Sitruunaiset etanat rapsakkuuslisällä

Ystävämme olivat jo aikansa uhkailleet meitä etana-aterialla. Viime viikonloppuna he sitten toteuttivat uhkailunsa, onneksemme, osana ihanaa lauantai-iltaa.

Etanat oli nakattu pannuun alkupalaksi, Pastanjauhajien blogista löytyvällä sinihomejuustoisella ohjeella. Tykkäsimme etanoista hurjasti näin valmistettuna!

Etanoiden kanssa nautittiin Alkosta löytynyttä, chileläistä Adope-valkoviiniä. Viini on valmistettu Gewürztraminer-rypäleistä. Kuiva, selkeästi ruusulta tuoksuva ja maistuva sitruunainenkin viini sopi mielestämme oikein hyvin vahvasti maistuvien, suolaisten sinihome-etanoiden kanssa. Myös viinin luomu-laatuisuus toi plussaa.

Tarjoilusta innostuneina täpötäydet kaappimme saavatkin nyt venyttää laitojaan, sillä sinne on mahduttava vielä ostamamme etanapannutkin. Pannuostoksissa päädyimme Chez Prismasta löytyviin mataliin, lautastyyppisiin ratkaisuihin. Pinottuna ne vievät tosi paljon vähemmän tilaa kuin samaan tarkoitukseen valjastetut, paksut, kahvalliset alustat.

Omat pannumme korkattiin Kokit ja Potit-blogista löytyneellä reseptillä, jossa etanavoihin lisättiin sitruunamehua. Jujuna oli paistella vierelle rapeaksi ilmakuivattua kinkkua, joka toisi mielenkiintoista suutuntumaa pehmeisiin etanoihin.

Me paistoimme rapsakaksi lisäksi ilmakuivattua possun poskea, jonka tuomitsimme yksimielisesti liian vahvaksi mauksi etanoiden kanssa. Seuraavaksi edetään serranolla tai jollakin italialaisella ilmakuivatulla kinkulla, koska idea on loistava! En usko että etanat hätkähtäisivät, jos mukaan raastaisi myös hitusen sitruunan kuorta.

SITRUUNAISET ETANAT RAPSAKALLA POSSULLA

kahdelle
200g isoja etanoita suolaliemessä (säilykepurkki 200g, josta etanoita 125g =noin 18 kpl)
50g voita
1rkl sitruunamehua
1 suuri valkosipulinkynsi
ripaus suolaa

4 siivua ilmakuivattua kinkkua

vaaleaa leipää

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Valuta etanat suolaliemestä, huuhtele hanan alla ja valuta huolella uudelleen. Sekoita pehmeään tai sulatettuun voihin sitruunamehu ja silputtu valkosipulinkynsi. Laita seokseen hivenen suolaa. Laita etanat etanapannun kolosiin ja lusikoi voiseosta kolot täyteen.

Rapsakoita kinkut(/posket) haluamallasi tavalla. Me laitoimme ne (pekonin tapaan) kylmälle pannulle ja paistoimme molemmin puolin kauniin värisiksi keskilämmöllä. Sitten siirsimme ilmakuivatut kinkut talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Jäähdyttyään pilkoimme kinkut murenoiksi.

Kinkkujen rapsakoituessa laita etanat uuniin 10-15 minuutiksi. Jos haluat välttyä uunin siivoamiselta, laita pannu joko pellin tai suuren uunivuoan päälle, sillä rasva saattaa tiristä yli laidan.

Laita kinkkumurenat kippoon ja tarjoa etanoiden kanssa vaalean leivän kera. Laita samaan suulliseen etanaa ja rapeaa kinkkua. Leipäpalalla voit koukkia kaikki ihanat rasvat etanapannun koloista.

Aina ei pelitä, ei edes kurpitsagnocchit

PLÄÄÄH!

Ensin valmistelet, pilkot, maustat ja haudutat tuntitolkulla, tuloksena vain simppelin makuista, lihakastikkeentapaista juttua. Ei niin että lihakastikkeessa mitään vikaa olisi, mutta kun ruuan piti mennä VAU-osastolle PLÄÄH:n sijaan. 

Tai sitten alat kovin toivein keitellä juustoa ternimaidosta päätyen lopputulokseen joka näyttää edelleen ihan maidolta, mutta maistuu pikkuisen sitruunahapolta ja joltain kummalta, jonka tiedät olevan juuston juoksutinta. Onneksi yksi uljas ritari taas karauttaa paikalle ja pelastaa arvokkaan maidon pannarillaan. Uunituotos on nyt vain erilainen sekä koostumukseltaan että maultaan noiden edellämainittujen "mausteiden" vuoksi, mutta hyvää pannari on silti. Lapsetkin syövät herkkuiltapalaa mielellään.

