Yrjöttävä alku Taste of Helsingissä

Ei, otsikko ei todellakaan viittaa tämän kuvan hienoon lahna-peruna-karhunlaukkayhdistelmään Ask:n tapaan. Otsikko juoruaa siitä, miten heti Taste of Helsinki-alueelle lampsittuamme sain vahvasti yökkäillen pyyhkiä rakkaan mieheni hiuskuontaloa vihreästä lokinkakasta. Onneksi loppuilta sujui huomattavasti paremmin eikä kakomista enää ollut havaittavissa. Liikanimen Paskapää Jukka nyt kuitenkin sai ja asiasta väännettiin monet naurut.

Kaikki hyvän ruuan ystävät lienevät tietoisia, että viime vuoden tapaan Helsingin Musiikkitalon nurkille on pystytetty neljän päivän ajaksi Taste of Helsinki. Tapahtumassa on mahdollista maistaa huippuravintoloiden antia, siemailla viinejä ja muita juomia, nauttia musiikista ja erilaisista ohjelmanumeroista rennon letkeästi.  

Sosiaalinen media tullee olemaan täynnä TOH:a tänä viikonloppuna. Siksi listaamme tähän maistamistamme annoksista lyhyesti omat suosikkimme ja kehotamme sinua suuntaamaan iloiseen tapahtumaan rennolla mielellä. 

Luomon Jouni Toivanen ja muna.

PAPERILLA MIELENKIINTOISIN 

Merituuli: Luomon "EARTHQUAKE" - luomu kananmuna 64,7 astetta, sienitoffee. Maistettuna erinomainen kun otti samaan lusikalliseen kaikkea kerralla. Sienitoffee upea! Munan rakenne mielenkiintoisen tiivis.

Jukka: Gaijinin PORK BELLY YAKINIKU - makeassa soijassa marinoitua grillattua possunkylkeä ja japanilaista vesikrassia. Maistettuna kastike yllättävän tulinen,lihan kanssa hyvä. Possu hienosti maustettu ja upean läskinen, rapsakka. 

Juuren Ilja Björs ja villisika-annos

PARAS PÄÄRUOKA

Merituuli: Juuren VILLISIANNISKAA, KORVASIENIPIIRASTA JA VADELMANLEHTIKASTIKETTA. Kaikessa maistui luvattu asia. Korvasienipiirakassa oli runsaasti sientä ja kastike oli hurmaavaa. 

Jukka: No se paperillakin mielenkiintoisin Gaijinin POSSUN MAHA.

 

ILLAN YLLÄTTÄJÄ 

Merituuli: Smörin MOZZARELLA, SAVUTOMAATTI JA NOKKOSPESTO. Kokonaisuus oli hienon tasapainoinen. Villiyrtin käyttö ja tomaatin savustaminen toi annokseen erityisyyttä. Näkkäri oli hienon makuinen ja suutuntumaltaan passeli.

Jukka: Bistro o Mat:n FENKOLILLA MAUSTETTU HAUKIBURGER, sitruunakastiketta ja perunasipsejä. Haukipihvissä oli todella hieno, silkinpehmeä, napakka rakenne. Sitruunaisuus toi annokseen raikkautta ja kesäisyyttä. Tätä tulemme tekemään varmasti kotona!

KAUNEIN JÄLKIRUOKA

Ask:n TERNIMAITOA JA RAPARPERIA. Mausta ei ole kokemusta, sillä tämän annoksen söivät samassa pöydässä istuneet Jaana ja Hanna. 

PARAS JÄLKIRUOKA

Merituuli ja Jukka: Juuren SUOLA-KARAMELLIKAKKUA, MÄNTYKINUSKIA JA RAPARPERIA. Maut suorastaan soivat yhteen. Mäntykinuski oli hieno lisä suolaiseen kakkuun. Raparperipalat olivat sopivan napakoita. Hienon maun lisäksi annos oli kaunis. 


"Muita hyviä"-listalle pääsivät oikeutetusti:

 Ask:n luomukaritsaa mielenkiintoisti paahdettu (?) emmervehnä.

 C:n palsternakka ja tyrni olisi kaivannut lisää noita hiutuloita ylleen, sillä kolmikko yhdessä oli kovasti hieno.

Aiton kalkkunanmaksabrulee toimi upeasti raparperin kanssa. Lautasella oli myös punajuurikastiketta. Ja niin monessa annoksessa tavattua ketunleipää. 

