Kinkuton joulu - possua itäisiltä mailta

Pahoittelemme heti kärkeen ankeaa kuvaa. Selityksistä parhain lie nälkä.

Olemme ennenkin intoutuneet Kauppalehti Option joulua edeltävistä resepteistä, niin tänäkin vuonna. Nyt teimme Tomi Björkin ja Serko Rantasen reseptillä kiinalaisittain maustettua possua. Homma oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kerrankin suppeahkossa raaka-ainelistassaan todella onnistunut. Optiossa ruoka oli nimetty hassusti "Char siew-possuksi eli grillatuksi possuksi kiinalaisittain", vaikka ohjeitus ei sisältänyt grilliä ollenkaan. Ohjeen kasler vaihtui meillä vähärasvaisemmaksi lavaksi pakastimen sisällön vuoksi. Luumut jäivät pois kaupan valikoimien vuoksi.

Meille ei tänä vuonna joulupöytään nosteta kinkkua lainkaan. Sen osan myimme edelleen ystävillemme puolikkaasta luomupossustamme. Tähän ratkaisuun päädyttiin jokajouluisen kinkkukyllääntymisen vuoksi. Itse muhitamme luomupossun potkaa jonkinmoisessa liemessä aatoksi, ehkä näissä merkeissä. Tässä allaohjeistetussa ruuassa käytetyt luumu ja kaneli kun kuuluvat suomalaiseenkin jouluun aika olennaisesti. 

UUNIMUHITETTUA POSSUA KIINALAISITTAIN

1,5 kg luomupossun lapaa tai kasleria

1,5 dl Hoisin-kastiketta

1 dl tummaa luumutahnaa (meillä itsekeiteltyä luumuhilloa)

1 dl hunajaa

3 rkl soijaa

2 rkl valkoviiniä

1 tl mustapippuria

2 tl kanelia

ripaus suolaa

(8 kokonaista luumua)

Tee ensin Hoisin kastike tai käytä valmista. 

Sekoita marinadi Hoisin kastikkeesta, luumutahnasta, hunajatsa, soijasta, (valkoviinistä) ja mausteista. 

Leikkaa possu keskeltä kahtia. Pyörittele palat kunnolla marinadissa. Anna marinoitua 3 tuntia tai enemmän jääkaapissa. 

(Halkaise luumut ja poista kivet. Lisää possun sekaan.)

Kypsennä 140 asteisessa uunissa vuoassa marinadeineen 2 tuntia. 

Leikkaa liha paloiksi. Sekoita marinadi vielä lihan päälle paksuksi glaseeraukseksi. 

Maa-artisokkaa viinisti

Ensin oli Blogiringin kamppis, jossa piti keksiä kuivalle luomuviini Emiliana Naturalle ruoka ja kuvata se edustavasti. Ensimmäisen ideamme mukaan siitä piti tulla risotto. Sitten idea kehittyi ja Jukan äidin lahjottua meitä oman maan tuotteilla ruuasta piti tulla maa-artisokkarisotto. Muhkuraisia mukuloita kuoriessani tuumasin, että niistä riittäisi tarpeita ihan omaankin ruokaansa asti. Silloin päähäni pälkähti Sasu Laukkosen "palsterisotto", joka on tehty risoton tapaan, mutta riisin asemesta on käytetty palsternakan paloja. Päätin muuttaa risoton suuntaa ja tehdä sen "vain" maa-artisokkapaloista. 

Lopputulos oli hieno! Maa-artisokan ylväs, joskin maanläheinen maku pääsi täysiin oikeuksiinsa. Parmesaaniraaste kruunasi kokonaisuuden täyteläisemmälle puolelle. Suosittelemme lämpimästi tätä hyvin viinipitoista kasvisruokaa lisäkkeeksi aterialle tai vaikkapa alkupalaksi. Ja lasiin tietysti sitä samaa viiniä kuin ruokaankin, sillä varsinkin arkena ihminen vaatii jotain viiniä fiiniä. 

MAA-ARTISOKKA VIINISTI

kahdelle pienet annokset

300 g maa-artisokkaa

2 rkl voita

1 shalottisipuli

1½ dl Emiliana Natura luomuviiniä

1½ dl kasvis- tai kanalientä

suolaa

mustapippuria

parmesaania

Kuori maa-artisokat ja paloittele ne pieniin paloihin. Silppua sipuli ihan pieniksi paloiksi. Laita kasvis- tai kanaliemi lämpenemään. 