Yhtenä vaihtoehtona on myös viimeisen kerran kokeilla, josko ne gnocchit sittenkin olisivat ihan hyviä. Kun perunaiset eivät kerran uppoa, ehkä kurpitsaiset sitten tekevät niin. Vaan eivät tehneet. En silti usko että vika on reseptissä. Gnocchien rakenne pehmeydessään on vain jotain niin kummaa meille, että sitä ei pelasta edes salviavoipaisto tai ronskisti ylle ripoteltu parmesaani. Mutta jos sinä pidät (kurpitsa)gnoccheista, ehkä pidät näistäkin.

Ohje on ylellisen kauniista Tessa Kirosin "Venetsia - ruokaa ja unelmia"-kirjasta, joka ei ole ihan omiaan lievittämään pientä ikävää tuota kelluvaa kaupunkia kohtaan. Saimme asua siellä vain hetken, mutta jokin osa meistä jäi sinne...

Tästä tulee gnoccheja ihan tolkuttomasti, varmaan ainakin kuudelle. Parmesaani taikinan joukkoon on oma lisäys.

GNOCCHI DI ZUCCA
eli kurpitsagnocchit

reilu 1 kg kurpitsaa (eli noin 600 g sosetta)
1 kananmuna
½ tl suolaa
(2 tl raastettua parmesaania)
180-200 g vehnäjauhoja
öljyä lusikoiden rasvaamiseen

125 g voita
2-3 salvianoksaa

raastettua muskottipähkinää
raastettua parmesaania

Paahda kurpitsanlihaa kuorineen 180 asteisessa uunissa, kunnes se on pehmeä. Soseuta tasaiseksi massaksi. Onnistuu haarukalla vallan hyvin.

Laita kurpitsasose kulhoon. Lisää muna jonka rakenne on rikottu, suola sekä parmesaani. Sekoita hyvin. Ripottele joukkoon jauhot. Mitä vähemmän ripottelet, sen parempi. Meillä riitti 180 grammaa.

Kiehauta kattilassa suolalla maustettua vettä.
Lorauta vaikka kahvikuppiin hiukan öljyä.
Laita paistinpannulle nokare voita ja lisää salvia. Kuivattukin salviakin menee. Paista kunnes voi saa hieman väriä.

Kun vesi kattilassa kiehuu, muotoile öljyyn kastetuilla teelusikoilla kurpitsataikinasta soikeita pyöryköitä (kvenelleitä) ja tipauta ne varovasti veteen. Kun pallurat nousevat veden pinnalle, nouki ne sieltä reikäkauhalla ja nakkaa salviavoin joukkoon. Laita pallurat lämmitetylle tarjoiluastialla tai annoslautasille. Raasta päälle parmesaania ja muskottipähkinää. Toista, toista ja toista.

Hidasta ruokaa Mangs gårdissa

Matkalla Inkoon Slow Food-tapahtumaan kertailemme Jukan kanssa ruotsinkielistä ruokasanastoamme: "en flaska Jaffis" ja "het potatis". Näemme matkalla myös viitan jossa lukee ennustuksellisesti Gök - keittiö ;).

Maalaismaisemareitin päätyttyä olemme saapuneet yllättävän suureen tapahtumaan, joka on järjestetty Slow Food Länsi-Uusimaan toimesta tunnelmalliselle Mangs Gårdin tilalle.

Täällä lähituottajat esittelevät ja myyvätkin tuotteitaan lihasta tofuun ja säilykkeistä porkkanoihin. Monta uutta kiinnostavaa tuottajaa tulikin bongattua!

 Lapset ja aikuiset saavat ihmetellä mm. alpakoita, jotka tykkäävät kovasti aidanraosta työnnetyistä apiloista.

Kattilassa hämmennetään kermaista lohikeittoa ja pihan kojuissa myydään mm. yltiöhyviä suklaamuffinsseja.

Ruokakirjailijat esittelevät teoksiaan ja tarjoavat maistiaisia. Pian julkaistavan, suomalaisesta 2010-luvun ruokakulttuurista kertovan kirjan "Kiehuu!" kirjoittajan  Christer Lindgrenin lautasella on yltiöhyviä kyyttöpullia. Kenneth Oker-Blom nostelee esille porkkanakaviaarisia leipäsiä, joissa valkosipulia ei olla säästelty!

