauta. Mausta keitto valkopippurilla ja suolalla.

Tarjoile keitto lämpimänä hyvän leivän kanssa. Meillä leipänä oli saaristolaisleipää.

Keiton päälle kannattaa laittaa koristeeksi jotain vihreää, esimerkiksi ketunleipiä, persiljaa tai basilikaa.

Äitienpäivähemmottelua

Aamulla alakerrasta kuului ääniä: "Minä siirrän tuolin tähän!", "Saako isi auttaa?", "Minä laitan pekonit", "Minä en halua croissanttiini juustoa". Metakkaa, sillä supatusta se ei ollut, oli hauska kuunnella vällyjen välistä ja teeskennellä nukkuvaa. Miksiköhän ne suristavat sähkövatkaimella? Sekin selvisi kun aamupala kannettiin sänkyyn. Olivat kaiken kukkuraksi paistaneet vohveleita ja tarjosivat ne Äitini tekemän mansikkahillon kera. Muuten aamiainen koostettiin ruisleivistä juustolla, paistetuista pekonista ja kananmunista, suklaasta, croissanteista ja kahvista. Tämän yltäkylläisyyden lisäksi sain poikani päiväkodissa tekemät lasinaluset, tyttäreni omassa ryhmässään taiteileman paperikukan ja alusvaatelahjakortin. Ja kaksi korttia joissa luki rakkaudesta. Mitä muuta voi äiti toivoa?

Superaamupalan jälkeen pyöräilimme koko sakki tihkusateessa hakemaan valkovuokkoja lähimetsästä. Tästä yhteisestä poimintaretkestä on tullut jo perinne, vaikka metsä onkin vaihtunut. Samalla reissulla mukaan tarttui myös ketunleipiä.
Lounaaksi haarukoitiin pastaa, jonka jälkeen päiväunet maistuivatkin perheemme kahdelle nuorimmalle.

Isä oli varannut meille läheiseltä keilahallilta radan, jossa kävimmekin viettämässä mukavan tunnin. Perhe ei antanut lainkaan armoa - äidin oli tyytyminen huonoimpiin pisteisiin.
Äitienpäivämenu oli taas niin upea että oksat pois. Mustajuuri hallitsi menun suolaista osiota. Jälkiruoka loisti samoja värejä kuin valkovuokot, joskin eri sävyissä.

alkuun

mustajuurikeitto ketunleivillä koristeltuna

saaristolaisleipä suolaisella voilla

pääruuaksi

mustajuurigratiini

paistettua ankanrintaa

jälkiruuaksi kahvin kera

limejuustokakku

Perheestään ikionnellinen ja kiitollinen äiti kiittää tästä(kin) päivästä!

Ohjeita menun ruokiin naputtelemme lähitulevaisuudessa.

Parsa

Parsa pomppii silmille nyt joka kulman takaa. Eikä syyttä, onhan parsa sesongin herkku.

Vaikka kaikenmoista, tosi hyvääkin on kokeiltu, on parsa silti meidän makuumme parasta näin:

Kuori vihreä parsa jos siltä tuntuu ja katkaise puiseva pää.

Ihaile käpymäisten nuppujen kauneutta.
Höyrytä tai keitä vain pari minuuttia.
Monesti kaksi tai kolme minuuttia on juuri passeli

kun halutaan saada rapsakankypsä lopputulos.

Laita lautaselle.

Vuole ylle muutama pieni voinokare,
jotka ihanasti sulavat parsan ylle.

Ripsi vielä suolakukkia.

Nauti.

Äidille lahjaksi menu

Minä olen saanut männävuosina aivan ihania lahjoja perheeltäni äitienpäivänä, kuten vaikkapa omakätisesti poimittuja ja ojennettuja valkovuokkokimppuja. Päivään on monesti kuulunut myös äidille mieluisaa ohjelmaa koko perheen kesken. Tällaisia ovat olleet vaikkapa kirpparikäynnit tai hidas, nautiskeleva kävely aurinkoisella Esplanadilla.

