Niska

Pitkään testihaluissa ollut ravintola Niska Suomen Turussa on nyt koettu ja hyväksi todettu. Vierailimme täällä arki-iltana kuuden maissa saaden pöydän ilman varausta. 

Pubiksi itseään tituleeraava paikka perustuu Michael Björklundin ideaan. Tiedättehän, se sympaattinen ahvenanmaalaiskokki Strömsöstä. Ahvenanmaalaiseksi paikan tekee kuulemma pizzojen kutsuminen peltileiviksi ja joidenkin raaka-aineiden saariperäisyys. 

 Jukka valitsi ruokajuomaksi ahvenanmaalaispanimon tuotteen, minä etenin Plan B:llä.

Jukan peltileipä oli nimeltä Cecilia. Täytteenä oli ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa, punasipulia, balsamicoa ja rucolaa. Vuohenjuusto oli kiekkojen sijaan murusteltu pitkin peltileipää, jolloin se maistui joka palassa. Balsamicolisää Jukka kiitteli maistuvaksi. 

Minä otin peltileivän nimeltä Björklund. Se sisälsi riivittyä lampaanlihaa, punasipulia, bearnaisekastiketta ja rucolaa. Pieni suolalisä ei olisi ollut pahitteeksi, mutta muuten kokonaisuus oli oikein hieno. Bearnaisekastike oli vinkeä, upea lisä peltileipään. 

 

Ravintola oli ronskilla tavalla viihtyisä ja kutsuva. Sisustus, kuten myös peltileipien nimet ovat saaneet innoitusta salakuljettaja-jalkapalloilija Algoth Niskan elämästä. Tarjoilu ravintolass sujui moitteettoman mukavasti. Kaikinpuolin suositeltava paikka siis!

Aurajokiranta on kaunis myös syksyllä. 

Pehmeän rapsakat silakkapihvit

WWF kehottaa syömään enemmän silakkaa. Ja sekös meille sopii! Esimerkiksi silakkapihvit ovat hurjan hyvää ruokaa perunamuussin kanssa nautittuna. Ne ovat myös nopeita valmistaa eikä kilohintakaan päätä huimaa. 

Jukka löysi silakkapihveihin vähän erilaisen ohjeen, jossa kalafileet marinoitiin sinappisessa ranskankermassa. Silakasta tuli näin entistäkin pehmeämpää, joskin paistopinnaltaan vaadittavan rapsakkaa. Pidimme kovasti silakkapihveistä näinkin, lapsia myöden. Kuvanoton jälkeen lautaselle lisättiin porkkanaraastetta. 

Muussiperunoista Jukka hyödynsi kaiken, sillä perunankuoret mies friteerasi. 

Kalan ohje on Fredrik Erikssonin kirjasta "Silliä ja silakkaa".

MARINOIDUT, PAISTETUT SILAKAT
4 annosta

600 g silakkafileitä
1 dl ranskankermaa
2 rkl Dijon-sinappia
karkeaa ruisjauhoa
suolaa
voita paistamiseen

Sekoita ranskankerma ja sinappi keskenään. Lisää seokseen silakkafileet ja anna marinoitua jääkaapissa yön yli.
Rouhi suolaa myllystä ruisjauhojen sekaan. Ota silakkafileet marinadista sen kummemmin kuivaamatta ja kääntele ne ruisjauhoissa. Paista kalafileet runsaassa voissa pannulla keskilämmöllä kullanruskeiksi, noin 2 minuuttia per puoli. Nauti heti!

*** ***

Blogin muita silakkareseptejä:

• etanapannussa
• grilliin
• currylla, ja omenaisella kastikkeella

Jos jostain saat käsiisi kylmäsavusilakkaa, maista ihmeessä. Se on hurjan herkullista!

Mitä namiskuukkelia sinä teet silakoista?

Lahjaksi juhlailta baletissa herkutellen

Rakas kummityttömme, lapsuudenystäväni tyttö, täytti 10 vuotta. Pohtiessamme lahjaa päädyimme ostamaan neitokaiselle liput Prinsessa Ruusunen-balettiin. Minusta on tullut vuosien myötä entistä enemmän elämyksellisten lahjojen ystävä. Lahjasta ei aina tarvitse jäädä mitään konkreettista käteen. Lahja voi olla myös yhdessä vietetty aika, sellainen josta syntyy muistoja. 

