Tokion maistiaisia Tsukijin kalatorilta (osa 5)

Tunat pötköttää

Lonely Planetin mukaan Tsukijin kalatori on Aasian, ehkä jopa maailman suurin laatuaan. Sinne oli pakko päästä! Reissu tiesi aikaista heräämistä ja hotelliaamupalan väliin jättämistä, mutta uhrauksia on tehtävä jotta saa haluamansa. Viiden aikoihin käydään huutokauppaa, eikä tämä tilaisuus ole avoinna ylimääräisille. Jos muuten paikanpäälle mielit -mitä lämpimästi Tokion kävijöille suosittelemme, opastavat kyltit asemilta perille nimellä "Central Wholesale Market". FishMarketista ei puhuta mitään. Me saavuimme paikalle pian seitsemän jälkeen, jolloin hyörinä oli vielä melkoista. Kameran kanssa hortoileva minä, joskin toisaalta myös juniorimme rattaita lykkivä Pastapääkin sai olla varuillaan hurjasti kiitäviä "tynnyri-trukkeja".

Ja voi jestas mitä merenolioita näimmekään! Välillä herahti vesi kielelle, välillä rehellisesti sanottuna yökötti. Ostajat kiikuttivat vesipusseissa vielä eläviä kaloja ja muita myynnissä olleita herkkuja eteenpäin. Osa tuotteista oli tietysti jo menettänyt henkensä, mutta osaa näimme laitettavan myyntikuntoon tuoreeltaankin. (Kuvat aukeavat suurempana klikkaamalla niiden päällä)

Näistä tunnistimme mustekalat ja merisiilit.

Valasta

Huh minkä kokoisia simpukoita. Läpimitta jopa noin 30 cm!

Tällä kohtaa yökötti, tunnustan. Mitä ihmettä nämä ovat? Ja mitä näistä tehdään? Laatikkona siis normi styroksiboksi, eli aika kookkaita ovat... Lisäys Sammakon kommenttien perusteella: nämä ovat mirugai (engl. geoduck) - simpukoita, joita käytetään ainakin sushiin. Hui!

Tonnikalaa leikataan vannesahalla

Tapani Jussila kertoo "Tokio-passi" opuksessaan, että täältä kalatorilta fugu-kalaa ostaakseen täytyy olla esittää fugu-tutkintotodistus. Tämä hyvä, sillä pallokalahan on väärin valmistettuna jopa tappavaa.

Hauska yksityiskohta Kalatorilla oli myös "Jäämurskaamo". Yksi työmies pilkkoi suurilla työkaluilla jääpaloja pienemmiksi, laittoi ne sitten hihnalle jonka jälkeen kone murskasi jään suoraan kourun alla odottavan asiakkaan astiaan. Pastapää totesikin että kyllä se Räikkösen poika on aika kaukana Jäämiehestä... Foodmarketistakin sai muuten ottaa ostoskassinsa joukkoon erityisestä astiasta jääpaloja pussissaan, jotta sai ostamansa tuotteet hyvänä perille. Kätevää, jos asuu kauempana!

Paitsi mereneläviä, tukussa myytiin omalla puolellaan myös vihanneksia.

Mitä kaunistuksia nämä ovat? Kommenteissa Sammakko vastaa: "kauniit nuput, ne on pitahayan (dragon fruit) nuppuja, Miyakojima-saarelta ihan eteläisimmästä Japanista."

Matsutake-sieniä. Ostimme kesän alussa Pekka Terävän ja Hirokazu Kamijukkokun kauniin kirjan "Makuja suomeksi ja japaniksi". Siinä kerrotaan matsutaken olevan sama sieni kuin Suomessa kasvava männyntuoksuvalmuska. Matsutake on kirjan mukaan Japanissa arvokkaampaa kuin tryffeli.

Tsukiji-kalatorin liepeiltä ostimme mm. veitsen. Nyt muutaman käyttökerran jälkeen täytyy todeta että teimme kyllä hyvät kaupat! Olen aiemmin LUULLUT leikkaavani terävällä veitsellä, mutta nyt tiedän toisin...Täytyy oppia kylläkin pientä varovaisuutta vielä ;) Täältä Hannu Martikan blogista löydät muuten paljon asiallista tietoa liittyen keittiöveitsiin.