 

Puutarhatupaan on koottu inspiroivia kattauksia, joiden kaikki osaset ovat löytyneet kirpputorilta. Kattaukset ovat tehneet HBL:n ruokablogistit Karin Lindroos ja Magnus Lindström.

Kaiken tämän taustalla solen skiner ja olo on jätte roligt. Ihana päivä!

Ensi vuonna tapahtuma järjestetään Fiskarsissa heti lokakuun alussa - sinne on päästävä!

Kurpitsaleipä

Mielikuvitusrikas otsikko johdattaa teidät tänne mehevän muhkeiden leipien äärelle. Kurpitsamuhjustako johtui vai mistä, mutta nämä vaaleajauhoiset leivät pitivät sisäpehmeytensä monta päivää. Maussa oli mukavan miedosti syksyä. Tämä leipä oli ensimmäinen juurellinen vaalea leipä jonka teimme. Eikä takuusti viimeinen.

Ohje on äidiltäni napatusta Kotiliedestä 17/2010. Tällä ohjeella tulee 2 muhkeaa leipää tai kuulemma 30 sämpylää. Meidän leipämme on jyvitetty kokeenomaisesti sekä kurpitsan omilla siemenillä (takana) että kaupan pussista ripotelluilla kuorettomilla kurpitsansiemenillä. Jostain syystä kurpitsan omat siemenet pysyivät leivän pinnalla paljon tummia veljiään paremmin.

Kurpisamuhjun tein nyt uunissa paahtamalla. Koin tämän tavan keittämistä kätevämmäksi ja maukkaammaksi. Uuniin sai (kiertoilmalla) lykättyä monta suurta lohkoa kuorineen. Maku oli 180 asteisessa uunissa käynnin jälkeen selvästi paahteisempi ja maukkaampi kuin keittämällä. Oli todella nautinnollista lusikoida 1 ½ tuntia uunissa viettäneitä kurpitsalohkoja - melkein kuin olisi jätskiä kauhonut, niin pehmeäksi kurpitsanliha oli mennyt. Osan muhjusta pakastin siivilässä valuttamisen jälkeen annoskokoina pussissa, osa päätyi tähän leipätaikinaan ja loput "suklaapiirakan" sekaan.

KURPITSALEIPÄ

JUURI

1 rkl hiivaa

8 dl hiivaleipäjauhoja

4 dl vettä

LEIPÄTAIKINA

em juuri

4 dl kurpitsasosetta

1 ½ dl vettä

25 g hiivaa

3 tl suolaa

noin 12 dl hiivaleipäjauhoja

1 dl rypsiöljyä

KORISTEEKSI

kurpitsansiemeniä

Valmista juuritaikina edellisenä päivänä. Hiero hiiva jauhoihin ja lisää vesi. Sekoita hyvin. Alusta noin 5 minuuttia. Anna juuren nousta huoneenlämmössä. Meillä juuri sai viipyä keittiön tasolla melkein 24 tuntia.

Tee kurpitsasose esimerkiksi paahtamalla lohkoja uunissa.

Lisää seuraavana päivänä juureen loput aineet. Alusta taas huolellisesti. Anna taikinan kohota puolisen tuntia.

Leivo taikinasta leipiä tai sämpylöitä. Anna kohota noin 15 minuuttia. Sivele öljyllä (tai vedellä) ja ripottele siemenet päälle. Paista leipää 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Sämpylöitä ohjeistetaan Kotilieden ohjeessa paistamaan 250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Itse tuppaan koputtelemaan leivän pohjaa. Kun se kumisee "ontosti", on leipä valmista.

Nauti vaikkapa dippaamalla hyvään oliiviöljyyn.

Muutama sana ennakoinnista

Vieraita tulossa eikä kaikki ole vielä ihan valmista? Tässä muutama kokemuksen sanelema vinkki, jonka toivon sinun lukevan vähintään tuntia ennen vieraiden tuloa.