Lähdimme balettiin lopulta tyttöjen kesken, minä ja ystäväni tyttäriemme kanssa. Jo pynttäytyminen nosti juhlafiilistä. 

Iltamme kohottautui ylelliseksi, kun saimme kilistellä ennen esitystä rauhassa Afternoon Tea:n äärellä. Lapsille kuohuviinilaseihin kaadettiin Lehtikuohua, meille aikuisille sampanjaa. 

Kippis ja onnea!

 

Afternoon Tea-setti sisälsi kauniisti katettuna sekä suolapaloja että makeita. Yhdellä kerrostarjottimella voi nähdä kokonaisuuden kahdelle hengelle. Kaikki oli todella hyvää. Maut olivat niin täyteläisiä ja tuhteja, että pieniltä näyttäneet suupalat olivat lopulta oikein passelin kokoisia. 

Laktoositonta ruokavaliota noudattava sai ihan omat makeapalansa. Suklaaleivos sai toivottua kevennystä mansikoista. Suklaamacaron oli ihastuttava sekä rakenteeltaan että maultaan ja omenapiirakka raikas.  

  

Syntymäpäiväsankarin ehdoton suosikki suolapaloista oli saaristolaisleipä kalaisalla moussella. Retiisikoristelu oli hieno oivallus!

Aikuiset taisivat nauttia suolaisten kohdalla eniten spelttiskonsseista, joihin sopi sipaista lisäksi mascarponea, sitruunacurdia tai mustaherukkahilloa. Näistä jälkimmäinen oli ehdottomasti oma suosikkini. Kolmioleipien sisällä oli täytteinä kurkkua, lohta ja paahtopaistia. 

Välillä käytiin nauttimassa balettiesityksestä, joka oli kummityttömme ensimmäinen laatuaan. Hän nautti musiikista, tanssista, lavastuksista, juonenkäänteistä ja huumorista silminnähden. Väliajalle suunnatessamme nuori neiti vain huokaisi: "Kaikki on niin ihanaa!"

Väliajalla me aikuiset nautimme oikein ihanat mustaherukka-praliinileivokset kahvin kera. 

Lapset herkuttelivat Kuningatar tikkuleivoksilla omenamehun kanssa. Syntymäpäiväsankari piti tästä leivoksesta todella paljon!

Koko ilta oli täynnä hymyjä, hyvää mieltä ja hurjasti kauneutta. Toivon että ilta painuu kummityttömme mieleen yhtä ihanana ja erityisenä kuin se piirtyi minun muistiini. 

Herkut meille tarjosi Kansallisoopperan ravintolat eli Kanresta Oy.

Yhteistyön myötä opin, että Kanresta on Suomen kansanterveysyhdistys ry:n tytäryhtiö. Kansallisoopperan asiakkaana on sitä myöden mukana tukemassa Lastentautien tutkimussäätiötä, Suomen Mielenterveysseura ry:tä, Suomen Sydänliitto ry:tä ja Vanhustyön keskusliitto ry:tä. 

Possun potka uunikylvyssä ja valkopapuja

Olen jo kauan uhonnut opettelevani linssien ja papujen käyttöä kotikeittiössä. Hommaa lie hidastanut se, ettei Jukka ole mikään suuri papufani, eivätkä lapsetkaan ole innostuneet asiasta kummemmin. Nellen papukeitoksia Jukkakin on syönyt hyvällä ruokahalulla ja Alian brunssilla tyttäremme tykästyi linsseihin. Enää en keksinyt tekosyitä, miksen aloittaisi treenaamista. 

Jukka kaivoi perjantai-iltaa varten pakkasesta luomupossun potkan, kun kyläreissumme kaveriperheen luo peruuntui edellisenä iltana. Ajattelin että haudutusliemessä pyöräytetyt pavut olisivat varmaan aika helppo rasti. Niin olivatkin ja maistuivat myös hurjan hyviltä. Nyt perustin blogiin uuden tunnisteenkin, *pavut/linssit. Täytyy lisätä sinne myös blogin onnistuneet linssi- ja papuruuat, jotka ovat jääneet yksittäisiksi, mutta herkullisiksi kokeiluiksi. Seuraavaksi voisi käydä nyysimässä papureseptejä vaikkapa Kokit ja Potit-blogista, sillä heidän raikkaita papukeitoksiaan olen usein vilkuillut ihastuneena. 

