Synttärit leffateemalla ja hienoin karkkibuffet ikinä

Nuorempi siskoni Pilvi täytti viime viikonloppuna 30 vuotta. Valluksi pukeutunut neitokainen juhlisti uutta ikäänsä elokuva- ja kirjallisuusteemaisilla kekkereillä yhdessä noin viidenkymmenen kutsuvieraan kanssa. Ilta oli älyttömän hauska ja ihan siskoni näköinen!

Koristeluun oli juhlissa panostettu paljon. Punainen matto löytyi juhlapaikalta tottakai! "Kaiteet" oli isämme askarrellut harjanvarsista, joulupalloista ja kultamaalista. Välinauhat oli siskoni virkannut itse. Käsityöt ovat yksi hänen rakkaista harrastuksistaan. 

 

Joka puolella juhlatilaa oli hauskoja ideoita ja yksityiskohtia, mahdoinko kaikkia huomatakaan. 

Juhlat olivat tosi rennot, mutta pidin silti siitä että pöydistä löytyi suuntaa antava ohjelmalista ja aikataulu. Pöytäkoristeet oli pantu törröttämään Coca Cola-pulloihin ja seiniä koristivat leffajulisteet. 

Vieraat olivat panostaneet pukeutumiseen ja rekvisiittaan hienosti vetäen roolejaan läpi pitkin iltaa. Tämä  loi osaltaan hauskaa ja värikästä tunnelmaa. 

 

Ruuaksi esille katettiin salaattibuffet, josta jokainen sai koota oman mieltymyksensä mukaan lautasellisensa. Kulhoissa oli esimerkiksi äitimme ohjeella koottua majoneesista makaronisalaattia, jäävuorisalaattia, punasipulia, tomaattia, fetaa, lihapullia, viinirypäleitä, keitettyjä kananmunia ja isämme savustamaa hunajalohta. 

Ruokailun taustalla soi kokoelma elokuvamusiikkia videotykin heijastaessa siskoni kuvia valkokankaalle mustavalkoisena koko kolmenkymmenen vuoden mitalta. 

 Jälkiruuaksi nautiskeltiin yltiömakeaa, hyvää banoffeeta.

Juhlien ehdoton keskipiste - sankarin lisäksi tietysti - oli candybar eli karkkibuffet. Överimäärin karkkia ja popcornia sisältäneeseen pöytään oli katettu hauskasti karkkeja niin leikkiämpäreihin kuin kulhoihinkin. Eri tasoihin koottu pöytä oli todella houkutteleva ja kaunis. 

Elokuvateemaisissa synttärijuhlissa oli hauskaa ohjelmaa sopivasti, myös niin että toisilleen tuntemattomat vieraat tutustuivat luontevasti keskenään. Oli esimerkiksi sokean opastusta Amelie-elokuvan innoittamana, taikajuoman kippaamista Rölli-leffan esimerkin mukaan, runoilua Moulin Rougen tapaan ja Optimus Primen piirtämistä porukalla vilkaisun jälkeen. 

Pilvin ystävä oli tehnyt myös kivan tietovisan sankarista. Työkaverit esittivät Magdaleenan Pilvistetyillä sanoilla. 

Minä ja Jukka pukeuduimme rikospaikkatutkijoiksi CSI-leffan innoittamina. 

Paikanpäällä oli tietysti tapahtunut myös murha, jota tutkimme minkä juhlimiselta ehdimme. Pidimme siskolle "puheen" murhasyytösten muodossa. Kerroimme mitä todistusaineistoa murhapaikalta oli löytynyt. Kaikki liittyivät siskoni harrastuksiin tai elämään muuten. Pääsimme sisään "uhrin" tietokoneeseen, josta löytyi Pilvi-siskon kuvia pitkältä ajalta. Ne heijastimme tietysti seinälle. Uhri oli ilmeisesti stalkannut siskoani pitkään, sillä hän oli alkanut elää kuten Pilvi. CD ja DVD-hyllyltä löytyi meinaten samaa musiikkia ja leffoja kuin siskollanikin on. Tutkimukset jäivät hiukan auki, sillä lähetimme ruumiin postin kautta kollegoillemme tutkittavaksi ja kyllä te tiedätte kuinka siinä kävi - hävisi kuin tuhka tuuleen. Pyysimme muilta vierailta lisävihjeitä tai tietoa mahdollisesta alibista juhlien aikana. 