 

Vin Direktin Kim Moliis:a emme sentään syöneet, mutta viiniänsä maisteltiin Luomon munan kanssa suosituksesta. 

Poistuimme tapahtumasta iloisesti rupatellen ja hienoja makuja muistellen.

Pääsyliput tapahtumaan saimme Lihatukku Tammiselta, mistä iso kiitos!

Savustettua kaalia ja coleslaw

Perheemme aikuisväestö on aika pöllönä coleslaw-salaattiin. Perinteisesti settiin kuuluu kaalia ja majoneesia, mutta omia variaatioita voi tehdä loputtomasti. Sekaan voi lisätä vaikkapa porkkanaa, punasipulia tai raparperia. Juuri coleslawn myötä olen oppinut syömään majoneesia, sillä uskokaa tai älkää, vielä pari vuotta sitten raavin hampurilaistenkin sisältä majoneesit pois.

 

Yleensä teemme majoneesin itse. Homma on kokonaan Jukan heiniä ja onnistuu kuulemma helposti. Nyt testasimme valmismajoneesia osana Blokiringin Hellman´s majoneesi-kampanjaan. Rakenne majoneesissa oli mukava ja se passasi hyvin kehittelemäämme yksinkertaistakin yksinkertaisempaan reseptiin eli savustetusta kaalista tehtyyn salaattiin.

 

Tuumimme että valmismajoneesillekin on paikka esimerkiksi mökkiolosuhteissa. Avaamattomana herkku säilyy todella pitkään ja avattuna viikkoja omatekoista pidempään, kunhan lykkää purkin jääkaappiin.

COLESLAW SAVUSTETUSTA KAALISTA
kahdelle lisukkeeksi

150 g kaalia
2 rkl Helmann´s Original majoneesia
(turaus sitruunamehua)

1 dl savustuspuruja

Irrota kaalista lehdet erilleen. Laita asianmukaisesti kuumenneeseen savustuslaatikkoon, jossa on noin desin verran savustuspuruja. Savusta kaaleja 2 minuuttia.

Ota kaalit pois, silppua ja lisää joukkoon majoneesi. Coleslaw voi maustua jääkaapissa useamman tunninkin, mutta savuisuuden vuoksi suosittelemme salaattikippoon kantta.

Hapokkuutta voi halutessaan lisätä vaikkapa turauttamalla sekaan sitruunamehua, mutta meillä mentiin ilman.

Nauti vaikkapa grillatun possunkyljyksen ja barbeque-kastikkeen kanssa.

 

 

 

Yhteistyössä Hellmann´s majoneesi

Ulkomaanmatka Helsinkiin

  

Vietimme Jukan kanssa viime viikonloppuna aurinkoisen, nautintokeskeisen ja hemmottelevan yltäkylläisen viikonlopun Helsingissä. Asumme Nummelassa. Pääsisimme kätevästi vaikkapa bussilla melkein mihin aikaan vuorokaudesta vaan kotiin, mutta tänä viikonloppuna päätimme ottaa koko ilon irti lastenkin lomaillessa Mummulassa. 

Lauantaimme alkoi Street Gastron vaunulta Sofiankadulta, josta ostimme lounaaksi possu- ja härkäleivät. Molemmat olivat hurjan maistuvia, tuoreen makuisia, mutta härkäleipä voitti makunsa puolesta raikkaudellaan. Possu oli kovasti sinappinen pitemmän päälle, joskin hyvä siis sekin. 9 euron hinta per annos on melko kova, mutta tällaista katuruokameininkiä ja laadukasta pikaruokaa todella tarvitaan Helsinkiin. 

Majoituimme todella keskeiselle paikalle Glo Hotel Kluuviin. Sänky oli oikein passeli (nukkua) ja peitot olivat muhkean paksut. 

 Huonettamme vartioi Tiikeri.

Kaupungilla tuli visiteerattua terassi jos toinenkin, helteinen päivä kun oli. Zetorissa hoksasimme mainiot lasitelineet, jotka sopisivat oivasti vaikka mökkiolosuhteisiin.

 Tornin Ateljee Baarissa kävimme fiilistelemässä maisemia, juomia ja toisiamme.

Helsingissä sattui hellimisviikonloppunamme olemaan myös Sambakarnevaalit, jota seurasimme mielenkiinnolla. Koko viikonlopun olo oli kuin olisi ollut ulkomailla - ihmiset olivat iloisia, kaupungilla oli paljon väkeä ja aurinkokin hymyili. 