Kuumenna paistinpannu ja nakkaa sille voita. Kun voi on sulanut, lisää sipulipalat. Sipulien hiukan kuullotuttua lisää maa-artisokat ja pyörittele kaikki voissa. Lisää sitten viini ja kiehauta hetki. Lisää myös liemi. Keittele noin 20 minuuttia tai kunnes palat ovat napakan kypsiä. Kypseneminen riippuu tietysti maa-artisokkapalojen koosta. 

Nostele palat liemestä erilliseen astiaan, mikäli lientä on vielä jäljellä. Tarkista maku suolalla ja pikkuripauksella mustapippuria. Laita maa-artisokat lautasille ja raasta päälle parmesaania. Nauti ruokaan käyttämäsi viinin kanssa kynttilänvalossa. 

*

Blogien viinikuvista parasta voi käydä äänestämässä täällä ja voittaa hyvällä tuurilla itsekin luomutuotteita.

Yhteistyössä Emiliana Natura

Pastiksen brunssi ja lasioivallus

Jos Kun lauantai alkaa kello 11 shampanjalla, se ei voi olla huono. Eikä ollut.

Fiskars kutsui meidät onnistuneen blogiyhteistyön johdosta lauantaibrunssille nauttimaan kanssabloggaajien seurasta ja maistelemaan Pastiksen ihania ruokia. Aamupäivä oli täynnä leppoisaa jutustelua ja ihanaa tunnelmaa. Mainittakoon lyhyesti, että keskustelunaiheet sivusivat monipuolisesti banaanikärpäsiä, äidinmaitoa drinkissä, hanureita ja munassa olevia raitoja. Myös naurua saatiin loihdittua ilmoille porukalla. Mitä muuta sitä voi pieni ihminen toivoa?

 

Yksi Pastiksen ja Murun omistajista, sommelierina tunnetuksi tullut Samuil Angelov sulostutti aamupäiväämme läsnäolollaan. Sujuvasanainen mies on ollut mukana loppuvaiheessa Essence plus lasien ja decantterin kehittelyssä. 

Herra Angelov esitteli meille monelle ihan uuden asian: saman viinin voi nauttia erilaisista laseista eri tarkoitusperää hakiessaa. Esimerkiksi jos viiniin kaivataan enemmän hapokkuutta, tarjotaan se kapeammasta, usein valkoviinilasiksi mielletystä lasista. Jos taas viiniin kaivataan vaikka enemmän leveyttä, se samainen viini kannattaa tarjota laakeammasta lasista. Olen aiemminkin tiennyt lasin selkeän vaikutuksen viiniin, mutta en ole osannut kääntää asiaa näin päin.

Ruuan kanssa maistellessa lasien tuoman eron huomasi mielestäni parhaiten pateen kohdalla. Kapea lasi toi kaadetun viinin hapokkuutta paremmin esille, jolloin pateen yrtit pääsivät framille raikastaen ja mielenkiintoistaen hienoa kokonaisuutta. 

jälkipuinneissa kiittelimme moni yhteen ääneen sitä, että Pastiksen brunssi oli harkittu kokonaisuus. Sortteja ei ollut ylettömästi, mutta kaikki oli hyvää ja yhteensointuvaa. Itselleni parasta antia oli Sir Lintsin kuuluisa patee punasipulihillokkeella ryyditettynä, sekä ihanan pehmoinen perunasalaatti. Kyllä, santsasin! Pateen ja hillokkeen resepti löytyy muuten Muru-kirjasta.

 

Uppomuna pinaatilla tarjoiltiin pöytään. Se oli aivan ihana! Myös kahvit kaadettiin istuessamme ja jälkiruuatkin nostettiin lusikoitavaksi eteemme. 

Tämä oli aivan loistoaloitus lauantaille, kun vielä poistuessamme saimme kassillisen laseja matkaamme. 

Kiitos Fiskarsin ja Pastiksen väelle mainiosta brunssi-hetkestä. Kiitos myös aina niin nauruttaville blogaanikollegoille!

pst. Campasimpukkakin oli siellä!