Tanssia, juomista, naurua ja jutustelua jatkui yömyöhään. Tanssia tosin loppuillasta vahvistimen ylikuumenemisen ehdoilla muutama minuutti kerrallaan. Vain yksi juhlija joutui lähtemään kesken juhlia terveyskeskukseen, mutta palasi onneksi takaisin bileisiin. Potilaan saattajana toiminut "Uuno Turhapuro"kin oli melkein joutunut hoidettavien listalle mustan silmänsä kanssa.

Juhlapaikalle sai jäädä yöksi, mikä oli meille pitkänmatkalaisille oiva juttu, pumppusängyn rikkoontumisesta huolimatta. Aamupalan siskoni kattoi melkoisen kaaoksen keskelle, mistä näki että hauskaa oli ollut.

Kiitos rakas sisko juhlista ja mitä parasta seuraavaa vuosikymmentä! 

Muutama tunti Lissabonissa

Lissabon tuo minulle mieleen San Franciscon, johtuen kaupungin korkeuseroista. Lissabon on todella tunnelmallinen ja helposti lähestyttävä kaupunki. Tällä kertaa minulla ei ollut kuin yksi ilta aikaa tässä hienossa kaupungissa. Halusin kuitenkin muutamassa tunnissa ottaa haltuun kaupungin erityisyydet. Lähde siis mukaan opastamalleni matkalle.

Lissabonissa on kattava metroverkko ja taksin käyttö on edullista. Otin lentoasemalta 1,4 euron metrolipun, jolla saa mennä niin monta pysäkinväliä kuin haluaa. Yhdellä vaihdolla saavuin Restauradores asemalle. Katutasoon päästyäni olin heti Monumento dos Restauradores aukiolla. Jostain terassilta kantautui livemusiikkia, mutta nyt ei ollut aikaa siihen.

Jatkoin matkaani aukiolta parisataa metriä kaakkoon ja saavuin Teatro Nacional D. Maria II edustalle. Turistit ottivat valokuvia ja rakastavaiset kävelivät illan viettoon. Lukuisat taksit odottivat maksavia asiakkaita. Minun päämäärä oli piskuinen Ginjinha ravintola aukion päädyssä.

Ginjinha myy portugalilaista samannimistä likööriä, tuttavallisemmin Ginjaa. Ei siis giniä, oliko yllätys?

 Mukaansa sai ostettua pulloja, tai pieniä "fluorikupillisia" maistiaisia metrolipun hinnalla.

Paikalliset ja minä heidän vanavedessään joimme pikkuruisen maistiaisen tätä herkkua. Kippis!

Joku taika tässäkin on kun kaverit ovat myyneet jo 1920 luvulta saakka likööriään janoisille. Paikalla oli jatkuvasti muutama asiakas, joten selvästi oli suosittu koju.

Ginjan jälkeen oli aika siirtyä Bairro Alton kaupunginosaan ja saada tuntumaa tähän "Euroopan San Franciscoon". Restauradoresin aukiolta Bairro Alton puolelle on vain parisataa metriä, mutta ylämäkeen! Täältä saat kirjattua kokemusluetteloosi Ascensor da Glória (englanniksi Glória Funicular), köysirata, joka käytännössä on mäkiratikka. Rata on rakennettu jo 1875 ja tietysti sitä on modernisoitu moneen kertaan. Lippu maksaa 3,5 euroa. 

Minä kylläkin kävelin mäen ylös ja kuvailin ratikkaa ulkoa. Ratikka odotteli matkustajia alatasanteella kun ohitin sen ja olin mäen päällä lopulta samaan aikaan ratikan kanssa. Tosin huomattavasti hengästyneempänä kuin ratikkamatkustajat. Hengähdin hetken ylätasanteella katsellen näkymiä, olin nyt tässä osoitteessa. 

Kävin tässä vaiheessa kulman takana illallisella 100 Maneiras ravintolassa, josta löytyy tarinaa jo aiemmin.