Illallinen koettiin Chef & Sommelierissa, mutta siitä ihanuudesta lisää myöhemmin. Tunnelmasta voin jo etukäteen vinkata sanomalla "aaah!". 

Useiden yritysten jälkeen osuimme nyt oikeaan aikaan A21- coctail loungeen. Drinkit, palvelu ja ympäristö olivat mystisellä tavalla elegantteja...

 ...mutta täytyy myöntää että viereinen Bar Loose ja Knucklebone Oscar olivat enemmän meidänoloista meininkiä. 

Sunnuntai-aamu valkeni aurinkoisesti hotellivällyjen välistä. On jotenkin ihana tunne kun mihinkään ei ole kiire ja aamupala odottaa valmiina hissimatkan päässä. Eikä tiskitkään jää itselle.

Glo Hotel Kluuvin aamupala oli aika perus hotellisettiä. Jukka piti erityisesti vaalesta leivästä ja minä croissanteista. Kahvikannut pöytään kannettuna olisivat olleet kiva lisä. 

Aamupalan jälkeen suuntasimme Hietsun rantahietikolle makoilemaan. Sieltä siirryimme Kirkkonummen Hvitträskiin nauttimaan konsertista ja arkkitehtuurista. 

Koko viikonloppu oli todella upea kaikinpuolin. Aina ei tarvitse lähteä kauas lomalle hemmotellakseen puolisoaan ja itseään sekä parisuhdetta. 

Hotelliyön ja aamiaisen saimme testausmielessä lahjaksi Kämp Groupilta. 

Mustion Linna krouveineen maistuu

Moottoripyörälounastelut jatkuivat Jonnan suosituksesta Mustion Linnan mailla Linnankrouvissa.

Aloittelevana moottoripyöräreissaajana päänvaivaa aiheuttaa pukeutuminen. Nahkahousut suojineen ovat minulle välttämätön turvavaruste, mutta helteisessä säässä paikallaan istuessa niin kovin hikiset. Nyt otin sivulaukkuihin mukaan vaihtovaatteita, mutta pärjäsin lopulta varjoisassa paikassa ilman hikikarpaloita nahkapöksyt jalassa. Kypärän ja takin sentään riisuin (heh heh).  

Krouvin houkuttelevalta ruokalistalta valitsin alkupalat ohittaen päivän kalaa, joka merkitsi Jan Westerholmin kalastamaa kuhaa paistettuna.  Eniten heleän kauniissa annoksessa minua säväytti varhaiskaalista tehty vaahto. Hauska ja yllättävästi maistuva lisä oli friteerattu Inkoon puuro. En aiemmilla maistamiskerroilla ole pitänyt tuosta perunapuurosta lainkaan, mutta nyt se oli suorastaan herkkua. 

Kiitettävää Linnankrouvissa oli myös se, että 6 cl viiniä sai ihan mukisematta. En moottoripyöräillessä halua kallistaa enempää, mutta fiini ruoka ilman viiniä tuntuu taas lattealta. 

Pidän kovasti Mustion Linnankrouvissa siitä, että tuottajat on kerrottu ravintolan nettisivuilla. Näin lähi- ja luomuruoka tulee todemmaksi ja näkyvämmäksi asiaksi kuin pelkkä siitä mainitseminen. 

Jälkiruoka karamellisoitu mallasleipä, maitosuklaajäätelö ja kirsikkamelba tarjoiltiin kekseliäästi puolikkaasta pullosta. Pidin makean leivän ja kirsikan yhdistelmästä todella paljon!

Kokonaisuus maksoi 42 euroa, josta kalalautasen osuus oli 27 euroa.

 Terassimenukin näytti mielenkiintoiselta, varsinkin itsetehdyn luomupossumakkaran osalta.

Mustion Linnassa oli kesälläkin kaikessa kauneudessaan aavemaista tunnelmaa. Sitä on turha käydä selittelemään, menkää kokemaan. 

Olemme aiemmin käyneet Mustion Linnankrouvissa koko perheen voimin reilu vuosi sitten pääsiäisenä, siitä täällä. Silloin olimme liikkeellä autolla. 