Parhain osuus päivästä kuitenkin on aina Jukan yllätyksenä suunnittelema ja toteuttama juhla-ateria. Jos vielä mietit omaasi, nappaappa näistä vinkkiä:

Äitienpäivämenu 2009

Keväinen parsakeitto ja hunaja-voipaistetut sienet

Juustogratinoidut parsat

Naudan sisäfileepihvi

Lapsille lihapullat ja perunaa, porkkanaa, kermakastike

Lämmin suklaakohokas

Äitienpäivämenu 2008

Latva-artisokka ja kuohkea sitruunakastike

Naudanpaisti ja kastike Välimäen tapaan
Bataatti-perunasose
Peruna-valkosipulipyree

Kinuskikakku, kahvi

Tai ehkä joku muu menukokonaisuus kiinnostaisi.

Juuren puotipuksutkin lupaavat suunnitella sinulle menun, kun menet asioimaan heidän herkkukauppaansa Korkeavuorenkadulle.

Pääasia ainakin meillä on, että menun suunnittelussa on huomioitu sankarin herkut. Ja että kokki hoitaa myös keittiön siivoamisen.

Sano juusto!

Toisinaan blogeissa tulee sattumalta esille samoja asioita, ihan suunnittelematta ja ilman tuotelahjoituksia. Taannoin (en edes selailemalla muista milloin) teimme koko ajan samoja ruokia Pastanjauhajien kanssa tai ainakin postailimme niitä ilmoille yhtä aikaa. Nyt kävi taas hauska yhteensattuma, kun Kulinaarimurulan emäntä omalla facebook-sivullaan kehui Mimolette-juustoa. Mekin maistoimme moista nyt vappuna ensimmäistä kertaa.

Mimolette oli silmiini hurjan kaunis niin väriltään kuin ulkokuoreltaan, siksi se valikoituikin tiskiltä mukaani kokeiltavaksi. Maku ei yltänyt kyllä meillä kehuttavalle tasolle. Juustossa ei silti ollut mitään vikaa, se ei vain hetkauttanut meitä suuntaan eikä toiseen.
Tämä juusto sen sijaan on tällä hetkellä suurta herkkuani! Se on Jukan löytö, Wyke Farmsin luomucheddar Briteistä. Maku on pehmeä ja luonteikas. Juusto sopii niin herkuttelutarjottimelle kuin aamuleivälle kuin suolakeksien ylle kuin ihan-vain-sellaisenaan-höylättynä...Viimeksi ostin juustoa suuren suuren kimpaleen, mutta Jukka ryökäle oli huomaamattani mennyt raastelemaan sitä lasagnen sekaan. Ei niin että lasagne olisi siitä kärsinyt, mutta minä ehkä pikkuisen kun sitä ei jäänytkään enää kuin kikare nautiskelukäytöön...

Juustojen ostopaikkana oli Hakaniemen Hallin Lentävä Lehmä. Sieltä saimme ystävällisen palvelun ja herkkujuustojen lisäksi myös kehuja lastemme käytöksestä. Ja lapset saivat istahtaa ihanan keltaisille, juustoreikäisille jakkaroille.

Cock-a-leekie eli kanakeitto luumulisällä

Jos yleensä luet harppomalla (tai vain ensimmäisen ja viimeisen lauseen kuvien katselun jälkeen kuten tiedän erään ruokablogiystäväni tekevän), muista tästä postauksesta edes tämä: Kuivatut luumut toimivat todella maistuvana lisänä kanakeitossa!

Tähän toteamaan päädyimme keiteltyämme skotlantilaista kanakeittoa Matthew Drennan:n kirjasta "Keitot". Kokeiluinnostukseen vaikutti paitsi kepeän keväinen ulkonäkö, myös linssien käyttö, jota olen luvannut meidän taloudessamme lisätä.

Keitto itsessään oli oikein maukas, joskin melko tavallinen kanakeitto. Luumut toivat siihen loistomakua ja uudenlaista suutuntumaa. Olin aivan ihastunut ja niin oli Jukkakin. Linssit hajosivat sekaan kokonaan, vaikka keitimme niitä reilusti alle purkin kyljessä mainitun keittoajan. Reseptin kuvassa on jotain mustia, pyöreämmän oloisia linssejä. Punaiset linssit olivat vain ainoat joita meidän kaupastamme löytyi.

