Katukalaa ja kaljaa

Saisiko olla pankopaneroituja silakkapihvejä tillimajon ja punasipulin kera rieskan sisällä? 

Minulle ainakin menisi, taas, sillä näistä tuli parempia kuin osattiin odottakaan. 

Silakkapitoiseen settiin päädyimme, kun Hartwallin oluelle piti kehitellä passeli katuruoka. Me halusimme parittaa Lapin Kulta Premium Lageria, koska tuumasimme sen toimivan parhaiten pullon suusta juotunakin. Tiedättehän, ruoka toiseen käteen ja pullo toiseen, sillä tavalla rennon letkeästi. Pidimme molemmat myös kovasti Premium Lagerin mausta. Se pärjää itsekseenkin vaikka tervetuliaisjuomana tai saunaoluena, mutta toimii ruuan kanssakin mainiosti. Lapin Kullan sivulta löytyy lisää tarinaa ja reseptejä olueisiin liittyen. 

PANKOPANEROIDUT SILAKKAPIHVIT

silakkafileitä
ruisjauhoja
suolaa
kananmuna
pankoa (aasialainen korppujauho, ilmavampi lopputulos)
öljyä tai voita paistamiseen

Laita yhdelle lautaselle jauhoja. Mausta suolalla.
Laita toiselle lautaselle kananmuna rakenne rikottuna.
Laita kolmannelle lautaselle pankoja. 
Huuhdo tarvittaessa silakkafileet ja kuivaa ne. Paneroi kalat jauhottamalla ne ensimmäisellä lautasella, siirrä sitten kananmunalautaselle. Kiinnitä huomiota että joka lautasella raaka-aine tarttuu joka puolelle kalan pintaa. Paneroi vielä lopuksi pankolautasella.
Paista keskikuumalla pannulla voissa tai öljyssä. 

TILLIMAJONEESI

valmista majoneesia tulee n. 1 dl, kahteen rieskaan

1 munankeltuainen

2 tl Dijon-sinappia 
1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
1-1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
hippu valkopippuria
suolaa
puntti tuoretta tilliä

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Sekoita mausteet hyvin joukkoon.

MARINOIDUT PUNASIPULIT

2 punasipulia
2 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
1,5 rkl oliiviöljyä
½ dl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Kuori sipulit. Leikkaa sipulit mahdollisimman ohuiksi renkaiksi mandoliinilla tai veitsellä. Yhdistä muiden ainesten kanssa ja jätä marinoitumaan huoneen lämpöön tunniksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

KOKOA RIESKA

Lämmitä ruisrieska kuivalla paistinpannulla. Ota pois pannulta. Nakkaa päälle reilusti majoneesia ja levitä hiukan. Nostele päälle haarukalla marinoitua punasipulia. Haarukka siksi että suurin osa ylimääräisestä nesteestä ei tule haittaamaan syömismukavuutta. Aseta päälle paneroituja, paistettuja silakkapihvejä ja kääräise kokoon. Rieska saattaa hiukan halkeilla, mutta se ei haittaa mitään kun pistät ympärille tiukasti käärettä. 

Ostimme kaupasta myös tällaisia pikkuisempia ohrarieskoja, joiden väliin kalat tykötarpeineen sopi sujauttaa kuin taskuun. Tämä malli toimi lasten kädessä itse asiassa paremminkin. 

Ennen varsinaista ruokaparistusmietintää vietimme aivan hulvattoman illan Korjaamolla Blogiringin bloggaajien, ihanan Teemu Laurellin ja hartwallilaisten kera. Opimme paljon oluesta (ruoka)juomana ja nauroimme itsemme ihan tärviölle kokatessamme. Tulostakin silti tuli ja niitä maistoimme illan päätteeksi. Tässä kuvapaloja tuosta mainiosta illasta: 

yhteistyössä Lapin Kulta 

Ravintola C oli ihastuttava

Mennäänpäs taas hetkeksi Tampereelle ja hääpäivänautiskeluviikonloppuumme. Varsinaisen hääpäivän illalliselle valitsin ravintola C:n, jonne menoa olen hinkunut jo hyvin hyvin kauan. Minua ilahdutti etukäteen tutustumisessa se, että ravintolaan tuotteitaan toimittavat pientuottajat oli listattu nettisivuille. C:n logohan on myös nerokkaan hieno. 