Alkukesän raparperi-melonisalaatti

Juhlajärjestelyt eivät aina ole ihan stressittömiä. Meillä tuppaa käymään niin, että minä suunnittelen tarjottavat ja Jukka karsii niitä. Joskus käy niin, että mies näkee suunnitelman vain otsikkotasolla ja totuus iskee sitten valmistellessa. Niin kävi nytkin, kun valmistelimme lastemme synttäreitä. 

Tämä salaatti osoittautui hieman työläämmäksi kuin olin ajatellut, etenkin kun se piti passata 25:lle henkilölle. Mikään mahdoton urakka ei ollut, mutta mutiseva mies olisi ilmeisesti ottanut mieluusti aamun lunkimmin ja paistatellut hellepäivää ulkosalla koko ajan. 

Lopputulos palkitsi kuitenkin maukkaudella ja vinkeydellä. Pähkinäinen vinegretti oli mainio juttu ja komppasi erityisesti porkkanoiden ja fetan kanssa yksiin. Raparperi toi sokerisuudessaankin kokonaisuuteen hapokkuutta ja vesimeloni kesän pirskahduksia. 

Resepti on arvostelukappaleeksi saadusta Katja Bäcksbackan "Ruokatorstain Kesä"-kirjasta, joka selailun perusteella vaikuttaa oikein mukavalta ja houkuttelevakuvaiselta. 

RAPARPERI-MELONISALAATTI FETALLA

raparperi:

3 raparperinvartta

1 dl omenatäysmehua 

2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

2 rkl ruokokidesokeria

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

lisäksi:

500 g vesimelonia

4 (varhais)porkkanaa

salaattia (meillä vuonankaalia, maksaruohoa, ja pinaattia kasvihuoneesta)

nippu tuoretta tilliä

200 g fetaa

hasselpähkinävinegretti:

1 dl raparperin kokoonkeitettyä lientä

½ dl avokadoöljyä

½ dl rouhittuja hasselpähkinöitä

Leikkaa raparperit vinottain. Halutessasi voit myös kuoria raparperit ohuelti nappaamalla reunasta käsin, mutta alkukesästä tämä ei mielestäni ole tarpeen. Siirrä raparperit kattilaan ja mittaa sekaan mehu, etikka, sokeri, suola ja pippuri. Kiehauta ja keitä minuutti tai kaksi, kunnes raparperi on pehmeä muttei hajoavainen. 

Siivilöi raparperinpalat liemestään. Jos lientä on yli 1 dl, keitä sitä hetki kasaan vinegrettiä varten.

Poista melonista kuoret ja siemenet. Viipaloi. 

Yhdistä raparperiliemeen öljy ja hasselpähkinät. Tarkista maku tarvittaessa suolalla, pippurilla ja etikalla.  

Kuori tai raaputa porkkanat puhtaaksi. Suikaloi kuorimaveitsellä. Laita porkkanasuikaleet vinegrettiin maustumaan vähintään 15 minuutiksi. Me jätimme ne maustumaan useaksi tunniksi jääkaappiin. 

Huuhtele ja kuivaa salaatit. 

Annostele vadille salaattia, melonia, sipluttua tilliä ja keitettyjä raparperipaloja. Lisää vinegrettiset porkkanasuikaleet vasta hieman ennen tarjoilua. Murusta päälle fetaa. 

Dinner in the sky oli huikea elämys!

Dinner in the sky meinaa sitä, että Helsingin rautatientorille on tuotu nosturi, jonka avulla 20 herkkusuuta nostetaan 50 metrin korkeuteen nauttimaan illallista. Jokainen kiinnitetään tuoliinsa tiukasti turvavöillä. Erikoiselta homman saa tuntumaan se, että jalkojen alla ei ole kuin ilmaa. Kokit ja tarjoilivat sentään steppailevat tukevalla alustalla. 

Ajattelin jo alunperin elämyksen olevan hieno, mutta kyllä se kääntyi enemmän huikean puolelle. Tämä teksti on siis kirjoitettu tuoreeltaan hurmiossa. 

Ilma elämykselle oli mitä parhain! Maisemat ylhäältä tiirailtuna kiehtoivat vähintään yhtä paljon kuin ruoka ja juoma. Kääntyilinkin tuolillani melkein taukoamatta (sillä istuin kääntyili hiukan molemmille sivuille) ja napsin kuvia kesäisestä Helsingistä. Miltäköhän tuntuisi olla mukana rupeaman viimeisessä nostossa, joka ajoittuu kuulemma auringonlaskun aikaan coctailin merkeissä?