Suklaaleivokset chilipotkulla ilman gluteenia

Maanantaina saimme vieraaksi vasta-avoutuneen hannan soppa-blogin pariskunnan Heltsingistä asti. Pääsen toisinaan tosi ajoissa töistä (kun menenkin sinne aamuyöstä oman mittapuuni mukaan) ja silloin ehtii arkenakin kokkaamaan vierasruokaa. Päikkärit on kuitenkin pystyttävä ottamaan, joten jälkiruoka olisi hyvä olla valmiina jo etukäteen. 

Ruuan makeapalaksi päädyin leipomaan edellisenä iltana Nannan ilmoillepistämiä chilisiä suklaaleivoksia. Ja voi miten hyviä ne olivat! Tein piirakkavuoallisen tätä herkkua ja otin sitten esikuvani mukaan pyöreällä muotilla pikkuisia leivoksia. Maku oli niin tuhti ja takachilinen, että pari pientäkin leivosta riitti ihan hyvin aterian päätteeksi.

Chilisyys tosiaan yllätti näissä leivonnaisissa, mutta hyvällä tavalla. Jälkimaku suussa jopa polttelee hiukan, mutta ei jää pyörimään suuhun kuitenkaan. Oikein tervetullut uutuus suklaajälkiruokavalikoimaan, varsinkin kun herkku on gluteeniton. 

Lapsemme eivät chilistä perusta, joten heille otin erilleen pieneen vuokaan hiukan suklaakakkumassaa ennen poltteen lisäämistä. Hyvää oli ilmeisesti niinkin, sillä molemmat pyysivät lisää. 

Olethan minua huolellisempi sokerin ja voin yhteenvatkaamisessa, sillä hyvästä yrityksestä huolimatta sokeri kuitenkin rahisi hiukan hampaissa. Nannan leivoksissa koristeena oli tomusokeria ja pistaasirouhetta, jotka tekivät leivoksista vielä kauniimmat. Tarkanmarkan emäntämä menin kaappien sisällön vuoksi sieltä jo löytyvällä pistaasirouheella, mikä ei kyllä toiminut ihan yhtä kauniina. 

GLUTEENITTOMAT CHILISET SUKLAALEIVOKSET 
piirakkavuuallinen

150g voita
2 dl sokeria
½ rkl kanelia
200g tummaa suklaata
2 munaa
½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 dl perunajauhoja
1 tl chilijauhetta tai - hiutaleita

koristeluun pistaasimurua / tomusokeria ja pistaasipähkinöitä rouhittuna

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi huolellisesti valkeaksi vaahdoksi. Lisää  mukaan kaneli.

Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Kaada sulanut, hiukan jäähtynyt suklaa voi-sokerivaahdon joukkoon. Sekoita.

Lisää sitten munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lisää vielä lopuksi kaakaojauhe ja perunajauho siivilän läpi, jotta mahdolliset kokkareet musertuvat ennen taikinaa. 

(Jos mielit chilitöntä vaihtoehtoa, ota nyt taikinaa erikseen toiseen vuokaan.) Lisää (jäljellejääneseeen) taikinaan chili ja sekoita huolellisesti. 

Laita piirakkavuokaan leivinpaperi ja kumoa taikina sen päälle. Tasoita. 

Paista suht lyhyt aika jättäen höllyväksi. Anna jäähtyä täysin ennen kuin alat leikkauspuuhiin. Browniet kyllä kiinteytyvät vaikka lämpimänä tuntuisi vielä höllyvältä. 

Suolaiset rosmariinikeksit

Omenaminttu-blogin Hannele oli taannoin tehnyt ihananoloisia rosmariinikeksejä. Ryhdyin niiden tekoon heti sopivan hetken tullen ajatuksena parittaa niitä glögin ja juustojen kanssa. Juustoihin asti en ole ehtinyt vielä, mutta kovasti ovat hupenevaa sorttia itsekseenkin.

Tein suosiolla heti reseptin tuplana ja hyvä niin. 