Saapastellessamme sisään puoli kahdeksalta ravintola oli melkeinpä täynnä. Meidät ohjattiin alkugrissiinien ajaksi ovenvieruspöytään, mutta jo pian saimme mukavamman kulmapöydän kahdelle. Eikö muuten olekin valloittava tapa tarjota grissinit kun kietaisee ne pitsiseen liinaan?

Tarjoilu pelasi C:ssä todella jouhevasti ja lupsakkaasti. Pääosin meille tarjoili Matti Kuukkanen. Puolikasta viinipakettia tarjottiin vaihtoehtona muiden suositusten mukana, mikä tuntui tosi kivalta.  Siihen tartuimmekin tuumaten alkuyöstä sen olleen oikein hyvä ratkaisu. 

Menuvaihtoehdoista otimme juhlan kunniaksi laajimman eli seurustelumenun, joka tarjottiin meille Jukan punajuuriallergian vuoksi kuulemma hieman muokattuna. Toivoimme saavamme useat ruokalajit sähköpostilla jälkikäteen, jotta voisimme illan aikana vain nautiskella. Tämä luvattiin "ilman muuta", mutta parin jälkitiedustelunkaan jälkeen emme tuota sähköpostia ole saaneet. Siksi hyvin vajavainen kerronta. (Lisäys 22.3.2014: Nyt saimme C:stä menun, joka on kuulemma lähetetty aiemminkin. Meitä se ei kuitenkaan tavoittanut. Lisäsin tiedot kuvien alle, jotta postaus olisi mahdollisimman informatiivinen).

Koko menu oli hieno kokonaisuus niin makujen, esillepanon kuin suutuntumienkin osalta. Annoksista löytyi paljon kekseliäisyyttäkin: härkäpavuista oli C:n keittiössä tehty mm. tofua, raakoja omenoita oli marinoitu herkullisiksi juustojen kaveriksi ja jälkiruuassa esiintyi mesiangervoa. Viiniparitukset osuivat paremmin Jukan makuhermoon, mutta me molemmat pidimme erityisesti pääruokakalalle sovitetusta viinistä, jälkiruoka brachettosta annoksineen sekä juustoille tarkoitetusta juomasta.

Keittiön tervehdyksiä tuli peräti kolme ennen ensimmäistä alkupalaa.

Haukikeittoa mallaksen ja porkkanan kera

Karl Schäfer Muskateller 2012

Purjorisottoa viiriäisen munien kera

Giovanni Almondo Roero Arneis 2013

Härkäpapua sienimaidon kera

Loimer Rose vom Pinot Noir & Zweigelt 2012

Heikkilän tilan voissa haudutettua Pyhäjärven kalaa

Merlin Macon La Roche Vineuse 2012

Vanhantuvan ankkaa palsternakan ja hasselpähkinän kera

Alvaro Palacios Camins del Priorat 2012

Tavia timjamignocchin ja mustaherukkakastikkeen kera

Argiano Brunello di Montalcino 2008

Kotimaisia juustoja (Metsuri, Grande Reserve, Vilho, Selin)

Vallein Tercinier Pineau de Charentes Blanc

Aroniaa ja rahkaa

Piero Gatti Brachetto 2012

Kurpitsaa ja lakritsia

Samuel Tinon Tokaji Szamorodni 2004

Variksenmarjaa ja mesiangervoa

Antech Doux et fruite Methode Ancestrale

Viimeinen jälkiruoka sai minut melkein nauramaan, ilosta. Siinä oli käytetty mausteena meille tuttua mesiangervoa, josta pidämme kovasti. Kokonaisuus oli muiltakin osin upea!

Vinkiksi voisin vielä sanoa, että jos lähdet näin pitkään ruokailoitteluun kuin me, "hoikentavat" sukkahousut eivät ole hyvä idea...