Perjantaipöytämme papupedillä jököttävän potkan kanssa näytti ja maistui aika bistroiselta niin kuin minä tuon sanan ymmärrän. Ronskia, mutta hyvin valmistettua ruokaa syvillä mauilla. 

POSSUN POTKA 

neljälle

1 luomupossun potka

suolaa ja pippuria 

½ dl vehnäjauhoja 

2 sipulia

1 varsisellerin varsi

2 valkosipulinkynttä 

1 rkl tomaattipyrettä

½-1 dl tuoretta lehtipersiljaa silputtuna

10 oksaa timjamia, noin 1 rkl 

4 dl liha- tai kanalientä (meillä itsekeitelty possuliemi)

1-1½ dl valkoviiniä

Hiero potkan pintaan suolaa ja mustapippuria. Pyörittele potka vehnäjauhoissa niin että se peittyy kokonaan. 

Paista vehnäjauhotettu potka paistinpannulla reilussa määrässä oliiviöljyä. Kun lihan pinta on kauniisti ruskistunut kauttaaltaan, nosta se uunivuokaan. 

Lisää paistinpannulle paloitellut sipuli ja varsiselleri. Paista muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja tomaattipyre. Lisää lehtipersiljasilppu ja timjami. Paista minuutti. Lisää possuliemi ja valkoviini. Kuumenna niin että seos kiehahtaa. Kaada potkan seuraksi uunivuokaan. 

Kypsennä lihaa 140 asteisessa uunissa 3 tuntia. 

Nosta liha pois vuoasta. Siivilöi liemi. Laita liemi paistinpannulle ja keittele hetki kokoon. Me laitoimme potkan takaisin liemeen ja nostelimme kauhalla silloin tällöin lientä lihan päälle. 

VALKOPAVUT

Kuivat valkopavut huuhdottiin ja liotettiin yön yli. Vesi vaihdettiin ja papuja keitettiin noin 45 minuuttia. Tarjolle pantaessa pavut sekoitettiin possun muhitusliemen kanssa.

Osan keitetyistä pavuista pakastin tulevia kokailuja varten.

Pavut olisi ollut mahdollista kypsyttää liotuksen jälkeen myös possun kanssa samassa astiassa, mutta suolainen liemi olisi tehnyt keittoajasta paljon pidemmän. Koska kokemattomina pavunkeittelijöinä emme osaa arvioida kuinka pitkän, etenimme näin helpoimman kautta. 

Koko annoksen päälle sopii ripsiä raikasteeksi silputtua lehtipersiljaa. Tai ruohoa, kuten eräät.

Taikinakuoren alla

Lapsemme rakastavat erilaisia ruukkuruokia. Ja sitten rehellisemmin: lapsemme rakastavat erilaisten ruukkuruokien voitaikinakuorta. Huoh.

Me aikuiset tykkäämme ruukkujen sisällöstäkin, vaikka ei siinä päällisessäkään mitään vikaa ole. Näinä runsassienisinä aikoina ruukkuun sukelsi orakkaita omenoiden, purjon ja kerman seuraksi. Lopputuloksena oli oikein maistuvaa syysruokaa!

   

 Maistuvaa syksyistä viikonloppua kaikille! Mitä teillä kokataan?

SIENIRUUKUT 
noin kolmelle - neljälle

öljyä paistamiseen
1 pieni purjo, valkoinen osa paloiteltuna *
5 dl orakkaita paloina
2,5 dl omenapaloja
1 dl ranskankermaa
1 dl kermaa
2 oksaa rosmariinia
voitaikinaa ½ levyä per ruokailija

Ota voitaikinat sulamaan. Laita uuni päälle 225 asteeseen. 

Paistele orakkaista paistinpannulla ylimääräinen neste pois. Lorauta öljyä sekaan. Lisää purjo ja pehmitä hetki. Lisää omenapalat, kermat ja rosmariinioksat niin että ne lämpiävät. 

Kauho kermainen sieniseos ruukkuihin. Kaulitse tai venyttele voitaikinapaloja sen verran, että saat ne hyvin ruukun kanneksi. Kypsennä uunissa kunnes voitaikina on kauniin värinen. 

Nauti hyvän punaviinin kera (ja sulje korvasi lasten sienikitinältä). 

* purjon vihreät osat voit säästää vaikka liemien keittoa varten

Juurevan syksyistä nopeasti

Höyryävän kuumaa kasvispaistosta pimenevässä syysillassa punaviinilasillisen kera? Kyllä kiitos! Sellainen paistos voisi olla vaikka tämä juuripersiljaakin sisältävä herkku. 