Tämän päivän dinnerillä keittiömestarina hääri Chef & Sommelierista tuttu Sasu Laukkonen. Mies oli taas pohtinut menun viimeisen päälle lähiruoan ja sesonkisuuden merkeissä. Innostuneena Laukkonen osoitteli 50 metrin korkeudessa, miten "tuolta Kumpulasta on raparperit" ja "tuolta Lauttasaaresta on poimittu villiyrttejä". Miehen innostuneisuutta ja paneutuneisuutta on aina ihana seurata! Dinner in the sky:n "kenttäolosuhteissa" ruuan viimeistely ei ollut Chef & Sommelierin tasoa, mutta sitä tuskin voi odottaakaan. Kaikki maistui hyvältä, oli ajateltua ja kaunista. Sasu kertoi annoksista ja valmistuksesta paljon, mutta tässä vain lyhyesti (sillä keskityin maisemiin ja fiilikseen niin intensiivisesti).

Alkuun saimme koljaa ja villiyrttejä.  Sitä seurasi mielestäni illan paras lautanen, spelteistä tehty "risotto", joka oli maustettu mustatorvisienijauheella ja ylevöitetty  kuivatuista suppilovahveroista tehdyllä lisukkeella.

Pääruuaksi oli marmoroitua rotukarjaa kahdella tapaa, purjoa ja pitkään kuorineen haudutettua sipulia, joka oli vedetty pyreeksi mitään lisäämättä. Sasu Laukkosen mukaan laadukas sipuli pitää itsessään sisällä makeutta ja happamuutta. 

Tämän vuoden uutuutena taivasruokailussa olivat soittajat, jotka loihtivat lisää upeaa tunnelmaa herkulliseen kesäiltaan.

Jälkiruuan laskeuduimme hakemaan maasta ja kohosimme lautaset eteen saatuamme taas takaisin korkeuksiin. Kesäinen menu päättyi raparperiin ja monin eri tavoin valmistettuun valkosuklaaseen. Jännin juttu oli komeuden ylle raastettu pakastettu raparperi.

Tässä  vaiheessa väänsin tuolin selkänojan kahvasta lepoasentoon ja vain nautin. En olisi millään halunnut tämän fiiliksen tai shampanjan loppuvan. 

Kiitän suuresti Elämyslahjat.fi:tä lahjakortista upeaan elämykseen. Erityiskiitokset Elämyslahjojen Matille, joka hoiti asiakaspalvelutyötä kanssani kärsivällisen ammatillisesti ja iloisesti.  

Suosittelen lämpimästi taivaallista ruokailua, joka voi tapahtua aamupalan, lounaan, illallisen, shampanjan tai coctailin merkeissä. Suosittelen myös Elämyslahjat.fi:tä, josta voit löytää monenmoisia yhdessä tekemisen tai nauttimisen lahjoja ilman alati kerääntyvää tavaramäärää. 

Parsakaalisalaatti vahvalla pekoniavustuksella synttäritarjoiluna

Tänään juhlittiin lapsukaistemme yhteissynttäreitä rantasaunalla. Iloisen vierasjoukon lisäksi meitä helli helle, joten uikkareillekin tuli käyttöä. Muksut kluttasivat vedessä innoissaan, kunnes herra Rantakäärme ui paikalle säikäyttäen kaikki hetkeksi. 

Suolapalana pippaloissa tarjottiin raparperi-meloni-porkkana-fetasalaattia, parsakaali-pekonisalaattia (jonka ohje tämän jutun lopussa), erilaisia grillattuja makkaroita ryynäriä unohtamatta sekä isäni savustamaa kirjolohta. Ronkeleille oli tarjolla "salaattina" myös pelkkää porkkanaa, melonia ja viinirypäleitä. 

 

Makeissa mentiin täysin lasten toiveiden mukaan. Pöytään katettiin pätkis-muffinsseja ja mehevää suklaakakkua mansikoilla. Lisäksi tarjolla oli lasten valitsemia kaupan keksejä. 

Otsikossa lupaamani parsakaalisalaatti oli hieno uusi tuttavuus. Kasviksia tuhditettiin rapsakaksi paistetuilla pekonipaloilla ja salaatinkastike tukevoitettiin pekoninpaistorasvalla. Kokonaisuus oli oikein hyvä ja passasi mainiosti kaveriksi savukalalle ja makkaroille. Menisi se kyllä ihan itsekseenkin vaikka lounaaksi. 