• Kannattaa olla perillä siitä minä päivänä ja mihin aikaan vieraat on kutsuttu. Helpottaa ennakointia.
• Jos aiotte kokkailla yhdessä, teroita/suorista veitsenterät, täytä pippuri- ja suolamyllyt. Pese pahimmat tahrat jääkaapista, uunista ja mikrosta.
• Ole perillä ihmisten inhokeista. Kerran tarjosimme alkupalaksi sieniruokaa ja pääruuaksi fenkoliruokaa ihmiselle joka ei pitänyt sienistä ja fenkolista. Nyt meillä on yhden keittokirjan takasivulla listattu tuttujemme henkiset ja fyysiset allergiat.
• Silitä pöytä-ja lautasliinat ajoissa. Ne voi oikeasti silittää vaikka edellisenä iltana. Tai ainakin pese ne silloin.
• Jos sinun pitäisi ommella uusi pöytäliina kattaustasi varten, kolme varttia ennen vieraiden tuloa on oikeasti aika myöhään. Ja vaikka hommassa kerran onnistuisitkin, ei se tarkoita sitä että ensi kerralla ehdit viedä ompelukoneen piiloon ennen vieraiden saapumista.
• Kakkuihin tai muihin vastaaviin tarvittavan hillon voi tehdä jo hyvissäajoin valmiiksi. Sitä ei ole pakko ruveta keittelemään siinä hetkessä kun sen jo pitäisi olla kakun sisällä. Tai no, oikeastaan on, jos se ei kerran siellä sisällä vielä ole!
• Keittiössä ei kannata heilua pelkissä alusvaatteissa varttia ennen kutsun määrittelemää aikaa. Ei vaikka olisi essu edessä. Joku on kuitenkin aikaisessa.
• Jos olet ajatellut laittaa housut vieraiden saapuessa, älä vaihda niitä viimetingassa hameeseen jos sääresi kaipaavat ajelua. On hiukan noloa huudella tervetuloa suihkusta.
• Poista mahdollinen pöly laseista ennen kuin kaadat niihin juomaa. Kuohuviini hahtuvoilla ei ole järin eleganttia.
• Hymy huulille ja juhlimaan!

Olipahan pilleet Oulusa!

Juhlistimme viime viikonloppuna muutaman muunkin ruokainnostuneen kanssa Oulussa 5-vuotiasta Pastanjauhantaa-ruokablogia. Kyseinen blogi on ollut suuresti vaikuttamassa siihen, että omammekin aikanaan aloitettiin. Jauhantapajan Rosmariini ja Pippurimylly ovat superystävällisiä ja välistä hiukan (hyvällä tavalla) hervottomia ihmisiä, joiden kanssa on aina hauskaa! Olemme pitäneet heihin, kuten muihinkin ruokabloggaajiin tutustumista suurena ilona!

Bileet olivat railakkaat, maukkaat, laulupitoiset ja nauruvoittoiset. Hauskat ja mieleenpainuvat, sanomme me. Kiitos siitä isäntäparille ja kaikille ihanuuksille joihin saimme tutustua!

Tarjolla oli vaikka mitä maistuvaa. Aloituskuvassa on mm. kilo hunajaa ja sichuaninpippuria friteerattujen pähkinöiden yllä - koukuttavaa! Ohjeistus oli El Bulli:n keittokirjasta ja toteutus oululaisen osaajan käsialaa. Peruspöperölän Virpi oli leipaissut ihanan muhevaa sipulipiirakkaa, jota taisin ottaa parikin palaa.

Virpi oli myös kotikeittiössään jauhanut (roiskeiden kera kuulemma) hirveä jauhelihaksi, josta oli sitten omin kätösin pyöritellyt meille hyvin metsätunnelman tavoittaneet rosmariinihavuiset hirvipullat.

Katkarapukasari oli Rosmariinin hämmentelemä. Se maistui oikein oivalta no-knead-leivän kanssa. Kasarin ohje löytyy Pastanjauhannan alkuajoilta. Isäntäpari kertoikin tehneensä erilaisia herkkuja blogin matkan varrelta.

(Diplomi-)insinöörikeittiön Pekan gazpacho ja erityisesti juustopitoiset leivät maistuivat hurjan hyvin.

Gintonic-sorbetti toimi ihanana raikasteena kaiken yltäkylläisyyden keskellä!

Meillä on näköjään jäänyt kuvaamatta ainakin Thomas Kellerin ohjeistama herkkuruoka naudasta sienipastalla, jonka oli pyöräyttänyt kokoon Panu. Myös grillaamamme luomupossun kaslerit on unohtunut kuvata, samoin Virpin mehevä hillatiramisu. Fotoa vaille ovat jääneet myös Pastanjauhajien saamat lahjat, joista kommentoija-Emman antama uusi lukija oli mielestäni tosi kekseliäs! 

Koko iltaa leimasi oululaisten tekemisen meininki meidän etelän hetelmien nauttiessa pöydän ääressä. Tässä saatetaan kokoon makoisia, perunapohjaisia intialaispalleroita.