Lähdin kylläisenä ja tyytyväisenä illallisen jälkeen kävelemään Bairro Alton kujille. Ihailin värikkäitä rakennuksia.  

 Joistain väleistä näkyi hienosti vastakkaiselle kukkulalle Castelo de S. Jorge linnoituksen puolelle.

Ilta alkoi olla pitkällä, mutta aina on aikaa yhdelle GT:lle Gin66:ssa. Sitten olinkin valmis siirtymään metrolla yöpaikkaan.

***
Tämäkin juttu lisätään blogimme MATKAT-välisivulle, josta löytyy reissupostauksemme maittain aakkostettuna. 

Maapähkinämunakokkelitacot USA.n presidenttiä juhlistamaan

Ei. Ei tänä vuonna. Tämänvuotisessa amerikkalaisten vaalivoitossa ei lie mitään juhlistettavaa. Nämä maapähkinääkin sisältävät munakokkelitacot on keksitty San Antoniossa vuonna 1976 juhlistamaan Jimmy Carterin presidentinvaalivoittoa. Carter kun oli entinen maapähkinäfarmari. Näin kertoo Mikko Takala kirjassaan Street Food ja ohjeistaa vallan helpot, aamiaisellekin hyvin passaavat tortillasetit. Meillä ne napsittiin napaan kylläkin aikaiseksi lounaaksi. 

Munakaspitoiset tortillat olivat ihanan ruokaisa, tuoresalsan raikastama kokonaisuus. Maapähkinät toivat hauskan rouskuvaa suutuntumaa settiin. Avokadoja olisin vielä halunnut kokonaisuuteen lisätä, mutta löytyneet yksilöt olivat siihen turhan raakoja. Itsetehdyt tortillat olisivat tietysti maistuneet paremmalta, mutta nyt edettiin kaupan valikoimalla. Pico de gallo-salsa kannattaa pilkkoa jo edellisenä iltana tekeytymään jääkaappiin. 

Samaisesta Takalan kirjasta on tehty aiemminkin aamiaistacoja, raakamakkaraversiona.

MUNAKOKKELITACOT

4 kananmunaa
suolaa
6 rkl paahdettuja maapähkinöitä
2 rkl voita
4 vehnätortillaa

tarjoiluun:
jalapenoja, korianteria, avokadoa ja pico de gallo-salsaa

Vatkaa munat hyvin kulhossa. Lisää suolaa.
Murskaa maapähkinät tulitikunpään kokoisiksi murusiksi. Sulata voi pannulla keskilämmöllä. Paista pähkinöitä noin minuutin ajan.
Lisää munat ja alenna lämpöä. Sekoittele, kunnes munakokkeli on halutussa kypsyydessä.
Lämmitä vehnätortillat ja tarjoa niiden päällä maapähkinämunakasta tykötarpeineen.

Nopea jälkiruoka jogurtista ja karkkiporkkanoista

Nyt pläjähtää eetteriin helppo, nopea ja maultaan ihanan erilainen, raikas jälkiruoka. Jukka oppi tekemään moisen kreikkalaisten kokkien opastamana maan katuruokaa ja matkailua esittelevässä pressitilaisuudessa. Lihavartaiden, maalaisranskisten ja salaatin jälkeen lusikoitiin tätä kreikkalaista jogurttia, jonka pinnalle oli aseteltu sokeri-kaneliliemessä maustettuja porkkanasiivuja. Rapeutta suutuntumaan toivat pohalle murustellut kanelipiparit. Siinä kaikki! 

Mies teki tätä ihanuutta kotonakin arkiruuan jälkkäriksi. Maku oli tasapainoinen kattaus makeutta, rasvaista jogurttia ja hentoa mutta selkeää kanelisuutta sekä pohjalla että porkkanoissa. Tuumasimme että kanelisuus käy hyvin myös tähän joulunaikaan ja pohjalle voisi murustella vaikka joulupipareitakin.

Pisin aika reseptissä menee porkkanaliemen jäähdyttelyyn. Jos rouskutettavat laittaa maustumaan etukäteen, jälkiruuan kokoaa hetkessä herkuteltavaksi. Viitseliäimmät leipovat tietysti kanelipiparit itse, me tyydyimme kaupan valmiisiin ollen oikein tyytyväisiä. 