Loppulasku alkusampanjoilla, seurustelumenuilla ja kahdella puolikkaalla viinipaketilla oli 327 euroa.

C oli kokonaiskokemuksena tarjoiluineen ja makuineen yksi ihan parhaita ravintolavierailuitamme. Suosittelemme lämpimästi!

Gastro 2014 -ihan fiiliksissä

Messukeskuksessa on nyt loppuviikosta meneillään ruoka-alan ammattilaisille suunnatut Gastro-messut. Bloggaajatkin toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi messuamaan. Tänä vuonna Blogirinki oli järjestänyt yhdessä kohtaamistoimisto Innastuksen kanssa mainion bloggaajapassin. Bloggaajapassi meinasi erimoisia hauskoja tehtäviä tietyillä ständeillä, josta tehtävän suoritettuaan sai leiman, jolla taas osallistui arvontaan. 

Blogipassin myötä avasin mm. elämäni ensimmäisen osterin hyvillä opastuksilla Chipsters Food:n kojulla. Jännää, yllättävän helppoa ja erityisen palkitsevaa kun avauksen ja herkun osterin jälkeen käteen sai kuohuviiniä.

Eri tavoin maustettuja Philadelphia tuorejuustoja hyödyntäen kokosimme jokainen omia leipiä. Ja miten erimoisia niistä tulikaan! Sopan Hannallakin oli hieno. Alla oma esitys. Marabou-Philadelphiaa pitää metsästää maistettavaksi, sillä Maraboun maitosuklaata vain on silloin tällöin saatava! 

 

Espoolaistuneen Caminiton artesaanijäätelöitä ja -sorbetteja maisteli kovasti ilokseen! Mustikka jäi mieleen upean värinsä myötä, popcorni eksoottisuutensa vuoksi ja kurkku sekä olut monikäyttöisyytensä takia. Kahta viimeksimainittua voisi olla vaikka alkupalassa. Kuva ei liity tapaukseen mutta on symppis.

Halusin ehdottomasti yhteiskuvaan Luomon ja Pure Bistron omistajatähtikokin Jouni Toivasen kanssa. Pari otosta piti ottaa ennen kuin miehen ilme oli hyväksyttävän iloinen. 

Sinnen Kai Kallion kanssa turisimme pitkään Dietan loosissa pohjoismaisestakin ruokakulttuurista, raaka-aineiden hyödyntämisestä ja vaikka mistä. Puheen solistessa eteemme nostettiin jos minkäkinlaista annosta pikku kipoissa. Söin näin tietääkseni elämäni ensimmäistä kertaa hibiskusta ja myös aivan loistavaa ruskitetusta voista tehtyä jäätelöä. Saimme myös kurkistaa toukokuun menua, kun Sinneen tulee vierailevaksi kokiksi Strömsöstäkin tuttu Paul Svensson. 

  

Illan päätteeksi vielä syötiin navat täyteen yllättävän herkullista buffet-ruokaa. 

Kokonaisuudessaan ihan loistavan hauska päivä erilaisten turinoitten ja touhujen myötä. Suurkiitos viihtyvyydestä kuuluu myös kanssakulkijoille Riitalle, Hannalle ja Annalle. On iso ilo olla osa Blogirinkiä, kun innovatiivinen sakki järjestää näin upeita juttuja meille bloggareille. Lisää tämmöisiä, kiitos!

Ehdit vielä mainiosti Gastro-meininkiin mukaan jos kiinnostaa. Perjantaina puhutaan paljon mm. katuruuasta. 

Maailman kaunein astia

Tämä lautanen on hurjan kaunis! Jykevät puut reunustavat paksua, päältä lasitettua lautasta. Siveltimen jälki on lennokasta, mutta selkeää. Lautasen maalauksessa on käytetty kolmea vahvaa väriä, joiden kehyksenä on valkoinen, maalaamaton osio. Reunat on jätetty ronskisti huolittelematta. Lasitettu pinta ei ole sileä, vaan tunnustelemalla siitä voi löytää puiden muotoja ja siveltimen pysähdyskohtia. Käsittelemätön pohja tuntuu käteen kovasta materiaalista huolimatta pehmeältä, lämpimältä. 