Juuripersilja on meille uusi tuttavuus. Se pomppasi silmille niinkin yllättävästä paikasta kuin Gasumin mainoslehtisestä. Ulkonäössä on paljon palsternakkaa, mutta pitkulaisemmin. Maussa on lehtipersiljaa, mutta miedommassa ja jotenkin hienostuneemmassa muodossa kuin persiljassa. Kasvin maanpäällisiä lehtiä voi kuulemma napsia pitkin kesää persiljantarpeeseen.  

Jo mainitussa mainoslehtisessä oli Suvi Rüsterin ruokaohjeita Sami Repon kuvaamina. Intouduimme kokeilemaan juuripersiljaa pannulla paistettuna metsäsienien kera tehden vain pieniä muutoksia. Alkuperäinen ohje suosittaa herkkutattia, me käytimme metsäreissulla löytyneitä lampaankääpiä. Salottisipuli vaihtui meillä keltasipuliin ja määräkin lisääntyi. Salvianlehtiä olisi voinut laittaa ohjeistettua kahdeksaa enemmän. Ruokaa suositeltiin tarjoamaan kala-tai liharuokien lisukkeena tai sekauttamaan pastan joukkoon. Liharuokien kumppanina setin voisikin hyvin tarjota, mutta luulenpa että näin itsekseen se oli parhaimmillaan. Sienet tuovat kuitenkin kokonaisuuteen niin syvää ja tuhtia makua, ettei mitään enempää enää kaipaa. Jos haluat tarjota juuripersiljapaistoksen pastan kera, keitä pastat juuripersiljojen keitinvedessä. 

PAISTETTU JUURIPERSILJA LAMPAANKÄÄVÄLLÄ

kahdelle pääruuaksi tai neljälle lisukkeeksi

noin 500 g juuripersiljaa

4 lampaankääpää 

3 keltasipulia

1 valkosipulinkynsi

2 rkl voita

1 rkl öljyä

10-12 salvianlehteä

1 rkl hunajaa

Kuori juuripersiljat. Leikkaa pituussuunnassa puoliksi. Leitä kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä noin 10 minuuttia. Juuripersiljoiden tulee olla lähes kypsiä. Nosta juurekset pois ja halkaise ne vielä kahteen osaan. 

Puhdista ja paloittele sienet. Kuori ja viipaloi sipulit. 

Kuumenna voi ja öljy pannulla. Lisää sipulit ja sienet. Paista pari minuuuttia. Lisää juuripersiljat, salvianlehdet ja hunaja. Jatka paistamista viitisen minuuttia, kunnes juuripersiljat ovat kauniin rusehtavia.  

Mihin sinä olet käyttänyt juuripersiljaa? Olisi kiva kuulla vinkkejä tämän meille uuden juureksen hyödyntämisestä. 

Jytis näyttää upottaneen sitä kerman kera herkulta kuulostavaan, yksinkertaiseen uunipaistokseen. 

Omenaminttu taas on pyöräyttänyt juureksesta keiton. 

Midhill brunssi

 

Midhill on tähtikokkina tunnetun Hans Välimäen ja vaimonsa Marian ravintola Helsingin ydinkeskustassa, Citykäytävällä. Saimme kutsun sinne brunssille ja olimme kovasti iloisia kun saimme saapua paikalle koko perheenä. 

  

Pidimme koko sakki kovasti ronskista, kierrätystäkin hyödyntävästä sisustuksesta. Sen ovat paikkaan luoneet yhdessä Martina Rosenqvist ja Vera Öller. Menun rento kieli, tarjoilijoiden hymyt ja paikan ulkoasu loivat yhdessä puitteet rennolle aamupäivälle, jollainen kaksituntisemme ravintolassa lopulta olikin. 

Midhillin brunssilla kaikki ruuat tilataan keittiöstä, minkäänmoista noutopöytää ei ole. Tarjoilijan pienellä yllytyksellä tilasimme sitä, tätä ja tuota, sillä listalta löytyi todella paljon houkuttelevia vaihtoehtoja. Annoskoot olivat yllättävänkin suuret. 