Tämän postauksen loppuun voisin kertoa myös Rossanan meille kertovan loistavan vinkin eteenpäin. Jos aiotte matkata Tokiossa julkisilla (junat, metrot, jotkut bussit...), suosittelemme ostamaan Suica-kortin. Itse hankimme ne jo lentokentältä, en osaa sanoa saako ostettua muualta. Korttia porttikoneelle vilauttamalla mennessä ja pois tullessa pääsi kätevästi liikkumaan. Suica kävi ainakin kaikilla käyttämillämme reiteillä, myös esimerkiksi Odaiban magneettijunaan. Suicalla sai ostettua virvokkeitakin tietyistä automaateista ja tuotteita joistakin kioskeista ja kaupoista. Lisätietoa täältä JR-linen sivuilta. Suican kanssa liikkuminen Tokion metroilla ja junilla on ihan yhtä helppoa kuin missä tahansa muussa kaupungissa. Suosittelemme kuitenkin tulostamaan ennen matkaa metrokartan netistä, sillä perillä emme nähneet kuin japaninkielisiä versioita.

Ja hei! Jos (kun) otat sukset mukaan metroon, ethän laita niitä nojaamaan turva-aitaa vasten.

Tokion maistiaisia ravintoloissa vielä (osa 4)

Tämä ravintola -jonka nimen voit itse lukea ovenpielestä, mikäli se siinä lukee ;) - sijaitsi Shinjukussa, vain korttelin päässä asemalta. Katutasolta noustiin hissillä ylös. Siellä meidät istutettiin juuri pöydän kokoisiin loosseihin, joiden avonainenkin sivu suljettiin säleovilla kokonaan. Siellä me sitten istuimme englanninkielisten menujemme kanssa "vankilassa", kuten 4-vuotias poitsumme totesi. Pöydällä olevaa nappia painamalla saimme tarjoilijan taas paikalle. Päätimme lähestyä ateriaa taas kokeilumenttaliteetilla ja tilasimme monia erilaisia pieniä annoksia, näin:

Keitettyjä soijapapuja ja ihan ekstrana jotain kalaa ja siihen maustetahnaa

Parsaa kiedottuna pekoniin - Pastapää ehti napata yhden jo ennen kuvanräppäystä. Tämä oli hirmu hyvää!

Paneroitua tiikerikatkarapua taas. No kun se nyt vaan on niin herkkua!

"Paistettua tofua juustolla" kuului tämän satsin nimi. Todellisuudessa mukaan oli sujahtanut vielä keitettyä munaa viipaleina sekä kinkkua. Hyvää, mutta tosi tuhti setti!

Lisäksi otimme riisiä ja taas niitä iänikuisia ranskalaisia. Välillä mietitytti noiden ranskisten tilaaminen lapsille, mutta toisaalta jos se on heidän herkkuaan niin miksipä ei. Tässä paikassa teimme kuitenkin mokan ja tilasimme bataatteja (sweet potatoe). Huolehdimme kuitenkin, että lapsemme ainakin maistoivat muutakin kuin ranskiksia.

Shinjukuvinkkeinä mainittakoon, että siellä sijaitsee Lost in Translation leffasta tuttu Park Hyatt-hotelli. Jos haluat mennä vaikkapa syömään tai nauttimaan drinkit sen ravintolaan kuten me, huomaathan että kello viiden jälkeen iltapäivällä vaaditaan pukeutumiselta esimerkiksi kenkiä (ei sandaaleja) , pitkiä housuja (ei shortseja) ja siihen tyyliin. Jos asusi on muuten moitteeton, hotellilta saat kyllä lainaksi kengät. Meidän matkamme tuohon 52:ssä kerroksessa sijaitsevaan upeanäköalaiseen ravintolaan tyssäsi siis jo hissille ala-aulassa.
Shinjukussa Pastapää teki myös loistavat kaupat käytettyjen kameroiden ja linssien kaupassa Mapkamerassa. Mukaan lähti pari Canonin linssiä.

Ginzassa suuntasimme Sony akvaarion jälkeen syömään tähän paikkaan. Tai miten niin suuntasimme - paikka tuli vastaan kun kävelimme hetken matkaa :). Ja hyvä että tuli! Ruoka oli loistavaa ja hauskaa ajanvietettä. Olisi ollut tosin hauskempaa jos mukana ei olisi ollut kaksi hyvin väsynyttä ja hyvin kitisevää lasta, jotka meinasivat pistää ranttaliksi kunnes tilasimme jälkiruuat kesken aterian. (Pöyristyttävää mitä ruokatapoja me jälkikasvulle opetammekaan!)

Portaat alas, jossa tarjoilija ilmoitti ettei englanninkielistä menuta ole. Ei haittaa!