ROSMARIINIKEKSIT
neljä pellillistä

200 g voita

3 dl ruisjauhoja

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1½  tl suolaa

4 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

4-6 rkl kylmää vettä

(pinnalle suolahiutaleita)

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuutioi kylmä voi kulhoon. Lisää jauhot, leivinjauhe, suola ja rosmariini. Sekoita taikina murumaiseksi sormenpäillä. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikinaksi nopeasti.
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Ripottele päällekin jauhoja ja kauli ohueksi levyksi. Painele muotilla taikinasta kuvioita. Siirrä pellille leivinpaperin päälle, (pistele) ja ripottele halutessasi pinnalle suolahiutaleita. Paista uunin keski- tai ylätasossa noin 10 minuuttia.

Kardemummaa lanttukeittoon ja arvontaa blogiin

Tämä samettisen ihana keitto...ai mitkä klöntit? no se on se meidän ei-Bamixin-vertainen-sauvasekoitin...

Aloitetaas alusta. Tämä samettisen ihana lanttukeitto oli aivan loistavan makuinen! Kardemumma käy hienosti yhteen lantun kanssa. Maussa löytyi yllättäen myös appelsiinisuutta, vaikkei koko keitto ole mitään sitrushedelmää nähnytkään. Lienee kukkaisen, kuivan valkoviinin "vika". 

Resepti löytyi arvostelukappaleeksi saadusta Santeri Vuosaran ja Anna-Liisa Nikusen yhteisponnistuksesta "Chef Santeri - rakkaat Juurekset". Kirja on mieluinen lisä hyllyyn, sillä se keskittyy hyviin raaka-aineisiin ja monesti ruuanteon helppouteen. Olen merkinnyt kirjasta jo monta ohjetta kokeiluun. Mainittakoon esimerkiksi uuden sadon punajuuret carpacciona homejuuston ja tuoreiden kirsikoiden kera, aburi-sushit uusista perunoista ja sinappinen häränhäntä-juuresmuhennos. Ohjeet ovat pääosin kasvispainoitteisia, mutta juureksia yhdistellään myös erilaisiin kalaruokiin ja lihaherkkuihin. Ohjeet näyttävät monesti aika tavallisilta, mutta sitten sisältävätkin jonkun uuden koukun. Etanat tarjotaan esimerkiksi valkosipuli-persiljavoin lisäksi juuripersiljakastikkeen kanssa ja porkkanakeitto maustetaan ouzolla. Makeita juuresreseptejä odotin kirjalta enemmän. 

Opus on yksinkertaisen kauniine kuvineen oikein inspiroiva. Siksi olemmekin iloisia kun voimme ilmoittaa, että jonkun oikun sanelemana olemme saaneet arvostelukappaleita kaksi. Ajattelimme arpoa toisen Juures-kirjan tähän postaukseen kommenttinsa jättäneiden kesken. Kommentti tulee jättää 12.12 klo 12 mennessä. Anonyymeiltä toivomme sähköpostiosoitetta johon ottaa yhteyttä. 

Sitten jo ihanaan keittoon, jonka te toivottavasti saatte surrautettua samettisemman pehmeäksi (vaikka oli se pikkuisen pureskeltavakin keitto hyvää!). Rakkaat juurekset- kirjassa keitto kehotettiin tarjoamaan löysäksi vaahdoksi vispatun kerman ja kanelihumpsautuksen kera, me etenimme pelkällä kanelilla.

LANTTUKEITTO KARDEMUMMALLA

200 g lanttua
2 sipulia
reilu nokare voita
2 dl kuivaa valkoviiniä ( tai korkillinen omenaviinietikkaa)
3 dl kana- tai kasvislientä
(vettä)
3 valkosipulinkynttä
½ tl hienonnettua kardemummaa
veitsenkärjellinen cayennepippuria
suolaa
mustapippuria
kermaa

kanelia valmiin annoksen päälle

Kuori ja leikkaa lanttu sekä sipuli pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä keskilämmöllä käännellen 5-10 minuuttia. Älä ruskista.

Lisää viini ja anna kiehahtaa. Lisää liemi, (hieman vettä jos tarpeen), hienonnettu valkosipuli ja mausteet. Keittele hiljalleen, kunnes lanttu on kypsää.

Soseuta sauvasekoittimella samettisen sileäksi. Lisää soseutettaessa kermaa joukkoon sen verran, että keitosta tulee sopivan paksua. Maistele suola ja pippuri kohdilleen.