Alkucavat nautittuamme siirryimme alkoholittomiin juomiin, vaikka paikasta olisi saanut mielenkiintoisen kuuloisia drinkkejäkin. Olimme sentään liikkeellä muksujen kanssa ja autolla. French press-tyyliin tarjoiltu luomukahvi Mountain High maistui molemmille. Mehuvalikoima oli tavallista laajempi, mistä muksumme ilahtuivat kovasti. Veriappelsiinimehu oli tytön mielestä yhtä hyvää kuin kesällä Sisiliassa ja poikamme tykkäsi mansikkamehustaan. 

Muksut tilasivat suolapalaksi valtavan suuriksi osoittautuneet Croque madam-leivät ranskiksilla. Lapset eivät lämmenneet kinkkuleipien sinappisuudelle, mutta muuten juustoiset leivät maistuivat, samoin ranskalaiset.

Me söimme Jukan kanssa kaikenmoista puoliksi, myös tämän "Double meat burgerin". Tuhti hampurilainen sisälsi mediumiksi paistetun jauhelihapihvin lisäksi häränhäntää ja luuydintä sekä kananmunaa, kurkkua, salattia ja tomaattia. Juuston sai valita kolmesta eri vaihtoehdosta, joista me halusimme vuoden ikäisen cheddarin. Hyvää oli! Burgerpihvien liha jauhetaan kuulemma Midhillissä itse Tammisen toimittamasta Black Angus-rotukarjan lihasta. 

Tarjoilija suositteli meille raikasteeksi "smashed" salaattia, joka olikin oikein passeli juttu. Kurkku ja vesimelonit toimivat hyvin kaiken tuhtiuden keskellä. 

Päivän ehdottomasti ylistettävin setti on tämä lautasellinen. Se sisältää maa-artisokkaa, luomumunaa ja sieniä. "Local mushrooms" meinasi nyt herkkusieniä, mutta vannoimme kotona kokeilevamme tätä juttua metsäsienillä, vaikkapa lampaankäävällä. 

Tryffeliranskikset olivat vinkeän hyvän makuiset. Maistamaan rohkaistunut poitsumme totesi nauruttavasti: "Ajatella et mä tykkään sellasesta ruuasta jossa maistuu sieni."

Tyttäremme kysyi minttu-suklaapirtelöä pelkästään suklaisena ja sen myös sai. Pikkunainen oli kovasti tyytyväinen pillittäessään juomaansa.

"French toast" tarjottiin klassisesti pekonin ja vaahterasiirapin kera. Annos jakoi mielipiteitä, mutta minä pidin. Paistetuista leivistä puuttui tosin rapsakka pinta kokonaan. 

  

Makeapalana maistui myös "keksitaikina ja m&m"-pirtelö. Me jätkän kanssa tykättiin myös pannarista banaanilla ja marjoilla. 

Varsinaisia jälkiruokia emme tilanneet lainkaan. Ei MIL-LÄÄN enää kyennyt. 

Runsas settimme olisi maksanut 129 euroa plus cava-lasit. Tällä kertaa kaiken tarjosi Midhill. Hinta oli mielestämme ihan kohdallaan näin kookkaasta ja pääosin tosi hyvästä kokonaisuudesta. Midhillistä saa brunssia myös lauantaisin, mistä iso plussa. Brunssien pitäisi olla ohjelmallisia, mutta ainakin tänään esiintyvä artisti saapui vasta kahden aikoihin meidän jo lähtiessä. 

Paikkaa voi lämpimästi suositella esimerkiksi krapulan paikkaamiseen ja rentoon brunsseiluun kun haluaa jotakin tuhtia. Voisimme hyvin mennä Midhilliin uudestaankin, sillä viihdyimme mainiosti pari tuntia maistellen ja rupatellen. Poikamme totesi paikasta että "10 +, kerrankin".  

  

Vatsat pinkarallaan suuntasimme Espooseen leffaan, jossa piti kuitenkin olla mutusteltavaa. Lapset ottivat kotoa mukaan tuotenäytekarkkeja ja kaupasta halusivat ostaa keralle myös tomaatteja. Perus. Jukka keksi loistoidean mukeista, kun mutusteltavat piti jakaa rapistusvapaisiin rasioihin. Mukit mahtuivat myös penkin viereiseen telineeseen. 

Loistava sunnuntai loistoseurassa. 

Tällaisia lisää!