Muutaman päivää Tokiossa matkanneina osasimme sujuvasti tilata tältä sivulta haluamaamme

... vai onko totuus että osoitimme sormella tätä kuvaa...

...kuten myös kuvaa jolla saimme tällaiset loistavan makuiset kääryleet soijakastikkeella pöytäämme ;).

Tämä sukiyaki ateria (eikö tätä sellaiseksi kutsuta?!*) alkoi liemen lämmittämisellä. Meille tarjoiltiin pohjaksi kahdenlaista lientä, joista punainen oli aika ärtsyn mausteista.

*Korjaus: ei kutsuta. Sammakko opasti ystävällisesti kommenteissa, että ravintola oli taiwanilainen/kiinalainen, joten ihan tyypillistä japanilaista sukiyakia emmee saaneet vaan hinabea eli "fire pot'ia". Kiitos Sammakko taas!

Liemen lämmettyä siihen lisättiin pöydässämme siskonmakkara-ainesta :) (tai jotain sinne päin tuosta "tuubista"), erilaisia salaatteja/kaaleja, sieniä, ituja, tofua ja vihannessuikaleita. Herkulliset tuoksut leijailivat nenäämme tehden nälästämme aina vain suurempaa.

Me valitsimme ateriamme lihavaihtoehdoksi nautaa, joka tuotiin sekin erillisellä lautasella pöytäämme. Muita vaihtoehtoja olisivat ymmärtääksemme ollut kana ja possu.

Sitten ohuet naudansuikaleet kuumaan liemeen hetkeksi kypsymään ja eikun syömään! 70 grammaa lihaa per kaksi aikuista kuulosti tosi vähältä, mutta voin vakuuttaa että tämä koko satsi sai vatsamme hyvinkin täyteen. Ja miten herkullisella tavalla. Tätä kokeilemme taatusti kotonakin. Tulee fondue-pannullekin uudenlaista käyttöä. Samaten päätimme kotonakin lisätä keittoihin kaalia ja salaattia. Oli meinaten tosi maistuva lisä!

Poitsumme ah niin ihana ja kaunis jälkkäri sisälsi mm. suklaata ja jäätelöä - pakkohan sitä oli äidinkin hiukan maistaa. Tyttäremme jälkkärikuva loistavasta panna cottasta epäonnistui.

Tokion maistiaisia ravintoloissa (osa3)

Hotellimme kanssa samassa rakennuksessa oli myös Mark City - kauppakeskus. Muuten kaupoilla emme paljon kierrelleet, mutta astia- ja leluosasto tulivat kyllä tutuiksi. Ensimmäisenä iltana kävimme myös syömässä ravintola"kadulla" kauppakeskuksen sisällä. Valitsimme ruokapaikaksemme Ton-katsu Wako- nimisen paikan, jonka muoviruuat ikkunassa (kuva yllä) paljastivat paneroituja herkkuja. Annoksiimme kuului paitsi paneroitua possua (jonka mainostettiin olevan paikan herkullisuus) ja tiikerikatkarapua, myös pienenpienistä simpukoista tehty keitto, sienihyydyke ja jotain vihannesta, sekä maustekastikkeita. Hyvää oli, voin vakuuttaa! Panerointi päällä oli uskomattoman rapeaa ja liha sisällä pehmeää. Raastepetikin maistui rasvaisen ruuan vastapainona (kuva alla).

Yhtenä kuumana päivänä - muunlaisia ei kyllä ollutkaan :) - päätimme suunnata Asakusaan ja sieltä futuristisen laivan Himikon kyydillä Odaibaan. Varattuamme liput parin tunnin kuluttua lähtevälle laivalle, päätimme mennä syömään jotain. Avasimme oven italialaiseen La Braccio- ravintolaan. Tilattuani merenelävien pizzan sain eteeni tämän. Tähänastisen elämäni näyttävin pizza!

Pizza sisälsi ainakin kolmea erilaista simpukkaa kuorineen, katkarapuja, mustekalarenkaita ja mustekalan lonkeroita. Juusto oli tosi maistuvaa, kuten koko pizzakin! Kyllä oli hyvä lähteä jokiristeilemään kohti Odaiban rakennetulle saarelle tämän "lätyn" voimalla!

Välihuomautuksena muuten sanoisimme, että jos Himikon kyytiin mielit, varaudu suosioon. Yhtenä päivänä jäimme rannalle ruikuttamaan, kun vuoro oli peruttu ja toinen täyteenbuukattu.