Panu on ohjeistanut moisten herkkujen tekoa ja niihin tutustumista tarkemmin Kulinaarimurulan kommenttilootassa.

Näistä leivistä minulla ei ole ollut hajuakaan ennen kuvien katselua. Olisiko ollut niin, että eräiden kohdalla syömistä ruvettiin illan mittaa rajoittamaan...?

Komiat oli kinkerit kaikelleen. Sunnuntaista mainittakoon vain, että Jukka lähti aika tuoreen oloisena puku päällä kohti Brysseliä aamuyöstä (vai yöaamusta?) samalla kun viimeiset vieraat kömpivät taksiin...Minä rakastuin Oulun lentokenttään siinä vaiheessa kun näin siellä myytävänä mustikkakeittoa pillimehuna.

Ja vielä mainittakoon - ennen pilleitä piipahdimme Oulun kauppahallissa, josta mukaan lähti Nelituulian konvehteja. Mustikkaiset olivat parhaita.  Samalla reissulla opimme, että maiva on Perämeressä elävä muikkukala. 

Haperohamppi

Odotellessani bilekuvia kotiin (Jukka viettää aikaansa parhaillaan työmatkalla -vai oliko se sittenkin suklaan/viinin/parmesaaninhakukeikka?) pläjäytän teille tällaisen lyhyen jutun.

Taannoin löytämiemme haperoiden lakit päätyivät pyöreiden ruisleipien väliin ikäänkuin pihveinä. Sitä ennen ne vain paistettiin pannulla ja maustettiin soijalorautuksella. Salaatin virkaa hoiti onnistuneesti isomaksaruoho. Muuten "hampurilaisen" sisään pruutattiin ketsuppia ja sinappia ja vuoltiin hiukan cheddaria. Maistui, kyllä! Tämä eväs onnistuisi mainiosti maastossakin kun pakkaisi vain leivät mukaan.

Väsyneestä postauksesta  huolimatta (kiitos kysymästä, olen) tämä leipä oli oikein maukas ja eri tekstuureiltaan mielenkiintoinen!

Kermaisen sinappisia häränhäntiä lapsille(kin)

Nautiskelimme viimeksi häränhäntiä lasten jo mentyä unille. Päivän aikataulu oli venähtänyt pahasti, eikä ruoka ehtinyt enää ennen nukkumaanmenoaikaa. Kauhoessamme tuoksuvia luisia lihoja lautasellemme, kuului yläkerrasta pieni ääni: "Mitä te syötte?". Kun kerroimme mitä edessämme oli, muuttui ääni määrätietoisen anelevaksi: "Jäähän niitä vielä huomisellekin? Ne on niin hyviä!". Ja jäihän niitä, sillä pata oli ääriään myöten täynnä.

Olemme tehneet häntiä aiemminkin tahmaisina, mutta nyt muhitetun ruuan jäljet johtavat Iso-Britanniaan. Hankimme nimittäin taannoisella Lontoon-matkallamme  aivan loistavan, valtavan paksun ja painavan ruokaopuksen "Forgotten skills of cooking". Sen on kirjoittanut Darina Allen. Kirjassa   kypsennetään rannalla  juuri itsepoimittuja simpukoita ja talsitaan metsään villikasvien keruuseen. Allen kertoo riistan riiputusajat ja miten rakentaa kylmäsavustuslaite. Noin niinkuin muutamia asioita mainitakseni. Kirjassa riittää pitkäksi aikaa lukemista ahkerimmallekin Puuha Petelle ja kokeneemmallekin Martalle.

Me haimme teoksesta ihan ensimmäiseksi ohjetta häränhäntäpaloille ja löytyihän sellaisia kolmekin kappaletta. Kokeilemamme kermainen oli oikein maukas, täyteläisen pehmeä. Lehtipersilja oli osuva ja pakollinen lisä pehmeälle, hyvin tuhdille lihalle.

Me jätimme tekemättä ja sitä myöten myös lisäämättä rouxin, jonka tehtävänä olisi ollut paksuntaa kastiketta. Oikein hyvää oli ilmankin. Sipulimäärä vähentyi kuudesta neljään patamme vetoisuuden vuoksi.