Haukihampurilaiset tartarilla

Meillä riittää pakastimessa hauen jauhelihaa, kiitos Jukan ja isänsä onnistuneiden kalareissujen. Haukihampurilaiset ovatkin ruokapöydässämme tuttu juttu. Monesti teemme ne sitruunamajoneesin kera. Jukka halusi nyt kuitenkin kokeilla jotain uutta ja päätyi kirjastolainassa olevan Hampurilais-kirjan innoittamana pyöräyttämään tartar-kastikkeen kalaleipien väliin. 

Tartar maustettiin mm. kapriksilla, maustekurkulla ja sitruunalla. Kastikkeesta tuli kaikessa majoneesisuudessaan aivan ihanan paksua, mutta raikasta. Tämä menisi loistavasti kastikkeena vaikka kalapulliakin syötäessä.   

Tällä viikolla lapsemme ovat jostain syystä ottaneet usein kauhan käteen keittiössä. Tyttö on aiemmin ollut kova plikka leipomaan, mutta nyt molemmat lapset ovat halunneet tehdä keittiössä omia toiveruokiaan. Kuvassa tyttäremme paistaa hampurilaisten kylkeen oman maan pikkaraisia kesäkurpitsoita, lehtikaalia ja lampaankääpiä. 

Haukihampurilaisen pihviin ja majoneesiin löydät ohjeet täältä. Nyt käytimme "sämpyläksi" ihan kaupan leivästä leikattuja siivuja. 

TARTAR-KASTIKE

noin 2,5 dl

2 pientä maustekurkkua

1 kevät- tai salottisipuli

1 rkl kapriksia

kourallinen tuoretta sileälehtistä persiljaa

1, 75 dl majoneesia

1 rkl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

Hienonna kurkut, sipuli, kaprikset ja persilja. Pane ainekset kulhoon ja sekoita sekaan majoneesi. 

Lisää sitruunamehu, sekoita. Lisää suolaa ja pippuria maistellen. 

*

Vatsa sekaisin kilin kolin-blogissa on kevitetty samantyyppinen tartar kermaviilillä.

Väkivaltaista, mutta kaunista couscousia

Granaattiomena on antanut nimensä tappavalle aseelle, kranaatille. Kun katsoo hedelmän kauniin kuultavia, jalokivimäisiä siemeniä, tuntuu tämä yhteys suorastaan vääryydeltä. Granaattiomena kaunisti tämänkin ruuan ihan eri tasolle kuin mitä se olisi ollut ilman kiiltävän punaisia kaunokaisia.

Tekemämme couscous sisälsi granaattiomenan lisäksi kanelia, sahramia, rusinoita, mantelia, sitruunaa, minttua ja persiljaa. Ainekset yhteensekoitettuna kuulostavat minusta kaaokselta, mutta lopulta ovatkin makean ja happaman maistuva liitto, jossa eri tekstuurit temmeltävät mukavasti keskenään.

Resepti on Akseli Herlevin kirjasta "Herlevi liekeissä". Noudatimme ohjeistusta muuten tarkasti, mutta oman kasvihuoneen makeat paprikat jätettiin paahtamatta ja rusinaa pistettiin tuplaten enemmän. Couscousina käytimme luomulaatuista tavaraa. Jotkut vehnärouheet muodostuvat lopulta kovin puuromaisiksi, mutta ainakin tällä Herlevin tyylillä tehtynä nämä couscousit pysyivät mukavan irtonaisina.

Meillä couscous syötiin grillatun luomupossun kaslerin kera. 

KAUNIS COUSCOUS-SALAATTI

neljälle lisukkeeksi

1 punainen paprika

2 dl vettä

½ dl oliiviöljyä

1 tl jauhettua kanelia

hyppysellinen sahramia

2 dl couscousia

2 rkl manteleita, rouhittuna

2-4 rkl rusinoita

1 granaattiomenan siemenet*

1 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori

½ ruukkua tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

½ ruukkua tuoretta minttua hienonnettuna

suolaa

Kiehauta vesi, oliiviöljy, kaneli ja sahrami kattilassa. Älä keitä ettei öljy-vesiseos poksahda liikaa kuumentuessaan. Kaada seos kulhoon couscoin päälle. Peitä kelmulla ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Raavi couscous sitten haarukalla irtonaiseksi. 

Sekoita couscousin joukkoon loput ainekset ja tarkista maku. 

* tiesithän, että granaattiomenan siemenet saa kätevästi putoamaan irti paukuttamalla puolikkaan hedelmän kuoripuolta kulhon päällä