Tätä salaattia kootessani maistelimme parsakaalin varren sisäosan maistuvan ihan  miedolle retiisille. Kaikkea sitä oppii kun maistaa!

Ohje on Jamie Oliverin Jamie´s America-opuksesta.

PARSAKAALI-PEKONISALAATTI
kuudelle

2 isoa parsakaalia
suolaa keitinveteen
8 pekonisiivua
3 tomaattia
pieni nippu ruohosipulia

salaatinkastike:
pekoninpaistorasvat
½ valkosipulinkynsi
2 tl Dijon-sinappia
0,8 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Leikkaa parsakaalinnuput ihan pikkuruisina irti varresta. Kuori jäljelle jäänyt varsi ja paloittele näin paljastunut pehmeämpi sisäosa. Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan. Lisää suolaa. Laita parsakaalinuput kiehumaan vain minuutiksi, jotta ne pehmenevät hieman mutta säilyttävät rapsakan suutuntuman. Laita nuput kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle. Salaatinkastike tarttuu paremmin kuiviin parsakaaleihin. 

Paista pekonit rapeiksi keskikuumalla pannulla. Siirrä ne rapsakoitumaan talouspaperin päälle. Pilko suupaloiksi. 

Säästä pekoninpaistosta tullut rasva. Kaada se astiaan, jossa sekoitat kastikkeen. Lisää muut kastikeaineet ja sekoita hyvin. 

Poista tomaateista siemenet ja pilko suikaleiksi. Pilko myös ruohosipuli. Yhdistä tomaatit ja ruohosipuli kulhossa parsakaalin kanssa. Kaada joukkoon myös kastike ja sekoita hyvin. Lisää pilkotut pekonipalat juuri ennen tarjoilua tai tarjoile ne erillisestä astiasta, jotta ne pysyvät rapsakoina. 

MOOTTORIPYÖRÄ! Ja kuinka ruuanlaiton sitten kävikään.

Minä olen tiedättekö semmoinen ihminen, että kun minulle tapahtuu jotain hienoa, haluaisin kuuluttaa sen koko maailmalle. Heti. Ja yleensä niin teenkin. Nyt olen jo pari viikkoa miettinyt, miten saisin luontevasti johonkin lauseeseen ympättyä täällä ruokablogissa puolivahingossa, että MINULLA ON ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN MOOTTORIPYÖRÄ! Tai mainittua ihan vaan huolettomasti jossain sivulauseessa, että MOOTTORIPYÖRÄLLÄ AJELU ON PARASTA HUVIA PITKÄÄN AIKAAN! Ja sitten päätin luovuttaa, kuten näette.

Tuumasin aluksi, onkohan tämä uusi harrastukseni syömistä ja kokkailua vähentävä asia, mutta katin kontit! Jukka hoitaa hienosti ruokahuoltoa minun pöristellessä lähiseutuja. Kotiin tullessa on sitten mukavasti pötyä pöydässä vaikkapa grilliruuan tyylisesti. 

 

Eilen pohdin jotain motskarilenkkiä kun pääsin tänään ajoissa töistä. Välkky mieheni ehdotti lounasta Kirkkonummen Bistro o Mat:ssa. Hurruuttelin siis Nummelasta Kirkkonummelle mutkaisia teitä pitkin auringon paistaessa vaan ei häikäistessä. Perillä avasin varhaisperunakauteni mitä maistuvimmalla tavalla: haarukoin napakan kypsien pottujen kanssa juuri passelin suolaista graavilohta ja paksua, runsassienistä korvasienimuhennosta. Sain lasiini rieslingiä ihan vain mauksi, mikä kruunasi keskiviikon lounaan loistavasti. Ennen sitä lusikoin lautaselleni noutopöydästä mainiota salaattia, jonka joukossa oli mm. kukkakaalia pienen pienenä muhjuna ja ihanasti makeutettua punasipulia. 

Nyt vaan pitäisi keksiä vastaavanmoisia käyntikohteita lounaaksi tai päivälliseksi. Kaikki ehdottomanne loistopaikat mukavan mutkaisten teiden varrella tai päässä luvataan ottaa harkintaan!

ps. Jos tyttäremme on mennyt teillekin sanomaan, että äiti on ostanut skootterin, se ei siis pidä paikkaansa.