KERMAISEN SINAPPISIA HÄRÄNHÄNTIÄ

450-600g häränhäntäpaloja
suolaa
mustapippuria
4 rkl öljyä
4-6 sipulia, kuorittuna ja lohkottuna
3 laakerinlehteä
1 ½ dl  lihalientä
3 dl kermaa
1 rkl Dijon sinappia
1 rkl rakeista sinappia
lehtipersiljaa

Suolaa ja pippuroi häränhöntäpalat.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista palat joka syrjältä. Siirrä pataan. Lisää lohkotut sipulit pannulle ja kääntele lihanpaistosta jääneessä rasvassa/liemessä kunnes sipulit saavat väriä. Lisää sipulit sitten häntäpalojen seuraksi. Lisää myös laakerinlehdet.

Lisää pannulle nyt lihaliemi irrottaaksesi viimeisetkin lihan luovuttamat herkkunesteet pannulta.  Lorauta tämä neste häntien päälle. Pane pataan kansi ja kypsennä koko hoitoa 2-2½ tuntia. Kun liha melkeinpä putoaa luiden päältä pois, nosta häntäpalat lämpimälle tarjoiluastialle.

Lisää kerma pataan liemen sekaan. Kiehauta. Lisää sinapit ja sekoita. Pane häntäpalat takaisin. Anna kiehua pari minuuttia ja tarkista maku pippurilla sekä suolalla.

Laita tarjolle. Ripottele ylle reilusti lehtipersiljasilppua.

Kirja ehdottaa lihojen pariksi perunamuhennosta, meillä oli punaviiniä.

Näkkäriä postista

Oikeaa postia saa nykyään harvoin. Laskujen lisäksi tietysti. Siksikin tämä ruokablogiharrastus on mukava. Postikonttorista näet saa silloin tällöin hakea tuotenäytteitä. Toisista jää jotain sanottavaa, kaikista ei.

Hetki sitten saimme Helsingin Myllyltä tuotteita maistettavaksi. Pidimme kovasti luomutuotteesta nimeltä Monivilja Näkkileipä. Ohuus yhdistettynä rapeuteen ja siemenpitoisuuteen teki raksuvaisesta mielenkiintoisen, maultaan arkista näkkäriä "hienomman". Näkkäriä kelpaisi hyvinkin tarjota juustolautasen ohella, kunhan vain pienisi paloja ensin napostelukokoisiksi.

Itse olemme yhdistäneet näkkärin kanssa Suomen Ruotsin, eli Ahvenanmaan, lahjaa maailmalle - luonteikkaan maukasta kermajuustoa nimeltä Prostens. Juustoa sai ihan marketin hyllystä itse ostamalla.

Kurpitsavuoka ilman kesää

Kurpitsaa riittää, mutta se on vain hyvä. Kurpitsareseptejä on meinaten vaikka kuinka monta testausta odottamassa. Tällä kertaa pykäsin arkisen vuokaruuan, johon päätyi mm. viimeistä päiväystä lähestyvä tarjouscheddar. Koko pala, raastettuna. Ihmekös kun maistui.

Resepti on muunnelma kesäkurpitsaisesta vuuasta, jota monikin testasi aikanaan Siskot kokkaa-blogista. Chiliripsaus olisi voinut tehdä myös terää, mutta jätimme sen pois lapsille syöttämismeinigeissä. Jäi meiningiksi, sillä lapsemme eivät oikein perusta kurpitsasta muuta kuin suklaan kanssa nautittuna.

KURPITSAVUOKA CHEDDARILLA

500 g kurpitsaa

200 g cheddaria

500 g jauhelihaa

(voita paistamiseen)

1 sipuli

2 rkl kuivattua salviaa

½ dl kuivattuja tatteja

suolaa

pippuria

1 ranskankermapurkki

2 kananmunaa

Kuori kurpitsa ja siivuta se noin sentin paksuisiksi paloiksi. Raasta cheddar.

Paista jauheliha yhdessä silputun sipulin kanssa. Murusta paiston aikana sekaan reipas kourallinen kuivattuja herkkutatteja. Minä en lisännyt lainkaan ylimääräistä rasvaa, sillä käyttämämme jauheliha oli rasvapitoista luomupossua. Mausta vielä murustetulla salvialla (kuivaan salviat aina lehtinä), pippurilla ja suolalla.

Riko raakojen munien rakenne ja yhdistä ne ranskankermaan.

Kasaa ainekset kerroksittain. Ensin kurpitsapaloja, sitten juustoa, tähän päälle jauhelihaa ja hiukan muna-ranskankermaa. Toista kerrostaminen. Säästä päällimmäiseksi vielä cheddaria.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsat ovat mukavasti pehmenneet ja pinta gratinoitunut kauniisti.