Reissumme aikana Pastapään täytyi käydä myös töissä. Työpäivän jälkeen Pastapää ja hänen kollegansa olivat suunnanneet tähän Maruhachi-ravintolaan Shibuyaan viettämään iltaa. Pastapää vei meidät sinne sitten seuraavana päivänä syömään, koska paikka oli ollut viihtyisä ja hiukan erilainen. Myös ruoka oli tehnyt mieheeni vaikutuksen.

Sisustus oli varsinainen sekamelska, mutta hauskalla tavalla. Tämä ei tästä kuvasta välity. Sen sijaan kuvasta näkyy, että meidät istutettiin lattialle tyynyille, ilman kenkiä. Vessaan mennessään sai livauttaa jalkansa ravintolan avosandaaleihin. Hauska paikka!

Pastapään edellisillan kokemuksen perusteella hän suositteli "Maguro butter steak":a eli tonnikalapihviä voissa kypsennettynä (stir-fry). Reunoilla oli paaaaljon sipulia, joka maustekastikkeeseen sekoitettuna oli huippuherkkua! Tonnikala oli todella hyvää, kuten Pastapää oli luvannutkin.

Mieheni annos "Wagadori age tartarsauce" oli friteerattua kanaa tartarkastikkeella. Näytti maistuvan!

Lapsille tilasimme ranskalaiset sekä nuudeliannoksen, joskin yksivuotias söi aika paljon minun tonnikalastanikin... Ranskikset olivat tosi valkosipulisia ja rapeita. Listalla olisi ollut myös friteerattua sammakkoa, jonka pienen harkinnan jälkeen päätin jättää tilaamatta.

Kaikki tämän postauksen ravintolat ovat varmasti kokeilemisen arvoisia, jos tuonnepäin maailmaa eksyt!

Tokion maistiaisia - FoodShow (osa 2)

Tokyo Excel hotellimme sijaitsi Shibuyan alueella, aivan aseman yläpuolella. Alakerrasta löytyi paitsi loistavat kulkuyhteydet mihin vain tässä hengästyttävässä suurkaupungissa, myös lottovoitto ruokakauppa, nimittäin FoodShow. Jos nurkille eksyt, esimerkiksi Hachiko-koiran patsaalle, näet varmasti hiukan pyörimällä vihreävalkoisia kylttejä tähän aarrepaikkaan. Valikoimasta löytyi siis niin japanilaisia, kuin kansainvälisiäkin herkkuja. Osa oli vasta raaka-aineina, suurinosa kuitenkin valmiiksi ruuiksi valmistettuna tai sitten ne valmistettiin odottaessasi. Annokset maksettiin myyjästä riippuen heti tai sitten kiikutettiin kassalle.

Tämä ruokakauppa oli meidän perheelle aivan huippuhieno juttu, sillä ravintolassa syöminen kerran päivässä on tarpeeksi pienten lasten kanssa. Toinen lämmin ateria otettiin siis mukaan hotellihuoneeseemme, jossa se nautittiin monesti suihkun jälkeen kylpytakit ja unipuvut päällä omaan tahtiin. Ostimme aina makupaloja usealta myyjältä, jolloin saimme maisteltua hurjasti erilaisia herkkuja. Pakkausmateriaalin määrä kyllä hirvitti, sillä jokainen pieni annos pakattiin omaan muovirasiaansa.

Seuraavassa kuvia tuosta kulinaristien ihmemaasta (kuvat suurenevat klikkaamaalla niiden päällä).

Kala oli usein aukaistu esille tällä tavalla.

Mustekaloja

Kalaosastoa edelleen. Etualalla uskoakseni unagia eli ankeriaksen "vastinetta" soija/sakesivelyn ja hiilipaiston läpikäyneenä.

Sushilajitelmia. Kokit pilkkoivat taitavasti esille koko ajan uusia annoksia edellisten kadotessa kylmäaltaasta. Annokset oli usein koristeltu kukkasin tai vihreällä, muovisella "ruoholla". Yksi sushikauppiaista hyöri osastonsa ympärillä saappaat jalassa, joka mielestäni lisäsi kyllä uskottavuutta!

Vihannesosaston pieniä munakoisoja

Friteerattuna tiikerikatkarapuja, lootuksenjuuria, parsaa, vihannessuikaleita...

Lihoja ja kaloja vartaissa

Valmiita lounasrasioita

Saisiko olla jälkiruokaa? Mukaan lähtivät tällä kertaa mansikkaleivokset ja supertyylikkäät leivokset (kuva alla), joissa oli ainakin vihreää teetä ja suklaata.

Blogiamme luetaan näköjään Japanissa asti :D