Vastuullista nautintoa

     

Kalaostokset eivät ole helppoja, jos ne haluaa tehdä ekologisesti kestävästi. Ei ainakaan jos ostaa lohta. Viisainta onkin ostaa kotimaisia pikkukaloja, esimerkiksi silakkaa, muikkua ja ahvenia. Samaten suositeltavia ovat hauki, kuha ja lahna. Ostopäätöstä näiden puolesta puoltaa myös herkullisuus ja usein edullinen hintakin. WWF:n kalaopas kertoo näppärästi, miten tehdä oikeita valintoja kalatiskillä. Itselle uutta tietoa oli, että MSC-merkityt tonnikalat ovat syötäväksi suositeltavia. Ne tehdään pienemmistä tonnikalalajeista, joiden kannat ovat nopeamman uusiutumisen myötä saatu kestävälle tasolle. 

Nyt WWF on julkaissut myös ruokaoppaan, joka auttaa herkuttelemaan vastuullisemmin. Asia on kiteytetty kolmeen kohtaan:

• korvaa osa lihasta kasviksilla
• älä heitä ruokaa roskiin
• suosi vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita

Kaksi ensimmäistä kohtaa ovat helppoja ymmärtää ja toteuttaa, mutta vastuullinen tuottaminen vetää pelin hankalaksi. Minulle uutta asiaa oli esimerkiksi se, että kotipakastaminen verrattuna kaupan tehokkaaseen pakastamiseen kuormittaa luontoa melkoisesti. Mutta entäpä kun se pakastin onkin täynnä ettisemmin tuotettua, kotimaista luomulihaa jota ei meidän lähikaupoistamme saa? Mietimme yhdessä myös, ovatko itse metsästä poimitut marjat enää vastuullista ruokaa, jos sen vuoksi pitää ajaa pitkiä matkoja autolla. 

WWF:n illassa taannoin pohdittiin näitä erilaisia valintoja ruuan suhteen. Tuumailua ja punnintaa voi jatkaa ruokaoppaan äärellä unohtamatta sitä tosiasiaa, että ruokaan liittyy myös maku, nautinto ja yhdessäsyömisen ihanuus. Vastuullisuutta ja nautintoa taitavasti yhdistellen Sami Tallberg oli koonnut meille sormin syötävien, tiskiä näin säästävien ruokien hienon kokonaisuuden, joka keräsi paljon kiitosta: 

Kukka-, puna- ja kyssäkaali oli herkutettu kallioimarteella maustetulla tillimajoneesilla. Varsinkin kyssäkaali oli majon kanssa todella herkku, vaikken kallioimarretta seasta löytänytkään.

Runsasvalkosipulinen suppilovehveroleipä oli hirmu hyvää! Taikana syvässä maussa oli instant-pakurista tehty liemi tai kastike, jossa sienet oli pyöräytetty. Samahkon asian ajaa Tallbergin mukaan myös tiukasti kokoonkeitetty herkkutattiliemi. 

  

Pääruuaksi Sami Tallberg avustajansa kanssa paistoi meille silakoita ja pyöräytti keralle majoneesin, johon oli pyreytetty myös varsisellerin lehtiä. Upeaa vihreää väriä komppasi puolukkajauhe. Kokonaisuus oli yltiöhyvän makuinen!

Jälkiruuaksi nautimme vielä Tallbergin signature-annokseksi muodotuneen väinönputkivanukkaan tyrnihunajalla ja siitepölyllä. 

Kulinaarimurulan Jaana oli samaisessa WWF:n illassa viisastumassa ja herkuttelemassa kanssani, tälviisiin, 

Pikaruokien aatelia: savumuikkurullat

Viikonloppuna meillä rullattiin taas lounaaksi. Riisipaperien kätköihin kääräistiin supisuomalaisia muikkuja tykötarpeineen. Savumuikun suolaisuus ja hieno maku kävi upeasti yhteen aasiaan yhdistettävien yrttien ja kasvisten, lasinuudelin ja erityisesti soijan kanssa. Tykkäsimme kovasti!