Siivuttaessasi porkkanat ihan ohuiksi ne kipristyvät kauniisti kukkamaisiksi. 

KREIKKALAISTA JOGURTTIA KARKKIPORKKANOILLA
neljälle

6 kpl kanelipiparia
200 g rasvaista kreikkalaista jogurttia

150 g porkkanoita kuorittuna
150 g sokeria
1,5 dl vettä
1 kanelitanko
½ sitruunan mehu

Siivuta porkkanat ohuiksi. Laita pieneen kattilaan vesi, sokeri ja kanelitanko. Kun seos kiehuu, lisää porkkanasiivut. Anna porista pari minuuttia. Suutuntuma pitää kuitenkin jäädä purtavaksi. Ota kattila pois liedeltä. Lisää sitruunamehu. Jäähdytä seos.

Kokoa jälkiruoka:

Murusta jälkiruokamaljan pohjalle käsin 1½ piparia per malja. Murut saavat jäädä paloiksi erotuksena jauhomaisuudesta. Lusikoi päälle jogurttia. Lusikoi tähän päälle porkkanoita ja lientä.

Joulumarkkinat, Bolzano Italia

Euroopassa, erityisesti Saksassa on joulun alla miellyttäviä joulumarkkinoita. Tiesitkö, että myös Italian puolella on joulumarkkinoita, ainakin Bolzanossa? Bozen on saksankielinen nimi italialaiselle Bolzanolle ja kaupungista kuulee puhuttavan kummallakin nimellä. Bolzano sijaitsee Alpeilla ja sitä ympäröivät lukuisat hiihtokeskukset. Vuoden takainen matka Bolzanoon lähti liikkeelle Saksan Münchenista. Münchenin rautatieasemalta on hyvät ja edulliset yhteydet muutamassa tunnissa Bolzanoon. Samalla junalla pääsee muuten Venetsiaan saakka.   

 Matka läpi Alppien on hienoin kokemani junamatka. Todella huikaisevia maisemia.

 Perillä odottaa kaunis pieni kaupunki vuorten sylissä.

Bolzanon päätori Waltherplatz Piazza Walther Von Der Vogelweide on valjastettu joulun alla joulumarkkinoille. Joulumarkkinat ovat samantapaisia kuin Saksassa olen tottunut näkemään: lämmintä viiniglögiä (glühwein), kojuissa jos mitäkin tuotteita ja joulumielellä varustettuja ihmisiä. Maisemat vaan ovat huomattavasti hienommat kuin Saksan tasamaalla. 

 Glühwein kuuluu asiaan!

 Illan pimeyden laskeuduttua on aika lähteä kaupungille.

Ennen illallista otamme viinilasit ensimmäiseksi eteen osuvassa kivanoloisessa viinituvassa nimeltä Banco 11. Uskomatonta miten osumme matkakumppaneiden kanssa juurikin suomalaisen rouvan,  Birgitta Puustisen ylläpitämään paikkaan. Birgitta kertoi meille tarinoita Bolzanosta ja miten päätyi juuri tänne viinituvalliseksi.

Birgitan luota jatkamme Trattoria Da Silvio nimiseen paikkaan illalliselle. Vaikka joulumarkkinat ovat samantyyliset kuin saksalaiset, on ravintoloiden tarjonta italialaisen kaavan mukaan. Täällä on tarjolla noin viisi vaihtoehtoa niin antipastille, primille, secondille ja dolcille.

Yksi ottaa alkuun "Zuppa d'orzo speck all bolzaminu", joka oli kasviskeitto. Maukas liemi ja hyvät kasvikset.

Minun lautasellani on "Ravioli tirolesi con burro e salvia". Pidän kovasti.

 Viimeisen alkupala-annoksen nimi ei jäänyt mielleen. Nämä ovat lihaisia palleroita kastikkeen kera.

 Pääruokana, priminä, tuli polentamuusia ja lihaa. Kuulemma maukasta.

