Hella & Huone Tampereella ihastutti mauillaan

Hella & Huone on kummitellut mielessäni  jo pitkään positiivisten kaikujen myötä. Hääpäiväviikonloppuna varasin sinne pöydän perjantaille. Saavuimme kahdeksalta melkein täyteen ravintolaan, jossa iloinen puheensorina täytti salin. 

Nautiskeltavaksi voi tilata yhdestä kahdeksaan ruokalajia. Hinta liikkuu välillä 26-82 euroa. Tilasimme kahdeksan ruokalajin menun, mutta toivoimme vain muutaman lasin viiniä. Ensin meille selitettiin, että vain koko viinipaketti tai pullollinen on mahdollista, mutta empiessämme asia vaihtui. Saimme neljälle ensimmäiselle ruualle oikein passelin valkoviinin ja pääruokapeuralle hienon pinot noirin. Sitten jäimme odottamaan ruokia. 

 Keittiön tervehdyksenä maistuva patee.

Ensimmäisen alkupalan ja kaadon juomaa saimme, kun olimme istuneet ravintolassa 40 minuuttia. Se tuntui tosi pitkältä ajalta, varsinkin nälkäisenä. Onneksi ihan sama tahti ei jatkunut kuitenkaan koko iltaa, mutta jokaisen annoksen välillä kului kyllä 20-35 minuuttia jatkossakin. Tahti tuntui kovasti hitaalta eikä sitä kuulemma pystynyt nopeuttamaan. 

Äyriäismousseline, omena ja fenkoli oli hurjan kaunis lautaskokonaisuus.

Porotartarissa ilahdutti upean lihan lisäksi vadelmainen lisäke, pienen pienen pieniksi pilkotut vihannekset ja lakritsiset tipat.

"Made vol.2" annos oli nätti kuin mikä! Myös punajuuriallerginen sai vahingossa tämän annoksen eteensä, mitä kyllä pahoiteltiin kovasti. Korvaavaa annosta ei kuulemma ollut, joten minä sain syödä oman annokseni ilmaiseksi meidän maksaessa lopulta vain seitsemästä lautasesta molemmat. 

Peuraa, juuriselleriä ja kirsikkaa oli aivan nappiosuma sekä makujen että viiniparituksen suhteen.

"Juustoja H&H" merkitsi Stiltonia moussessa ja palana. Tämä ei erityisesti ilahduttanut minua, koska en ole sinihomejuuston ystävä. Olisi pitänyt siis kysyä etukäteen mitä juustolautanen sisältää. 

 suunraikastusta

Ensimmäinen jälkiruoka oli hyvin hämmentävä. Kun nimenä on Veriappelsiini "Mojito", sitä odottaa saavansa jotain raikasta ja kevyttä. Sen sijaan eteemme laskettiin todella tuhti ja suuri suklaakakkupala. Mojitoa taisi edustaa tuo geelimäinen pallura tuossa edessä, näin ainakin ymmärsimme kun tiedustelimme tarjoilijalta jälkikäteen miksi annoksen nimi on mojito. 

Toinen jälkiruoka Suklaata ja "bisseä" ei erityisesti sävähdyttänyt sekään. 

Pidin ravintolassa hurjasti annosten asettelusta ja astiavalinnoista, jotka tukivat toisiaan upeasti. Me molemmat kiittelimme kekseliäitäkin makuja suolaisten lautasten osalta. Jukka tykkäsi myös siitä, että sai syödä kaksi juustolautasta kun veteli minunkin Stiltonini. Hitaus harmitti toistuvasti. Kysymyksiimme vastattiin asiallisesti, vaikkeivat ne niitä mukavimpia aina olisi ollutkaan. 

Meidän loppulaskumme oli 214 euroa.