COCK-A-LEEKIE ELI SKOTLANTILAINEN KANAKEITTO

2 purjoa juliennesuikaleina
120 g linssejä
1 laakerinlehti
muutama oksa tuoretta timjamia
2 nahatonta, luutonta kanan rintaleikettä
9 dl hyvää kanalientä
8 kuivattua kivetöntä luumua suikaleina (voi laittaa reilusti enemmänkin)
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoreita timjaminoksia myös koristeeksi

Kuumenna suolalla maustettu vesi pienessä kattilassa kiehuvaksi. Keitä purjosuikaleita 1-2 minuuttia. Valuta ja huuhtele kylmän juoksevan veden alla. Valuta taas ja pane syrjään.

Pane kattilaan hyvin huuhdellut linssit laakerinlehden ja timjamin kanssa. Peitä kylmällä vedellä ja kiehuta pehmeiksi. Valuta ja huuhdo kylmällä vedellä.

Laita broilerinlihat kattilaan ja lisää lientä sen verran että palat peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta 15-20 minuuttia kypsiksi. Nosta reikäkauhalla liemestä ja anna jäähtyä.

Kun kanapalat ovat jäähtyneet, leikkaa ne suikaleiksi. Pane ne takaisin kattilaan jääneeseen liemeen. Lisää linssit ja loput liemestä. Kuumenna kiehuvaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jaa purjot ja luumut neljään kulhoon. Annostele päälle kuuma kana-linssiliemi. Koristele annokset timjamilla. Laita heti tarjolle.

Vappuherkuttelua

Kun pääsee töistä puoli viideltä, on hyvin virkistävää ja hauskaa saman tien kaapata kainaloonsa pari taikinakulhoa ja suunnata perheensä kera parikymmentä metriä naapuriin viettämään vappuaattoa muutaman muunkin lapsiperheen kanssa.

Kuohuvaisen Pink:n kilistelyn lomassa paistelin tuoreeltaan munkkeja, "fritole venessiane". Ohjehan löytyy alkuviikolta täältä. Taikina oli sekoiteltu jo päivällä, viisi tuntia ennen paistohetkeä. Paistamiseen käytin samaa öljyä kuin aiemmin. Siitä oli vain siivilöity edellisen paistokerran röhnöt pois.

Reseptoitu taikina oli jaettu puoliksi niin, että toisessa oli grapassa uitettuja rusinoita, toisessa kuivatut viinirypäleet oli jätetty lilluttamatta. Taikinoihin oli myös laitettu hieman enemmän sokeria, yhteensä noin 100g.

Taikinoissa oli myös se ero, että hiiva lisättiin kokeilumielessä toisessa kulhossa jääkaappikylmään maitoon ja toisessa lämmitettyyn maitoon. Reseptissä mainittu vesi jätettiin siis nyt kokonaan pois. Valmiissa taikinassa eroa ei juurikaan huomannut. Taikina, jossa hiiva oli lisätty lämpimään maitoon, oli hieman pilkuttuneneempi, kuplaisempi, kuin toinen. Koostumus ja lopulta makukin oli tällä tavalla silmä- ja suumääräisesti mitattuna samanmoinen. Paitsi tietysti sen grappan osalta.

Nyt kun nestemäärä oli oikea, munkeissa oli juuri oikeanlainen, pehmeänkimmoisa rakenne.

Nyyttärieväillä katettiin oli aika perinteinen vappupöytä - kyllä maistui! Pöydälle nostettiin itsetehtyä leipää, jossa oli ihanan rapea, kauniin jauhoinen kuori, sipsejä, lohkoperunoita, ranskalaisia, lihapullia, nakkeja, porkkana- ja kurkkusuiroja dipattavaksi sekä vihersalaattia pähkinöillä. Grillissä tirisi kunkin perheen omia tuomisia, meillä pekoniinkiedottuja bratwursteja.

Jälkiruokapöytä oli myös herkullinen. Sieltä löytyi porkkanakakkua, marjapiirakkaa ja noita meidän munkkejamme. Juomana nautittiin mm. emännän itsetekemää simaa.

Mukava seura, leppoisa meininki ja herkut tekivät vappuaatostamme mutkattoman hauskan! Tuli myös todistettua että lasi tai kaksikin riittää vappuhulinan aikaansaamiseksi, varsinkin kun menossa on mukana yhdeksän alle kuusivuotiasta lasta.

Kiitos isäntäperheelle ja muille mukana olleille herkuista ja nauruista!