Lautanen on kolmasluokkalaisen poikamme metsä-aiheinen työ, jonka hän on tehnyt Vihdin Kuvataidekoulussa. 

Taideteos on esillä olohuoneen tasolla. Se on niin upea, että minun on pakko silloin tällöin pysähtyä taas ihastelemaan sitä ja hipaistakin hiukan. 

 

Hella & Huone Tampereella ihastutti mauillaan

Hella & Huone on kummitellut mielessäni  jo pitkään positiivisten kaikujen myötä. Hääpäiväviikonloppuna varasin sinne pöydän perjantaille. Saavuimme kahdeksalta melkein täyteen ravintolaan, jossa iloinen puheensorina täytti salin. 

Nautiskeltavaksi voi tilata yhdestä kahdeksaan ruokalajia. Hinta liikkuu välillä 26-82 euroa. Tilasimme kahdeksan ruokalajin menun, mutta toivoimme vain muutaman lasin viiniä. Ensin meille selitettiin, että vain koko viinipaketti tai pullollinen on mahdollista, mutta empiessämme asia vaihtui. Saimme neljälle ensimmäiselle ruualle oikein passelin valkoviinin ja pääruokapeuralle hienon pinot noirin. Sitten jäimme odottamaan ruokia. 

 Keittiön tervehdyksenä maistuva patee.

Ensimmäisen alkupalan ja kaadon juomaa saimme, kun olimme istuneet ravintolassa 40 minuuttia. Se tuntui tosi pitkältä ajalta, varsinkin nälkäisenä. Onneksi ihan sama tahti ei jatkunut kuitenkaan koko iltaa, mutta jokaisen annoksen välillä kului kyllä 20-35 minuuttia jatkossakin. Tahti tuntui kovasti hitaalta eikä sitä kuulemma pystynyt nopeuttamaan. 

Äyriäismousseline, omena ja fenkoli oli hurjan kaunis lautaskokonaisuus.

Porotartarissa ilahdutti upean lihan lisäksi vadelmainen lisäke, pienen pienen pieniksi pilkotut vihannekset ja lakritsiset tipat.

"Made vol.2" annos oli nätti kuin mikä! Myös punajuuriallerginen sai vahingossa tämän annoksen eteensä, mitä kyllä pahoiteltiin kovasti. Korvaavaa annosta ei kuulemma ollut, joten minä sain syödä oman annokseni ilmaiseksi meidän maksaessa lopulta vain seitsemästä lautasesta molemmat. 

Peuraa, juuriselleriä ja kirsikkaa oli aivan nappiosuma sekä makujen että viiniparituksen suhteen.

"Juustoja H&H" merkitsi Stiltonia moussessa ja palana. Tämä ei erityisesti ilahduttanut minua, koska en ole sinihomejuuston ystävä. Olisi pitänyt siis kysyä etukäteen mitä juustolautanen sisältää. 

 suunraikastusta

Ensimmäinen jälkiruoka oli hyvin hämmentävä. Kun nimenä on Veriappelsiini "Mojito", sitä odottaa saavansa jotain raikasta ja kevyttä. Sen sijaan eteemme laskettiin todella tuhti ja suuri suklaakakkupala. Mojitoa taisi edustaa tuo geelimäinen pallura tuossa edessä, näin ainakin ymmärsimme kun tiedustelimme tarjoilijalta jälkikäteen miksi annoksen nimi on mojito. 

Toinen jälkiruoka Suklaata ja "bisseä" ei erityisesti sävähdyttänyt sekään. 

Pidin ravintolassa hurjasti annosten asettelusta ja astiavalinnoista, jotka tukivat toisiaan upeasti. Me molemmat kiittelimme kekseliäitäkin makuja suolaisten lautasten osalta. Jukka tykkäsi myös siitä, että sai syödä kaksi juustolautasta kun veteli minunkin Stiltonini. Hitaus harmitti toistuvasti. Kysymyksiimme vastattiin asiallisesti, vaikkeivat ne niitä mukavimpia aina olisi ollutkaan. 

Meidän loppulaskumme oli 214 euroa.