Minulle tulee entrecotea kasviksilla. Maukasta, mutta ei erikoista.
Kokonaisuutena miellyttävä pieni ravintola ja ystävällinen palvelu. Pienoinen kielimuuri haittaa yhteistyötä, mutta saimme mitä tilasimme.

Trattoria Da Silvio
Vicolo della Parrocchia 2/A, 39100 Bolzano, Italia

 Illallisen jälkeen ovat kadut hiljenneet. On mukava tallustella pitkin joulukoristeltuja katuja.

Seuraavana aamuna ostan tuliaisiksi kotiin juustoja. Tarjolla on myös leikkeleitä ja muita säilyviä herkkuja.

Paluumatkalla voi taas ihailla taas näitä Alppien maisemia. Tässä kuvassa ollaan lähestymässä legendaarisen mäkihyppykaupungin Innsbruckin rautatieasemaa.

Vielä loppuun matkavinkki: Bolzanon tunnetuin nähtävyys on Etelä-Tirolin arkeologinen museo, jossa säilytetään Ötzi-muumiota.

Sushikulho ja sushiburrito, sushibar YUZU

illan tarjosi sushibar Yuzu

Sushikulho ja sushiburrito olivat meille uusi kiinnostava asia, kun astuimme sisään Yuzun pressitilaisuuteen. Espoon Haukilahden ostarilla sijaitseva, itä-Aasialaisen sitrushedelmän mukaan nimetty sushibar oli kovin lämmin ja kotoisa lumimyräkkäisen ajon jälkeen. 

Yuzun listoilla on perinteistä sushia, mutta myös trendikkäästi kulhoon rakennettuja ja burritomaiseksi rullailtuja herkkuja. Pääsimme itse kokeilemaan moisten kasaamista, mikä oli kovasti hauskaa puuhaa. Olemme tehneet kerran monta vuotta sitten sushia kotona ja jotenkin yhdistän siihen puuhasteluun sanat "turhan-tarkkaa-omaan-makuun", "hampaiden-kiristely" ja "kiroilu". Tässä ei nyt tapahtunut mitään edellämainituista, joskin kaikki raaka-aineet oli valmiiksi pilkottu, maustettu, keitetty ja pikkelöity. Lohisuiron sentään tohotimme itse pintakypsäksi. 

Sushiburrito kasattiin taputtelemalla merilevän päälle etikkaliemellä maustettua, viuhkajäähdytettyä sushiriisiä, joka maustettiin teriyaki-kastikkeella. Päälle nosteltiin raikkaat täytteet oman maun mukaan, alimmaksi paljon salaattia. Minä laitoin omaani garia eli pikkelöityä inkivääriä, marinoitua punasipulia ja lohta. 

 

Sushiburritoja ennenkin maistaneet kehuivat Yuzun burritokokoa helpoksi ja kohtuullisenkokoiseksi syödä verrattuna turhan isoihin vastaaviin. 

Yuzun teriyaki-kastike oli hurjan hyvää! Se oli keitetty paksuksi liemeksi, jossa maut olivat syventyneet hienosti.

Sushikulhon pohjalle laitettiin sushiriisiä, turautettiin teriyaki-kastiketta ja päälle koottiin herkkuja oman maun mukaan, esimerkiksi ebi-ravunpyrstöjä, raakaa lohta, kurkkunauhaa ja kimchiä. Jukka kokosi sushikulhostaan tosi kivan sijoittamalla ravunpyrstöt kulhonreunan ulkopuolelle. Yuzussa meitä ilahdutti ruuan keralla kylmänä nautittu kupliva sake, joka oli sekin meille ihan uusi asia. 

Yuzun maut olivat raikkaita ja tuoreita, mitä odotankin sushiruuilta. Paikka oli mutkaton ja lämmin, sellainen johon voi helposti poiketa tai istahtaa pidemmäksikin aikaa. 

Tuumasimme illan jälkeen, että sushien burritorullaaminen tai kulhoon asettelu olisi mukavan rentoa puuhaa vaikka vieraiden kokoontuessa pöydän ympärille. Yuzusta kavereille kerrottuani sovimme myös tapaavamme siellä joskus syömäpuikkojen äärellä, ehkä lasin kuplivaa nauttien. Tuosta lupauksesta pidän kiinni naiset!