Riisipaperikuoriin päätettiin kääriä jokaisen halun mukaan seuraavista raaka-aineista hyvä yhdistelmä: savustettua muikkua perattuna ja sattumalta muikun sisältä löytynyttä savumätiä, inkivääriä raakana, korianteria, ituja huuhdottuna, lasinuudelia pehmitettynä, kiinankaalia ja kurkkua pilkottuna, purjon vihreitä osia suirona, vaaleaa soijakastiketta, sitruunamehua ja chilikastiketta.

Riisipaperirullia lukuunottamatta kaikki ainekset taitavat löytyä ihan tavallisesta kaupasta. Riisipapereita kun ostaa yhden paketillisen, riittää siitä moneksi monituiseksi kerraksi syötävää. Ja kuivatavarana säilyvätkin kauan.

 Riisipapereita lillutettiin tarjottimella pöydässä ja sitten vaan rullaattiin! 

 Rullissamme on erehdyttävästi ehkäisyvälinemäinen ulkonäkö edelleen. Rujo mutta/ja maistuva. 

Paljon edustavampi näin!

Aasialainen ilta ystävien kanssa

Ystävien kanssa on ilo syödä. Kun paikalle saadaan omaa perhettä enemmän sakkia, malttaa ruokiakin väkästää enemmän ja miettiä jotain vähän erityisempääkin. Tässä taannoinen aasialainen ilta tiivistettynä. Mainittakoon vielä, että emme ruvenneet tärppästikkelöimään mikä tulee mistäkin Aasian maasta. Halusimme pöytään herkullista ruokaa ja sitä myös saimme. 

katkarapupallot ja luumukastike

inkiväärikasvikset

itusalaatti

luomupossunkylki kiinalaisittain 

naudanlihaa ja mustapapukastike

riisiä

Grillikyljet kiinalaisittain ja raikas itusalaatti

Viimeisiä viedään aasialaisen iltamme kokkailuista. Sokerina pohjalla esittelemme ehkä suurinta suosiota nauttineen possun, jonka läskisyys, mausteisuus ja rapsakka pinta hellivät makuhermoja. 

Kerrankin aasialaisruoan ainesosalista on maltillinen, joskin vaatii erikoisuuksia. Eilen opimme arvon blogikolleegoilta, että shaoxing-riisiviini on viisainta korvata kuivalla sherryllä. Lämmin kiitos tiedosta, sitä siis ensi kerralla!

Alkuperäinen ohje kehottaa leikkaamaan luut kolmeen osaan lihakirveellä tai pyytää lihakauppaista leikkaamaan. Tuolloin tikkusyöminen lie helpompaa. Me tyydyimme isompiin paloihin. 

GRILLIKYLJET KIINALAISITTAIN

1 ½ kg luomuporsaankylkeä

marinadi

1 ½ dl hoisin-kastiketta

3 rkl vaaleaa soijakastiketta

3 rkl shaoxing-riisiviiniä tai kuivaa sherryä

2 rkl sokeria

3 rkl tomaattikastiketta tai ketsuppia

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

3 rkl inkivääriä hienonnettuna

Pane kylkipala uunipataan tai paistinpannuun ja peitä vedellä. Kiehauta. Laske lämpöä niin, että vesi kiehuu hiljalleen. Keitä 20 minuuttia, valuta ja anna jäähtyä. Paloittele leikkaamalla luiden välistä. 

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset kulhossa. Lisää kylkipalat ja sekoita. Anna maustua jääkaapissa vähintään 3 tuntia tai yön yli. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Pane kyljet marinadeineen uunipellille folion päälle. Käännä paiston aikana kerran. Paista 45 minuuttia, kunnes kyljet ovat kauniin värisiä. 

Jukka pyöräytti vielä kaiken päälle ihanan raikkaan itusalaatin, joka rouskui raikkaana suussa. 

ITUSALAATTI JUKAN TAPAAN

2 kourallista huuhdottuja ja valutettuja ituja
1 punasipuli ohuina siivuina

kastike
1 rkl kalakastiketta
1 rkl hunajaa
1 chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
1 rkl inkivääriä pieneksi pilkottuna
½ rkl seesamiöljyä
½ rkl riisiviinietikkaa

Laita idut ja sipulisiivut kulhoon. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää kulhoon. Sekoita.